Lausuntopyyntö, sairausvakuutuslaki ja toimeentulotuki, väliaikainen muuttaminen, voimaantulosäännöksen muuttaminen, sosiaali- ja terveysministeriö

Pormestari antaa sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavan lausunnon:

Yleinen arvio lakiesityksestä ja sen vaikutuksista

Perustoimeentulotukea saaville 65 vuotta täyttäneille asiakkaille huomioidaan terveydenhuoltomenoina sairausvakuutuslain 3 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen sairaanhoidon palveluiden omavastuuosuudet. Lakimuutosten myötä tällaisia menoja olisivat yleislääketieteen alaan kuuluvat lääkärin suorittamat tai määräämät tutkimukset ja antama hoito sekä fysioterapeutin tekemät tutkimukset ja antama hoito. Mikäli palvelu on annettu yksityisessä terveydenhuollossa, edellytyksenä omavastuuosuuden huomioimiselle on, että palveluntuottaja on tehnyt sopimuksen Kansaneläkelaitoksen kanssa kyseisten palvelujen tuottamisesta sopimuksen mukaisin hinnoin. Kyseessä ovat määräaikaiseksi tarkoitetut lakimuutokset, joiden määräaikaa on tarkoitus pidentää toimeentulotukilain osalta vuoden 2029 helmikuun loppuun ja sairausvakuutuslain osalta vuoden 2028 joulukuun loppuun.

Helsingin kaupunki kannattaa valinnanvapauden lisäämistä sosiaali- ja terveyspalveluissa ja tavoitetta vähentää julkisen terveydenhuollon kuormitusta valinnanvapauskokeilun kautta. Kokeilun kohdentaminen 65 vuotta täyttäneeseen väestöön on perusteltua, koska se kohdentuu joukkoon, joka ei ole pääsääntöisesti enää työterveyshuollon piirissä. Lisäksi asiakaskohtainen vuotuinen käyntimäärärajaus sekä hintakatto ovat kannatettavia ja hintakattoa olisi syytä arvioida laajennettavan yleisemminkin Kela-korvattuihin palveluihin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kokeilun vaikutusten arviointiin sekä kokeilun integroimiseen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään niin, että valinnanvapaus toteutuu yhdenvertaisesti eri elämäntilanteissa ja taloudellisessa tilanteessa olevien asiakkaiden kohdalla.

Helsingin kaupunki pitää tärkeänä, että esitetty muutos ja kokeilu ovat määräaikaisia ja että niiden toimivuutta arvioidaan huolellisesti, jotta jatkossa voidaan tehdä perusteltuja päätöksiä mahdollisista jatkotoimista. Laadullinen arviointi on myös keskeistä, jotta voidaan tarkastella, hakeutuuko mallissa lääkärille sellaisia asiakkaita, jotka eivät välttämättä tarvitsisi lainkaan lääkärikäyntiä. Tärkeää on myös arvioida, vähentääkö malli tosiasiallisesti julkisten järjestäjien perusterveydenhuoltoon kohdistuvaa kysyntää ja parantaako se palvelujen saatavuutta ja jatkuvuutta.

Nyt tehdyssä vaikutusten arvioinnissa on todettu, että suurituloisempaan viidennekseen kuuluvilla kokeilun mukaisia lääkärikäyntejä on ollut 2,7-kertaisesti pienituloisiin verrattuna. Siitä huolimatta, että jokaisessa tuloluokassa on ollut havaittavissa kasvua yksityisen terveydenhuollon yleislääkärikäynneissä, tuloluokkien väliset erot eivät ole kokeilussa tasaantuneet. Vaikutusten arviointiin on kirjattu, että alustavien seurantatietojen perusteella voidaan arvioida, että yksityisen sektorin palvelujen kysyntä kohdistuu jatkossakin jo entuudestaan yksityisen sektorin palveluja käyttäneille henkilöille. Lisäksi arvioinnissa pidetään epävarmana sitä, että lainmuutokset ohjaisivat henkilöiden pysyvää palveluiden käyttöä yksityisen terveydenhuollon suuntaan vähentäen näin julkisen terveydenhuollon kuormitusta. Vaikutusten arvioinnissa todetaan, että muutoksilla on vähiten vaikutuksia suurituloisimpaan kohderyhmään, joka luultavimmin käyttäisi yksityisen terveydenhuollon palveluita valinnanvapauskokeilusta huolimatta. 

Esityksessä mainitaan, että taloudellisten- ja tottumustekijöiden lisäksi yksityisen sektorin terveyspalveluiden käyttöön vaikuttaa vaihteleva tietous 65 vuotta täyttäneiden hoito- ja tutkimuskorvauksista. Helsingin kaupunki pitää tärkeänä, että viestintävastuuseen otettaisiin kantaa. Näkyvämpi viestintä myös vähävaraisemmille kohderyhmille voi johtaa perustoimeentulotukimenojen sekä Kela-korvausten huomattavaan kasvuun. Tärkeää on myös tiedottaa siitä, että valinnanvapauskokeiluun liittyvät omavastuuosuudet eivät kerrytä maksukattoa.

Helsingin kaupunki toteaa lisäksi, että olisi ollut yhtä tarkoituksenmukaista suunnata tämän esityksen mukaiseen toimintamalliin suunnatut varat yleiskatteelliseen rahoitukseen hyvinvointialueille toimintojen kehittämiseen sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Julkisesti rahoitettavia palveluja pitäisi pidemmällä aikavälillä pyrkiä mieluummin selkiyttämään ja yksinkertaistamaan kuin monimutkaistamaan useiden eri järjestämistapojen ja rahoituskanavien kautta. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen rahoitusta tulisi tarkastella kokonaisuutena, eikä yksittäisten palvelujen tai niiden korvattavuuksien näkökulmasta. Myöskään asiakkaan kannalta palvelut eivät nyt muodosta kaikilta osin selkeää ja tarkoituksenmukaista kokonaisuutta.

Helsingin kaupunki korostaa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen kokonaisvaltaista järjestämisvastuuta. Terveydenhuoltolain (1326/2010) 8 §:n toisessa momentissa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 10 §:ssä säädetään hyvinvointialueen vastuusta sovittaa yhteen asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kokonaisuuksiksi. Helsingin kaupunki kokee kuitenkin järjestämisvastuun toteuttamisen haasteellisena, kun perusterveydenhuollon tietopohja hajaantuu julkisen terveydenhuollon ja yksityisten palveluntuottajien eri rekistereihin. Tästä voi seurata Helsingin kaupungin ja hyvinvointialueiden järjestämisvastuun toteuttamiseksi tarvittavan tilannekuvatiedon heikkeneminen erityisesti niiden asiakkaiden osalta, joilla on useiden eri palvelujen ja niiden yhteensovittamisen tarve. Helsingin kaupunki pitää huolestuttavana tiedonsiirron todennäköisiä viiveitä ja puutteita Potilastietovarannossa. 

Fysioterapiakäyntien lisääminen valinnanvapauskokeiluun

Fysioterapiakäyntien lisäämistä valinnanvapauskokeiluun ei ole arvioitu riittävästi. Kotitalouksiin kohdentuvien vaikutusten voidaan katsoa lisäävän eriarvoistumiskehitystä sekä hyvinvointialueiden välistä tasa-arvoa suhteessa asiakkaaseen, koska hyvinvointialueet tekevät itsenäisesti päätöksensä siitä minkälaisia asiakasmaksuja ne alueellaan perivät. Näin ollen vähävaraisella asiakkaalla ei ole tosiasiallista valinnanvapautta fysioterapiakäyntien osalta, mikäli kustannus julkisella puolella on halvempi tai sitä ei peritä laisinkaan. Edellä mainituissa tilanteissa esityksen vaikutukset myös julkisen terveydenhuollon kuormitukseen jäävät ohuiksi.

Lakiesityksessä olisi hyvä huomioida, että mikäli henkilöllä on lisäkäyntitarpeita neljän fysioterapiakäynnin jälkeen, hänelle tulee suurempi omavastuuosuus fysioterapiakäynneistä yksityisessä terveydenhuollossa kuin julkisessa terveydenhuollossa. Esityksessä onkin mainittu, että parempituloisten henkilöiden jatkaminen fysioterapiassa yksityisellä puolella on todennäköisempää kuin pienituloisten. Käytännössä tämä tarkoittaa, että parempituloisten henkilöiden osalta hoidon jatkuvuus on turvattu, mutta pienituloisten osalta ei. Erityisen tärkeää onkin kiinnittää huomiota pienituloisimpien hoitopolun jatkuvuuteen ja palvelun saatavuuteen julkisessa terveydenhuollossa eriarvoisuuden ehkäisemiseksi ja hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi.

Yleislääkärikäyntien rajoitusten muuttaminen

Lakiesityksessä esitetään, että yleislääkärien vastaanottojen käyntirajoitusta korotettaisiin kolmesta käynnistä kuuteen käyntiin, samalla korvattavien laboratorio ja kuvantamismääräysten lukumäärää korotettaisiin vastaamaan korvattavien vastaanottokäyntien määrää. Käyntirajoitusten korotusta perustellaan sillä, että käyntirajoitusten mukaiset lääkäri- ja fysioterapiakäynnit riittäisivät vastaamaan hoidon tarpeeseen suurimmalla osalla ja joissakin tapauksissa seurauksena voi olla, että asiakas mahdollisesti pysyy yksityisen terveydenhuollon palvelujen piirissä. Esityksessä ei ole kuitenkaan voitu arvioida kustannussäästöjä tai asiakasmääriä tälle siirtymälle riittävällä tasolla.

Huomioitavaa on myös, että valinnanvapaus ei toteudu tasa-arvoisesti, koska paljon terveydenhuollon palveluita käyttävät toimeentulotukiasiakkaat hyötyvät maksukaton täyttymisestä, jota yksityisen terveydenhuollon käynnit eivät kerrytä, vaikka ne toimeentulotuessa huomioitaisiinkin menona.  Näiden asiakkaiden on pääsääntöisesti kannattavampaa asioida julkisen terveydenhuollon palveluissa. Parempituloiset henkilöt hyötyvät pienemmästä omavastuuosuudesta tilanteessa, jossa he käyttäisivät yksityisen sektorin palveluja ilman muutostakin.

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt 2.8.2026 mennessä lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain (528/2025) muuttamisesta ja toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain (529/2025) voimaantulosäännöksen muuttamisesta. Lausuntopyyntö on liitteenä 1 ja luonnos hallituksen esitykseksi liitteenä 2.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi väliaikaisesti sairausvakuutuslakia ja toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöstä. Esityksen tavoitteena on kehittää 65 vuotta täyttäneiden vakuutettujen hoito- ja tutkimuskorvauksilla toteutettua valinnanvapauskokeilua.

Sairausvakuutuslakia ehdotetaan muutettavan väliaikaisesti siten, että 65 vuotta täyttäneiden hoito- ja tutkimuskorvauksiin lisättäisiin oikeus korvaukseen fysioterapiasta. Lisäksi ehdotetaan, että 65 vuotta täyttäneiden hoito- ja tutkimuskorvauksia maksettaisiin yleislääkärin vastaanottokäynneistä enintään kuusi kertaa kalenterivuodessa. Samalla ehdotetaan, että valinnanvapauskokeilun voimassaoloa pidennettäisiin yhdellä vuodella, eli 31.12.2028 saakka. Lisäksi ehdotetaan, että toimeentulotuesta annetun lain väliaikaista poikkeusta sairausvakuutuslain 3 a luvun mukaisten omavastuuosuuksien huomioimisesta perustoimeentulotuessa muina perusmenoina jatkettaisiin vuodella edelleen 28.2.2029 saakka. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.

Asiasta on saatu sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan lausunto. Esitys on lausunnon mukainen.

Hallintosäännön 9 luvun 1 §:n mukaan pormestari tekee esityksiä ja antaa kaupunginhallitukselta pyydettyjä lausuntoja sekä huolehtii näihin rinnastettavista muista tehtävistä, jollei asiaa sen periaatteellisen tai taloudellisen merkityksen johdosta ole saatettava kaupunginhallituksen 
käsiteltäväksi. Kaupunginhallitus ei kokoonnu lausuntoaikana, joten lausunnon antaa tässä tapauksessa pormestari.