Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Helsingin vankila, 91-21-674-3, Ristikkokatu 8, Senaatti-kiinteistöt

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Senaatti-kiinteistöt tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksentekijä

Senaatti-kiinteistöt

Lintulahdenkatu 5 A

PL 237

00530 Helsinki

Y-tunnus: 1503388–4

Puhdistettavan alueen tiedot

Alue sijaitsee Helsingin 21. kaupunginosassa (Hermanni), kiinteistöllä 91–21–674–3. Kiinteistön omistaa Senaatti-kiinteistöt. 

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille 22.5.2026 Helsingin kaupungin kirjaamoon.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

Senaatti-kiinteistöt, Ristikkokatu 8, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Uusien selliosastojen rakentamisen maarakennustyöt, 22.5.2026, AFRY Finland Oy.

Ilmoitusta on täydennetty 12.6.2026 ja 25.6.2026 kartalla, jossa puhdistusalueen rajaus sekä tarkennuksilla pintamaan kunnostustavoitteisiin.

Muut päätökset ja aikasemmat puhdistamiset

Kohteella ei ole tiedossa aikaisempia pilaantuneen maaperän kunnostuksia tai maaperän puhdistamista koskevia päätöksiä.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö 

Kunnostuskohde sijaitsee Hermannin kaupunginosassa, Helsingin vankilan muurien sisäpuolella. Alueella on pitkä historia vankilatoiminnasta. Alueen maaperässä on havaittu paikoin kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sekä pilaantunutta maata. Alueen maaperän pilaantumat ovat vanhoja. Alla olevassa kartassa on esitetty puhdistusalueen rajaus sinisellä.

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi 

Läntisen sisäänkäynnin itäpuoliselle nurmialueelle tehtyjen tutkimusten perusteella, nurmialueen länsiosan maaperä koostuu 1,3–2 m paksuisesta jätettä sisältävästä täyttömaasta (hiekka, murske), jonka alla alkaa luonnonmaa (hiekka, siltti, savi). Nurmialueen itäpäässä maakerros on ohut, noin 1 m täyttömaata (multa, hiekka, sora, louhe), jonka alla alkaa kallio.

Vankila-alueen länsiosassa maaperä koostuu 0,3–1,8 m paksuisesta täyttömaakerroksesta (hiekka, sora), jossa havaittiin jätettä. Luonnonmaa havaittiin 0,5–2 m syvyydellä. Kalliopinta kohteen länsiosassa todettiin useissa tutkimuspisteissä 0,3–1,8 m syvyydeltä alkaen. Jätteet ovat pääosin tiiltä ja paikoin esiintyy myös metalli- ja muovijätettä

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue (0109103- Santahamina) sijaitsee kohteesta noin 6 km kaakkoon. Kohteessa ei tutkimusten yhteydessä havaittu orsivettä. Lähin pintavesi, Vanhankaupunginselkä, sijaitsee kohteesta noin 700 m itään. Kohde on pääosin pinnoittamatonta, jolloin hulevedet imeytyvät suurelta osin maaperään. Kohteen aikaisemmissa tutkimuksissa maaperässä ei ole havaittu pohja- tai orsivettä.

Haitta-aineita koskevat tiedot 

Lännen puoleisen selliosaston eteläosassa on todettu pilaantunutta maata, jossa PAH‑yhdisteiden pitoisuudet ylittävät alemman ohjearvon. Pilaantunut alue on arviolta 500 neliömetrin laajuinen, ja jos massanvaihto tehdään 1,8 metrin syvyyteen, kaivussa syntyy noin 900 kuutiometriä pilaantunutta maa‑ainesta. Tämän alueen massanvaihto voidaan toteuttaa vasta PIMA‑päätöksen valmistuttua.

Pohjoisen puoleisen selliosaston alueella tehdyissä tutkimuksissa havaittiin paikoin vain kynnysarvon ylittäviä PAH‑pitoisuuksia, mutta ei varsinaista pilaantumista. Kaivusyvyys vaihtelee 0,7–1,4 metrin välillä, ja perustusten kaivussa arvioidaan syntyvän noin 1200 kuutiometriä maa‑ainesta, josta noin 400 kuutiometriä on kynnysarvomaata. Tämän alueen massanvaihto voidaan tehdä ennen PIMA‑päätöstä, mutta työ tehdään ympäristöteknisessä valvonnassa ja lopullisista kaivupinnoista otetaan jäännöspitoisuusnäytteet.

Rakennusalueelle toteutetaan myös muita rakenteita, kuten kolme lentopallokenttää, joiden kaivusyvyys on noin puoli metriä ja joista syntyy arviolta 80 kuutiometriä maa‑ainesta kenttää kohden. Lisäksi rakennetaan neljä katosta, joiden perustusten kaivusyvyys on noin metri. Kolmen suuremman katoksen kaivut tuottavat noin 80 kuutiometriä maa‑ainesta kutakin kohden ja pienemmän katoksen kaivut noin 20 kuutiometriä. Näillä alueilla ei tutkimusten perusteella oleteta olevan pilaantunutta maata.

Alueelle kaivetaan myös noin 250 metriä kaapeliojia, joiden syvyys on noin metri. Ojat ovat pääosin kapeita, mutta noin 50 metrin osuudella leveys on metri. Kaivumassaa syntyy yhteensä noin 150 kuutiometriä. Osa maasta voi sisältää kynnysarvon ylittäviä haitta‑ainepitoisuuksia, mutta kaivut voidaan aloittaa ennen PIMA‑päätöstä, jos pitoisuudet alittavat alemman ohjearvon. Myös nämä työt tehdään ympäristöteknisessä valvonnassa.

Kaikki massanvaihdot toteutetaan rakentamisen edellyttämässä laajuudessa ilman erillistä tavoitetasoa maaperän haitta‑aineille. Kaapeliojien tarkkoja sijainteja ei esitetä turvallisuussyistä, ja selliosastojen massanvaihto ulottuu korkeintaan kaksi metriä seinälinjojen ulkopuolelle.

Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet 

Kunnostusalueella on tehty vuonna 2026 tutkimus, jossa yhdessä tutkimuspisteessä on todettu PAH-yhdisteitä alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina. Alueen maaperässä on havaittu aiemmissa tutkimuksissa PAH-yhdisteitä yli alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksia ja metalleja yli ylemmän ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina. Kohonneet haitta-ainepitoisuudet on todettu pääosin noin 0-1,2 metrin syvyyksissä.  Todetut haitta-aineet eivät ole haihtuvia tai kulkeutuvia, jolloin niistä ei aiheudu riskiä rakennusten, katosten betoniperustusten tai lentopallokenttien perustusten alapuolella tai pintamaan 0,5 m alapuolella. Alueen maaperässä ei ole havaittu kynnysarvon ylittäviä öljyhiilivetypitoisuuksia yhdessäkään tutkimuspisteessä, öljyä on havaittu vain betonirakenteissa. Alueella ei nykyisen kaavan mukaisessa käyttötarkoituksessa ole ekologisia arvoja. Terveysriskien osalta alueen käyttäjät voivat altistua pintamaan haitta-aineille pölyävää maata hengittämällä, minkä vuoksi pilaantuneisuuden ja jatkotoimenpiteiden tarpeen arvointi on esitetty tehtävän vain pintamaan alempien ohjearvojen ylittävien massojen osalta. 

Ilmoituksen täydennyksessä on esitetty, että ulkoilupihoille rakennetaan rakentamisen edellyttämän kaivun valmistuttua rakennekerrokset, joiden yhteispaksuus on 600 mm. Liikennöintialueet asfaltoidaan ja viheralueille rakennetaan rakennekerrokset täydennyksessä esitetyn suunnitelman mukaisesti.  

Vangit ulkoilevat ainoastaan aidatuilla ulkoilualueilla, jossa maankäytön katsotaan olevan pintamaan altistumis- ja terveysriskin takia herkempää. Liikennöinti tapahtuu pääosin asfaltoiduilla liikennöintialueilla, joissa vankien liikkuminen on rajoitettua, maankäyttö on epäherkempää, eikä näillä perusteilla merkittävää altistumis- ja terveysriskiä lähtökohtaisesti ole. Puhtaista materiaaleista rakennetut rakennekerrokset estävät käyttäjiä altistumasta ulkoilualueen ja viheralueiden mahdollisille maaperän haitta-aineille ja asfaltti liikennealueen mahdollisille haitta-aineille. Kunnostus esitetään näillä perusteilla tehtävän hankealueella ainoastaan rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Piha-, ulkoilu- ja liikennöintialueilla kunnostustavoitteeksi esitetään, että alueet peitetään puhtailla rakennekerroksilla. Esitetyn kunnostusalueen rajauksen sisäpuolelle voi jäädä kuitenkin alueita ja kohtia, joita ei nyt rakenneta eikä massoja siten ole tarve kaivaa. Mikäli näille alueille jää pintamaahan alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, laaditaan tulosten perusteella riskinarvioon perustuva arvio pilaantuneisuudesta, altistumis- ja terveysriskistä sekä tarvittaessa jatkotoimenpiteistä osana kunnostuksen loppuraporttia.  

Puhdistusmenetelmä, niiden valintaperusteet ja työn toteutus 

Kunnostus tehdään massanvaihtona. Kunnostus tehdään rakentamisen edellyttämässä laajuudessa. Kaivutarve selliosastojen rakennusalueilla on noin 0,7…1,8 m maanpinnasta, katosten alueella 1,0 metriä maanpinnasta ja lentopallokenttien alueella noin 0,5 metriä maanpinnasta. Lisäksi rakentamisalueelle kaivetaan noin 250 metriä kapeita putkilinjakaivantoja, jotka ovat noin metrin syviä.

Kaivu tehdään siten, ettei haitta-aineita siirry alueille, joille on mahdollisesti tuotu pilaantumattomia maa-aineksia.

Kaivumaita on mahdollista välivarastoida ilmoitusalueen sisäpuolella. Välivarastointi on lyhytaikaista ja välivarastointia tehdään vain analyysitulosten valmistumisen edellyttämän ajan. Maa-ainekset tutkitaan välivarastoinnin aikana. Kaivumaat voidaan toimittaa luvan varaiselle vastaanottajalle pilaantuneisuustutkimuksissa saaduilla tuloksilla, jos näin vastaanottajan kanssa sovitaan.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella   

Kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä kynnysarvomaita (pitoisuus alle alemman ohjearvotason) voidaan hyödyntää kaivantojen täytöissä rakennusteknisten mahdollisuuksien mukaan. Hyötykäytettävät maa-ainekset voivat sisältää enintään 10 tilavuus-% jätettä, josta ei aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, kuten tiiltä, muovia ja metallia.

Veden tutkiminen ja käsittely

Kunnostuksessa ei arvioida syntyvän merkittävästi kaivantovesiä, sillä alueelle tehdyissä koekuoppatutkimuksissa ei ole havaittu vesipintaa. Alueella on kallio paikoin lähellä maanpintaa ja kaivu voi ulottua kallion pintaan saakka. Tällöin voimakkaat sateet voivat muodostaa kaivantoihin kaivantovesiä, jos maaperä ei ole hyvin vettä johtavaa. Tällöin kaivantoja kuivatetaan ja vettä poistetaan rakentamisen vaatimassa laajuudessa.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta   

Kunnostustyötä valvoo ympäristötekninen valvoja, joka valvoo, että työt tehdään ilmoituspäätöksen mukaisesti. 

Menettelytavasta kaivumaiden suhteen sovitaan maa-ainesten vastaanottajan kanssa. Selliosastojen perustusten kaivussa syntyvät maa-ainekset voidaan toimittaa asianmukaiset luvat omaavalle vastaanottajalle tehtyjen maaperätutkimusten perusteella. Muussa tapauksessa, tai jos alueelta ei ole aiempia tutkimustuloksia, massat kaivetaan kasalle kunnostettavalle alueelle tai sen välittömään läheisyyteen, ja näytteistetään ja analysoidaan ennen niiden toimittamista vastaanottajalle. Mikäli kaivumaat tutkitaan vielä ennen niiden toimittamista, analysoidaan massoista VNa:n 214/2007 mukaiset metallit ja PAH-yhdisteet ja tehdään muut vastaanottajan edellyttämät määritykset edellytetyllä näytteenottotiheydellä. 

Kaivualueidenpohjilta ja seinämiltä otetaan kaivun valmistuttua mahdollisuuksien mukaan jäännöspitoisuusnäytteet. Jäännöspitoisuusnäytteistä esitetään tutkittavaksi akkreditoidussa laboratoriossa PAH-yhdisteet ja VNa:n 214/2007 mukaiset metallit aiempien alueen pilaantuneisuustutkimusten tulosten perusteella. Selliosastojen, katosten ja lentopallokenttien kaivualueiden pohjilta jäännöspitoisuusnäytteet esitetään otettavan siten, että yksi näyte edustaa enimmillään 400 m2 kokoista aluetta. Selliosastojen, lentopallokenttien ja katosten kaivualueiden seinämiltä jäännöspitoisuusnäytteet esitetään otettavan enintään noin 40 m pituiselta matkalta kahdessa kerroksessa: pintamaasta (0–0,5 m) ja pintamaan alapuolelta. Uusien aitojen betoniperustusten kaivannot ovat hyvin pieniä ja matalia kuoppia, joista ei esitetä otettavan jäännöspitoisuusnäytteitä.  

Kaapeliojien kaivumaista esitetään otettavan jokaista enintään noin 40 metrin matkaa kohden näyte, joka edustaa myös kaivualueen jäännöspitoisuutta. .

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi ja riskien arviointi 

Jos kaivannon reunoihin tai pohjaan jää VNa:n 214/2007 alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia tai jätteitä, rajataan uusi täyttö mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi suodatinkankaalla tai huomioverkolla. Kaivannon ja haitta-aineellisen tai jätteellisen maan leikkauspinta ja sijainti myös mitataan mahdollisuuksien mukaan GPS-laitteella.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta   

Työsuojelusta kunnostusalueella vastaa työhön valittava pääurakoitsija. Työsuojelu tehdään rakennuttajan ja urakoitsijan ohjeiden mukaisesti huomioiden hankkeen erityispiirteet esimerkiksi haitta-ainepitoisten massojen osalta.

Jos työn aikana havaitaan jotain suunnitelmista ja lupapäätöksestä poikkeavaa, kunnostustyöstä vastaava valvoja ilmoittaa siitä välittömästi tilaajalle. Tarvittaessa muuttuneesta tilanteesta ja tarvittavista muutoksista neuvotellaan ja sovitaan viranomaisen kanssa.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin on käsitelty tarkemmin ilmoituksen kunnostussuunnitelmassa.

Tiedottaminen, kirjanpito ja raportointi

Työmaan ympäristötekninen valvoja seuraa ja ohjaa kunnostustyön etenemistä ja pitää kirjaa eri toimenpiteistä ja tapahtumista. 

Kunnostustöiden päätyttyä kunnostuksesta laaditaan loppuraportti, joka toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen päättymisestä. Raportissa esiteltävät tiedot on käsitelty tarkemmin puhdistussuunnitelmassa.

Puhdistustyön ajankohta

Puhdistustyö on suunniteltu toteutettavaksi kesällä 2026.

Ilmoituksen käsittely

Vireillaolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä asianosaisia ole.

Viranomaisen ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Senaatti-kiinteistöjen ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Ristikkokatu 8, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Kaivualueilta on poistettava haitta-ainepitoiset maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa, kuitenkin huomioiden hyötykäyttöä koskevat määräykset. (VNA 214/2007 2,3,4 §, YSL 135 §) 

2. Ilmoitusalueen päällystämättöilla alueilla ylimpään 0,5 metrin maakerrokseen ei saa jäädä maa-ainesta, jonka haitta-ainepitoisuus ylittää valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot. (VNa 214/2007 2, 3, 4 § YSL 135 §)

3. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin ta ettei haitta-aineille voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alttuvat kynnysarvot ja arseenin alueellinen maalaji- ja kerroskohtainen luontainen taustapitoisuus ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA 214/2007 2, 3, 4, 5 §)

4. Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JL 5, 12 ,13 §)

5. Jos maaperässa todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemin todettua enemmän, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennnen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3 ,4 § YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

6. Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä aitta-ainepitoisuudet edustavasti siten, että ne voidaan ohjata vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maa-aineksia. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää riittävällä määrällä laboratoriotutkimuksia. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNA (214/2007) 5 §, YSL 6 ja 209 §) 

Puhdistustyön lopputuloksen toteaminen

8. Mikäli kenttä- ja laboratoriotestien välillä ilmenee merkittäviä eroja, tulee siitä ilmoittaa viipymättä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maa-ainesten vastaanottajalle. (JL 13 §, YSL 172 §)

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi (ja riskien arviointi)

9. Jos puhdistetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Ilmoituksesta poikkeavista eristys- ja huomiorakenteista on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi suunnitelma viikkoa ennen kyseisten rakenteiden asentamista. (JL 12, YSL 7, 16 §) 

10. Eristys- ja huomiorakenteet tulee dokumentoida puhdistuksen loppuraportissa. (YSL 139 §) 

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

11. Ulkopuolisten pääsy alueelle tulee estää. (JL 13 §)

12. Pilaantuneen maa-aineksen kaivu, lastaus mahdollinen esikäsittely, välivarastointi ja kuljetus sekä muut puhdistukseen liittyvät työvaiheet on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. Puhdistustyön aikana on huolehdittava, ettei puhdistamisesta aiheudu haittaa tai vaaraa alueella tai sen lähistöllä oleskeleville eikä muuta terveys- tai ympäristöriskiä. Kuljetus ja kuormaus on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Kuljetettaessa kosteita ja valuvia maamassoja tulee kuljetuskaluston olla riittävän tiiviitä, jottei kuljetuksissa pääse valumaan haitallisia aineita ympäristöön. (YSL 7, 16 §, JL 13 §) 

13. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5,17 §) 

14.Kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia esitetyn mukaisesti ennen niiden kuljettamista lopulliseen vastaanottopaikkaan. (JL 12,13 §) 

15. Poistettavat pilaantuneet ja/tai haitta-ainepitoiset sekä jätteensekaiset maa-ainekset on toimitettava kuormat peitettyinä ja ominaisuuksiensa mukaisesti luvanvaraiseen vastaanottopaikaan ensisijaisesti hyödynnettäväksi ja toissijaisesti loppukäsiteltäväksi. (JL 8, 13, 29 §) 

Veden tutkiminen ja käsittely

16. Työmaa on järjestettävä niin, että pinta/hulevesien pääsy alueen kaivantoihin on mahdollisimman vähäistä. Mikäli kaivantoon kertyy vettä, on sen haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen kuin vedet johdetaan pois. Vedestä on analysoitava vähintään maaperätutkimuksissa ja orsi- tai pohjavedessä labortorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina todetut haitta-aineet. (YSL 155 §)

17. Kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalveluilta (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §) 

18. Kaivantoveden poistamisesta muualle kuin jätevesiveimäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkölle tarkistettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 155, 172 YSA 41 §)

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

19. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida ainostaan ilmoitetulla puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoitavat massat tulee sijoittaa aidatulle alueelle. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §) 

20. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Jos haitta-ainepitoisia maa-aineksia välivarastoidaan päällystämättömällä alueella, on alueen maaperän pintakerroksen pilaantumattomuus varmistettava edustavalla näytteenotolla välivarastoinnin päätyttyä. (YSL 16 §, JL 13 §) 

21. Voimakkaasti haitta-aineilta haisevien maa-ainesten välivarastointia alueella on vältettävä. Varastokasat on peitettävä, mikäli varastointi kestää vähintään vuorokauden. (YSL 7 §, JL 13)  

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

22. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Puhdistusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti edustavin näytteenotoin kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää puhdistusalueella hyödyksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. (YSL 136 §) 

23. Selvästi haitta-aineelta haisevia, haihtuvia haitta-aineita, maa-aineksia, jotka sisältävät kynnysarvopitoisuuden ylittäviä pitoisuuksia POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. (YSL 32, 136 §, JL 5, 6, 8 §)

24. Kynnysarvomaita saa käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros. Hyötykäytettäviä maa-aineksia ei saa sijoittaa mahdolliseen orsi- tai pohjavesikerrokseen. (YSL 16, 32, 136 §, JL 5,6,8, §) 

25. Aloitusilmoituksessa on esitettävä maa-ainesten hyödyntämispaikat. (YSL 172 §)  

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

26. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta puhdistuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §) 

27. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)  

Tiedottaminen ja raportointi

28. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Mikäli puhdistaminen tehdään useassa osassa, jokaisesta puhdistamisvaiheesta tulee tehdä aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi puhdistamisen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja puhdistamisen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Puhdistamisesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §) 

29. Puhdistamisesta on laadittava loppuraportti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maanomistajalle esitetyn mukaisesti puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §) 

Yleiset perustelut 

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Viranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen takia päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään. 

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän puhdistamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve. 

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. 

Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. 

Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu 

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineiksiksi.

Tiedon siirtäminen 

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä. 

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1-5)

Kohteen puhdistustavoitteet on määritetty riskinarvioperusteisesti. Puhdistustavoitteet on asetettu, jotta pilaantuneesta maasta ei aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. 

Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle rakentamisen vuoksi. Kohteessa on todettu PAH-yhdisteitä alemmat ohjearvot ylittävinä pitoisuuksia sekä metalleja yli ylemmät ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina. Riskinarvion mukaan alueen maaperässä todetuista haitta-aineista ja jätteistä ei arvioida muodostuvan alueen nykyisessä käytössä terveys- ja ympäristöriskiä, minkä vuoksi haitta-aineille tai alueille ei ole esitetty puhdistustavoitteita.

Ympäristöhallinnon ohjeiden (6/2014) mukainen suositus kestävän kunnostuksen tavoitteeksi on, että pintamaan (noin 0,5–1 metriä) edustavat haitta-ainepitoisuudet uudisrakennuskohteissa alittavat asuintonttien ja lasten leikkipaikkojen kohdalla kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden ja muualla vähintään alemman ohjearvon. Suositus ei koske suoraan asfaltoituja piha-alueita ja niitä epäorgaanisia haitta-aineita, joilla maaperän terveysperusteiset viitearvot ovat selvästi alempaa ohjearvoa suurempia.  

Ilmoitusalueen päällystämättömillä tai pinnoittamattomilla vankien ulkoilu‑ ja piha‑alueilla maaperä voi olla suoraan kosketuksissa käyttäjiin. Tämän vuoksi ylimpään 0,5 metrin maakerrokseen ei saa jäädä maa‑ainesta, jonka haitta‑ainepitoisuus ylittää valtioneuvoston asetuksen 214/2007 alemmat ohjearvot.  

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille. Vesijohtoverkoston materiaaleissa on tarpeen ottaa huomioon alueella todetut haitta-aineet, jotta haitta-aineiden kulkeutumista talousveteen ei pääse tapahtumaan. Lisäksi haitta-aineet voivat vaikuttaa esimerkiksi materiaalien kestävyyteen. 

 Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä. 

 Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.  

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (Perustelu määräykselle 6)

Pitoisuuksien mittaamisessa laboratoriomenetelmät ovat tarkempia kuin kenttämenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. 

Puhdistamistyön lopputuloksen toteaminen (Perustelut määräyksille 7-8)

Määräys näytteenottotiheydestä on tarpeen, koska ilmoituksessa esitetty näytteenottotiheys ei ole riittävä alueen jäännöspitoisuuksien määrittämiseen.  

Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa 

Tuloksissa esiintyvien poikkeuksien ilmoittaminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa. 

Pilaantuneen maa-aineksen ersitäminen, merkitseminen, dokumentointi (Perustelut määräyksille 9-10)

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen.  

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (Perustelut määräyksille 11-15)

Määräyksellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.  

 Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muun altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen. 

 Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen. 

 Seulomista ei tule tehdä mm. sen aiheuttaman pölyämisen vuoksi. Seulominen on luvanvaraista ja sen vuoksi seulomista tulee tehdä vain alueella, jolla on siihen lupa. 

 Maa-ainesten tutkimisella varmistetaan oikea vastaanottopaikka tai hyödyntämiskohde.  

 Määräys on tarpeen ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä. 

Veden tutkiminen ja käsittely (Perustelut määräyksille 16-18)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Tutkimalla vesinäytteistä niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita maaperässä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina, voidaan varmistua siitä, että myös vesiliukoiset haitta-aineet, jotka ovat jo liuenneet orsi-/pohjaveteen tulevat otetuksi huomioon.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja - valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.  

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.  

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella (Perustelut määräyksille 19-21)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista. 

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (Perustelut määräyksille 22-25)

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Kohteen arvioinnin yhteydessä on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n mukaisesti alueelta kaivettujen, haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien, mutta alemmat ohjearvot alittavien maa-ainesten soveltuvuus hyödynnettäväksi. Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle. 

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita, PCDD/PCDF-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.  

 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1021, eli ns. POP-asetuksen mukaan POP-yhdisteitä sisältävän jätteen osalta on varmistettava jätteen sisältämien POP-yhdisteiden hävittäminen tai muuntaminen palautumattomasti siten, että jäljelle jäävillä jätteillä ja päästöillä ei ole POP-yhdisteiden ominaisuuksia. PBT- ja vPvB-aineiden hävittäminen ja poistaminen kierrosta tulisi olla tavoitteena. 

Näin ollen ko. yhdisteiden kynnysarvon ylittävät pitoisuudet tulisi lähtökohtaisesti rajata hyötykäytön ulkopuolelle. 

 Maa-ainesten hyödyntämisessä on tarpeen huomioida maaperän pilaamiskielto. Hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Pintamaan puhtaudella varmistetaan, ettei haitta-ainepitoisen maa-aineksen hyödyntäminen aiheuta altistumista ja mahdollista ympäristö- tai terveyshaittaa. 

 Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 26-27) 

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.  

 Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 28-29)

Aloitusilmoitus ja tiedotus työn eri vaiheiden etenemisestä on tarpeellista viranomaisvalvonnassa.  

Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt puhdistamistoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa sekä tiedon kulkemisen varmistamisessa kiinteistön omistajalle maaperän tilasta. 

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 8, 14, 16, 17, 27, 32,134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §  

 Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 § 

 Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §  

 Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 15, 17, 29, 121 §  

 Hallintolaki (434/2003) 34 § 

 Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 § 

 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1021 

Ilmoituksen käsittelymaksi ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 2250,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle. 

 Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 4.12.2025) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo 

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset  

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.  

Päätös on voimassa viisi vuotta. 

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. 

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.