Kuuleminen, elintarvikelaki 67 §, Zu Ninas Oy / Ravintola Zinnkeller

Toimija

Zu Ninas Oy, Meritullinkatu 25, 00170 Helsinki, y-tunnus 3315705-5

Elintarvikehuoneisto

Ravintola Zinnkeller, Osoite Meritullinkatu 2, 00170 Helsinki

Elintarviketurvallisuusyksikön päällikön määräys

Toimija määrätään maksamaan 500 euron suuruinen seuraamusmaksu.

Täytäntöönpano

Päätös täytäntöönpannaan eli maksu voidaan periä, kun päätös on lainvoimainen.

Asiaan liittyvät taustatiedot

Helsingin kaupungin elintarviketurvallisuusyksikkö sai 7.4.2026 ruokamyrkytysepäilyilmoituksen, jonka mukaan Ravintola Zinnkeller oli 30.3.2026 toimittanut ruokatarjoilun yksityistilaisuuteen, jossa 8 henkilöä oli sairastunut ruokailun jälkeen. Saatujen tietojen mukaan asiasta oli oltu yhteydessä Ravintola Zinnkelleriin oireiden alkamista seuraavana päivänä. Toimija ei ilmoittanut ruokamyrkytysepäilystä elintarviketurvallisuusyksikköön. Ravintolaan tehtiin valitustarkastus ja valvontasuunnitelman mukainen Oiva-tarkastus 8.4.2026 (Liite 1). Näytteitä ei saatu, sillä ruokia ei ollut enää jäljellä.

Toimijaa on neuvottu valvontasuunnitelman mukaisilla tarkastuksilla 16.2.2023 ja 23.1.2024 siitä, että kun toimija saa tiedon tarjoilemansa ruoan aiheuttamasta ruokamyrkytyksestä tai ruokamyrkytysepäilystä, toimijan on ilmoitettava siitä välittömästi elintarviketurvallisuusyksikköön. Ruokamyrkytysepäily oli tullut asiakkaalta toimijan tietoon, mutta toimija ei tehnyt asiasta Elintarvikelain 17 § mukaista ilmoitusta elintarvikevalvontaviranomaiselle eikä siten noudattanut ruokamyrkytyksiä koskevaa ilmoitusvelvollisuuttaan.

Kuuleminen

Toimijaa on kuultu elintarvikelain (297/2021) 67 §:n mukaisesta seuraamusmaksumääräyksestä 4.5.2026 päivätyllä kirjeellä (Liite 2).

Toimija on antanut vastineen määräaikaan mennessä. Vastineessa toimija kiistää, että se olisi laiminlyönyt Elintarvikelain 17 §:ssa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden. Tilaisuuden järjestäjä on asiasta ravintolalle ilmoittaessaan kertonut ruokailijoiden piirissä jo olleen käynnissä vatsatautiepidemian. Sairastuneiden joukossa oli myös henkilöitä, jotka eivät ruokailleet ja oirekuva vastasi tavanomaista viruksen aiheuttamaa vatsatautia. Näiden seikkojen perusteella ravintolassa ei ollut syytä epäillä, että sairastumiset olisivat aiheutuneet ravintolan toimittamasta elintarvikkeesta. Vastineessa tuodaan esille, että elintarvikelain 17 §:n ilmoitusvelvollisuus ei synny pelkästään sairastumisista, vaan edellyttää, että toimijalla on objektiivisesti arvioiden syytä epäillä yhteyttä elintarvikkeeseen. Perustellun epäillyn puuttumista on perusteltu vastineessa sillä, että sairastumisia esiintyi myös henkilöissä, jotka eivät olleet syöneet ravintolan ruokaa, tilaisuuden järjestäjä ilmoitti jo olemassa olevasta vatsatautiepidemiasta ja että oirekuva sopi virusvälitteiseen tartuntaan, ei elintarvikevälitteiseen myrkytykseen. Lisäksi ravintola oli suorittanut asianmukaiset vastaanottotoimenpiteet elintarvikkeille eikä vastaavia oireita ole ollut muualla vaan sairastumiset ovat rajoittuneet kyseisessä yksityistilaisuudessa ruokailleisiin henkilöihin. Toimija on toiminut vilpittömässä mielessä ja arvioinut tilannetta tilaisuuden järjestäjältä saamiensa tietojen perusteella. (Liite 3.)
 

Elintarvikelain (297/2021) 67 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voi määrätä toimijan maksamaan vähintään 300 euron ja enintään 5 000 euron elintarvikevalvonnan seuraamusmaksun, jos toimija:

6) ei noudata 17 §:ssä säädettyä vakavia vaaroja tai ruokamyrkytyksiä koskevaa ilmoitusvelvollisuutta tai 18 §:ssä säädettyä zoonooseja koskevaa ilmoitusvelvollisuutta; 
    
Elintarvikelain 67 §:n 2 momentin mukaan seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon menettelyn laatu, vahingollisuus ja toistuvuus. Maksu voidaan jättää määräämättä tai määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos tekoa voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista laiminlyönnin laatu, toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen. 

Elintarvikelain 17 §:n mukaan elintarvikealan ja kontaktimateriaalialan toimijan on välittömästi ilmoitettava toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle omavalvonnassa tai muulla tavalla esille tulleista vakavista vaaroista ihmisen terveydelle sekä toimenpiteistä, joihin epäkohtien korjaamiseksi on ryhdytty.

Kun elintarvikealan toimija saa tiedon tuottamansa, jalostamansa tai jakelemansa elintarvikkeen aiheuttamasta ruokamyrkytyksestä tai epäilee elintarvikkeen voivan aiheuttaa ruokamyrkytyksen, toimijan on ilmoitettava siitä välittömästi kunnan elintarvikevalvonnasta vastaavalle valvontaviranomaiselle. Ruokamyrkytyksen aiheuttajaksi epäilty elintarvike, raaka-aine tai näyte niistä on säilytettävä niin, että se voidaan tutkia laboratoriossa ruokamyrkytyksen syyn selvittämiseksi.

Toimija tuo vastineessaan esille, että elintarvikelain 17 §:n ilmoitusvelvollisuus ei synny pelkästään sairastumisista, vaan edellyttää, että toimijalla on objektiivisesti arvioiden syytä epäillä yhteyttä elintarvikkeisiin. Elintarvikelain perusteluissa (HE 3/2021, 17 §:n yksityiskohtaiset perustelut) on kuvattu 17 §:n mukaista ilmoitusvelvollisuutta seuraavasti. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin elintarvikealan toimijan velvollisuuksista, kun toimija saa tiedon tuottamansa, jalostamansa tai jakelemansa elintarvikkeen aiheuttamasta ruokamyrkytyksestä tai kun toimija epäilee elintarvikkeen voivan aiheuttaa ruokamyrkytyksen. Asiasta olisi ilmoitettava välittömästi sen kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle, jonka alueella ruoka myrkytyksen epäillään tapahtuneen. Toimijan voi olla lähes mahdotonta ottaa kantaa siihen, onko kyseessä yksittäinen ruokamyrkytys vai ruokamyrkytysepidemia. Kyseessä voi olla esimerkiksi raaka-aineen välityksellä laajemmalle levinnyt epidemia. Kunnan elintarvikevalvontaviranomainen, yhdessä kunnan terveysviranomaisen kanssa, vastaa ruokamyrkytysepidemian selvittämisestä. Kunta ryhtyy selvittämättä ruokamyrkytyksiä, jotka täyttävät zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/99/EY olevan ruokamyrkytyksen määritelmän. Ruokamyrkytyksen aiheuttajaksi epäilty elintarvike, raaka-aine tai näyte siitä olisi säilytettävä niin, että se voidaan tutkia laboratoriossa ruokamyrkytyksen selvittämiseksi.

Toimijan tehtävä ei siten ole arvioida onko kyseessä mahdollinen ruokamyrkytysepidemia, vaan jättää asian arviointi kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle.

Ruokavirasto kerää valtakunnallisesti tietoa ruokamyrkytysepidemioista ja niiden aiheuttajista. Norovirus on ollut yleisin tunnistettu taudinaiheuttaja Suomessa raportoiduissa elintarvikevälitteisissä epidemioissa. Noroviruksen aiheuttamien epidemioiden taustasyinä ovat olleet esimerkiksi noroviruksella saastunut raaka-aine tai tartuntaa kantanut keittiötyöntekijä.

Zu Ninas Oy:n toiminnan on havaittu olevan elintarvikelainsäädännön vastaista, sillä toimija sai asiakkaalta tiedon ruokamyrkytysepäilystä, mutta ei ilmoittanut asiasta viipymättä valvontaviranomaiselle. Elintarvikelain 17 §:ssä säädetty ilmoitusvelvollisuus on tältä osin yksiselitteinen. Toimija ei ole noudattanut Elintarvikelain 17 §:n mukaista ruokamyrkytyksiä koskevaa ilmoitusvelvollisuutta, vaan toimija on itse selvittänyt asiaa ja päätellyt kyseessä olleen vatsatauti. Viranomaisen selvitysraportissa todetaan, että kyseessä on ollut epidemia, joka on liittynyt ruokailuun 30.3. Elintarvikenäytteitä ei saatu eikä ravintolan pinnoilta otettu näytteitä. Ei siis voida osoittaa, ovatko tartunnat tapahtuneet tarjottujen ruokien välityksellä, henkilöstä toiseen vai pintojen kautta.

Seuraamusmaksun määräämisessä ja suuruuteen vaikuttavissa tekijöissä on otettu huomioon, että toimijan ilmoitusvelvollisuuden viivyttely voi haitata ruokamyrkytysten selvittämistä ja selviämistä, kun valvontaviranomaisen selvitystyö viivästyy. Teon vakavuutta arvioitaessa on huomioitu, että toimija oli saanut tiedon useammasta sairastumisesta. Asian käsittelyssä on lisäksi huomioitu, että toimija on saanut ilmoitusvelvollisuudesta aiemmin ohjausta ja neuvontaa.

Koska Zu Ninas Oy:n on havaittu toimineen elintarvikelainsäädännön vastaisesti jättämällä ilmoittamatta valvontaviranmaiselle tietoonsa tulleen ruokamyrkytysepäilyn, voi elintarvikevalvontaviranomainen määrätä toimijan maksamaan elintarvikevalvonnan seuraamusmaksun. Elintarvikevalvonnan seuraamusmaksu on rangaistusluonteinen hallinnollinen sanktio, joka voidaan määrätä, vaikka seuraamusmaksun perusteena oleva teko olisi päättynyt tai menettely korjattu.

Asian käsittelyssä on huomioitu Ruokaviraston ohje seuraamusmaksusta (ohje nro 474/00.00.01.02.02/2022).
 

Sovellettavat oikeus- ja muut ohjeet 

Elintarvikelaki (297/2021) 1, 17, 67, 75 §
Hallintolaki (434/2003) 34 §
Laki sakon täytäntöönpanosta (672/2002) 5 §
Ruokaviraston seuraamusmaksuohje 474/00.00.01.02.02/2022
 

Tiedoksiantotapa    

Pöytäkirjanote toimitetaan saantitodistuksella Zu Ninas Oy:lle

Seuraamusmaksun täytäntöönpanoon voidaan ryhtyä päätöksen tultua lainvoimaiseksi. Täytäntöönpanosta vastaa Oikeusrekisterikeskus.
 

Kaupunkiympäristön ympäristö- ja lupajaosto on elintarvikelain (297/2021) 27 §:n mukainen kunnan valvontaviranomainen. Ympäristö- ja lupajaosto on siirtänyt päätäntävaltaansa edelleen elintarviketurvallisuusyksikön päällikölle seuraamusmaksun määräämistä koskevissa asioissa.