Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Länsiratikat-hanke, Kaupintie-Vihdintie, kaupunkiympäristön toimiala

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus     

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä  

Helsingin kaupunki
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

**********

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin kaupunginosissa 29. (Haaga) ja 46. (Pitäjänmäki) usealla eri kiinteistöllä, jotka pääasiassa omistaa Helsingin kaupunki kahta kiinteistöä lukuun ottamatta. Ilmoitusalueen kiinteistöt ja niiden omistajat on esitetty alla olevassa kuvassa:

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 20.3.2026.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

- Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma (Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristön toimiala, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Länsiratikat, Helsinki – Kaupintie-Vihdintie etelä, Ramboll Finland Oy, 20.3.2026, päivitetty 24.4.2026) liitteineen.

Ilmoitusta on täydennetty 17.4.2026, 24.4.2026 ja 12.5.2026 sähköpostitse mm. toimittamalla tiedot maaperätutkimustuloksista siirrettävien puiden alueella, toimittamalla yksityisten kiinteistöjen omistajien yhteystiedot, tarkentamalla happamien sulfaattimaiden huomioiminen kaivutöissä sekä tarkentamalla alueelle rakennettavasta hulevesialtaasta.

Täydennyksessä (17.4.2026) toimitettiin liitteenä seuraavat raportit:
- Helsingin kaupunki, Maaperän pilaantuneisuustutkimus, Kaupintie VJ-linja, Ramboll Finland Oy, 20.7.2020.
- Oy Teboil Ab, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen loppuraportti, TB Lassila, Kaupintie 19, Helsinki, EnviPro Oy, 31.3.2025.

Lisäksi ilmoitusta täydennettiin 21.5.2026 kiinteistön 91-895-2-1 maanomistajan valtakirjalla.

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistamiset

Päätökset

Uudenmaan ympäristökeskuksen päätös 30.5.2001, No YS 490 (Dnro 0101Y0030-18) pilaantuneen maaperän puhdistamisesta koskevasta ilmoituksesta osoitteessa Kaupintie 19.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikön päätös 5.2.2024, § 77 (HEL 2024-007553) pilaantuneen maaperän puhdistamisesta osoitteessa Kaupintie 19.

Puhdistamiset

- Oy Teboil Ab, Toimenpideraportti, Kaupintie 19, Golder Associates Oy, 24.8.2001.

Toimenpideraportin mukaan kohteessa saavutettiin Uudenmaan ympäristökeskuksen asettamat tavoitepitoisuudet lukuun ottamatta vanhan dieselsäiliökaivannon eteläseinämää, jossa tavoitepitoisuudet ylittyivät öljyhiilivetyjen (2 880 mg/kg) ja MTBE:n (5,2 mg/kg) osalta.

- Oy Teboil Ab, Toimenpideraportti, TB Helsinki Kaupintie 19, Asemanumero 7018, Golder Associaters Oy, 20.1.2015.

Oy Teboil Ab:n huoltoasemalla tehtiin muutostöitä syksyllä 2014. Muutostöiden yhteydessä polttoaineen jakeluun liittyviä laitteita ja rakenteita purettiin ja korvattiin uusilla. Lisäksi jakelumittarien alueille asennettiin suojakalvo. Kaivutöiden jälkeen mittarijalustan alueelle ja säiliöalueelle jäi ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjen keskitisleitä ja alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia raskaita öljyjakeita. Lisäksi säiliöalueelle jäi ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus bensiinijakeita.

- Oy Teboil Ab, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen loppuraportti, TB Lassila, Kaupintie 19, Helsinki, EnviPro Oy, 28.2.2025.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty tiedot maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitusalueen pituus on noin 800 metriä ja pinta-ala on yhteensä noin 7,3 hehtaaria. Alueen pohjoisreuna sijaitsee Kaupintien ja Sentnerikujan risteyksessä sekä Vihdintiellä Marttilan kohdalla. Aluerajaus etelään päin noudattelee Vihdintien linjausta päättyen Ampeerinkadun risteyksen kaakkoispuolelle. Ilmoitusalue on esitetty alla olevassa kuvassa.

Vanhojen ilmakuvien perusteella ilmoitusalue on ollut 1950-luvulle saakka pääosin peltoa ja metsää. Nykyisen Valimonsillan ja Vihdintien linjaus on alkanut rakentua 1940-luvulla ja nykyinen Kaupintie on nähtävissä vuoden 1956 ilmakuvassa. Vihdintien ja Kaupintien risteyksessä on ollut polttoaineen jakeluasematoimintaa 1960-luvulta alkaen. Ilmoitusalueen käyttö on ollut nykyisen kaltaista 1960-luvulta alkaen. Aluetta ei ole merkittävästi täydennysrakennettu 1980-luvun jälkeen.

Tuleva rakentaminen ei merkittävästi muuta ilmoitusalueen käyttöä, vaan se tulee olemaan edelleen liikennekäytössä. Pikaraitiotien lisäksi alueella uudistetaan laajasti kunnallistekniikkaa sekä rakennetaan uutta kaupunkiympäristöä. Kaupintien ja Vihdintien risteysalueelle rakennetaan paalulaattoja sekä uutta hulevesilinjaa, joiden kohdalla kaivusyvyys on noin 2,5–3 metriä nykyisestä maanpinnasta.

Vihdintien länsipuolisen Kaupintien osuuden reunalle rakennetaan hulevesiallas, jonka arvioitu kaivutaso on noin kolme metriä nykyisen maanpinnan alapuolella. Ilmoituksen täydennyksen (12.5.2026) mukaan hulevesialtaan rakentaminen on aikataulutettu vuodelle 2028, ja tarkempia suunnitelmia siitä ei vielä ole olemassa. Hulevesiallas tulee olemaan pinta-alaltaan noin 1 900 m³ ja tilavuudeltaan noin 1 300 m³. Alustavien suunnitelmien mukaan hulevesiallas on luiskattu ja siemeneroosiomatoilla reunustettu. Jyrkimmissä kohdissa on kenttäkiviverhous esimerkiksi putkien suuaukkojen ympärillä. Altaassa pyritään ensisijaisesti viivyttämään vesiä, ei niinkään imeyttämään. Hulevesialtaan vedet on tarkoitus purkaa Mätäjokeen hulevesikaivon kautta, mutta vesien purkautumisreitti Mätäjokeen ei ole vielä tarkemmin tiedossa. Altaan rakentamistöiden aikana veden pH:n pysyminen sallituissa rajoissa (6-9) varmistetaan mittaamalla pH liuskoilla ja/tai pH mittarilla. Mikäli pH:n osalta havaitaan riskiä, että se ylittää sallitut rajat, tulee pH muutoksiin reagoida säätämällä pH esim. saostuskemikaaleilla, ilmastuksella, hiilidioksidilla tai kalkilla.

Ilmoitusalueella on useita voimassa olevia asemakaavoja. Ilmoitusalue on pääosin nykyistä katualuetta, joka rajautuu Vihdintien osuudella itäpuoleltaan Riistavuodenpuiston puistoalueeseen sekä osaltaan muuhun yleiseen alueeseen. Ilmoitusalueen länsipuoli on rakennettua aluetta. Ilmoitusalue rajautuu lähivirkistysalueisiin, asuinkerrostalojen korttelialueisiin, suojaviheralueisiin, autopaikkojen korttelialueisiin, teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueisiin, yhdistettyjen teollisuus-, varasto- ja liikerakennusten korttelialueeseen, yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten korttelialueeseen sekä yhdyskuntateknisen huollon korttelialueeseen.

Maaperä, pohja- ja pintavesi

Maanpinnan taso ilmoitusalueella vaihtelee välillä +15,7…+23,6 (N2000). Alimmillaan maanpinta on ilmoitusalueen pohjoispäässä Kaupintiellä ja ilmoitusalueen eteläpäässä. Helsingin karttapalvelun mukaan alueen maaperä koostuu pääosin täyttömaasta, jonka alla on joko kalliota, moreenia, silttihiekkakerros tai savikerros.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue (0109202 Kaivoksela) sijaitsee noin 2,5 km kohteen pohjoispuolella. Se on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi. Ilmoitusalueella ja sen läheisyydessä sijaitsee pohjaveden pinnankorkeuden havaintopisteitä. Helsingin karttapalvelun perusteella pohjaveden pinnankorkeus on ollut vuosina 2020–2026 tasolla +13,74…15,28 (N2000).

Ilmoitusalueen pohjoisosan halki virtaa Mätäjoki, joka on luokiteltu vaelluskalavesistöksi ja herkäksi vesikohteeksi, jonka ekologista tilaa ei saa heikentää. Mätäjoki virtaa Vantaan ja Helsingin kaupunkien alueella ja laskee Iso Huopalahteen. Ilmoitusalueella sijaitseva osuus Kaupintiestä sekä Kaupintien risteävä osuus Vihdintiestä kuuluu herkän vesikohteen suojavyöhykkeelle.

Haitta-ainetutkimukset

Ilmoitusalueella tehtiin maaperän pilaantuneisuustutkimuksia alueen pohjatutkimusten yhteydessä vuosina 2025–2026. Ilmoitusalueelle tehtiin 19 tutkimuspistettä, joista otettiin näytteitä yhteensä 68 kpl. Näytteenotto tehtiin kolmen metrin syvyydelle tai kallion pintaan saakka. Näytteenoton yhteydessä ei tehty havaintoja jätejakeista.

Siirrettäväksi suunniteltujen puiden alueiden pintamaista ei todettu alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Todetut kynnysarvon ylittävät pitoisuudet (arseeni 6,6…8,3 mg/kg) todettiin tutkimuspisteessä 548 syvyydellä 2,0–3,0 metriä ja tutkimuspisteessä 1076 syvyydellä 0,5–1,0 metriä. Pitoisuudet ovat alueelle tyypillisiä luontaisia taustapitoisuuksia. Kynnysarvon ylittävät pitoisuudet tulee huomioida puiden sijoituspaikan valinnassa, jotta kynnysarvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia ei kulkeudu puhtaille alueille.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio

Riskinarvioinnin tarkoituksena oli selvittää ilmoitusalueella olevan pilaantuneen maan aiheuttamia terveydellisiä ja ekologisia riskejä. Tarkastelun lähtökohtana on alueen nykyinen ja tuleva käyttö katualueena. Lisäksi on huomioitu, että alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä alueen pohjavettä käytetä talousvetenä. Alueella ei myöskään viljellä ravintokasveja. Riskinarviossa on huomioitu maaperätutkimuksissa todetut haitta-ainepitoisuudet ja tunnistettu mahdolliset kulkeutumis- ja altistusreitit, joita on kuvattu käsitteellisen mallin kautta.

Ilmoitusalueella on todettu viitearvovertailun perusteella bentseenillä pilaantunutta maata. Tutkimusten perusteella maaperässä todettu pilaantuneisuus sijaitsee asfaltoidulla alueella 2–3 metrin syvyydessä maanpinnasta. Nykyisellä käytöllä haitta-aineista ei aiheudu terveysriskiä pölyämisen tai maansyömisen kautta. Mahdollinen altistuminen muodostuu maankaivutöiden yhteydessä, joka voi aiheuttaa pölyämistä ja haihtumista, jolloin on mahdollista altistua haitta-aineille. Maaperän eliöt voivat altistua haitta-aineille maansyönnin ja kosketuksen kautta. Haitta-aineet voivat kulkeutua vajoveteen liukenemisen kautta muualle maaperään ja vesistöön, jolloin vesistöjen eliöt voivat altistua haitta-aineille.

Riskinarviossa on tarkasteltu ilmoitusalueella todettuja kynnysarvon ja alemman ohjearvon ylittäviä haitta-aineita kriittisinä haitta-aineina. Maaperässä todetut raskasmetallit ovat käytännössä kulkeutumattomia. Helsinki kuuluu arseeniprovinssiin, jolloin arseenia voi esiintyä maaperässä luontaisesti. Öljyhiilivetyjen kevyet jakeet voivat kulkeutua, kun taas raskaat jakeet ovat hyvin niukkaliukoisia ja heikosti kulkeutuvia. Aromaattiset hiilivedyt kuten bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleenit ovat hyvin liukenevia, erittäin haihtuvia ja helposti kulkeutuvia.

Riskinarviossa on arvioitu haitta-aineiden kulkeutumista. Ilmoitusalue on pääasiassa asfaltoitua kävely- ja liikenneväylien aluetta. Asfaltoitujen alueiden välissä on viheralueita, joiden kautta osa sade- ja sulamisvesistä suotautuu maaperään. Todetut haitta-aineet ovat aromaattisia hiilivetyjä lukuun ottamatta pääasiassa kulkeutumattomia ja pilaantuneisuus on määrältään ja levinneisyydeltään pientä.

Ilmoitusalueen pohjoisosan (Vihdintien ja Kaupintien risteysalue) läheisyydessä virtaa Mätäjoki, ja ilmoitusalue sijaitsee osittain herkän vesistökohteen suojavyöhykkeellä. Todettu alemman ohjearvon ylittävä bentseenipitoisuus (0,38 mg/kg) sijoittuu tälle suojavyöhykkeelle. Helsingin karttapalvelun ja tutkimusten mukaan ilmoitusalueen pohjoisosan maaperä on täyttömaata, jonka alla on savea tai silttihiekka tai hiekkasorakerros. Todettu pilaantuneisuus sijaitsee 2–3 metrin syvyydessä savikerroksessa. Pohjoisosan alueella on pieniä viherkaistoja, jonka kautta vesi suotautuu ja mahdollisesti kuljettaisi bentseeniä. Savi on kuitenkin hienojakoista, jolloin kulkeutuminen on heikompaa kuin karkearakeisissa maalajeissa. Riskinarviossa bentseenin kulkeutumisriski arvioidaan heikoksi.

Terveysriskien arvioinnissa on verrattu todettuja haitta-aineiden enimmäispitoisuuksia ylempiin terveysperusteisiin viitearvoihin (SHPTterv), koska alueella ei sijaitse herkkiä maankäytönkohteita, kuten leikkipuistoja, kouluja ja asuintontteja. Alla olevassa taulukossa on esitetty viitearvovertailu:

Viitearvovertailun perusteella ylemmät terveysperusteiset viitearvot eivät ylity todettujen haitta-ainepitoisuuksien osalta. Öljyhiilivedyille ei ole suoraan asetettu vastaavia viitearvoja. Vaikka viitearvoja ei ole, ne sisältävät terveydelle haitallisia aineita.

Kävely- ja liikenneväylät ovat asfaltoituja alueita, jolloin suora kosketus ja altistuminen pölyämisen kautta on estetty. Haitta-aineita saattaa haihtua ulkoilmaan asfaltoinnin kävely- ja liikenneväylien välisten viheralueiden läpi, mutta niiden läheisyydessä ei oleskella pitkäaikaisesti. Riskinarvion mukaan nykyisellä käytöllä haitta-aineista ei arvioida aiheutuvan riskiä. Terveysriskejä ei muodostu rakentamisen aikana, vaikka haitta-aineille voi altistua pölyämisen, suoran kosketuksen, tahattoman maan syönnin ja haihtumisen kautta.

Ekologisten riskien arvioinnissa on verrattu todettuja haitta-aineiden enimmäispitoisuuksia ekologisiin viitearvoihin (SHPTeko). Viitearvon ylittävät pitoisuudet on esitetty taulukossa lihavoituna. Ilmoitusalueen pohjoisosa sijaitsee herkän vesistökohteen vyöhykkeellä, jolloin viitearvoina käytetään myös herkemmän maankäytön ekologisia viitearvoja (SHPeko). Alla olevassa taulukossa on esitetty viitearvovertailu:

Viitearvovertailun perusteella alempi ekologinen viitearvo ylittyy vanadiinin osalta, mutta todettu pitoisuus on päällystetyllä katualueella 3–4 metrin syvyydessä. Todettu pitoisuus on niin syvällä, että maaperäeliöstön ei ajatella elävän siellä ja altistuvan sille.

Vanadiini on ominaisuuksiltaan kulkeutumaton. Todettu pitoisuus sijaitsee katualueella, joka on päällystetty asfaltilla. Asfaltin alla on 2–4 metrin syvyydessä hienojakoista maalajia, jolloin suotautuminen on erittäin hidasta tai sitä ei tapahdu. Jotta vesistöön kulkeutuisi vanadiinia, sitä kuljettavan veden on suotauduttava kyseiseen syvyyteen ja kulkeuduttava eteenpäin. Vaikka vanadiinia kulkeutuisi vesistöön, olisivat määrät niin pieniä, että ne eivät aiheuttaisi ekologista
riskiä. Riskinarvion mukaan todettu pitoisuus on vanhaa, joten mahdolliset eliöt, jotka voisivat altistua sille, ovat sopeutuneet pitoisuuksiin. Katualueella ei oleteta olevan merkittäviä ekologisia arvoja, joihin kohdistuisi ekologisia riskejä.

Muilla haitta-aineilla ekologiset viitearvot eivät ylity. Riskinarvion mukaan kohteessa ei arvioida olevan maaperän haitta-aineista johtuvia ekologisia riskejä.

Riskinarviossa esitetyn epävarmuustarkastelun mukaan alue on liikennöity ja sisältää paljon kunnallistekniikkaa, jolloin tutkimuspisteitä on sijoitettu vain paikallisesti. Vaikka pilaantuneisuus vaikuttaa pistemäiseltä, alueen tutkimattomat kohdat tuovat epävarmuutta pilaantuneisuuden laajuuteen. On myös mahdollista, että maanäytteisiin on kairauksien yhteydessä päätynyt asfaltin muruja, joka nostaa näytteiden öljyhiilivetypitoisuuksia.

Ilmoitusalueella ei todettujen haitta-ainepitoisuuksien perusteella ja nykyinen maankäyttö huomioiden ole riskiperusteista kunnostustarvetta. Tutkimustulosten perusteella ilmoitusalueen maaperä on kuitenkin paikoin pilaantunut. Kunnostustarve alueella syntyy rakentamisen vaatimista kaivutöistä pilaantuneeksi todetuilla alueilla.

Puhdistustavoitteet

Puhdistustavoitteeksi esitetään, että alueelta poistetaan pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Mikäli alueella todetaan kaivutöiden aikana muuta pilaantuneisuutta, arvioidaan niiden osalta pilaantuneisuus ja puhdistustarve tarkennetulla riskinarviolla.

Putket, kaapelit ja muut vastaavat kunnallistekniset rakenteet asennetaan siten, että niitä ympäröi riittävä kerros maa-ainesta, jossa pitoisuudet alittavat kynnysarvot.

Arvio pilaantuneen maa-aineksen määrästä

Arvion mukaan ilmoitusalueen kaivumäärä on noin 37 200 m³. Tutkimuksissa todetut alemman ohjearvon ylittävät bentseenin pitoisuudet sijaitsevat noin 2–3 metrin syvyydellä nykyisestä maanpinnasta. Kyseisessä kohdassa paalulaatan rakentamisen edellyttämä kaivusyvyys on noin 3,0 metriä, jolloin tiedossa olevat alemman ohjearvon ylittävät maa-ainekset tullaan poistamaan rakentamisen vaatimien kaivujen yhteydessä.

Alueelta arvioidaan poistettavan noin 550 m³ (1 000 t) bentseenillä pilaantunutta maata. Kynnysarvomaan osalta arvioitu kaivumäärä on noin 8 200 m³ (14 800 t). Määrät ovat arvioita ja ne perustuvat tutkimus- ja kaivusyvyyksiin. Pilaantuneen maan määrä voi muuttua esitetystä tarkentavien tutkimusten ja päivittyvien rakennussuunnitelmien myötä.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kunnostus toteutetaan massanvaihdon periaatteella alueen rakentamisen edellyttämien kaivutöiden yhteydessä. Haitta-aineita sisältävä maa-aines poistetaan rakentamisen vaatimassa laajuudessa kunnostustavoitteiden mukaisesti. Ulkopuolisten pääsy pilaantuneen maaperän kunnostustyömaa-alueille estetään aitaamalla kunnostettava alue. Aitaan kiinnitetään pilaantuneen maan kunnostuksesta varoittavia kylttejä.

Kaivu tehdään lähtökohtaisesti kuivakaivuna luiskatuista avokaivannoista. Pilaantuneet maat kaivetaan ns. lajittelevana kaivuna. Massat lajitellaan kaivun aikana eri jakeisiin pilaantuneisuuden ja maalajin mukaan. Kaivun aikana erotellaan suuret kivet ja mahdolliset selvät jätekerrokset. Pilaantumattomat ja eri tavoin pilaantuneet maat/jätteet pidetään erillään kaivun ja välivarastoinnin aikana. Maiden luokittelu tehdään ennen kaivutöitä ja/tai kaivun yhteydessä tehtyjen tutkimusten perusteella. Maiden luokittelusta vastaa kohteen ympäristötekninen valvoja.

Pilaantuneet maa-ainekset kaivetaan joko suoraan autoihin poiskuljetettavaksi tai välivarastoidaan ilmoitusalueelle mahdollisia jatkotutkimuksia varten ennen kuljetusta loppusijoitukseen.

Lähtökohtaisesti pilaantuneita kaivumaita ei varastoida alueella vaan ne lastataan suoraan kuorma-autoihin. Ilmoitusalueella voidaan kuitenkin tilapäisesti välivarastoida pilaantuneita maa-aineksia massojen lajittelun ja/tai laboratoriotutkimusten ajaksi. Välivarastointi tehdään ilmoitusalueella. Välivarastoitavien kaivumaiden haju- ja pölyämishaittojen sekä haitta-ainepitoisten suotovesien ehkäisemiseksi välivarastokasat peitetään tarvittaessa. Kaivumaiden välivarastointitoiminta sijoitetaan sellaiseen kohtaan ja toteutetaan siten, että välivarastoinnista ei aiheudu pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista.

Kaivetut pilaantuneet maat ja jätteet, jotka eivät kelpaa hyödyntämiseen, toimitetaan ulkopuolisiin käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisiä aineksia. Pilaantuneiden maiden ja jätteiden kuormat peitetään ulkopuolisiin käsittelypaikkoihin tapahtuvan kuljetuksen ajaksi. Pilaantuneen maan kuormille laaditaan kuormakohtaiset siirtoasiakirjat jätelain (646/2011) 121 §:n mukaisesti, ja kuormat punnitaan vastaanottopaikoissa. Siirtoasiakirjoina käytetään lähtökohtaisesti sähköisiä siirtoasiakirjoja, jolloin toteutuneet kuljetus- ja määrätiedot siirtyvät automaattisesti SIIRTO-rekisteriin.

Kunnostus lopetetaan, kun ilmoitusalueella saavutetaan rakentamisen vuoksi tehtävä kaivu, kynnysarvopitoisuudet ylittävien kaivumaiden hyötykäyttö on tehty ja mahdolliset huomio- ja eristysrakenteet on asennettu ja dokumentoitu.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kaivantojen täytöissä voidaan hyödyntää ilmoitusalueelta kaivettuja pilaantumattomia (haitta-ainepitoisuudet alle alempien ohjearvojen) maa-aineksia, jotka ovat geoteknisesti käyttötarkoitukseensa sopivia. Maa-ainekset voivat sisältää pieniä määriä (< 2 %) mineraalisia rakennusjätejakeita (betoni, tiili).

Hyödyntäminen esitetään toteuttaa seuraavin periaattein:

 - Pintamaassa 0–0,5 metrin syvyydellä hyödynnettävissä maa-aineksissa haitta-ainepitoisuudet ovat alle kynnysarvojen.
- Pintamaakerroksen alla, yli 0,5 metrin syvyydellä haitta-ainepitoisuudet alittavat alemmat ohjearvot.
- Pinnoitetuilla alueilla (asfaltti tai vastaava kiinteä pinnoite) pinnoitteen alapuolisissa kerroksissa voidaan hyödyntää maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat alemmat ohjearvot.
- Puhdistusalueella ei hyödynnetä haitta-aineilta haisevia maa-aineksia, haihtuvia yhdisteitä, POP-yhdisteitä tai elohopeaa kynnysarvopitoisuuden ylittäviä maa-aineksia.
- Johto- ja putkikaivantojen täytöissä voidaan hyödyntää kynnysarvotason alittavia maa-aineksia.

Kynnysarvot ylittäviä maa-aineksia hyödynnetään vain sellaisissa kohdissa, joissa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Kynnysarvot ylittävien maa-ainesten hyödyntäminen dokumentoidaan (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka ja ajankohta) ja raportoidaan kunnostuksen loppuraportissa.

Veden tutkiminen ja käsittely

Pilaantuneiden maa-alueiden kaivantoihin voi kertyä työn aikana vettä kaivua haittaavia määriä. Pilaantuneiden alueiden kaivantovedet tutkitaan ja johdetaan jätevesiviemäriin tai vaihtoehtoisesti vedet kuljetetaan luvanvaraiseen käsittelyyn esim. imuautolla. Pilaantuneiden kaivantovesien tutkiminen ja viemäriin johtaminen tehdään kohteeseen Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä (HSY) haettavan viemäröintiluvan ehtojen mukaisesti.

Pois johdettavat kaivantovedet käsitellään aina vähintään kiintoaineksen erotuksella. Jos vesi ei täytä viemäröitävän veden laatuvaatimuksia, vedet käsitellään lisäksi ennen johtamista esimerkiksi öljynerottimella, aktiivihiilisuodatuksella tai muulla soveltuvalla käsittelymenetelmällä.

Osa ilmoitusalueesta sijaitsee herkän vesikohteen (Mätäjoki) suojavyöhykkeellä. Suojavyöhykkeen rajauksen sisäpuolella syntyvät pilaantuneiden maa-alueiden kaivantovedet johdetaan viemäröintiluvan ehtojen mukaisesti jätevesiviemäriin. Tutkitusti puhtaita kaivantovesiä voidaan imeyttää pilaantumattomaan maaperään. Kaivantovesien imeytys toteutetaan niin, että siitä ei aiheudu purkualueen liettymistä, vettymistä tai muuta haittaa ympäristölle. Veden imeytykseen tulee olla maanomistajan lupa.

Pilaantuneen maan kaivannoista ja Mätäjoen suojavyöhykkeen alueen kaivannoista pois johdettavan tai maahan imeytettävän veden laadunvalvontanäytteet otetaan käsitellystä vedestä. Näytteet otetaan kerran viikossa pumppauksen aikana. Vesinäytteistä analysoidaan lähtökohtaisesti ne haitta-aineet, joita alueen maaperässä on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina.

Vesinäytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään:

Vesiä viemäröitäessä vesinäytteistä tutkitaan lisäksi viemäröintiluvassa edellytettävät muut mahdolliset vedenlaadun parametrit ja haitta-aineet.

Mätäjoen suojavyöhykkeen ulkopuolisten pilaantumattomien alueiden työmaavedet tullaan käsittelemään ja johtamaan pääkaupunkiseudun työmaavesiohjeen ja siinä edellytetyn erillisen työmaavesien hallintasuunnitelman mukaisesti.

Ilmoituksen täydennyksen (24.4.2026) mukaan, koska alueella on todettu potentiaalisesti hapanta sulfaattimaata, alueella on tarpeen varautua happamien vesien neutralointiin sekä veden pH:n seurantaan. Vesienhallintatoimenpiteet on esitetty työmaaveden hallintasuunnitelmassa.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Pilaantuneiden maiden kunnostukseen perehtynyt ympäristötekninen valvoja ohjaa ja valvoo kunnostusta ja toteuttaa tarvittavat mittaukset.

Pilaantuneisuusrajauksia tarkennetaan työn aikana kaivannon seinämistä ja pohjista sekä kasoille läjitetyistä kaivumaista aistinvaraisten havaintojen, kenttämittausten ja laboratorioanalyysien
avulla. Mikäli kaivutöiden aikana alueella havaitaan aiemmista havainnoista poikkeavaa jätettä tai poikkeavaan pilaantuneisuuteen viittaavaa, selvitetään materiaalin laatu laboratorioanalyysien avulla.

Pilaantuneiden alueiden laajuuden ja kaivettavan maa-aineksen haitta-ainepitoisuuksien tarkistamiseksi otetaan seurantanäytteitä. Näytteitä otetaan siten, että tutkimusvaiheessa otetut näytteet mukaan lukien näytteiden määrä on vähintään 1 näyte/ 300 m³ kaivettavaa maa-ainesta. Laboratoriossa näytteistä analysoidaan vähintään kyseisellä alueella maaperätutkimuksissa todetut kynnysarvon ylittävät haitta-aineet. Jos työn aikana kaivumaissa todetaan viitteitä muista haitta-aineista, analysoidaan myös ko. haitta-aineet.

Puhdistustavoitteiden saavuttaminen todennetaan pilaantuneiden maa-alueiden (haitta-ainepitoisuudet yli alemman ohjearvon) kaivantojen seinämistä ja pohjista alla esitetyllä tiheydellä otettavilla jäännöspitoisuusnäytteillä:

- kaivannon seinämistä enintään yhden metrin syvyinen edustava kokoomanäyte jokaista noin 30 metriä kohden
- kaivannon pohjasta yksi edustava kokoomanäyte jokaista noin 200 m² kohden.

Mikäli kaivannon seinämästä on erotettavissa eri maalajeja tai eriasteista pilaantuneisuutta, otetaan jäännöspitoisuusnäytteet kerroksittain. Kallioon rajoittuvilta kaivualueilta ei oteta jäännöspitoisuusnäytteitä.

Näytteistä analysoidaan ko. alueella todettujen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. Mikäli aistinvaraisesti arvioiden on syytä epäillä muuta pilaantuneisuutta, tutkitaan myös ko. haitta-aineiden pitoisuudet. Kaikki jäännöspitoisuusnäytteet analysoidaan laboratoriossa.

Ilmoituksen täydennyksen (24.4.2026) mukaan happamien sulfaattimaiden esiintymistä on tutkittu ilmoitusalueella neljästä tutkimuspisteessä Kaupintien ja Vihdintien alueilta, joissa kaikissa todettiin potentiaalisia happamia sulfaattimaita esiintyvän 1–4 metrin syvyydessä. Suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon happamien sulfaattimaiden esiintyminen. Potentiaalisesti happamien sulfaattimaiden kaivuita pyritään mahdollisuuksien mukaan välttämään, mutta kaivuita on suunniteltu tehtävän vähintään 2–3 metrin syvyyteen. Kaivuihin tulevat maat toimitetaan paikkaan, jolla on luvat vastaanottaa kyseisiä maita.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Ilmoitusalueelle tai sen rajalle jäävä pilaantuneeksi luokiteltava maa-aines (alemmat ohjearvotasot ylittävät pitoisuudet) merkitään huomiorakenteella, jonka tarkoituksena on havainnoida haitta-ainepitoisen ja pilaantumattoman maa-aineksen rajapinta. Huomiorakenteena käytetään esimerkiksi kirkkaanväristä huomioverkkoa.

Eristysrakenne toteutetaan, mikäli pilaantuneisuus jatkuu alueen ulkopuolelle ja/tai se on kaivuteknisesti mahdotonta poistaa sekä on riski, että pilaantuneisuus voi kulkeutua takaisin jo kunnostetuille alueille. Rakenne suunnitellaan aina erikseen tapauskohtaisesti.

Asennettujen huomio- ja eristysrakenteiden sijainnit mitataan ja ne esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Haitta-aineiden kulkeutumista ympäristöön estetään tarvittaessa seuraavin toimenpitein:

- massat lastataan suoraan kaivusta kuorma-autoihin
- massat peitetään kuljetusten ajaksi
- välivarastoidut massat peitetään tutkimusten ajaksi
- työmaalta pois johtaville teille levitetään tarvittaessa sepelipatja
- työmaan ulkopuolisia katuja harjataan/pestään säännöllisesti.

Hajuhaittoja estetään tarvittaessa seuraavin toimenpitein:

- Kerralla avoin haiseva kaivualue pidetään mahdollisimman pienenä
- tarvittaessa haiseva kaivanto peitetään
- massat peitetään kuljetuksen ajaksi
- rajoitetaan alueella välivarastoitavien haisevien massojen määrää
- varastokasat peitetään tarvittaessa.

Tiedot työsuojelusta ja toiminnasta poikkeuksellisissa tilanteissa on esitetty ilmoituksen yleissuunnitelmassa.

Tiedottaminen, kirjanpito ja raportointi

Puhdistustyön aloituksesta ilmoitetaan kirjallisesti Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille. Aloitusilmoituksessa esitetään puhdistustyön vastuuhenkilöt ja ympäristötekniset valvojat.

Kunnostuksen toteuttamisesta pidetään työmaalla kirjaa, johon kirjataan mm. tiedot näytteenotoista, poistetuista pilaantuneista massoista, pitoisuuksista sekä jätteistä ja niiden sijoituspaikoista. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla.

Puhdistustöiden päätyttyä laaditaan loppuraportti, jossa esitetään seuraavat asiat:

- tunnistetiedot
- työn vastuuhenkilöt sekä muut kunnostushankkeeseen osallistuneet tahot
- kaivutyön toteutus
- toteutuneet kaivualueet ja -syvyydet
- analyysitulokset, maaperään jääneiden haitta-aineiden jäännöspitoisuudet sekä näytteenottopaikkojen sijainnit karttapiirustuksessa esitettynä
- kirjanpitotiedot poistetuista ja pilaantuneista maa-aineksista
- hyötykäytettyjen massojen määrä, laatu ja sijainti
- rakennetut huomio- ja eristysrakenteet
- mahdolliset poikkeamat suunnitelmasta/päätöksestä
- yhteenveto vesinäytteiden analyysituloksista sekä kaivantoveden johtamisesta ja käsittelystä
- tiedot ympäristönsuojelun kannalta merkittävistä poikkeuksellisista tilanteista.

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen valmistumisesta.

Puhdistustyön ajankohta

Alustavan arvion mukaan maanrakennustöiden ja pilaantuneen maaperän puhdistustyön aloitusajankohta on elokuussa 2026. Rakennustyöt jatkuvat arviolta vuoteen 2029.

Ilmoituksen käsittely      

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on kuullut 27.4.2026 ilmoituksesta yksityistä kiinteistön omistajaa, jolle asianosaisena annettiin mahdollisuus antaa muistutus ilmoituksesta. Muistutusta ei ole toimitettu määräpäivään mennessä.

Ilmoituksen täydennyksenä (21.5.2026) on toimitettu toisen yksityisen kiinteistön omistajan valtakirja, jossa on annettu suostumus ilmoituksen tekemiselle. Valtakirjassa on esitetty vaatimus hakea työlupaa pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevia töitä ja muuta työskentelyä varten Sisä-Suomen elinvoimakeskukselta tai Väylävirastolta.

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja.

Viranomaisen ratkaisu    

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista alueella Kaupintie-Vihdintie etelä, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen, eristäminen ja dokumentointi

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Veden tutkiminen ja käsittely

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Tiedottaminen ja raportointi

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Päätöksessä ja sen määräyksessä on otettu huomioon Väyläviraston valtakirjassa (21.5.2026) esitetyt vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–7.)

Maaperän puhdistaminen on tarpeen, sillä alueelle rakennetaan uusi raitiotieyhteys Helsingin kantakaupungin ja Kannelmäen välille Länsiratikat-hankeen toteutuksena. Ilmoituksen käsittämä alue ulottuu Kaupintien ja Vihdintien eteläosan väliselle alueelle. Ilmoitusalueella tehdyissä maaperän pilaantuneisuustutkimuksissa todettiin yhdessä pisteessä alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus bentseeniä, ja useassa pisteessä kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia mm. metalleja sekä TEX-yhdisteiden ja öljyhiilivetyjen summapitoisuuksia.

Kohdekohtaisen riskinarvion perusteella ilmoitusalueella ei ole todettujen haitta-ainepitoisuuksien perusteella ja nykyinen maankäyttö huomioiden riskiperusteista kunnostustarvetta. Kunnostustarve alueella syntyy rakentamisen vaatimista kaivutöistä pilaantuneeksi todetuilla alueilla. Ilmoituksessa on esitetty kunnostustavoitteeksi, että alueelta poistetaan pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Mikäli alueelta todetaan kaivutöiden aikana muuta pilaantuneisuutta, arvioidaan niiden osalta pilaantuneisuus ja puhdistustarve tarkennetulla riskinarviolla. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esitetyt kunnostustavoitteet.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten poistaminen pintamaakerroksesta on tarpeen, jotta haitta-ainepitoisille maa-aineksille ei altistuta esimerkiksi myöhemmin samalla alueella tehtävien kaivutöiden aikana.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla ja pilaantuneiden maa-ainesten poistamisella juurien läheisyydestä estetään pilaantuneen maan esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän, laajemmalla alueella tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 8–12.)

Ympäristönsuojelulain 209 §:n mukaan lain edellyttämät mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin. Myös ympäristönsuojelulain 6 §:n mukainen selvilläolovelvollisuus edellyttää, että toimijalla on riittävä osaaminen tunnistaa ja ehkäistä pilaantumisen riskit.

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan. Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Pitoisuuksien mittaamisessa laboratoriomenetelmät ovat tarkempia kuin kenttämenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on tarpeen analysoida laboratoriomenetelmin.

Tuloksissa esiintyvien poikkeuksien ilmoittaminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen, eristäminen ja dokumentointi (perustelut määräyksille 13. ja 14.)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla voidaan tarvittaessa estää mahdollisten haihtuvien tai kulkeutuvien haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (perustelut määräyksille 15–18.)

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Maa-ainesten tutkimisella varmistetaan oikea vastaanottopaikka tai hyödyntämiskohde.

Määräys kuormien peittämisestä on tarpeen ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä.

Veden tutkiminen ja käsittely (perustelut määräyksille 19–22.)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Tutkimalla vesinäytteistä niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita maaperässä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina, voidaan varmistua siitä, että myös vesiliukoiset haitta-aineet, jotka ovat jo liuenneet orsi-/pohjaveteen tulevat otetuksi huomioon. Päätösalueella on tarpeen tutkia haitta-aineiden pitoisuudet kaikista kaivantovesistä, sillä haitta-aineet ovat voineet kulkeutua orsi- tai pohjavedessä.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Vesien johtaminen voi aiheuttaa haitta-aineiden kulkeutumista maaperässä. Näin ollen vain tutkitusti puhtaita vesiä voi johtaa pilaantumattomaan maaperään.

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella (perustelut määräyksille 23–25.)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (perustelut määräyksille 26–28.)

Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisella ilmoituksella voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Ilmoituksen mukaan kaivantojen täytöissä voidaan hyödyntää ilmoitusalueelta kaivettuja pilaantumattomia maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat VNa 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot ja ne ovat geoteknisesti käyttötarkoitukseensa sopivia. Maa-ainekset voivat sisältää pieniä määriä (< 2 %) mineraalisia rakennusjätejakeita (betoni, tiili). Puhdistusalueella ei ilmoituksen mukaan hyödynnetä haitta-aineilta haisevia maa-aineksia, haihtuvia yhdisteitä, POP-yhdisteitä tai elohopeaa yli kynnysarvon sisältäviä maa-aineksia.

Kohteen arvioinnin yhteydessä on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n mukaisesti alueelta kaivettujen haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien ja alemmat ohjearvot alittavien maa-ainesten soveltuvuus hyötykäyttöön. Maa-ainesten hyödyntämisessä on tarpeen huomioida maaperän pilaamiskielto siten, ettei hyötykäytettävästä maa-aineksesta aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Lisäpilaantuminen voidaan estää mm. hyötykäyttökohteiden suunnitelmallisella sijoittelulla. Pintamaan puhtaudella varmistetaan, ettei haitta-ainepitoisen maa-aineksen hyödyntäminen aiheuta altistumista ja mahdollista ympäristö- tai terveyshaittaa. Hyötykäytön dokumentointi loppuraportoinnin yhteydessä on tarpeen valvontaa varten.

Alueella esiintyvien happamien sulfaattimaiden mahdollinen hyödyntäminen edellyttää erillistä selvitystä, koska hyödyntämisestä voi aiheutua ympäristölle haitallisten metallien liukenemista maaperästä ja vesistön ja pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Selvityksen perusteella viranomainen arvioi, edellyttääkö hyödyntäminen ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 27 §:n nojalla.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 29. ja 30.)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.
    
Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 31. ja 32.)

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt pilaantuneen maaperän puhdistustoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa ja tiedon kulkemisen varmistamisessa ilmoitusalueella sijaitsevien kiinteistöjen omistajille maaperän tilasta.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 14, 16, 17, 27, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 15, 17, 29, 121 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1021

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 2250,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 18.12.2025, 201 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset 
Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta. 
Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.
 

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.