Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, 91-26-960-1, 91-26-960-2, 91-26-9901-0, Antti Korpin tie 2a, 2b, maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

Yhteyshenkilö: Piia Häkkinen, piia.hakkinen@hel.fi

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin 26. kaupunginosassa (Koskela) kiinteistöillä 91-26-960-1 ja 91-26-960-2. Kiinteistön 91-26-960-1 omistaa Helsingin kaupunki ja kiinteistön 91-26-960-2 omistavat Helsingin kaupunki ja Asunto Oy Helsingin Koskelan Kerttu. Lisäksi ilmoitusalue sijaitsee osittain Helsingin kaupungin omistamalla kiinteistöllä 91-26-9901-0, joka on katualuetta.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 27.1.2026.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

- Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma (Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristön toimiala/maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Antti Korpin tie 2, kortteli 26960, Helsinki, FCG Rakennettu Ympäristö Oy, 27.1.2026) liitteineen.

Ilmoitusta on täydennetty 30.1.2026 sähköpostitse toimittamalla kiinteistön 91-26-960-2 omistajan valtakirja pilaantuneen maaperän puhdistamisesta varten.

Lisäksi ilmoitusta on täydennetty sähköpostilla 27.2.2026, jossa on toimitettu liitteenä täydennysasiakirja:

Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristön toimiala/maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, Kunnostussuunnitelman täydennys, Anti Korpin tie 2, kortteli 26960, Helsinki, FCG Rakennettu Ympäristö Oy 27.2.2026.

Kunnostussuunnitelman täydennyksessä on esitetty tarkennetut tiedot maalämpökaivojen riskinarviosta, pohjaveden pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviosta, tarkennettu tetrakloorieteenin hajoamiseen liittyviä tietoja ja tarkennettu alkuperäisen kunnostussuunnitelman taulukon 3 tietoja. Täydennyksessä on myös toimitettu tutkimusraportti:

Helsingin kaupunki, Kiinteistövirasto, Ympäristötekninen tutkimus, Koskelan pesula, Kunnalliskodintie 4, FCG Finnish Consulting Group, Infra ja Ympäristö, 7.4.2009.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty tiedot maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitusalueen pinta-ala on yhteensä noin 10 000 m². Ilmoitusalue on esitetty alla olevassa kuvassa punaisella värillä rajattuna.

Alueella on sijainnut 1950-luvulla rakennettu pesularakennus, joka on purettu vuonna 2013. Ilmakuva-aineiston perusteella tontilla ja lähiympäristössä on tätä ennen sijainnut maatalousrakennuksia ja peltoa aina 1950-luvulle saakka.

Voimassa oleva asemakaavan muutos nro 12389 on tullut voimaan 27.1.2017. Asemakaavan muutoksessa tontti 1 on määritetty asuinkerrostalojen ja liikerakennusten korttelialueeksi (AL) ja tontti 2 asuinkerrostalojen korttelialueeksi (AK).

Ilmoitusalueelle rakennetaan kuusi asuinkerrostaloa. Tontille 2 rakennetaan neljä asuinkerrostaloa ja niiden väliin autohalli, jonka päälle tulee pihakansi. Osaan rakennuksista tulee kellari ja kaikissa rakennuksissa asuntojen alapuolella on joko kellari tai tuuletettu alapohja. Tontille 1 rakennetaan kaksi asuinkerrostaloa, joiden tarkempaa suunnittelua ei ole vielä tehty. Tontille 2 on suunnitteilla energiakaivokenttä, joka sijoittuu pääosin sisäpihan alueelle. Myös tontille 1 tullaan rakentamaan maalämpökaivoja, mutta niiden suunnitelmia ei ole toistaiseksi saatavilla.

Rakennusalue on nykyisellään hiekkakenttä, joka toimii parkkipaikkana. Alueelle on tehty maanmuokkaustoimenpiteitä alueella aiemmin olleiden rakennusten rakennustöiden yhteydessä, mm. louhintaa.

Tontit sijaitsevat pääosin olemassa olevassa asuinympäristössä. Viereisillä tonteilla on asuinrakennuksia ja puistoalueita. Ilmoitusalueen luoteispuolella on rakenteilla seniorikeskus, ja edelleen sen luoteispuolella sijaitsee kiertoliittymä. Tonttien länsipuolella kulkee Kunnalliskodintie. Kunnalliskodintien lounaispuolella sijaitsee Koskelan entinen sairaala-alue. Tonttien kaakkoispuolella kulkee Antti Korpin tie.

Maaperä ja pohjavesi

Kohteessa maanpinnan korkeustaso vaihtelee nykyisellään välillä +22,9…+24,8. Matalin kohta sijaitsee lounaiskulmassa. Maaperän ylin n. 0–2 metrin kerros on murskeesta, hiekasta ja sorasta koostuvaa täyttömaata. Paikoin kallionpinta on heti tämän täyttökerroksen alla. Alueen lounaisosassa kallionpinta on syvemmällä ja täytekerroksen alla on pohjamoreenimuodostuma. Kallionpinta on korkeimmillaan alueen pohjois- ja koillislaidalla ja laskee lounaaseen mentäessä.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä sen läheisyydessä ole luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue on Tattarisuon vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue noin 6 km kohteen koillispuolella.

Koekuoppatutkimusten yhteydessä (syvyys enimmillään noin kolme metriä maanpinnasta) vedenpinta tavoitettiin muutamassa koekuopassa tontilla 2. Ilmoitusalueella on neljä pohjaveden havaintoputkea, joissa pohjaveden pinnantaso on vuosien 2022–2025 aikana ollut välillä +19,02…+23,55.

Kohde on tällä hetkellä pinnoittamaton ja alueen sadevedet imeytyvät maahan.

Haitta-ainetutkimukset

Maaperä

Pesulan alueella on tehty maaperän pilaantuneisuuteen liittyviä tutkimuksia pesulan purkamiseen liittyen vuosina 2009 ja 2012. Vuoden 2009 tutkimuksista on tehty raportti: Ympäristötekninen tutkimus, Koskelan pesula, kunnalliskodintie 4, Helsingin kaupunki, Kiinteistövirasto, FCG Planeko Oy, 7.4.2009. Vuoden 2012 lisätutkimuksista ei ole laadittu erillistä raporttia. Tetrakloorieteeniä todettiin tontilla 1 kynnysarvon ja alemman ohjearvon välisenä pitoisuutena vuonna 2012 entisen tetrakloorieteenin säilytyspaikan alueella.

Maanäytteitä on otettu myös talvella 2024 huokosilmaputken asennuksen yhteydessä yhdestä pisteestä sekä kesällä 2020 pohjavesiputken asennuksen yhteydessä yhdestä pisteestä. Lisäksi tunnelin purkukaivannon pohjalta on otettu kolme maanäytettä toukokuussa 2020 tontilta 1. Tetrakloorieteeniä todettiin kynnysarvon ja alemman ohjearvon välisenä pitoisuutena viemärin purkukaivannossa.

Joulukuussa 2025 ilmoitusalueen tontille 2 tehtiin 14 koekuoppaa, jotka kaivettiin enimmillään noin kolmen metrin syvyyteen maanpinnasta. Täyttökerroksessa todettiin paikoin hieman rakennusjätettä, kuten tiiltä, asfalttia ja erilaista metallijätettä. Valituista maanäytteistä analysoitiin laboratoriossa haihtuvat orgaaniset yhdisteet (sis. klooratut liuottimet) PAH-yhdisteiden ja öljyhiilivetyjen (C₅–C₄₀) pitoisuudet sekä valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset metallit. Kahdesta maanäytteestä tehtiin liukoisuustestaus kaatopaikkakelpoisuuden arviointia varten.

Ilmoituksen käsittelyyn liittyen on 6.2.2026 järjestetty neuvottelu, jonka muistioon (päivätty 4.3.2026) on kirjattu, että tontilla 1 ei ole vielä voitu ottaa yhtä kattavasti maaperänäytteitä kuin tontilla 2, sillä tontti 1 toimii pysäköintialueena.

Vuoden 2025 tutkimuksissa tontin 2 länsiosassa todettiin yhdessä pisteessä sinkkiä alemman ohjearvon ylittävänä pitoisuutena 0,5–1 metrin syvyydellä. Lisäksi yhdessä näytteessä tontin 2 eteläosassa todettiin öljyhiilivetyjakeiden C₁₀–C₂₁ alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus pintamaassa. Ilmoitusalueen pohjoisosassa todettiin PAH-yhdisteillä ylemmän ohjearvon tai alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia kolmessa tutkimuspisteessä. Lisäksi useassa tutkimuspisteessä ylittyivät PAH-yhdisteiden kynnysarvot.

Tetrakloorieteeniä todettiin yhdessä pisteessä tontin 2 länsiosassa kynnysarvon ja alemman ohjearvon välisenä pitoisuutena. Merkittäviä kloorattujen yhdisteiden lähteitä ei maaperätutkimusten yhteydessä löytynyt.

Pohjavesi

Ilmoitusalueelle on asennettu vuonna 2020 yksi pohjaveden havaintoputki PVP200, vuonna 2022 kaksi havaintoputkea (PVP204 ja PVP206) tontille 1 ja vuonna 2024 kaksi havaintoputkea (PVP207 ja PVP209) tontille 2.

Havaintoputkista on otettu näytteitä kahdesti vuodessa niiden asentamisen jälkeen. Putket ovat matalia ja heikkotuottoisia, joten näytteet on otettu putken seisoneesta vedestä noutimella. Näytteistä on analysoitu haihtuvat orgaaniset yhdisteet, kevyet öljyhiilivetyjakeet C₅–C₁₀ ja PAH-yhdisteet.

Pohjavesituloksia on verrattu valtioneuvoston asetuksessa (1040/2006) säädettyihin pohjaveden ympäristönlaatunormeihin sekä Sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen (1352/2015 ja 442/2014) talousveden laatuvaatimuksista. Vuosina 2022–2025 pohjavedessä on todettu talousveden laatuvaatimusten ja -tavoitteiden ylittäviä pitoisuuksia bentso(a)pyreeniä (0,02–0,39 μg/l). Myös muita PAH-yhdisteitä on todettu määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina alueen jokaisessa havaintoputkessa. Lisäksi vuosina 2020–2023 yhdessä havaintoputkessa on todettu vinyylikloridia (0,23–1,4 μg/l). Muissa havaintoputkissa kloorattujen eteenien pitoisuudet ovat olleet alle määritysrajojen. Muiden haihtuvien yhdisteiden pitoisuudet ovat olleet pääasiassa alle määritysrajojen, mutta satunnaisesti on todettu pieniä pitoisuuksia BTEX-yhdisteitä.

Huokosilma

Ilmoitusalueelle asennettiin vuonna 2020 ja 2022 seitsemän huokosilman havaintoputkea ja vuonna 2024 kaksi huokosilman havaintoputkea. Huokosilmaseurantaa putkista on tehty kahdesti vuodessa. Näytteistä on analysoitu aromaattiset yhdisteet, halogenoidut yhdisteet, alifaattiset öljyhiilivetyjakeet ja aromaattiset öljyhiilivetyjakeet.

Maaperän huokosilman pitoisuuksille ei ole asetettu raja-arvoja. Tuloksia voidaan viitteellisesti verrata sisäilmalle asetettuihin vertailuarvoihin. Huokosilmanäytteissä ei ole todettu sisäilman vertailuarvojen ylityksiä.

Huokosilman analyyseissä on todettu käytettyjen analyysimenetelmien määritysrajat ylittäneitä pitoisuuksia kaikissa havaintoputkissa tetrakloorieteeniä (0,3–32 μg/m³) ja aromaattisia hiilivetyjä C₅–C₁₀ (0,2–8 μg/m³). Lisäksi yhdessä huokosilmaputkessa on muista putkista poiketen todettu myös dikloorieteenin (0,2–2,1 μg/m³) ja trikloorieteenin (0,9–20 μg/m³) määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio

Tulevien uudisrakennusten alueilla on todettu kynnysarvot tai ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina PAH-yhdisteitä, tetrakloorieteeniä, sinkkiä ja öljyhiilivetyjakeita (C₁₀–C₂₁). Tontin 2 rakentamissuunnitelmien mukaan rakentamisen vuoksi poistetaan maakerroksia noin 2…3 metrin syvyyteen asti nykyisestä maanpinnasta. Tontin 1 suunnitelmia ei ole vielä käytössä, mutta silläkin alueella mahdolliset haitta-aineita sisältävät maat jäävät rakenteiden ja pilaantumattomasta maasta tehtävien täyttöjen alle eikä altistus pintamaasta maan syömisen tai pölyämisen kautta ole tulevaisuudessa mahdollista.

Pohjavedessä ja huokosilmassa on todettu haihtuvia yhdisteitä vertailuarvot ylittävinä pitoisuuksina ainoastaan tontin 1 länsikulmassa entisen tetrakloorieteenin säilytyspaikan läheisyydessä. Haitta-aineiden esiintymisen arvioidaan olevan pistemäistä. Pohjatutkimustietojen ja maaperätutkimusten yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella tontin 1 halki kulkee kalliokynnys, jonka koillispuolelle haitta-aineiden kulkeutumista ei arvioida tapahtuvan. Riskinarviossa on esitetty käsitteellinen malli kohteen olosuhteista.

Alueella todetut PAH-yhdisteet ja sinkki ovat heikosti haihtuvia ja heikosti kulkeutuvia eikä niistä arvioida aiheutuvan terveys- tai ympäristöriskejä. Todettu öljyhiilivetyjen pitoisuus on pintamaassa ja sen edustamat maat tulevat poistetuksi rakentamisen yhteydessä.

Alueelle rakentamisen vaatiman kaivun jälkeen mahdollisesti jäävissä maa-aineksissa on haihtuvista hiilivedyistä todettu ainoastaan tetrakloorieteeniä. Tontin 1 länsikulman havaintoputkissa on pohjavedessä todettu lisäksi vinyylikloridia. Huokosilmassa kloorieteenien pitoisuudet ovat olleet haitattomalla tasolla, ja vinyylikloridin pitoisuudet alittaneet käytettyjen menetelmien määritysrajat. Koska kevyempiä alifaattisia hiilivetyjä voi muodostua tetrakloorieteenin hajoamisen seurauksena, tarkastellaan niitä kaikkia kriittisinä aineina. Kloorieteenien ominaisuudet (mm. kulkeutuminen, haihtuminen, myrkyllisyys ja muuntuminen ympäristöolosuhteiden mukaan) on esitetty riskinarviossa.

Riskinarviossa on arvioitu kloorieteenien kulkeutumisriskejä. Tetrakloorieteeni voi erittäin haihtuvana yhdisteenä siirtyä maaperästä huokosilmaan ja kulkeutua diffuusion sekä ilmavirtausten mukana rakennuksen alustatilaan ja edelleen sisäilmaan. Ilmoituksessa on arvioitu kulkeutumista laskennallisesti ympäristöhallinnon ohjeiden mukaisesti. Laskentakaavat on esitetty ilmoituksen liitteenä.

Laskennallinen arviointi on tehty yksinkertaisella mallilla, joka olettaa, että haitta-aineet hakeutuvat maaperässä tasapainotilaan maa-aineksen, huokosveden ja huokosilman välillä. Laskennassa on oletettu, että haitta-ainepitoisen maan yläpuolella on vähintään kaksi metriä pilaantumattomia rakennekerroksia, joiden geotekniset ominaisuudet vastaavat karkeaa hiekkaa. Pohjaveden arvioidaan olevan jatkossa vähintään kolmen metrin syvyydellä tulevien rakennusten asuinkerrosten lattiatasosta. Laskennan perusteella arvioidut haitattomat kloorieteenien pitoisuudet maaperässä, pohjavedessä ja huokosilmassa on esitetty alla olevassa taulukossa.

Riskinarvion mukaan tontilla 2 todetuilla enimmäispitoisuuksilla haitta-aineiden ei arvioida kulkeutuvan sisäilmaan sellaisina pitoisuuksina, että terveys- tai viihtyvyyshaittoja voisi aiheutua. Tontilla 1 entisen tetrakloorieteenin säilytyspaikan alueella olevissa pohjaveden ja huokosilman havaintoputkissa (PVP200 ja HKP200) todettujen enimmäispitoisuuksien sekä todettujen maaperän pitoisuuksien arvioidaan olevan haitattomalla tasolla.

Havaintoputken PVP/HKP200 alueella on mahdollista, että kloorieteenit hajoavat haitallisemmaksi vinyylikloridiksi, joka on jo pieninä pitoisuuksina erityisen haitallista. Tämän vuoksi riskinarviossa suositellaan, että vedenjakajan (kalliokynnys) lounaispuolelle sijoittuviin rakennuksiin tontille 1 asennetaan radonputkistot estämään haitallisten aineiden kulkeutuminen rakennusten sisätiloihin. Radonputkistoa ei tarvitse tehdä niihin tiloihin, jotka eivät ole asuinkäytössä, kuten muuntamo, autohalli ja väestönsuoja.

Riskinarviossa on arvioitu myös haitta-aineiden kulkeutumista pohjavedessä. Riskinarvion mukaan ilmoitusalueen läheisyydessä ei sijaitse pohjaveden käytön tai kulkeutumisen kannalta herkkiä alueita. Alueen eteläpuolella sijaitsee tällä hetkellä sairaala ja länsipuolella puistoalueita sekä seniorikoti, jonka alueella on tehty maaperän puhdistustöitä. Voimassa olevassa asemakaavassa ilmoitusalueen ympäristöön on kaavoitettu lisää asuinkerrostalojen korttelialueita. Kulkeutumissuunta havaintoputken PVP200 alueelta on epävarma. Havaintoputken lounaispuolella kulkee luode-kaakko-suuntaisesti Kunnalliskodintie, ja on mahdollista, että kadun rakenteissa on johtavia kerroksia, jotka ohjaavat veden kulkeutumista. Kunnalliskodintien lounaispuolella ei ole pohjaveden havaintoputkia, joista voisi seurata veden pinnankorkeutta tai laatua. Ennen kaavan mukaisen rakentamisen suunnittelun aloittamista on suositeltavaa asentaa alueelle uusia pohjaveden havaintopisteitä ja varmistaa pohjaveden laatu suunniteltujen asuinrakennusten alueella.

Altistumisen osalta riskinarviossa on tuotu esiin, että alueella ainoa teoreettinen altistusreitti on sisäilman hengittäminen. Kulkeutumisarvioinnin perusteella rakennuksen sisäilmaan ei päädy maaperästä haitta-aineita terveysperusteiset vertailuarvot ylittäviä pitoisuuksia. Tetrakloorieteeni voi otollisissa olosuhteissa hajota terveydelle haitallisemmiksi yhdisteiksi.

Ilmoituksen mukaan tehtyjen tutkimusten ja riskinarvion perusteella kohteessa todetuista haitta-aineista ei niiden todetuilla pitoisuustasoilla aiheudu terveys- tai ympäristöriskejä.

Maalämpökaivojen riskinarvio

Ilmoituksen täydennyksessä (27.2.2026) on toimitettu täydennetty riskinarvio maalämpökaivojen osalta. Antti Korpin tie 2:n kiinteistöllä maalämpökaivoja on suunniteltu tontin 2 alueelle, jossa rakennetaan 13 kaivoa ja 2 varakaivoa 350 metrin syvyyteen. Tontin 1 mahdollisista maalämpökaivoista ei ole vielä suunnitelmia. Tämän lisäksi viereisellä tontilla Kunnalliskodintie 2:n kiinteistölle on saatujen dokumenttien perusteella asennettu/asennetaan 18 maalämpökaivoa, joiden syvyys on 350 metriä. Maalämpökaivojen asemapiirustukset on toimitettu täydennyksen liitteenä.

Riskinarviossa on tuotu esiin maalämpökaivojen poraukseen liittyvistä riskeistä yleisesti ja viitattu mm. GTK:n tutkimustyöraporttiin 17/2021 (Arola, T., Luoma, S., Korhonen, K., Jarva, J., Leppäharju, N. ja Hagström, M. 2021. Energia-kaivon asennus ja käyttö - Ympäristöriskitarkastelu. GTK:n tutkimustyöraportti 17/2021). Riskinarviossa on tuotu esiin tietoja maalämpökaivojen tavallisimmista riskitekijöistä ja teknisiä tietoja lämpökaivojen asentamiseen ja käyttöön liittyen.

Riskinarviossa on jaoteltu riskit lämpökaivojen poraukseen ja lämpökaivojen käyttöön liittyviin riskeihin kohteessa. Maalämpökaivojen käyttöön liittyen on tuotu esiin riskit lämmönsiirtonesteen vuodon osalta, pinta- ja hulevesiin sekä suolaiseen pohjaveteen liittyen, lämpötilan muutoksiin sekä haitta-aineiden kulkeutumiseen liittyen.

Riskinarvion mukaan teräsputken asentaminen itsessään ei aiheuta merkittävää haitta-aineiden kulkeutumisriskiä maaperässä mm. kohdekiinteistön geologisten olosuhteiden takia. Mahdolliset haitta-aineet esiintyvät maaperän täyttömateriaalissa ja maaperän yläosassa ja niiden kulkeutuminen asennuksen yhteydessä merkittävissä määrin syvemmälle on erittäin epätodennäköistä.

Riskinarviossa on viitattu GTK:n tutkimustyöraporttiin 17/2021, jonka mukaan etenkin alkuaineiden ja öljyhiilivetyjen osalta porauksen ei ole todettu aiheuttavan muutoksia haitta-aineiden leviämiseen. Maaperässä helposti liikkuvien tai veteen hyvin liukenevien haitta-aineiden osalta ei kuitenkaan voida täysin poissulkea paikallisia olosuhdemuutoksia esimerkiksi paineilmaporauksen vaikuttaessa pohjaveden happipitoisuuteen. Näistä mahdollisesti aiheutuvien ympäristöriskien ei kuitenkaan arvioida olevan merkittäviä, sillä suunniteltujen maalämpökaivojen alueilla ei ole merkittävästi todettu herkästi liukenevia ja hyvin kulkeutuvia haitta-aineita.

Riskinarvion mukaan lämmönsiirtonesteen vuoto lämpökaivojen käyttötilanteessa on erittäin harvinaista. Riskinarviossa on viitattu GTK:n tutkimustyöraporttiin 17/2021, jossa Arola ja muut (2021) ovat mallintaneet etanolipohjaisen lämmönsiirtonesteen kulkeutumista teoreettisessa kohteessa, jossa maaperä on ollut hyvin vettä johtavaa. Mallinnuksen yhteenvetona on todettu, että lämmönsiirtoneste ei muodosta merkittävää riskiä pohjavedelle, vaikka sitä pääsisi vuotamaan suoraan pohjavesikerrokseen. Lämmönsiirtonesteen vuoto vaikuttaa pohjaveden happipitoisuuteen alueella, johon lämmönsiirtoneste leviää etanolin kuluttaessa happea hajotessaan. Lämmönsiirtonesteen vaikutusalue jäi erittäin konservatiivisilla lähtöoletuksilla (realistisiin vuotomääriin nähden jopa 30 kertaiset lämmönsiirtonestemäärät, simuloitu pohjavedenotto, K-arvo jopa 86 m/d, tehollinen huokoisuus 0,35) toteutetun mallinnuksen perusteella pohjaveden virtaussuunnassa alle 60 metrin laajuiseksi. Ilmoitusalueen maaperäolosuhteissa mahdollisen vuodon vaikutusalue jää merkittävästi pienemmäksi kuin em. mallinnustapauksessa.

Riskinarvion mukaan mahdollisen syvällä kallioperässä esiintyvän suolaisen pohjaveden sekoittumisen riskin makeaan pohjaveteen katsotaan olevan ilmoitusalueella merkityksetön. Lämpökaivojen porauksen jälkeen pohjavesiolosuhteet vakiintuvat lyhytaikaisen häiriövaikutuksen päätyttyä. Myöskään mahdolliset geokemiallisten olosuhteiden muutokset eivät muodosta merkittävää riskiä esim. haitta-aineiden liukoisuuden kasvun tai kulkeutumisen suhteen.

Riskinarviossa on arvioitu maalämpökaivojen rakentamisen vaikutusta haitta-aineiden kulkeutumiseen. Riskinarvion mukaan energiakaivon poraus ei riko kallioperää siten, että se synnyttäisi uusia rakosysteemejä ja siten uusia veden virtausreittejä. Vastaavasti maaperäosuuksilla mahdolliset muutokset pohjavesiolosuhteisiin ovat lyhytaikaisia ja palautuvia. Mahdolliset geokemiallisten olosuhteiden muutokset eivät muodosta merkittävää riskiä haitta-aineiden kulkeutumisen suhteen.

Maalämpökaivoja on suunniteltu Antti Korpin tien tontin 2 alueelle. Maaperän ja pohjaveden haitta-ainepitoisuudet ovat tutkimuksissa olleet hyvin pieniä ja todetut haitta-ainepitoiset maat tullaan ainakin pääosin poistamaan rakentamisen edellyttämien kaivujen yhteydessä. Suunniteltujen maalämpökaivojen ei arvioida aiheuttavan riskiä haitta-aineiden kulkeutumiselle. Tontin 1 mahdollisista maalämpökaivoista ei ole vielä suunnitelmia.

Kunnalliskodintie 2:n kiinteistöllä ei arvioida esiintyvän merkittävästi pohjavettä, eikä alueelta saaduissa vesinäytteissä ole esiintynyt haitta-aineita merkittävinä pitoisuuksina. Antti Korpin tien tontilla 1 on yhdessä pohjaveden havaintoputkessa todettu pohjaveden ympäristönlaatunormit ylittävinä pitoisuuksina vinyylikloridia vuosien 2020–2023 näytteenotoissa. Vuosien 2024 ja 2025 näytteenotoissa pitoisuudet ovat olleet huomattavasti pienempiä. Muita haihtuvia hiilivetyjä ei ole todettu viitearvot ylittävinä pitoisuuksina ja pääosin pitoisuudet ovat alittaneet myös käytettyjen analyysimenetelmien määritysrajat. Kulkeutumissuunnan havaintoputken PVP200 alueelta ei arvioida olevan kohti suunniteltuja/toteutettuja lämpökaivoja, eikä sen lähistölle ole ainakaan toistaiseksi suunnitteilla lämpökaivoja.

Riskinarvion mukaan porauksen ei arvioida vaikuttavan merkittävästi pohjavesiolosuhteisiin ja sitä kautta haitta-aineita sisältävän pohjaveden virtauskuvaan ja edelleen haitta-aineiden kulkeutumiseen. Arvion perusteella maalämpökaivojen asentamisesta ja käytöstä ei aiheudu merkityksellisiä ympäristö- tai terveysriskejä.

Pohjaveden pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi

Ilmoituksen täydennyksessä (27.2.2026) on esitetty pohjaveden pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio. Riskinarviossa on tuotu esiin, että alueen pohjaveden havaintoputkissa on todettu pohjaveden ympäristönlaatunormit ylittävinä pitoisuuksina bentso(a)pyreeniä ja kaikissa putkissa myös neljän PAH-yhdisteen summa on ylittänyt ympäristönlaatunormin ainakin ajoittain. Lisäksi havaintoputkessa PVP200 on todettu vinyylikloridin ympäristönlaatunormin ylityksiä vuosina 2020–2023.

Pohjavedessä todettujen PAH-yhdisteiden kulkeutuminen on heikkoa, eikä niiden arvioida päätyvän merkittävissä määrin alueen ulkopuolelle. PAH-yhdisteitä voi kulkeutua jossain määrin hienoaineksen mukana, mutta lähistöllä ei ole vesistöjä tai muita herkkiä kohteita, joihin kulkeutumisesta aiheutuisi merkityksellistä haittaa.

Pesulan toiminnan seurauksena maaperään päätyneitä kloorattuja alifaattisia hiilivetyjä ei ole todettu merkittävästi maaperässä. Kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia tetrakloorieteenejä on todettu ilmoitusalueen tutkimuspisteissä kolmessa näytteessä ja viereisellä kiinteistöllä Kunnalliskodintie 2:n kunnostuksen yhteydessä tutkittujen näytteiden pitoisuudet alittivat kynnysarvot.

Pesulan toiminnan seurauksena maaperään ja pohjaveteen on päätynyt tetrakloorieteeniä, joka on vettä raskaampana painunut pohjavesikerroksen pohjalle, ja ajan kuluessa hajonnut matalammin kloorautuneiksi yhdisteiksi. Pohjavedessä on todettu viitearvot ylittävinä pitoisuuksina enää vinyylikloridia, jonka pitoisuudet ovat myös pienentyneet. Vinyylikloridi on haitallista terveydelle, jos sitä pääsee talousvetenä käytettävään veteen tai kulkeutuu hengitysilmaan. Putken PVP200 alueella tehdyissä huokosilmatutkimuksissa vinyylikloridia ei ole todettu ja myös muiden kloorattujen alifaattisten hiilivetyjen pitoisuudet ovat olleet pieniä. Vinyylikloridin ei arvioida olevan erityisen haitallista vesistöissä. Pintaveteen päätyessään se haihtuu nopeasti.

On mahdollista, että maaperässä ja pohjavedessä ei enää merkittävästi esiinny kloorieteenejä, ja putkessa PVP200 tehdyt havainnot edustavat pitoisuuksien enimmäistasoa. On myös mahdollista, että esimerkiksi nykyisten katurakenteiden alla tai muilla alueilla, joille tutkimuksia ei ole tehty, esiintyy vielä maaperässä ja pohjavedessä jonkin verran kloorieteenejä tai muita kulkeutuvia yhdisteitä.

Kunnalliskodintien lounaispuolella ei sijaitse pohjaveden havaintoputkia kohteen välittömässä läheisyydessä. Pinnankorkeuden seurantaa on tehty lähimmillään noin 150 metrin etäisyydellä kohteesta sijaitsevista havaintoputkista. Pinnankorkeusmittausten perusteella todennäköinen kulkeutumissuunta on kohti kaakkoa. Alla olevassa kuvassa on esitetty pohjavesitarkkailun ylimmät pinnantasot (N2000) sekä saven alapinnan käyrästö (Helsingin kaupungin karttapalvelu).

Ilmoitusalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella tai sellaisen läheisyydessä, eikä vettä käytetä talousvetenä. Ilmoitusalueen läheisyydessä ei sijaitse pohjaveden käytön tai kulkeutumisen kannalta herkkiä alueita. Tulevan rakentamisen yhteydessä alueen hulevesien hallintaa parannetaan, ja sadevesien imeytyminen maaperän läpi pohjaveteen vähenee.

Riskinarvion mukaan kohteessa todettujen pitoisuuksien perusteella pohjaveden puhdistukselle ei arvioida olevan tarvetta, mutta lähialueen pohjaveden laadun tutkimuksiin liittyy epävarmuutta.

Puhdistustavoitteet

Alueelta poistetaan haitta-aineita sisältävät maat rakentamisen edellyttämässä laajuudessa.

Jos kunnostustyön yhteydessä todetaan kloorattuja liuottimia alla esitetyssä taulukossa esitetyt haitattomat tasot suurempina pitoisuuksina, käytetään taulukon pitoisuuksia kunnostustavoitteina tetra-, tri- ja dikloorieteenien sekä vinyylikloridin osalta:

Jos alueella todetaan haitallisia aineita, joita tähän mennessä tutkimuksissa ei ole todettu tai merkittävästi aiempaa suurempia pitoisuuksia, tarkastellaan riskejä ja tavoitepitoisuuksia tarvittaessa uudelleen.

Tarvittaessa (esimerkiksi kiireellisen aikataulun vuoksi) kulkeutuvat ja haihtuvat haitta-aineet (VOC-yhdisteet, naftaleeni, bensiinihiilivedyt C₅–C₁₀, öljyhiilivetyjen keskitisleet >C₁₀–C₂₁) poistetaan käyttäen tavoitepitoisuutena alempaa ohjearvoa, jolloin riskejä ei tarvitse arvioida erikseen. Kulkeutumattomien ja heikosti haihtuvien yhdisteiden osalta riskejä ei arvioida olevan, vaikka niitä esiintyisi suurinakin pitoisuuksina.

Arvio pilaantuneen maa-aineksen määrästä

Arvio kynnysarvon ylittävien ja pilaantuneiden maa-ainesten määrästä on esitetty alla olevassa taulukossa:

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Ilmoitusalue puhdistetaan rakentamisen vaatimassa laajuudessa massanvaihdolla. Alue aidataan ja merkitään pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein.

Pilaantuneiden maiden kaivua ohjaa ympäristötekninen valvoja. Kaivu tehdään lajittelevana kaivuna, jossa maa-aineksesta erotellaan eri tavoin pilaantuneet maat, suuret kivet ja selvät erilliset suuret jätejakeet kaivinkonetarkkuudella. Kaivun ja kuormauksen aikana eri tavoin pilaantuneet maamassat ja jätteet pidetään erillään. Muuta pilaantuneiden maiden esikäsittelyä (esim. seulonta tai murskaus) ei työmaalla tehdä puhdistamisen yhteydessä, vaan ainekset toimitetaan muualle käsiteltäväksi.

Alueelta kaivettuja pilaantuneita maita voidaan säilyttää kasoilla lyhytaikaisesti maksimissaan noin viikon ajan esimerkiksi laboratorioanalyysien keston vaatiman ajan. Varastokasat peitetään, jos niiden pölyäminen on mahdollista. Haihtuvia yhdisteitä sisältävien maiden varastointia pyritään välttämään. Kynnysarvojen alittavia maita voidaan varastoida ilmoitusalueella rajoituksetta.

Alemman ohjearvotason ylittävät kaivetut maa-ainekset toimitetaan vastaanottopaikkoihin, joiden ympäristöluvissa on sallittu kyseisten maiden vastaanotto. Maat, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välillä, toimitetaan esimerkiksi luvan omaavalle maankaatopaikalle.

Kunnostustyömaalla syntyvät jätteet kerätään, lajitellaan ja toimitetaan luvanvaraisiin jätteen vastaanotto- tai kierrätyspisteisiin. Alueen maaperässä täyttömaan seassa on havaittu jonkin verran rakennusjätettä. Jätettä sisältävät kaivumaat toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan. Maita ei seulota tai välpätä alueella. Mahdolliset suuret jätejakeet erotellaan kaivun aikana kaivumassoista, välivarastoidaan työmaalla ja toimitetaan hyötykäyttöön tai luvanvaraiseen käsittelylaitokseen.

Pilaantuneet maa-ainekset kuljetetaan vastaanottopaikkoihin kuorma-autoilla kuormat peitettyinä. Kuljetuksista pidetään kuormakirjanpitoa ja jokaisesta pilaantuneen maan kuormasta ympäristötekninen valvoja laatii siirtoasiakirjan, joka pidetään mukana kuljetuksen aikana.

Pilaantuneiden maa-ainesten kaivun jälkeen kaivantojen pohjien ja seinämien jäännöspitoisuudet tarkastetaan ottamalla kaivupinnoista jäännöspitoisuusnäytteitä. Jos tarpeen, kaivannot täytetään rakentamisen edellyttämään tasoon pilaantumattomilla materiaaleilla.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Ilmoitusalueelta kaivetut kynnysarvon alittavat maa-ainekset hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan alueen täytöissä. Haitta-aineelle haisevia maita ei hyödynnetä alueella eikä myöskään maita, joissa kloorattujen liuottimien pitoisuudet ylittävät analyysimenetelmän määritysrajat.

Ilmoitusalueella voidaan hyödyntää kaivumaat, joiden metallipitoisuudet tai haihtumattomien PAH-yhdisteiden pitoisuudet sijoittuvat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen väliin, mutta muiden yhdisteiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot. Kynnysarvotasoisia maita voidaan hyödyntää koko ilmoitusalueella pohjavesipinnan yläpuolisissa maakerroksissa. Kynnysarvotasoisia maita ei hyödynnetä pintakerroksessa 0,5 metrin syvyydelle asti, vaan pintakerroksen täytöt tehdään kynnysarvot alittavasta materiaalista.

Hyödynnetyistä kynnysarvotasoisista maista pidetään kirjaa (määrä, alkuperä, hyödyntämisalue).

Veden tutkiminen ja käsittely

Mahdolliset kaivantovedet johdetaan jätevesiviemäriin, mikäli niitä on tarpeen poistaa. Poistettavan veden viemäröinnistä ja laatuvaatimuksista sovitaan erikseen Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) kanssa. Vesien johtamiselle haetaan HSY:ltä lupa ennen jätevesiviemäriin johtamista. Johtaminen toteutetaan noudattaen HSY:n määräyksiä ja Pääkaupunkiseudun työmaavesiohjetta.

Kaivannoista pumpattavista vesistä erotetaan kiintoaines esimerkiksi laskeuttamalla. Tarvittaessa ennen veden johtamista eteenpäin haitta-ainepitoiset vedet esikäsitellään (esim. öljynerotus, kloorattujen yhdisteiden osalta aktiivihiilisuodatus).

Pilaantuneen maaperän kaivannoista johdettavasta vedestä otetaan vesinäyte ennen johtamisen aloittamista. Tämän jälkeen tarkkaillaan pumpattavien kaivantovesien laatua aluksi kaksi kertaa viikossa (kahtena ensimmäisenä viikkona) ja sen jälkeen kerran viikossa. Vesinäytteistä analysoidaan kiintoaine, pH sekä niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä kaivualueella on todettu kynnysarvojen ylittävinä pitoisuuksina, aina kuitenkin vähintään kloorattujen yhdisteiden pitoisuudet.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Tontille 1 tehdään maaperän pilaantuneisuuden lisätutkimuksia siinä vaiheessa, kun alueen nykyinen käyttö pysäköintialueena loppuu. Tutkimuksia tehdään siten, että yksi maanäytepiste edustaa enintään 300 m² aluetta.

Puhdistustöiden aikana pilaantuneen maaperän kaivutöitä ohjataan tutkimusvaiheen analyysitulosten sekä kunnostuksen aikana otettavien näytteiden ja tehtävien mittausten perusteella.

Pilaantuneiden maa-ainesten kaivun jälkeen kaivantojen pohjien jäännöspitoisuudet tarkastetaan ottamalla kaivupinnoista jäännöspitoisuusnäytteitä. Jäännöspitoisuusnäytteitä otetaan vähintään yksi näyte/ 200 m². Luiskatuista kaivantojen reunoista jäännöspitoisuusnäytteitä otetaan yksi näyte 30 metriä kohti.

Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ko. kaivualueella on todettu kynnysarvojen ylittäviä pitoisuuksia.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Kaivualueilla, joille jää maa-aineksia, joiden haitta-aineiden pitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot, asennetaan kaivannon pohjalle kaivupintaan huomiorakenne yleisesti maarakennuksessa käytettävistä materiaaleista poikkeavasta materiaalista (esim. värillinen aitaverkko), jonka päälle vähintään 0,5 metrin paksuinen peittokerros pilaantumattomista täyttömateriaaleista. Rakennuksien ja laattojen alle huomiorakenteita ei asenneta. Mikäli pilaantuneisuus sijaitsee syvällä kaivutason alapuolella, huomiorakenteita ei asenneta.

Jos kaivannon seinämään kunnostusalueen rajalle jää kunnostuksen tavoitetasot ylittäviä pitoisuuksia helposti kulkeutuvia haitta-aineita, arvioidaan tapauskohtaisesti haitta-aineiden kulkeutumisen aiheuttama puhtaan täytön pilaantumisriski ja mahdollisesti tarvittavat riskinhallintatoimenpiteet, kuten eristysrakenteet. Tarvittaessa kaivuseinämään asennetaan eristysrakenne, esimerkiksi HPDE-kalvo, savieriste, bentoniittimatto tai muu vastaava rakenne.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Kaivutyö toteutetaan siten, että pilaantunutta maa-ainesta ei leviä työmaa-alueen ulkopuolelle. Haitta-aineiden leviäminen vältetään estämällä autojen tarpeeton liikkuminen pilaantuneella alueella ja tarvittaessa puhdistamalla renkaat. Pilaantuneen maan kuormat peitetään.

Pilaantuneen maan pölyäminen estetään. Tarvittaessa kaivettavaa pilaantunutta maata kostutetaan pölyämisen estämiseksi.

Haihtuvien yhdisteiden pitoisuuksia ja haitta-aineiden hajuja kaivannon ilmassa ja kunnostusalueen rajalla seurataan työn aikana.

Toiminta poikkeuksellisissa tilanteissa

Ympäristötekninen valvoja seuraa pilaantuneiden maiden kaivua ja tarkkailee alueelta mahdollisesti löytyviä aikaisemmin havaitsemattomia haitta-aineita, poikkeavia jätteitä, rakenteita tai muuta poikkeavaa. Jos tällaista löytyy, informoidaan tilaajaa, urakoitsijaa ja ympäristöviranomaisia. Mahdollisista korjaavista toimenpiteistä neuvotellaan ja asia korjataan viivytyksettä.

Jos maaperässä todetaan aikaisemmin havaitsemattomia haitta-aineita alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia tai tutkimusvaiheessa todettuja haitta-aineita merkittävästi aikaisempaa korkeampina pitoisuuksina, poistetaan ne kunnostuksen yhteydessä tai vaihtoehtoisesti arvioidaan niiden riskit ja mahdollisuudet jättää ne maaperään.

Tiedottaminen, kirjanpito ja raportointi

Puhdistamisen aloitusajankohta ja vastuutahot ilmoitetaan ympäristönsuojeluviranomaiselle toimitettavassa aloitusilmoituksessa.

Kunnostuksen valvoja pitää kunnostuksesta kirjanpitoa, johon merkitään tilanteen mukaan mm. tiedot alueelta poistetuista pilaantuneista maista, otetuista näytteistä ja analyysituloksista sekä hyödynnetyistä kynnysarvotasoisista maista. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla kunnostuksen aikana.

Puhdistustöiden päätyttyä laaditaan toimenpideraportti, jossa esitetään vähintään seuraavat asiat:

- kunnostuksen toteutus ja aikataulu
- pilaantuneen maaperän kaivantojen sijainnit ja syvyydet
- tiedot poistetuista pilaantuneista maa-aineksista
- tiedot hyötykäytetyistä kynnysarvomaista
- kunnostuksen aikainen näytteenotto, analyysitulokset
- jäännöspitoisuudet
- asennetut huomio- ja riskienhallintarakenteet
- arvio jälkiseurannan tarpeesta ja mahdollinen jälkiseurantasuunnitelma.

Toimenpideraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle.

Jälkiseuranta

Mahdollinen kunnostuksen jälkeisen tarkkailun tarve ja toteutus esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Puhdistustyön ajankohta

Alueen puhdistustoimenpiteet tehdään alueen rakentamisen yhteydessä alkaen keväällä 2026.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Kiinteistön 91-26-960-2 omistajan valtakirja pilaantuneen maaperän puhdistamista varten on toimittu 30.1.2026.

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja.

Neuvottelut

Ilmoituksen vireilläolon aikana on pidetty Teams-neuvottelu 6.2.2026, jonka 4.3.2026 päivätty muistio on lisätty ilmoitusasiakirjoihin.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Antti Korpin tie 2, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Ilmoitusalueelta on poistettava haitta-ainepitoiset maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa ilmoituksessa esitetyn mukaisesti, mutta kuitenkin huomioiden hyötykäyttöä koskevat määräykset. Lisäksi halogenoitujen alifaattisten hiilivetyjen osalta pitoisuudet eivät saa ylittää seuraavia haitattomia pitoisuuksia:

(Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §, Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §)

Mikäli tontin 1 rakennuksen alapohjan ilmanvaihtorakenteissa ei käytetä radonputkistoja tai muita vastaavia rakenteita, tulee ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle toimittaa päivitetty riskinarvio, jossa haihtuvista haitta-aineista mahdollisesti aiheutuvat terveyshaitat on arvioitu uudelleen. Riskinarvio tulee toimittaa hyvissä ajoin, mutta vähintään kaksi viikkoa ennen maaperän puhdistamisen päättymistä. (YSL 135 §, VNA (214/2007) 2 §)

2. Jätejakeet on poistettava kaivutöiden edellyttämässä laajuudessa. (Jätelaki (646/2011) 5, 12, 13 §)

3. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA 214/2007 2, 3, 4, 5 §)

4. Ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (JL 5, 13 §, VNA (214/2007) 2, 3, 4 §)

5. Maalämpökaivojen suojaputken mitoitus tulee olla sellainen, että se ulottuu kiinteään kallioon (vähintään kuusi metriä) riittävän suojan varmistamiseksi. Maalämpökaivojen suojaputket tulee tiivistää maaperän ja kallion liitoskohtiin. (YSL 7, 17 §)

6. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän tai laajemmalla alueella, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

7. Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä ilmoituksen mukaisesti puhdistuksen edetessä, mikäli havaitaan jätteitä tai kenttämittausten perusteella haitta-ainepitoista maata. Maanäytteitä tulee ottaa paikoilta, joilta on purettu rakenteita alueen aiempien tutkimusten jälkeen tai muilta alueilta haitta-aineiden osalta, joita ei ole aiemmin tutkittu riittävän kattavasti. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuuksia, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

8. Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetysti, mutta kuitenkin siten, että kaivantojen pohjilta otetaan yksi kokoomanäyte noin 200 m² kohti ja seinämistä noin 30 metrin matkaa kohden vähintään yksi kokoomanäyte maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa vähintään jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 §)

9. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

10. Maaperän haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia maalämpökaivojen rakentamisalueilla. (YSL 6 §)

11. Maalämpökaivojen porausliete tulee tutkia ja toimittaa asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. Lietteen haitta-ainetutkimusten tulokset sekä sijoituspaikat tulee toimittaa ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle loppuraportin yhteydessä. (YSL 6, 172 §)

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen, eristäminen ja dokumentointi

12. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Lisäksi jos kunnostusalueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. (JL 12, 13 §)

13. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava vähintään kaksi viikkoa ennen asentamista tarkastettavaksi suunnitelmat eristystarpeen arvioinneista ja/tai käytettävistä eristysrakenteista. (YSL 172 §)

14. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

15. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

16. Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai siinä esiintyviä haitta-aineita tai jätteitä leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

17. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 17 §)

18. Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

19. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 a §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

20. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

21. Maalämpökaivojen asennuksessa voidaan toimia esitetyn riskinarvion mukaisesti kuitenkin niin, ettei maalämpökaivoja lähtökohtaisesti asenneta alueille, joissa on todettu pilaantunutta maaperää ja haitta-aineiden kulkeutuminen on mahdollista.

Veden tutkiminen ja käsittely

22. Työmaa on järjestettävä niin, että pinta/hulevesien pääsy alueen kaivantoihin on mahdollisimman vähäistä. Mikäli kaivantoon kertyy vettä, on sen haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen kuin vedet johdetaan pois. Vedestä on analysoitava vähintään maaperätutkimuksissa ja orsi- tai pohjavedessä todetut haitta-aineet. (YSL 155 §).

23. Päätösalueen kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §).

24. Kaivantoveden ja maalämpökaivojen porausveden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §, Ympäristönsuojeluasetus 41 §)

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

25. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Voimakkaasti haisevia massoja saa välivarastoida korkeintaan yhden viikon. Tarvittaessa välivarastoitavat massat tulee peittää. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

26. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Tarvittaessa välivarastointialueelta tulee ottaa näytteet toiminnan päätyttyä. (JL 13, 16 §)

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

27. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Kunnostusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää kunnostusalueella hyödyksi pääasiassa ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Selvästi haitta-aineelta haisevia maa-aineksia sekä kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita, POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. Lisäksi halogenoituja alifaattisia hiilivetyjä sisältäviä maa-aineksia ei saa hyödyntää alueella. (YSL 32, 136 §, JL 5, 6, 8 §)

28. Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon YSL 16 § mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Kynnysarvomaita saa käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros (kuten tiivis asfaltti). Hyödynnettävät maa-ainekset saavat sisältää enintään 10 % mineraalisia rakennusjätejakeita. (YSL 32, 136 §, JL 5, 6, 8 §)

29. Maa-ainesten hyödyntämistä koskevat toimenpiteet tulee raportoida kunnostuksen loppuraportin yhteydessä. Hyödyntämispaikat tulee esittää myös kartalla. (YSL 172 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

30. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

31. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Pohjaveden tarkkailu

32. Pohjaveden haitta-ainepitoisuuksia tulee tarkkailla puhdistuksen aikana. Pohjaveden havaintoputkista on otettava pohjavesinäytteet ennen puhdistamisen aloittamista ja puhdistamisen aikana, mikäli mahdollista. Vesinäytteistä on analysoitava vähintään alueella aiemmin tehdyissä maaperä- ja pohjavesitutkimuksissa todetut haitta-aineet. (YSL 6, 7, 14, 17 §)

33. Näytteenoton tulosten sekä puhdistuksen aikaisten maaperän ja energiakaivojen porauksen tutkimustulosten ja muiden havaintojen perusteella on tehtävä arvio pohjaveden jatkotarkkailu- tai puhdistustarpeesta sekä tarvittaessa suunnitelma pohjavesitarkkailun tai -puhdistamisen toteuttamisesta. Suunnitelmassa on esitettävä mm. paikat ja rakenteet, näytteenoton tiheys ja analysoitavat aineet sekä seurannan lopettamisen ehdot. Tarvittaessa tulee arvioida myös huokosilman tarkkailutarve rakennusten alapohjasta. Esitys pohjaveden ja huokosilman jatkotarkkailusta tulee toimittaa ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle viimeistään loppuraportin yhteydessä. (YSL 6, 7, 14, 136 §)

Tiedottaminen ja raportointi

34. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Mikäli puhdistaminen tehdään useassa osassa, jokaisesta puhdistamisvaiheesta tulee tehdä aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

35. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

36. Puhdistustyöstä on laadittava loppuraportti karttaliitteineen pääasiassa esitetyn mukaisesti. Loppuraportissa tulee myös esittää arvio mahdollisesta jälkitarkkailusta sekä toimittaa yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista. Lisäksi hyödynnettyjen kynnysarvomaiden sijainnit tulee esittää kartalla. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maanomistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–6.)

Ilmoitusalueella on sijainnut 1950-luvulla rakennettu pesularakennus, joka on purettu vuonna 2013. Alueella on tehty paljon maaperätutkimuksia ja huokosilma- ja pohjavesitarkkailua. Vuoden 2025 maaperätutkimuksissa todettiin alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia sinkkiä, öljyhiilivetyjä ja PAH-yhdisteitä. Lisäksi tetrakloorieteeniä todettiin korkeimmillaan kynnysarvojen ja alemman ohjearvon välisinä pitoisuuksina. Vuosien 2020–2025 aikana tehdyssä pohjavesitarkkailussa on todettu talousveden laatuvaatimusten ja -tavoitteiden ylittäviä pitoisuuksia bentso(a)pyreeniä ja vinyylikloridia. Huokosilmatarkkailussa on todettu määritysrajat ylittäneitä pitoisuuksia tetrakloorieteeniä ja aromaattisia hiilivetyjä kaikissa havaintoputkissa. Lisäksi yhdessä putkessa on todettu myös dikloorieteenin ja trikloorieteenin määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia.

Maaperän puhdistaminen on tarpeen, sillä alueen käyttötarkoitus tulee muuttumaan. Tontille 2 rakennetaan neljä asuinkerrosta ja niiden väliin autohalli, jonka päälle tulee pihakansi. Osaan rakennuksista tulee kellari ja kaikissa rakennuksissa asuntojen alapuolella on joko kellari tai tuuletettu alapohja. Tontille 1 rakennetaan kaksi asuinkerrostaloa, joiden tarkempaa suunnittelua ei ole vielä tehty. Lisäksi molemmille tonteille tullaan rakentamaan maalämpökaivoja, mistä tontin 1 suunnitelmia ei ole vielä saatavilla.

Ilmoituksessa esitetyn kohdekohtaisen riskinarvion perusteella kohteessa todetuista haitta-aineista ei niiden todetuilla pitoisuustasoilla aiheudu terveys- tai ympäristöriskejä. Puhdistustavoitteena on esitetty poistaa haitta-aineita sisältävät maat rakentamisen edellyttämässä laajuudessa. Jos kunnostustyön yhteydessä todetaan kloorattuja liuottimia määräyksen 1 taulukossa esitetyt haitattomat tasot suurempina pitoisuuksina, käytetään taulukon haitattomia pitoisuuksia kunnostustavoitteina tetra-, tri- ja dikloorieteenien sekä vinyylikloridin osalta. Lisäksi tarvittaessa kulkeutuvat ja haihtuvat haitta-aineet (VOC-yhdisteet, naftaleeni, bensiinihiilivedyt C₅–C₁₀, öljyhiilivetyjen keskitisleet >C₁₀–C₂₁) poistetaan käyttäen tavoitepitoisuutena alempaa ohjearvoa. Ilmoituksessa on tuotu esiin, että koska tontin 1 itäosassa on mahdollista, että kloorieteenit hajoavat haitallisimmaksi vinyylikloridiksi, jos olosuhteet muuttuvat, on vähintään tontin poikki kulkevan vedenjakajan (kalliokynnyksen) lounaispuolelle suositeltavaa asentaa radonputkistot estämään mahdollisesti muodostuvien haitallisten yhdisteiden kulkeutuminen sisäilmaan. Radonputkistoa ei tarvitse tehdä niihin tiloihin, jotka eivät ole asuinkäytössä, kuten muuntamo, autohalli ja väestönsuoja.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö hyväksyy pääosin esitetyt puhdistustavoitteet, mutta katsoo, että riskinarvio on tarpeen laatia uudelleen ilmoitusalueen maaperässä, pohjavedessä tai huokosilmassa esiintyvien haihtuvien haitta-aineiden osalta, mikäli tontin 1 rakennuksen alapohjaratkaisut tulevat olemaan erilaiset, kuin kunnostuksen yleissuunnitelmassa esitetyssä riskinarviossa on suositeltu. Riskinarvion hyväksyminen perustuu edellä esitettyyn suositukseen radonputkistojen tai vastaavien ilmanvaihtokanavien käytöstä rakennuksessa. Lisäksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö katsoo, että myös pohjavedessä ja huokosilmassa tetra-, tri- ja dikloorieteenin sekä vinyylikloridin pitoisuuksien on tarpeen alittaa määräyksen 1 taulukossa esitetyt haitattomat pitoisuudet, jotka on määritetty laskennallisesti riskinarviossa sisäilma-altistumisen osalta.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla ja pilaantuneiden tai kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten poistamisella juurien läheisyydestä estetään haitta-ainepitoisen pilaantuneen maan esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä ja altistuminen haitta-aineille ravintokasvien kautta.

Määräykset maalämpökaivojen asentamiseen ja tutkimiseen liittyen ovat tarpeen, jotta toiminnasta ei aiheudu ympäristö- tai terveyshaittaa. Alueilla, joissa on maaperässä tai pohjavedessä kohonneita pitoisuuksia haihtuvia tai veden mukana herkästi kulkeutuvia haitta-aineita suojaputkien asentamisella ehjään kallioperään vähintään vähennetään mahdollisten haitta-aineiden kulkeutumista maaperästä pohjaveteen.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän, laajemmalla alueella tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 7–11.)

Maaperän ja porauslietteiden riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Ilmoituksessa on tuotu esiin, että tontilla 1 ei ole toistaiseksi tehty tarkempia maaperätutkimuksia. Maaperän tutkiminen edustavasti on tarpeen, jotta myös tontin 1 maaperän tila saadaan varmennettua ennen puhdistamistöiden aloittamista kyseisellä alueella. Neuvottelumuistioon (päivätty 4.3.2026) on kirjattu, että maanäytteitä otetaan mahdollisuuksien mukaan tontilta 1 kesän 2026 aikana.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen, eristäminen ja dokumentointi (perustelut määräyksille 12–14.)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Mahdolliset eristysrakenteet estävät pilaantuneisuuden leviämistä muille alueille.

Tiedot huomiorakenteiden ja/tai eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (perustelut määräyksille 15–21.)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Maalämpökaivojen rakentaminen voi edistää haitta-aineiden kulkeutumista maaperästä pohjaveteen ja edelleen sen mukana. Tämän vuoksi maalämpökaivoja ei tule sijoittaa suoraan haitta-ainepitoiseen maaperään, ellei ole osoitettu riskinarviolla, ettei asentamisesta aiheudu riskiä. Riskinarvion (täydennys 27.2.2026) mukaan porauksen ei arvioida vaikuttavan merkittävästi pohjavesiolosuhteisiin ja sitä kautta haitta-aineita sisältävän pohjaveden virtauskuvaan ja edelleen haitta-aineiden kulkeutumiseen. Arvion perusteella maalämpökaivojen asentamisesta ja käytöstä ei aiheudu merkityksellisiä ympäristö- tai terveysriskejä.

Veden tutkiminen ja käsittely (perustelut määräyksille 22–24.)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Tutkimalla vesinäytteistä niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita maaperässä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina, voidaan varmistua siitä, että myös vesiliukoiset haitta-aineet, jotka ovat jo liuenneet orsi-/pohjaveteen tulevat otetuksi huomioon.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella (perustelut määräyksille 25. ja 26.)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Näytteiden ottamisella välivarastointialueelta toiminnan päättyessä varmistetaan, että haitta-ainepitoisten massojen välivarastointi ei ole aiheuttanut maaperän pilaantumista kyseisellä alueella.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (perustelut määräyksille 27–29.)

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on pääasiassa hyväksynyt ilmoituksessa esitetyn haitta-ainepitoisten maa-ainesten hyödyntämistä koskevan suunnitelman. Määräyksissä on tarkennettu mm. hyödynnettävien maa-ainesten sisältämiä haitta-aineita ja jätejakeiden enimmäismäärää.

Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien ja alemmat ohjearvot alittavien kohteesta kaivettujen kaivumaiden soveltuvuus hyötykäyttöön kunnostusalueella on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n nojalla kohteen arvioinnin yhteydessä. Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita, PCDD/PCDF-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot tai määritysrajan ylittävät pitoisuudet halogenoituja alifaattisia hiilivetyjä, eivät sovellu alueella hyödynnettäväksi haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden vuoksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1021, eli ns. POP-asetuksen mukaan POP-yhdisteitä sisältävän jätteen osalta on varmistettava jätteen sisältämien POP-yhdisteiden hävittäminen tai muuntaminen palautumattomasti siten, että jäljelle jäävillä jätteillä ja päästöillä ei ole POP-yhdisteiden ominaisuuksia. PBT- ja vPvB-aineiden hävittäminen ja poistaminen kierrosta tulisi olla tavoitteena. Näin ollen ko. yhdisteiden kynnysarvon ylittävät pitoisuudet tulisi lähtökohtaisesti rajata hyötykäytön ulkopuolelle.

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Näin ollen haitta-ainepitoisten maakerrosten päällä on tarpeen olla riittävä pilaantumattoman maan kerros tai muu vettä läpäisemätön päällyste.

Mineraalisilla rakennusjätejakeilla tarkoitetaan inerttejä rakennusjätteitä, kuten betonia ja tiiltä. Maa-ainesten seassa esiintyvien jätejakeiden sallittua enimmäismäärää on tarkennettu kymmeneen tilavuusprosenttiin.

Maa-ainesten hyödyntämistä koskeva raportointi on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 30. ja 31.)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Pohjaveden tarkkailu (perustelut määräykselle 32. ja 33.)

Oikein suunnitellulla ja toteutetulla tarkkailulla ennen ja jälkeen puhdistamisen, varmistutaan riskinarvion toteutumisesta sekä siitä, ettei alueelle jäävä pilaantunut maa-aines tai pohjavesi aiheuta pohjaveden eikä maaperän pilaantumista ilmoitusalueella eikä sen ulkopuolella tai aiheuta haittaa terveydelle.

Neuvottelumuistioon (päivätty 3.4.2026) on kirjattu, että nykyiset pohjaveden tarkkailuputket tulevat tuhoutumaan rakentamisen yhteydessä. Uusien tarkkailuputkien asentaminen on vielä epävarmaa, ja tarkkailupisteiden edustavuus arvioidaan, jos uusia putkia asennetaan. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö katsoo, että pohjavesinäytteenotto on tarpeen tehdä ainakin ennen puhdistustöiden aloittamista, jolloin todennetaan pohjaveden nykyinen tila ilmoitusalueella.

Ilmoituksen täydennyksessä (27.2.2026) on arvioitu ilmoitusalueen pohjaveden pilaantuneisuus ja puhdistustarve. Täydennyksen mukaan Kunnalliskodintien lounaispuolella ei sijaitse pohjaveden havaintoputkia kohteen välittömässä läheisyydessä. Pinnankorkeusmittausten perusteella pohjaveden todennäköinen kulkeutumissuunta on kohti kaakkoa. Täydennyksessä on tuotu esiin, että esimerkiksi nykyisten katurakenteiden alla tai muilla alueilla, joille tutkimuksia ei ole tehty, saattaa esiintyä vielä maaperässä ja pohjavedessä jonkin verran kloorieteenejä tai muita kulkeutuvia yhdisteitä. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö katsoo, että pohjaveden jatkotarkkailu voi olla tarpeen, jotta haitta-ainepitoisen pohjaveden kulkeutuminen alueen ympäristössä saadaan tarkemmin selvitettyä ja mahdolliset riskialueet todennettua, sillä ilmoitusaluetta ympäröivää aluetta tullaan kehittämään edelleen.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi muuttaa tai tarkentaa tarkkailusuunnitelmia, mikäli muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta, päätöksen määräysten valvottavuutta eivätkä tarkkailun kattavuutta.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 34–36.)

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työnaikaisella kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Työn eri vaiheista tiedottaminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tarpeen, jotta valvovalla viranomaisella on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten kunnostustyövaiheiden aikana. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa ja tiedon kulkemisen varmistamisessa maanomistajalle maaperän tilasta.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 17, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 2250,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 18.12.2025, 201 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.