Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Kallion lukio, Kallio, kaupunkiympäristön toimiala

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on hyväksynyt maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit
Y-tunnus: 0201256-6

**********

Kiinteistön omistaja ja haltija

Kiinteistön omistaa Helsingin kaupunki ja sitä hallitsee Helsingin kaupungin tilapalvelut.

Alueen sijainti, koko ja maankäyttö

Alue sijaitsee Helsingin 11. kaupunginosassa (Kallio), korttelin kiinteistöllä 91-11-332-15, osoitteessa Porthaninkatu 15. Kiinteistön pinta-ala on noin 1051 m². Kiinteistön etelä- ja länsipuolella on puistoalueita sekä Kallion kirjasto. Kohteen ympäristössä on useita asuinrakennuksia.

Nykyisessä lukiorakennuksen kellarikerroksessa on sijainnut öljysäiliötila ja kattilahuone sekä vanha hiilivarasto. Öljysäiliö on poistettu käytöstä jo aiemmin ja hiilivaraston tila on toiminut myöhemmin pukuhuoneena.

Maaperän pilaantuneisuus

Kohteessa tehdyn pilaantuneisuustutkimuksen perusteella alueen maaperä on paikoin pilaantunut metalleilla ja PAH-yhdisteillä. Lisäksi kohteessa on havaittu kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia bentseeniä ja trikloorieteeniä.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristölautakunnalle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö-ja lupajaosto on päätöksellään 18.5.2018 (§ 101) siirtänyt toimivallan 1.6.2018 alkaen ympäristönsuojeluyksikön päällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille 20.9.2019. Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:

Kallion lukio Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, syyskuu 2019, Ramboll Finland Oy, jonka liitteenä on tutkimusraportti Maaperän pilaantuneisuustutkimus, Kallion lukio, Porthaninkatu 15, Helsinki, 1.8.2019, Ramboll Finland Oy.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Maanpinnan korkeus vaihtelee tutkimuskohteessa tasoilla +26,5…+28 metriä. Maaperä on täyttömaata, soraa, hiekkaa, louhetta ja kiviä. Helsingin kaupungin maaperäkartan mukaan kohde on kallioisella alueella.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue sijaitsee noin 6 km suunnittelukohteesta kaakkoon (Santahamina 0109103, I-luokka). Aiempien tutkimusten perusteella alueella ei esiinny pohjavettä.

Suunnittelualueen läheisyydessä ei sijaitse pintavesiä. Lähimmät pintavesialueet ovat noin 500 metrin etäisyydellä kohteen kaakkois-lounaispuolella (Hanasaaren ranta, Siltavuorensalmi, Eläintarhanlahti).

Suunnittelualue on kauttaaltaan päällystetty asfaltilla tai mukulakivillä. Hulevedet ohjautuvat alueella sijaitseviin hulevesiviemäreihin.

Haitta-ainetutkimukset

Rakennuksen ulkopuolelle piha-alueelle tehtiin kaivinkoneella kaksi koekuoppaa ja rakennuksen sisälle tehtiin viisi kairapistettä. Ulkona asfaltin ja ohuen betonikerroksen alla oli hiekkaa, soraa, kiviä ja louhetta. Kuopat kaivettiin 1,5–2 metrin syvyyteen saakka. Yhdessä pihan tutkimuspisteessä havaittiin tiilen ja betonin paloja sekä tummaa maata. Kairapisteiden maaperä koostui hiekasta, sorasta ja/tai kivestä ja louheesta. Kahdessa tutkimuspisteessä todettiin tummempaa maata, mutta pisteissä ei havaittu jätettä, hajua tai vettä.

Maanäytteitä otettiin yhteensä 13 kappaletta. Jokaisesta tutkimuspisteestä otettiin kokoomanäytteet maalajikerroksittain 0,2–1,0 metrin välein. Betonilattian paksuus vaihteli 0,14–0,22 metrin välillä.

Öljysäiliötilan alapuolisesta maakerroksesta valittiin PID-kenttämittarin havainnon perusteella näytepiste, josta otettiin aktiivihuokosilmanäyte pumppaamalla näyteputkeen. Aktiivinäytteenoton jälkeen otettiin viikon kestävä passiivinäyte huokosilmasta sekä sisäilmasta.

Näytepusseista ja kairarei`istä havainnoitiin PID-kenttämittarilla haihtuvien yhdisteiden määriä. Osassa näytteistä havaittiin pieniä määriä haihtuvia yhdisteitä. Korkein pitoisuus havaittiin öljysäiliötilan maanäytteissä 13,8 ppm (0,4–0,7 m).

Näytteitä analysoitiin yhteensä 13 kpl. Näytteistä analysoitiin metallit ja puolimetallit, öljyhiilivedyt C10-C40, PAH-yhdisteet sekä VOC-yhdisteet. Huokos- ja sisäilmasta analysoitiin PAH-yhdisteet, aromaattiset hiilivedyt sekä halogenoidut alifaattiset hiilivedyt.

Maanäytteissä todettiin korkeimmillaan valtioneuvoston asetuksen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) esitetyt alemman ohjearvon ylittävät pitoisuudet sinkkiä, bentso(a)pyreeniä, fluoranteenia, PAH-summapitoisuuksia sekä ylemmän ohjearvon ylittävät pitoisuudet kobolttia ja elohopeaa. Arseenia, lyijyä, bentseeniä, bentso(a)antraseenia, bentso(k)fluoranteenia, ja trikloorieteeniä todettiin korkeimmillaan kynnysarvon ylittävät pitoisuudet.

Huokosilmalle ei ole asetettu Suomessa vertailuarvoja. Havaittuja pitoisuuksia on verrattu Sosiaali- ja terveysministeriön asettamiin työpaikkojen haitalliseksi tunnettuihin pitoisuuksiin (HTP) sekä työterveyslaitoksen asettamiin haihtuvien yhdisteiden kokonaispitoisuuden (TVOC) vertailuarvoihin. Työympäristön sisäilmassa TVOC:n ohjearvo on 250 µg/m³, jota ympäristöhallinnon ohjeessa 6/2014 suositellaan käytettäväksi myös asuin- ja toimistotyyppisten rakennusten TVOC-pitoisuuksien vertailuarvona. Arvo ei perustu sallittuun enimmäisaltistukseen, mutta pitoisuustasolla voi olla yhteys hajuhaittaan ja sen seurauksena asumisviihtyvyyden heikkenemiseen.

Ohjeessa 6/2014 on myös esitetty säännöllisen pitkäaikaisaltistuksen vertailuarvo (TCA), jotka on tarkoitettu asuintiloille ja tilanteille, joissa altistuminen on jatkuvaa ja pitkäaikaista.

Syöpävaarallisille aineille (bentseenille) on vastaavasti käytetty valtioneuvoston työturvallisuuslain nojalla antamissa päätöksissä ja asetuksissa määrättyjä sitovia raja-arvoja työpaikan ilman epäpuhtauksille (Valtioneuvoston asetus työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta (716/2000)). Bentseenille raja-arvo on 1 ppm (=3,25 mg/m³). Tässä on käytetty varmuuskerrointa 1/10, jolloin vertailuarvona kohteessa on käytetty pitoisuutta 325 µg/m³.

Huokosilmasta ei todettu haitallisiksi tunnettuja pitoisuuksia 8 h/10 -arvoihin verrattaessa. Asuintilojen pitkäaikaisen säännöllisen altistuksen vertailuarvoihin verrattaessa huokosilmassa todettiin enimmäispitoisuuden (1,7 µg/m³) ylittävä bentseenipitoisuus 42 µg/m³. Uusintanäytteenotossa pitoisuus alitti kuitenkin määritysrajan. Yhdisteiden summapitoisuus 236 µg/m³ ja C5-C10 –pitoisuus tolueenin vasteella mitattuna oli 203 µg/m³, joka alitti Työterveyslaitoksen asettaman TVOC-vertailuarvon 250 µg/m³. On mahdollista, että huokosilman aktiivinäytteenotossa haihtuvia yhdisteitä on ollut hetkellisesti ilmassa vapautuneena, koska pumppaus on tehty pian lattian avaamisen jälkeen. Kohonnut pitoisuus havaittiin myös PID-kenttämittauksessa ennen näytteenottoa.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi

Viitearvotarkastelun perusteella kohteen maaperä on osin pilaantunut. Piha-alueen haitta-aineet tullaan kaivamaan rakentamisen vuoksi. Rakennuksen alapuolista maata tullaan kaivamaan noin 0,7 metriä nykyisestä alapohjasta. Rakennuksen alle jää kuitenkin tutkimusten perusteella mahdollisesti kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia arseenia, elohopeaa, kobolttia, lyijyä, bentseeniä, bentso(a)pyreeniä ja trikloorieteeniä. Arseenin, koboltin, lyijyn ja bentso(a)pyreenin haihtuvuus on heikkoa, eikä niiden arvioida olevan rakennuksen alla kosketuksissa veden kanssa siten, että kulkeutuminen alueen ulkopuolelle olisi mahdollista. Kriittisinä haitta-aineina on tarkasteltu aineita, jotka voivat teoriassa kulkeutua maaperästä sisäilmaan haihtumalla, eli bentseeniä, trikloorieteeniä ja elohopeaa.

Riskinarvio tehtiin laskennallisesti Soilirisk 3.2 -riskianalyysimallilla. Huokosilmasta analysoitu bentseenipitoisuus oli 42 µg/m³. Laskennan perusteella, mikäli bentseenipitoisuus olisi moreenimaassa 0,0563 mg/kg, olisi bentseenin pitoisuus kahden metrin etäisyydellä pilaantumasta laatan alla 44 µg/m³. Jos kyseessä olisi hiekkamaa ja pilaantuman etäisyys laatasta yksi metri, olisi laskennallinen bentseenin pitoisuus huokosilmassa laatan alla 10 500 µg/m³. Vastaava tulos tolueenille olisi 9000 µg/m³. Lattian alta huokosilmasta analysoitu tolueenin enimmäispitoisuus on ollut 41 µg/m³. Huokosilman pitoisuuksien perusteella ei ole syytä epäillä, että maaperässä esiintyisi tunnistamatonta päästölähdettä.

Lattian alla havaitun elohopean esiintymismuodosta ei ole varmaa tietoa. Elohopealla pilaantunut maa-aines tulee kuitenkin sijaitsemaan noin kahden metrin syvyydessä lattiarakenteen ja maakerroksen alla. Vanhan ja uuden lattiarakenteen väliin suunnitellaan jätettäväksi tuulettuva tila, jossa haitta-aineiden pitoisuudet laimenevat ennen niiden kulkeutumista sisäilmaan. Elohopean kulkeutuminen rakennuksen sisäilmaan merkityksellisinä pitoisuuksina arvioidaan epätodennäköiseksi.

Haihtuvien hiilivetyjen sisäilman vertailuarvot eivät ylity lattian alapuolisessa huokosilmassa. Huomioiden pitoisuuksien laimeneminen kulkeutumismatkalla maaperästä sisäilmaan sekä sisäilmassa ilmanvaihdon vaikutuksesta huokosilmassa todettujen pitoisuuksien arvioidaan olevan haitattomalla tasolla, eikä merkityksellistä altistumista aiheudu rakennuksen käyttäjille.

Tutkimuksien perusteella maaperässä ei esiinny haitta-aineita sellaisina pitoisuuksina, että maankaivun aikana olisi tarvetta erityisille suojelutoimenpiteille. Kohteessa ei arvioida olevan puhdistustarvetta eikä tarvetta riskinhallinnalle. Kohteen maaperä on kuitenkin haitta-ainepitoista, joten rakentamisen vuoksi kaivettavat maat on toimitettava luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan. Rakentamisen vuoksi kaivettavan pilaantuneen maa-aineksen määrän arvioidaan olevan noin 120 m³ktr. Haitta-ainepitoisuudeltaan kynnysarvon ja alemman ohjearvon välillä olevaa maa-ainesta arvioidaan olevan 100 m³ktr ja alemman ja ylemmän ohjearvon välillä yhteensä noin 20 m³ktr. Kunnostuksen jälkeen suunnittelualueelle tulevan lattian alle tulee jäämään muutamia kymmeniä kuutioita epäorgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneita maa-aineksia.

Puhdistusmenetelmä

Puhdistus tehdään kaivuna rakentamisen edellyttämässä laajuudessa. Rakennettavissa johtokaivannoissa putkien ja alueelle jäävän pilaantuneen maa-aineksen väliin rakennetaan vähintään 30 cm paksu suojakerros pilaantumattomasta maa-aineksesta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostukseen perehtynyt valvoja ohjaa ja valvoo kunnostusta. Valvoja tekee kenttähavaintoja, ottaa näytteet ja ohjaa pilaantuneiden maa-ainesten lajittelua. Kaivetuista maa-aineksista otetaan näytteitä siten, että kaikkien näytteiden määrä, mukaan lukien tutkimusvaiheessa otetut näytteet, on vähintään yksi näyte/100 m³ kaivettavaa maa-ainesta. Pilaantuneisuusrajauksia tarkennetaan työn aikana tarvittaessa kaivannon seinämistä ja pohjista sekä kasoille läjitetyistä maista otettavista näytteistä tehtävien aistinvaraisten havaintojen, kenttämittausten ja laboratorioanalyysien avulla. Maanäytteistä tehdään alkuainemäärityksiä XRF-kenttämittarilla ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden esiintymistä seurataan tarvittaessa VOC-analysaattorilla. Kenttämittauksista vähintään 10 % varmennetaan laboratorioanalyysein, vähintään kaksi kpl jokaiselta kaivualueelta. Laboratoriossa näytteistä analysoidaan kyseisellä alueella maaperätutkimuksissa todetut haitta-aineet. Jos työn aikana todetaan viitteitä muista haitta-aineista, analysoidaan myös ko. haitta-aineet. Seurantanäytteitä otetaan vain alueilta, joilla on todettu haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, tai jos aistinvaraisesti on syytä epäillä kaivettavaa maa-ainesta pilaantuneeksi.

Pilaantuneet maa-ainekset lajitellaan kaivun aikana ympäristöteknisen valvojan ohjeiden mukaisesti pilaantuneisuuden ja tarvittaessa maalajin perusteella. Eriasteisesti pilaantuneet massat sijoitetaan erilleen siten, että ne kyetään luotettavasti ohjaamaan asianmukaisiin vastaanottopaikkoihin. Maa-aineksesta erotellaan suuret kivet ja mahdolliset suuret jätejakeet. Massojen lajittelu tehdään pääasiassa ennen työn aloittamista tehtyjen pilaantuneisuustutkimusten ja kenttämittausten perusteella.

Pilaantuneet maamassat nostetaan joko suoraan autoihin pois kuljetettavaksi tai läjitetään alueelle kasoihin jatkotutkimuksia tai mahdollista esikäsittelyä varten.

Kunnostuksen lopputulos varmistetaan jäännöspitoisuusnäytteillä. Jokaiselta kaivannon pohjalta otetaan vähintään kaksi näytettä ja yksi edustava kokoomanäyte koko alueelta. Seinämien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla näyte jokaista 20 metriä kohden tai vähintään 2 kpl/seinämä. Mikäli kaivannon seinämästä on erotettavissa eri maalajeja tai eriasteista pilaantuneisuutta, otetaan jäännöspitoisuusnäytteet kerroksittain.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Mikäli kasoista leviää pölyä tai hajua ympäristöön, kasat peitetään. Massoja kastellaan tarvittaessa pölyämisen estämiseksi. Varastointi tehdään asfaltoiduilla alueilla.

Kaivetut pilaantuneet maa-ainekset kuljetetaan kuorma-autoilla vastaanottopaikkoihin, joilla on ympäristölupa ottaa vastaan kyseisiä aineksia. Pilaantuneen maamassojen kuormat peitetään. Mikäli ulkopuolisille kaduille kulkeutuu pilaantunutta ainesta, se poistetaan säännöllisesti harjaamalla ja/tai pesemällä.

Suunnittelualueelle tai sen rajalle jäävä pilaantunut maa-aines (alemmat ohjearvotasot ylittävät pitoisuudet) merkitään huomiorakenteella. Huomiorakenteena käytetään esimerkiksi kirkasta huomioverkkoa. Huomiorakenteita ei kuitenkaan tehdä rakennusten, paalulaattojen tms. alapuolelle. Asennettujen huomio- ja eristysrakenteiden sijainti mitataan riittävällä tarkkuudella. Kunnostuksen loppuraportissa kuvataan tehdyt huomio- ja eristysrakenteet sekä esitetään niiden sijainnit kartalla.

Veden tutkiminen ja käsittely

Mikäli kaivualueella kaivantoihin kertyy vettä kaivua haittaavia määriä, vedestä otetaan näytteet laadun selvittämiseksi. Vedet johdetaan laadun perusteella HSY:n sade- tai jätevesiviemäriin. Kaivantovesistä tutkitaan vähintään kiintoaine, pH, sekä haitta-aineet, joita on todettu aiemmissa tutkimuksissa. Vedet johdetaan hulevesiviemäriin, mikäli laatu täyttää Helsingin työmaavesiohjeen mukaiset suositukset ja/tai vastaa Helsingin teollisuusalueiden tyypillisiä hulevesiä. Mikäli kaivantovesiä johdetaan jätevesiviemäriin, noudatetaan HSY:n viemäröitävien vesien laatukriteerejä. Tarvittaessa vedet käsitellään kiintoaine- ja/tai öljynerotuksella ennen niiden johtamista. Vesien johtamisesta viemäriin ollaan aina yhteydessä HSY:hyn ja vesien johtamisessa sekä tutkittavien näytteiden analyysivalikoimissa ja laatuvaatimuksissa noudatetaan HSY:n ohjeita.

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

Alueella voidaan varastoida lyhytaikaisesti (enintään kaksi viikkoa) pieniä määriä maa-aineksia mm. tutkimustulosten valmistumisen ajan.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kohteen täyttöihin käytetään pilaantumattomia, tarkoitukseen geoteknisiltä ominaisuuksiltaan sopivia maa-aineksia. Kohteen kaivumaita, joissa haitta-ainepitoisuudet alittavat alemmat ohjearvot, eli ns. kynnysarvomaita voidaan hyödyntää täytöissä. Täytöissä ei kuitenkaan hyödynnetä selvästi haisevia maa-aineksia eikä elohopeaa tai haihtuvia haitta-aineita yli kynnysarvon sisältäviä maa-aineksia. Hyödynnettävät maa-ainekset voivat sisältää pieniä määriä mineraalisia rakennusjätejakeita. Hyödynnettävät kynnysarvomaat peitetään pilaantumattomalla (alle kynnysarvotason) maa-aineskerroksella tai rakenteella. Haitta-aineille ei siten voi altistua suoran kontaktin tai pölyämisen kautta. Todetut haitta-aineet ovat niukkaliukoisia, jolloin niiden kulkeutumista maaperässä kynnysarvotason pitoisuuksissa ei käytännössä tapahdu.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Mahdollisiin yllättäviin tilanteisiin varaudutaan seuraavan taulukon mukaisesti.

Jälkiseuranta

Kohteessa ei arvioida olevan tarvetta jälkiseurannalle

Tiedottaminen ja raportointi

Kunnostuksen aikana pidetään työmaalla kirjaa, jossa esitetään mm. tiedot kunnostuksen työskentelyolosuhteista ja poikkeamista, tiedot näytteenotoista, poistetuista massoista ja niiden haitta-ainepitoisuuksista, massojen alkuperä ja sijoitus sekä työstä vastaavien henkilöiden tiedot. Kirjanpidosta vastaa urakoitsija tai kohteen ympäristötekninen valvoja. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla. Pois viedyistä kuormista pidetään kirjaa. Siirtoasiakirjat säilytetään vähintään kolmen vuoden ajan.

Kunnostuksen päätyttyä laaditaan loppuraportti, joka toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen valmistumisesta.

Puhdistustyön ajankohta

Puhdistustyö aloitetaan joulu/tammikuun vaihteessa 2019/2020

Ilmoituksen käsittely

Tarkastus

Alueella on tehty tarkastus 25.10.2019

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristönsuojelupäällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Kallion lukion alueella osoitteessa Porthaninkatu 15, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Rakentamisalueelta on poistettava ilmoituksen mukaisesti haitta-ainepitoiset maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa (VNA 214/2007)

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi 0,3 metrin pilaantumattoman maan kerros. Putkikaivantojen täyttöihin tulee käyttää samanlaista maa-ainesta (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JhL 3, 32 §)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Mikäli kaivualueella havaitaan kaivun edetessä elohopeapitoista maa-ainesta, tulee se poistaa. Mikäli poistaminen ei ole mahdollista, tulee ympäristöpalveluille esittää tarkennettu riskinarvio. Arvioinnit on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluille ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kaivua ohjaavat tutkimukset

Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä haitta-ainepitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan ohjata haitta-ainepitoisuuksien mukaisesti vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maita. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Tarvittaessa maanäytteiden haitta-ainepitoisuuksia tulee määrittää riittävä määrä laboratoriotutkimuksilla, jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä. (JhL 32 §, YSL 6, 209 §)

Tavoitteiden saavuttamisen varmistaminen

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa jokaisella kaivualueella tutkimuksissa havaittujen haitta-aineiden pitoisuudet. ( JhL 32 §, YSL 6 §)

Tutkimusmenetelmien ja laitteiden luotettavuus

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Jos kunnostetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella esitetyn mukaisesti. Ympäristöpalveluille on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristys- ja huomiorakenteista ennen ko. rakenteiden asentamista. (JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristöpalveluille on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

Eristys- ja huomiorakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JhL 32 §, YSL 139 §)

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

Pilaantuneen maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä esitetyn mukaisesti. (JL 13 §)

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Veden tutkiminen tulee tehdä esitetyn mukaisesti. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöpalveluille erillinen suunnitelma ennen vesien johtamista. HSY:n antama jätevesien johtamislupa on esitettävä ympäristöpalveluille. (YSL 155, 172 §)

6. Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava esitetyn mukaisesti. (JL 13 §)

Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista eikä haittaa ympäristölle. (JL 13 §)

7. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettuja haitta-ainepitoisia maa-aineksia voidaan käyttää kohteessa hyödyksi alueella esitetyn mukaisesti. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolelle tulee tehdä tiivis rakennekerros tai vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros. Selvästi haitta-aineelta haisevia, kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei saa käyttää hyödyksi.

Maa-ainesten hyötykäytöstä on toimitettava yksityiskohtainen suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöpalveluille vähintään viikkoa ennen hyötykäytön aloittamista. Suunnitelmaan tulee sisältyä arvio hyötykäytettävien maa-ainesten sisältämien haitta-aineiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista. (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalvelulle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136 §, JL 13 §, YSL 172 §)

Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma ympäristöpalvelulle. Tällöin asiasta on viipymättä ilmoitettava myös sen maan omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136 §, JL 13 §, YSL 172 §)

9. Tiedottaminen ja raportointi

Helsingin ympäristöpalvelulle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen maa-ainesten vastaanottopaikat. (YSL 172 §)

Lisätutkimusten ja varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöpalvelulle tulee tiedottaa esimerkiksi puhelimitse tai sähköpostilla työn eri vaiheiden etenemisestä, jotta ympäristöpalveluilla on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten kunnostustyövaiheiden aikana. (YSL 172 §)

Puhdistustyöstä on laadittava karttaliittein havainnoitu loppuraportti ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöpalveluille kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. Loppuraportissa on ilmoituksessa mainitun lisäksi esitettävä tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista, tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio, yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista sekä esitys mahdollisesta jälkiseurannasta. (JL 120 §, YSL 172 §)

Mikäli poiskuljetettujen massojen kenttä- ja laboratoriotulosten välillä ilmenee merkittäviä eroja, tulee siitä ilmoittaa viipymättä ympäristöpalveluille ja maa-ainesten vastaanottajalle. (JL 13 §, YSL 172 §)

Aluetta luovutettaessa tai vuokrattaessa on uudelle omistajalle tai haltijalle esitettävä tiedot kunnostamisesta ja jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. (YSL 139 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen. Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita säädöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011). Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Kohteen maaperä on todennäköisesti pilaantunut pääasiassa ennen vuotta 1994.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksen jätteistä (179/2012) liitteissä 3 ja 4 esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Puhdistustavoitteet on asetettu, jotta pilaantuneesta maasta ei aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle.

Kohteen kunnostustavoitteet on määritetty riskinarvioperusteisesti ja kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle rakentamisen vuoksi.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille tai haitta-aineet pääse kulkeutumaan esim. asennettujen putkien kautta käyttöveteen.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Lattian alla havaitun elohopean esiintymismuodosta ei ole varmaa tietoa. Elohopeasta aiheutuvaa riskiä sisäilmassa ole arvioitu kattavasti ja näin ollen riskinarviota tulee tarvittaessa tarkentaa.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa-aines voidaan toimittaa asianmukaiseen vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen.

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöpalveluille mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräykset ovat tarpeen terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöpalveluille ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

6. Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

7. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle, tämän vuoksi ympäristöpalvelut tarkastaa suunnitelman, jossa on käsitelty myös em. vaikutuksia riittävästi hyötykäytön teknisen toteuttamisen esittämisen lisäksi.

Määräys on annettu, jottei hyötykäytettävä maa-aines aiheuta lisäpilantumista alueella.

Haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalvelut voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

9. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Mahdollisuus lisätutkimusten ja kunnostustyön tarkastamiseen on tarpeellista viranomaisvalvonnassa.

Mikäli poistoimitettujen massojen alustavissa kenttätestituloksissa on virheellisyyttä, tulee viranomaiselle ja maa-ainesten vastaanottajalle ilmoittaa siitä jatkotoimista sopimiseksi ja oikean loppusijoituspaikan varmistamiseksi.

Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän pilaantumista.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 12.4.2019, 91 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (jäteasetus) (179/2012) 3, 4, 11, 24 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja se on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun: Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristö, Ostolaskut PL 53227, 00099 Helsingin kaupunki.