Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Vuosaarentie 3, Kaupunkiympäristön toimiala

Ympäristönsuojeluyksikön yksikön päällikkö on hyväksynyt maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristön toimiala, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu, PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki Y-tunnus 0201256-6

Yhteyshenkilö: Johanna Hytönen, johanna.hytonen@hel.fi

Alueen omistaja ja haltija

Alueen maanomistaja ja haltija on Helsingin kaupunki.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoituksessa esitetty alue sijaitsee Helsingin 54. kaupunginosassa (Vuosaari) kiinteistöllä 091-054-157-01, osoitteessa Vuosaarentie 3. Puhdistettavan alueen koko on noin 4700 m².

Alue sijaitsee Vuosaaren keskustan alueella entisellä soranottoalueella. Soranottoalue on myöhemmin täytetty. Ilmakuvien perusteella soranottoalue on ollut käytössä ainakin 1960-luvulla. Vuoden 1988 ilmakuvassa alue on jo täytetty. Alueen etelä- ja keskiosa on nykyisin Vuosaaren Urheilutalon pysäköintialueena. Kohteen ympäristössä sijaitsee asuinrakennuksia, Vuosaarentie, urheilutalo sekä monitoimitalo, jossa on mm. päiväkoti. Pohjoisosassa aiemmin sijainnut Vuosaarentien osa ja kevyen liikenteen väylä on siirretty syksyllä 2015 kulkemaan kunnostettavan alueen pohjoispuolelta.

Kunnostusalueella on voimassa asemakaavan muutos numero 12188. Asemakaavan muutoksessa kohde on merkitty asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi. Suunnitteilla on alueen rakentaminen kaavanmukaiseen käyttöön. Alueelle rakennetaan kaksi asuinkerrostaloa ja niiden väliin piha-alueelle pysäköintipaikkoja.

Alueen maaperän pilaantuneisuus

Alueen maaperässä on havaittu kohonneita pitoisuuksia muun muassa metalleja, bentseeniä, öljyhiilivetyjä, kloorattuja liuottimia sekä PAH-yhdisteitä. Haitta-aineet ovat todennäköisesti peräisin alueen täytöistä.

Aiemmat päätökset ja kunnostukset

Helsingin kaupungin ympäristönsuojelupäällikkö on antanut Helsingin kaupungin kiinteistövirastolle pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Vuosaarentie 3 koskevan päätöksen 7.3.2016 (§ 38) ja aiemman päätöksen korvaavan päätöksen 8.9.2016 (§179). Tämä päätös korvaa 8.9.2016 annetun päätöksen.

Kohteessa on tehty maaperän in situ -koekunnostus huokoskaasuimua käyttäen 26.6.–13.9.2017. Huokoskaasukunnostuksen koetulosten perusteella tehtiin johtopäätös, että maaperän huokosilmakäsittelyllä ei voida kohtuuajassa merkittävästi laskea maaperän huokosilman haitta-ainepitoisuuksia.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 ja VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään 18.5.2018 (101 §) siirtänyt tämän toimivallan 1.6.2018 alkaen ympäristönsuojeluyksikön päällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön 26.6.2019.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala/maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, Vuosaarentie 3, tontti 54157/1, Helsinki, Pilaantuneen maaperän kunnostussuunnitelma, 25.6.2019, FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy.

Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala/maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, Vuosaarentie 3, Helsinki, Pihan tiivisrakenteiden rakennus- ja laadunvalvontasuunnitelma, 7.5.2019, Tapio Strandberg Oy.

Kunnostussuunnitelmaa on täsmennetty sähköpostiviestillä 6.8.2019.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Maan pinta on nykyisin tasolla +14,0…+15,0 metriä. Soranotto alueella on ulottunut pohjaveden pintaan saakka noin tasolle + 4 metriä. Soranoton jälkeen alue on täytetty noin tasolle +14,0 metriä. Täyttöön on käytetty sekalaista ainesta, joka sisältää myös rakennusjätettä, ainakin tiiltä, betonia, asfalttia, muovia, lasia ja puuta. Tutkimuksissa havaittiin täyttökerroksessa erittäin voimakkaasti haisevaa, osittain mustaa ainesta neljässä pisteessä runsaimmin noin 2‒7 metrin syvyydessä. Täyttökerroksen alla pohjamaa on kivistä hiekkaa ja soraa noin tasolle -20 metriä. Hiekan alapuolella on kairausten mukaan vähintään 2‒7 metriä moreenia. Kallion pintaa ei tavoitettu kairauksissa.

Alue sijaitsee vedenhankintaa varten tärkeällä Vuosaaren pohjavesialueella. Pohjavesi virtaa lounaaseen. Pohjavesialueella on ollut kaksi käytöstä poistettua vedenottamoaluetta, Hautala ja Huvilamäki. Entinen Hautalan vedenottamo sijaitsi noin 500 metrin etäisyydellä kohteesta pohjaveden virtaussuuntaan. Vedenottamo purettiin vuonna 1992. Lähin pintavesistö sijaitsee etelässä 1,2 km päässä. Alue on pääosin päällystetty ja sadevesiviemäröity.

Maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuus

Alueen maaperän pilaantuneisuutta on tutkittu vuosina 2012–2018. Tontin alueella on keskimäärin yksi näytepiste 100 m²:ä kohti. Lisäksi näytteitä on otettu alueen ympäristöstä.

Tutkimuksissa havaittiin erityisesti korkeita PAH-yhdisteiden ja öljyhiilivetyjen pitoisuuksia. PAH-yhdisteiden pitoisuudet esiintyivät pääosin alueen länsiosassa syvyydellä 2,0–10,0 metriä. Öljyhiilivetyjä esiintyi koko alueella pääosin syvyydellä 2,0–9,0 metriä. Tetrakloorieteenipitoisuuksia (0,01–1,6 mg/kg) havaittiin useissa tutkimuspisteissä. Merkittäviä kloorattujen yhdisteiden lähteitä ei löytynyt. Kohonneita metallipitoisuuksia todettiin muutamassa pisteessä.

Kohteen maaperätutkimuksissa todettuja haitta-aineiden pitoisuuksia verrattiin maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa käytettävän valtioneuvoston asetuksen pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) -mukaisiin viitearvoihin. Maaperässä todettuja pitoisuuksia verrattiin myös ohjeellisiin vaarallisen jätteen raja-arvoihin. Korkeimmillaan kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä olevia pitoisuuksia todettiin antimonia, arseenia, elohopeaa, kadmiumia, nikkeliä, vanadiinia, TEX-yhdisteitä ja trikloorieteeniä. Korkeimmillaan alempien ja ylempien ohjearvojen välisinä pitoisuuksina todettiin lyijyä, bentseeniä ja tetrakloorieteeniä. Korkeimmillaan ylempien ohjearvojen ja vaarallisen jätteen ohjeellisen raja-arvon välisinä pitoisuuksina todettiin kuparia, sinkkiä, öljyhiilivetyjen jakeita C5-C10, antraseenia, bentso(a)antraseenia, bentso(k)fluoranteenia, naftaleenia ja vinyylikloridia. Korkeimmillaan vaarallisen jätteen ohjeellisen raja-arvon ylittävinä pitoisuuksina havaittiin öljyhiilivetyjen öljyjakeita C10-C40, bentso(a)pyreeniä, fenantreenia, fluoranteenia ja PAH-yhdisteiden summapitoisuuksia.

Alueelle ja sen läheisyyteen asennettiin kaksi pohjavesiputkea. Lisäksi lähistöllä sijaitsee entuudestaan pohjavesiputkia. Pohjavesinäytteitä otettiin seitsemän kertaa. Pohjavesituloksia verrattiin valtioneuvoston asetuksen (341/2009) pohjaveden ympäristönlaatunormeihin sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksien (74/1994) ja (442/2014) talousveden laatuvaatimuksiin. Pohjavedessä havaittiin yksittäisiä viitearvojen ylittäviä pitoisuuksia kobolttia ja kuparia. Yksi mitattu tetrakloorieteenipitoisuus (4,9 µg/l) sivuaa viitearvoa. Entisen Hautalan vedenottamon vedessä on todettu vuonna 2008 tetrakloorieteeniä 0,62 µg/l.

Haitta-ainepitoisuuksia on verrattu ekologisiin riskeihin perustuviin suurimpiin hyväksyttäviin pitoisuuksiin herkällä alueella (SHPeko) ja terveysperusteisiin suurimpiin hyväksyttäviin pitoisuuksiin herkällä alueella (SHPter) sekä maaperän pitoisuuksiin, joilla pohjavedelle ei aiheudu riskiä (SVPpv). Öljyhiilivedyille ei ole voitu luotettavasti määrittää SHP/SVPpv -arvoja. Kohteessa todettiin SHPeko -arvot ylittävinä pitoisuuksina kuparia, lyijyä, sinkkiä, vanadiinia, antraseenia, bentso(a)antraseenia, bentso(a)pyreeniä, bentso(k)fluoranteenia, fenantreenia, fluoranteenia, naftaleenia ja PAH-yhdisteiden summapitoisuuksia. SHPter -arvot ylittävinä pitoisuuksina todettiin lyijyä, bentseeniä, bentso(a)antraseenia, bentso(a)pyreeniä, bentso(k)fluoranteenia, fluoranteenia, naftaleenia, vinyylikloridia ja tetrakloorieteeniä. SVPpv -arvot ylittävinä pitoisuuksina todettiin antimonia, arseenia, kobolttia, lyijyä, nikkeliä, vanadiinia, bentseeniä, antraseenia, bentso(a)pyreeniä, bentso(k)fluoranteenia, fenantreenia, fluoranteenia, naftaleenia, vinyylikloridia ja tetrakloorieteeniä.

Alueelle on asennettu vuonna 2015 kaksi huokoskaasun havaintoputkea ja vuonna 2016 asennettiin 27 havaintoputkea. Huokoskaasunäytteitä kerättiin yhteensä 85 kappaletta eri näytteenottokerroilla. Huokoskaasunäytteissä havaittiin kohonneita pitoisuuksia seuraavasti:

tetrakloorieteeniä 2–12000 μg/m³ (keskiarvo 1000 μg/m³, mediaani 273 μg/m³)
trikloorieteeniä <1–430 μg/m³
bentseeniä <1–418 μg/m³
etyylibentseeniä <1–43 μg/m³
tolueenia <1–138 μg/m³
ksyleenejä, styreeniä <1–23 μg/m³
naftaleenia <1–36 μg/m³
alifaattisia ja aromaattisia hiilivetyjä C8–C16 <1–2800 μg/m³

Korkeimmat todetut pitoisuudet saattavat johtua näytteenottolaskennan tai analyysivirheestä, koska ne poikkeavat muista tuloksista paljon. Tulosten varmentamiseksi kesällä 2019 otetaan uusia huokoskaasunäytteitä.

Kohonneita vinyylikloridipitoisuuksia ei todettu. Metaani-, rikkivety- tai syaanivetypitoisuuksia ei todettu vuonna 2015 asennetuissa kahdessa havaintoputkessa.

Maaperän huokoskaasupitoisuuksille ei ole asetettu raja-arvoja. Helsingin Kalasatamassa on mitattu ilman taustapitoisuuksia vuosina 2014–2018. Huokoskaasusta mitatut haitta-ainepitoisuudet ovat selvästi taustapitoisuuksiin verrattuna kohonneita.

Maaperän huokoskaasun haitta-ainemäärien karkean arvion mukaan haitta-ainemäärät ovat pieniä. Korkein laskennallinen määrä on tetrakloorieteeniä 4 g. Muut huokoskaasun haitta-ainemäärät ovat suuntaa antavan arvion mukaan 0,001–0,3 g.

Tutkimustulosten perusteella arvioitiin haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välisen maa-aineksen määräksi 18000 tonnia. Haitta-ainepitoisuuksiltaan alempien ja ylempien ohjearvojen välisen maa-aineksen määrä on 25000 tonnia. Haitta-ainepitoisuuksiltaan ylempien ohjearvojen ja ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon välisen maa-aineksen määrä on 29000 tonnia. Ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia sisältävää maa-ainesta on 3000 tonnia.

PAH-yhdisteitä arvioidaan olevan maaperässä joitain tuhansia kiloja ja öljyhiilivetyjen bensiini- ja öljyjakeita yhteensä kymmeniä tuhansia kiloja. Bentseenin ja vinyylikloridin määrät alittavat yhden kilon. Tetrakloorieteenin määräksi alueella arvioidaan alle viisi kiloa. Metalleista kuparia ja lyijyä arvioidaan olevan joitakin satoja kiloja ja sinkkiä noin tuhat kiloa.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Kohteesta on laadittu riskinarviot ja kunnostussuunnitelmat 1.2.2016 ja 15.8.2016. Edellisissä terveys- ja kulkeutumisriskinarvioissa tarkasteltiin kriittisinä haitta-aineina bentseeniä, öljyhiilivetyjä C5-C40, antraseenia, bentso(a)antraseenia, bentso(a)pyreeniä, bentso(k)fluoranteenia, fenantreenia, fluoranteenia, naftaleenia, vinyylikloridia ja tetrakloorieteeniä. Ekologisessa riskinarviossa tarkasteltiin öljyhiilivetyjä C5-C40, kuparia, lyijyä, sinkkiä, naftaleenia sekä muita PAH-yhdisteitä erikseen ja kokonaisuutena.

Tarkastelun perusteella haitta-aineiden kulkeutuminen veden mukana syvemmälle maaperään ja leviäminen pohjaveden mukana on mahdollista. Kulkeutumista tarkasteltiin laskennallisesti. Haitta-aineiden kulkeutuminen sisäilmaan on suunnitellussa käytössä mahdollista. Haitta-aineille altistuminen talousveden välityksellä on hyvin epätodennäköistä. Hengitysilman välityksellä altistuminen on mahdollista ja sitä tarkasteltiin myös laskennallisesti. Haitta-aineiden ei arvioitu aiheuttavan merkittävää ekologista riskiä.

Laskennallisen riskitarkastelun perusteella haitta-aineet voivat kulkeutua pohjavedessä kohteen ulkopuolelle matalina pitoisuuksina, mutta kulkeutuneista haitta-aineista ei arvioida aiheutuvan riskejä. Laskennan mukaan tetrakloorieteeni ei kulkeutuisi 500 metrin etäisyydelle merkittävinä pitoisuuksina. Hautalan entisen vedenottamon vedessä todettu tetrakloorieteenipitoisuus on korkeampi kuin kohteen pohjavedessä todettu pitoisuus. Tetrakloorieteenillä voi olla myös muita lähteitä tai tetrakloorieteeni on ajan kuluessa kulkeutunut pohjaveden gradientin suuntaan niin, että lähdealueen pitoisuudet ovat pienentyneet.

Laskennallinen riskitarkastelu tehtiin maaperän haitta-ainepitoisuuksista laskettuna sisäilmaan kulkeutumisesta asuinrakennuksessa, jossa ei ole ryömintätilaa. Kohteen maaperän haitta-aineiden pitoisuudet aiheuttavat laskennan mukaan asukkaalle terveysriskin, joka on korkeampi kuin suurin hyväksyttävä riski. Sekä syöpäriski että muiden terveyshaittojen riski ovat koholla.

Laskennallinen riskitarkastelu tehtiin vuoden 2015 huokoskaasumittausten tulosten perusteella. Kohteessa on todettu osassa putkia ja osalla näytteenottokerroista korkeampia huokoskaasupitoisuuksia kuin arviossa käytetyt. Johtopäätöksenä todetaan, että kohteeseen tulee suunnitella riskinhallintatoimet, joilla korkeimpien huokoskaasupitoisuuksien pääsy sisätiloihin estetään.

Riskitarkastelujen yhteenvetona todetaan, että kohteen maaperän haitta-aineista aiheutuva kulkeutumisriski pohjaveteen ja pohjaveden mukana on arvion mukaan hyväksyttävällä tasolla. Mikäli kohteeseen rakennetaan asuinrakennuksia ilman ryömintätilaa, on kohteessa ilman maaperän kunnostamista sisäilman välityksellä altistumisen ja terveyshaittojen riski.

Alueen käyttötarkoituksen muuttuessa alueella arvioidaan olevan maaperän kunnostustarve. Ilman maaperän kunnostusta haitta-aineiden kulkeutuminen tulevien rakennusten sisätiloihin on mahdollista.

Alueelle rakennetaan kaksi asuinkerrostaloa, joiden väliselle piha-alueelle tulee muun muassa pysäköintipaikkoja. Eteläiseen taloon rakennetaan kellarikerros, johon tulee muun muassa väestönsuoja, varastotiloja sekä lämmönjakohuone. Kellarin suunniteltu lattianpinnantaso on +11,80 metriä. Pohjoisempaan rakennukseen ei tule kellaria ja ensimmäisen kerroksen suunniteltu lattianpinnantaso on +15,10 metriä. Rakennusten väliin jäävän pihakannen suunniteltu taso on +14,50 metriä. Talot perustetaan paaluille. Suunnitelmat voivat vielä muuttua.

Ensimmäisen asuinkerroksen lattiapinnantasosta 4–5 metrin syvyydelle (+9,5…+10,5 metriä) ulottuva kerros kunnostetaan massanvaihdolla. Kellarikerros tai autohalli lasketaan mukaan syvyyteen.

Tehty riskinarvio on tarkistettu tutkimustulosten perusteella saaduilla korkeimmilla bentseenin, naftaleenin, tetrakloorieteenin, öljyhiilivetyjen alifaattisten jakeiden C8-C10 ja C10-C12 sekä aromaattisten jakeiden C10-C12 jäännöspitoisuuksilla. Laskennassa käytettiin karkean hiekkamaan parametreja. Laskennassa otettiin huomioon ryömintätila. Laskenta-aika on 50 vuotta. Riskinarvion johtopäätöksenä todetaan, että yli 7 metrin syvyydelle maaperään jääviä mahdollisia korkeita pitoisuuksia ei ole tarpeen kunnostaa.

Haitta-aineiden aiheuttama riski pohjavedelle hallitaan estämällä vesien suotautuminen haitta-ainepitoisen maakerroksen läpi pohjaveteen. Rakennettujen alueiden kattovedet johdetaan pois pilaantuneelta kiinteistöltä. Jos piha-alueille jää rakentamattomia alueita, näille alueille tehdään vajoveden muodostumisen estävä tiivisterakenne. Edellä mainittujen toimien jälkeen epäorgaanisille yhdisteille ja kulkeutumattomille orgaanisille yhdisteille ei ole tarvetta asettaa kunnostustavoitteita yli kolmen metrin syvyydelle.

Haihtuvien yhdisteiden kunnostustavoitteet annetaan huokoskaasun pitoisuutena alapohjan alla. Huokoskaasun tavoitepitoisuudet lasketaan sisäilman tavoitepitoisuuksista laimenemiskertoimen (AF) avulla. Laimenemiskertoimeen vaikuttavat muun muassa kohteen rakennustekniset parametrit kuten alimmaisen kerroksen alipaineisuus ja vuotoilmavirta maaperästä. Sisäilman referenssi/tavoitepitoisuuksina käytetään eri lähteistä havaituista arvoista pienimpiä. Huokoskaasun tavoitepitoisuus alapohjan alla on laskettu jakamalla sisäilman tavoitepitoisuus AF-suhteella 0,03. Kellarin ja autohallin alueille esitetään samoja tavoitepitoisuuksia kuin muualle rakennuksen alapohjan alle.

Tetrakloorieteenin sisäilman tavoitepitoisuudeksi on asetettu vain puolet referenssiarvosta, koska aine voi hajota vaarallisemmiksi yhdisteiksi. Tri- ja dikloorieteeneille tavoitteet on asetettu varmuuden vuoksi, vaikka todetut pitoisuudet ovatkin olleet hyvin pieniä. Naftaleenille tavoitearvo määritellään hajun aiheutumisen perusteella (muiden yhdisteiden kanssa yli 1 µg/m³ pitoisuudessa).

Mitatut huokoskaasun pitoisuudet ylittävät paikoin esitetyt tavoitepitoisuudet. Tulevassa tilanteessa huokoskaasujen pitoisuudet rakennusten alla jäävät aikaisempaa pienemmiksi, koska pintakerroksen kaivun takia maaperästä poistuu haitta-aineita, ryömintätilan tuuletus ja radontuuletus kellarin alla laskevat pitoisuuksia ja kaivun vuoksi ensimmäisen kerroksen alle jää puhdas maakerros, joka hidastaa haitta-aineiden kulkeutumista ylöspäin.

Haitta-aineiden pitoisuudet ryömintätiloissa ja tuuletusputkissa ovat mitattavissa. Jos pitoisuudet ovat korkeampia kuin tavoitepitoisuudet, tuuletusta voidaan tehostaa.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Alueen maaperän kunnostukseen kuuluu kolme vaihetta:

1. Massanvaihto tontilla 4‒5 metrin syvyyteen saakka
2. Rakennusten alle rakennetaan huokoskaasujen hallintajärjestelmä, radontuuletusputkisto tai tuuletettu ryömintätila varmistamaan, että haihtuvia haitta-aineita ei pääse sisäilmaan.
3. Alueelle rakennetaan tiivis pintarakenne estämään pohjaveden muodostuminen kiinteistön alueella sekä huokoskaasujen hallintajärjestelmä.

Pilaantuneet maamassat poistetaan koko tontin alueelta kunnostustavoitteiden edellyttämässä laajuudessa 4‒5 metrin syvyydelle ensimmäisen asuinkerroksen lattiapinnantasosta. Massanvaihto tehdään tuetusta kaivannosta rakentamisen yhteydessä. Kunnostuksessa arvioidaan poistettavan haitta- ainepitoisuuksiltaan kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välillä olevia maa-aineksia 4 600 tonnia, alemman ja ylemmän ohjearvon välillä olevia maa-aineksia 6 000 tonnia. Haitta-ainepitoisuuksiltaan ylemmän ohjearvon ja ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon välisiä poistettavia maa-aineksia arvioidaan olevan 7 100 tonnia. Haitta-ainepitoisuuksiltaan vaarallisen jätteen raja-arvon ylittäviä maa-aineksia arvioidaan poistettavan 900 tonnia. Arvion perusteella massanvaihdolla kiinteistöltä poistuu noin 25 % pilaantuneista maamassoista, mutta haitta-aineista jonkin verran enemmän. Maaperään jää yhteensä noin 43 000 tonnia haitta-ainepitoisuudeltaan alemmat ohjearvot ylittävää maa-ainesta.

Mikäli kaivutasossa todetaan aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna korkeampia jäännöspitoisuuksia haihtuvia yhdisteitä (BTEX, naftaleeni, öljyhiilivetyjen jakeet C4-C12 ja klooratut eteenit), ko. esiintymä kaivetaan pois, jos kaivaminen on mahdollista kohtuukustannuksin. Muussa tapauksessa laaditaan tilanteesta sekä mahdollisista riskeistä erillinen selvitys ja arvioidaan mahdollisuus jättää kyseessä olevat haitta-aineet maaperään. Riskinarvio laaditaan myös, jos maaperässä tavataan haitta-aineita, joita ei aiemmissa tutkimuksissa ole todettu. Mikäli pohjavedessä havaitaan aiemmin havaittuja pitoisuuksia merkittävästi korkeampia haitta-ainepitoisuuksia (erityisesti haihtuvia hiilivetyjä) tehdään riskinarvio.

Kaivu tehdään lajittelevana kaivuna. Eri tavoin pilaantuneet maat, suuret kivet ja selvästi erilliset, suuret jätejakeet erotellaan kaivinkoneella. Muuta esikäsittelyä ei tehdä työmaalla. Eri tavoin pilaantuneet maamassat ja jätteet pidetään erillään kaivun ja kuormauksen aikana. Haitta-ainepitoisuuksiltaan alemman ohjearvon ylittävät kaivetut maa-ainekset toimitetaan vastaanottopaikkoihin, joiden ympäristöluvissa on sallittu kyseisten maa-ainesten vastaanotto. Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen väliset maa-ainekset toimitetaan esimerkiksi luvan omaavalle maankaatopaikalle. Jätettä sisältävät kaivumaat toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan. Mahdolliset suuret rakennusjätejakeet, esimerkiksi puupaalut tai suuret betonikappaleet, erotellaan kaivumassoista ja toimitetaan välivarastoinnin jälkeen hyötykäyttöön tai luvanvaraiseen käsittelylaitokseen. Kunnostustyömaalla syntyvät jätteet toimitetaan luvanvaraisiin jätteen vastaanotto- tai kierrätyspisteisiin.

Pilaantuneet maa-ainekset kuljetetaan vastaanottopaikkoihin kuorma-autoilla kuormat peitettyinä. Kuljetuksista pidetään kuormakirjanpitoa ja jokaisesta pilaantuneen maan kuormasta laaditaan siirtoasiakirja, joka pidetään mukana kuljetuksen aikana.

Täytöt tehdään tulevan rakentamisen määrittelemillä täyttömateriaaleilla. Pilaantuneilla alueilla kaivantojen puhtaus varmistetaan mahdollisuuksien mukaan ennen täyttöjä. Vesipinnan alapuoliset täytöt tehdään geoteknisistä syistä välittömästi kaivun jälkeen.

Rakenteelliset ratkaisut

Eteläiseen taloon rakennetaan kellarikerros. Alapohjan alle rakennetaan tuuletus- eli ns. radonputkisto. Kellarikerroksen tiloissa, autohallia lukuun ottamatta, voidaan seurata ilman laatua. Pohjoisempaan taloon ei tule kellaria. Alapohjan alle rakennetaan tuulettuva ryömintätila. Ensimmäisen kerroksen lattiaan asennetaan alumiinikalvo diffuusiosuluksi kahden betonivalun väliin tai vaihtoehtoisesti kalvo asennetaan valun pohjalle liimaten. Ryömintätilan tuuletuksen teho ja vaikutus asuntojen sisäilmaan voidaan todentaa alapohjan ilman laadun tarkkailulla.

Piha-alueen rakentamattomille alueille tehdään tiivisrakenne bentoniittimatosta ja tiivisasfaltista esitetyn suunnitelman mukaisesti.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Ympäristötekninen valvoja ohjaa pilaantuneiden maiden kaivua.

Pilaantuneen maan kaivua ohjataan tutkimusvaiheen analyysitulosten sekä kunnostuksen aikana otettavien näytteiden ja mittausten perusteella. Tontin alueella on keskimäärin yksi näytepiste 100 m²:ä kohti. Kunnostuksen aikana näytteitä tutkitaan XRF-, PetroFlag- ja PID-kenttämittauksilla sekä laboratorioanalyyseillä.

Pilaantuneiden maa-ainesten kaivun jälkeen kaivantojen pohjilta otetaan jäännöspitoisuusnäytteitä vähintään yksi näyte jokaista 200 m²:n aluetta kohti. Luiskatuista kaivantojen reunoista otetaan näyte jokaista 30 metrin matkaa kohden. Kaivuseinämistä ponttiseinän takaa ei kaivuvaiheessa saada otettua jäännöspitoisuusnäytteitä. Kunnostuksen lopputulos arvioidaan aiempien tulosten perusteella.

Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa kyseisellä kaivualueella todetut haitta-aineet, joiden pitoisuudet ovat ylittäneet kynnysarvot.

Kahdesta pohjavesiputkesta otetaan näytteet ennen kunnostuksen aloittamista. Toinen pohjavesiputki tulee rikkoutumaan kunnostuksen aikana. Kunnostusalueen eteläpuolella sijaitsevasta putkesta jatketaan pohjavesitarkkailua koko kunnostustyön ajan. Näytteet otetaan kunnostustyön aikana kuukauden välein ja kuukauden kuluttua kunnostuksen päättymisestä. Pohjavesinäytteistä analysoidaan haihtuvien hiilivetyjen ja öljyhiilivetyjen sekä PAH-yhdisteiden pitoisuudet.

Haihtuvien haitta-aineiden pitoisuuksia kaivualueella ja kunnostusalueen rajalla mitataan PID-mittarilla kerran päivässä, kun kaivetaan haihtuvia haitta-aineita sisältäviä maita. Lisäksi kaivettaessa merkittäviä määriä haihtuvia haitta-aineita sisältäviä maakerroksia haitta-aineiden hajun esiintymistä ja voimakkuutta kunnostusalueen rajalla arvioidaan kerran päivässä. Havainnot kirjataan työmaapäiväkirjaan. Tarkempi haihtuvien haitta-aineiden tarkkailu kaivun aikana esitetään työsuojelusuunnitelmassa, joka laaditaan ennen kunnostuksen aloittamista.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Kunnostettava alue aidataan ja merkitään pilaantuneen maan kunnostuksesta kertovin kyltein.

Normaalien maanrakennustyömaan työsuojelunäkökohtien lisäksi kohteen kunnostuksessa otetaan huomioon alueella todetut haitta-aineet. Työntekijät käyttävät henkilökohtaisia suojavarusteita. Kaivinkoneessa on ylipaineistettu ohjaamo.

Työmaalla varaudutaan mittaamaan haihtuvien yhdisteiden kokonaispitoisuuksia PID-kenttäanalysaattorilla. Tarvittaessa käytetään hengityssuojaimia. Jos haihtuvien haitta-aineiden pitoisuudet kasvavat liian suuriksi, kaivutekniikkaa muutetaan tai siirrytään telttakaivuun.

Pilaantuneen maan kulkeutuminen työmaa-alueen ulkopuolelle estetään. Pilaantuneiden maiden kaivu toteutetaan siten, että haitta-ainepitoista pölyä ei muodostu. Tarvittaessa kaivettavaa pilaantunutta maata kostutetaan pölyämisen estämiseksi. Haitta-aineiden leviäminen vältetään estämällä autojen tarpeeton liikkuminen pilaantuneella alueella ja tarvittaessa puhdistamalla renkaat. Pilaantuneen maan kuormat peitetään.

Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivu tehdään selvästi pohjavesipinnan yläpuolella. Tarvetta kaivantovesien käsittelylle tai johtamiselle ei arvioida olevan.

Kaivettujen maa-ainesten varastointi

Kaivettuja pilaantuneita maita voidaan säilyttää alueella kasoilla korkeintaan noin viikon ajan, esimerkiksi laboratorioanalyysien keston vaatiman ajan. Varastokasat peitetään, jos niiden pölyäminen on mahdollista. Haihtuvia haitta-aineita sisältävien maiden varastointia pyritään välttämään. Pilaantumattomia maita varastoidaan rajoituksetta.

Huomiorakenteet

Kaivualueille, joille jää haitta-ainepitoisuudeltaan alemmat ohjearvot ylittäviä maa-aineksia, asennetaan kaivannon pohjalle kaivupintaan huomiorakenne maanrakennuksessa yleisesti käytettävistä materiaaleista poikkeavasta materiaalista, esimerkiksi värillisestä aitaverkosta. Huomiorakenteen päälle tulee vähintään 0,5 metrin paksuinen peittokerros pilaantumattomista täyttömateriaaleista. Huomiorakennetta ei asenneta rakennusten tai laattojen alle tai mikäli pilaantuneisuus sijaitsee syvällä kaivutason alapuolella.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Alueelta kaivettuja haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot alittavia maa-aineksia käytetään hyödyksi mahdollisuuksien mukaan alueen täytöissä. Haitta-aineelle haisevia maita tai maita, joissa kloorattujen liuottimien pitoisuudet ylittävät analyysimenetelmän määritysrajat, ei hyödynnetä.

Alueella voidaan käyttää hyödyksi kaivumaita, joiden metallipitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, mutta orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot. Kynnysarvotasoisia maita voidaan hyödyntää koko alueella pohjavesipinnan yläpuolisissa maakerroksissa. Pintakerroksen täytöt tehdään yhden metrin syvyyteen saakka haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot alittavasta materiaalista. Hyötykäytöstä pidetään kirjaa.

Toiminta poikkeuksellisissa tilanteissa

Ympäristötekninen valvoja seuraa pilaantuneiden maiden kaivua ja tarkkailee alueelta mahdollisesti löytyviä aikaisemmin havaitsemattomia haitta-aineita, poikkeavia jätteitä, rakenteita tai muuta poikkeavaa. Mikäli maassa havaitaan tynnyreitä, poikkeavan väristä maata ja/tai epämääräistä tai pistävää hajua, työ keskeytetään ja poistutaan työskentelyalueelta. Ilman syaanivety-, häkä-, hiilidioksidi- ja metaanipitoisuudet sekä haihtuvien yhdisteiden kokonaispitoisuus mitataan. Mikäli havaitaan HTP-arvojen ylityksiä, työskentelytapoja muutetaan siten, ettei ilmaan pääse muodostumaan merkittäviä haitta-ainepitoisuuksia, esimerkiksi kaivantoa pidetään mahdollisimman pieni ala auki kerralla. Lisäksi käytetään soveltuvia hengityssuojaimia.

PAH-yhdisteiden hajukynnys on haitallista pitoisuutta alempi. Jos havaitaan PAH-yhdisteiden hajua, mutta pitoisuudet ilmassa alittavat HTP-arvot, estetään haitta-aineiden hajua leviämästä merkittävässä määrin kunnostusalueen ulkopuolelle käytännössä esimerkiksi pitämällä kaivantoa auki mahdollisimman pieneltä alueelta kerralla.

Aiemmin havaitsemattomat haitta-aineet, joita havaitaan alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina, poistetaan tai arvioidaan niiden riskit ja mahdollisuudet jättää haitta-aineet maaperään.

Poikkeuksellisista tilanteista ilmoitetaan välittömästi Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille.

Jälkiseuranta

Alueen pohjavettä tarkkaillaan ennen kunnostusta ja kunnostuksen aikana kunnostussuunnitelmassa esitetyllä tavalla. Kunnostuksen jälkeisen tarkkailun tarve ja toteutus esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Tiedottaminen ja raportointi

Kunnostuksen aloittamisesta tehdään aloitusilmoitus Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille. Aloitusilmoituksessa esitetään kunnostuksen aikataulu ja kunnostukseen osallistuvien tahojen yhteystiedot.

Kunnostuksen valvoja pitää kunnostuksesta kirjanpitoa, johon merkitään vähintään tiedot alueelta poistetuista pilaantuneista maista, tiedot otetuista näytteistä ja analyysituloksista, maaperään jätettyjen haitta-aineiden pitoisuudet ja sijainti, rakennetut huomio- ja riskienhallintarakenteet, tiedot mahdollisista pilaantuneen maaperän kaivannoista pumpatuista vesistä, havainnot ja poikkeamat suunnitelmista. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla.

Kunnostuksen päätyttyä laadittavassa toimenpideraportissa esitetään vähintään kunnostuksen toteutus ja aikataulu, pilaantuneen maaperän kaivantojen sijainnit ja syvyydet, tiedot poistetuista pilaantuneista maa-aineksista, tiedot hyödynnetyistä kynnysarvomaista, kunnostuksen aikainen näytteenotto ja analyysitulokset, jäännöspitoisuudet, asennetut huomio- ja riskienhallintarakenteet, arvio jälkiseurannan tarpeesta ja mahdollinen jälkiseurantasuunnitelma. Toimenpideraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille.

Puhdistustyön ajankohta

Alustavan arvion mukaan alueen maaperän puhdistaminen alkaa loppuvuodesta 2019 ja kestää noin kolme kuukautta.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on tarkastanut maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Vuosaarentie 3, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet

Alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. (VNA 214/2007)

Kunnostuksen tavoitepitoisuuksina ovat esitetyt huokoskaasun tavoitepitoisuudet alapohjan alla. (VNA 214/2007)

Rakennuksiin ja rakennuksien ulkopuoliselle alueelle on toteutettava ilmoituksessa esitetyt rakenteelliset riskinhallintaratkaisut. Rakenteellisten riskinhallintaratkaisujen toteutussuunnitelma on toimitettava ympäristöpalveluihin tarkastettavaksi ennen rakenteen asentamista. (VNA 214/2007)

Kunnostettavalta alueelta on poistettava maa-ainekset, joista voi arvion mukaan aiheutua hajuhaittaa. (VNA 214/2007)

Mikäli kunnostuksen aikana havaitaan merkittävästi korkeampia haitta-ainepitoisuuksia tai pilaantuneisuutta merkittävästi laajemmalla alueella, tulee kunnostustoimien riittävyys arvioida uudelleen. (VNA 214/2007)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluille ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

Ympäristöpalveluille on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee odottamattomia ympäristö- tai terveysvaikutuksia tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta suunnitelmasta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai toimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (VNA 214/2007, YSL 134, 136, 172 §)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kunnostustavoitteiden saavuttaminen tulee todentaa mittauksin. Ympäristöpalveluille tulee toimittaa raportti huokoskaasun pitoisuusmittauksista kolmen kuukauden kuluessa mittaustulosten valmistumisesta. Raportissa tulee esittää mittaustuloksista tehdyt johtopäätökset (VNA 214/2007, JhL 32 §, YSL 6 §)

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Jos kunnostetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen alemman ohjearvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Ympäristöpalveluille on toimitettava tarkastettavaksi arvio eristysrakenteiden tarpeesta ja tarvittaessa suunnitelma käytettävistä eristysrakenteista ennen rakenteiden asentamista. (VNA 214/2007, JL 13 §, YSL 139 §)

Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Paalulaatan tai vastaavien kiinteiden rakenteiden alapuolelle ei ole tarpeen asentaa huomioverkkoa. (VNA 214/2007, JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristöpalveluille on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

Eristys- ja huomiorakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JhL 32 §, YSL 139 §)

4. Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Alueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisten kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan käyttää alueella hyödyksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Haitta-aineelta haisevia tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi.

Hyötykäytöstä tehtävä suunnitelma on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluille ennen hyötykäytön aloittamista. Suunnitelmaan tulee sisältyä arvio hyötykäytettävien maa-ainesten sisältämien haitta-aineiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista. (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

5. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä ilmoituksessa esitetyn suunnitelman mukaisesti niin, ettei maata tai haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. Tarvittaessa varastokasat on peitettävä. (JL 13 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

6. Jälkiseuranta

Suunnitelma rakennusten sisäilman haitta-aineiden seurannasta on liitettävä loppuraporttiin. Suunnitelmassa on esitettävä näytteenoton tiheys ja analysoitavat aineet sekä seurannan lopettamisen ehdot perusteluineen. (YSL 6 §, JL 13 §)

7. Tiedottaminen ja raportointi

Ympäristöpalveluille tehtävästä aloitusilmoituksesta on lisäksi käytävä ilmi haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. (YSL 172 §)

Maaperän puhdistustyöstä laadittava loppuraportti on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluille kuuden kuukauden kuluessa riskinhallintarakenteiden asentamisesta. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita jätehuoltolain säännöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011). Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Kohteen maaperä on todennäköisesti pilaantunut ennen vuotta 1994 pääasiassa alueen täytöistä.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet

Kohteen pilaantuneen maaperän puhdistustavoitteet on määritetty riskinarvioperusteisesti.

Toteuttamalla ilmoituksessa esitetyt rakenteelliset ratkaisut estetään haitta-aineiden kulkeutuminen rakennusten sisäilmaan sellaisissa pitoisuuksissa, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa. Tarkennetun suunnitelman esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueella on havaittu haisevia haitta-aineita sisältäviä maa-aineksia. Lisäksi joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista arvion mukaan voi aiheutua hajuhaittaa.

Kunnostustoimien riittävyys edellytetään arvioitavaksi, mikäli työn aikana havaitaan pilaantuneisuutta aiemmin havaittua laajemmalla alueella tai huomattavasti korkeampia haitta-ainepitoisuksia.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Ympäristöpalvelut voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Huokoskaasun pitoisuusmittauksilla varmistetaan kunnostustavoitteiden saavuttaminen.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen. Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöpalveluille mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle, tämän vuoksi ympäristöpalvelut tarkastaa kohdekohtaisen suunnitelman.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa ja haittaa ympäristölle tai terveydelle. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella.

Haihtuvia haitta-aineita ja elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

5. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Määräys on tarpeen ehkäisemään ympäristö- ja terveyshaittoja.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

6. Jälkiseuranta

Oikein suunnitellulla ja toteutetulla seurannalla varmistutaan riskinarvion oletusten toteutumisesta eli siitä, että alueelle jäävä pilaantunut maa-aines ei aiheuta pohjaveden eikä maaperän pilaantumista alueella eikä sen ulkopuolella.

Ympäristönsuojeluyksikkö voi muuttaa tai tarkentaa tarkkailusuunnitelmia tarkkailutulosten tai muiden vastaavien syiden perusteella, mikäli muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta, päätöksen määräysten valvottavuutta eivätkä tarkkailun kattavuutta.

7. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto 12.4.2019, 91 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 31, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) 2, 3, 4, 11, 24 §Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja se on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.