Vaatimus betonialtaan nostamiseksi

Kaupunkiympäristön toimialan ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikön päällikkö päättää hylätä kiinteistö A:n haltijan vaatimuksen

Asianosaiset

**********

jatkossa kiinteistö A:n haltija

**********

jatkossa kiinteistö B:n haltija

Taustaa

Ympäristöpalvelut sai 5.7.2017 ilmoituksen kiinteistön A haltijalta, että eräälle Helsingin kaupungissa sijaitsevalle kiinteistölle B aivan raja-aidan viereen on haudattu vuonna 2011 suurikokoinen tontilla ennestään ollut betoninen allas. Hautaamisen yhteydessä on ilmoituksen mukaan vahingoitettu rajalla olevan syreeniaidan juuristoa siten, että aita on vähitellen osittain kuollut.

Ympäristöpalvelut pyysi selvitystä 5.7.2017 kiinteistö B:n haltijalta.

Kiinteistön B haltija katsoo 21.7.2017 tulleessa vastineessaan, että allas ei ole jätettä, koska se on tarkoitus ottaa myöhemmin uudelleen käyttöön. Allas on selvityksen mukaan vain hieman maanpinnan alapuolella. Allas ei myöskään kiinteistö B:n haltijan selvityksen mukaan ole aivan kiinni rajassa, vaan noin kahden metrin päässä siitä.

Selvityksen johdosta ympäristöpalvelut ilmoitti 16.8.2017 sähköpostilla kiinteistön A haltijalle, että perusteita vaatia altaan nostamista ei ole. Lisäksi ympäristöpalvelut totesi, että sillä ei ole toimivaltaa ottaa kantaa mahdollisiin asiaan liittyviin korvausvaatimuksiin.

Kiinteistö A haltija otti uudelleen yhteyttä ympäristöpalveluihin ja totesi mm. että allas oli rikkoutunut nostamisen yhteydessä, joten altaan käyttöönotto ei tunnu mahdolliselta. Lisäksi paikka olisi määritettävissä tarkalleen esim. metallinilmaisimella.

Ympäristöpalvelut oli yhteydessä kiinteistö B:n haltijaan kiinteistö A:n haltijan esittämien seikkojen vuoksi. Kiinteistö B:n haltija pysyi kannassaan, että allas oli sijoitettaessa ehjä ja hänen aiemmin ilmoittamansa etäisyyden päässä aidasta. Lisäksi hän kertoi, että piharemontin yhteydessä oli poistettu raja-aidan läheisyydestä kaksi puuta kantoinen ja että toimenpide saattoi olla syynä aidan vaurioitumiseen.

Ympäristöpalvelut uudisti 28.8.2017 kiinteistö A:n haltijalle lähettämässään sähköpostissa kantansa, ettei sillä ole perusteita vaatia altaan nostamista. Samalla ympäristöpalvelut ilmoitti, että jos tämä ratkaisu ei kiinteistön A:n haltijaa tyydytä, hänellä on oikeus saada asia käsiteltäväksi kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaostossa, joka on kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

Kiinteistö A:n haltija esitti vaatimuksen kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaostolle 4.9.2017. Altaan poistamiseen liittyvässä vaatimuksessa todetaan mm. että allas on suurempi kuin mitä kiinteistö B:n haltija väittää, allas on alle kahden metrin päässä aidasta ja että hänen muistikuvansa mukaan allas oli rikkoutunut ja toisen samaan aikaan paikalla olleen henkilön mukaan asennettu ylösalaisin. Vaatimuksessaan kiinteistö A:n haltija ei usko, että aiemmin mainittu puiden kaataminen ja kantojen poisto olisi syy aidan vaurioitumiseen. Vaatimuskirjelmässä tuodaan esiin myös muita asioita, jotka eivät suoranaisesti liity altaan upottamiseen.

Ympäristöpalvelut varasi 20.9.2017 kiinteistö B:n haltijalle tilaisuuden vastineen antamiseen kiinteistö A:n esittämän vaatimuksen johdosta.

Vastineessaan 6.10.2017 kiinteistö B:n haltija viittaa aiemmin sanomaansa ja toteaa lisäksi mm., että betonialtaan upottamisella ei ole tekemistä aitavaurion kanssa, allas on n. 2 metrin päässä rajasta ja reunat ylöspäin. Allas hivutettin nykyiseen sijaintipaikkaansa piharemontissa olleella pienikokoisella kaivinkoneella, joka ei oli edes jaksanut nostaa allasta. Kiinteistö B:n haltija toteaa edelleen, että allas on noin 2 cm maanpinnan alapuolella ja altaan päällä on multakerros ja nurmikko.

Ympäristöpalvelut pyysi kiinteistö A:n haltijalta vastinetta kiinteistö B:n antamaan selitykseen. Vastineessaan kiinteistö A:n haltija pysyy kannassaan, että allas on purkujätettä, upotettuna aivan syreeniaidan tuntumaan ja että allas on poistettava maaperästä aitaa vaurioittamasta. Kiinteistö A:n haltija katsoo, että puiden poistaminen ei ole ollut niin merkittävä seikka aitavaurioin kannalta kuin altaan upottaminen. Kaivinkone ei ollut pienikokoinen eikä upottaminen ollut hivuttamista vaan sellainen, että allas oli tarkoitus jättää pysyvästi maaperään.

Ratkaistava asia jätelain (646/2011) kannalta

Asiassa on ratkaistava, se onko allas jätettä ja jos on, onko altaan upottamisessa rikottu jätelain säännöksiä liittyen jätteen haltijan velvollisuuteen huolehtia jätehuollon asianmukaisesta järjestämisestä ja onko kyse jätelain kieltämästä jätteen hallitsemattomasta käsittelystä tai hylkäämisestä. Lisäksi on ratkaistava, onko kyse jätelain 72 §:n tarkoittamasta roskaamiskiellon vastaisesta toiminnasta.

Jätelain 5 §:n mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut käytöstä tai aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä.

Selityksissään ja vastineissaan kiinteistö B:n haltija on toistuvasti ilmoittanut, että allasta ei ole pysyvästi poistettu käytöstä eikä hänellä ole aikomusta poistaa sitä käytöstä. Allas on tarkoitus ottaa myöhemmin uudelleen samaan tai vastaavaan käyttöön, kuin missä allas on aiemmin ollut. Kiinteistön haltijaa ei ole velvoitettu poistamaan allasta käytöstä sen vielä ollessa alkuperäisellä paikallaan. Vaikka näkemykset altaan kunnosta, asennosta maassa ja tarkasta sijaintipaikasta eriävätkin, ympäristönsuojeluyksikön päällikkö katsoo, että se, onko allas jätettä vai ei on ratkaistava kiinteistön B haltijan selvitysten mukaisesti.

Kun kyse ei ole jätteestä asiaa ei ole tarpeen tarkastella jätehuollon järjestämistä koskevien velvoitteiden kannalta.

Jätelain 72 §:n mukaan ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa (roskaamiskielto).

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö katsoo, että allasta ei edellä esitetyn perusteella ole pidettävä jätteenä eikä sitä ole jätelain 72 §:n tarkoittamalla tavalla hylätty ympäristöön. Allas on kiinteistön B vastuulla ja se on tarkoitus ottaa myöhemmin uudelleen käyttöön. Altaan upottamista maaperään ei siten myöskään ole pidettävä jätelain roskaamiskiellon vastaisena.

Edellä esitettyyn viitaten ympäristönsuojeluyksikön päällikkö katsoo, että asian ratkaisuun ei sovelleta jätelain säännöksiä.

Ratkaistava asia ympäristönsuojelulain (527/2014) kannalta

Ympäristönsuojelulain 180 §:n nojalla kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi toimittamansa tarkastuksen nojalla antaa ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa koskevan yksittäisen määräyksen, joka on tarpeen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Määräyksen on oltava kohtuullinen ottaen huomioon toiminnan luonne ja ympäristön pilaantumisen merkittävyys. Mahdollisen määräyksen antaa Helsingissä kaupunkiympäristön toimialan ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikön päällikkö, jolle kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on delegoinut päätösvallan 22.5.2017.

Ympäristönsuojelulain mukaan päästöllä tarkoitetaan ihmisen toiminnasta aiheutuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä, johtamista tai jättämistä yhdestä tai useammasta kohdasta suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään;

Ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista päästöä, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa mm. :

- vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai

- muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun
loukkaus;

Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla tarkoitetaan laitoksen perustamista tai käyttämistä sekä siihen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvää toimintaa taikka alueen käyttämistä tai toiminnan järjestämistä siten, että siitä saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista.

Ympäristönsuojelulain kannalta asiassa on ratkaistava, onko betonialtaasta voinut aiheutua sellaista haitallisen aineen liukenemista maaperään, jonka vuoksi olisi tapahtunut ympäristön pilaantumista, tässä tapauksessa vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle.

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö toteaa, että altaan upottaminen on asiassa saatujen selvitysten mukaan tapahtunut vuonna 2011. Tuolloin asia ei ole ollut vireillä ympäristösuojeluviranomaisessa. Betoniallas on ollut kiinteistöllä B ilmeisesti jo hyvin pitkään sään vaikutuksille alttiina. Käytössä olevien kuvien perusteella altaan vierellä sen edellisellä sijaintipaikalla on kasvillisuutta. Betonirakenteista ei ympäristönsuojeluyksikön päällikön käsityksen mukaan ole haitallisia vaikutuksia kasvillisuuteen. Betonisia renkaita käytettään myös esimerkiksi juomavesikaivoissa. Näillä perusteilla ympäristönsuojeluyksikön päällikkö katsoo, että haitta-aineiden liukenemisen vuoksi määräystä altaan nostamiseksi ei ole perusteltua antaa eikä kyse siten ole myöskään ympäristönsuojelulain 16 §:n tarkoittaman maaperän pilaamiskiellon vastaisesta toiminnasta.

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö toteaa, että on mahdollista, että maan kaivaminen on ollut osana tapahtumaketjussa, joka on johtanut aidan vaurioitumiseen. Kaivamisesta ja altaan sijoittamisesta mahdollisesti aiheutunut vaurioituminen on kuitenkin yksityisoikeuden piiriin kuuluva asia, jossa ympäristönsuojeluyksikön päälliköllä ei ole toimivaltaa.

Päätöksen perusteena olevat asiakirjat

Kiinteistö A:n vaatimus
Kiinteistö B:n vastine kiinteistö A:n vaatimuksen johdosta
Kiinteistö A:n vastine kiinteistö B:n vastineen johdosta
Sähköposteja 5.7. - 22.8.2017

Sovelletut oikeusohjeet

Jätelaki (646/2011) 5, 72 §
Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 16, 180 §
Hallintolaki (434/2003) 34 §

Muutoksenhaku

Jätelain (646/2011) nojalla tehtyyn ratkaisuun haetaan muutosta valittamalla siitä Helsingin hallinto-oikeuteen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) nojalla tehtyyn ratkaisuun haetaan muutosta valittamalla siitä Vaasan hallinto-oikeuteen. Muutoksenhakuohjeet ovat päätöksen liitteenä.