Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto Opetushallituksen luonnoksista taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteista

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta antoi Opetushallituksen taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteiden uudistamisesta seuraavan lausunnon:

On hyvä, että opetussuunnitelman perusteet tuodaan lausuttaviksi ja lautakunta arvostaa sitä, että kulttuurikeskuksen henkilökuntaa on osallistettu valmistelutyöhön jo aiemminkin. Tässä lausunnossa ei ole lukunumeroihin jäsennettäviä osia vaan tämä tulee kokonaisuudessaan katsoa tiivistelmäksi opetussuunnitelmaperusteiden perusteista yleensä.

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet on uudistettu nykyisen lainsäädännön pohjalta. On alkuun syytä todeta, että tällaisenaan perusteiden uudistamisessa toisinnetaan toimimattomia premissejä, jotka sisältyivät jo aiempiin opetussuunnitelman perusteisiin. Sekä hallinnollisesta, rahoituksellisesta että asiakkaiden oikeusturvan kannalta kaksi erillistä oppimäärää ovat viimeisen viidentoista vuoden aikana monilta osin hankaloittaneet kokonaisuuden hallintaa ja toteuttamista.

Prosessin toteuttamisen osalta voidaan todeta, että avointa, - kenttää, rahoittajia ja osallistujia - osallistavaa keskustelua taiteen perusopetuksen tulevaisuudesta ei juurikaan käyty ennen opetussuunnitelman perusteiden uudistamishankkeen käynnistymistä. Lisäksi etujärjestöpainotteinen ohjausryhmätoiminta sekä valmistelun kiire kaventavat mahdollisuutta monialaisen keskustelun käymiselle myöskään prosessin aikana. Jää nähtäväksi päästäänkö tästä huolimatta eri osapuolten näkökulmasta siinä määrin kestävään lopputulokseen, että opetussuunnitelman perusteet kestävät käytössä – kuten edelliset perusteet – seuraavat 15 vuotta.

Helsingin kaupungin kommentit on jaettavissa kolmeen näkökulmaan: a) oppimäärien samankaltaistuminen, b) uudistuneet pedagogiset lähtökohdat sekä c) uusien perusteiden ohjaavuuden ongelma.

a) Oppimäärien samankaltaistuminen. Kuvaavaa lienee, että uusissa perusteissa molempien oppimäärien opetuksen lähtökohtia kuvaavat osiot (mm. tehtävä, arvoperusta oppimiskäsitys, oppimisympäristöt ja toimintakulttuuri) ovat keskenään täysin identtiset. Myöskin molemmille oppimäärälle määritellyt ”omat” tehtävät ovat lähes identtiset. Uudistuksessa erot laajan ja yleisen oppimäärän välillä ovat kaventuneet ja jopa poistuneet. Aiemmin taiteen perusopetuksen jakautumista kahteen oppimäärään on perusteltu oppimäärien erilaisilla profiileilla. Uusissa opetussuunnitelmien perusteissa tämän perustelun pitävyys on merkittävästi heikentynyt. Uudistuneet opetussuunnitelmien perusteet lähenevät toisiaan. Vaikuttaa siltä, että taiteen perusopetuksen osalta ollaankin askeleen lähempänä yhden, laaja-alaisen oppimäärän mallia, joka asiakaslähtöisesti ajatellen olisikin suotavaa.

b) Uudistuneet pedagogiset lähtökohdat. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden pedagogiset lähtökohdat vaikuttavat kehittyneen positiivisesti. Kasvatustieteellisestä näkökulmasta opetussuunnitelman perusteissa on konstruktivistisen oppimiskäsityksen rinnalle noussut kriittisestä pedagogiikasta tuttuja elementtejä, mm. aktiiviseen toimijuuteen, kriittiseen ajatteluun ja yhteiskunnallisen osallisuuden valmiuksiin kasvaminen. Uusissa perusteissa painotetaankin entistä selvemmin taiteen perusopetuksen roolia kestävän yhteiskunnan kehittämisessä ja tuodaan selvemmin esiin kulttuurisen moninaisuuden kunnioitus osana opetusta. Uudenlainen, lapsen toimijuutta korostava eetos näkyy perusteissa myös siinä, että opetuksessa tulee huomioida lasten vahvuuksien ja potentiaalin lisäksi näiden omat kiinnostuksen kohteet. Nämä ovat tervetulleita painotuksia Helsingin näkökulmasta myös taiteen perusopetukseen.

Yhteiskunnallisen näkökulman voimistumisen lisäksi selkeästi uutena painotuksena nousee oppimisen ilo ja elämyksellisyys. Näitä toistetaan useassa kohtaa perusteita, joten voidaan arvioida niiden olevan keskeinen osa uuden perusteen toteuttamista. Opetuksen lähtökohdiksi mainitaan hyvinvoinnin tukeminen, myönteiset tunnekokemukset sekä oppimisesta innostuminen. Kautta taiteenlajeja korostetaan myös omien vahvuuksien, oman ilmaisun ja luovuuden vahvistumista. Tämäkin on tervetullut painotus. Tällaisella lähestymisellä vahvistetaan omakohtaiseksi koettua oppimisprosessia ja lisätään opiskelumotivaatiota. Pitkällä tähtäimellä tällainen lähestymistapa varmistaa, että koulutuksen käyneet kokevat taiteenlajin omakseen myös harrastuksen päättymisen jälkeen.

Voikin ehkä kiteyttää, että uusissa opetussuunnitelmien perusteissa opetuksen lähtökohdiksi – pelkkien taidetaitojen oppimisen rinnalle – on noussut (yhteiskunnallisesti) aktiivisen toimijuuden ja kriittisen ajattelun sekä hyvinvoinnin, ilon ja omaehtoisen luovuuden oppimisen näkökulmat. Kaupungin näkökulmasta molemmat uudet painotukset ovat arvokkaita ja tervetulleita. Ne entistä selvemmin kytkevät taiteen perusopetuksen osaksi perusopetuksellista kokonaisuutta. Samalla ne vahvistavat opetuksen merkitystä osana niin lapsen hyvää kasvua kuin kestävää yhteiskunnallista kehitystä.

c) Uusien perusteiden ohjaavuuden ongelma. Uudet opetussuunnitelman perusteet on kirjoitettu konkreettiselta ohjaavuudeltaan hyvin löyhiksi. Ne mahdollistavat laajan kirjon erilaisia tulkintoja toteutustavoistaan. Niiden voi siis sanoa mahdollistavan muutosta, mutta ei suoranaisesti ohjaavan toteuttamaan opetusta uudenlaisilla tavoilla (esim. miten osallisuutta tulkitaan ja toteutetaan). Opetussuunnitelmien laatijat voivat toisin sanoen jatkaa myös nykyistä toimintaansa uusien opetussuunnitelmien perusteiden pohjalta. Tämä ei tietenkään yksiselitteisesti ole huono asia, mutta osoittaa vaan sen, että opetussuunnitelmien perusteista ei ole selväsanaista ohjausta tai tukea oppilaitosten kehittämiselle ja muutoksen toteuttamiselle. Paljon jää paikallisen sopimisen, rehtorien näkemyksellisyyden ja opettajien osaamisen varaan.

Aiempiin luonnosversioihin verrattuna, nyt lausunnolla olevassa perusteluonnoksessa ei enää edellytetä arvioinnin tehtävän ja sen perusteiden tiedottamista oppilaan huoltajalle. Helsingin näkökulmasta toisi lisäarvoa, että opetussuunnitelman perusteissa velvoitettaisiin arvioinnin perusteiden ja kohteiden läpinäkyvään tiedottamiseen myös lasten ja nuorten vanhemmille. Kertomalla huoltajille yhdenvertaisesti ja avoimesti arvioinnin perusteista, kohteista, periaatteista ja käytännöistä lisätään oppilaiden tasapuolista kohtelua ja oikeusturvaa.”

Muutoksen toteutumista heikentää myös se, että julkinen rahoitus ei nykyisellään ole suoraan kytketty tulokselliseen opetussuunnitelman toteuttamiseen ja esimerkiksi valtion rahoitus perustuu tuntikohtaiseen laskennalliseen perusteeseen. Opetussuunnitelman perusteiden täyden potentiaalin käyttöön saamista varten tuleekin varata runsaasti resursseja. Erityisesti resursseja tulee varata tiedottamiseen, yhteisen ymmärryksen luomiseen sekä eri tahojen osaamisen kehittämiseen. Tärkeää olisi myös saada erilaisten oppilaitosten opetussuunnitelmia luettavaksi Opetushallituksen sähköiseen opetussuunnitelmapalveluun (ePerusteet). Parhaita käytäntöjä jakamalla voidaan osaltaan nopeuttaa muutoksen toteutumista.