Lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle koskien kuntien nimeämistä osaksi EU:n laajuista, liikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluverkkoa

Kaupunginjohtaja päätti antaa liikenne- ja viestintäministeriölle seuraavan lausunnon koskien kuntien nimeämistä osaksi EU:n laajuista, liikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluverkkoa:

Helsingin kaupunki puoltaa Helsingin nimeämistä osaksi EU:n laajuista jakeluverkkoa toisaalta sähkön ja toisaalta maakaasun liikennekäytön osalta. Vaihtoehtoisten liikenteen käyttövoimien käytön edistäminen on myös Helsingin kaupungin tavoitteiden mukaista.

Helsingin kaupunki toteaa lisäksi, että sähkön liikennekäyttöä olisi hyvä edistää myös verotuksellisin keinoin säätämällä sähköbussien ajoenergia sähköverosta vapaaksi samaan tapaan kuin raideliikenteessä. Vapautus voitaisiin toteuttaa samalla tavoin kuin kiskoliikenteessä: verkonhaltija ilmoittaa sähköveroilmoituksessaan sähköbussiliikenteelle toimitetun sähkön verottomina toimituksinaan. Verottomuus koskisi vain sähköbussiliikenteen ajoenergiaa. Käytännössä sähköbussien latausasemien sähköbusseille lataama sähkö mitattaisiin erikseen, mikä olisi edellytys verottomuuden toteuttamiselle. Verottomuus ei myöskään bussiliikenteessä koskisi sähkön välillistä käyttöä esimerkiksi liikenteen ohjaukseen, terminaalien lämmitykseen, valaistukseen yms.

Sähköbussien vapautus sähköverosta edistäisi osaltaan myös tavoitteita sähkön liikennekäytön lisäämisestä linja-autoliikenteessä ja erityisesti joukkoliikenteessä pyrittäessä korvaamaan dieselpolttoaineita ympäristöystävällisemmillä vaihtoehdoilla.

Liikenne- ja viestintäministeriö pyytää 9.12.2016 lupaa nimetä lausuntopyynnössä mainitut kunnat osaksi EU:n laajuista, liikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluverkkoa. Lausuntoa on pyydetty 20.1.2017 mennessä. Helsingin kaupunki on saanut lisäaikaa lausunnon antamiseen 25.1.2017 saakka.

EU:n jakeluinfradirektiivi (direktiivi vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta, 2014/94/EU) tuli voimaan lokakuussa 2014. Direktiivin mukaan jäsenmaiden tulee laatia kansallinen suunnitelma liikenteen alan vaihtoehtoisten polttoaineiden markkinoiden kehittämiseksi ja asiaan liittyvän infrastruktuurin käyttöönottamiseksi marraskuuhun 2016 mennessä. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltioita myös nimeämään ne kaupunkitaajamat, esikaupunkialueet ja muut tiheästi asutut alueet ja verkot, jotka on markkinoiden tarpeiden mukaan varustettava julkisilla latauspisteillä ja/tai julkisilla paineistetun maakaasun (tai biokaasun) tankkauspisteillä.

Liikenne- ja viestintäministeriö asetti lokakuussa 2015 työryhmän valmistelemaan direktiivissä tarkoitettua suunnitelmaa. Työryhmän loppuraportti valmistui marraskuussa 2016. Raportti pitää sisällään ehdotuksen direktiivin mukaisesta, nimetystä liikennesähkön ja –kaasun jakeluverkosta Suomessa. Ehdotuksen mukaan eurooppalaiseen verkkoon nimettäisiin tässä vaiheessa ne kunnat, joissa jo on olemassa valmista jakeluinfraa sähkö- ja kaasuautojen lataamiselle tai tankkaamiselle. Verkkoa voidaan myöhemmin täydentää myös komission suuntaan.

Liikenne- ja viestintäministeriö pyytää, että ne kunnat, joiden alueella jo on sähkön ja/tai kaasun liikennejakelua, ilmoittaisivat lausunnoissaan, voidaanko ne nimetä osaksi EU:n laajuista jakeluverkkoa toisaalta sähkön, toisaalta kaasun liikennekäytön osalta. Jos jokin kunta haluaa tulla nimetyksi osaksi EU:n laajuista liikennesähkön ja/tai liikennekaasun jakeluverkkoa jo tässä vaiheessa, vaikka sen alueella ei vielä olisi kyseistä jakeluinfraa, liikenne- ja viestintäministeriö pyytää lausuntoja tästäkin sekä perusteluja siitä, miksi kunta nimettäisiin osaksi verkkoa jo nyt.

Eri polttoaineiden jakeluasemaverkosto sekä sähköautojen vaatimat julkiset latauspisteet Suomessa on tarkoitus rakentaa markkinaehtoisesti. Kuntien ei odoteta itse rakentavan tai rahoittavan vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluinfran rakentamista, vaan niiden tehtävänä on osallistua tarpeellisilta osin tämän infran suunnitteluun sekä huolehtia infran linkittymisestä muuhun liikenneverkkoon paikallistasolla. Poikkeuksen saattavat muodostaa kuntien/joukkoliikenneviranomaisten kilpailuttaman joukkoliikenteen vaatimat jakeluverkkoratkaisut (esim. sähköbussien latausinfra). Kuntien tulee huolehtia myös siitä, että alueiden käytön suunnittelussa ja kaavoituksessa varataan jakeluinfralle tarvittavat alueet.

Helsingin osalta tavoite on 156 kpl uutta julkista tai puolijulkista sähkönlatauspistettä vuoteen 2020 mennessä. Helsingissä oli vuoden 2016 lopussa 16 yleisille alueille toteutettua julkista sähköautojen latausasemaa, joissa on yhteensä 35 latauspistettä. Yksi latauspisteistä on ns. pikalatauspiste ja loput ovat normaalitehoisia. Näiden lisäksi kaupungissa on 15 pysäköintiyhtiöiden tai kauppaliikkeiden toteuttamaa yleisessä käytössä olevaa ns. puolijulkista latausasemaa. Yhteensä kaupungin alueella on 91 julkisessa käytössä olevaa sähköautojen latauspistettä. Helsingin kaupunki on ollut edistämässä sähköautojen julkisten latauspisteiden toteuttamista kaupunkiin sekä sähköbussien latausinfraa Helsingin seudun liikenne –kuntayhtymän tilauksesta.

Kaasu- ja vetyasemien osalta on raportin mukaan tavoite Helsingin osalta yhteensä 10 kpl (CNG 8 kpl, LNG 1 kpl ja vety 1 kpl, tavoite 2020/2030). Helsingissä on tällä hetkellä neljä paineistetun kaasun (CNG/CBG) julkista tankkausasemaa, yksi nesteytetyn maakaasun (LNG) tankkausasema ja yksi vetytankkausasema. Uusia CNG-kaasuasemia olisi tavoitteen mukaan rakennettava neljä lisää.