Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, 91-11-9903-103, 91-11-9903-104 ja 91-11-9903-100, Pengerpuisto, maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki, maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu

Y-tunnus: 0201256-6

Yhteyshenkilö: Tuuli Aalto, 040 661 5415, tuuli.aalto@hel.fi

Puhdistettavan alueen tiedot

Alue sijaitsee Helsingin 11. kaupunginosassa (Kallio), Pengerpuistossa. Ilmoitusalueen kiinteistöt 91–11–9903–103, 91–11–9903–104 ja 91–11–9901–100 omistaa ja niitä hallitsee Helsingin kaupunki.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille 9.7.2026.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, Pengerpuisto, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, 2.7.2026, Sitowise Oy.

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistamiset 

Alueella ei ole tiedossa aiempia pilaantuneen maaperän puhdistamistöitä.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitusalue käsittää kiinteistöt 91–11–9903–103 ja 91–11–9903–104 sekä osia kiinteistöstä 91–11–9901–100. Ilmoitusalueen rajaus on esitetty kuvassa 1.

 Kuva 1. Ilmoitusalueen rajaus (yhtenäinen sininen viiva).

Pengerpuisto on rakennettu vuonna 1947. Aiemmin alueella on toiminut kivimurskaamo.

Puisto on kaavoitettu puistoalueeksi (kaavamerkintä VP, asemakaava 9699). Ote asemakaavasta on esitetty ilmoituksen liitteenä. Maankäyttöön ei ole suunnitteilla muutoksia.

Puiston rakenteita kuten muureja ja portaikkoja tullaan korjaamaan ja nurmipintoja kunnostamaan. Kivituhkakenttien ja -raittien pinnoitteet uusitaan. Puistoon tulee kuntoiluvälineitä ja puutarhakeinuja.

Suunnittelualueen maanpintaa tulevat peittämään kasvillisuus, kivituhka, kiveykset sekä katualueella asfaltti. Suunnitelmat on esitetty ilmoituksen liitepiirustuksissa. 

Ilmoituksessa esitetään, että yläpuiston pintavedet tullaan ohjaamaan nupukivikouruihin, jotka varustetaan pienillä imeytys- ja kosteutuskaivoilla. Niitä ei yhdistetä hulevesiverkkoon, jotta kosteus jää kasvillisuuden käyttöön. Lisäksi yläpuistoon rakennetaan muutama hulevesiä imeyttävä istutus. Ylä- ja alapuistoa rajaavat muurit varustetaan pintakuivattavalla salaojalla.

Alueella tehdään kaivutöitä. Alueet, joilla kaivutöitä tehdään, on esitetty ilmoituksen liitepiirustuksessa, Em. liitepiirustuksessa on esitetty myös kaivusyvyydet.

Pilaantumisen syy ja ajankohta                   

Maaperän haitta-aineiden lähde ei ole varmuudella tiedossa. Haitta-aineet esiintyvät heterogeenisesti täyttömaassa, joten haitta-aineet ovat voineet päätyä puiston alueelle täyttömaiden käytön seurauksena tai kivimurskaamon toiminnasta.

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Alueen maanpinnan korkotaso vaihtelee välillä +36,7…+26,3 m mpy. 

Helsingin maaperäkartan mukaan kohde on kallioinen alue, jossa kallio alkaa 0–1 m etäisyydeltä maanpinnasta. Myös kohteen ympäristö on kallioaluetta. 

Maaperän pilaantuneisuustutkimuksen aikana tehtyjen havaintojen mukaan kohteen maaperä on multamaata, hiekkaa ja pistemäisesti savista hiekkaa.

Helsingin happamien sulfaattimaiden esiintymisaluekartan mukaan Pengerpuisto sijoittuu alueelle, jossa happamien sulfaattimaiden esiintyminen ei ole todennäköistä. 

Kohde ei sijoitu luokitellulle pohjavesialueelle. Lähin pohjavesialue, Santahamina (0109103, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue), sijaitsee kaakossa noin 6 km etäisyydellä kohteesta. 

Maaperän pilaantuneisuustutkimuksen aikana ei havaittu orsi- tai pohjavettä. 

 Meri, Sompasaaren allas, sijaitsee kaakossa noin 450 m etäisyydellä suunnittelualueesta.

 Helsingin kaupungin karttapalvelun mukaan kohteen lähellä ei ole luonnonsuojelualueita, suojeltuja luontotyyppejä, suojeltuja lajikohteita tai arvokkaita luontokohteita. Kohde ei sijaitse myöskään herkän vesikohteen läheisyydessä.

Haitta-aineita koskevat tiedot

Ilmoitusalueen maaperän haitta-ainepitoisuuksia on selvitetty kaivinkoneella 16.4.2026 tehdyistä 14 koekuopasta. Tutkimuksesta laadittu raportti on ilmoituksen liitteenä.

Tutkimuksessa todettiin valtioneuvoston asetuksen (VNa) 214/2007 kynnysarvojen alempien ohjearvojen välisiä pitoisuuksia antimonia, arseenia, elohopeaa, kuparia, lyijyä, sinkkiä, bentso(a)antraseenia, bentso(a)pyreeniä, bentso(k)fluoranteenia, fenantreenia ja fluoranteenia. Sinkin pitoisuus ylitti yhdessä näytteessä myös alemman ohjearvon.

Haitta-aineita esiintyy kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina yläpuiston eteläosaa lukuun ottamatta koko tutkitulla alueella. Alemman ohjearvon ylittävä sinkkipitoisuus todettiin yläpuiston koilliskulmassa. Pitoisuudet esiintyvät täyttömaassa 0…2 m syvyydellä tutkimushetken maanpinnasta. Alueella todetut suurimmat haitta-aineiden pitoisuudet on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1. Ilmoitusalueen maaperän haitta-aineiden suurimmat todetut pitoisuudet ja VNa:n 214/2007 mukaiset kynnys-, (KYA) sekä alemmat (AOA) ja ylemmät (YOA) ohjearvot.

Tutkimusalueen kahdessa koekuopassa havaittiin yksittäisiä tiilenpaloja Toisessa syvyydellä 0,5-1 m ja toisessa syvyydellä 1-2 m.

Ns. alapuiston maaperää ei ole päästy tutkimaan alueen jyrkkyyden vuoksi, joten sen maaperän haitta-ainepitoisuuksista ei ole esitetty tietoja. Suunnitelman mukaan alapuistoon kohdistuvaa epävarmuutta vähennetään kaivuvaiheessa otettavilla seurantanäytteillä.

Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Ilmoituksessa on esitetty VNa:n 214/2007 mukaiset yleiset periaatteet maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioimiseksi. Kohteessa tehdyn maaperän haitta-ainetutkimuksen viitearvovertailu on esitetty ilmoituksen liitteenä olevassa tulosten yhteenvetotaulukossa. 

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin rajauksina ja lähtökohtina on ilmoituksessa esitetty, että osa todetuista haitta-ainepitoisuuksista tulee poistumaan kaivujen vuoksi. Tiedossa ei kuitenkaan ole haitta-ainepitoisten alueiden tarkkoja rajauksia, joiden perusteella voitaisiin todeta, että kaikki haitta-aineet varmuudella poistuvat puiston alueelta kaivutöiden vuoksi. Todennäköistä on, että alueelle jää ainakin kynnysarvopitoisuuksia. Tämän vuoksi pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa arvioidaan VNa:n 214/2007 mukaisesti kaikki todetut haitta-aineet, joiden pitoisuudet ylittävät VNa:n 214/2007 kynnysarvot tai luontaiset pitoisuustasot, mikäli ne ovat korkeampia kuin kynnysarvot.

Suunnitelmassa on esitetty terveys- ja ympäristöriskin muodostumisen periaatteet riittävällä tarkkuudella kohteen ominaispiirteisiin nähden.

Suunnittelualueen maankäyttö ei ole erityisen herkkää. Suunnittelualue ei myöskään sijaitse luokitellulla pohjavesialueella tai sellaisen lähellä. Suunnittelualueen läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita. 

Suunnittelualueen maanpintaa tulevat peittämään kasvillisuus, kivituhka, kiveykset sekä katualueella asfaltti. Suunnitelmat on esitetty ilmoituksen liitepiirustuksissa.

Kriittisinä haitta-aineina on tarkasteltu haitta-aineita, joiden pitoisuudet ylittävät VNa:n 214/2007 kynnysarvot tai luontaiset pitoisuustasot, jos ne ovat kynnysarvoja korkeampia. 

Kriittisiksi haitta-aineiksi on esitetty: Antimoni, elohopea, kupari, lyijy, sinkki sekä PAH-yhdisteet bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, bentso(k)fluoranteeni, fenantreeni, fluoranteeni, asenafteeni, asenaftyleeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, dibentso(a,h)antraseeni, fluoreeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, kryseeni ja pyreeni. Kriittisten haitta-aineiden korkeimmat todetut pitoisuudet on esitetty taulukossa 1 ja näytekohtaiset pitoisuudet ilmoituksen liitteinä olevissa tutkimusraportin tulosten yhteenvetotaulukossa ja laboratorion analyysiraportissa.

Haitta-aineita esiintyy kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina yläpuiston eteläosaa lukuun ottamatta koko tutkitulla alueella. Alemman ohjearvon ylittävä sinkkipitoisuus todettiin yläpuiston koilliskulmassa. Pitoisuudet esiintyvät täyttömaassa 0…2 m syvyydellä tutkimushetken maanpinnasta, vedellä kyllästymättömässä vajovesikerroksessa. Täyttökerroksen alapuolella on kallio.

Haitta-aineet voivat tyypillisesti kulkeutua etäämmälle esiintymispaikaltansa veden (pintavalunta, vajovesi, orsi- ja pohjavesi) ja maapölyn mukana sekä kaasufaasina ilmavirtausten välityksellä. Mikäli haitta-ainetta esiintyy maaperässä faasina, myös faasina kulkeutuminen on mahdollista.

Ihmiset voivat tyypillisesti altistua haitta-aineille suoraan niitä koskettamalla tai iholle pääsevän pölyn välityksellä, haitta-ainepitoista maa-ainesta tahattomasti tai tahallisesti nielemällä sekä haitta-ainepitoista ilmaa tai pölyä hengittämällä. Mikäli haitta-aineita on kulkeutunut talousveteen tai ravintoon, on altistuminen veden tai ravinnon välityksellä mahdollista.

Suunnittelualueen maanpintaa tulevat peittämään kasvillisuus, kivituhka, kiveykset sekä katualueella asfaltti, joten maaperä ei pääse puiston tavanomaisessa virkistyskäytössä pölyämään. Lisäksi pölyämistä vähentää merkittävästi maaperän kosteus sekä talvikaudella lumi- ja jääpeitteet. Haitta-ainepitoista maapölyä ei arvioida muodostuvan merkittävästi. Edellä mainitun perusteella haitta-aineiden kulkeutuminen maa-ainespölyn mukana on arvioitu merkityksettömäksi kulkeutumisreitiksi.

Maaperässä ei todettu haihtuvia yhdisteitä ja haitta-aineiden kulkeutuminen kaasufaasina on arvioitu merkityksettömäksi kulkeutumisreitiksi. 

Haitta-aineita ei jatkossa tule esiintymään peittämättömässä pintamaassa, josta hulevedet voisivat niitä huuhtoa ja kuljettaa etäämmälle. Haitta-ainepitoista pintavaluntaa ei siten arvioida muodostuvan kulkeutumisen kannalta merkittävästi. Kohteella todetut matalat pitoisuustasot osaltaan vähentävät kulkeutumisen riskiä.  Haitta-aineiden kulkeutuminen pintavalunnan mukana on arvioitu merkityksettömäksi kulkeutumisreitiksi.

Alueelle on suunniteltu maaperää peittäviä päällysteitä, mutta isolla osalla aluetta hulevedet imeytyvät maaperään. Hulevesiä myös kerätään ja johdetaan kasvillisuudelle tarkoituksella. Maaperään imeytyvistä hulevesistä muodostuu vajovettä. Koska kohteella todetut haitta-aineet ovat niukkaliukoisia veteen ja pitoisuudet matalia, vajoveden ei arvioida kuljettavan haitta-aineita merkittävästi maaperässä alaspäin. Lisäksi kohde on kallioinen, mikä vähentää vertikaalista kulkeutumista. Alueella ei myöskään havaittu orsi- tai pohjavettä, johon haitta-aineet voisivat kulkeutua. Haitta-aineiden kulkeutuminen vajoveden mukana maaperässä alaspäin on arvioitu merkityksettömäksi kulkeutumisreitiksi. 

Kohde on kallioinen, joten todennäköisesti alueella ei ole pohjavesikerrosta. Tutkimuksen aikana tehtyjen havaintojen perusteella haitta-aineet esiintyvät vajovesikerroksessa. Otetut näytteet olivat yhtä kosteaa näytettä lukuun ottamatta kuivia. Orsi- tai pohjavettä ei koekuopissa havaittu. Haitta-aineiden kulkeutuminen orsi- tai pohjaveden mukana on arvioitu merkityksettömäksi kulkeutumisreitiksi. 

Haitta-aineet pääsevät kasveihin niiden vedenoton yhteydessä veden mukana. Koska kohteen haitta-aineet ovat heikosti veteen liukenevia ja niiden pitoisuudet ovat matalia, haitta-aineiden ei arvioida kulkeutuvan kasvillisuuteen pitoisuuksina, jotka vaikuttaisivat kasvillisuuteen. Haitta-aineiden ominaisuuksien lisäksi arvio perustuu nykyisin kohteella olevan kasvillisuuden hyvään kuntoon. Haitta-aineiden kulkeutuminen kasvillisuuteen on arvioitu merkityksettömäksi kulkeutumisreitiksi. 

Maaperässä ei esiinny haitta-ainefaasia, jonka vuoksi haitta-aineiden kulkeutuminen faasina on arvioitu merkityksettömäksi kulkeutumisreitiksi.

Jotta kohteella esiintyvistä haitta-aineista voisi aiheutua kohonnut terveysriski, tulee niille altistua toistuvasti ja pitkäkestoisesti. Suunnittelualueen maanpintaa tulevat peittämään kasvillisuus, kivituhka, kiveykset sekä katualueella asfaltti. On hyvin epätodennäköistä, että puiston käyttäjät poistaisivat puiston kasvillisuutta tai kivituhkaa siten, että niiden alapuolella olevalle haitta-ainepitoiselle maaperälle altistuttaisiin toistuvasti ja pitkäkestoisesti. Vähäisiksi arvioitujen altistumiskertojen lisäksi terveysriskin todennäköisyyttä vähentää se, että kohteen maaperässä on todettu vain matalia haitta-ainepitoisuuksia; pääosin pitoisuudet ovat VNa:n 214/2007 kynnysarvojen tasolla. Todetut haitta-aineet ovat myös heikosti ihoa läpäiseviä. Ihon ja ruoansulatuksen välityksellä altistuminen on arvioitu merkityksettömäksi altistumisreitiksi. 

Maaperässä ei todettu haihtuvia yhdisteitä, eikä haitta-ainepitoinen maaperä pääse pölyämään merkittävästi. Hengitysteitse altistuminen on arvioitu merkityksettömäksi altistumisreitiksi. 

Haitta-ainepitoisessa maaperässä ei tulla kasvattamaan ravintokasveja. Alueella ei myöskään esiinny talousvesikäytössä olevaa pohjavettä. Haitta-ainepitoisessa maaperässä ei kulje talousvesijohtoja. Ravinnon ja talousveden välityksellä altistuminen on arvioitu merkityksettömäksi altistumisreitiksi. 

Suunnittelualue sijaitsee tiiviisti rakennetulla kaupunkialueella, eikä se ole ekologisesti herkkä. Haitta-ainepitoinen maaperä peittyy muun muassa kivituhkalla ja kasvillisuudella, mikä vähentää lintujen, nisäkkäiden ja matelijoiden suoraa altistumista haitta-aineille. Lintujen, nisäkkäiden ja matelijoiden reviirit ovat tyypillisesti myös suunnittelualuetta laajempia, mikä vähentää niiden oleskelua haitta-ainepitoisilla alueilla. Tämä vähentää altistumista ja haitta-aineista aiheutuvia riskejä. Kaupunkiympäristössä ekologisia altistujia on myös vähemmän kuin luonnontilaisella kohteella. 

Maaperän mikrobit ja maaperäeläimet voivat altistua haitta-aineille elinympäristössään. Maaperäeliöstö on voinut sopeutua välttelemään haitta-ainepitoisia alueita, ja mikrobit ovat voineet sopeutua käyttämään orgaanisia PAH-yhdisteitä energianlähteenään. Kohteella todetut haitta-aineet sitoutuvat tehokkaasti maaperän partikkeleihin ja orgaaniseen aineeseen, mikä vähentää niiden biosaatavuutta ja vähentää siten altistumista. Maaperäeliöstön altistumisesta ei arvioida aiheutuvan merkittävää riskiä maaperän biologisille tai mikrobiologisille prosesseille. Lisäksi näiden prosessien merkittävyys tiiviisti rakennetulla maa-alueella on jo lähtökohtaisestikin vähäinen.

Alueella esiintyvistä haitta-ainepitoisuuksista ei arvioida aiheutuvan ekologisia riskejä.

Kohteen maaperän haitta-ainepitoisuuksista aiheutuvat kulkeutumis-, terveys- ja ekologiset riskit arvioidaan vähäisiksi ja epätodennäköisiksi. 

Epävarmuustarkasteluna on esitetty, että yläpuiston osalta maaperätutkimuspisteitä ja analyysejä tehtiin kattavasti. Alapuiston maaperää ei päästy tutkimaan alueen jyrkkyyden vuoksi, joten sen maaperän haitta-ainepitoisuuksista ei ole tietoa. Ei kuitenkaan ole syytä olettaa esimerkiksi vanhojen ilmakuvien perusteella, että alueella olisi ollut käyttöä, jonka vuoksi alueella olisi suuresti yläpuistosta poikkeavia haitta-ainepitoisuuksia. Tutkimuksiin liittyvä epävarmuus huomioidaan kunnostustyön aikana tutkimalla alapuiston maaperää kaivualueilta. 

Riskinarviota varten saatiin suunnitelmat tulevasta maankäytöstä, mikä vähentää arvion lähtötietoihin liittyvää epävarmuutta. 

Alueella tullaan tekemään puiston korjauksiin liittyviä kaivutöitä, joten haitta-ainepitoisen maan määrä vähenee ja riskit edelleen pienenevät edellä esitetystä.

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella kohteen maaperällä ei ole riskiperusteista puhdistustarvetta. 

Kohteessa tullaan tekemään kaivutöitä, jotka kohdistuvat haitta-ainepitoiseen maaperään. Koska alueella ei arvioida olevan riskeihin perustuvaa maaperän puhdistustarvetta, kaivutyöt ehdotetaan tehtäviksi rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Edelleen ehdotetaan, että alueella tehtäviä kaivutöitä varten ei aseteta numeerisia kunnostustavoitteita. 

Kaivun rajoittaminen välttämättömään, muiden kaivutöiden vaatimaan laajuuteen vähentää työkoneista ja kuljetuskalustosta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi täyttömaan, joka usein on neitseellistä materiaalia, tarve on pienempi, jos täytettävät kunnostuskaivannot jäävät pienemmiksi tai kaivantoja ei muodostu. Esitettyjen kunnostustavoitteiden arvioidaan edustavan kestävää lähestymistapaa. 

Puhdistusmenetelmä, niiden valintaperusteet ja työn toteutus

Suunnittelualueella tullaan tekemään rakentamisen vuoksi kaivutöitä, joten kunnostusmenetelmä on massanvaihto. Työjärjestelyistä sovitaan urakoitsijan kanssa erikseen töiden alkaessa.

Maa-ainesta kaivetaan puiston maanrakennustöiden vaatimassa laajuudessa. Ympäristötekninen valvoja valvoo kaivutyötä ja massojen loppusijoittamista tutkimustulosten sekä tarkkailunäytteiden avulla. Eri pitoisuustasot pidetään kaivettaessa erillään. Maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät VNa:n 214/2007 kynnys- ja/tai ohjearvot ja jotka kaivetaan puiston maanrakennustöiden vuoksi, toimitetaan vastaanottopaikkaan, jolla on lupa ottaa vastaan haitta-ainepitoisia maa-aineksia. Maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat VNa:n 214/2007 alemmat ohjearvot, voidaan myös hyötykäyttää suunnittelualueella kaivantojen täytöissä. Hyötykäyttö edellyttää massojen geoteknistä soveltuvuutta, jota arvioidaan kunnostuksen aikana. 

Alueelle varataan välivarastointitilaa, jossa haitta-ainepitoisia massoja voidaan tarvittaessa varastoida lyhytaikaisesti, esimerkiksi laboratorioanalyysien valmistumisen ajan. Välivarastoitavat haitta-ainepitoiset maa-ainekset varastoidaan lähtökohtaisesti päällystetyllä alueella. Mikäli haitta-ainepitoisia massoja välivarastoidaan maapohjalla, välivarastoalueen maaperän tila tutkitaan näytteenotolla ja tarvittaessa kunnostetaan varastoinnin päätyttyä.

Kaivetut maa-ainekset, joissa esiintyy VNa:n 214/2007 kynnys- ja/tai ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan.

Haitta-ainepitoista maa-ainesta kuljettavan toiminnanharjoittajan tulee olla hyväksytty jätehuoltorekisteriin. 

Haitta-ainepitoisen maan kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi. Kuormille laaditaan sähköiset siirtoasiakirjat. Jos sähköisten siirtoasiakirjojen käyttö ei ole mahdollista, kuormat varustetaan paperisilla siirtoasiakirjoilla. Siirtoasiakirjojen laatimisessa noudatetaan Helsingin kaupungin 2.3.2026 antamia ohjeita. Siirtoasiakirjat viedään SIIRTO-rekisteriin. Ympäristötekninen valvoja säilyttää mahdollisia paperisia asiakirjoja kolme vuotta kunnostuksen päättymisestä.

Kuljetuskaluston renkaat puhdistetaan ennen työalueelta poistumista, jos niihin on tarttunut haitta-ainepitoista maa-ainesta.

Kunnostustyö katsotaan päättyneeksi, kun maa-aines on poistettu puiston muiden maarakennustöiden edellyttämässä laajuudessa ja kaivualuilta on otettu jäännöspitoisuusnäytteet.

Viimeistely tehdään rakennussuunnitelmien mukaisesti.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Rakentamisen vuoksi kaivettavat haitta-ainepitoiset maa-ainekset esitetään hyödynnettäväksi suunnittelualueella kaivantojen täytöissä, mikäli maa-ainesten pitoisuudet alittavat VNa:n 214/2007 alemmat ohjearvot ja ne ovat geoteknisesti soveltuvia. Haitta-aineilta haisevaa maa-ainesta ei esitetä hyödynnettäväksi.

Arseenin osalta huomioidaan Helsingin luontainen taustapitoisuus 8,6…15,6 mg/kg (vaihteluväli johtuu maalajikohtaisesta taustapitoisuudesta, lähde GTK 2013, Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet): Pitoisuuksiltaan luontaisen taustapitoisuuden alittavien tai niiden tasolla olevien maa-ainesten hyötykäytölle ei esitetä olevan rajoitteita hyödyntämisalueen tai rakennekerrosten suhteen.

Maa-ainesta, jossa esiintyy mineraalista ainesta, tiiltä tai betonia, alle 10 til.-%, esitetään hyödynnettäväksi. Muulla tavoin jätepitoista maa-ainesta ei tulla hyödyntämään.

Suunnitelmassa esitetyn mukaan haitta-ainepitoisia maa-aineksia voidaan hyödyntää vedellä kyllästymättömässä maakerroksessa. Hyödynnettävän haitta-ainepitoisen maakerroksen yläpuolella tulee olla 0,5 m paksuinen kerros haitta-aineettomia maa-aineksia, mikäli aluetta ei päällystetä. Mikäli alue päällystetään tiiviillä pintarakenteella, esimerkiksi asfaltilla, ei haitta-aineettomalle maakerrokselle ole tarvetta.

Haitta-ainepitoisia maa-aineksia ei hyödynnetä alle 0,3 m etäisyydellä mahdollisista putkilinjoista. 

Hyödynnettävistä haitta-ainepitoisista maa-aineksista tulee ottaa edustavia näytteitä ja haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää laboratoriossa.

Alueet ja syvyydet, joilla haitta-ainepitoisia maa-aineksia hyödynnetään, tulee dokumentoida ja esittää kunnostuksen loppuraportissa.

Veden tutkiminen ja käsittely

Vesienkäsittelyssä noudatetaan pääkaupunkiseudun työmaavesiohjetta (https://julkaisu.hsy.fi/paakaupunkiseudun-tyomaavesiohje.html).

 Kaivannoista pois johdettavat kaivantovedet näytteistetään ennen johtamista ja johtamisen aikana kerran viikossa. Poisjohdettavien kaivantovesien näytteistä analysoidaan kiintoaine, pH ja kyseisellä kaivualueella maaperässä VNa:n 214/2007 kynnysarvotasot ylittävinä pitoisuuksina todetut haitta-aineet (lähtökohtaisesti VNa:n 214/2007 mukaiset metallit ja puolimetallit, PAH-yhdisteet,) sekä HSY:n edellyttämät muut haitta-aineet/parametrit. 

Mikäli pitoisuudet alittavat HSY:n jätevesiviemäriin johdettavien vesien raja-arvot, kaivantovedet johdetaan jätevesiviemäriin HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antamalla luvalla lupaehtoja noudattaen.

Mikäli kaivantovedet eivät sovellu viemäröitäviksi, vesiä voidaan käsitellä viemäröinnin mahdollistamiseksi esimerkiksi kiintoaineenerottimella. Kaivantovedet toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan, mikäli niitä ei saada käsiteltyä jätevesiviemäriin johdettaviksi.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Haitta-ainepitoisen maaperän kaivutöitä ja massojen loppusijoitusta ohjataan tutkimusvaiheen analyysitulosten sekä kaivutöiden aikana otettavien näytteiden ja niille tehtävien mittausten sekä analyysien avulla.

Kohteella tehtävissä mittauksissa voidaan käyttää XRF-kenttämittaria raskasmetallien määrittämiseen. Osa kenttämittareilla määritetyistä seurantanäytteiden pitoisuuksista varmennetaan laboratorioanalyysein. Laboratoriossa analysoidaan lähtökohtaisesti VNa:n 214/2007 mukaiset metallit ja puolimetallit sekä PAH-yhdisteet. Mikäli havaitaan viitteitä muista haitta-ainesta, tutkitaan nämä laboratorioanalyysein.

Kaivun jälkeen otetaan edustavat jäännöspitoisuusnäytteet kaivantojen pohjista ja seinämistä.

Kaivuseinämistä otetaan jäännöspitoisuusnäytteitä noin 20 m matkalta. Mikäli seinämä on lyhyempi kuin 20 m, otetaan siitä silti jäännöspitoisuusnäyte. Seinämänäytteet otetaan maalajikerroksittain.

Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa kaivumassoissa todetut haitta-aineet.

Kunnostuksen lopputulos esitetään pilaantuneen maaperän kunnostuksen loppuraportissa.

Kunnostustyön seurannasta ja näytteiden mittauksista vastaa ympäristötekninen valvoja.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi ja riskien arviointi

Mikäli kaivualueiden seinämiin tai pohjaan jää VNa:n 214/2007 alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, asennetaan niihin huomioverkko.

Eristysrakenteille ei arvioida olevan tarvetta, sillä kohteella ei ole todettu merkittäviä pitoisuuksia kulkeutuvia haitta-aineita.

Kohteelle jää edellä ehdotetuilla kunnostustavoitteilla VNa:n 214/2007 kynnysarvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, sillä kunnostus on ehdotettu tehtäväksi vain rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Tutkimusten perusteella alueelle voi jäädä myös pistemäisesti alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus. Haitta-aineiden ei arvioitu aiheuttavan rajoitteita alueen virkistyskäyttöön. Mikäli maankäyttö muuttuu tulevaisuudessa tässä suunnitelmassa esitettyä herkemmäksi, tulee kulkeutumis-, terveys- ja ekologiset riskit arvioida uudelleen muutokset huomioiden.

VNa:n 214/2007 kynnys- ja ohjearvot ylittävät pitoisuudet on huomioitava mahdollisia tulevia kaivutöitä tehtäessä. Mikäli kohteelta poistetaan maa-ainesta, tulee maa-aineksen haitta-ainepitoisuudet tarkastaa ja varmistaa, että maa-aineksen loppusijoitus tapahtuu vastaanottopaikkaan, jolla on lupa ottaa vastaan haitta-ainepitoista maata. Kaivutöihin varaudutaan laatimalla Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiselle ilmoitus pilaantuneen maaperän kunnostamisesta (YSL 527/2014, 136 §), mikäli pitoisuudet ylittävät VNa:n 214/2007 ohjearvot ja vuonna 2026 saatu päätös ei ole enää voimassa. Kaivutyö tulee tehdä ympäristöviranomaisen määräysten mukaisesti.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta 

Ulkopuolisten pääsy työmaa-alueelle estetään ja työmaa-alue merkitään selvästi. Alueella työskentelevillä sekä vierailevilla tulee olla asianmukaiset suojavaatteet, vähintään kypärä, huomioliivi ja turvakengät.

Kaivutyö toteutetaan siten, että haitta-ainepitoista maa-ainesta ei leviä työmaa-alueen ulkopuolelle. Haitta-aineiden leviäminen vältetään estämällä autojen tarpeeton liikkuminen haitta-ainepitoisella alueella ja tarvittaessa puhdistamalla renkaat. Haitta-ainepitoisen maan kuormat peitetään. Haitta-ainepitoisten massojen välivarastointialueiden maaperä suojataan tai tutkitaan ja tarvittaessa kunnostetaan työn päätyttyä.

Sääolosuhteet, kuten kuivuus, voimakas tuuli ja voimakas sade huomioidaan kunnostustyössä ja tarvittaessa työt keskeytetään. Tarvittaessa kasalla olevia haitta-ainepitoisia massoja pidetään peitettyinä pölyämisen estämiseksi. Haitta-ainepitoisen maa-aineksen leviäminen sadevesien mukana estetään tarvittaessa peittämällä mahdolliset maa-aineskasat.

Kiintoainetta sisältävien kaivantovesien esiintymiseen varaudutaan ennalta.

Pilaantuneen maaperän puhdistamiseen liittyvät työsuojelun erityispiirteet on esitetty Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelmassa.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin

Ilmoituksessa on esitetty esimerkkejä mahdollisista odottamattomista tilanteista sekä niiden takia tehtäviä korjaavia toimenpiteitä.

Tiedottaminen, kirjanpito ja raportointi

Kunnostuksen aloittamisesta ilmoitetaan Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle kirjallisesti ennen töiden aloittamista. Samalla ilmoitetaan kunnostustyön valvonnasta vastaavan henkilön nimi ja yhteystiedot.

Kunnostuksesta vastaava vastaa muusta tarpeelliseksi katsomastaan tiedotuksesta tarvittaessa yhdessä suunnittelijan tai ympäristöteknisen valvojan kanssa.

Pilaantuneen maan vastaanottopaikan kanssa sovitaan pilaantuneen maan vastaanotosta ja massojen toimitukseen liittyvistä käytännöistä ennen maa-aineksen toimitusta.

Kunnostettava alue aidataan ja alueelle tuodaan pilaantuneen maaperän kunnostuksesta kertovat kyltit.

Ympäristötekninen valvoja kirjaa kaivutöiden aikana muistiin vähintään alla esitetyt asiat. Kirjanpito pidetään ajan tasalla kunnostuksen aikana.

Kaivutöiden valmistuttua työstä laaditaan loppuraportti, jossa esitetään vähintään seuraavat asiat: 

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle tarkastettavaksi.

Jälkiseurannan tarvetta ei arvioida käytössä olevilla lähtötiedoilla olevan. Jälkiseurannan tarve esitetään arvioitavaksi kunnostuksen päätyttyä, kun jäännöspitoisuudet ovat tiedossa.

Puhdistustyön ajankohta

Haitta-ainepitoisen maaperän kaivutyöt aloitetaan alkusyksyllä 2026.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Viranomaisen ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Pengerpuistossa, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Kaivualueilta on poistettava haitta-ainepitoiset maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa, kuitenkin huomioiden hyötykäyttöä koskevat määräykset. (VNa 214/2007 2,3,4 §, YSL 135 §)

2. Pilaantuneet maa-ainekset on poistettava siten, että kaivutöitä voidaan myöhemmin jatkaa nyt puhdistettavan alueen rajalta rakenteita vaarantamatta. (YSL 135 §)

3. Ilmoitusalueen ylimpään 0,5 metrin maakerrokseen ei saa jäädä maa-ainesta, jonka haitta-ainepitoisuus ylittää valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot. (VNa 214/2007 2,3,4 §, YSL 135 §)

4. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai ettei haitta-aineille voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin alueellinen maalaji- ja kerroskohtainen luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNa 214/2007 2, 3, 4, 5 §)

5. Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JL  5, 12, 13 §)

6. Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (YSL 135 §, NaapuruussuhdeL 17 §)

7. Ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot ja arseenin alueellinen maalaji- ja kerroskohtainen luontainen taustapitoisuus, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (JL 5, 13 §, VNa 214/2007 2, 3, 4 §) 

8. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNa 214/2007 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

9. Puhdistustyöhön on nimettävä henkilö, joka vastaa puhdistustyön valvonnasta ja jolla on tarvittava asiantuntemus ja kokemus pilaantuneen maaperän puhdistukseen ja puhdistustöiden valvontaan. (YSL 6, 8 §)

10. Puhdistettavalta alueelta on otettava lisänäytteitä maaperän haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseksi. Maanäytteitä tulee ottaa alueilta, joita ei ole aiemmin tutkittu riittävän kattavasti. Maanäytteistä on määritettävä luotettavalla menetelmällä / laboratoriossa vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita on todettu alueen aiemmissa tutkimuksissa VNa:n 214/2007 mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 6 §, VNa 214/2007 2 §) 

11. Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä haitta-ainepitoisuudet edustavasti siten, että ne voidaan ohjata vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maa-aineksia. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää riittävällä määrällä laboratoriotutkimuksia. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNa 214/2007 5 §, YSL 6 ja 209 §)

12. Pilaantuneen maa-aineksen poistamisen aikana on otettava maaperänäytteitä pilaantuneiden alueiden laajuuden, kaivusyvyyksien ja kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien tarkastamiseksi. Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia siten, että maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet ovat edustavasti selvitetty. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 6 §)

Puhdistustyön lopputuloksen toteaminen

13. Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava edustavia jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 §, VNa 214/2007 5 §)

14. Mikäli kenttä- ja laboratoriotestien tulosten välillä ilmenee merkittäviä eroja, tulee siitä ilmoittaa viipymättä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maa-ainesten vastaanottajalle. (JL 13 §, YSL 172 §)

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi

15. Jos puhdistetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Huomiorakenne tulee asentaa myös hyödynnettävien haitta-ainepitoisuudeltaan alemmat ohjearvot ylittävien maa-ainesten alle. Ilmoituksesta poikkeavista eristys- ja huomiorakenteista on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi suunnitelma 2 viikkoa ennen kyseisten rakenteiden asentamista. (JL 12, YSL 7, 16 §)

16. Eristys- ja huomiorakenteet tulee dokumentoida puhdistuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

17. Ulkopuolisten pääsy alueelle tulee estää (JL 13 §)

18. Pilaantuneen maa-aineksen kaivu, lastaus mahdollinen esikäsittely, välivarastointi ja kuljetus sekä muut puhdistukseen liittyvät työvaiheet on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. Puhdistustyön aikana on huolehdittava, ettei puhdistamisesta aiheudu haittaa tai vaaraa alueella tai sen lähistöllä oleskeleville eikä muuta terveys- tai ympäristöriskiä. Kuljetus ja kuormaus on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Kuljetettaessa kosteita ja valuvia maamassoja tulee kuljetuskaluston olla riittävän tiiviitä, jottei kuljetuksissa pääse valumaan haitallisia aineita ympäristöön. (YSL 7, 16 §, JL 13 §)

19. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 15, 17 §)

20. Jätejakeita ei tule seuloa puhdistamisalueella. Karkeaa erottelua, kuten välppäämällä tehtyä jätejakeiden erottelua voidaan tehdä. (JL 13 §, YSL 27 §) 

21. Kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia ennen niiden kuljettamista lopulliseen vastaanottopaikkaan. (JL 12,13 §)

22. Poistettavat pilaantuneet ja/tai haitta-ainepitoiset sekä jätteensekaiset maa-ainekset on toimitettava kuormat peitettyinä ja ominaisuuksiensa mukaisesti luvanvaraiseen vastaanottopaikaan ensisijaisesti hyödynnettäväksi ja toissijaisesti loppukäsiteltäväksi. (JL 8, 13, 29 §)

23. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

24. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §) 

Veden tutkiminen ja käsittely

25. Työmaa on järjestettävä niin, että pinta/hulevesien pääsy alueen kaivantoihin on mahdollisimman vähäistä. Mikäli kaivantoon kertyy vettä, on sen haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen kuin vedet johdetaan pois. Vedestä on analysoitava vähintään maaperätutkimuksissa ja orsi- tai pohjavedessä laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina todetut haitta-aineet. (YSL 155 §).

26. Kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalveluilta (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §)

27. Kaivantoveden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja –valvontayksikölle tarkastettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §, YSA 41 §) 

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

28. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

29. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Jos haitta-ainepitoisia maa-aineksia välivarastoidaan päällystämättömällä alueella, on alueen maaperän pintakerroksen pilaantumattomuus varmistettava edustavalla näytteenotolla välivarastoinnin päätyttyä. (YSL 16 §, JL 13 §)

30. Voimakkaasti haitta-aineilta haisevien maa-ainesten välivarastointia alueella on vältettävä. Varastokasat on peitettävä, mikäli varastointi kestää vähintään vuorokauden. (YSL 7 §, JL 13) 

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

31. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Puhdistusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti edustavin näytteenotoin kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää puhdistusalueella hyödyksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. (YSL 136 §)

32. Selvästi haitta-aineelta haisevia, haihtuvia haitta-aineita, maa-aineksia, jotka sisältävät kynnysarvopitoisuuden ylittäviä pitoisuuksia POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. (YSL 32, 136 §, JL 5, 6, 8 §)

33. Kynnysarvomaita saa käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros (tiivis asfaltti). Hyötykäytettäviä maa-aineksia ei saa sijoittaa mahdolliseen orsi- tai pohjavesikerrokseen. (YSL 16, 32, 136 §, JL 5,6,8 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

34. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta puhdistuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

35. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §) 

Tiedottaminen ja raportointi

36. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle (kymp.maaperavalvonta@hel.fi) on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Mikäli puhdistaminen tehdään useassa osassa, jokaisesta puhdistamisvaiheesta tulee tehdä aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi puhdistamisen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja puhdistamisen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Puhdistamisesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

37. Varsinaisen puhdistamistyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §) 

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Viranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen takia päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään. 

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän puhdistamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve. 

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. 

Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. 

Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä. 

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1-8)

Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle rakentamisen vuoksi. Riskinarvion mukaan alueen maaperässä todetuista haitta-aineista ja jätteistä ei arvioida muodostuvan alueen nykyisessä käytössä terveys- ja ympäristöriskiä, minkä vuoksi haitta-aineille tai alueille ei ole esitetty puhdistustavoitteita.

Puhdistamista on tarpeen jatkaa niin pitkälle, että kaivutöitä on mahdollista jatkaa tulevaisuudessa esimerkiksi katualueen vieressä vaarantamatta tien tai rakennuksen rakenteita.

Ympäristöhallinnon ohjeiden (6/2014) mukainen suositus kestävän kunnostuksen tavoitteeksi on, että pintamaan (noin 0,5–1 metriä) edustavat haitta-ainepitoisuudet uudisrakennuskohteissa alittavat asuintonttien ja lasten leikkipaikkojen kohdalla kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden ja muualla vähintään alemman ohjearvon. Suositus ei koske suoraan asfaltoituja piha-alueita ja niitä epäorgaanisia haitta-aineita, joilla maaperän terveysperusteiset viitearvot ovat selvästi alempaa ohjearvoa suurempia.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille. Vesijohtoverkoston materiaaleissa on tarpeen ottaa huomioon alueella todetut haitta-aineet, jotta haitta-aineiden kulkeutumista talousveteen ei pääse tapahtumaan. Lisäksi haitta-aineet voivat vaikuttaa esimerkiksi materiaalien kestävyyteen.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla ja pilaantuneiden maa-ainesten poistamisella juurien läheisyydestä estetään pilaantuneen maan esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä ja altistuminen haitta-aineille ravintokasvien kautta. 

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta. 

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 9-12)

Ympäristönsuojelulain mukaan lain edellyttämät mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin. Myös lain 6 §:n mukainen selvilläolovelvollisuus edellyttää, että toimijalla on riittävä osaaminen tunnistaa ja ehkäistä pilaantumisen riskit.   

Lisätutkimukset ovat tarpeen, koska alueen maaperää ei ole ollut mahdollista tutkia aiemmin kokonaisuudessaan.

Pitoisuuksien mittaamisessa laboratoriomenetelmät ovat tarkempia kuin kenttämenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.

Pilaantuneisuuden tutkimisella ja rajauksella varmistetaan, että maaperä on puhdistettu riittävästi. Kynnysarvo toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistamistarpeen arvioinnissa. 

Puhdistamistyön lopputuloksen toteaminen (Perustelut määräyksille 13 ja 14)

Maa-ainesten ja riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-aineksien kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan. Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Tuloksissa esiintyvien poikkeuksien ilmoittaminen on tarpeen                    viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi (Perustelut määräyksille 15 ja 16)

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen. 

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (Perustelut määräyksille 17-24)

Määräyksellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana. 

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muun altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Seulomista ei tule tehdä mm. sen aiheuttaman pölyämisen vuoksi. Seulominen on luvanvaraista ja sen vuoksi seulomista tulee tehdä vain alueella, jolla on siihen lupa.

Maa-ainesten tutkimisella varmistetaan oikea vastaanottopaikka tai hyödyntämiskohde.

Määräys on tarpeen ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Veden tutkiminen ja käsittely (Perustelut määräyksille 25-27)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Tutkimalla vesinäytteistä niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita maaperässä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina, voidaan varmistua siitä, että myös vesiliukoiset haitta-aineet, jotka ovat jo liuenneet orsi-/pohjaveteen tulevat otetuksi huomioon.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja - valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa. 

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa. 

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella (Perustelut määräyksille 28-30)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (Perustelut määräyksille 31-33)

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Kohteen arvioinnin yhteydessä on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n mukaisesti alueelta kaivettujen, haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien, mutta alemmat ohjearvot alittavien maa-ainesten soveltuvuus hyödynnettäväksi. Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita, PCDD/PCDF-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia. 

Maa-ainesten hyödyntämisessä on tarpeen huomioida maaperän pilaamiskielto. Hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Pintamaan puhtaudella varmistetaan, ettei haitta-ainepitoisen maa-aineksen hyödyntäminen aiheuta altistumista ja mahdollista ympäristö- tai terveyshaittaa.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 34 ja 35)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella. 

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 36-38)

Aloitusilmoitus ja tiedotus työn eri vaiheiden etenemisestä on tarpeellista viranomaisvalvonnassa. 

Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt puhdistamistoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa sekä tiedon kulkemisen varmistamisessa kiinteistön omistajalle maaperän tilasta.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 8, 16, 27, 32,134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 § 

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 § 

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 15, 17, 29, 121 § 

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 2250,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 18.12.2025, 201 §) perusteella. 

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset 

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta. 

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.