Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Sörnäinen

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki, maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu 

Y-tunnus: 0201256-6

Yhteyshenkilö: Johanna Hytönen, 09-31036414, johanna.hytonen@hel.fi

Puhdistettavan alueen tiedot

Alue sijaitsee Helsingin 10. kaupunginosassa (Sörnäinen), Kiinteistöjen 91-10-252-2, 91-10-9901-0, 91-10-9901-100, 91-10-594-4, 91-10-594-3, 91-10-9906-2, 91-10-252-12 ja 91-432-1-23-M503 alueilla. Alueen omistaa ja sitä hallitsee pääosin Helsingin kaupunki. 

Kiinteistö Oy Kaapelitalo hallinnoi ilmoitusalueen alaista määräalaa kiinteistöstä 91-10-252-2 ja Helen Oy kiinteistöstä 91-10-252-12. Ilmoituksen liitteenä on toimitettu valtakirjat, joilla Kiinteistö Oy Kaapelitalo ja Helen Oy valtuuttavat Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun jättämään ilmoituksen pilaantuneen maan puhdistamisesta myös heidän hallinnoimiensa määräalojen osalta.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille 15.6.2026.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

Suvilahden tapahtumakortteli, Kunnostussuunnitelma, Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit-palvelu, 15.6.2026, FCG Rakennettu ympäristö Oy.

Ilmoitusta on täydennetty 13. ja 17.8. seuraavilla asiakirjoilla: 

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistamiset 

Aluetta tai sen osia koskevat seuraavat aiemmat päätökset:

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Suunnittelualue sijaitsee itäisessä kantakaupungissa Kalasataman alueella, pääsääntöisesti Suvilahden entisen voimalaitosalueen itäosassa. Ilmoitusalueen rajaus on esitetty kuvassa 1.

Kuva 1. Ilmoitusalueen rajaus.

Helenin sähköaseman länsipuolen päällystäminen on ollut suunnitteilla jo useamman vuoden ja se on ollut tarkoitus yhdistää alueella tehtävään isompaan urakkaan. Sähköaseman alueen pienten tasauskaivujen takia kyseinen alue on järkevää yhdistää samaan ilmoitukseen, koska työ on suunniteltu tehtäväksi samassa urakassa Kaasutehtaankadun ja Tapahtumakorttelin kanssa. Alue on kuitenkin Tapahtumakorttelista täysin erillinen alue, joten se on myös rajattu erilliseksi alueeksi ilmoitukseen.

Rakennushankkeille on tyypillistä, että suunnitelmat muuttuvat työn aikana, usein montakin kertaa. Erityisesti rakennuksen suunnitelmat ovat vielä keskeneräisiä.

Työn edetessä saattaa tulla tilanteita, että urakkaan kannattaa yhdistää jonkin pienimuotoinen kaivua vaativa työ, kuten viemäriliitos, joka sijoittuu osin ilmoitusalueen ulkopuolelle. Tästä syystä ilmoitusalueen rajaukseen on jätetty varaus tällaisille pienille ilmoitusalueen ulkopuolelle sijoittuville kaivuille, jotta sellaisista ei tarvitse tehdä erillistä ilmoitusalueen muutosesitystä, joka on aina oma aikaa vievä prosessinsa.

Suunnittelualue on eteläosastaan täytettyä merialuetta, pohjoisosa on ollut 1800-luvulla meren ranta-aluetta. Suvilahden alueelle valmistui ensimmäinen voimalaitos vuonna 1909, jolloin eteläosa on ollut ainakin osittain vielä merta.

Vuoden 1932 ilmakuvassa myös koko tulevan Tapahtumakorttelin eteläinen alue on jo täytetty ja siellä on sijainnut hiilikasoja sekä voimalan rakennuksia ja rakenteita. Vuonna 1932 suunnittelualueen pohjoisosassa ollut leveähkö raide- ja tiealue, joka on kulkenut kaakkoa kohti silloiselle satama-alueelle. Historiatietojen ja ilmakuvien mukaan vuosien saatossa suunnittelualueen eteläosassa voimalan hiilikasojen paikat ovat muuttuneet ja alueelle on tullut lisää voimalan toimintaan liittyviä rakennuksia. Alueella on sijainnut ainakin vanha uunihuone, viisto- ja vaakakammiouunirakennukset ja hiilenkuljettimia.

Ilmakuvien mukaan pohjoisosan raiteet ovat poistuneet käytöstä 1950–60-lukujen vaihteessa ja alue on ollut sekalaisessa käytössä sen jälkeen. Pohjoisosassa on ollut myös polttoaineiden jakelupiste 1960-luvun lopusta vuoteen 2011 asti. Eteläosa on ollut kaasulaitoksen aluetta 1970-luvulle asti, mutta 1980-luvulta alkaen alue on ollut sataman käytössä, ja alueella on sijainnut kaksi suurehkoa rakennusta. 2010-luvulla suunnittelualue ei ole enää ollut satamakäytössä ja alue on ollut pääosin käyttämättömänä tai tilapäiskäytössä. Alueella olleissa satamatoimintaan liittyneissä rakennuksissa on ollut 2010-luvulla tilapäistä toimintaa, kuten verstastoimintaa, mutta nyt rakennukset on purettu.

Alueen pohjoisosan länsireunalla sijaitsee edelleen kallioon louhittu käytöstä poistettu väestönsuoja, joka puretaan rakentamisen yhteydessä.

Suunnittelualuetta rajaa pohjoisessa Leonkatu, jonka pohjoispuolella on Itäväylä. Niiden väliin jäävälle alueelle on suunniteltu toimistorakennusta. Koksikadun itäpuolen pohjoisosassa on rakentamaton kortteli 10624, jonne on suunniteltu asuintaloja sekä toimitiloja. Lisäksi Koksikadun itäpuolella on Kalasatamanpuisto ja juuri valmistumassa oleva Kalasataman yhteiskäyttötilana toimiva rakennus. Suunnittelualueen koillispuolella oleva Kalasataman keskus on vilkas kauppa- ja vapaa-ajan alue sekä tärkeä liikenteen solmukohta.

Etelässä suunnittelualue rajautuu Vilhonvuorenkatuun, jonka eteläpuolella sijaitsee käytöstä poistunut Hanasaaren voimalaitosalue. Suunnittelualueen länsipuolella on Suvilahden vanhoja tehdasrakennuksia sekä Suvilahden kenttä. Lähimmät asuintalot ovat Kalasatamankeskuksen lähin valmis tornitalo 130 metrin päässä ja Kalasatamanpuiston toisella puolella Arielinkadulla n. 160 metrin päässä suunnittelualueen lähimmästä rajasta.

Suunnittelualueella ei ole tällä hetkellä varsinaista jatkuvaa käyttöä tai se on pysäköintialuetta, mutta alueella kuitenkin liikkuu ja oleilee paljon ihmisiä. Alueen keskiosassa on epävirallinen skeittipuisto. Suvilahdessa järjestetään erilaisia tapahtumia ja osa tapahtumista levittäytyy myös suunnittelun kohteena olevalle alueelle.

Tapahtumakorttelin alueelle on tarkoitus rakentaa toimisto-, hotelli-, ravintola- ja liiketiloja sisältävä rakennus ja sen eteläpuolelle tapahtuma-alue erilaisten kulttuuri- ja urheilutapahtumien käyttöön. Koksikadun alue on pääosin rakennettu valmiiksi.

Tapahtumakorttelin alue kuuluu kaava-alueeseen 12751 (14.11.2024) ja Koksikadun alue kaavaan 12751 (7.11.2012). Tapahtumakorttelin kaava-alueen eteläosaan on suunnitteilla tapahtumakenttä ja sen kaavamerkintä on VU, mikä tarkoittaa urheilu-, virkistys- ja tapahtumapalvelujen aluetta. Kaava-alueen keskiosa on kulttuurirakennusten korttelialue kaavamerkinnällä YY ja pohjoisosa (korttelinro 10594) on toimitilarakennusten korttelialue kaavamerkinnällä KTY-1. Kaava-alueen länsireunaan on suunniteltu Kaasutehtaankatu. Koksikatu on katualuetta.

Asemakaavadokumentit on esitetty ilmoituksen liitteessä.

Kentän alueelle tulee kaato luoteesta kohti kaakkoa. Kentän alue päällystetään ja hulevedet johdetaan kentälle asennettaviin sadevesikaivoihin. Kentän rakennekerroksissa otetaan huomioon, että alueelle voidaan iskeä maahan metrin telttakiiloja. Koska kentällä tulee olemaan tapahtumien aikaan yleisötelttoja, kentän alle on suunniteltu kaasujen imuputkisto poistamaan maakerrosten kaasumaisten haitta aineiden aiheuttamaa riskiä alueen käyttäjille. Rakenne tulee kentän länsi-, keski- ja kaakkoisosaan, kun taas kentän itäosassa maakerrokset ovat puhtaampia ja kallio on paikoin lähellä maanpintaa, eikä kaasunkeräysrakenteen tarvetta katsota siellä olevan. Alueilla, jonne kaasunkeräysrakenne asennetaan, kaivu ulottuu noin 1,5 metriä tulevasta kentän pinnasta alaspäin. Tämä tarkoittaa alueen luoteisosassa kaivua noin tasolle +3,0, kentän keskiosassa kaivua noin tasolle +2,4 ja kentän kaakkoisosassa kaivua noin tasolle +1,6. Kaivua tulee nykytasosta kentän luoteis- ja länsiosassa noin metri, keskiosassa noin 1,1–1,5 metriä ja kaakkoisosassa noin 1,6–1,9 metriä. Hulevesien viemäriputket tulevat noin puoli metriä huokoskaasurakenteen alapuolelle. Kaasunkeräysjärjestelmän suunnitelmat on esitetty ilmoituksen liitteenä. 

Kaasutehtaankadun tuleva pinnan taso nousee Vilhonvuorenkadun risteyksestä (+3,8) Leonkadun risteykseen (n. +7,0). Kaasutehtaankadun eteläosaan on suunniteltu kevennysrakenteeksi noin metrin paksuinen vaahtolasikerros, jonka alle tulee 0,5–1,0 metriä syvä putkikanaali. Kaivua vaahtolasirakenteen alueella tulee noin metri nykyisestä maanpinnasta ja putkikanaalin syvimmän osan kohdalla noin kaksi metriä. Kaasutehtaankadun keski- ja pohjoisosassa maaperä on kantavampaa ja alueella on osittain myös kallio lähempänä pintaa. Tälle alueella kadun alle tulee vain tarvittavat rakennekerrokset sekä putkikanaali.

Rakennuksen alueen suunnitelmat ovat vielä kesken. Viimeisimmissä suunnitelmissa rakennuksen alle tulee parkkihalli ja samaan tasoon (lattian yläpinta +1,0) hotellin huoltotiloja. Suurimmalla osalla rakennuksen alueesta kallio on lähellä maan pintaa ja kaivu tapahtuu kallioon asti. Kalliota tulee myös louhittavaksi. Rakennuksen alueen eteläosassa sekä pohjoisosassa on kuitenkin alueita, missä kallio on syvemmällä ja näillä alueilla ei todennäköisesti kaiveta kallioon asti.

Pilaantumisen syy ja ajankohta

Kaasutehtaan alkuajoista saakka merta on täytetty sekalaisilla maa-aineksilla ja louheella. Täyttömaat ovat sisältäneet kaasutehtaan prosesseissa syntyneitä haitta-aineita, kuten öljyhiilivetyjä, BTEX yhdisteitä, syanidia sekä PAH-yhdisteitä. Paikoin alueella esiintyy vanhoja rakenteita, rakennusjätettä ja hiiltä.

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Tapahtumakentän itäosassa todettiin kallion olevan paikoin alle metrin syvyydellä maanpinnasta. Geoteknisten tutkimusten perusteella tapahtumakentän itäosassa on isohkoja alueita, joissa kallion pinta on tason +0 yläpuolella. Tapahtumakentän keski- ja länsiosassa kallio on selvästi syvemmällä. 

Pohjoisosassa eli tulevan rakennuksen alueella maan pinnan taso on pääsääntöisesti 1–3 metriä eteläosaa ylempänä (noin tasolla +4,8…+6,7). Täyttö on enimmäkseen mursketta kallion päällä. Kallion pinta on pääosin 1,2–2,0 metrin syvyydellä maapinnasta. Osalla alueesta kallio on näkyvissä. Aivan alueen pohjoisosassa kallion pinta on selvästi syvemmällä, paikoin yli 6 metrin syvyydessä. 

Tutkimuskohde ei sijaitse pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue 0109103 sijaitsee Santahaminassa, noin 5 kilometriä tutkimuskohteesta kaakkoon. Vuosina 2007–2020 eteläisen alueen ja lähiympäristön pohjavesiputkista tehtyjen mittausten perusteella pohjavedenpinta alueella on vaihdellut noin välillä -1…+1 m mpy. Pohjavesipinnan arvioidaan noudattelevan viiveellä merivedenpinnan vaihteluita. Pohjoisempana selvää pohjavedenpintaa ei ole alueen kallioisuuden takia.

Alue on suurelta osin päällystetty 5-10 cm asfalttikerroksella, jonka alla on rakennekerroksena 0,5-1 metrin kerros mursketta. Pohjoisosan murskeen alla oli vaihtelevasti soraa, hiekkaa sekä kiviä, jotka olivat todennäköisesti alueelta louhittua paikalleen jätettyä kalliota. Eteläosassa maalajeja on hankalampi erottaa erittäin sekalaisen täytön vuoksi. Arviolta sekaisin on soraa, hiekkaa, hienoa hiekkaa ja paikoin silttiä. Alueilla, missä kallio ei ole kovin lähellä pintaa, täyttökerrosten alla noin tasosta -1…-2 alaspäin on alueella savea, mikä on todennäköisesti alkuperäistä meren pohjaa.

Pieniä osia alueesta ei ole päällystetty tai ne ovat viheralueita. Varsinaista hulevesien viemäröintiä alueella ei ole. Rakentamisen jälkeen alueen hulevedet viherkaistoja lukuun ottamatta ohjataan hulevesiviemäriin.

Lähimpään pintavesistöön (Sompasaarenallas) on suunnittelualueelta matkaa lyhimmillään vajaa 50 metriä.

Haitta-aineita koskevat tiedot

Maaperä

Suunnittelualueelle on tehty kohdennetut haitta-ainetutkimukset vuosina 2021–2022. Kohteeseen tehtiin yhteensä 46 koekuoppaa ja 12 kairatutkimuspistettä. Koekuopat kaivettiin kaivinkoneen maksimityöskentelyulottuvuuteen, tiiviiseen louhekerrokseen tai kallionpintaan asti. Tutkimuspisteistä otetuista näytteistä mitattiin työn yhteydessä haihtuvien hiilivetyjen esiintyminen fotoionisaattoridetektorilla (PID-mittari). Lisäksi kohteessa mitattiin mm. syaanivedyn ja rikkivedyn esiintymistä monikaasumittarilla. Kohteelle on tehty jonkin verran tutkimuksia aikaisemminkin.

Alueelle tehdyissä maaperätutkimuksissa todettuja haitta-aineiden pitoisuuksia on verrattu maan pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa käytettävän valtioneuvoston asetuksen 214/2007 viitearvoihin. Tutkimuspisteiden sijainnit on esitetty ilmoituksen liitteenä olevassa piirustuksessa ja sekä vanhojen että uusien tutkimusnäytteiden tulokset on esitetty ilmoituksen liitteenä olevassa yhteenvetotaulukossa. Kunnostussuunnitelmassa olevassa tekstissä pääpaino on vuoden 2020–2021 tutkimusten tuloksissa.

Tutkimuksissa todetut haitta-ainepitoisuudet vaihtelivat selvästi pohjoisen- ja eteläisen alueen kesken. 

Vuoden 2011 Nesteen jakelupisteen puhdistuksessa maaperään jäi sekä alemman että ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjen keskitisleitä (C10-C21), raskaita jakeita (C21-C40) sekä ksyleenejä. Haitta-aineita jäi syvälle, noin 4–7 metrin syvyydelle maanpinnasta. Puhdistuskohde on aivan Tapahtumakorttelin suunnittelualueen koillisnurkassa, jossa kallion pinta on selvästi muuta pohjoista aluetta syvemmällä.

Leonkadun alueella aikaisemmin tehdyissä kaivutöissä alueen täytössä todettiin tumma kuonaa sisältävä kerros, jossa todettiin lähinnä korkeita metallien pitoisuuksia. Kyseiset pitoisuudet ovat kuitenkin sellaisia, että ne eivät vaikuta Tapahtumakorttelin riskinarviointiin olennaisesti, eikä toisaalta ole varmaa tietoa, ulottuuko kyseinen kuonakerros laajasti tapahtumakorttelin kaivualueelle, varsinkin kun tapahtumakorttelin pohjoisosaan suunnitellun rakennuksen suunnitelmat ovat toistaiseksi keskeneräiset. Samantyyppinen musta maakerros on nähtävissä kaivannon luoteisseinämässä D-pisteen puhdistuksen aikaisissa kuvissa, mutta lähimmissä kairapisteissä kuonakerrosta tai korkeita metallipitoisuuksia ei ole todettu.

Kun rakennuksen suunnitelmat tarkentuvat ja kun ilmoitusalueen pohjoisrajan alueen haitta-aineista saadaan lisätietoa, voidaan tarkastella tarvetta riskinarvioinnin tarkentamiseksi tällä alueella. Leonkadun alueen kattava Kalasataman keskuksen kunnostuskartta ja tiedot Leonkadun näytteistä on esitetty ilmoituksen täydennyksen liitteessä.

Muutoin öljyhiilivetyjä todettiin vuoden 2020–2021 tutkimuksissa vain hyvin vähän. Vuoden 2008 kairapisteissä kuitenkin todettiin öljyhiilivetyjä useissa näytteissä: keskitisleitä ja raskaita yhdisteitä alempien ja ylempien ohjearvojen välissä olevia pitoisuuksia ja ylempien ohjearvojen ja vaarallisen jätteen pitoisuusrajan välissä olevia pitoisuuksia. Kahdessa vuoden 2008 tutkimuspisteessä myös vaarallisen jätteen pitoisuusraja ylittyi öljyjen summapitoisuuden osalta. 

Haihtuvia yhdisteitä alueella todettiin verrattain vähän, mutta joissakin näytteissä todettiin bentseeniä ja/tai naftaleenia, pitoisuudet olivat pääsääntöisesti kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä. Kuitenkin yhdessä pisteessä bentseenipitoisuus oli alemman ja ylemmän ohjearvon välissä ja yhdessä pisteessä ylemmän ohjearvon ja vaarallisen jätteen pitoisuusrajan välissä. Kyseiset koekuopat sijaitsevat suunnittelualueen eteläosan länsireunalla tulevan Kaasutehtaankadun alueella. Naftaleenia on todettu alemman ja ylemmän ohjearvon välisenä pitoisuutena 9,2 mg/kg tulevan Kaasutehtaankadun alueella ja ylemmän ohjearvon ja vaarallisen jätteen pitoisuusrajan välisenä pitoisuutena 52 mg/kg tulevan tapahtumakentän alueella. Lisäksi todettiin jokunen kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä oleva pitoisuus tetrakloorieteeniä. Aikaisempien tutkimusten tulokset ovat haihtuvien yhdisteiden osalta samansuuntaisia vuoden 2020–2021 tutkimusten kanssa.

Syanidia esiintyi eteläisen osan koekuopissa laajalti niin alemman kuin ylemmänkin ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina. Suurin alueella todettu pitoisuus 1 720 mg/kg ylittää vaarallisen jätteen pitoisuusrajan. Osassa alueen näytepiteistä syanidia todettiin kuopan jokaisessa näytteessä (24…960 mg/kg) pitoisuuden kasvaessa matalista syvempiin näytteisiin. Molempien edellä mainittujen tutkimuspisteiden näytteissä havaittiin silmämääräisesti syanidiin viittaavia vihreitä sävyjä. Vuoden 2008 tutkimuksissa eteläisen alueen yhdestä tutkimuspisteestä todettiin vaarallisen jätteen ohjeellisen raja-arvon ylittävä pitoisuus syanidia. 

Korkeimmat haitta-ainepitoisuudet todettiin kauttaaltaan eteläosan alueella (pois lukien alueen itäosa), missä savikerrosten yläpuolella oleva sekalainen täyttökerros on paksu. Syvyyssuunnassa pitoisuustasojen vaihtelu oli eteläisellä alueella suurta eikä selvää kerrosta ja/tai syvyyttä ollut havaittavissa, missä pitoisuudet olisivat selvästi olleet suurimmillaan.

Pitoisuudet olivat pääsääntöisesti linjassa aikaisemmin alueella tehtyjen tutkimusten ja näytteenottojen kanssa lukuun ottamatta vuoden 2008 tutkimuksessa todettuja vaarallisen jätteen ohjeellisen raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia kuparia ja syanidia sekä samassa tutkimuksessa todettuja suurehkoja öljyhiilivetyjen pitoisuuksia.

Edellä mainittujen tutkimusten lisäksi alueella tehtiin näytteenotto tammikuussa 2023, jonka tarkoituksena oli saada yksittäisiä näytteitä kaasulaitosjätteestä. Tässä tutkimuksessa kaikki näytteet eivät edustaneet maakerroksia, vaan ennemminkin pistemäistä kohtia alueen maakerroksissa ja tämän takia haitta-aineiden pitoisuudet ovat osassa näytteistä suuria.

Osassa koekuopista todettiin tiivistä louhetäyttöä, josta ei päästy kaivamaan syvemmälle. Louhetta havaittiin pääosin paksummissa täytöissä suunnittelualueen eteläosassa. Usea louhetta sisältänyt koekuoppa jouduttiin lopettamaan kesken, koska kaivaminen oli hankalaa eikä kuoppia voitu routa- ja asfalttikerroksen vuoksi helposti laajentaa. Näin ollen on epävarmaa kuinka syvälle täyttö yltää ja mitkä ovat maaperän haitta-ainepitoisuudet louheen alapuolella.

Maaperänäytteenottojen kenttämittauksissa ei havaittu merkittäviä pitoisuuksia. PID-mittauksen osalta pitoisuudet vaihtelivat välillä 0,0… 0,5 ppm, ollen pääosin 0 ppm. Pieniä pitoisuuksia todettiin yhteensä 12 näytteessä. Mittaukset suoritettiin suoraan näytteenottopusseista. Syaanivety- tai rikkivetypitoisuuksia ei todettu tutkimuksen aikana.

Tutkimusnäytteiden kynnysarvon ylittävien näytteiden lukumäärät ja maksimipitoisuudet on esitetty taulukossa 1. Taulukossa ei ole otettu huomioon vanhojen tutkimusten näytteitä eikä 2023 tehtyä näytteenottoa.

Taulukko 1. Vuosina 2021-2022 tehdyissä tutkimuksissa todetut VNa:n 214/2007 kynnys- ja ohjearvojen ylitykset sekä maksimipitoisuudet (KA: kynnysarvo, AO: alempi ohjearvo, YO: ylempi ohjearvo, VJ: pienin sovellettava vaarallisen jätteen pitoisuusraja).

Koksikadun alueella tutkimuksissa ja jäännöspitoisuusnäytteissä todetut haitta-aineet ja niiden pitoisuudet sekä haitta-aineiden sijainti Koksikadun alueella ovat sellaisia, että ne eivät vaikuta Tapahtumakorttelin riskinarviointiin olennaisesti. Koksikadun kunnostuskartta ja näytetaulukko on esitetty ilmoituksen täydennyksen liitteenä.

Suunnittelualueen pohjoisosan vanhan uunihuoneen perustuksen päällä ja rakenteista erotettavissa olleessa kourussa todettiin merkittävä määrä hiiltä.

Eteläosassa hiiltä todettiin satunnaisesti joko ohuina (alle 10 cm) tai paksuina (enimmillään n. 1 m) kerroksina tai maa-ainekseen sekoittuneena. Paksuin hiilikerros todettiin tulevan tapahtumakentän keskiosassa sijaitsevassa koekuopassa. Selkeää jatkuvaa kerrosta ei todettu, mutta on todennäköistä, että eteläisellä alueella jatkuvampiakin kerroksia voi esiintyä, koska alue on ollut paikoin hiilivarastokenttänä.

Koekuoppien kaivun yhteydessä täyttömaissa havaittiin jätejakeita, kuten tiili- ja betonijätettä, puuta, lasia, bitumikalvoa sekä harjateräksen palasia. Havainnot keskittyivät suunnittelualueen eteläosaan. Jätetäyttöä havaittiin syvissä koekuopissa luonnollisen savipinnan yläpintaan saakka. Puretun toimistorakennuksen pohjan täyttöhiekkojen alla todettiin vanhan kaasulaitoksen aikaisia valurautaputken palasia, joiden pinnoilla oli silmämääräisesti syanidipitoista maa-ainesta.

Osassa koekuopista havaittiin kiinteitä rakenteita kaasutehtaan ajoilta. Pohjoisosassa yhdessä kuopassa havaittiin hiilellä täytetty betonikouru ja toisessa kallion päälle muurattuja tiilirakenteita. Ilmakuvien ja vanhojen karttojen mukaan rakenteet liittyvät vanhan vuonna 1948 puretun uunihuoneen perustuksiin.

Eteläosassa pääosa kiinteistä betonirakenteista havaittiin vuonna 1952 puretun vaakakammiouunirakennuksen sekä hiilikuljettimien alueella. Rakenteet olivat pääosin betonilaattoja sekä betonisia ja valurautaisia putkia. Yhdessä eteläisimmistä kuopista havaittiin betonipaaluja.

Selvät kiinteät rakenteet on esitetty ilmoituksen liitteenä olevissa piirustuksissa koekuopan päällä olevalla rastilla.

Määräarvio suunnittelualueen rakentamisen takia kaivettavista haitta-ainepitoisuuksiltaan vähintään VNa:n 214/2007 kynnysarvot ylittävistä maa-aineksista on esitetty taulukossa 2.

Taulukko 2. Arvio suunnittelualueen rakentamisen vuoksi kaivettavien haitta-ainepitoisten maa-ainesten massamääristä.

Rakentamisen jälkeen alueelle jääviä haitta-aineita ja niiden pitoisuuksia on arvioitu Kunnostussuunnitelmassa esitetyn riskinarvion yhteydessä. Kohteeseen jäävän haitta-ainepitoisen maan määrää on vaikea arvioida, koska suuressa osassa tutkimuspisteitä ei päästy täyttökerroksen alapintaan asti.

Pohjavesi

Suunnittelun tukena on käytetty tuloksia yhteensä seitsemästä suunnittelualueella tai sen lähistössä sijaitsevasta pohja- tai orsiveden havaintoputkesta tai putkiparista. Osa putkista on asennettu eri aikoina, ja ne ovat kuuluneet tai kuuluvat edelleen eri seurantaohjelmiin, joten tehtyjen analyysien määrä sekä näytteenotto- ja analyysimenetelmät ovat vaihdelleet. Putkien sijainnit on esitetty ilmoituksen liitteessä.

Huokosilma

Suunnittelualueen rajauksen sisäpuolella sijaitsee kolme huokosilman havaintoputkea ja näiden tuloksia on käytetty suunnittelun tukena. Alueen eteläosassa sijaitsevat putket RF402 ja RF403 ja lisäksi suunnittelualueen luoteisosassa sijaitsee havaintoputki HK4, josta on saatavilla tuloksia ainoastaan vuosilta 2021–2022. Putket on asennettu eri aikoina ja ne ovat kuuluneet eri seurantaohjelmiin, joten tehtyjen analyysien määrä sekä näytteenotto- ja analyysimenetelmät ovat vaihdelleet. Putkien sijainnit on esitetty ilmoituksen liitteessä.

Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Kunnostussuunnitelmassa esitetty riskinarvio on laadittu koskemaan alueen rakentamisen jälkeistä tilannetta, jossa:

Huomioiden alueen maaperän ja ympäristön olosuhteet sekä alueella todetut haitta-aineet ja niiden esiintymislaajuus, riskinarviointi tehdään tarkennetusti ainoastaan haihtuville yhdisteille, jotka voivat kulkeutua hengitysilmaan. Mahdollisia altistujia ovat alueella työskentelevät sekä alueen palveluiden käyttäjät.

Koska kohteessa ainoa merkitykselliseksi arvioitu kulkeutumis- ja altistusreitti on haitta-aineiden kulkeutuminen alueen rakennusten sisäilmaan, tarkastellaan kriittisinä haitta-aineina haihtuvia hiilivetyjä.

Kriittisten haitta-aineiden kuvaukset ja ominaisuudet on esitetty Kunnostussuunnitelman liitteessä. Talousvetenä käytettävän pohjaveden vertailuarvoja on esitetty Kunnostussuunnitelman liitteenä olevassa pohjavesitulosten koontitaulukossa ja sisäilman vertailuarvoja saman suunnitelman liitteenä olevassa huokosilmatulosten koontitaulukossa. Koska alueen vettä ei käytetä talousvetenä ja huokosilman pitoisuuksia ei ole asianmukaista verrata sisäilman haitattomiin pitoisuuksiin, voi taulukoissa esitettyjä vertailuarvoja käyttää vain viitteellisesti suuruusluokkien hahmottamiseen.

Suunnittelualue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella, eikä sen läheisyydessä ole ekologisesti herkkiä kohteita. Alueen ympäristössä esiintyy laajalti haitta-aineita sisältäviä täyttömaita, minkä seurauksena pohjavesi on kuormittunutta. Alueen ympäristössä ei ole tunnistettu herkkiä kohteita, joille pohjavedessä esiintyvistä haitta-aineista esiintyisi haittaa.

Tehtävien rakennustoimenpiteiden seurauksena alueen hulevesien hallinta tehostuu ja maaperästä poistuu haitta-aineita rakentamisen vaatiman kaivun seurauksena. Tehtävät toimenpiteet pienentävät veden mukana mereen ja muualle alueen ulkopuolelle kulkeutuvia haitta-ainepitoisuuksia. Alueen kaavassa on edellytetty, että rakentaminen ei saa muuttaa orsi- ja pohjaveden luonnollista virtaussuuntaa.

Haitta-aineiden kulkeutumista pohjaveden mukana ei alueella arvioida puhdistustarvetta laukaisevaksi tekijäksi.

Suunnittelukohde sijaitsee kaupunkialueella, jossa maaperän eliöstöä ja ekologisia prosesseja ei voida pitää merkittävinä eikä riskienhallintatoimenpiteitä ohjaavina tekijöinä.

Alue on ollut pitkään teollisessa käytössä ja ihmistoiminnan vaikutus alueen eliöstöön ja ekologisiin prosesseihin on hyväksytty jo maankäytöstä päätettäessä. Nykyinen maaperäeliöstö on sopeutunut maaperän olosuhteisiin ja se tulee rakentamisen vaatiman kaivutyön vuoksi pääosin poistumaan.

Rakentamisen vuoksi tehtävien massanvaihtojen seurauksena ympäristön tila tulee alueen ympäristössä paranemaan ja haitta-aineiden kokonaismäärän pienentyessä myös kuormitus lähialueille vähenee.

Kulttuuri- ja toimitilarakennusten korttelialueilla kallion pinta on paikoin hyvin korkealla, eikä tutkimusten yhteydessä todettu merkittävästi kohonneita haitta-ainepitoisuuksia. Ainoastaan korttelin koilliskulmassa entisen jakeluaseman alueella pitoisuudet ylittivät alemmat ohjearvot. Suunnittelualueen pohjoisosassa on ainoastaan yksi pohjaveden ja yksi huokosilman tarkkailuputki (PV4 ja HK4), joista oli käytettävissä tuloksia ainoastaan vuosilta 2021 ja 2022. Kyseiset putket eivät sijoitu suunnitellun rakennuksen alueelle, vaan ovat sen luoteispuolella.

Suunnitelulla tapahtuma- ja liikerakennusten korttelialueella ei ole todettu haitta-aineita alemmat ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina, lukuun ottamatta puhdistettua jakeluaseman aluetta. Jakeluaseman alueella on puhdistuksen jälkeen jäänyt haihtuvia hiilivetyjä sekä öljyhiilivetyjä syvälle maaperään (noin tasolle -1,7...+1,3). Jakeluaseman tontin puhdistus on lopetettu mainittuun tasoon, sillä sen alapuolella on ollut rakenteita, kuten kaasuputki ja voimajohtoja. Lisäksi kaivun syventämisen on arvioitu vaarantavan kaivannon seinämien stabiliteetin ja aiheuttamaan katualueen mahdollisen sortumisen.

Karkea käsitteellinen malli kulttuuri- ja toimistorakennusten korttelialueen tilanteesta on esitetty kuvassa 2. Taulukossa 3 on esitetty todetut enimmäispitoisuudet kulttuuri- ja toimitilarakennusten korttelialueiksi suunniteltujen alueiden maaperässä. Lisäksi taulukossa on esitetty enimmäispitoisuudet pohjavedessä ja huokosilmassa, vaikka tarkkailuputket eivät olekaan rakennuksen alueella.

Kuva 2. Käsitteellinen malli kulttuuri- ja toimistorakennusten korttelialueesta. Kuvan vasemmassa alalaidassa on esitetty puhdistetun jakeluaseman kaivanto.

Taulukko 3. Todetut enimmäispitoisuudet kulttuuri- ja toimitilarakennusten korttelialueeksi suunnitellun alueen maaperässä sekä rakennuksen länsipuolen pohjavedessä ja huokosilmassa.

Haihtuvien hiilivetyjen kulkeutumista sisäilmaan on arvioitu SOILIRISK-laskentaohjelmalla (versio 3.2). Yhteenveto laskennasta ja laskentaparametrit on esitetty ilmoituksen liitteessä. Laskennan lähtötiedoissa on huomioitu, että rakennus on työpaikkakäytössä ja alin kerros on varattu pysäköinnille sekä huoltotiloille (pienempi vuotomäärä käyttötiloihin). Maaperän parametreina käytettiin hyvin johtavan hiekkamaan oletusarvoja.

Laskennassa käsiteltiin BTEX-yhdisteitä sekä naftaleenia. Öljyhiilivetyjen fraktiojakaumasta kohteessa ei ole tietoja, joten niiden osalta laskentaa ei tehty.

Laskennan perusteella haihtuvien hiilivetyjen pitoisuudet maaperässä sekä pohjavedessä kulttuuri- ja toimitilarakennusten korttelialueella ovat hyväksyttävällä tasolla. Suurimpaan haitattomaan pitoisuuteen verrattuna korkeimmat todetut pitoisuudet ovat ksyleeneillä (23 %), etyylibentseenillä (10 %) ja bentseenillä (7 %). Myös yhteisvaikutusten arvioidaan laskennan perusteella olevan haitattomalla tasolla. Laskennallisesti arvioidut huokosilman enimmäispitoisuudet ovat kaikille aineille todettuja pitoisuuksia suurempia, joten mittausten perusteella riskit ovat vielä laskennan osoittamaa vähäisempiä.

Riskinarvion laskennallinen tarkastelu on tehty käyttäen SOILIRISK-mallia. SOILIRISK-mallissa määritetään kohdekohtainen haitaton pitoisuus, johon malliin syötettyjä todettuja pitoisuuksia verrataan. Haitattomaan pitoisuuteen vaikuttavat mm. aineiden kyllästymisrajat, keskinäiset mooliosuudet ja summautuvat vaikutukset, jolloin yksittäisten aineiden haitattomia pitoisuuksia ei ole välttämättä mielekästä esittää ja prosenttiosuudet havainnollistavat riskiä paremmin.

Kohteen laskennassa SOILIRISKin esittämät osuudet haitattomista pitoisuuksista on määritetty sisäilma-altistuksen perusteella. Malli laskee syötettyjen lähtöarvojen perusteella vuorokausiannoksen ja vertaa sitä hyväksyttävään annokseen. Laskettu saanti ja siedettävä saanti (hengitetty), joiden perusteella prosenttiosuudet laskennallisesta haitattomasta pitoisuudesta on määritetty, on esitetty Kunnostussuunnitelman liitteessä. Bentseenin laskettu saanti on 0,032 μg/kg d, joka näkyy pyöristettynä lukuna 0,0. Mallin lukitus rajoittaa lukuarvojen muotoilua sekä tulostusasetusten määrittelyä.

Maaperän haitattomia pitoisuuksia ei ole tarkoituksenmukaista laskea ”takaperin” mallista, sillä hiilivetyjen keskinäinen jakauma vaikuttaa kulkeutumiseen sekä summautuviin vaikutuksiin. Tarvittaessa arviota päivitetään puhdistuksen jälkeen jäännöspitoisuuksien perusteella.

Jakeluasemalla kaivutasoon on asennettu eristerakenne HDPE-kalvosta estämään öljyhiilivetyjen leviäminen ympäristöön.

Entisen jakeluaseman alueen puhdistamisesta ja näytteenotosta on kulunut noin 12 vuotta. Hiilivetyjen kulkeutuminen maaperästä ja pohjavedestä huokosilmaan ja edelleen ulko-/sisäilmaan riippuu voimakkaasti niiden fraktiojakaumasta. Vanhassa päästössä herkästi kulkeutuvien kevyiden fraktioiden osuus on luultavasti ajan kuluessa pienentynyt luontaisen hajoamisen seurauksena. Hiilivety-yhdisteiden tarkennettu riskinarviointi vaatisi nykytilanteen fraktiojakauman selvittämistä.

Öljyhiilivetyjä esiintyy pienellä alueella tulevan rakennuksen kokonaisalaan nähden, minkä lisäksi alin kerros on pysäköintikäytössä. Eristerakenteen alapuolelta ei oletettavasti kulkeudu hiilivetyjä huokosilmaan. Jos rakentamisen vuoksi tehtävä kaivu ulottuu eristerakenteen alle, tehdään maaperän pilaantuneisuudesta tarvittavat lisätutkimukset ja tarkennetaan riskinarviota niiden tulosten sekä mahdollisesti tarkentuvien rakennussuunnitelmien perusteella.

Kulttuuri- ja toimitilojen alueella ei arvioida tulosten perusteella olevan riskiperusteista puhdistustarvetta. Alueella ei arvioida esiintyvän laaja-alaisesti haihtuvia haitta-aineita sellaisina pitoisuuksina, että niitä voisi kulkeutua sisäilmaan terveys- tai viihtyvyyshaittaa aiheuttavina pitoisuuksina. Koska hiilivetyjen käyttäytyminen maaperässä riippuu niiden keskinäisestä jakaumasta, tarkennetaan riskinarviota, jos puhdistuksen yhteydessä maaperässä todetaan aiempaa korkeampia pitoisuuksia haihtuvia yhdisteitä.

Tapahtumakenttä on pääosin ulkotilaa, mutta tapahtumien yhteydessä alueelle voidaan sijoittaa väliaikaisia rakenteita, kuten telttoja. Tapahtumakentän alle on suunniteltu toteutettavan kaasunkeräyskerros, josta maaperän huokosilman haitta-aineet johdetaan hallitusti ulkoilmaan. Hulevedet johdetaan hallitusti pintakerroksen päällä hulevesiviemäreihin ja rakennekerrosten alla sijaitsevaan putkistoon. Karkea käsitteellinen malli tapahtumakentän tilanteesta on esitetty kuvassa 3.

Kuva 3. Käsitteellinen malli tapahtumakentän alueesta.

Arvioidut rakentamisen vaatiman kaivun jälkeen alueelle jäävät enimmäispitoisuudet suunnittelualueen maaperässä sekä lähimmissä pohjaveden ja huokosilman havaintoputkissa on esitetty taulukossa 4.

Taulukko 4. Todetut enimmäispitoisuudet suunnitellun tapahtumakentän alueen maaperässä rakentamisen vaatiman kaivutason alapuolella sekä kentän alueen huokosilmassa. Pohjaveden osalta tuloksissa on otettu huomioon myös suunnittelualueen länsipuolen tarkkailuputki FCG06.

Suvilahden alueella esiintyvä syanidi on peräisin kaasulaitoksen puhdistusprosessista, jossa on syntynyt rautasyanidijätettä. Rautaan sitoutunut syanidi ei merkittävästi haihdu maaperästä. Maanäytteistä on tutkimusten yhteydessä analysoitu syanidin osalta pelkkiä kokonaispitoisuuksia. Maaperätutkimusten yhteydessä syaanivedyn pitoisuutta seurattiin kenttämittareilla, eikä pitoisuuksia todettu. Huokosilmamittausten yhteydessä syaanivetyä on todettu kenttämittarilla kahdella näytteenottokerralla vuosina 2016 ja 2019. Mikäli pohjavedessä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävä pitoisuus vapaata syanidia, on se pääsääntöisesti ollut vain pieni osuus kokonaissyanidista.

Vaikka maaperässä ja pohjavedessä on paikoin todettu kohonneina pitoisuuksina haihtuvia yhdisteitä, huokosilmassa pitoisuudet ovat olleet melko pieniä ja yksittäisten yhdisteiden pitoisuudet ovat alittaneet mm. työpaikkojen haitallisiksi tunnetut pitoisuudet (HTP-arvot).

Alueelle rakennettavalla kaasunkeräyskerroksella saadaan tehokkaasti hallittua haihtuvien haitta-aineiden kulkeutumista maaperässä. Koska kaasunkeräysputkisto alipaineistetaan, se katkaisee tehokkaasti kulkeutumisreitin maaperästä tapahtumakentälle ja siellä käytettävien väliaikaisten rakenteiden ilmaan. Haitta-aineiden kertyminen kaasunkeräyskerrokseen on teoriassa mahdollista, jos laitteistoon tulee esimerkiksi toimintahäiriö. Tässäkään tapauksessa rakenteen yläpuolelle ei tiivistyskerroksen vuoksi pääse merkittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Putkiston ollessa pois käytöstä, on mahdollista, että pieniä haitta-ainepitoisuuksia pääsee hulevesiputkistoon, mutta niistä ei arvioida aiheutuvan hulevesiputkiston kautta haittaa terveydelle eikä ympäristölle.

Huokosilmassa todetut pitoisuudet ovat olleet pieniä ja kaasunkeräysrakenteella ne saadaan hallitusti johdettua ulkoilmaan. Todettujen huokosilman pitoisuuksien perusteella myöskään purkualueen ilmaan ei arvioida aiheutuvan terveydelle haitallisia pitoisuuksia. Jos pumppauslaitteistoon tulee väliaikainen toimintahäiriö, voi kaasunkeräyskerrokseen hetkellisesti kerääntyä tähän mennessä mitattuja korkeampia haitta-ainepitoisuuksia, mutta pumpattaessa pitoisuudet laimenevat ulkoilmaan nopeasti, eikä purkualueen ympäristössä arvioida tässäkään tapauksessa esiintyvän terveydelle haitallisia pitoisuuksia.

Kun kaasunkeräysputkisto on käytössä, sen toimintaa tarkkaillaan mittaamalla paine-eroja ja ilman virtausta. Tarvittaessa putkista voidaan mitata haitta-aineiden pitoisuuksia.

Tapahtumakentän alueella sijaitsevassa pohjavesipukissa RF402 pohjaveden pinnan korko on koko mittausaikana ollut korkeimmillaan tasolla +1,29 ja kaikkien 28 mittauksen keskiarvo on +1,16. Läheisessä orsivesiputkessa RF403A pohjaveden korkein pinnan taso on ollut +1,24 ja kaikkien 17 mittauksen keskiarvo on +0,79. Kyseisten putkien alueella tapahtumakentälle suunniteltujen hulevesiputkien vesijuoksun korko on matalimmillaankin yli +1,80.

Kaikissa muissa lähiympäristön pohjaveden tarkkailupisteissä pohjaveden pinnan taso on huomattavasti putkien RF402A ja RF403A tasoa matalammalla, tyypillisesti alle tason +0,50. Alimmillaan tapahtumakentälle rakennettavan hulevesiviemärin vesijuoksun korko on alueen kaakkoiskulmassa, jossa korko +1,46. Rakennettavat hulevesiputket tulevat siis selvästi alueen pohjavedenpinnan yläpuolelle, eikä näin ollen pohjaveden mahdolliset haitta-aineet pääse kosketuksiin asennettavien putkien kanssa.

Tuleva tapahtumakenttä on päällystetty ja viemäröity, joten näillä alueilla maakerroksiin ei pääse juurikaan imeytymään vesiä. Ainoastaan tapahtumakentän reunoilla sijaitsevilla viheralueilla sade- ja hulevedet pääsevät imeytymään maaperään. Kentän rakentamisen yhteydessä vanhan täytön ylimmät kerrokset poistetaan kauttaaltaan ja korvataan puhtaalla täytöllä. Vanha täyttö poistetaan myös hulevesiputkien ympäriltä. Näin ollen maaperään imeytyvät vedet eivät olennaisesti pysty kuljettamaan haitta-aineita siten, että ne olisivat kosketuksissa rakennettavan hulevesilinjaston kanssa. Asennettavat hulevesiputket ovat betonia ja niiden liitoskohdissa on tiivisteet, joten ne ovat suhteellisen vesitiiviitä.

Maakerroksissa olevien kaasumaisten haitta-aineiden ei myöskään arvioida päätyvän hulevesilinjastoon sellaisina määrinä, että se olisi merkittävä kulkeutumisreitti mereen huomioiden lähialueen kokonaisuus.

Tapahtumakentän alueella kaasunkeräyskerroksen rakentaminen suunnitelman mukaisesti arvioidaan riittäväksi riskinhallintakeinoksi. Kaasunkeräyskerroksen suunnitelma on esitetty ilmoituksen liitteenä.

Rakentamisen vaatiman kaivun aikana maaperästä voi purkautua hallitsemattomasti haihtuvia haitta-aineita ulkoilmaan.

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden todetut pitoisuudet huokosilmassa ovat pieniä, eikä niiden arvioida kaivutöiden aikana purkautuvan ulkoilmaan sellaisina pitoisuuksina, että terveysriskejä lyhytaikaisesta altistuksesta voisi aiheutua.

Vaikka syanidin arvioidaan esiintyvän alueella pääosin kompleksisessa muodossa ja olevan heikosti kulkeutuvaa, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että alueilla, joilla syanidia esiintyy korkeina pitoisuuksina, haitallisia syanidiyhdisteitä vapautuu maaperästä ilmaan kaivutöiden aikana. Alueilla, joilla on todettu alemmat ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina syanidia, on kiinnitettävä erityisesti huomiota työsuojeluun. Kaivun aikana ilman syaanivedyn pitoisuuksia on syytä seurata jatkuvatoimisilla mittareilla ja tarvittaessa varustaa työntekijät asianmukaisilla hengityssuojaimilla. Hengityssuojaimista ja muista työsuojeluasioista annetaan tarkemmat ohjeet kohteelle laadittavassa työselostuksessa.

Kaivutyön aikana orsi- ja pohjaveteen voi hetkellisesti vapautua haitta-aineita sisältävää kiintoainesta, minkä seurauksena vedessä esiintyvien haitta-aineiden kokonaispitoisuudet voivat väliaikaisesti kasvaa ja kulkeutuminen pohjaveden mukana tehostua. Jos kaivutyön aikana joudutaan poistamaan kaivantovesiä, tulee niiden pitoisuudet selvittää ja vedet käsitellä tai poistaa asianmukaisesti, jotta ylimääräistä ympäristön pilaantumista ei pääse tapahtumaan.

Alueen maaperää on tutkittu riittävällä tiheydellä ja kohteessa esiintyvät haitta-aineet sekä niiden esiintymislaajuus on hyvällä varmuudella tunnistettu. Louhetäyttö on paikoin rajoittanut tutkimuksia syvyyssuunnassa, mutta olennaisiksi arvioitujen kulkeutumis- ja altistusreittien (kulkeutuminen sisäilmaan) osalta olennaisten maakerrosten haitta-ainepitoisuudet on saatu selvitettyä riittävällä varmuudella. 

Alueen tulevien rakennusten rakenteellisista ratkaisuista ei ole vielä tietoa. Laskennallinen tarkastelu on tehty hiekkamaan ja työpaikkakäytössä olevan rakennuksen oletusparametreilla. Vuotoilmamäärää on pienennetty oletusarvosta, koska kyseessä on uusi rakennus, jonka alimmassa kerroksessa on pysäköinti- ja huoltotiloja, eikä haitallisia aineita kulkeudu suoraan käyttötiloihin.

Kohteessa todettujen öljyhiilivetyjen fraktiokohtainen jakauma ei ole tiedossa. Öljyhiilivedyt ovat olleet maaperässä hyvin pitkään, joten todennäköisesti herkemmin haihtuvat ja kulkeutuvat fraktiot ovat jo poistuneet ja jakaumassa korostuvat raskaammat hiilivedyt.

Laboratorioanalyyseihin liittyy aina epävarmuutta. Tyypillisesti orgaanisia yhdisteitä analysoitaessa mittausepävarmuus on n. ±30 %. Analyysikohtaiset mittausepävarmuudet on esitetty analyysitodistuksissa, jotka ilmoittaja on esittänyt olevan saatavilla pyydettäessä. Myös näytteenottoon liittyy näytteenottotavasta ja maaperän vaihtelevuudesta johtuen epävarmuustekijöitä.

Riskinhallinnan sekä puhdistuksen tarve ja tavoitteet

Esitetyn suunnitelman mukaan tutkimustulosten ja tarkennetun kohdekohtaisen riskinarvion perusteella alueella ei suunnitellun kaasunkeräyskerroksen lisäksi ole tarvetta muille riskinhallintatoimenpiteille. Tarvittaessa arviota tarkennetaan alueen pohjoisosassa olevan entisen jakeluaseman alueen osalta, jos toteutetut eristerakenteet alueelta puretaan.

Kohteessa ei arvioida jo suunniteltujen toimenpiteiden lisäksi olevan riskiperusteista puhdistustarvetta. Kohteessa tehdään rakennusteknisiä kaivuja alueella, jossa esiintyy haitta-aineita. Rakentamisen vuoksi kaivettavaa maa-ainesta on käsiteltävä pilaantuneena maana. Tässä suunnitelmassa on esitetty pilaantuneen maan kaivuun liittyvät toimenpiteet.

Puhdistustavoitteita ei ole asetettu, koska riskinarvioperusteista puhdistustarvetta ei todettu. Mikäli töiden aikana tai ennen työmaan alkua tehtävissä tutkimuksissa todetaan merkittävästi aiemmin havaittuja korkeampia haitta-ainepitoisuuksia, arvioidaan tarvittaessa niiden riskit työn aikana.

Puhdistusmenetelmä, niiden valintaperusteet ja työn toteutus

Suunnittelualueelta poistetaan kaivamalla kaikki rakentamistöiden edellyttämät maamassat.

Kaivu pyritään tekemään kuivakaivuna kaivannosta. Kaivun yhteydessä pilaantuneesta maasta erotetaan suuret kivet ja jätejakeet tavanomaisella kaivinkoneen kauhalla tai käyttämällä välppäkauhaa. Kaivun, varastoinnin ja kuormauksen aikana eri tavoin pilaantuneet maamassat ja jätteet lajitellaan ja pidetään erillään. Mikäli on mahdollista, maamassat lastataan suoraan pois kuljettavien autojen kyytiin.

Kun kaivannon pohja on kaivettu rakentamisen vaatimaan tasoon, kohteen ympäristötekninen valvoja ottaa kaivannon pohjasta jäännöspitoisuusnäytteen. Kaivannon pohjaa tulee pitää avoimena mahdollisimman pieni ala ja lyhyt aika kerrallaan. Kaivanto voidaan peittää, kun ympäristötekninen valvoja on antanut siihen luvan.

Kaivettuja pilaantuneita maamassoja voidaan säilyttää kasoilla lyhytaikaisesti (noin viikon) esimerkiksi laboratorioanalyysien tulosten odottamisen tai vastaanottopaikan selvittämisen ajan. Maamassoja voidaan läjittää koko ilmoitusalueella siten, että lisäpilaantumista ei tapahdu. Läjityksen aikana huolehditaan, että kasat eivät pölyä tai aines leviä muulla tavoin ympäristöön. Tarvittaessa kasoja kostutetaan tai ne peitetään. 

Kohteella voidaan kuivattaa lyhytaikaisesti märkiä maamassoja siten, että niistä tulee kuljetuskelpoisia. Märkien maamassojen leviäminen ympäristöön tulee estää esimerkiksi louhepenkereellä. Kaikkien massojen varastointi on suoritettava siten, että maaperän tai ympäristön lisäpilaantumista ei tapahdu.

Suuria pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita sisältävien, voimakkaasti haisevien maamassojen tai jätteiden tai vaarallisen jätteen lyhytaikaistakin varastointia kohteella pyritään välttämään. Mikäli varastointia joudutaan kohteella tekemään, on em. haitta-aineiden tai hajujen leviäminen ympäristön hengitysilmaan estettävä peittämällä kasat. Maa-ainesten lyhytaikaista varastointia ja kuivattamista voidaan tehdä koko urakka-alueella. 

Maamassoja, joissa haitta-aineiden pitoisuudet ovat alle alempien ohjearvojen, voidaan varastoida suunnittelualueella rajoituksetta.

Puhdistustyömaalla syntyvät jätteet kerätään, lajitellaan ja toimitetaan luvanvaraisiin jätteen vastaanotto- tai kierrätyspisteisiin. Jätettä sisältävät kaivumaat toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan. Maamassoja ei seulota alueella.

Pilaantuneet maa-ainekset kuljetetaan vastaanottopaikkoihin kuorma-autoilla kuormat peitettyinä. Kuljetuksista pidetään kuormakirjanpitoa ja jokaisesta pilaantuneen maan kuormasta laaditaan siirtoasiakirja, joka pidetään mukana kuljetuksen aikana.

Puhdistetulle alueelle rakennetaan kunkin alueen vaatimat rakennekerrokset, kunnallistekniikka ja muut rakenteet suunnitelmien mukaisesti.

Puhdistustyö päättyy, kun suunnittelualueen rakennustyöt on saatettu päätökseen.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Suunnitelman mukaan hyödyntämisessä toteutetaan kestävän kehityksen ja kiertotalouden periaatteita. Pois kuljetettavan maa-aineksen ja korvaavan täyttömateriaalin määrän vähentyessä kuljetusten aiheuttamat päästöt sekä korvaavan materiaalin valmistuksen ja käsittelyn aiheuttamat päästöt vähenevät merkittävästi. Ulkopuolisen täyttömateriaalin tarpeen vähentyessä myös neitseellisten luonnonvarojen käyttö vähenee.

Lähtökohtana hyödyntämiselle on, että hyödynnettävät maat eivät aiheuta pohjaveden lisäpilaantumista eikä muutakaan haittaa alueen käyttäjille ja/tai ympäristölle. Rakentamisen yhteydessä kaivettavia maamassoja hyödynnetään alueen täytöissä seuraavasti:

Toteutunut määrä, sijoitusalue ja syvyys mitataan paikoilleen. Tiedot käytetyn maa-aineksen määrästä, haitta-aineista ja sijoituspaikan sijainnista esitetään loppuraportissa.

Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivutyöt kohteella eivät pääsääntöisesti ulotu pohjaveden pinnan tasoon. Mikäli kohteella kuitenkin joudutaan pumppaamaan kaivannosta vettä pois, tulee veden haitta-ainepitoisuus tarkistaa ennen pumppausta. Kaivantoveden laadun perusteella päätetään käsittelyn tarpeesta ja käsittelymenetelmistä. Ensisijaisesti kohteella noudatetaan Helsingin kaupungin työmaavesiohjetta.

Mikäli vettä halutaan pumpata pois kaivannoista, työn toteuttajan tulee tehdä HSY:n kanssa sopimus jätevesien johtamisesta viemäriin. Johdettavien vesien käsittelyssä ja tarkkailussa noudatetaan HSY:n esittämiä vaatimuksia. Alueen pohjavedessä on todettu muiden haitta-aineiden lisäksi kloorattuja alifaattisia yhdisteitä, joita ei saa joutua pieninäkään pitoisuuksina HSY:n viemäriverkostoon.

Vaihtoehtoisesti käsitelty vesi voidaan johtaa myös mereen, mikäli veden laatu täyttää mereen johtamisen vaatimukset. Suunnittelualue kuuluu kahteen eri kaivantovesiä koskevaan ympäristölupa-alueeseen. Riippuen alueesta, kohteella sovelletaan joko kohdan 1 tai 2 määräyksiä.

Pumpattaessa kaivantovesistä pyritään poistamaan aina kiintoaines tehokkaasti. Muu käsittelyn tarve päätetään haitta-aineiden perusteella. Käsittelyssä voidaan käyttää lisäksi öljynerotusta sekä tarvittaessa aktiivihiilisuodatusta, joka tarvitsee tehostetun kiintoaineen erotuksen. Vedenkäsittelyjärjestelmän kapasiteetti tulee mitoittaa työhön soveltuvaksi.

Haitta-aineiden esiintymistä tutkitaan näytteenotoin kerran viikossa. Näytteitä otetaan aluksi sekä kaivantovedestä ennen käsittelyä sekä vedestä käsittelyn jälkeen. Vesinäytteistä analysoidaan kaikki kohteen maaperässä alemman ohjearvon ylittävät haitta-aineet, sekä HSY:n ja mereen johtamisen luvan edellyttämät haitta-aineet. Käsitelty vesi johdetaan viemäriin tai mereen määrämittarin kautta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Pilaantuneiden maiden kaivua ohjaa ympäristötekninen valvoja.

Pilaantuneen maaperän kaivutöitä ohjataan tutkimusvaiheen analyysitulosten sekä puhdistuksen aikana otettavien näytteiden ja tehtävien mittausten perusteella. Pilaantuneen maan laadun luokittelussa voidaan käyttää XRF-, PetroFlag-, HCN ja PID-mittauksia ja laboratorioanalyysejä.

Suunnittelualueen kaakkoisosassa Koksikadun alueen länsipuolella ja suunnittelualueen länsipuolella olevia alueita ei ole saatu tutkittua tulevan Kaasutehtaankadun keski- ja pohjoisosan runsaiden putkien ja kaapeleiden takia ja tulevan tapahtumakentän itäosan linja-autojen kääntöpaikan takia. Kyseiset alueet tutkitaan mahdollisimman pian urakan alussa.

Sellaisilta alueilta, joissa ennakkotutkimuksissa tai työn aikaisissa tutkimuksissa on todettu alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, kaivantojen pohjien ja seinämien maaperän haitta-aineiden jäännöspitoisuudet tarkastetaan ottamalla kaivupinnoista jäännöspitoisuusnäytteitä.

Osasta jätejakeista (esim. betoni) otetaan näytteitä haitta-aineiden pitoisuuden ja kaatopaikkakelpoisuuden selvittämiseksi. Näytteet otetaan, kun materiaalia on kasalla riittävän suuri määrä, joten materiaaleja joudutaan varastoimaan työmaalla. Näytetulosten valmistuminen kestää tyypillisesti muutamia viikkoja.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi ja riskien arviointi

Alueilla, jossa kaivu päättyy maakerrokseen, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, asennetaan kaivupintaan huomiorakenne yleisesti maarakennuksessa käytettävistä materiaaleista poikkeavasta materiaalista, esimerkiksi värillisestä aitaverkosta. Rakennuksien ja laattojen alle huomiorakenteita ei asenneta. Mikäli pilaantuneisuus sijaitsee selvästi alimman alueella havaitun vesipinnan alapuolella, huomiorakenteita ei asenneta (esim. tason -1 alapuoli).

Mikäli kaivannon seinämään jää alemman ohjearvotason ylittäviä pitoisuuksia helposti kulkeutuvia haitta-aineita, asennetaan kaivuseinämään tarvittaessa suodatinkangas, joka katsotaan riittäväksi eristerakenteeksi pohjavedenpinnan yläpuolisilla alueilla. 

Lähtökohtaisesti muunlaista eristerakennetta (kuten HPDE-kalvoa) ei tarvita, koska kaivannot eivät ulotu pohja- /orsivedenpinnan tason alapuolelle.

Alueella esiintyvien haitta-aineiden kulkeutuminen vanhasta täytöstä uuteen pilaantumattomaan täyttöön on mahdollista merkittävissä määrin lähinnä veden välityksellä. Koska rakentamisen vuoksi tehtävä massanvaihto ei ulotu pohjaveden pinnan tasoon, ei kulkeutumista arvioida tapahtuvan sellaisia määriä, että suodatinkangasta tiiviimpi eristerakenne olisi tarpeellinen.

Alueen täyttö on vanhaa, joten myös kaasumaiset haitta-aineet ovat olleet maakerroksissa pitkään, eivätkä siten nykytilanteessa kulkeudu kovinkaan helposti. Kaivutöiden yhteydessä maakerroksista voi vapautua kaasumaisia haitta-aineita, mutta kaasujen vapautuminen on yleensä hyvin hetkellistä. Työn päätyttyä kaasumaisia haitta-aineita ei arvioida vapautuvan vanhasta täytöstä enää sellaisia määriä, että ne päätyisivät merkittävissä määrin yläpuoliseen puhtaampaan täyttöön. Lisäksi alueelle asennetaan imuputkisto, joka poistaa mahdollisia kaasumaisia haitta-aineita maakerroksista.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Puhdistuksen kohteena oleva alue aidataan ja merkitään pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. Jos kaivualue kuuluu jo aidattuun työmaa-alueeseen, jolle sivullisten pääsy on estetty, ei erillistä aitaamista tehdä.

Haitta-ainepitoinen aines ei saa levitä puhtaille alueille ajoneuvojen renkaiden mukana. Tarvittaessa autojen ajoreiteille levitetään mursketta tai ajoneuvojen renkaat puhdistetaan muulla tavoin. Työmaan vaikutusalueella oleva yleinen tiealue harjataan ja pestään säännöllisesti.

Ilmoituksen liitteenä olevassa Kunnostussuunnitelmassa on käsitelty muun muassa työmaan kemiallisia vaaratekijöitä, yleistä työturvallisuutta sekä pilaantuneen maan puhdistukseen liittyviä erityisiä työmaajärjestelyjä ja henkilökohtaisia suojaimia. 

Kohteen haitta-aineisiin liittyvistä ilman laadun mittauksista työmaalla on esitetty seuraavaa:

Kaivu keskeytetään, jos haitta-aineen pitoisuus kaivannossa tai työalueella nousee yli seuraavien arvojen:

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin

Ympäristötekninen valvoja seuraa pilaantuneiden maiden kaivua ja tarkkailee alueelta mahdollisesti löytyviä aikaisemmin havaitsemattomia haitta-aineita, poikkeavia jätteitä, rakenteita tai muuta poikkeavaa. Mikäli maassa havaitaan esim. tynnyreitä, säiliöitä ja/tai epämääräistä/pistävää hajua, keskeytetään työ ja poistutaan työskentelyalueelta. Tämän jälkeen mitataan kenttämittarilla ilman syaanivety- ja rikkivetypitoisuudet (H2S) sekä haihtuvien yhdisteiden kokonaispitoisuus (TVOC). Mikäli todetaan HTP-arvojen (8 h tai 15 min) ylityksiä, muutetaan työskentelytapoja siten, että merkittäviä pitoisuuksia ilmaan ei pääse muodostumaan, esimerkiksi kaivantoa pidetään vain mahdollisimman pieni ala auki kerrallaan. Lisäksi käytetään ko. haitta-aineille tarkoitettuja hengityssuojaimia kaivannon läheisyydessä.

PAH-yhdisteillä hajukynnys on haitallista pitoisuutta alempi. Jos kaivutöiden yhteydessä muodostuu PAH-yhdisteiden hajua, mutta pitoisuudet ilmassa alittavat HTP-arvot, toteutetaan kaivu siten, että haitta-aineiden haju ei leviä puhdistusalueen ulkopuolelle. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaivua avokaivoannossa ei tehdä tuulensuunnan ollessa kohti herkkiä kohteita, että kaivantoa pidetään auki mahdollisimman pieneltä alueelta kerrallaan ja että maat kaivetaan suoraan tiiviille lavoille.

Jos jätevesiviemäriin pumpattavassa vedessä todetaan HSY:n asettamien määräysten ylittäviä parametreja tai haitta-ainepitoisuuksia, keskeytetään pumppaus sekä suunnitellaan ja vesien esikäsittelyä parannetaan, siten että määräykset täyttyvät.

Myrskyjen ja rankkasateiden mahdollisuus otetaan huomioon kuormien peittämisessä, kaivumaiden tilapäisessä sijoittamisessa ja kaivantojen kuivatuspumppauksessa. Voimakkaalla rankkasateella kaivutyö keskeytetään tarvittaessa.

Poikkeuksellisista tilanteista ilmoitetaan välittömästi kohteen rakennuttajalle sekä tarvittaessa Helsingin ympäristöpalveluihin.

Tiedottaminen, kirjanpito ja raportointi

Puhdistuksen aloittamisesta tehdään aloitusilmoitus Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille. Aloitusilmoituksessa kerrotaan puhdistuksen aikataulu ja puhdistamiseen osallistuvien tahojen yhteystiedot. Tarvittaessa puhdistamisesta tiedotetaan naapureita. Helsingin kaupunki päättää muusta tiedottamisesta.

Puhdistuksen valvoja pitää puhdistuksesta kirjanpitoa työmaan tapahtumien dokumentointia ja loppuraportin laatimista varten. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla puhdistuksen aikana. Loppuraportissa esitetään vähintään seuraavat asiat: 

Loppuraportti toimitetaan Helsingin ympäristöpalveluihin tarkastettavaksi.

Alueelle tulee jäämään kaivutason alapuolelle kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä maita. Myös ympäristöön jää haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä maakerroksia. Jälkiseurannan tarve arvioidaan puhdistuksen jälkeen.

Puhdistustyön ajankohta

Pilaantuneen maaperän puhdistus tehdään muun rakentamisen yhteydessä. Työ on tarkoitus aloittaa syksyllä 2026, pois lukien rakennuksen alue, jonka aikataulu on avoin.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoittaja on toimittanut hakemuksen täydennyksenä valtuutukset, joilla valtuutetaan Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu ilmoituksen hakijaksi myös kiinteistöiltä 91-10-252-12 ja 91-10-252-2 vuokraamillaan alueilla.

Viranomaisen ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Suvilahden tapahtumakortteleiden ja Kaasutehtaankadun alueella, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Ilmoituksessa esitetyt riskienhallintatoimet on toteutettava siten, että tapahtumakentän alueella ulkoilmaan ja tapahtumarakenteiden sisälle kulkeutuvien kaasumaisten haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä pitoisuuksia, joilla hyväksyttävät terveysriskitasot ylittyvät. (YSL 7, 141 §, VNa 214/2007 2 §)

2. Kaivualueilta on poistettava haitta-ainepitoiset maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa, kuitenkin huomioiden hyötykäyttöä koskevat määräykset. (VNa 214/2007 2,3,4 §, YSL 135 §)

3. Pilaantuneet maa-ainekset on poistettava siten, että kaivutöitä voidaan myöhemmin jatkaa nyt puhdistettavan alueen rajalta rakenteita vaarantamatta. (YSL 135 §)

4. Ilmoitusalueen ylimpään 0,5 metrin maakerrokseen ei saa jäädä maa-ainesta, jonka haitta-ainepitoisuus ylittää valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot. (VNa 214/2007 2,3,4 §, YSL 135 §)

5. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai ettei haitta-aineille voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin alueellinen maalaji- ja kerroskohtainen luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNa 214/2007 2, 3, 4, 5 §)

6. Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JL  5, 12, 13 §)

7. Jos kohteessa todetaan rakennusjätettä sisältävää maata, on kyseisestä maa-aineksesta otettava maanäytteitä, joista on selvitettävä luotettavalla menetelmällä asbestin esiintyminen. Asbestin esiintymistä ei tarvitse selvittää, jos voidaan esittää rakennusjätteen olevan peräisin ennen 1920-lukua tai vuoden 1993 jälkeen tehdyistä rakenteista tai 1.4.1995 jälkeen puretuista rakenteista. (JL 12, 13 §, YSL 6, 16, 172 §)

8. Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (YSL 135 § NaapuruussuhdeL 17 §)

9. Ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot ja arseenin alueellinen maalaji- ja kerroskohtainen luontainen taustapitoisuus, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (JL 5, 13 §, VNa 214/2007 2, 3, 4 §) 

10. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNa 214/2007; 2, 3, 4 § YSL 135 §)

11. Mikäli alueella todetaan maa-aineksia, jotka sisältävät POP- yhdisteitä vähintään VNa:n 214/2007 mukaisten kynnysarvojen tai EU:n POP-asetuksessa esitetyn alemman pitoisuusrajan ylittäviä pitoisuuksia ja kyseisiä maa-aineksia ei ole rakentamisen vuoksi tarpeen poistaa, on tilanteesta esitettävä riskinarvion sisältävä selvitys. ((EU) 2019/1021)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

12. Puhdistustyöhön on nimettävä henkilö, joka vastaa puhdistustyön valvonnasta ja jolla on tarvittava asiantuntemus ja kokemus pilaantuneen maaperän puhdistukseen ja puhdistustöiden valvontaan. (YSL 6, 8 §)

13. Puhdistettavalta alueelta on otettava lisänäytteitä maaperän haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseksi. Maanäytteitä tulee ottaa paikoilta, joilta on purettu rakennuksia tai rakenteita alueen aiempien tutkimusten jälkeen tai muilta alueilta ja syvyyksiltä, joita ei ole aiemmin tutkittu kattavasti. Maanäytteistä on määritettävä luotettavalla menetelmällä / laboratoriossa vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita on todettu alueen aiemmissa tutkimuksissa VNa:n 214/2007 mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 6 §, VNa 214/2007 2 §) 

14. Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä haitta-ainepitoisuudet edustavasti siten, että ne voidaan ohjata vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maa-aineksia. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää riittävällä määrällä laboratoriotutkimuksia. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNa 214/2007 5 §, YSL 6 ja 209 §)

15. Pilaantuneen maa-aineksen poistamisen aikana on otettava maaperänäytteitä pilaantuneiden alueiden laajuuden, kaivusyvyyksien ja kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien tarkastamiseksi. Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia siten, että maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet ovat edustavasti selvitetty. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 6 §)

Puhdistustyön lopputuloksen toteaminen

17. Mikäli kenttä- ja laboratoriotestien tulosten välillä ilmenee merkittäviä eroja, tulee siitä ilmoittaa viipymättä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maa-ainesten vastaanottajalle. (JL 13 §, YSL 172 §)

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, huokoskaasujärjestelmä, dokumentointi

18. Jos puhdistetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Eristys- ja huomiorakenteista on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi periaatesuunnitelma rakenteille 2 viikkoa ennen kyseisten rakenteiden asentamista. (JL 12 §, YSL 7, 16 §)

19. Huokoskaasujärjestelmän rakentamista varten laadittava suunnitelma on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen asennustyön alkamista. (JL 12 §, YSL 141, 172 §)

20. Eristys- ja huomiorakenteet sekä asennettu huokoskaasujärjestelmä tulee dokumentoida puhdistuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

21. Ulkopuolisten pääsy alueelle tulee estää (JL 13 §)

22. Pilaantuneen maa-aineksen kaivu, lastaus mahdollinen esikäsittely, välivarastointi ja kuljetus sekä muut puhdistukseen liittyvät työvaiheet on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. Puhdistustyön aikana on huolehdittava, ettei puhdistamisesta aiheudu haittaa tai vaaraa alueella tai sen lähistöllä oleskeleville eikä muuta terveys- tai ympäristöriskiä. Kuljetus ja kuormaus on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Kuljetettaessa kosteita ja valuvia maamassoja tulee kuljetuskaluston olla riittävän tiiviitä, jottei kuljetuksissa pääse valumaan haitallisia aineita ympäristöön. (YSL 7, 16 §, JL 13 §)

23. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5,17 §)

24. Jätejakeita ei tule seuloa puhdistamisalueella. Karkeaa erottelua, kuten välppäämällä tehtyä jätejakeiden erottelua voidaan tehdä. (JL 13 §, YSL 27 §) 

25. Kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia ennen niiden kuljettamista lopulliseen vastaanottopaikkaan. (JL 12,13 §)

26. Poistettavat pilaantuneet ja/tai haitta-ainepitoiset sekä jätteensekaiset maa-ainekset on toimitettava kuormat peitettyinä ja ominaisuuksiensa mukaisesti luvanvaraiseen vastaanottopaikaan ensisijaisesti hyödynnettäväksi ja toissijaisesti loppukäsiteltäväksi. (JL 8, 13, 29 §)

27. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

28. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §) 

Veden tutkiminen ja käsittely

29. Työmaa on järjestettävä niin, että pinta/hulevesien pääsy alueen kaivantoihin on mahdollisimman vähäistä. Mikäli kaivantoon kertyy vettä, on sen haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen kuin vedet johdetaan pois. Vedestä on analysoitava vähintään maaperätutkimuksissa ja orsi- tai pohjavedessä laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina todetut haitta-aineet. (YSL 155 §).
 

30. Kaivantovedet tulee johtaa jätevesiviemäriin tai noudattaa alueen kaivantovesien johtamisten ympäristölupia. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalveluilta (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §)

31. Kaivantoveden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai ympäristölupien mukaisiin johtamis- tai vastaanottopaikkoihin on toimitettava ympäristöseuranta- ja –valvontayksikölle tarkastettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 155, 172 YSA 41 §)

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

32. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

33. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista Välivarastoinnissa tulee huomioida, ettei sivullisille saa sen seurauksena aiheutua haittaa. Lisäksi esim. kasoista ei saa levitä haitta-ainepitoista vettä ympäristöön. Jos haitta-ainepitoisia maa-aineksia välivarastoidaan päällystämättömällä alueella, on alueen maaperän pintakerroksen pilaantumattomuus varmistettava edustavalla näytteenotolla välivarastoinnin päätyttyä. (YSL 16 §, JL 13 §)

34. Voimakkaasti haitta-aineilta haisevien maa-ainesten välivarastointia alueella on vältettävä. Varastokasat on peitettävä, mikäli varastointi kestää vähintään vuorokauden. (YSL 7 §, JL 13) 

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

35. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Puhdistusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti edustavin näytteenotoin kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää puhdistusalueella hyödyksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. (YSL 136 §)

36. Selvästi haitta-aineelta haisevia, haihtuvia haitta-aineita, maa-aineksia, jotka sisältävät kynnysarvopitoisuuden ylittäviä pitoisuuksia POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. (YSL 32, 136 §, JL 5, 6, 8 §)

37. Kynnysarvomaita saa käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros (tiivis asfaltti). Hyötykäytettäviä maa-aineksia ei saa sijoittaa mahdolliseen orsi- tai pohjavesikerrokseen. (YSL 16, 32, 136 §, JL 5,6,8, §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

38. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta puhdistuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

39. Jos pilaantuneisuus jatkuu 17.8.2026 ilmoituksen täydennyksenä toimitetun ilmoitusalueen rajauksen ulkopuolelle, on ennen työn jatkamista esitettävä puhdistettavan alueen laajentamisesta suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Töitä ei saa tehdä ilmoitusalueen ulkopuolella ennen kuin suunnitelma tai uusi ilmoitus on hyväksytty. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Pohjaveden ja huokoskaasun sekä kaasunkeräysjärjestelmän tarkkailu

40. Pohjaveden ja huokoskaasun haitta-ainepitoisuuksia tulee tarkkailla puhdistuksen aikana. Havaintoputkista on otettava näytteet ennen puhdistamisen aloittamista, puhdistamisen aikana ja 3 kuukauden kuluttua puhdistuksen valmistumisesta. Vesi- ja kaasunäytteistä on analysoitava vähintään alueella aiemmin tehdyissä maaperä-, pohjavesi- ja huokoskaasututkimuksissa todetut haitta-aineet. (YSL 6, 7, 14, 17, 141 §)

41. Näytteenoton tulosten sekä puhdistuksen aikaisten maaperän tutkimustulosten ja muiden havaintojen perusteella on tehtävä arvio pohjaveden ja huokoskaasun jatkotarkkailutarpeesta sekä tarvittaessa suunnitelma tarkkailun toteuttamisesta. Suunnitelmassa on esitettävä mm. pohjavesi ja huokoskaasuputkien paikat ja rakenteet, näytteenoton tiheys ja analysoitavat aineet sekä seurannan lopettamisen ehdot. Suunnitelma on toimitettava viimeistään pilaantuneen maaperän puhdistamisen loppuraportin yhteydessä. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi muuttaa tai tarkentaa tarkkailusuunnitelmia, mikäli muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta, päätöksen määräysten valvottavuutta eivätkä tarkkailun kattavuutta. (YSL 6, 7, 14, 136, 141 §)

42. Alueelle asennettavan huokoskaasujen keräysjärjestelmän toimintaa ja päästöjä on tarkkailtava. Tarkkailusta on laadittava suunnitelma, joka on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle vähintään neljä viikkoa ennen järjestelmän käyttöönottoa. Suunnitelmassa on esitettävä vähintään, miten ja kuinka usein järjestelmän toimintaa tarkkaillaan, kuinka usein ja mitä haitta-aineita tullaan seuraamaan, sekä miten varaudutaan mm. laitteiston toimintahäiriöihin ja mahdolliseen kaasujen puhdistamiseen. Lisäksi suunnitelmassa on esitettävä tulosten raportointiaikataulu. (JL 12, 13 §, YSL 6, 7, 15, 20, 141 172 §)

Tiedottaminen ja raportointi

43. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Mikäli puhdistaminen tehdään useassa osassa, jokaisesta puhdistamisvaiheesta tulee tehdä aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi puhdistamisen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja puhdistamisen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Puhdistamisesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

44. Varsinaisen puhdistamistyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §) 

45. Puhdistamisesta on tiedotettava alueen vuokralaisia. (YSL 7 §, JL 13 §) 

46. Mahdollisia rakennetun huokoskaasukeräysjärjestelmän alueelle tulevia kaivutöitä, alueen tapahtumarakenteiden maaperään työntyvää ankkurointia sekä muita maaperään kajoavia töitä varten on laadittava ohje, jotta keräysjärjestelmälle koituvat vauriot voidaan pyrkiä välttämään tai syntyneet vauriot korjaamaan. Ohje on toimitettava tiedoksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle viimeistään loppuraportin yhteydessä sekä kaikille, jotka tulevat suorittamaan alueella maaperään kajoavia töitä huokoskaasujärjestelmän valmistumisen jälkeen. (YSL 7, 15, 172 §) 

47. Puhdistamisesta on laadittava loppuraportti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maanomistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. 

48. Kaasunkeräysjärjestelmän tarpeellisuudesta ja jatkokäytöstä on tehtävä selvitys ennen päätöksen voimassaoloajan loppumista. Selvitys on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Selvityksen avulla arvioidaan mahdollisen jatkotarkkailun tarve. (YSL 6, 7, 15, 135, 141 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Viranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen takia päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään. 

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän puhdistamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve. 

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen puhdistustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. 

Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. 

Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä. 

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1-11)

Kohteen tapahtumakentän riskienhallintatoimet on määritetty riskinarvioperusteisesti. Määräys on asetettu, jotta pilaantuneesta maasta ei aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle.

Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle rakentamisen vuoksi. Riskinarvion mukaan alueen maaperässä todetuista haitta-aineista ja jätteistä ei arvioida muodostuvan alueen nykyisessä käytössä terveys- ja ympäristöriskiä, minkä vuoksi haitta-aineille tai alueille ei ole esitetty puhdistustavoitteita.

Puhdistamista on tarpeen jatkaa niin pitkälle, että kaivutöitä on mahdollista jatkaa tulevaisuudessa esimerkiksi katualueen vieressä vaarantamatta tien tai rakennuksen rakenteita.

Ympäristöhallinnon ohjeiden (6/2014) mukainen suositus kestävän puhdistuksen tavoitteeksi on, että pintamaan (noin 0,5–1 metriä) edustavat haitta-ainepitoisuudet uudisrakennuskohteissa alittavat asuintonttien ja lasten leikkipaikkojen kohdalla kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden ja muualla vähintään alemman ohjearvon. Suositus ei koske suoraan asfaltoituja piha-alueita ja niitä epäorgaanisia haitta-aineita, joilla maaperän terveysperusteiset viitearvot ovat selvästi alempaa ohjearvoa suurempia. Leikkipaikan alueilla pintakerroksen kulumisen tarkkailulla varmistetaan, että pilaantumattoman maan kerros on muilla kuin asfalttialueilla vähintään 0,5 metriä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille. Vesijohtoverkoston materiaaleissa on tarpeen ottaa huomioon alueella todetut haitta-aineet, jotta haitta-aineiden kulkeutumista talousveteen ei pääse tapahtumaan. Lisäksi haitta-aineet voivat vaikuttaa esimerkiksi materiaalien kestävyyteen.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Asbestia on käytetty rakentamisessa 1920-luvulta lähtien vuoden 1993 loppuun, jolloin sen käyttö pääasiassa kiellettiin. Asbestipurun sääntely astui voimaan 1.4.1995. Rakennusjätteessä saattaa esiintyä asbestia, jos se on peräisin vuosien 1920-1994 välillä rakennetusta tai ennen 1.4.1995 puretusta kohteesta. Maa-aineksen seassa esiintyvän asbestin tunnistaminen on tärkeää, koska hienojakoinen asbestikuitu aiheuttaa terveysvaaran, mikäli kuituja pääsee ilmaan hengitettävässä muodossa esimerkiksi kaivutöiden yhteydessä. Purku- ja maantäyttötöiden seurauksena, tai ajan kuluessa pehmenneet ja pulveroituneet asbestipitoiset materiaalit voi olla vaikea erottaa sekalaisen täyttömaan seasta silmämääräisesti. Maaperässä esiintyvät yksittäiset rakennusjätteen kappaleet, tai suuremmat erikseen purettavissa olevat rakenteet eivät lähtökohtaisesti aiheuta tarvetta maaperän asbestiselvitykselle, eikä myöskään, jos todettu rakennusjäte koostuu sellaisista jätejakeista, joissa asbestia ei tiedetä käytetyn.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla ja pilaantuneiden maa-ainesten poistamisella juurien läheisyydestä estetään pilaantuneen maan esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä ja altistuminen haitta-aineille ravintokasvien kautta. 

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta. 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1021, eli ns.

POP-asetuksessa jätteille on asetettu kaksi pitoisuusrajaa. Jätteet, jotka sisältävät POP-yhdisteitä vähintään alemman pitoisuusrajan verran, on käsiteltävä asetuksessa säädetyillä menetelmillä. Ylemmän pitoisuusrajan ylittyminen tuo mukanaan jätteen käsittelyä koskevia lisärajoituksia. Polyklooratuille dibentsodioksiineille ja -furaaneille (PCDD/PCDF) ja dioksiinien kaltaisille PCB-yhdisteille (dl-PCB:t) alempi jätteen käsittelyä ohjaava pitoisuusraja on 5 μg/kg. POP-asetus ei suoraan koske pilaantunutta maaperää, mutta sekä asetuksen, että ympäristöhallinnon ohjeen (6/2014) mukaan PBT- ja vPvB-aineiden hävittäminen ja poistaminen kierrosta tulisi olla tavoitteena. Tämän vuoksi em. Haitta-aineiden osalta tarkempi riskinarvio on tarpeen.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 12-15)

Ympäristönsuojelulain mukaan lain edellyttämät mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin. Myös lain 6 §:n mukainen selvilläolovelvollisuus edellyttää, että toimijalla on riittävä osaaminen tunnistaa ja ehkäistä pilaantumisen riskit.   

Lisätutkimukset ovat tarpeen, koska alueen maaperää ei ole ollut mahdollista tutkia aiemmin kokonaisuudessaan maaperässä esiintyvän louhekerroksen alapuolelta, rakenteiden alta eikä alueen länsi- ja itäpuolilla sijainneiden maanalaisten putkien- ja kaapeleiden ym. takia.

Pitoisuuksien mittaamisessa laboratoriomenetelmät ovat tarkempia kuin kenttämenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.

Pilaantuneisuuden tutkimisella ja rajauksella varmistetaan, että maaperä on puhdistettu riittävästi. Kynnysarvo toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistamistarpeen arvioinnissa. 

Puhdistamistyön lopputuloksen toteaminen (Perustelut määräyksille 16 ja 17)

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-aineksien kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan. Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jäännöspitoisuusnäytteiden edustamaksi pinta-alaksi on määrätty ilmoituksessa esitetystä pienempi ala, koska kyseessä on alue, joka on tehty sekalaisilla suunnittelemattomilla täytöillä. Haitta-aineiden pitoisuudet voivat siis vaihdella paikallisesti hyvin paljon.

Tuloksissa esiintyvien poikkeuksien ilmoittaminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, huokoskaasujärjestelmä, dokumentointi (Perustelut määräyksille 18-20)

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen. Kohde sijaitsee meren läheisyydessä ja pohjavedenpinnan on arvioitu seuraavan viiveellä merenpinnantasoa. Kaivannon pohjaan mahdollisesti asennettavan eristysrakenteen tarpeen arvioinnissa on tärkeä ottaa huomioon todennäköiset meren tulvahuiput sekä varautuminen merenpinnan nousuun ja edellä mainittujen tapahtumien vaikutus pohjavedenpinnan korkeuteen.

Huokoskaasujärjestelmän suunnitelma on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden sekä kaasunkeräysjärjestelmän asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (Perustelut määräyksille 21-28)

Määräyksellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana. 

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muun altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Seulomista ei tule tehdä mm. sen aiheuttaman pölyämisen vuoksi. Seulominen on luvanvaraista ja sen vuoksi seulomista tulee tehdä vain alueella, jolla on siihen lupa.

Maa-ainesten tutkimisella varmistetaan oikea vastaanottopaikka tai hyödyntämiskohde.

Määräys on tarpeen ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Veden tutkiminen ja käsittely (Perustelut määräyksille 29-31)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Tutkimalla vesinäytteistä niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita maaperässä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina, voidaan varmistua siitä, että myös vesiliukoiset haitta-aineet, jotka ovat jo liuenneet orsi-/pohjaveteen tulevat otetuksi huomioon.

Alueen eri osilla on omat ympäristölupansa kaivantovesien johtamiselle. Työmaa-alueen kaivantovesien johtamisen voi tehdä näitä ympäristölupia noudattaen. HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja - valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa. 

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa. 

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella (Perustelut määräyksille 32-34)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (Perustelut määräyksille 35-37)

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Kohteen arvioinnin yhteydessä on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n mukaisesti alueelta kaivettujen, haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien, mutta alemmat ohjearvot alittavien maa-ainesten soveltuvuus hyödynnettäväksi. Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita, PCDD/PCDF-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia. 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1021, eli ns. POP-asetuksen mukaan POP-yhdisteitä sisältävän jätteen osalta on varmistettava jätteen sisältämien POP-yhdisteiden hävittäminen tai muuntaminen palautumattomasti siten, että jäljelle jäävillä jätteillä ja päästöillä ei ole POP-yhdisteiden ominaisuuksia. PBT- ja vPvB-aineiden hävittäminen ja poistaminen kierrosta tulisi olla tavoitteena.

Näin ollen ko. yhdisteiden kynnysarvon ylittävät pitoisuudet tulisi lähtökohtaisesti rajata hyötykäytön ulkopuolelle.

Maa-ainesten hyödyntämisessä on tarpeen huomioida maaperän pilaamiskielto. Hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Pintamaan puhtaudella varmistetaan, ettei haitta-ainepitoisen maa-aineksen hyödyntäminen aiheuta altistumista ja mahdollista ympäristö- tai terveyshaittaa.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 38 ja 39)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella. 

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä. Päätös pilaantuneen maaperän puhdistamisesta annetaan tietylle alueelle, jonka rajoja ei saa ylittää ilman uutta YSL:n 136 §:n mukaista ilmoituspäätöstä tai ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön hyväksyntää.

Pohjaveden ja huokoskaasun sekä kaasunkeräysjärjestelmän tarkkailu (perustelut määräyksille 40-42)

Oikein suunnitellulla ja toteutetulla tarkkailulla ennen ja jälkeen puhdistamisen, varmistutaan riskinarvion toteutumisesta sekä siitä, ettei alueelle jäävä pilaantunut maa-aines tai orsi- ja pohjavesi aiheuta pohjaveden eikä maaperän pilaantumista ilmoitusalueella eikä sen ulkopuolella tai haittaa terveydelle.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 43-48)

Aloitusilmoitus ja tiedotus työn eri vaiheiden etenemisestä on tarpeellista viranomaisvalvonnassa. 

Määräys vuokralaisille tiedottamisesta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei puhdistus loukkaa yksityistä etua.

Riskinhallintarakenteena toimivan huokoskaasukeräysjärjestelmän toiminnan jatkuvuuden varmistaminen on tärkeää, jotta järjestelmä toimii kuten on esitetty.

Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt puhdistamistoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa sekä tiedon kulkemisen varmistamisessa kiinteistön omistajalle maaperän tilasta.

Määräys kaasunkeräysjärjestelmän tarpeellisuuden ja jatkokäytön selvittämisestä on tarpeen ennen päätöksen voimassaoloajan päättymistä jatkotoimien viranomaisen arviointia varten.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 8, 14, 15, 16, 17, 20, 27, 32, 134, 135, 136, 139, 141, 155, 172, 200, 205, 209 § 

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 15, 17, 29, 121 § 

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1021

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään tavanomaisesta suuremman työmäärän vuoksi 50 %:lla korotettu 3375,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 4.12.2025) perusteella. 

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset 

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta. 

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.