Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, 91-10-9901-0, 91-10-9901-100 ja 91-10-252-12, Suvilahdenkatu 1–10 ja Vilhonvuorenkatu 1–12, maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu
Päätös pilaantuneen maaperän puhdistamisesta osoitteessa Suvilahdenkatu 1-10 ja Vilhonvuorenkatu 1-12
Päätös
Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.
Ilmoitus
Ilmoitusvelvollisuus
Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.
Ilmoituksen tekijä
Helsingin kaupunki
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus: 0201256-6
Yhteyshenkilö: Tuuli Aalto, tuuli.aalto@hel.fi
Puhdistettavan alueen tiedot
Alue sijaitsee Helsingin 10. kaupunginosassa (Sörnäinen). Ilmoitusalue sijaitsee suurimmaksi osaksi katualueella olevalla kiinteistöillä 91-10-9901-100. Pieni osa katualueesta ilmoitusalueen itäosassa kuuluu kiinteistöihin 91-10-9901-0 ja 91-10-252-12. Kiinteistöt omistaa Helsingin kaupunki.
Asian vireilletulo
Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille 29.5.2026.
Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:
Pilaantuneen maaperän puhdistamisen yleissuunnitelma (Helsingin kaupunki, Suvilahdenkadun ja Vilhonvuorenkadun kunnostuksen yleissuunnitelma, FCG Rakennettu Ympäristö Oy, 27.5.2026) liitteineen.
Ilmoitusta on täydennetty 16.6.2026 seuraavalla asiakirjalla:
Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu, Kunnostussuunnitelman täydennys, Suvilahdenkatu ja Vilhonvuorenkatu, FCG Rakennettu Ympäristö Oy, 16.6.2026.
Liite 1. Luettelo Vilhonvuorenkadun jatkeen (urakka I ja urakka II) ilmoitusalueiden kunnostusasiakirjoista.
Liite 2: Yhteenvetotaulukko Vilhonvuorenkadun tarkkailukaivojen vesinäytteistä.
Ilmoituksen sisältö
Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:
Alueen sijainti, koko ja maan käyttö
Ilmoitusalueen pinta-ala on noin 1 600 m². Ilmoitusalue käsittää Suvilahdenkadun ja Vilhonvuorenkadun länsiosan. Lisäksi alueeseen kuuluu osia Sörnäisten rantatiestä ja Pääskylänkadusta katujen risteysalueilla. Ilmoitusalue on esitetty alla olevassa kuvassa vihreällä katkoviivalla rajattuna.
Alueen toiminta- ja käyttöhistoriasta ei ole tarkkoja tietoja. Ilmakuvien perusteella ilmoitusalueen kadut on rakennettu ennen vuotta 1932. Ei ole tietoa, että ilmoitusalueella olisi tehty aiemmin maaperän haitta-aineisiin liittyviä tutkimuksia tai kunnostuksia. Katualuetta ympäröivistä kortteleista on purettu vanhoja rakennuksia ja rakennettu uusia tilalle. Alueella on sijainnut aiemmin mm. Shell Oy:n jakeluasema Vilhonvuorenkadun ja Pääskylänrinteen risteyksessä.
Maaperän tilan tietojärjestelmän (MATTI) perusteella osoitteessa Suvilahdenkatu 7 on sijainnut konepaja (v. 1905), jonka aluetta ei ole tiettävästi tutkittu tarkemmin. Osoitteessa Suvilahdenkatu 10 on puolestaan sijainnut painotalo vuosina 1976–2013 ja sitä ennen Rakennustoimiston/Rakennusviraston tielaboratorio vuosina 1938–1974. Maaperän tilan tietojärjestelmässä on molemmissa kohteissa merkintä ”selvitystarve”.
Ilmoitusalue sijoittuu osittain Vilhonvuorenkadun jatkeen urakka I:n ja urakka II päätösalueiden päälle. Luettelo puhdistusta koskevista asiakirjoista on esitetty täydennyksen liitteessä 1.
Ilmoitusalue kuuluu kaava-alueeseen 8559 kokonaisuudessaan Suvilahdenkadun osalta. Myös suurin osa Vilhonvuorenkadusta kuuluu kyseiseen kaava-alueeseen, mutta Sörnäisten rantatiehen rajoittuvalta osalta se kuuluu kaavaan 9558. Asemakaavassa alue on määritetty katualueeksi. Alueella on käynnissä kaavoituksen ajantasaistaminen, jolla ei kuitenkaan arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia nykyiseen käyttöön.
Ilmoitusalueella uusitaan katu- ja kunnallisteknisiä rakenteita. Katujen rakennekerrokset ja pinnoitteet uusitaan töiden yhteydessä. Kaivannot ovat syvimmillään arviolta noin kolme metriä nykyisestä maanpinnasta ja todennäköisesti ne toteutetaan tuettuna ainakin syvimpien vesijohto ja viemärikaivantojen osalta. Lisäksi alueella uusitaan viheralueita.
Suvilahdenkadun ja Vilhonvuorenkadun varrella on asuin- ja liikerakennuksia.
Maaperä, pohjavesi ja pintavesi
Suvilahdenkadun alueella maaperä on koillisosassa täyttömaata ja luoteisosassa osin kalliomaata ja osin siltti/hiekkamaata, jossa pintamaa on täyttöä. Vilhonvuorenkadulla perusmaa on pääosin kalliomaata, jossa pintamaa on täyttöä. Vilhonvuorenkadun kaakkoisosassa perusmaa on siltti/hiekkamaata, jossa pintaosa on niin täyttömaata.
Maanpinnantasot vaihtelevat Suvilahdenkadulla noin +4…+10 välillä ja Vilhonvuorenkadulla noin +3…+18 välillä. Maanpinta viettää Suvilahdenkadulla idän ja koillisen suuntaan ja Vilhonvuorenkadulla kaakon ja idän suuntaan. Kallionpinnataso vaihtelee Suvilahdenkadulla noin -14…+1 välillä ja Vilhonvuorenkadulla noin -6…+14 välillä.
Kohdealue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue sijaitsee noin 5,6 km kohteesta kaakkoon (Santahamina, ID 0109103, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue).
Vilhonvuorenkadun ja Pääskylänkadun risteysalueella sijaitsevassa pohjaveden tarkkailuputkessa pohjavedenpinta on vaihdellut tasojen +7,30…+9,35 välillä. Suvilahdenkadun koillispäässä sijaitsevissa tarkkailuputkissa pinta on vaihdellut tasojen +0,81…+1,02 välillä. Kohde-alueen itä-kaakkoispuolella Sörnäisten rantatien alueella pohjavedenpinta on vaihdellut -0,33…+1,34 välillä ja länsi-luoteispuolella Sörnäisten metroaseman läheisyydessä +14,12…+18,24. Arvioidaan, että pohja- ja orsivesi kulkeutuu alueella pääsääntöisesti idän- ja kaakon suuntaan. Ei ole tietoa, onko em. pohjavesiputkista otettu pinnanmittausten yhteydessä näytteitä.
Ilmoituksen täydennyksessä (16.6.2026) on tuotu esiin, että ilmoitusalueelle ei ole tarkoitus asentaa pohjaveden tarkkailuputkia. Alueen maaperässä on todettu suhteellisen vähän haitta-aineita ja pohjaveden tarkkailua ei siten katsota tarpeelliseksi. Viereisillä Suvilahden ja Hanasaaren alueilla on käynnissä laajat pohjaveden tarkkailut, joilla saadaan kattavasti tietoa lähialueiden pohjaveden laadusta.
Täydennyksen (16.6.2026) mukaan Vilhonvuorenkadun jatkeen (urakka I ja urakka II) yhteydessä niiden alueelle asennettiin yhteensä kuusi pohjaveden tarkkailukaivoa, joista kolmesta on tehty näytteenottoa Suvilahden pohjavesitarkkailun yhteydessä. Kaivot asennettiin puhtaaseen täyttöön paalulaatan päälle. Näytteitä on otettu vain kolmesta kaivosta, koska yhden kaivon kantta ei ole saatu auki useista yrityksistä huolimatta ja kaksi kaivoa on asennettu ajoradalle eikä näytteenottoa ole tehty vaadittavien kattavien liikennejärjestelyiden takia. On kuitenkin katsottu, että tarkkailu kolmesta kaivosta (K1, K2 ja K5) on riittävä määrä alueen koko huomioiden. Vesinäytteissä haitta-aineiden pitoisuudet ovat pääsääntöisesti olleet alle laboratorion määritysrajojen. Vain joidenkin metallien, syanidin ja yksittäisten PAH-yhdisteiden osalta on ollut pieniä määritysrajojen ylityksiä, mutta talousveden laatuvaatimukset tai pohjaveden ympäristölaatunormit eivät ole ylittyneet. Näytteenottokaivojen sijainnit on esitetty alla olevassa kuvassa.
Täydennyksen liitteenä 2 on toimitettu yhteenvetotaulukko Vilhonvuorenkadun tarkkailukaivojen vesinäytteistä. Vuosina 2025 tehdyissä tutkimuksissa kahdessa kaivossa todettiin pohjaveden ympäristölaatunormit ylittäviä pitoisuuksia kloridia. Lokakuun 2025 mittauksissa kahdessa kaivossa kokonaissyanidin pitoisuus oli 0,0038 µg/l ja 0,0097 µg/l sekä yhdessä kaivossa antraseenin 0,01 µg/l ja asenafteenin 0,03 µg/l.
Kohdealueella tai aivan sen läheisyydessä ei ole merkittäviä pintavesistöjä. Lähin pintavesistö on Suomenlahti (Suvilahti) lähimmillään noin 300 metrin päässä alueesta etelään.
Alue on pääsääntöisesti päällystetty ja viemäröity. Päällystämätöntä aluetta on vain viherkaistaleilla. Alueen hulevedet kulkeutuvat pääsääntöisesti sekavesiviemäriin.
Haitta-aineita koskevat tiedot
Vilhonvuorenkadun läntisimmästä osasta (Pääskylänrinteen ja Hämeentien välillä) ei tutkittu haitta-aineita geoteknisten tutkimusten yhteydessä. Täydennyksen (16.6.2026) mukaan kyseiselle alueelle ei voitu tehdä ollenkaan pohjatutkimuspisteitä eikä tutkia haitta-aineita runsaan kunnallistekniikan vuoksi. Alue tutkitaan esimerkiksi koekuopilla ja mahdolliset haitta-ainepitoisuudet selvitetään katu-urakan alkaessa.
Ilmoituksen täydennyksessä (16.6.2026) on tuotu esiin, että pohjatutkimusten yhteyteen oli lisätty kahteen pisteeseen analyysit happamista sulfaattimaista, mutta kummassakaan pisteessä ei todettu savea tulevan rakentamisen syvyydellä, joten analyysejä ei teetetty. Niissä tutkimuspisteissä, missä savea taas todettiin, ei saatu viitteitä happamista sulfaattimaista. Tulevilla kaivusyvyyksillä on todennäköisesti vain vähän savea, mutta happamien sulfaattimaiden esiintymistä tarkkaillaan työn aikana ja tarvittaessa otetaan näytteitä, mikäli kaivu ulottuu savikerrokseen. Mikäli happamia sulfaattimaita todetaan, työt suunnitellaan niiltä osin siten, että asia tulee huomioiduksi.
Suvilahdenkadulla todettiin yhdessä pisteessä kadun keskiosassa 1,0–2,0 metrin syvyydellä alemman ja ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia PAH-yhdisteitä. Yhdessä pisteessä samalla alueella pintamaassa ylittyi myös lyijyn alempi ohjearvo. Lisäksi yhdessä pisteessä ylittyi arseenin kynnysarvo ja useassa pisteessä PAH-yhdisteiden kynnysarvo.
Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi
Kohdekohtaisessa riskinarviossa on verrattu ilmoitusalueella todettuja haitta-aineiden korkeimpia pitoisuuksia ekologisiin riskeihin perustuvaan suurimpaan hyväksyttävään pitoisuuteen herkällä alueella (SHPeko) ja epäherkällä alueella (SHPTeko) sekä suurinta terveysperusteiseen hyväksyttävään pitoisuuteen herkällä alueella (SHPter) ja epäherkällä alueella (SHPTter). Alla olevassa taulukossa on esitetty pitoisuuksien vertailu ekologisiin ja terveysperusteisiin viitearvioihin.
Viitearvovertailun perusteella todetut pitoisuudet ylittävät SHPter-arvot bentso(a)pyreenin ja lyijyn osalta. SHPeko-arvot ylittyvät nikkelin, sinkin, vanadiinin, antraseenin, bentso(a)antraseenin, bentso(a)pyreenin ja PAH-yhdisteiden summapitoisuuden osalta. Lisäksi SHPTeko-arvot ylittyvät sinkin, antraseenin, bentso(a)antraseenin, bentso(a)pyreenin ja PAH-yhdisteiden summapitoisuuden osalta.
Katualue rajautuu osin rakennuksiin, joissa on asuntoja ja näiltä osin sovellettava ohjearvo olisi alempi ohjearvo. Nyt tehtävät työt eivät kuitenkaan ulotu rakennusten alueelle, eikä työn yhteydessä haitta-aineiden mahdollista esiintymistä rakennusten välittömässä läheisyydessä tai alla voida tutkia. Siten riskinarviota ja/tai kunnostustarpeen arviota ei uloteta rakennusten alueille.
Kriittiset haitta-aineet on valittu tarkastelemalla niiden pitoisuuksia ja esiintymistä sekä aineiden haitallisuutta terveydellisin, ekologisin ja ympäristöperustein. Kriittisiksi aineiksi valittiin ylemmän ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina todetut sinkki ja PAH-yhdisteet (antraseeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, fenantreeni ja fluoranteeni). Haitta-aineiden kuvaukset, kemialliset ominaisuudet ja vertailuarvot on esitetty yleissuunnitelman liitteenä.
Riskinarviossa on esitetty käsitteellinen malli ilmoitusalueella todettujen haitta-aineiden mahdollisista kulkeutumisreiteistä. Kohteeseen mahdollisesti rakentamisen jälkeen jäävät haitta-ainepitoisuudet jäävät vähintään 0,5 metrin syvyyteen tai asfalttipinnoitteen/kiveyksen alle, minkä vuoksi haitta-aineiden kulkeutuminen pölyämällä tai pintavalunnan mukana ei ole mahdollista. Maaperässä oleville haitta-aineille ei ole mahdollista altistua suoran kosketuksen välityksellä eikä katualueen viherkaistaleilla tulla myöskään viljelemään ravintokasveja.
Riskinarvion mukaan kulkeutumista voi tapahtua vajoveden välityksellä pohjaveteen. Alueen pohjavesi kulkeutuu arvion mukaan alamäkeen merta kohti idän- tai kaakon suuntaan. Katujen päällysteet ja kiveykset vähentävät huomattavasti maaperän läpi suotautuvan veden määrää. Maaperän läpi kulkeutuvan vajoveden määrä on merkittävin kulkeutumiseen vaikuttava tekijä ja esimerkiksi MARA-asetuksen määritysperusteissa päällystetyn rakenteen läpi on oletettu imeytyvän 10 % sadannasta. Ilmoitusalue on lähes kokonaisuudessaan kalteva pinta, mikä lisää pintavaluntaa ja vähentää maaperään suotautuvan veden määrää. Kadun viherkaistaleet ovat käytännössä ainoita alueita, joilla vedet voivat imeytyvät suoraan maaperään.
Haihtuvien haitta-aineiden mahdollinen kulkeutumisreitti on kulkeutuminen maaperän huokosilman kautta hengitysilmaan. Alue on kuitenkin avointa katutilaa, jossa ilma vaihtuu tehokkaasti.
Edellä mainituin perustein haitta-aineiden kulkeutuminen hengitysilmaan ja/tai pohjaveteen arvioidaan vähäiseksi eikä todetuista haitta-aineista arvioida aiheutuvan riskiä ympäristölle ja terveydelle alueen nykyisessä käytössä.
Ekologisten riskien arvioinnin mukaan kohde ei sijoitu ekologisesti arvokkaalle alueelle eikä alueella todennäköisesti elä suojelua vaativaa eliöstöä. Maaperään mahdollisesti paikoitellen jäävät haitta-aineet sijoittuvat katualueelle, jossa maaperäeliöstön määrä muuhun ympäristöön verrattuna on vähäinen. Ekologisesti aktiivinen pintamaakerros sijoittuu tyypillisesti noin yhden metrin syvyyteen saakka. Kohteessa asfaltin alla on rakennekerroksia ja täyttömaata. Rakennettavat viherkaistaleet ja kasvualustat ovat pieniä, minkä vuoksi haitta-aineiden aiheuttama ekologinen riski maaperäeliöstölle arvioidaan vähäiseksi.
Riskinarvion mukaan haitta-aineiden ei arvioida kulkeutuvan pohjaveden mukana ekologisesti herkemmille alueille. Pohjaveden virtaussuunta on kohti Suvilahden ja Hanasaaren aluetta, jonka maaperässä ja pohjavedessä on todettu merkittävästi suurempia haitta-aineiden pitoisuuksia.
Riskinarviota on tarkennettu täydennyksessä (16.6.2026). Tri- ja tetrakloorieteeniä on todettu kynnysarvot ylittävinä, mutta reilusti alemmat ohjearvot ja SHP-arvot alittavina pitoisuuksina pienellä alueella. Alla olevassa taulukossa on esitetty kyseisten haitta-aineiden todettujen enimmäispitoisuuksien vertailu SHP-arvoihin:
Täydennyksen mukaan alueen maankäyttö ja aineiden esiintymislaajuus huomioiden todettuja pitoisuustasoja ei ole arvioitu sellaisiksi, että aineita olisi tarpeen valita tarkennettuun arviointiin.
Kaivutyöt tehdään rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Täydennyksen mukaan, koska kyseisten haitta-aineiden esiintymisen laajuutta maaperässä ei tiedetä, on mahdollista, että trikloorieteeniä ja tetrakloorieteeniä jää maakerroksiin kaivutöiden jälkeen. Aineet huomioidaan jäännöspitoisuusnäytteenotossa, ja jos SHP-arvot kunnostuksen aikana tai sen jälkeen ylittyvät, arvioidaan riskejä tarkennetusti.
Puhdistustavoitteet
Maaperässä todetuista haitta-aineista ei arvioinnin perusteella aiheudu ympäristö- ja terveysriskejä, eikä kohteeseen ole tarpeen esittää numeerisia kunnostustavoitteita. Haitta-ainepitoiset maat kaivetaan pois rakentamisen vaatimassa laajuudessa.
Arvio haitta-ainepitoisten maa-ainesten määrästä
Ylemmän ohjearvon ylittäviä maa-aineksia arvioidaan olevan 400 m³ ja alemman ohjearvon ylittäviä, mutta ylemmän ohjearvon alittavia maa-aineksia yhteensä 600 m³. Lisäksi kynnysarvon ylittäviä, mutta alemman ohjearvon alittavia maa-aineksia arvioidaan olevan 2 000 m³.
Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus
Pilaantuneen maaperän puhdistaminen tehdään massanvaihdolla. Työskentelyalue aidataan. Mikäli pilaantuneisuutta todetaan, merkitään työalue pilaantuneen maan kunnostuksesta kertovin kyltein.
Kaivutöissä haitta-ainepitoinen maa poistetaan rakennustöiden edellyttämässä laajuudessa ja toimitetaan asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. Kaivu toteutetaan erottelevana kaivuna, jolloin kaivun yhteydessä pilaantuneesta maasta erotetaan suuret kivet ja jätejakeet kaivinkoneen kauhalla tai käyttämällä välppäkauhaa. Maamassat lajitellaan haitta-ainepitoisuuden ja muiden ominaisuuksien mukaan. Luokittelussa tukeudutaan pääosin ennalta tehtyjen haitta-ainetutkimusten tuloksiin. Kaivua ohjaa ympäristötekninen valvoja.
Mahdollisen vedenalaisen kaivun yhteydessä valutetaan kaivumassoista helposti irtoava vesi pois ennen autoon lastaamista. Valutus tehdään kaivualueen vieressä siten, että valumavedet ohjautuvat hallitusti takaisin kaivantoon. Kuljetusten yhteydessä autojen lavoilta ei saa valua vettä. Maa-ainekset kuljetetaan vastaanottopaikkoihin kuorma-autoilla kuormat peitettyinä.
Työalueet ovat todennäköisesti ahtaita, eikä maiden välivarastointi alueella ole näin ollen mahdollista suuremmassa mittakaavassa. Maa-aineksia voidaan tarvittaessa viedä Helsingin kaupungin Staran hallinnoimalle Kyläsaaren kentälle tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi Hernesaaren kentälle välivarastoon jätteiden erottelua, näytteenottoa ja vastaanottopaikan selvittämistä varten. Kyläsaaren ja Hernesaaren kentillä on ympäristölupa välivarastoida haitta-ainepitoisia maa-aineksia tietyin rajoittein.
Kunnostustyömaalla syntyvät jätteet kerätään, lajitellaan ja toimitetaan asianmukaiset luvat omaaviin jätteen vastaanotto- tai kierrätyspisteisiin.
Kuljetuksista pidetään kuormakirjanpitoa ja jokaisesta pilaantuneen maan kuormasta kohteen ympäristötekninen valvoja laatii siirtoasiakirjan, joka pidetään mukana kuljetuksen aikana. Kuormat punnitaan vastaanottopaikoissa ja tiedot liitetään kuormakirjanpitoasiakirjoihin. Kuormat peitetään, mikäli kuljetettavassa maa-aineksessa haitta-aineiden pitoisuudet ovat yli Vna 214/2007 mukaisen alemman ohjearvon.
Työ päättyy, kun ilmoitusalueen rakennustyöt on saatettu päätökseen. Kaivannot täytetään rakentamisen edellyttämään tasoon.
Maa-aineksen hyödyntäminen alueella
Puhdistuksen yhteydessä kaivettavia maamassoja hyödynnetään alueen täytöissä seuraavasti:
- Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvotason tai alueellisen taustapitoisuuden alittavia jätteettömiä maamassoja voidaan hyödyntää vapaasti kohteessa.
- Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvotason ja alemman ohjearvotason väliin sijoittuvia massoja (kynnysarvomaat) hyödynnetään katualueilla siten, että pintaan tulee vähintään 50 cm puhdas kerros tai asfalttipinnoite.
- Kynnysarvomaita ei käytetä 30 cm lähempänä putkia, kaivoja, johtoja tai vastaavia rakenteita.
- Kynnysarvomaata voidaan käyttää viherkaistaleiden ja istutusalueiden täytöissä siten, että pintaan tulee vähintään 50 cm kerros täyttömaata, jonka haitta-ainepitoisuudet alittavat kynnysarvot.
- Hyödynnettävän maan seassa voi olla inerttiä rakennusjätettä (betoni, tiili) enintään 10 paino-%.
- Hyödyntämisen edellytyksenä on massojen tekninen soveltuvuus hyödyntämiskohteisiin.
- Hyödynnetyistä kynnysarvomaista pidetään kirjaa (määrä, alkuperä, hyödyntämisalue).
Veden tutkiminen ja käsittely
Kohteessa voidaan joutua pumppaamaan kaivantovesiä. Työssä noudatetaan pääkaupunkiseudun työmaavesiohjetta, Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) ja ympäristöviranomaisen määräyksiä. Vedet varaudutaan esikäsittelemään vähintäänkin tehokkaalla kiintoaineserottimella.
Alueilta, joissa maa-aineksessa on todettu haitta-aineita yli valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen alemman ohjearvon tai muuten on aihetta epäillä vedessä olevan haitta-aineita, vedestä otetaan näyte ennen kuin vettä johdetaan viemäriin. Analyysitulosten perusteella päätetään veden lisäkäsittelyn tarpeesta. Pumpattavien kaivantovesien laatua seurataan viranomaisten ohjeiden ja määräysten mukaisesti. HSY:ltä haetaan lupa vesien viemäröintiin.
Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta
Maan kaivun ohjausta pyritään tekemään kaivutöitä edeltäneiden tutkimusten tulosten perusteella. Tutkimustietoja täydennetään näytteenotolla erityisesti niillä alueilla, joilla tutkimustuloksia on vähän.
Kaivannoista otetaan edustavat jäännöspitoisuusnäytteet niillä alueilla, joilla tutkimuksissa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus on ollut yli alemman ohjearvon. Jäännöspitoisuusnäytteitä ei ole tarpeen ottaa alueilta, joissa kaivanto rajautuu esimerkiksi tuettuun ponttiseinään tai kallioon.
Näytteistä analysoidaan laboratoriossa alueella yli kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina todetut haitta-aineet. Näytteet kaivantojen seinämistä otetaan vähintään tiheydellä 1 kpl/40 metriä ja pohjista 1/400 m². Kaivannon seinämistä otetaan syvyyssuunnassa jäännöspitoisuusnäytteet siten, että ne edustavat tiettyä täyttökerrosta. Esim. kahden metrin paksuisesta samantyyppisestä täyttökerroksesta otetaan yksi kokoomanäyte.
Jäännöspitoisuusnäytteet otetaan vain niiltä syvyyksiltä, missä ennakkotutkimuksissa tai työn aikaisissa tutkimuksissa haitta-aineiden pitoisuudet ovat ylittäneet vähintään alemman ohjearvon. Mikäli ylemmissä maakerroksissa alemman ohjearvon ylityksiä ei ole todettu, ei jäännöspitoisuusnäytteitä oteta ylempää. Tarvittaessa jäännöspitoisuusnäytteitä voidaan kuitenkin ottaa syvemmistä maakerroksista, vaikka alemman ohjearvon ylityksiä ei niillä syvyyksillä olisi aikaisemmin todettu. Tällä tavoin varmistetaan esimerkiksi haitta-aineiden mahdollinen kulkeutuminen maakerroksissa.
Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi
Mikäli kaivannon alueelle jää alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, asennetaan kaivupintaan huomiorakenne yleisesti maarakennuksessa käytettävistä poikkeavasta materiaalista, esimerkiksi värillisestä aitaverkosta.
Mikäli kaivantojen jäännöspitoisuusnäytteissä todetaan kulkeutuvia haitta-aineita alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus, asennetaan kaivantoon tarvittaessa suodatinkangas kyseiselle alueelle. Tiiviimpien eristysrakenteiden (kuten HDPE-kalvon) asentamisesta kaivantoon ei katsota olevan merkittävää hyötyä todettujen haitta-ainepitoisuuksien osalta, eikä siten tällaisia rakenteita asenneta.
Mikäli kaivannon pohjalle tulee betonilaatta tai muu kiinteä rakenne, ei huomiorakennetta tai eristysrakennetta tällöin asenneta. Mikäli kaivanto on tuettu, ei huomiorakennetta tai eristerakennetta ole todennäköisesti mahdollista asentaa.
Täydennyksessä (16.6.2026) on tuotu esiin, että kulkeutuvien yhdisteiden ainoa mahdollinen kulkeutumisriskiä aiheuttava tekijä on vanhan ja uuden täytön sekoittuminen. Arvion mukaan suodatinkangas estää riittävän tehokkaasti tämän sekoittumisen. Mikäli kaivut ulottuisivat pohjaveden pinnan alapuolelle, ei tiiviimmän eristysrakenteen (esim. HDPE-kalvo) asentamisesta katsota olevan kovinkaan suurta hyötyä. Eristysrakenteen asentaminen täysin vesitiiviisti (tai kaasutiivisti) on hankalaa ja haitta-ainepitoinen vesi kiertää eristysrakenteen helposti. Toisaalta tällaisissa pienissä ja kapeissa kaivannoissa on kysymys hyvin pienistä (täyttö)massamääristä ja haitta-aineiden mahdollinen kulkeutuminen puhtaaseen täyttöön voi olla vain hyvin pienimuotoista ja siten merkityksetöntä.
Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta
Kaivutyö toteutetaan siten, että pilaantunutta maa-ainesta ei leviä työmaa-alueen ulkopuolelle. Haitta-aineiden leviäminen vältetään estämällä autojen tarpeeton liikkuminen pilaantuneella alueella ja tarvittaessa puhdistamalla renkaat. Pilaantuneen maan kuormat peitetään ja tarvittaessa käytetään vesitiiviitä lavoja. Pilaantuneen maan pölyäminen estetään. Tarvittaessa kaivettavaa pilaantunutta maata kostutetaan pölyämisen estämiseksi.
Maahan asennettavissa putkissa ja muissa rakenteissa otetaan huomioon maakerrosten ja pohjaveden haitta-aineet. Esim. vesijohdon tulee olla tarvittaessa diffuusiosuojattu.
Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin
Ympäristötekninen valvoja seuraa pilaantuneiden maiden kaivua ja tarkkailee alueelta mahdollisesti löytyviä, aikaisemmista havainnoista poikkeavia merkkejä pilaantuneisuudesta, jätteistä ja rakenteista. Poikkeavista jätteistä tai maa-aineksista otetaan näyte laboratorioanalyysiä varten.
Tiedottaminen, kirjanpito ja raportointi
Tiedottamisesta vastaa Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu.
Puhdistustyömaan ympäristötekninen valvoja pitää kirjaa kohteesta kaivetuista ja pois kuljetetuista haitta-ainepitoisista maista, pitoisuuksista, sijoituspaikoista ja ajankohdista. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla työmaalla kaivutöiden aikana. Valvoja kirjaa ylös myös haihtuvien yhdisteiden PID-mittausten tulokset. Ympäristötekninen valvoja pitää myös päiväkirjaa työstä.
Tehdyistä maaperään kohdistuneista tutkimus-, kaivu- ja puhdistustoimenpiteistä laaditaan loppuraportti, joka toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille.
Puhdistustyön ajankohta
Työt on tarkoitus aloittaa vuoden 2026 aikana.
Ilmoituksen käsittely
Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot
Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.
Viranomaisen ratkaisu
Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Suvilahdenkatu 1-10 ja Vilhonvuorenkatu 1-12, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.
Puhdistustavoitteet ja -menetelmä
- Kaivualueilta on poistettava haitta-ainepitoiset maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa, kuitenkin huomioiden hyötykäyttöä koskevat määräykset. (Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3 ,4 §, Ympäristönsuojelulaki 135 §)
- Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai ettei haitta-aineille voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin alueellinen maalaji- ja kerroskohtainen luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA 214/2007 2, 3, 4, 5 §)
- Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (Jätelaki 5, 12, 13 §)
- Jos kohteessa todetaan rakennusjätettä sisältävää maata, on kyseisestä maa-aineksesta otettava maanäytteitä, joista on selvitettävä luotettavalla menetelmällä asbestin esiintyminen. Asbestin esiintymistä ei tarvitse selvittää, jos voidaan esittää rakennusjätteen olevan peräisin ennen 1920-lukua tai vuoden 1993 jälkeen tehdyistä rakenteista tai 1.4.1995 jälkeen puretuista rakenteista. (JL 12, 13 §, YSL 6, 16, 172 §)
- Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (YSL 135 § NaapuruussuhdeL 17 §)
- Ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot ja arseenin alueellinen maalaji- ja kerroskohtainen luontainen taustapitoisuus, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (JL 5, 13 §, VNA (214/2007) 2, 3, 4 §)
- Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän tai korkeampina pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3, 4 § YSL 135 §)
Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta
- Puhdistustyöhön on nimettävä henkilö, joka vastaa puhdistustyön valvonnasta ja jolla on tarvittava asiantuntemus ja kokemus pilaantuneen maaperän puhdistukseen ja puhdistustöiden valvontaan. (YSL 6, 8 §)
- Puhdistettavalta alueelta on otettava lisänäytteitä maaperän haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseksi. Maanäytteitä tulee ottaa paikoilta, joilta on purettu rakenteita alueen aiempien tutkimusten jälkeen tai muilta alueilta haitta-aineiden osalta, joita ei ole aiemmin tutkittu riittävän kattavasti. Maanäytteistä on määritettävä luotettavalla menetelmällä laboratoriossa vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita on todettu alueen aiemmissa tutkimuksissa Vna (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 6 § VNA (214/2007) 2 §)
- Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä haitta-ainepitoisuudet edustavasti siten, että ne voidaan ohjata vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maa-aineksia. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää riittävällä määrällä laboratoriotutkimuksia. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNA (214/2007) 5 §, YSL 6 ja 209 §)
- Pilaantuneen maa-aineksen poistamisen aikana on otettava maaperänäytteitä pilaantuneiden alueiden laajuuden, kaivusyvyyksien ja kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien tarkastamiseksi. Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia siten, että maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet ovat edustavasti selvitetty. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 6 §)
Puhdistustyön lopputuloksen toteaminen
- Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava edustavia jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetyn mukaisesti, mutta kuitenkin siten, että yksi näyte otetaan jokaista enintään 400 m2:n alaa kohti ja lisäksi kaivantojen reunoilta otetaan vähintään yksi edustava kokoomanäyte jokaista enintään 40 metrin matkaa kohden maalajikohtaisesti näytekerroksista. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 § VNA (214/2007) 5 §)
- Mikäli kenttä- ja laboratoriotestien tulosten välillä ilmenee merkittäviä eroja, tulee siitä ilmoittaa viipymättä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maa-ainesten vastaanottajalle. (JL 13 §, YSL 172 §)
Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi
- Jos puhdistetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Ilmoituksessa esitystä poiketen eristysrakenteena tulee käyttää suodatinkangasta tehokkaampaa rakennetta. Käytettävistä eristysrakenteista on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi suunnitelma vähintään viikkoa ennen kyseisten rakenteiden asentamista. (JL 12, YSL 7, 16 §)
- Eristys- ja huomiorakenteet tulee dokumentoida puhdistuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)
Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy
- Pilaantuneen maa-aineksen kaivu, lastaus, mahdollinen esikäsittely, välivarastointi ja kuljetus sekä muut puhdistukseen liittyvät työvaiheet on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. Puhdistustyön aikana on huolehdittava, ettei puhdistamisesta aiheudu haittaa tai vaaraa alueella tai sen lähistöllä oleskeleville eikä muuta terveys- tai ympäristöriskiä. Kuljetus ja kuormaus on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Kuljetettaessa kosteita ja valuvia maamassoja tulee kuljetuskaluston olla riittävän tiiviitä, jottei kuljetuksissa pääse valumaan haitallisia aineita ympäristöön. (YSL 7, 16 §, JL 13 §)
- Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5,17 §)
- Jätejakeita ei tule seuloa puhdistamisalueella. Karkeaa erottelua, kuten välppäämällä tehtyä jätejakeiden erottelua voidaan tehdä. (JL 13 §, YSL 27 §)
- Kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia ennen niiden kuljettamista lopulliseen vastaanottopaikkaan. (JL 12,13 §)
- Poistettavat pilaantuneet ja/tai haitta-ainepitoiset sekä jätteensekaiset maa-ainekset on toimitettava kuormat peitettyinä ja ominaisuuksiensa mukaisesti luvanvaraiseen vastaanottopaikaan ensisijaisesti hyödynnettäväksi ja toissijaisesti loppukäsiteltäväksi. (JL 8, 13, 29 §)
Veden tutkiminen ja käsittely
- Työmaa on järjestettävä niin, että pinta/hulevesien pääsy alueen kaivantoihin on mahdollisimman vähäistä. Mikäli kaivantoon kertyy vettä, on sen haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen kuin vedet johdetaan pois. Vedestä on analysoitava vähintään maaperätutkimuksissa ja orsi- tai pohjavedessä laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina todetut haitta-aineet. (YSL 155 §).
- Päätösalueen kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalveluilta (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §)
- Kaivantoveden johtamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi yksityiskohtainen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden johtamisen aloittamista. Vesinäytteistä on tutkittava ennen johtamisen aloittamista niiden vesiliukoisten haitta-aineiden pitoisuudet, joita maaperätutkimuksissa ja orsi- tai pohjavedessä on aiemmin todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 155, 172 §, Ympäristönsuojeluasetus 41 §)
Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella
- Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)
- Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Jos haitta-ainepitoisia maa-aineksia välivarastoidaan päällystämättömällä alueella, on alueen maaperän pintakerroksen pilaantumattomuus varmistettava edustavalla näytteenotolla välivarastoinnin päätyttyä. (YSL 16 §, JL 13 §)
- Voimakkaasti haitta-aineilta haisevien maa-ainesten ja happamien sulfaattimaiden välivarastointia alueella on vältettävä. Varastokasat on peitettävä, mikäli varastointi kestää vähintään vuorokauden. (YSL 7 §, JL 13)
Maa-aineksen hyödyntäminen alueella
- Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Puhdistusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti edustavin näytteenotoin kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää puhdistusalueella hyödyksi pääsääntöisesti ilmoituksessa esitetyn mukaisesti, kuitenkin huomioiden muut hyötykäyttöä koskevat määräykset. (YSL 32, 136 §)
- Selvästi haitta-aineelta haisevia, haihtuvia haitta-aineita, maa-aineksia, jotka sisältävät kynnysarvopitoisuuden ylittäviä pitoisuuksia POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei saa käyttää hyödyksi. (YSL 32, 136 §, JL 5, 6, 8 §)
- Kynnysarvomaita saa käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros (kuten tiivis asfaltti). Hyötykäytettäviä maa-aineksia ei saa sijoittaa mahdolliseen orsi- tai pohjavesikerrokseen. (YSL 16, 32, 136 §, JL 5, 6, 8, §
- Happamia tai potentiaalisesti happamia sulfaattimaita ei saa hyödyntää ilman ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle erikseen toimitettavaa suunnitelmaa ja selvitystä toimenpiteistä vesistön pilaantumisen vaaran estämiseksi. (YSL 27, 172 §)
- Maa-ainesten hyödyntämistä koskevat toimenpiteet tulee raportoida pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevassa loppuraportissa ja esittää hyödynnettyjen maa-ainesten alueet ja syvyydet myös kartalla. (YSL 172 §)
Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa
- Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta puhdistuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)
- Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)
Tiedottaminen ja raportointi
- Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Mikäli puhdistaminen tehdään useassa osassa, jokaisesta puhdistamisvaiheesta tulee tehdä aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi puhdistamisen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja puhdistamisen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Puhdistamisesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)
- Puhdistamisesta on laadittava loppuraportti, joka tulee toimittaa ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle kolmen kuukauden kuluessa puhdistuksen päättymisestä. Loppuraportissa on esitettävä vähintään tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista (karttapiirustus toteutuneista kaivualueista ja syvyyksistä koordinaatistoon (ETRS-TM35FIN) sidotulla kartalla), tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, hyödynnetyistä kynnysarvomaista, mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio, johdetuista vesistä, niiden pitoisuuksista ja käsittelystä, yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista sekä esitys mahdollisesta jälkiseurannasta. (YSL 172 §)
Päätöksen perustelut
Yleiset perustelut
Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.
Viranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen takia päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.
Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän puhdistamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.
Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet
Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.
Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.
Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.
Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja.
Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä.
Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.
Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.
Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu
Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.
Tiedon siirtäminen
Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.
Määräysten perustelut
Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–7.)
Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle, sillä Suvilahdenkadulla ja Vilhonvuorenkadun länsiosassa tullaan kadulle rakentamaan uutta infraa ja uusimaan katurakenteita. Kohteessa on todettu alemman- ja ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita. Kohdekohtaisen riskinarvioinnin perusteella maaperässä todetuista haitta-aineista ei aiheudu ympäristö- ja terveysriskejä, eikä kohteeseen ole tarpeen esittää numeerisia kunnostustavoitteita. Tämän vuoksi on esitetty, että haitta-ainepitoiset maat kaivetaan pois rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esityksen.
Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille. Vesijohtoverkoston materiaaleissa on tarpeen ottaa huomioon alueella todetut haitta-aineet, jotta haitta-aineiden kulkeutumista talousveteen ei pääse tapahtumaan. Lisäksi haitta-aineet voivat vaikuttaa esimerkiksi materiaalien kestävyyteen.
Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.
Asbestia on käytetty rakentamisessa 1920-luvulta lähtien vuoden 1993 loppuun, jolloin sen käyttö pääasiassa kiellettiin. Asbestipurun sääntely astui voimaan 1.4.1995. Rakennusjätteessä saattaa esiintyä asbestia, jos se on peräisin vuosien 1920–1994 välillä rakennetusta tai ennen 1.4.1995 puretusta kohteesta. Maa-aineksen seassa esiintyvän asbestin tunnistaminen on tärkeää, koska hienojakoinen asbestikuitu aiheuttaa terveysvaaran, mikäli kuituja pääsee ilmaan hengitettävässä muodossa esimerkiksi kaivutöiden yhteydessä. Maaperässä esiintyvät yksittäiset rakennusjätteen kappaleet, tai suuremmat erikseen purettavissa olevat rakenteet, eivät lähtökohtaisesti aiheuta tarvetta maaperän asbestiselvitykselle.
Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.
Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla ja pilaantuneiden maa-ainesten poistamisella juurien läheisyydestä estetään pilaantuneen maan esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä ja altistuminen haitta-aineille.
Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.
Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 8–11.)
Ympäristönsuojelulain mukaan lain edellyttämät mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin. Myös lain 6 §:n mukainen selvilläolovelvollisuus edellyttää, että toimijalla on riittävä osaaminen tunnistaa ja ehkäistä pilaantumisen riskit.
Pitoisuuksien mittaamisessa laboratoriomenetelmät ovat tarkempia kuin kenttämenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.
Pilaantuneisuuden tutkimisella ja rajauksella varmistetaan, että maaperä on puhdistettu riittävästi. Kynnysarvo toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistamistarpeen arvioinnissa.
Puhdistamistyön lopputuloksen toteaminen (Perustelut määräyksille 12. ja 13.)
Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan. Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.
Ilmoituksessa on esitetty, että näytteet kaivantojen seinämistä otetaan vähintään tiheydellä 1 kpl/40 metriä ja pohjista 1/400 m². Kaivannon seinämistä otetaan syvyyssuunnassa jäännöspitoisuusnäytteet siten, että ne edustavat tiettyä täyttökerrosta. Esimerkiksi kahden metrin paksuisesta samantyyppisestä täyttökerroksesta otetaan yksi kokoomanäyte.
Tuloksissa esiintyvien poikkeuksien ilmoittaminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.
Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi (Perustelut määräyksille 14. ja 15.)
Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö kuitenkin katsoo, että ilmoituksessa esitetty suodatinkangas ei ole riittävän eristävä rakenne ehkäisemään kulkeutuvien haitta-aineiden kulkeutumista alueella.
Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.
Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (Perustelut määräyksille 16–20.)
Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muun altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.
Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.
Seulomista ei tule tehdä mm. sen aiheuttaman pölyämisen vuoksi. Seulominen on luvanvaraista ja sen vuoksi seulomista tulee tehdä vain alueella, jolla on siihen lupa.
Maa-ainesten tutkimisella varmistetaan oikea vastaanottopaikka tai hyödyntämiskohde.
Määräys kuormien peittämisestä on tarpeen ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä.
Veden tutkiminen ja käsittely (Perustelut määräyksille 21–23.)
Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Tutkimalla vesinäytteistä niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita maaperässä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina, voidaan varmistua siitä, että myös vesiliukoiset haitta-aineet, jotka ovat jo liuenneet orsi-/pohjaveteen tulevat otetuksi huomioon.
HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.
Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.
Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella (Perustelut määräyksille 24–26.)
Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.
Ilmoituksessa on esitetty, että työalueet ovat todennäköisesti ahtaita, eikä maiden välivarastointi alueella ole näin ollen mahdollista suuremmassa mittakaavassa. Maa-aineksia voidaan tarvittaessa viedä luvanvaraisille välivarastointikentille Helsingin Kyläsaareen tai Hernesaareen jätteiden erottelua, näytteenottoa ja vastaanottopaikan selvittämistä varten.
Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (Perustelut määräyksille 27–31.)
Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Kohteen arvioinnin yhteydessä on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n mukaisesti alueelta kaivettujen, haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien, mutta alemmat ohjearvot alittavien maa-ainesten soveltuvuus hyödynnettäväksi. Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle.
Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on pääasiassa hyväksynyt ilmoituksessa esitetyn maa-ainesten hyötykäyttöä koskevan suunnitelman, mutta lisännyt määräyksiin tarkennuksia mm. hyödynnettävien maa-ainesten sisältämiä haitta-aineita koskien.
Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita, PCDD/PCDF-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.
Maa-ainesten hyödyntämisessä on tarpeen huomioida maaperän pilaamiskielto. Hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Pintamaan puhtaudella varmistetaan, ettei haitta-ainepitoisen maa-aineksen hyödyntäminen aiheuta altistumista ja mahdollista ympäristö- tai terveyshaittaa.
Alueella esiintyvien happamien sulfaattimaiden mahdollinen hyödyntäminen edellyttää erillistä selvitystä, koska hyödyntämisestä voi aiheutua ympäristölle haitallisten metallien liukenemista maaperästä ja vesistön ja pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Selvityksen perusteella viranomainen arvioi, edellyttääkö hyödyntäminen ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 27 §:n nojalla.
Hyödyntämistoimien raportointi on tarpeen viranomaisvalvonnassa.
Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 32. ja 33.)
Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.
Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.
Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 34. ja 35.)
Aloitusilmoitus ja tiedotus työn eri vaiheiden etenemisestä on tarpeen viranomaisvalvonnassa.
Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt puhdistamistoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.
Sovelletut oikeusohjeet
Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 8, 14, 16, 27, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 15, 17, 29, 121 §
Hallintolaki (434/2003) 34 §
Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §
Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen
Ilmoituksen käsittelystä peritään 2250,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.
Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 18.12.2025, 201 §) perusteella.
Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo
Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset
Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.
Päätös on voimassa VIISI VUOTTA.
Muutoksenhaku ja täytäntöönpano
Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.
Toimivalta
Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.
Päätös tullut nähtäväksi 29.06.2026
VALITUSOSOITUS
Tähän päätökseen haetaan muutosta hallintovalituksella Vaasan hallinto-oikeudelta.
Valitusoikeus
Tähän päätökseen saa hakea muutosta
- asianosainen
- rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät
- toiminnan sijaintikunta ja muu kunta, jonka alueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät
- Lupa- ja valvontavirasto sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen
- muu asiassa yleistä etua valvova viranomainen.
Valitusaika
Valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.
Valitus on toimitettava fyysisesti tai postitse valitusviranomaiselle viimeistään valitusajan viimeisenä päivänä ennen valitusviranomaisen aukioloajan päättymistä. Valitus on toimitettava sähköisesti valitusviranomaiselle viimeistään valitusajan viimeisenä päivänä.
Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä päätöstä koskevan kuulutuksen julkaisemisesta viranomaisen verkkosivulla.
Tiedoksisaantipäivää ei lueta valitusaikaan. Jos valitusajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, joulu- tai juhannusaatto tai arkilauantai, saa valituksen tehdä ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen.
Valitusviranomainen ja valituksen toimittaminen
Valitusviranomainen on Vaasan hallinto-oikeus.
Valitus tehdään ensisijaisesti hallinto- ja erityistuomioistuinten asiointipalvelussa osoitteessa: https://asiointi.oikeus.fi/hallintotuomioistuimet
Vaasan hallinto-oikeuden asiointiosoite on seuraava:
Sähköpostiosoite: | vaasa.hao@oikeus.fi |
Postiosoite: | Vaasan hallinto-oikeus |
PL 204 | |
65101 VAASA | |
Faksinumero: | 029 56 42760 |
Käyntiosoite: | Korsholmanpuistikko 43 |
65101 VAASA | |
Puhelinnumero: | 029 56 42780 |
Valituksen voi tehdä myös hallinto- ja erityistuomioistuinten asiointipalvelussa osoitteessa: https://asiointi.oikeus.fi/hallintotuomioistuimet
Hallinto-oikeuden aukioloaika on maanantaista perjantaihin klo 08.00–16.15.
Valituksen muoto ja sisältö
Valitus on tehtävä kirjallisesti. Myös sähköinen asiakirja täyttää vaatimuksen kirjallisesta muodosta.
Valituksessa, joka on osoitettava valitusviranomaiselle, on ilmoitettava
- päätös, johon haetaan muutosta (valituksen kohteena oleva päätös);
- miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutosta siihen vaaditaan tehtäväksi (vaatimukset);
- vaatimusten perustelut
- mihin valitusoikeus perustuu, jos valituksen kohteena oleva päätös ei kohdistu valittajaan.
Valituksessa on lisäksi ilmoitettava valittajan nimi, postiosoite ja muut yhteystiedot. Hallintotuomioistuimelle on soveltuvalla tavalla ilmoitettava myös valittajan henkilötunnus tai yritys- ja yhteisötunnus. Jos puhevaltaa käyttää valittajan laillinen edustaja tai asiamies, myös tämän yhteystiedot on ilmoitettava. Jos jokin tieto myöhemmin muuttuu, siitä on valituksen vireillä ollessa ilmoitettava viipymättä hallintotuomioistuimelle.
Valituksessa on ilmoitettava myös sähköinen tai mahdollinen muu osoite, johon oikeudenkäyntiin liittyvät asiakirjat voidaan lähettää (prosessiosoite). Valituksen tai muun asiakirjan toimittaminen hallintotuomioistuimen sähköiseen asiointipalveluun katsotaan ilmoitukseksi sähköisen asiointipalvelun käyttämisestä prosessiosoitteena. Jos valittaja on ilmoittanut enemmän kuin yhden prosessiosoitteen, hallintotuomioistuin voi valita, mihin ilmoitetuista osoitteista se toimittaa oikeudenkäyntiin liittyvät asiakirjat.
Valitukseen on liitettävä
- valituksen kohteena oleva päätös valitusosoituksineen;
- selvitys siitä, minä päivänä päätös on annettu tiedoksi, tai muu selvitys valitusajan alkamisesta
- asiakirjat, joihin valittaja vetoaa, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle.
Oikeudenkäyntimaksu
Muutoksenhakuasian vireillepanijalta peritään oikeudenkäyntimaksu sen mukaan kuin tuomioistuinmaksulaissa (1455/2015) säädetään. Mikäli hallinto-oikeus muuttaa valituksenalaista päätöstä muutoksenhakijan eduksi, oikeudenkäyntimaksua ei peritä.
Pöytäkirja
Päätöstä koskevia pöytäkirjan otteita ja liitteitä lähetetään pyynnöstä. Asiakirjoja voi tilata Helsingin kaupungin kirjaamosta.
Kirjaamon asiointiosoitteet ovat seuraavat:
Suojattu sähköposti: https://securemail.hel.fi/
Käytäthän aina suojattua sähköpostia, kun lähetät henkilökohtaisia tietojasi.
Muistathan asioinnin yhteydessä mainita kirjaamisnumeron (esim. HEL 2021-000123), mikäli asiasi on jo vireillä Helsingin kaupungissa.
Sähköpostiosoite: | helsinki.kirjaamo@hel.fi |
Postiosoite: | PL 10 |
00099 HELSINGIN KAUPUNKI | |
Käyntiosoite: | Pohjoisesplanadi 11-13 |
Puhelinnumero: | 09 310 13700 |
Kirjaamon aukioloaika on maanantaista perjantaihin klo 08.15–16.00.