Vahingonkorvaus, esinevahinko, 31.5.2024, Stadin ammattiopisto

Ammatillisen koulutuksen päällikön sijainen päätti hyväksyä ********** (jäljessä hakija) vahingonkorvausvaatimuksen ja myöntää korvausta 56,95 euroa hakijan kadonneesta omaisuudesta.

Hakija on esittänyt 11.5.2026 Helsingin kirjaamoon saapuneessa vahingonkorvaushakemuksessa 56,95 euron suuruisen korvausvaatimuksen Stadin ammattiopiston toimipaikasta kadonneista opiskelijan työtakista ja työkengistä. Hakija toteaa, ettei ollut saanut viestiä kehotuksesta tyhjentää kaappia ja näin ollen lukolliseen kaappiin jäivät työkengät ja housut, koska hakija oli syksyllä tulossa jatkamaan koulua. Tavarat oli ”siirretty” löytötavaroihin ja hakija oli henkilökunnan kanssa käynyt katsomassa niitä, mutta niitä ei ollut löytynyt kyseisestä paikasta. Hakijan mukaan kadonneet tavarat on hankittu vuonna 2024 hakemuksessa eritellyin hinnoin. Kuitteja tai tositteita tavaroiden hankinnasta ei ole ollut käytettävissä. 

Korvausvaatimuksen johdosta Stadin ammattiopistosta on annettu selvitys opiskelijoiden käytössä olevien kaappien tyhjentämisestä sopimisesta ja menettelystä toimipisteessä toukokuussa ja kesäkuussa 2025 sekä tiedottamisesta opiskelijoille ennen kesäloman alkamista. Vahinko huomattiin, kun syksyllä 2025 muutama opiskelija tuli kysymään tavaroidensa perään, eikä niitä löytynyt lukuisista etsinnöistä huolimatta.

Korvausvelvollisuuden syntyminen vaatii vastuuperusteen, muutoin vahinko jää vahingonkärsijän kannettavaksi. 

Vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen sen korvaamaan. Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan työnantajan vastuu koskee myös julkisyhteisöä, kun vahinko on aiheutunut sellaisen yhteisön työntekijän tai yhteisöön virkasuhteessa tai siihen verrattavissa palvelussuhteessa olevan henkilön virheestä tai laiminlyönnistä toiminnassa, jota ei ole pidettävä julkisen vallan käyttämisenä. Lisäksi edellytetään, että toiminnan tai laiminlyönnin ja syntyneen vahingon välillä on syy-yhteys. Helsingin kaupunki on vastuussa vahingonkorvauslain nojalla isännänvastuun perusteella sellaisesta vahingosta, jonka kaupungin työntekijä tai viranhaltija on tuottamuksellaan aiheuttanut. 

Saadun selvityksen perusteella voidaan katsoa, ettei kaappien tyhjentämisen prosessissa ja sen eri vaiheissa ole toimittu riittävällä huolellisuudella, mikä on johtanut vahingon syntymiseen eli korvausvastuun edellytysten voidaan katsoa täyttyvän vahingonkorvauslain nojalla. Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen. 

Lähtökohtana on, että korvausta vaativan tulee osoittaa millaista vahinkoa ja miten paljon vahinkoa hänelle on aiheutunut. Aiheutuneen vahingon määrittämisessä on lähtökohtana eritoten vahingonkärsijän esittämä selvitys. Vahingon määrästä ei ole ollut saatavilla sellaista selvitystä, jolla vahingon määrä olisi todennettavissa ja toisaalta olosuhteet huomioiden sen voidaan ainakin osittain katsoa olevan vaikeasti hakijan esitettävissä. Esineen arvottamisessa lähtökohtana on esineen vahinkohetkinen arvo, joskin vahingonkorvauslaki tai sen esityöt eivät määrittele, miten tai kenen lähtökohdista esineen arvo tulisi arvioida. Esineen uushankinta ei tule korvattavaksi, kun vahinkotapahtumassa kyse on ollut käytetystä esineestä. Yleisesti esineen vahinkohetkisen arvon määrittelyssä otetaan huomioon esineen iän, käytön ja kulumisen aiheuttama arvonalenema. Käytettävissä olevin selvityksin voidaan katsoa olevan perusteltua hyväksyä vahingonkorvausvaatimus ja myöntää 56,95 euron suuruinen korvaus.

Helsingin kaupungin hallintosäännön 14. luvun 1 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan toimialajohtaja päättää tai hyväksyy perusteet ja rajat, joiden mukaan viranhaltija päättää vahingonkorvauksesta silloin, kun kaupunki on toimialaa koskevissa asioissa korvausvelvollinen tai vahingon korvaaminen katsotaan kohtuulliseksi. Kasvatuksen ja koulutuksen
toimialajohtaja on 9.4.2025 (§ 43) päätöksellään delegoinut asiaan liittyvää toimivaltaa hallintopäällikölle, joka päättää vahingonkovauksesta silloin, kun kaupunki on toimialaa koskevissa asioissa korvausvelvollinen tai vahingon korvaaminen katsotaan kohtuulliseksi, Stadin ammatti- ja aikuisopisto pois lukien, ja haettava määrä on enintään 5 000 euroa.