Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, 91-436-3-9, Pasilan ratapiha, Helsingin kaupunki

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus     

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä  

Helsingin kaupunki
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

Yhteyshenkilö: Johanna Hytönen, johanna.hytonen@hel.fi

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin 17. kaupunginosassa (Pasila) kiinteistöillä 91-436-3-9, jonka omistaa Suomen Valtio, ja jonka haltija on Väylävirasto.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 16.2.2026.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Ramboll Finland Oy, 9.2.2026.

Ilmoitusta on täydennetty 4.3.2026 sähköpostitse mm. tarkennetuilla tiedoilla kaivantovesien johtamisesta ja kaivettavien pilaantuneiden maa-ainesten arvioidun määrä osalta sekä perustelulla maa-ainesten hyödyntämiseen liittyvien metallipitoisuuksien osalta pintamaassa.

Lisäksi ilmoitusta on täydennetty (4.3.2026) ilmoitusalueen kiinteistön omistus- ja hallintasuhteiden osalta siten, että Senaatti-kiinteistöllä on määräala kiinteistöstä 91-436-3-9, mutta Senaatin hallinnoima alue ei sijaitse kuitenkaan ilmoitusalueella. Tästä syystä on tarkennettu, että ilmoitusalueen kiinteistön omistaja on Suomen Valtio ja hallinnoija Väylävirasto.

Aiemmat päätökset

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikön päätös 28.6.2024, § 69 pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Eteläisessä Postipuistossa osoitteessa Postintaival.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty tiedot maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitusalueen pinta-ala on 3 200 m². Ilmoitusalue on esitetty alla olevassa kuvassa punaisella viivalla rajattuna. Violetilla katkoviivalla rajattu alue kuvaa arvioitua kaivualaa.
 

Alue sijaitsee vanhan kaatopaikka-alueen eteläpuolella. Kaatopaikkatoiminnan loputtua Valtionrautatiet hoiti alueen tasauksen, jonka yhteydessä kaatopaikkajätettä on voinut levitä varsinaisen kaatopaikka-alueen ulkopuolelle. Kaatopaikka-alueen päälle rakennettiin 1960- ja 1970-luvuilla ratapiha-alue.

Vuodesta 2024 alkaen Eteläisen Postipuiston alueella on puhdistettu vanhaa kaatopaikka-aluetta. Kunnostusurakassa rakennetaan alueelle tulevat katu- ja puistoalueet sekä puretaan vanha Sähkesilta, jonka tilalle rakennetaan uusi silta. Silta ylittää Ilmalan ratapihalle johtavat raiteet.

Purettavan Sähkesillan itäpäästä lähtee huoltotie pohjoiseen ratapiha-alueelle. Pohjoiseen johtava huoltotie haarautuu ja haara johtaa Sähkesillan alle. Sähkesilta uusitaan ja alueen käyttöön ei tule
muutoksia. Ilmoitusalue rajautuu lännessä rakenteilla olevan Eteläisen Postipuiston Postiljooninkatuun.

Maaperä, pohjavesi ja pintavedet

Helsingin karttapalvelun mukaan ilmoitusalueen maanpinta vaihtelee tasolla +20,6…+32,3. Maaperä on täyttömaata, jonka alla on kallio.

Maaperätutkimusten mukaan täyttömaa on alueen itäosassa hiekkaista/soraista ja sisältävää paljon louhetta. Ilmoitusalueen länsiosassa täyttömaan alapuolella on turvekerros, jonka alla on savi-/silttikerros. Savi-/silttikerroksen alla kallion päällä on moreenia. Täyttömaan paksuus vaihtelee alueen itäosassa noin 1…2 metrin välillä. Kallion pinta laskee alueen länsiosaan päin ja on arviolta noin kuuden metrin syvyydellä.

Ilmoitusalue ei sijaitse luokitetulla pohjavesialueella, eikä alueen pohjavettä hyödynnetä. Lähin luokiteltu pohjavesialue on Kaivokselan I-luokan pohjavesialue (0109202), joka sijaitsee noin 5,8 km:n etäisyydellä kohteesta luoteeseen.

Helsingin karttapalvelun mukaan alueen lähimpien pohjaveden tarkkailupisteiden mukaan pohjavedenpinnan taso on vaihdellut välillä +19,4…+20,8. Ilmoitusalueen länsiosassa on kaksi savikerroksen
erottamaa pohjavesikerrosta. Alueella olevan saven yläpuolella on ns. orsivesikerros ja savikerroksen alapuolella varsinainen pohjavesikerros. Savikerroksen alapuoleinen pohjavesikerros on paineellinen, ja orsiveden ja pohjaveden pinnankorkeuksien painetasot ovat hyvin lähellä toisiaan.

Ilmoitusalueella ei ole pintavesikohteita. Lähimmät pintavedet ovat Ilmalan lähde, joka sijaitsee noin 550 metrin etäisyydellä ilmoitusalueesta lounaaseen ja Pohjois-Pasilan lähde, joka sijaitsee noin 700 metrin etäisyydellä luoteeseen. Hankkeella ei arvioida olevan vaikutuksia kyseisten lähteiden alueelle. Lisäksi Pasilanpuro, joka sijaitsee noin 650 metrin etäisyydellä ilmoitusalueesta lounaaseen ja Keskuspuistossa sijaitseva Haaganpuron sivuhaara noin 750 metrin etäisyydellä ilmoitusalueesta luoteeseen, laskevat Haaganpuroon. Haaganpuro kuuluu vaelluskalavesistöihin, ja siellä esiintyy taimenia, jotka kuuluvat äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltuun Suomenlahden taimenkantaan. Haaganpuro laskee Pikku Huopalahden kautta mereen, noin 1,6 km:n etäisyydellä alueesta lounaaseen.

Haitta-ainetutkimukset

Postiljooninkadun viereen tehdyssä tutkimuspisteessä syvyydellä 1–2,4 metriä todettiin valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus fluoranteenia. Samassa näytteessä kynnysarvon ylittivät antimoni, kupari ja PAH summapitoisuus sekä yksittäisistä PAH-yhdisteistä bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, bentso(k)fluoranteeni ja fenantreeni. Lisäksi ilmoitusalueella sijaitsevassa yhdessä näytteessä syvyydellä 1–2 metriä todettiin kynnysarvon ylittävä pitoisuus bentso(a)pyreeniä. Muissa näytteissä haitta-ainepitoisuudet olivat alle kynnysarvojen.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio

Alue sijaitsee rata-alueella, joka ei ole yleisessä käytössä. Alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä alueen pohjavettä käytetä talousvetenä. Alueella ei myöskään viljellä ravintokasveja.

Kohdealueen maankäyttö, olosuhteet sekä suunnitellut maarakennustoimenpiteet huomioiden kohteessa maaperän pilaantuneisuuden perusarvioinnin mekaanisina viitearvoina käytetään lähtökohtaisesti valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia ylempiä ohjearvoja.

Kohdekohtaisessa riskinarviossa riskejä on arvioitu huomioiden maaperätutkimuksessa todetut haitta-aineet ja tunnistamalla mahdolliset kulkeutumis- ja altistumisreitit. Tutkimusten perusteella maaperässä todettu pilaantuneisuus sijaitsee 1–2 metrin syvyydessä maanpinnasta. Alue on pienikokoinen ja ympäristön maaperä on samankaltaista, joten kulkeutumisriskiä ei katsota olevan. Nykyisellä käytöllä haitta-aineista ei aiheudu terveysriskiä pölyämisen tai tahattoman maansyömisen kautta. Mahdollinen altistuminen tapahtuu maankaivutöiden yhteydessä, joka voi aiheuttaa pölyämistä, jolloin on mahdollista altistua haitta-aineille. Maaperän eliöt voivat altistua haitta-aineille maansyönnin ja kosketuksen kautta ja haitta-aineet voivat kulkeutua vajoveteen liukenemisen kautta.

Kohdekohtaisessa riskinarviossa kriittisiksi haitta-aineiksi on valittu raskasmetalleista antimoni ja kupari sekä PAH-yhdisteistä bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, bentso(k)fluoranteeni ja fenantreeni. Maaperässä todetut raskasmetallit ovat käytännössä kulkeutumattomia. Alueella todetuista PAH-yhdisteistä fenantreeni on niukkaliukoinen, heikosti haihtuva ja kulkeutumaton. Muut todetut PAH-yhdisteet ovat hyvin niukkaliukoisia, hyvin heikosti haihtuvia ja kulkeutumattomia.

Riskinarvion mukaan todetut haitta-aineet ovat kulkeutumattomia ja pilaantuneisuus on pienialaista. Tämänhetkisten pilaantuneisuustietojen perusteella alueella ei arvioida olevan haitta-aineiden kulkeutumisriskiä.

Riskinarviossa on arvioitu haitta-aineiden terveydellisiä riskejä. Alla olevassa taulukossa on esitetty alueella todettujen haitta-aineiden enimmäispitoisuudet verrattuna epäherkkien alueiden terveysperusteisiin viitearvioihin (SHPTter).
 

Alueella todetut haitta-aineiden enimmäispitoisuudet alittavat terveysperusteiset SHPTter viitearvot. Lisäksi kohonneita pitoisuuksia sisältävät maa-ainekset sijaitsevat pintakerroksen alapuolella ja niille ei voi altistua suoran kosketuksen tai pölyämisen kautta.

Riskinarvion mukaan alueella todetuista haitta-aineista ei aiheudu terveysperusteista riskiä nykyisellä käytöllä. Riskejä muodostuu rakentamisen aikana, jolloin haitta-aineille voi altistua pölyämisen, suoran kosketuksen ja tahattoman maansyönnin kautta. Vaikka maaperään jäisi tutkimuksessa todettuja haitta-aineita kunnostuksen jälkeen, alue säilyy nykyisessä käytössä, jolloin terveysperusteista riskiä ei jatkossakaan muodostu.

Riskinarviossa on myös arvioitu alueella todettujen haitta-aineiden aiheuttamaa ekologista riskiä. Alla olevassa taulukossa on esitetty  alueella todettujen haitta-aineiden enimmäispainoisuudet verrattuna
epäherkkien alueiden ekologisiin viitearvoihin (SHPTeko).
 

Alueella todetut haitta-aineiden enimmäispitoisuudet alittavat ekologiset SHPTeko viitearvot. Maaperäeliöstön altistuminen haitta-aineille on mahdollista. Todennäköisesti eliöstö on jossain määrin sopeutunut,
koska todettu pilaantuneisuus on vanhaa. Ilmoitusalue on rautatiealuetta. Riskinarvion mukaan kohteessa ei arvioida olevan ekologisia riskejä.

Riskinarviossa on tarkasteltu myös arvion epävarmuuksia. Alueella kulkee junaradat ja tutkimuspisteitä ei ole voitu sijoittaa alueen länsiosaan. Tutkimattomat kohdat tuovat epävarmuutta pilaantuneisuuden laajuuteen.

Riskinarvion mukaan kohteessa ei katsota olevan riskiperusteista kunnostustarvetta.

Puhdistustavoitteet

Kunnostustarve alueella syntyy rakentamisen vaatimista kaivutöistä pilaantuneeksi todetulla alueella.

Ilmoituksessa esitetään poistaa alueelta pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Mikäli alueella havaitaan kaivutöiden yhteydessä muuta pilaantuneisuutta, käytetään niiden kunnostustavoitteena ensisijaisesti ylempiä ohjearvoja. Vaihtoehtoisesti tarkastellaan pilaantuneisuus ja puhdistustarve tarkennetulla riskinarviolla.

Rakentamisen vaatimilla kaivualueilla pintakerros toteutetaan vähintään 0,5 metrin paksuisella pilaantumattomalla (pitoisuudet alle kynnysarvon) maa-aineskerroksella. Pintakerrokseen katsotaan kuuluvaksi myös erilaisten rakenteiden (mm. sillan alla olevan päätypenkereen betonikiviverhous) edellyttämät rakennekerrokset.

Putket, kaapelit ja muut vastaavat kunnallistekniset rakenteet asennetaan niin, että niitä ympäröi vähintään 0,3 metrin kerros maa-ainesta, jossa pitoisuudet alittavat kynnysarvot.

Arvio pilaantuneen maa-aineksen määrästä

Ilmoituksen täydennyksessä (4.3.2026) on arvioitu alueella esiintyvien pilaantuneiden maiden määräksi noin 1 000 m³ ja kaivettavien pilaantuneiden maiden määräksi noin 120 m³.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kunnostus toteutetaan massanvaihtona. Pilaantuneet maa-ainekset poistetaan ilmoitusalueelta rakentamisen vaatimassa laajuudessa ja toimitetaan ulkopuoliseen luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan.

Ulkopuolisten pääsy työmaa-alueelle estetään aitaamalla kunnostettava alue. Aitaan kiinnitetään pilaantuneen maaperän kunnostuksesta varoittavia kylttejä.

Kaivu suoritetaan lähtökohtaisesti kuivakaivuna. Raidealueen länsipuolelle asennetaan pontit raidealueen vakavoittamiseksi ennen kaivua. Raidealueen itäpuolella kaivu tehdään luiskattuna avokaivantona. Pilaantuneisuusrajausta tarkennetaan työn aikana tehtävällä näytteenotolla kaivumaista ja kaivantojen seinämistä.

Pilaantuneet maat kaivetaan lajittelevana kaivuna, jolloin massat lajitellaan kaivun aikana pilaantuneisuuden ja maalajin mukaan. Maiden luokittelu tehdään ennen kaivutöitä ja/tai kaivun yhteydessä tehtyjen tutkimusten perusteella. Kaivumaiden seasta erotellaan suuret kivet ja jätteet sekä mahdolliset selvät jätekerrokset. Maiden luokittelusta vastaa ympäristötekninen valvoja.

Pilaantuneet maa-ainekset kaivetaan joko suoraan autoihin poiskuljetettaviksi tai ne välivarastoidaan ilmoitusalueella mahdollisia jatkotutkimuksia varten. Pilaantumattomat ja eri tavoin pilaantuneet maat/jätteet pidetään erillään mahdollisen välivarastoinnin aikana.

Mikäli kaivutöiden aikana alueella havaitaan poikkeavaa jätettä tai poikkeavaan pilaantuneisuuteen viittaavaa, jota ei voida luokitella aikaisempien tutkimusten perusteella, selvitetään materiaalin laatu laboratorioanalyysien avulla. Maa-aines siirretään tarvittaessa välivarastoon tutkimusten ajaksi.

Lähtökohtaisesti pilaantuneita kaivumaita ei varastoida alueella vaan ne lastataan suoraan kuorma-autoihin. Tilapäistä varastointia voidaan kuitenkin tehdä massojen lajittelun takia tai laboratoriotutkimusten ajaksi. Välivarastointi tehdään lähtökohtaisesti ilmoitusalueella. Välivarastoitavien kaivumaiden haju- ja pölyämishaittojen sekä haitta-ainepitoisten suotovesien ehkäisemiseksi välivarastokasat peitetään tarvittaessa.

Kaivetut pilaantuneen maat ja jätteet toimitetaan ulkopuolisiin käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. aineksia. Pilaantuneiden maiden ja jätteiden kuormat peitetään ulkopuolisiin käsittelypaikkoihin tapahtuvan kuljetuksen ajaksi.

Jätelain (646/2011) 121 §:n mukaan pilaantuneen maan kuormille laaditaan kuormakohtaiset siirtoasiakirjat ja kuormat punnitaan vastaanottopaikoissa. Siirtoasiakirjoina käytetään lähtökohtaisesti sähköisiä siirtoasiakirjoja, jolloin toteutuneet kuljetus- ja määrätiedot siirtyvät automaattisesti SIIRTO-rekisteriin. Pilaantuneen maan ja jätteen kuljettajien tulee olla merkittynä Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään jätehuoltorekisteriin.

Kunnostus lopetetaan, kun pilaantuneet maat on poistettu rakentamisen vaatimassa laajuudessa ja mahdolliset huomio- ja eristysrakenteet on asennettu.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuksen jälkeen alueen maaperään tulee tämänhetkisen tiedon mukaan jäämään maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot tai ohjearvot. Alueelta kaivettujen ns. kynnysarvomaiden, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, hyödyntäminen alueen täytöissä ei siten aiheuta haitallista muutosta maaperän tilaan eikä hyödyntämisestä aiheudu terveys- tai ympäristöriskiä.

Kynnysarvomaiden hyödyntäminen toteutetaan ilmoitusalueella seuraavin periaattein:

- Pinnoittamattomilla alueilla pintamaassa (0–0,5 metrin syvyydellä) hyödynnettävissä maa-aineksissa muiden haitta-aineiden kuin metallien ja puolimetallien pitoisuudet ovat alle kynnysarvojen.

- Kunnostusalueella ei hyödynnetä selvästi haitta-aineille haisevia maa-aineksia tai haihtuvia yhdisteitä, elohopeaa tai POP-yhdisteitä yli kynnysarvon sisältäviä maa-aineksia.

- Johtojen ympärystäytöissä ja johtokaivantojen lopputäytöissä ei hyödynnetä kynnysarvomaita.

Ilmoituksen täydennyksessä (4.3.2026) on perusteltu, että kynnysarvotason ylittävien metallien ja puolimetallien pitoisuus ei ole esitetty olevan alle kynnysarvotason pintamaassa 0–0,5 metriä, koska niiden kulkeutuminen on hyvin heikkoa ja kyseessä on alue, jossa ihmisten kulkeminen on hyvin vähäistä ja rajoitettua. Merkittävää altistumista kyseisille haitta-aineille ei siten tapahdu, vaikka niiden pitoisuus pintamaassa ylittäisikin kynnysarvon.

Ilmoitusalueella hyödynnetään täytöissä alueelta kaivettuja maa-aineksia, jotka ovat geoteknisesti käyttötarkoitukseensa sopivia. Maa-ainekset voivat sisältää pieniä määriä mineraalisia rakennusjätejakeita
kuten tiiltä ja betonia. Kynnysarvot ylittävien maa-ainesten hyödyntäminen dokumentoidaan (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka, syvyystiedot ja ajankohta) ja raportoidaan kunnostuksen loppuraportissa.

Veden tutkiminen ja käsittely

Mikäli pilaantuneen maan kaivantoihin kertyy vettä kaivua haittaavia määriä, otetaan vedestä näytteet sen mahdollisesti sisältämien haitta-aineiden selvittämiseksi. Syntyvät pilaantuneiden alueiden kaivantovedet johdetaan vedenlaadun mukaan Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) jätevesiviemäriin tai vaihtoehtoisesti vettä pumpataan ilmoitusalueen sisällä kaivannosta toiseen kaivantoon (avataan varsinaisen kaivannon viereen toinen kaivanto, johon vesi johdetaan). Ilmoituksen täydennyksessä (4.3.2026) on tarkennettu, että toiseen kaivantoon johdettavia vesiä ei ole tarkoitus johtaa enää eteenpäin, vaan niiden annetaan imeytyä kaivannon kautta maaperään. Oletuksena on, että vesien määrä on pieni ja johtaminen lyhytaikaista. Mikäli vesien määrä on niin suuri, että imeytymistä ei tapahdu riittävästi, vesiä johdetaan viemäriverkkoon. Haitta-ainepitoisten kaivantovesien johtamiseksi jätevesiviemäriin haetaan viemäröintilupa HSY:lta ja vesien johtaminen tehdään saadun viemäröintiluvan mukaisesti.

Pois johdettavat kaivantovedet käsitellään aina vähintään kiintoaineksen erotuksella. Jos vesi ei täytä viemäröitävän veden laatuvaatimuksia, vedet käsitellään lisäksi ennen johtamista esim. öljynerottimella, kalkitsemalla, aktiivihiilisuodatuksella tai muulla soveltuvalla käsittelymenetelmällä.

Pilaantuneen maan kaivannoista pois johdettavan veden laadunvalvontanäytteet otetaan käsitellystä vedestä. Näytteet otetaan kerran viikossa pumppauksen aikana. Vesinäytteistä analysoidaan lähtökohtaisesti ne haitta-aineet, joita alueen maaperästä on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina.

Vesinäytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään:
- pH
- kiintoaine
- metallit (VNa 214/2007), liukoiset ja kokonaispitoisuudet 
- PAH-yhdisteet.

Vesiä viemäröitäessä vesinäytteistä tutkitaan myös viemäröintiluvassa edellytetyt haitta-aineet. Jos alueen maaperässä todetaan myöhemmin yli kynnysarvon pitoisuuksia muita haitta-aineita, analysoidaan myös näiden haitta-aineiden pitoisuudet. HSY:lle ilmoitetaan mahdollisista poikkeamista viemäröitävän veden laadussa.

Pilaantumattomien alueiden kaivantovedet käsitellään ja johdetaan pääkaupunkiseudun työmaavesiohjeen mukaisesti.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kunnostustyölle nimetään ympäristötekninen valvoja, joka ohjaa kaivua ja valvoo kunnostusta.

Pilaantuneiden alueiden laajuuden ja kaivettavan maa-aineksen haitta-ainepitoisuuksien tarkistamiseksi otetaan seurantanäytteitä. Näytteitä otetaan siten, että tutkimusvaiheessa otetut näytteet mukaan lukien näytteiden määrä on vähintään 1 näyte/ 500 m³ kaivettavaa maa-ainesta. Laboratoriossa näytteistä analysoidaan vähintään kyseisellä alueella maaperätutkimuksissa todetut kynnysarvon ylittävät haitta-aineet. Jos työn aikana kaivumaissa todetaan viitteitä muista haitta-aineista, analysoidaan myös ko. haitta-aineet.

Alueilla, joilta poistetaan pilaantuneita maa-aineksia (pitoisuudet yli alemman ohjearvon) varmistetaan kunnostuksen lopputulos jäännöspitoisuusnäytteillä. Pilaantuneen alueen kaivantojen pohjien ja seinämien jäännöspitoisuudet tutkitaan ottamalla yksi edustava kokoomanäyte jokaista 100 m² aluetta kohti. Kaivannon seinämien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla kaivannon seinämistä maksimissaan yhden metrin syvyinen edustava kokoomanäyte jokaista n. 40 metriä kohden. Mikäli kaivannon seinämästä on erotettavissa eri maalajeja tai eriasteista pilaantuneisuutta, otetaan jäännöspitoisuusnäytteet kerroksittain. Kallioon rajoittuvilta kaivualueilta ei oteta jäännöspitoisuusnäytteitä.

Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan ko. alueella todettujen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. Mikäli aistinvaraisesti arvioiden on syytä epäillä muuta pilaantuneisuutta, tutkitaan myös ko. haitta-aineiden pitoisuudet. Kaikki jäännöspitoisuusnäytteet analysoidaan laboratoriossa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Ilmoitusalueelle tai sen rajalle jäävä pilaantuneeksi luokiteltava maa-aines (alemmat ohjearvotasot ylittävät pitoisuudet) merkitään huomiorakenteella, jonka tarkoituksena on havainnoida haitta-ainepitoisen ja puhtaan maa-aineksen rajapinta. Huomiorakenteena käytetään esimerkiksi kirkkaanväristä huomioverkkoa. Huomioverkkoa ei kuitenkaan asenneta kiinteiden rakenteiden (sillan anturoiden) alle.

Eristysrakennetta käytetään tapauksissa, jossa kaivannon seinämään jää orgaanisia haitta-aineita, jotka voivat aiheuttaa kulkeutumisriskiä. Eristysrakenne suunnitellaan tapauskohtaisesti haitta-aineen ominaisuuksien perusteella.

Asennettujen huomio- ja eristysrakenteiden sijainnit mitataan ja ne esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Kaivettujen maa-ainesten pölyämistä estetään tarvittaessa kastelemalla massoja ja peittämällä välivarastoaumat. Haitta-aineiden kulkeutumista estetään tarvittaessa levittämällä sepelipatja työmaalta pois johtaville teille ja harjaamalla/pesemällä työmaan ulkopuolisia katuja säännöllisesti. Hajuhaittoja estetään tarvittaessa pitämällä pienenä avoin ja haiseva kaivurintaus, peittämällä haiseva kaivanto ja peittämällä massat kuljetuksen ajaksi. Lisäksi märät maamassat kuljetetaan tarvittaessa lietelavoilla, rajoitetaan alueella välivarastoitavien haisevien massojen määrää ja peitetään varastokasat tarvittaessa.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin

Pilaantuneen maa-alueen kunnostustyön aikana saattaa ilmetä odottamattomia tilanteita. Lieviä työtapaturmia varten työmaalle varataan ensiapuvälineet. Työmaalle laitetaan näkyville yleiset hälytysnumerot. Alla olevassa taulukossa on esitetty varautuminen odottamattomiin tilanteisiin.

Tiedottaminen, kirjanpito ja raportointi

Kunnostustyön aloituksesta ilmoitetaan viikkoa ennen kaivutöiden aloittamista Helsingin kaupungin ympäristöpalvelulle. Aloitusilmoituksessa esitetään myös kunnostuksen vastuuhenkilöt ja valvojat sekä työn toteuttaja.

Kohteen ympäristötekninen valvoja pitää työmaapäiväkirjaa, johon kirjataan mm. tehdyt toimenpiteet, tiedot näytteenotoista sekä poistetuista pilaantuneista massoista, jätteistä ja niiden sijoituspaikoista. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla.

Kunnostuksen päätyttyä laaditaan loppuraportti, jossa käsitellään seuraavat asiat:

- tunnistetiedot
- työn vastuuhenkilöt ja kunnostushankkeeseen osallistuneet tahot
- kunnostustyön toteutus
- toteutuneet kaivualueet ja -syvyydet
- analyysitulokset, maaperään jääneiden haitta-aineiden jäännöspitoisuudet sekä näytteenottopaikkojen sijainnit karttapiirustuksessa esitettynä
- kirjanpitotiedot poistetuista jäte-eristä ja pilaantuneista maa-aineksista
- mahdolliset huomio- ja eristysrakenteet
- mahdolliset poikkeamat suunnitelmasta/päätöksestä
- yhteenveto vesinäytteiden analyysituloksista sekä kaivantoveden johtamisesta ja käsittelystä.

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalvelulle kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen valmistumisesta.

Puhdistustyön ajankohta

Alustavan aikataulun mukaan rakennustyöt aloitetaan keväällä 2026.

Ilmoituksen käsittely      

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö kuuli 5.3.2026 päivätyllä kirjeellä kiinteistön omistajaa ja haltijaa ilmoitusasiakirjoista. Muistutusta ei ole annettu määräpäivään mennessä.

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja.

Viranomaisen ratkaisu    

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista kohteessa Pasilan ratapiha, Sähkeylikulkusilta, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Ilmoitusalueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. (Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §, Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §)

2. Jätejakeet on poistettava kaivutöiden edellyttämässä laajuudessa. (Jätelaki (646/2011) 5, 12, 13 §)

3. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA 214/2007 2, 3, 4, 5 §)

4. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän tai laajemmalla alueella, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

5. Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä ilmoituksen mukaisesti puhdistuksen edetessä, mikäli havaitaan jätteitä tai kenttämittausten perusteella haitta-ainepitoista maata. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuuksia, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

6. Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetysti siten, että kaivantojen pohjilta otetaan yksi kokoomanäyte noin 100 m² kohti ja seinämistä noin 40 metrin matkaa kohden vähintään yksi kokoomanäyte maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa vähintään jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 §)

7. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen, eristäminen ja dokumentointi

8. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Lisäksi jos kunnostusalueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. (JL 12, 13 §)

9. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava vähintään kaksi viikkoa ennen asentamista tarkastettavaksi suunnitelmat eristystarpeen arvioinneista ja/tai käytettävistä eristysrakenteista. (YSL 172 §)

10. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

11. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

12. Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai siinä esiintyviä haitta-aineita tai jätteitä leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

13. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 17 §)

14. Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

15. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 a §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

16. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

17. Työmaa on järjestettävä niin, että pinta/hulevesien pääsy alueen kaivantoihin on mahdollisimman vähäistä. Mikäli kaivantoon kertyy vettä, on sen haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen kuin vedet johdetaan pois. Vedestä on analysoitava vähintään maaperätutkimuksissa ja orsi- tai pohjavedessä todetut haitta-aineet. (YSL 155 §).

18. Päätösalueen kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §).

19. Vain tutkitusti puhtaita kaivantovesiä voidaan imeyttää pilaantumattomaan maaperään. Haitta-ainepitoisia vesiä ei myöskään saa imeyttää pilaantuneeseen maaperään. Vesien johtamiselle tulee olla maanomistajan hyväksyntä. Johtaminen ei saa edistää haitta-aineiden kulkeutumista alueen orsi- tai pohjaveteen eikä lisätä kulkeutumista orsi- tai pohjaveden mukana. Veden johtaminen ei saa aiheuttaa veden purkualueen liettymistä, vettymistä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa. (YSL 155 §)

20. Kaivantoveden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtamisesta maaperään on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi yksityiskohtainen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen tai maahan imeyttämisen aloittamista. Vesinäytteistä on tutkittava ennen johtamisen aloittamista niiden vesiliukoisten haitta-aineiden pitoisuudet, joita maaperätutkimuksissa ja orsi- tai pohjavedessä on aiemmin todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 155, 172 §, Ympäristönsuojeluasetus 41 §)

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

21. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Voimakkaasti haisevia massoja saa välivarastoida korkeintaan yhden viikon. Tarvittaessa välivarastoitavat massat tulee peittää. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

22. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Tarvittaessa välivarastointialueelta tulee ottaa näytteet toiminnan päätyttyä. (JL 13, 16 §)

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

23. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Kunnostusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää kunnostusalueella hyödyksi pääasiassa ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Selvästi haitta-aineelta haisevia maa-aineksia sekä kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita, POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. Lisäksi halogenoituja alifaattisia hiilivetyjä sisältäviä maa-aineksia ei saa hyödyntää alueella. (YSL 32, 136 §, JL 5, 6, 8 §)

24. Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon YSL 16 § mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Kynnysarvomaita saa käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros (kuten tiivis asfaltti). Hyödynnettävät maa-ainekset saavat sisältää enintään 10 % mineraalisia rakennusjätejakeita. (YSL 32, 136 §, JL 5, 6, 8 §)

25. Maa-ainesten hyödyntämistä koskevat toimenpiteet tulee raportoida kunnostuksen loppuraportin yhteydessä. Hyödyntämispaikat tulee esittää myös kartalla. (YSL 172 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

26. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

27. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

28. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Mikäli kunnostus tehdään useassa osassa, tulee jokaisesta kunnostusvaiheesta tehdä aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

29. Puhdistustyöstä on laadittava loppuraportti karttaliitteineen pääasiassa ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Lisäksi loppuraportissa tulee toimittaa tiedot hyödynnetyistä kynnysarvomaista ja hyödyntämispaikat tulee esittää myös kartalla. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle sekä kiinteistön omistajalle ja haltijalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)
 

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–4.)

Maaperän puhdistaminen kohteessa on tarpeen Pohjois-Pasilassa sijaitsevan Sähkesillan purkamisen ja jälleenrakentamisen vuoksi. Ilmoitusalueen vieressä sijaitsee Eteläisen Postipuiston ilmoituspäätösalue, jossa tehdään pilaantuneen maaperän puhdistamistöitä. Kyseisen puhdistuksen yhteydessä on tehty Sähkesillan ilmoitusalueen länsiosan läheisyyteen koekuoppa, jossa todettiin alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus fluoranteenia. Samassa tutkimuspisteessä todettiin myös muita PAH-yhdisteitä sekä antimonia ja kuparia kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia. Ilmoituksen mukaan kyseisen tutkimuspisteen katsotaan edustavan Sähkesillan ilmoitusalueen länsiosassa sijaitsevan rata-alueen maaperää, jossa tutkimuksia ei ole toistaiseksi voitu tehdä. Lisäksi ilmoitusalueella on yhdessä tutkimuspisteessä todettu kynnysarvon ylittävä pitoisuus bentso(a)pyreeniä.

Ilmoituksessa esitetyn riskinarvion perusteella kohteessa ei todettujen haitta-ainepitoisuuksien perusteella ole riskiperusteista puhdistustarvetta nykyisessä maankäytössä. Pilaantuneeksi todetuilla alueilla on kuitenkin puhdistamistarve rakentamisen vuoksi. Ilmoituksessa on esitetty, että alueelta poistetaan pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Mikäli alueella havaitaan kaivutöiden yhteydessä muuta pilaantuneisuutta, käytetään niiden kunnostustavoitteena ensisijaisesti ylempiä ohjearvoja. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esitetyt kunnostustavoitteet.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän, laajemmalla alueella tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 5–7.)

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen. Ilmoituksessa esitetystä poiketen, jäännöspitoisuusnäytteet on tarpeen ottaa myös alueilta, joilla on todettu kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita, jotta maaperään jäävät haitta-ainepitoisuudet saadaan todennettua puhdistettavalta alueelta riittävällä laajuudella.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen, eristäminen ja dokumentointi (perustelut määräyksille 8–10.)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Mahdolliset eristysrakenteet estävät pilaantuneisuuden leviämistä muille alueille.

Tiedot huomiorakenteiden ja/tai eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (perustelut määräyksille 11–16.)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Veden tutkiminen ja käsittely (perustelut määräyksille 17–20.)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Tutkimalla vesinäytteistä niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita maaperässä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina, voidaan varmistua siitä, että myös vesiliukoiset haitta-aineet, jotka ovat jo liuenneet orsi-/pohjaveteen tulevat otetuksi huomioon.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Vesien johtaminen voi aiheuttaa haitta-aineiden kulkeutumista maaperässä. Näin ollen vain tutkitusti puhtaita vesiä voi johtaa pilaantumattomaan maaperään. Tarvittaessa maaperään imeytettävät vedet on tarpeen käsitellä siten, ettei vesien imeyttämisestä maaperään aiheudu ympäristön lisäpilaantumista.

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella (perustelut määräyksille 21. ja 22.)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Näytteiden ottamisella välivarastointialueelta toiminnan päättyessä varmistetaan, että haitta-ainepitoisten massojen välivarastointi ei ole aiheuttanut maaperän pilaantumista kyseisellä alueella.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (perustelut määräyksille 23–25.)

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on pääasiassa hyväksynyt ilmoituksessa esitetyn haitta-ainepitoisten maa-ainesten hyödyntämistä koskevan suunnitelman. Määräyksissä on tarkennettu mm. hyödynnettävien maa-ainesten sisältämiä haitta-aineita ja jätejakeiden enimmäismäärää.

Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien ja alemmat ohjearvot alittavien kohteesta kaivettujen kaivumaiden soveltuvuus hyötykäyttöön kunnostusalueella on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n nojalla kohteen arvioinnin yhteydessä. Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita, PCDD/PCDF-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, eivät sovellu alueella hyödynnettäväksi haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden vuoksi. Lisäksi maa-ainekset, jotka sisältävät halogenoituja alifaattisia hiilivetyjä, eivät sovellu hyödynnettäväksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1021, eli ns. POP-asetuksen mukaan POP-yhdisteitä sisältävän jätteen osalta on varmistettava jätteen sisältämien POP-yhdisteiden hävittäminen tai muuntaminen palautumattomasti siten, että jäljelle jäävillä jätteillä ja päästöillä ei ole POP-yhdisteiden ominaisuuksia. PBT- ja vPvB-aineiden hävittäminen ja poistaminen kierrosta tulisi olla tavoitteena.
Näin ollen ko. yhdisteiden kynnysarvon ylittävät pitoisuudet tulisi lähtökohtaisesti rajata hyötykäytön ulkopuolelle.

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Näin ollen haitta-ainepitoisten maakerrosten päällä on tarpeen olla riittävä pilaantumattoman maan kerros tai tiivis asfaltti haitta-aineiden kulkeutumisen ehkäisemiseksi ympäristöön. Ilmoituksessa esitetystä poiketen määräys koskee myös metalleja ja epämetalleja.

Mineraalisilla rakennusjätejakeilla tarkoitetaan inerttejä rakennusjätteitä, kuten betonia ja tiiltä. Maa-ainesten seassa esiintyvien jätejakeiden sallittua enimmäismäärää on tarkennettu kymmeneen tilavuusprosenttiin.

Maa-ainesten hyödyntämistä koskeva raportointi on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 26. ja 27.)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.
    
Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 28. ja 29.)

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työnaikaisella kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa ja tiedon kulkemisen varmistamisessa kiinteistön omistajalle ja haltijalle maaperän tilasta.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 2250,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 18.12.2025, 201 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.
 

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.