Julkaisu, Viheralueiden käyttö Helsingissä, kaupunkiympäristön toimiala

Päätös on ehdotuksen mukainen.

Helsingin asukasmäärän kasvaessa viheralueiden käyttöpaine samalla lisääntyy. Resurssien tarkoituksenmukaista kohdentamista varten tarvitaan tietoa viheralueiden käytöstä ja käyttäjien preferensseistä. Liitteenä oleva raportti kokoaa kaupungin omat selvitykset aiheesta sekä Helsingin yliopiston Digital Geography Labin tutkimushankkeen kuvauksen aineistosta, prosessista ja tuloksista.

Viheralueiden käyttö Helsingissä -raportti koostuu kahdesta osasta. Taustaselvityksessä (osa I) analysoitiin tutkimuskirjallisuutta ja muun muassa karttapohjaisia asukaskyselyitä ja todettiin helpon saavutettavuuden ja laadullisten tekijöiden (esimerkiksi luontoelämykset, kohtaamisten paikat) tuottavan positiivista asukaskokemusta. Kävijälaskuridata puolestaan tuottaa pistemäistä tietoa kävelijöiden tai pyöräilijöiden ohittaessa laitteen, ja käytettävissä ollut matkapuhelindata validoi käyttöoletuksia, joskin karkealla tasolla.

Tutkimushankkeessa (osa II) selvitettiin viheralueiden käytön ajallis-alueellisia rakenteita erityisesti matkapuhelimen käytön sivutuotteena syntyvän massadatan (niin kutsuttu Big Data) eli sosiaalisen median alustojen, kansalaistiedesovelluksen, urheilusovelluksen, teleoperaattoridatan ja verkkovierailujen aineistojen avulla. Samalla kartoitettiin massadatojen soveltuvuutta kaupunkiviheralueiden käytön ymmärtämiseen. Massadatojen havainnot vastaavat kävijälaskureilla saatuja havaintoja vaihtelevasti, mutta riittävällä tarkkuudella, viheralueiden väliseen mielekkääseen vertailuun. Selvityksen perusteella suosituimpia viheralueita ovat kantakaupungin puistot, kuten Esplanadi ja Kaisaniemenpuisto, Töölön- ja Eläintarhanlahtien ympäristö, Keskuspuisto ja helposti saavutettavat virkistyssaaret, kuten Seurasaari ja Mustikkamaa, suuret luontoalueet (Viikki-Vanhankaupunginlahti, Uutela) ja merkittävät liikuntapuistot (Tali ja Kivikon liikuntapuisto). Massadatan avulla saatiin tietoa myös viheralueiden ajallisen käytön vaihtelusta ja alueisiin liitetyistä ominaispiirteistä. Selvityksen tulokset ovat linjassa asukaskyselyissä esiin nousevien huomioiden kanssa, mitä tulee kantakaupungin puistojen, laajojen vihersormien ja merenrantojen suosioon ja merkitykseen.

Selvitys osoittaa, että luotettavan ja kattavan tiedon saamiseksi viheralueiden käytöstä on tarpeen käyttää sekä aktiivisia (esimerkiksi asukaskyselyt) että passiivisia (esimerkiksi kävijäseurannat, massadata) menetelmiä samanaikaisesti ja vertailla näiden tuloksia. Massadatan käyttöä rajoittaa lähinnä datan saatavuus ja edustavuus, ja sen osalta tulee ottaa vinoumat ja rajoitteet huomioon. Esimerkiksi matkapuhelindataa sekä suosituimmille alueille sijoitettuja edistyneitä laskureita kannattaa yhdistää järjestelmällisesti seurattaviin kyselyihin. Näin voidaan seurata viheralueiden käytön kehittymistä, reagoida oikea-aikaisesti siinä tapahtuviin muutoksiin, profiloida erilaisten alueiden käyttäjiä oikein ja mahdollisesti jopa ennakoida tulevia trendejä.

Vastaavia datan keruun ja hyödyntämisen menetelmiä kehitetään parhaillaan yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa vastaamaan kaupungin kaikkien alueiden käytön havainnollistamiseen.

Taustaa

Viheralueiden strategisen kehityskuvan (VISTRA) pohjalta laadittujen viher- ja virkistysverkoston kehittämisen periaatteiden (kaupunkisuunnittelulautakunta 18.11.2016 § 361) toteutumista on seurattu kaupunkiympäristön toimialalla. Näissä periaatteissa esitettyjä saavutettavuustavoitteita mittaamaan kehitettiin ja otettiin käyttöön vuonna 2019 työkalu, joka mittaa viheralueiden saavutettavuutta reittejä pitkin nykytilanteessa ja tulevaisuudessa. Se mittaa samalla viheralueiden teoreettista käyttöpainetta eli sitä, paljonko asukkaita alueilla suhteessa toisiinsa saavuttaa tietyn viheralueen. Samassa yhteydessä todettiin, että viheralueiden todellisen käytön ominaispiirteistä tarvitaan lisää tietoa. Asiaa selvittämään päätettiin kaupunkitila- ja maisemasuunnittelu -palvelussa perustaa hanke, jossa selvitettiin ensin omana työnä tietovarantoa ja jatkotyöstön mahdollisuuksia vuoden 2024 aikana. Marraskuussa 2024 käynnistettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston Digital Geography Labin kanssa tutkimushanke, jossa perehdyttiin erityisesti suurten tietomassojen (Big Data) soveltuvuuteen viheralueiden käytön kartoittamisessa.

Työn perustelu, tarkoitus ja tavoite

Viheralueiden käytön volyymia ja preferenssejä halutaan seurata, jotta rajallisia resursseja voidaan kohdentaa vaikuttavammin alueiden suunnitteluun, toteutukseen ja kunnossapitoon. Helsingissä kävijäseurantaa eli järjestelmällistä ja toistuvaa tiedon tuottamista vierailukohteesta tai sen käyttäjistä toteutetaan valikoituihin pisteisiin sijoitetuilla laskureilla sekä työntekijä- ja asiantuntija-arvioilla. Näistä suurin osa on liikenneseurantaa, ja joitakin laskureita on luontoalueilla. Kaupunkipuistojen käyttöä on kuitenkin teknisesti haastavaa seurata laskureilla, koska monesti laajalle alueelle saavutaan useasta eri pisteestä. Mallinnuksissa ja asukaskyselyissä on omat haasteensa. Käyttöpainemallinnuksen ollessa kattava mutta teoreettinen asukaskyselyiden edustavuus riippuu vastaajien määrästä ja profiilista. Tuloksia saattaa vinouttaa kyselyn tavoite sekä rajallinen ja valikoitunut kohderyhmä. Matkapuhelindata puolestaan on ruutukokonsa vuoksi suhteellisen karkeaa pienialaisten alueiden seurantaan.

Nykyisen kävijäseurannan lisäksi kaivataan tarkempaa ja kattavampaa tietoa viheralueiden käyttäjämääristä, käytön ajallisesta ja alueellisesta jakautumisesta sekä erilaisista käyttäjäryhmistä ja käyttötavoista, jolloin yhteistyökumppaniksi valikoitui aiheeseen vahvimmin profiloitunut tutkijaryhmä.

Työn sisältö ja tausta-analyysien tulokset

Raportin (liite 1) ensimmäinen osio koostuu kaupungin omana työnä tehdystä, käytössä olleiden tietolähteiden ja tutkimuskirjallisuuden analyysista. Yliopistotutkijoiden kaupungin aloitteesta ja toimeksiannosta toteuttama tutkimushanke (osa II) keskittyy massadatan mahdollisuuksiin ja siihen tietoon, mitä näiden perusteella voidaan saada puistojen suosituimmuudesta suhteesta toisiinsa. Yhteenvetona näiden löydöksistä syntyy kokonaiskuva käytön ajallisista ja tilallisista rakenteista sekä suosituksia järjestelmälliseen seurantaan. Tilannekuvan kattavuuden varmistamiseksi hankkeessa tehtiin laajaa poikkihallinnollista yhteistyötä.

Taustaraportin lähteinä käytettiin seuraavia:

• viheralueita koskevia preferenssejä koskeva julkaistu tutkimuskirjallisuus yleisellä tasolla sekä erityisesti koskien Helsinkiä
• viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyt, koko kaupunkia koskevat karttapohjoiset asukaskyselyt sekä niiden harmonisointi ja analyysi (positiiviset ja negatiiviset merkinnät viheralueilla) ja asukaspalaute
• saavutettavuus- ja käyttöpainetyökalulla mallinnettu teoreettinen käyttöpaine viheralueilla nyt ja tulevaisuudessa, sisältäen mallin päivityksen tuoreella datalla
• Telia Crowd Insights -datatuotteen (oli käytettävissä vuonna 2024) perusteella tehdyt spatiaaliset analyysit
• viheralueille sijoittuvien kävijälaskurien data, mukaan lukien hankkeen yhteydessä pilotoidut kevyet bluetooth-teknologiaan perustuvat laskurit Seurasaaren sekä Mustikkamaan silloilla (Isoisänsilta, Hopeasalmensilta)

Taustaselvitysten perusteella asukkaat arvostavat ympäristöjä, jotka tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia liikuntaan, rentoutumiseen ja sosiaalisiin kohtaamisiin samalla tarjoten palveluita. Luonnonympäristöt, kuten kaupunkimetsät, mutta myös avoimet näkymät esimerkiksi merenrannoilla ja näköalapaikoilla vetävät puoleensa. Ympäristön koettu laatu on yhteydessä käveltävyyden, monimuotoisuuden ja selkeän luettavuuden kaltaisiin ominaisuustekijöihin. Viher- ja ranta-alueet koetaan elvyttävinä, ja helppo saavutettavuus lisää vetovoimaa. Suosituin aktiviteetti ulkoilmassa on kävely, ja lähiviheralueet ovat tärkeitä erityisesti liikkumisrajoitteisille. Kaupunkimetsien luonnon monimuotoisuus korreloi positiivisesti vetovoimaisuuden kanssa, lukuun ottamatta lahopuun mahdollisesti aiheuttamaa vaikeakulkuisuutta.

Positiiviset merkinnät keskittyvät pääosin kantakaupunkiin sekä jonkin verran saarille, rannoille ja Keskuspuiston ja Uutelan kaltaisille vihersormille. Kantakaupungissa erityisesti Kaivopuisto, Esplanadi sekä jonkin verran Töölönlahti ja Torkkelinmäki korostuvat. Epämiellyttävät tai turvattomat paikat keskittyvät myös kantakaupunkiin sekä asemien ympäristöön. Kantakaupungin rannat korostuivat kävelyreittejä kartoittavissa kyselyissä, ja pyöräreittien osalta lisäksi esille nousevat Keskuspuisto sekä Vantaanjoen ja Vanhankaupunginlahden rannat.

Käyttöpainemallinnus osoittaa, että käyttäjien kasvava määrä sekä viheralueiden pieni koko tuottaa paljon potentiaalisia käyntejä viheralueelle. Keskuspuiston etelä- ja keskiosan, Mustikkamaan ja Stansvikin kaltaiset alueet tulevat korostumaan käyttöasteen osalta.

Matkapuhelindatan mukaan säätila näyttäisi korreloivan viheralueiden käytön kanssa odotetusti siten, että kesähelteet lisäävät ulkoilusaarten ja rantojen käyttöä, ja pakkaset taas esimerkiksi hiihtolatujen käyttöä, vaikkakin on otettava huomioon analyysien alueellinen karkeus. Piikkeinä näkyvät Korkeasaari kissojen yön aikaan tai juhannus Seurasaaressa.

Kävijälaskureita on myös eniten vilkkaimmilla alueilla, mutta jonkin verran myös viheralueilla ja luontoalueilla, kuten Lammassaaressa ja Paloheinässä. Alustavat tulokset tämän hankkeen yhteydessä asetettujen laskurien datasta Seurasaaressa ja Mustikkamaalla kertovat odotetusti säätilan vaikutuksesta. Kevään ja kesän mittaan, sään lämmetessä ja viikonloppuisin kävijämäärät nousevat.

Massadatoja hyödyntäneen tutkimushankkeen tulokset

Tutkimushankkeen (raportin osa II) aineistot, menetelmät ja löydökset laajensivat ja syvensivät kokonaiskuvaa viheralueiden käytöstä. Tutkimushankkeessa aineistona on seitsemän tyyppistä massadataa; julkaisuja sosiaalisen median sovelluksista (Flickr ja Instagram), kansalaistiedesovelluksesta (iNaturalist), urheilusovelluksesta johdettu datatuote (Strava Metro), teleoperaattoridataa (Elisan dataan pohjautuva datajulkaisu) sekä verkkosivujen katselumääriä (Wikipedia ja kaupungin verkkosivut). Massadatoista johdettiin vierailumääriä edustavat korvikkeet ja verrattiin viidellä viheralueella olevien jalankulkijalaskureiden havaintoihin. Tämän jälkeen viheralueet laitettiin järjestykseen massadatojen havaintomäärien perusteella, ja suosituimpien alueiden käytön ajallisia ja alueellisia rakenteita tutkittiin kuvaajilla ja kartoilla.

Massadatahavainnoilla on korrelaatio laskurihavaintoihin. Vahvuus riippuu aikayksiköstä, aineistosta ja sijainnista, mutta on pääsääntöisesti riittävä yleistason ajalliseen analyysiin viheralueittain.

Tulokset osoittavat, että massadataan perustuvat aineistot voivat tarjota arvokasta tietoa viheralueiden käytön luonteesta, mutta niissä on rajoitteita ja vinoumia. Systemaattista seurantaa varten on huomioitava massadatojen ominaisuudet, kuten havaintojen määrä ja tarkkuus. Aineistojen saatavuus on merkittävä rajoite, mm. ajantasaisuus tai epävakaat rajapinnat aiheuttavat haasteita. Aineistoilla on myös hankinta- ja ylläpitokustannuksia tai asiantuntijuuteen ja kouluttamiseen liittyviä välillisiä kustannuksia. Yksityisyydensuoja on huomioitava tällaisia aineistoja käyttäessä, varsinkin kun siirrytään tutkimuskäytöstä operatiiviseen käyttöön. Massadatojen luotettavuuteen vaikuttaa lisäksi väestöllinen edustavuus, sillä esimerkiksi Flickrin käyttäjäkunnassa korostuvat valokuvausharrastajat ja miehet.

Massadatoilla on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia, joita on punnittava kulloistakin tietotarvetta ja saatavilla olevia resursseja vasten. Verkkosivukatseluilla saatiin yllättävänkin vahvat vastaavuudet laskureiden tietoihin, mutta ne kattavat vain kourallisen Helsingin viheralueista. Sosiaalisen median aineistot ovat rikas paikkaleimatun tekstien ja kuvien lähde, mutta aineistomäärät ovat riittäviä mielekkäisiin päätelmiin vain usean vuoden havaintoja yhdistelemällä ja saatavuus voi katketa yllättäen, minkä vuoksi ne soveltuvat paremmin kertaluontoisiin selvityksiin kuin systemaattiseen seurantaan. Urheilu- ja harrastajasovellukset ovat leimallisesti tietyn käyttäjäkunnan käytössä, eivätkä välttämättä valota yleisiä käyttötrendejä tarkasti. Jäljellä olevista mahdollisuuksista teleoperaattoriaineistossa piilee merkittäviä, vielä tutkimattomia mahdollisuuksia pitkäaikaisseurannan ja operatiivisen käytön kehittämiseen.

Suosituimmat viheralueet massadatojen havaintojen perusteella olivat keskustan lahtien ympäristö (Kaisaniemi, Töölönlahti, Tokoinranta), Keskuspuisto, ydinkeskustan perinteiset kaupunkipuistot (Esplanadi, Vanha kirkkopuisto), virkistyssaaret (Seurasaari, Mustikkamaa), suuret luontoalueet (Viikki-Vanhankaupunginlahti, Uutela) ja merkittävät liikuntapuistot (Tali ja Kivikon liikuntapuisto). Suosituimpien alueiden ulkopuolelle jää muun muassa aluepuistoja, urheilukenttiä, nimeämättömiä kaupunkivihreän alueita ja Östersundomin viheralueet. Massadatojen havaintomäärät ovat näillä alueilla liian vähäisiä luotettaviin analyyseihin.

Suosituimpien viheralueiden käytön vuosivaihtelusta voidaan esimerkiksi erottaa vahvasti kesäkäyttöön painottuvat alueet (Hietaranta, Mustikkamaa) ja melko tasaisesti ympärivuotisen käytön alueet (Sibeliuksenpuisto, Töölönlahden ympäristö). Samoin on eroja siinä, jakautuuko käyttö tasaisesti viikon ajalle (Esplanadit) vai painottuuko se viikonloppuun (Uutela).

Kaikkien seitsemän massadatan perusteella 50:lle suosituimmalle viheralueelle laadittiin omat kortit, jotka kuvaavat kunkin alueen käyttöä usean massadatan kautta. Korteilla näkyy käytön jakautuminen keskimääräisen vuorokauden, viikon ja vuoden ajalta, käytön jakautuminen alueella sekä sosiaalisessa mediassa jaettuja sisältöjä aihetunnistepilvellä. Kortit ovat avoimesti saatavilla verkossa ja katseltavissa myös verkkokartalta. Tämä tuottaa helposti hyödynnettävän alustan alueiden vertailulle ja suunnittelun tueksi.

Eri massadatojen perusteella suosituimpia viheralueita verrattiin toisiinsa ja todettiin, että eri viheralueet nousevat suosituimmiksi tarkasteltaessa eri massadatoilla. Töölönlahden viheralueet, Kaivopuisto ja Tokoinranta nousevat suosituimpien viheralueiden joukkoon useamman massadatan perusteella. Suosituimpien joukkoon mahtuu kuitenkin myös kauempana keskustasta sijaitsevia puistoja, kuten Keskuspuisto (erityisesti Haltiala) tai Uutela, jotka ovat kymmenen suosituimman puiston joukossa sekä Flickerin että iNaturalistin perusteella. Osa viheralueista on suosituimpien viheralueiden joukossa vain yhden massadatan perusteella. Esimerkiksi Karhupuisto ja Aurinkolahden uimaranta ovat kymmenen suosituimman joukossa ainoastaan Instagramin perusteella, Eläintarha puolestaan Stravan perusteella.

Tuloksia verrattiin myös käyttöpainetyökalulla tuotettuun tietoon, ja todettiin, että laskennallisella mallilla suosituimpien joukkoon nousevat osin eri alueet kuin toteutuneita käyntejä mittaavilla massadatoilla: erot ovat isoja esimerkiksi Seurasaaren kohdalla (sijoitus massadatoilla 3., käyttöpaineella 281.). Massadatoilla korostuvat todennäköisesti totuudenmukaisemmin sellaiset suositut ulkoilualueet, joihin tullaan kauempaakin. Käyttöpainemallinnuksella pääsee toisaalta kiinni arkisiin viheraluekäynteihin, joita ei kirjata sovelluksiin ja joissa alueen läheisyys on merkittävää. Asukaskyselyissä saattavat korostua myös enemmän lähiviheralueet, vaikka kaikkien helsinkiläisten suosimat ulkoilualueet kuten Keskuspuisto ja Mustikkamaa nousevat sielläkin esiin. Molemmat näkökulmat ovat arvokkaita suunnittelulle.

Yhteenveto, johtopäätökset ja jatkosuositukset

Luotettavan kokonaiskuvan saamiseksi viheralueiden käytöstä tarvitaan useita menetelmiä ja järjestelmällistä seurantaa. Eri tiedonkeruumenetelmät tuottavat erityyppistä tietoa. Kyselyt kertovat sosiaalisista motiiveista ja elämänvalinnoista (miksi ja mihin ihmiset käyttävät viheralueita), kun taas käyttömäärien ja liikkumismallien luotettava arviointi vaatii objektiivisempia havainnointimenetelmiä, kuten kävijäseurantaa ja kattavaa, suuret massat tavoittavaa monitorointia.

Kaupungilla jo käytössä olevat menetelmät, kuten saavutettavuustyökalun käyttöpainemallinnus ja asukaskyselyt sekä kävijälaskurit, antavat arvokasta tietoa viheralueiden käytöstä. Kullakin datalähteellä on kuitenkin rajoitteensa, myös massadatalla. Mikään menetelmä ei tuota sellaisenaan absoluuttisia lukuja käyttäjämääristä. Alueiden välisen vertailun ne kuitenkin mahdollistavat, ja useiden menetelmien yhdistäminen mahdollistaa myös validoinnin, jolloin lopputulos on vähintään suuntaa-antava.

Tutkimuksessa todettiin, että massadatat ovat yhteydessä laskureiden havaintoihin, ja niillä mitattuna suosituimmat viheralueet ovat kantakaupungin puistot, Keskuspuisto ja helppokulkuiset saaret. Jotta suosituimmista alueista saadaan tarkempaa kävijätietoa, on tarpeen sijoittaa teknologialtaan edistyneitä, esimerkiksi hahmontunnistukseen perustuvia kävijälaskureita myös kantakaupungin suosittuihin puistoihin, kuten Kaivopuistoon, Esplanadille tai Töölönlahdelle. Bluetooth-teknologiaan perustuvat laskurit toimivat hyvin alueilla, joihin pääsee pääosin yhtä reittiä pitkin, kuten saaret. Kaikkien laskureiden osalta on oikean kertoimen aikaansaamiseksi tärkeää validoida tuloksia paikan päällä tehtävällä havainnoinnilla sekä tarkistaa, mikä on yhden saapumisreitin havaintojen suhde koko alueen käyntimääriin jollain toisella menetelmällä selvitettynä.

Lupaavia mahdollisuuksia sisältävän teleoperaattoridatan parempi hyödyntäminen jatkossa vaatii yhteistyötä operaattoreiden, alueellisten toimijoiden (kunnat, seudut, valtio) ja tutkimussektorin välillä sekä selkeitä yksityisyydensuojan ratkaisuja. Onnistuessaan tällainen järjestelmä tuottaisi tietoa kustannustehokkaammin, kattavammin ja ajantasaisemmin kuin mitä aiemmin on ollut mahdollista. Matkapuhelindatan osalta pienempi ruudukko sekä operaattorikattavuus (Telia ja Elisa markkinajohtajina) antaisivat nykyistä tarkempaa tietoa.

Massadatojakin hyödyntävä luonnon virkistyskäytön seurantajärjestelmä tarvitsee tuekseen ja vertailuaineistoksi laskureita maastossa ja luotettavia kyselyitä. Järjestelmällisesti seurattavissa, viheralueita koskevissa kyselyissä voidaan jatkossa seurata myös viheralueiden käytön kehittymistä, jotta osataan reagoida oikea-aikaisesti käytön muutoksiin, profiloida erilaisten alueiden käyttäjiä oikein ja mahdollisesti jopa ennakoida tulevia trendejä.

Hankkeen raportointivaiheessa tehtiin yhteistyötä rakennusten ja yleisten alueiden palvelukokonaisuuden omaisuudenhallinnan toteuttaman yleisten alueiden tyytyväisyyskyselyn valmistelussa, lisäämällä siihen viheralueiden käyttötapoja ja puoleensavetävyystekijöitä koskevia kysymyksiä. Tämäntapainen kysely tuottaa systemaattisesti toteutettuna jatkossa säännöllisesti arvokasta tietoa viheralueiden käyttöä ja asukkaiden mieltymyksiä koskien.

Koronapandemian aikaisissa preferensseissä todettiin virkistys- ja luontopalveluiden käytön kasvu, jonka pysyvyyttä olisi syytä jatkossa tutkia. Kansallispuistojen käyttömäärissä on ollut havaittavissa pitkäaikainen, nouseva trendi. Samaten jonkin hiljattain kunnostetun Helsingin kaupungin viheralueen käyttäjämäärien, käyttäjäprofiilin ja käyttötapojen muutoksia olisi hyödyllistä seurata.

Päätös tullut nähtäväksi 07.04.2026

MUUTOKSENHAKUKIELTO

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §