Valtuustoaloite, iäkkäiden liikkumisen tuen parantaminen

Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta antaa kaupunginhallitukselle valtuutettu Maija Karhusen ja 25 muun valtuutetun iäkkäiden liikkumisen tuen parantamista koskevasta valtuustoaloitteesta seuraavan lausunnon:

”Aloitteessa esitetään, että iäkkäiden liikkumisen tukea tulisi parantaa lisäämällä myönnettävien matkojen määrää ja tarkastelemalla tulorajojen korottamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen rahoitus muodostuu valtiolta saatavasta yleiskatteellisesta rahoituksesta, asiakasmaksutuloista ja valtionkorvauksista. Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta korostaa, että kaikki toimialan, pelastustoimen ja HUS-kuntayhtymän menot ja kustannuksia kasvattavat muutokset on rahoitettava tällä rahoituspohjalla. Sosiaalihuoltolain mukaiseen liikkumisen tukeen ei ole varattu lisämäärärahaa eikä sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta näin ollen kannata aloitteessa esitettyjä muutoksia.

Sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain mukainen liikkumisen tuki

Sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukainen liikkumisen tuki on määrärahasidonnainen ja harkinnanvarainen etuus. Sosiaalihuoltolain 23 §:n mukaan liikkumista tukevia palveluja järjestetään henkilöille, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia liikennevälineitä sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn takia ja jotka tarvitsevat palvelua asioimisen tai muun jokapäiväiseen elämään kuuluvan tarpeen vuoksi. Lain mukaan esteetön ja toimiva julkinen joukkoliikenne mukaan lukien kutsu- ja palveluliikenne on ensisijainen tapa järjestää kaikille soveltuva liikkuminen.

Haettaessa tukea, tuen tarve arvioidaan hakijan elämäntilanteen, elinympäristön ja vamman tai sairauden aiheuttamien toimintarajoitteiden perusteella. Päätöstä tehtäessä lähtökohtana on aina henkilön kokonaistilanne. Huomioon otetaan myös henkilön taloudelliset mahdollisuudet järjestää liikkumisensa muilla tavoin. Sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen kustannukset olivat vuonna 2025 yhteensä noin 2,07 miljoonaa euroa ja tukea myönnettiin vuoden aikana 1263 henkilölle.

Aloitteessa todetaan, että moni helsinkiläinen ikäihminen saattaa hakea tarvitsemaansa liikkumisen tukea vammaispalvelulain perusteella, vaikka toimintakyvyn heikkeneminen johtuisi tavanomaisesta ikääntymisestä. Vammaispalvelulain (675/2023) 2 §:n mukaan kyseisen lain perusteella järjestetään palveluita niille vammaisille henkilöille, joiden toimintarajoitteesta johtuva välttämätön avun ja tuen tarve poikkeaa kyseessä olevaan elämänvaiheeseen tavanomaisesti kuuluvasta avun ja tuen tarpeesta. Vammaispalvelulain 28 §:n mukaan vammaisella henkilöllä on oikeus saada tarvitsemansa kohtuullinen liikkumisen tuki, jos hänellä on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa eikä hän pysty itsenäisesti käyttämään julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Myös vammaispalvelulain mukainen liikkumisen tuki pyritään ensisijaisesti järjestämään esteettömän joukkoliikenteen avulla.

Kuljetuspalvelumatkojen määrä

Aloitteessa todetaan, että Helsingissä myönnetään vähemmän kuljetuspalvelumatkoja kuin muilla hyvinvointialueilla. Helsingissä voidaan myöntää enintään kuusi (6) yhdensuuntaista sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelumatkaa kuukaudessa. Lausuntoa varten Helsinkiä verrattiin seitsemään hyvinvointialueeseen (Vantaa-Kerava, Keski-Uusimaa, Länsi-Uusimaa, Itä-Uusimaa, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa)​. Kaikilla näillä hyvinvointialueilla kuljetuspalvelua myönnetään vain henkilölle, joka ei pysty käyttämään julkista liikennettä ilman suuria vaikeuksia. Seuraavassa vertailussa matkalla tarkoitetaan yhdensuuntaista matkaa.

Vertailun perusteella Helsingin lisäksi yhdellä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään kuusi (6) yhdensuuntaista kuljetuspalvelumatkaa kuukaudessa. Neljällä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään kahdeksan (8) matkaa kuukaudessa. Kahdella näistä alueista matkamäärä voidaan puolittaa, jos henkilö asuu ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Yhdellä näistä alueista matkamäärä voidaan puolittaa, jos henkilön perheessä on ajoneuvo, jota perheenjäsen pystyy käyttämään. Yhdellä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään kymmenen (10) matkaa kuukaudessa, mutta pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asuvalle henkilölle voidaan myöntää korkeintaan neljä (4) matkaa kuukaudessa. Yhdellä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään 12 matkaa kuukaudessa, mutta jos asiakkaalla on mahdollisuus käyttää palveluliikennettä tai lähibussia, voidaan matkoja myöntää kuukaudessa enintään neljä (4).

Aloitteessa on todettu, että esitettyjen muutosten myötä helsinkiläiset ikäihmiset olisivat yhdenvertaisemmassa asemassa muiden hyvinvointialueiden ikäihmisiin nähden. Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta toteaa, että näin ei välttämättä ole, koska eri hyvinvointialueilla matkojen määrät ja niiden vähentämisen perusteet vaihtelevat. Yhden alueen matkamäärän muuttaminen ei sellaisenaan tee kokonaisuudesta yhdenvertaisempaa. Matkojen määrä on suhteutettava myös julkisen joukkoliikenteen saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Helsingissä on tiheä julkisen joukkoliikenteen palveluverkosto ja kattava esteetön julkinen joukkoliikenne jokapäiväiseen elämään kuuluvien asioiden hoitamiseen.

Tulo- ja varallisuusrajat

Helsingissä sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen tulo- ja varallisuusrajat ovat korkeammat kuin vertailussa mukana olleilla hyvinvointialueilla. Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta ei harkitse tulo- tai varallisuusrajojen korottamista. Tulorajoista on päätetty viimeksi sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksellä 16.6.2015 § 217 ja varallisuusrajoista 1.3.2016 § 43.

Terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointi

Sosiaalihuoltolain mukaisilla liikkumista tukevilla palveluilla tuetaan niiden ihmisten mahdollisuuksia muun muassa asiointiin ja harrastamiseen, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia joukkoliikennevälineitä toimintakykyä alentavan syyn vuoksi. Myönnettävien matkojen määrät vaikuttavat asiointi- ja peruspalvelujen käyttöön sekä sosiaalisten suhteiden ylläpitoon erityisesti niillä alueilla, joilla esteetön julkinen joukkoliikenne ei ole riittävää.

Sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen kuljetuspalvelumatkojen määrät sekä tulo- ja varallisuusrajat pysyvät ennallaan. Palvelukokonaisuuksien osalta seurataan, miten nykyiset palvelut vastaavat kokonaisuudessaan iäkkäiden henkilöiden tarpeisiin ja arvioidaan mahdollisia muutostarpeita tulevaisuudessa. Vammaispalvelulain mukaisilla liikkumista tukevilla palveluilla turvataan haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten subjektiivisen oikeuden piirissä olevat palvelut.”

Kaupunginhallitus on pyytänyt sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunnan lausuntoa Maija Karhusen ja 25 muun valtuutetun valtuustoaloitteesta koskien iäkkäiden liikkumisen tuen parantamista.

Lausuntoa on pyydetty 30.6.2026 mennessä.

Päätös tullut nähtäväksi 23.06.2026

MUUTOKSENHAKUKIELTO

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §