Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Työpajanpiha, Tukkutorinkuja ja entisen Makkaratehtaan tontti, Sörnäinen

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on hyväksynyt maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki Kaupunkiympäristön toimiala
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

Yhteyshenkilö: Tuuli Aalto, tuuli.aalto@hel.fi

Alueen omistaja ja haltijat

Alueen maanomistaja ja haltija on Helsingin kaupunki. Kiinteistön 91-10-272-33 haltija on Kiinteistö Oy Helsingin Merihermanni.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoituksessa esitetty alue sijaitsee Helsingin 10. kaupunginosassa (Sörnäinen) osoitteissa Verkkosaarenkatu 3, Tukkutorinkuja 2, Työpajankatu 6, Työpajanpiha 2 ja Vanha talvitie 3. Alueeseen kuuluvat kiinteistöt 91-10-272-1 ja 91-10-9906-101 sekä osat kiinteistöistä 91-10-272-33, 91-10-575-3, 91-10-272-19 ja 91-10-576-7.

Kunnostettavan alueen koko on yhteensä noin 7850 m², josta katualuetta on noin 3900 m² ja tonttialuetta noin 4000 m².

Osoitteessa Työpajankatu 6 sijaitsee entisen makkaratehtaan rakennus sekä sen laajennuksena teollisuus- ja varastorakennus. Rakennukset on saneerattu 1990-luvulla teollisuus- ja varastotiloiksi sekä toimisto- ja koulutustiloiksi. Rakennus puretaan. Muilta osin alue on katu- ja pysäköintialuetta. Kohteeseen on suunnitteilla katualueiden rakentamista ja tonttialueelle asuinrakentamista.

Alueen maaperän pilaantuneisuus

Kohteen maaperässä on havaittu mm. PAH-yhdisteitä, öljyhiilivetyjä, metalleja sekä bentseeniä. Kohteen itäpuolella on havaittu syanidia.

Alueella on ollut mm. teollista toimintaa 1800-luvun lopulta asti. Työpajanpihan kohdalla on sijainnut 1930–1960-luvuilla junarata. Suvilahden kaasulaitoksen rautasyanidipitoisia jätteitä on käytetty Sörnäisten alueella paikoitellen maaperän täytöissä.

Aiemmat kunnostukset

Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on antanut Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelulle pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Tukkutorinkuja 3/Työpajankatu 8 koskevan päätöksen 30.6.2017 (§ 27). Päätöksenmukaisesta kunnostusalueesta ei kunnostettu pohjoisosan piha-/torialuetta, joka sisältyy nyt tehdyn ilmoituksen puhdistettavaan alueeseen. Tämän alueen osalta tämä päätös korvaa aiemman päätöksen.

Kiinteistöjen 91-10-576-1 ja 91-10-272-24 alueilla on kunnostettu maaperää vuonna 2016 Helsingin kaupungin ympäristövalvontapäällikön 7.8.2007 (§ 197) antaman päätöksen mukaisesti. Kiinteistön 91-10-272-24 rajalle jäi haitta-ainepitoista maata. Pilaantuneisuus jatkuu nyt kunnostettavalle alueelle.

Kiinteistöllä 91-10-576-2 on kunnostettu maaperää vuonna 2005 ympäristövalvontapäällikön 15.4.2005 (§ 48) antaman päätöksen mukaisesti. Kiinteistön ja nyt kunnostettavan alueen rajalle jäi alemman ohjearvon ylittäviä raskasmetallipitoisuuksia.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään 18.5.2018 (101 §) siirtänyt tämän toimivallan 1.6.2018 alkaen ympäristönsuojeluyksikön päällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön 1.3.2019.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:
Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Työpajanpiha, Tukkutorinkuja ja entisen makkaratehtaan tontti, kiinteistöt 91-10-272-33 (osa), 91-10-272-1, 91-10-575-3 (osa), 91-10-272-19 (osa), 91-10-9906-101 ja 91-10-576-7 (osa), Helsingin kaupunki, maaomaisuuden kehittäminen ja tontit sekä rakennetun omaisuuden hallinta, ENV1611, 28.2.2019, Vahanen Environment Oy.

Päivitetty pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma 28.2.2019, REV01 7.3.2019 on toimitettu 11.3.2019.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Alueen maanpinta on tasolla noin +2,7…+3,9 metriä mpy. Pääosin hiekasta, sorasta, kivistä ja murskeesta koostuva täyttömaa ulottuu maanpinnasta noin 2,0–4,0 metrin syvyyteen. Lisäksi kohteen eteläosassa on todettu louhetäyttöä noin 1,0–3,0 metrin syvyydellä maanpinnasta. Täyttömaakerroksen alapuolella on tutkimuksissa todettu siltistä tai savesta koostuvaa luonnonmaata. Tutkimuksissa ei havaittu kallion pintaa. Maassa on todettu puuta ja puusilppua noin kolmen metrin syvyyteen saakka. Puusilppua todettiin erityisesti noin 2–3 metrin syvyydellä tummassa täyttömaakerroksessa kunnostusalueen pohjois- ja itäosissa. Itäosissa puuta todettiin täyttömaan pintakerroksessa. On mahdollista, että alueella sijainneen junaradan kyllästetyt ratapölkyt on jätetty paikoilleen radan käytön päättyessä ja peitetty täyttömaakerroksella. Lisäksi tutkimuksissa todettiin esimerkiksi yksittäisiä tiilenpaloja/muruja.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Alueen täyttöihin kertyy orsivettä +0,5…+2,1 metrin korkeudelle. Pohjaveden painetaso on vaihdellut tasolla -0,7…+2,2 metriä. Pohja- ja orsiveden luontainen virtaussuunta on lännestä itään. Lähin pintavesialue on noin 450 metrin päässä kohteen itäpuolella sijaitseva Vanhankaupunginselkä.

Maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuus

Kohteen alueella on tehty maaperän haitta-ainetutkimuksia vuosina 2010–2017. Lisäksi viereisillä kiinteistöillä on tehty maaperän kunnostustoimenpiteitä, joiden aikana on otettu jäännöspitoisuusnäytteitä nyt kunnostettavaa aluetta rajaavista seinämistä. Kohteen maaperätutkimuksissa havaittuja haitta-ainepitoisuuksia on verrattu valtioneuvoston asetuksen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) mukaisiin viitearvoihin sekä lisäksi vaarallisen jätteen ohjeellisiin raja-arvoihin. Alueella on todettu korkeimmillaan vaarallisen jätteen raja-arvon ylittävinä pitoisuuksina bentso(a)pyreeniä sekä PAH-yhdisteiden summapitoisuus yhdessä tutkimuspisteessä. Ylemmän ohjearvon ja vaarallisen jätteen raja-arvon välisinä pitoisuuksina on havaittu arseenia, kuparia, sinkkiä, antraseenia, bentso(a)antraseenia, bentso(k)fluoranteenia, fenantreenia, fluoranteenia sekä öljyhiilivetyjen jakeita C10-C21. Korkeimmillaan alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina on havaittu elohopeaa, lyijyä, bentseeniä sekä öljyhiilivetyjen jakeita C21-C40. Analysoitujen haihtuvien hiilivetyjen pitoisuudet alittivat laboratorioanalyysien määritysrajat, lukuun ottamatta yksittäisiä bentseenin alemman ohjearvon ja kynnysarvon ylityksiä. Kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia todettiin alkuaineita, naftaleenia, PCDD/F-yhdisteitä ja öljyhiilivetyjen öljyjakeiden C10-C40 pitoisuuksia. Kynnysarvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia on todettu lähes koko kunnostusalueen laajuudella.

Kohonneita haitta-ainepitoisuuksia todettiin noin syvyysvälillä 0–3 metriä, mutta kaikissa näytepisteissä ei saavutettu pilaantumatonta kerrosta. Kokonaismassamäärien arviontiin liittyy tämän vuoksi epävarmuutta. Katualueilla arvioidaan olevan haitta-ainepitoisuuksiltaan alempien ja ylempien ohjearvojen välisiä maa-aineksia yhteensä noin 2000 mᵌktr, ylempien ohjearvojen ja vaarallisen jätteen raja-arvojen välisiä maa-aineksia noin 3300 mᵌktr ja vaarallisen jätteen raja-arvojen ylittäviä maa-aineksia noin 200 mᵌktr. Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välisten maa-ainesten määräksi arvioidaan noin 3200 mᵌktr. Entisen makkaratehtaan tontin osalta massamäärien arviointi ei ole mahdollista, koska rakennuksen alapuolista maaperää (noin 2700 m²) ei ole tutkittu.

Viereisen kaupunkiympäristötalon alueen kunnostuksen yhteydessä otetuissa kaivantovesinäytteissä todettiin PAH-yhdisteitä, alkuaineita, öljyhiilivetyjä, BTEX-yhdisteitä sekä haihtuvia haitta-aineita. Bentseeniä ja dikloorieteeniä todettiin merkittäviä pitoisuuksia. Kohteessa aiemmin sijainneessa pohjavesiputkessa todettu korkein kokonaissyanidipitoisuus on 9 µg/l. Lisäksi orsiveden havaintoputkista otetuissa näytteissä havaittu korkein syanidipitoisuus on 95 µg/l.

Kaatopaikkakelpoisuuden määritystä varten tehdään liukoisuustestejä ainakin makkaratehtaan tontin täydentävien tutkimusten näytteistä. Tummasta puujätettä sisältävästä kerroksesta otetuista näytteistä analysoidut orgaanisen hiilen kokonaismäärät (TOC) ylittävät vaarallisen jätteen kaatopaikan raja-arvon. Muissa näytteissä TOC-pitoisuudet alittavat yhtä näytettä lukuun ottamatta tavanomaisen jätteen kaatopaikan raja-arvon. pH:n osalta maa-ainekset ovat sijoituskelpoisia tavanomaisen jätteen kaatopaikalle.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Tulevassa käytössä alue luokitellaan katualueiden osalta epäherkän maankäytön alueeksi ja asuinkerrostalojen korttelialueen osalta tavanomaisen maankäytön alueeksi. Alueen pilaantuneisuus ja puhdistustarve määritellään riskinarvioinnilla, joka perustuu kuvailevaan menetelmään. Haitta-aineiden kemialliset, fysikaaliset ja terveyshaittaa aiheuttavat ominaisuudet otetaan huomioon ja niiden riskejä arvioidaan kohdekohtaisesti. Riskejä arvioidaan haitta-aineiden aiheuttaman terveyshaitan, kulkeutumisriskin ja ekologisen riskin osalta. Riskinarvioinnin tavoitteena on arvioida maaperän puhdistustarve ja mahdollinen jatkotutkimusten tarve sekä esittää tarvittaessa kunnostustavoitteet ja suositukset muista riskinhallintatoimenpiteistä.

Riskinarvio koskee tilannetta, jossa alueelle on rakennettu jalankulku- ja pyöräilypainotteisia katualueita ja uusi asuinrakennus (noin 2600 m²). Katualueen tuleva korkotaso on noin +3,1…+4,2 metriä. Katualueille rakennetaan paalulaattarakenne ja asennetaan Työpajanpihan suuntainen hulevesiviemäri. Rakentamisen vaatima alin kaivutaso on noin 2,1–2,4 metriä nykyisestä maanpinnasta. Entisen makkaratehtaan tontille rakennetaan vesitiivis teräsbetonikaukalo (kellari), jonka rakentamisen vaatima alin kaivutaso on noin 6,4–6,9 metriä nykyisestä maanpinnasta. Kellari perustetaan paaluille. Kaivanto tuetaan teräsponttiseinillä.

Alueen maaperässä on todettu ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia PAH-yhdisteitä, öljyhiilivetyjä, alkuaineita ja bentseeniä. Alueen itäpuolella on todettu syanidia. Lisäksi kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia on todettu useita alkuaineita, naftaleenia, PCDD/F-yhdisteitä ja öljyhiilivetyjen öljyjakeita C10-C40. Tyypillisesti kaikkia havaittuja PAH-yhdisteitä esiintyy aina samoissa näytteissä. Alueen läheisyyden kaivantovesissä ovat eniten koholla olleet bentseenin ja dikloorieteenien pitoisuudet. Kriittisiksi haitta-aineiksi valitaan bentso(a)pyreeni, fluoranteeni, öljyhiilivedyt, arseeni, elohopea, sinkki, syanidit ja bentseeni. Kriittisten haitta-aineiden ominaisuuksia on arvioitu.

Haitta-aineiden sijainnin sekä mahdollisten kulkeutumis- ja altistumisreittien kuvaamiseksi on laadittu käsitteellinen malli. Haihtuville haitta-aineille altistuminen asuinrakennusten sisäilman välityksellä tunnistetaan mahdolliseksi riskiksi. Altistuminen haitta-aineille ulkoilman välityksellä arvioidaan merkityksettömäksi. Alueelle mahdollisesti jääville vesiliukoisille haitta-aineille tulee asettaa tavoitepitoisuudet niin, ettei merkittävää altistusta voi tapahtua pohjaveteen kulkeutumisen ja pohjaveden mukana kulkeutumisen kautta. Haitta-aineille altistuminen ravinnon kautta ei ole mahdollista. Kasvillisuuden ei arvioida altistuvan haitta-aineille.

Kohteen kulkeutumisriskit on arvioitu. Alkuaineista aiheutuvat kulkeutumisriskit arvioidaan merkityksettömiksi. Öljyhiilivetyjakeiden keskitisleiden kulkeutumisriski on todetuilla pitoisuuksilla merkittävä ja niiden osalta asetetaan kunnostustavoite. Raskaiden öljyjakeiden osalta kulkeutumisriski on merkityksetön. Kohteessa todettu yksittäinen bentseenin alemman ohjearvon ylitys tullaan pääosin poistamaan rakentamisen vaatimassa kaivussa. Mutta koska kohteessa on paljon tutkimatonta aluetta, ja bentseeni on kulkeutuva yhdiste, sille asetetaan tavoitepitoisuus asuinrakennuksen alapuoliselle ja sen välittömässä läheisyydessä olevalle maaperälle. Kohteessa todetuista PAH-yhdisteistä ei arvioida aiheutuvan merkittävää kulkeutumisriskiä. Syanidi esiintyy maaperässä lähinnä sitoutuneena raudan kanssa. Rautasyanidit ovat maaperässä hyvin pysyviä ja kohteessa mitatulla pH-alueella liukeneminen ei ole merkittävää. Vapaata syanidia ei ole todettu lähialueella. Rakennuksen, salaojituksen ja piha-alueen päällystyksen valmistuttua sadevedet eivät pääse huuhtomaan mahdollisia haitta-ainepitoisia kerroksia rakennuksen alapuolella. Tutkimuksissa ei myöskään ole todettu helposti kulkeutuvia yhdisteitä, jotka jäisivät maaperään rakentamisen jälkeen.

Terveysriskien arvioinnin mukaan maan pintakerrosten massanvaihto estää haitta-aineille altistumisen pölyämisen, maansyönnin tai suoran ihokosketuksen kautta. Alueella ei viljellä ravintokasveja eikä alueen pohjavettä käytetä talousvetenä. Tulevan rakennuksen pohjarakenteet ovat erittäin tiiviit, jolloin haihtuvien yhdisteiden kulkeutuminen sisäilmaan on hidasta. Lisäksi rakennuksen kellarikerroksen paikoitustiloissa oleskellaan lyhytaikaisesti, jolloin merkittävää altistumista haitta-aineille ei tapahdu. Rakennuksen ulkopuolella pinnoitetuilla alueilla päällysrakenteet, haihtuvien yhdisteiden poistuminen rakentamisen yhteydessä ja haitta-aineiden laimeneminen ulkoilmassa estävät maaperän haitta-aineille altistumisen. Jos rakennuksen läheisyyteen jätetään maa-ainesta, jossa on kulkeutuvia haitta-aineita (bentseeni, keskiraskaat öljyjakeet), tulee haitta-aineille asettaa kunnostustavoite.

Ekologisten riskien arvioinnin perusteella kohteessa todetuista haitta-aineista ei arvioida olevan merkittävää ekologista riskiä. Alue on vanhaa teollisuus- ja katualuetta, joka on pääosin asfaltoitu, eikä alueella ole merkittäviä luontoarvoja, kasvillisuutta tai eliöstöä.

Riskienarvioinnin yhteenvetona todetaan, että alueen haitta-aineet eivät aiheuta tulevassa käytössä riskejä lukuun ottamatta mahdollisia korkeita bentseeni- ja öljypitoisuuksia rakennuksen läheisyydessä. Tulevan rakennuksen vesitiiviit pohjarakenteet hidastavat merkittävästi haitta-aineiden kulkeutumista pohjavedestä sisätiloihin ja alimpana on kellarikerros. Kun korkeita haitta-ainepitoisuuksia sisältävä maa-aines poistetaan, pohja- ja orsiveden haitta-ainepitoisuudet laskevat, eikä niiden arvioida aiheuttavan riskiä rakenteille tai asukkaiden terveydelle. Maanrakennustöiden aikainen altistumisreitti voidaan hallita työsuojelun keinoin.

Riskinarvioinnin epävarmuuksia on arvioitu. Maaperän tutkimuspisteiden välisille alueille jää epävarmuuksia. Entisen makkaratehtaan tontilla rakennuksen alapuolista maaperää ei ole tutkittu. Täyttömaan sekalaisuuden ja alueen pitkän toimintahistorian vuoksi pilaantuneisuus voi vaihdella paikallisesti ja haitta-aineiden pitoisuudet voivat poiketa aiemmin todetuista. Aiemmin toteamattomien haitta-aineiden havaitseminen on epätodennäköistä. Rautasyanidin esiintyminen on kuitenkin mahdollista.

Kunnostustavoitteet asetetaan erikseen asuintontin pintamaalle, rakennuksen alapuoliselle maaperälle sekä katualueiden maaperälle. Asuintontilla rakennuksen ulkopuolisen pintamaan (0–0,5 metriä tulevasta maanpinnasta) maaperän kunnostustavoitteiksi esitetään pinnoittamattomilla alueilla valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia kynnysarvoja ja pinnoitetuilla alueilla alempia ohjearvoja. Puujätteet poistetaan tonttialueella tasolle -1 metriä asti. Lisäksi muut jätteet poistetaan kaivusyvyydeltä. Jätteet poistetaan myös kaivurintauksesta sekä kaivantojen pohjilta ja reunoilta, kun se on työteknisesti mahdollista. Pohjaveden pinnan alapuolelta jätteet poistetaan niiltä osin kuin se on mahdollista. Bentseenin ja keskiraskaiden öljyhiilivetyjakeiden kunnostustavoitteiksi esitetään valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia alempia ohjearvoja rakennuksen alapuoliseen maaperään ja viiden metrin etäisyydelle tulevasta seinälinjasta. Muille haitta-aineille ei esitetä kunnostustavoitteita, koska niistä ei arvioida aiheutuvan riskejä tulevassa käytössä. Johdot, putket ja kaapelit asennetaan siten, että niitä ympäröi vähintään 0,3 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros. Vesijohtojen liitokset tulee toteuttaa NBR-tiivistein. Kunnostustavoitteet päivitetään makkaratehtaan rakennuksen alueen maaperän lisätutkimuksien jälkeen.

Katualueilla haitta-aineet eivät riskinarvion perusteella aiheuta riskejä tulevassa käytössä. Kaivun yhteydessä varmistetaan, että puujätettä sisältävä tumma kerros, jossa on todettu korkeita pitoisuuksia PAH- ja öljyhiilivety-yhdisteitä, poistetaan tasolle -1 metriä asti. Myös muut jätteet poistetaan kaivurintauksesta sekä kaivantojen pohjilta ja seinämistä.

Mikäli kunnostuksen aikana epäillään, että alueella on aiemmin toteamattomia haitta-aineita, tehdään tarvittavat analyysit, kartoitetaan haitta-aineiden esiintymislaajuus ja arvioidaan kunnostustarve. Asiasta ilmoitetaan välittömästi Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikölle.

Mikäli kohteeseen jää tai kohteessa käytetään hyödyksi kynnysarvopitoisuuden ylittäviä maa-aineksia, niiden sijainti ja massamäärä arvioidaan kunnostuksesta laadittavassa loppuraportissa ja maiden sijainti merkitään kartalle. Nämä massat aiheuttavat rajoitteen alueen tuleviin kaivuihin, koska massat eivät ole sijoitettavissa vapaasti.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Työssä noudatetaan mahdollisuuksien mukaan jätelaissa esitettyä etusijajärjestystä. Kunnostusmenetelmäksi on valittu massanvaihto haitta-aineiden ominaisuuksien ja rakentamisen aiheuttaman maanrakennustyötarpeen vuoksi.

Kunnostus toteutetaan rakentamisen edellyttämässä aikataulussa. Maa-ainekset kaivetaan haitta-ainepitoisuustasojen mukaisesti ja toimitetaan vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kohteessa todetuilla haitta-aineilla pilaantuneita maa-aineksia. Jätteet erotellaan kaivetuista maista esimerkiksi seulomalla tai välppäkauhalla ja toimitetaan asianmukaisesti lajiteltuina vastaanottopaikkoihin. Alueelta poistettavista pilaantuneen maan kuormista laaditaan siirtoasiakirjat vastaanottopaikkoja varten.

Kunnostus päätetään, kun rakentamisen vaatimat kaivutyöt on tehty ja kohteen maaperä on puhdistettu kunnostustavoitteiden mukaisesti tai kaivualueen reuna saavutetaan. Pilaantuneen maan kunnostuksen jatkotoimia ei ole.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Alueella tehdään lisätutkimuksia kunnostuksen ja makkaratehtaan rakennuksen purkamisen edetessä. Makkaratehtaan alueelle tehdään lisätutkimuksia mahdollisuuksien mukaan koekuopista otettavista näytteistä. Näytteistä analysoidaan alueella aiemmin kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina todetut haitta-aineet. Täydentävistä tutkimuksista laaditaan kunnostussuunnitelman täydennys Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikölle. Täydennyksessä esitetään massamääräarvio, todetut haitta-aineet ja niiden laajuus sekä kunnostustavoitteiden päivitys. Lisäksi katualueelle tehdään täydentäviä tutkimuksia koekuopista otettavista näytteistä vuonna 2019 roudan sulettua.

Kunnostuksen valvoja ohjaa kunnostustyötä maaperän pilaantuneisuustutkimuksissa todettujen ja kunnostuksen aikana tarvittaessa otettavien näytteiden analyysitulosten perusteella. Kaivun ohjausnäytteet otetaan noin 10 osanäytteen kokoomanäytteinä vastaamaan kaivettavaa ja poisvietävää maa-ainesta. Näytteistä analysoidaan laboratoriossa haitta-aineet, joita kyseisellä kaivualueella on havaittu kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. Osa ohjaavista analyyseistä voidaan tehdä kyseisille haitta-aineille soveltuvilla kenttämittauslaitteilla. Osa kenttäanalyyseistä varmistetaan kuitenkin aina laboratorioanalyyseillä. Kunnostuksen aikaisia näytteitä otetaan siten, että haitta-aineita sisältävät maat voidaan luotettavasti ohjata pitoisuustasojen mukaisesti vastaanottopaikkoihin. Mikäli aistinvaraisesti epäillään maaperässä olevan aikaisemmissa tutkimuksissa toteamattomia haitta-aineita, maamassoista otetaan näytteet laboratorioanalyysejä varten.

Rakentamisen vaatiman kaivun jälkeen jäännöspitoisuudet varmistetaan näytteillä, joita otetaan maalajikerroksittain kaivannon seinämästä, niin että yksi näyte vastaa enintään noin 20 metriä leveää ja yhden metrin korkuista seinämää. Jäännöspitoisuusnäytteitä ei oteta, jos kaivu päättyy ponttiseinään. Kaivannoista otetaan pohjanäytteet siten, että yksi näyte vastaa korkeintaan 200 m²:n alaa. Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan kyseisellä kaivualueella todetut haitta-aineet. PCDD/F -yhdisteiden esiintymisaluetta tarkennetaan kunnostuksen yhteydessä otettavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan kyseiset yhdisteet niiden esiintymisalalta.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Kunnostusalue aidataan ja alueelle asennetaan pilaantuneen maaperän kunnostuksesta kertovat kyltit.

Kunnostuskohteessa noudatetaan PAH-yhdisteillä, öljyhiilivedyillä, BTEX-yhdisteillä ja alkuaineilla pilaantuneiden alueiden kunnostuksen työsuojeluohjetta. Haitta-aineiden riskeiltä kaivun aikana suojaudutaan haitta-ainetyypin mukaan valittavilla suojaimilla ja suojavaatteilla. Kunnostustyömaan melu ja tärinä vastaavat normaalin maanrakennustyömaan aiheuttamaa melua ja tärinää. Melulta ja tärinältä suojaudutaan normaaleilla maanrakennustyöhön liittyvillä toimenpiteillä. Kaivussa ja kaivantojen luiskaamisessa noudatetaan normaalia varovaisuutta.

Pilaantuneiden maiden kuormat peitetään ja autojen renkaat puhdistetaan tarvittaessa pilaantuneiden massojen leviämisen estämiseksi. Kuljetukset pyritään ohjaamaan pilaantumattoman alueen kautta tai ajoa varten rakennetaan louhepeti.

Veden tutkiminen ja käsittely

Rakentamisen vaatima kaivu ulottuu orsivesipinnan alapuolelle, joten kaivantoja joudutaan kuivattamaan kaivun aikana. Lisäksi vesiä tulee pohjavedenpinnan alentamisesta. Pumpattavasta kaivantovedestä ja pohjavedestä otetaan näytteitä säännöllisesti. Kaivantovedestä analysoidaan ne haitta-aineet, joita tutkimuksissa on todettu alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina (alkuaineet, PAH-yhdisteet, öljyhiilivedyt ja BTEX-yhdisteet) sekä syanidit, klooratut alifaattiset yhdisteet ja kiintoainepitoisuus. Pumpattavasta pohjavedestä analysoidaan vähintään syanidien, kloorattujen alifaattisten yhdisteiden ja BTEX-yhdisteiden pitoisuudet. Tulosten perusteella päätetään vesien käsittelytavasta. Laboratorioanalyysien jatkotarve päätetään ensimmäisten analyysitulosten perusteella. Kiintoainepitoisuutta tarkkaillaan jatkuvasti, jos vettä joudutaan pumppaamaan kaivannosta.

Pumpattavat vedet johdetaan pääsääntöisesti jätevedenpuhdistamolle HSY:n lupaehtojen mukaisesti. Veden esikäsittelymenetelminä voidaan käyttää esimerkiksi hienoaineksen erotusta ja aktiivihiilisuodatusta tai kiintoaineen erotusta, ilmastusta ja öljynerotusta. Ympäristöviranomaiselle toimitetaan hyväksyttäväksi suunnitelma vesien käsittelystä, mikäli suunnitelma poikkeaa merkittävästi kunnostussuunnitelmassa esitetystä.

Kaivettujen maa-ainesten varastointi

Pilaantuneiden maiden välivarastointia kohteessa pyritään välttämään. Tarvittaessa massoja välivarastoidaan lyhytaikaisesti esimerkiksi massojen pilaantuneisuuden tutkimisen ajan tai odottamassa täyden lavakuorman saavuttamista. Pilaantuneita maa-aineksia varastoidaan asfaltoidulla tai pilaantuneella alueella. Varastokasojen pölyäminen estetään tarvittaessa kostuttamalla maata tai peittämällä kasat. Varastokasat peitetään mahdollisen haitta-aineiden leviämisen estämiseksi, mikäli haitta-ainepitoisia massoja välivarastoidaan kohteessa viikonlopun yli.

Huomiorakenteet

Kunnostusalueen maaperään jäävät alemman ohjearvon ylittävät haitta-ainepitoisuudet merkitään huomioverkolla. Eristysrakennetta käytetään, jos kaivannon seinämiin jää ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia orgaanisia haitta-aineita. Eristysrakenteesta toimitetaan suunnitelma hyväksyttäväksi ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön ennen eristysrakenteen asentamista.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kohteessa voidaan käyttää hyödyksi kohteesta rakentamisen takia kaivettua, geoteknisiltä ominaisuuksiltaan täyttöihin kelpaavaa haitta-ainepitoisuuksiltaan alemmat ohjearvot alittavaa maa-ainesta. Hyötykäytettävät maa-ainekset eivät sisällä muuta jätettä kuin palakooltaan alle 150 mm:n kokoisia betonin tai tiilen kappaleita enintään 10 %. Haihtuvia yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä tai haisevia massoja ei kuitenkaan käytetä hyödyksi. Asuintontin pintamaassa (0–0,5 metriä) ei kuitenkaan hyödynnetä haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittäviä tai jätteellisiä maita. Maa-ainesten hyödyntämisestä kohteessa laaditaan suunnitelma, joka toimitetaan ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikölle ennen hyötykäytön aloittamista. Mahdolliset hyötykäyttökohteet esitetään kunnostuksen loppuraportin kartassa ja merkitään maaperään huomioverkoin.

Toiminta poikkeuksellisissa tilanteissa

Jos kunnostuksen aikana havaitaan tutkimuksissa todetuista haitta-aineista poikkeavia haitta-aineita tai mikäli massamäärät tai haitta-aineiden pitoisuustasot kasvavat huomattavasti ennakkoon arvioiduista, asiasta ilmoitetaan ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön ja sovitaan tarvittavista toimenpiteistä.

Jälkiseuranta

Jälkiseurannan tarve määritellään loppuraporttia laadittaessa. Jos alueelta pumpattavassa vedessä todetaan merkittäviä haitta-ainepitoisuuksia, esitetään pohjaveden jälkitarkkailua. Jälkitarkkailutulosten perusteella arvioidaan pohjaveden haitta-aineiden aiheuttamat riskit.

Tiedottaminen ja raportointi

Työmaavalvoja seuraa ja ohjaa kunnostustyön etenemistä sekä kirjaa toimenpiteet ja tapahtumat työmaapäiväkirjaan. Myös poikkeamat ja poikkeustilanteet kirjataan. Kontrollinäytteiden määristä ja sijainneista pidetään kirjaa.

Kunnostuksen jälkeen laadittavassa loppuraportissa esitetään vähintään kohteen kuvaus, kunnostusperiaatteet, luvat ja kunnostustavoitteet, vesien käsittely ja pumppausmäärät, näytteenotto- ja analytiikkamenetelmät, kunnostuksen toteutus ja lopputulos, alueen viimeistely, hyötykäytetyt massat ja sijoitusalueet, riskinarvio tarvittaessa, jälkiseuranta tarvittaessa sekä johtopäätökset. Lisäksi esitetään piirustukset kunnostetuista alueista, massaseuranta, yhteenveto mittaustuloksista ja laboratorion analyysitodistukset. Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön kolmen kuukauden kuluessa työn loppumisesta.

Kunnostuksesta vastaavan henkilön ja ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot ja kunnostuksen aloitusajankohta ilmoitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön. Kunnostuksen päättymisestä tehdään erillinen ilmoitus.

Puhdistustyön ajankohta

Kunnostustyöt toteutetaan rakentamisen edellyttämässä aikataulussa alustavan arvion mukaan alkaen kesällä 2019.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole esitetty muistutuksia tai mielipiteitä.

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja.

Ratkaisu

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on tarkastanut maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Työpajanpihan, Tukkutorinkujan ja entisen makkaratehtaan tontin alueilla, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet

Alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset ja jätteet ilmoituksessa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti. Lisätutkimusten jälkeen on päivitettävä kunnostustavoitteet tonttialueen osalta. Mikäli lisätutkimuksissa havaitaan lähialueilla aiemmin havaittua pilaantuneisuutta voimakkaampaa pilaantuneisuutta ja/tai pilaantuneisuus on laaja-alaista, ympäristöpalvelut voi harkita uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta. Kunnostustavoitteiden päivitys on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluille ennen kaivutöiden aloittamista kyseisellä alueella. (VNA 214/2007)

Kunnostettavalta alueelta on poistettava maa-ainekset, joista voi arvion mukaan aiheutua hajuhaittaa. (VNA 214/2007)

Mikäli kunnostuksen aikana havaitaan merkittävästi korkeampia haitta-ainepitoisuuksia tai pilaantuneisuutta merkittävästi laajemmalla alueella, tulee kunnostustoimien riittävyys arvioida uudelleen. (VNA 214/2007)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluille ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

Ympäristöpalveluille on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee odottamattomia ympäristö- tai terveysvaikutuksia tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta suunnitelmasta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai toimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (VNA 214/2007, YSL 134, 136, 172 §)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kohteessa on tehtävä lisätutkimuksia ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Täydentävistä tutkimuksista laadittu makkaratehtaan alueen kunnostussuunnitelman täydennys on toimitettava ympäristöpalveluille tarkastettavaksi ennen kyseisen alueen kaivutöiden aloittamista. Katualueen täydentävien tutkimuksien tulokset tulee toimittaa tiedoksi ympäristöpalveluille.

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä kokoomanäytteinä ilmoituksessa esitetyllä tiheydellä. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä kaivualueella on havaittu valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisten kynnysarvojen ylittävinä pitoisuuksina. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet on tarpeen tutkia vain niiden tutkimuksin rajatulta esiintymisalueelta otetuista jäännöspitoisuusnäytteistä. (VNA 214/2007, JhL 32 §, YSL 6 §)

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Jos kunnostetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen alemman ohjearvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Ympäristöpalveluille on toimitettava tarkastettavaksi arvio eristysrakenteiden tarpeesta ja tarvittaessa suunnitelma käytettävistä eristysrakenteista ennen ko. rakenteiden asentamista. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Paalulaatan tai vastaavien kiinteiden rakenteiden alapuolelle ei ole tarpeen asentaa huomioverkkoa. (VNA 214/2007, JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristöpalveluille on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

4. Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Alueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisten kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan käyttää alueella hyödyksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. PCDD/F-yhdisteitä sisältäviä maa-aineksia saa kuitenkin käyttää hyödyksi vain alueella, joilla ko. yhdisteitä esiintyy jo aiemmin. Hyötykäytöstä tehtävä suunnitelma on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluille ennen hyötykäytön aloittamista. Suunnitelmaan tulee sisältyä arvio hyötykäytettävien maa-ainesten sisältämien haitta-aineiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista. (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

5. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä ilmoituksessa esitettyjen suunnitelmien mukaisesti niin, ettei maata tai haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. Välivarastoinnissa on kiinnitettävä huomiota pilaantuneiden ja pilaantumattomien maakerrosten sekoittumisen estämiseen sekä siihen, että pilaantunutta vettä ei pääse valumaan välivarastokasojen alapuolisiin maakerroksiin. Voimakkaasti haitta-aineelta haisevien maamassojen välivarastointia alueella on vältettävä. Jos voimakkaasti haitta-aineelta haisevia maamassoja kuitenkin on tarpeen varastoida alueella, on ko. varastokasat peitettävä. (JL 13 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

6. Vesien käsittely

HSY:n antama vesien jätevesiviemäriin johtamisen lupa on esitettävä ympäristöpalveluille tiedoksi. (YSL 155, 172 §)

7. Tiedottaminen ja raportointi

Ympäristöpalveluille tehtävästä aloitusilmoituksesta on lisäksi käytävä ilmi pilaantuneiden maa-ainesten vastaanottopaikat. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita jätehuoltolain säännöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011). Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Kohteen maaperä on pilaantunut ennen vuotta 1994 pääasiassa alueen täytöistä ja aiemmasta toiminnasta alueella.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet

Kohteen pilaantuneen maaperän puhdistustavoitteet on määritetty riskinarvioperusteisesti erikseen katu- ja tonttialueille. Tonttialueelle on asetettu tavoitepitoisuuksia pintamaan ja rakennuksen alapuolisen maaperän haitta-aineille. Puujätteet on ilmoituksessa esitetty poistettavaksi tonttialueelta tasolle -1 metriä. Lisäksi muut jätteet poistetaan kaivusyvyydeltä ja aina, kun se on työteknisesti mahdollista myös kaivurintauksista, kaivantojen pohjilta sekä reunoilta. Tonttialueelta jätteet poistetaan pohjavedenpinnan alapuolelta mahdollisuuksien mukaan. Riskinarvion perusteella katualueille ei aseteta haitta-aineille tavoitepitoisuuksia, mutta puujätettä sisältävä tumma kerros, jossa on todettu korkeita pitoisuuksia PAH-yhdisteitä ja öljyhiilivetyjä, poistetaan tasolle -1 metriä saakka. Lisäksi muut jätteet poistetaan katualueilta myös kaivurintauksista sekä kaivantojen pohjilta ja seinämistä.

Koska kohteessa tonttialueella sijaitsevan rakennuksen alueelta ei ole vielä käytettävissä maaperän pilaantuneisuustietoja, on ilmoituksessa esitetyn mukaisesti edellytetty kunnostustavoitteiden päivittämistä tonttialueella tehtävien lisätutkimusten jälkeen. Ympäristöpalvelut tarkastaa sille toimitetun täydennyksen ja voi harkita uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta, mikäli haitta-ainepitoisuudet tonttialueella ovat korkeampia kuin aiemmissa tutkimuksissa lähialueella havaitut pitoisuudet ja/tai pilaantuneisuus on laaja-alaista.

Alueella on havaittu haisevia haitta-aineita sisältäviä maa-aineksia. Lisäksi joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista arvion mukaan voi aiheutua hajuhaittaa.

Kunnostustoimien riittävyys edellytetään arvioitavaksi, mikäli työn aikana havaitaan pilaantuneisuutta aiemmin havaittua laajemmalla alueella tai huomattavasti korkeampia haitta-ainepitoisuuksia.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Ympäristöpalvelut voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä kaivupaikalla on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Lisäksi haitta-ainepitoisuudet voivat vaihdella täyttömaassa. PCDD/F-yhdisteiden jäännöspitoisuudet voidaan esiintymisalueen rajauksen jälkeen ottaa vain esiintymisalueelta.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen. Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöpalveluille mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle, tämän vuoksi ympäristöpalvelut tarkastaa kohdekohtaisen suunnitelman. PCDD/F-yhdisteitä sisältävien maa-ainesten hyötykäyttöä alueella on rajoitettu haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien vuoksi. Ilmoituksessa on esitetty, että haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä tai haisevia massoja ei hyödynnetä.

5. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Määräys on tarpeen ehkäisemään ympäristö- ja terveyshaittoja.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

6. Veden tutkiminen ja käsittely

Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan esittäminen ympäristöpalveluille ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

7. Tiedottaminen ja raportointi

Tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto 24.11.2017, 88 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 31, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) 2, 3, 4, 11, 24 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja se on voimassa toistaiseksi.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.