Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Tukkutorin uuden pakastamon alueella

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on hyväksynyt maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki
Kaupunkiympäristön toimiala
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

Yhteyshenkilöt:
Piia Häkkinen, puhelin 09 310 27274, piia.hakkinen@hel.fi
Satu Järvinen, puhelin 09 310 39225, satu.jarvinen@hel.fi

Alueen omistaja ja haltija

Alueen maanomistaja on Helsingin kaupunki. Alueen haltija on Helsingin tukkutori.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoituksessa esitetty alue sijaitsee Helsingin 21. kaupunginosassa (Hermannissa) Sörnäisten tukkutorin alueella kiinteistöllä 91-21-274-10, osoitteessa Vanha Talvitie 10. Puhdistettavan alueen koko on yhteensä noin 3 hehtaaria.

Alueelle tullaan rakentamaan uusi pakastamorakennus sekä tilapäinen pysäköinti- ja torialue uuden pakastamon luoteis- ja pohjoispuolelle. Alueelle rakennetaan myös jätekatos, rakennuksen 1 laajennusosa sekä lastauslaiturit rakennukseen 18. Vanha pakastamorakennus puretaan osittain. Lisäksi alueelle tehdään kaivantoja kunnallistekniikan asentamista varten.

Voimassa olevassa asemakaavassa numero 11744 kohde on merkitty elintarviketeollisuuden ja tukkukaupan toimintaa palvelevien teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi (TE).

Alue on ollut aiemmin mm. varasto-, teollisuus- ja pysäköintikäytössä. Tilapäisen pysäköinti- ja torialueen ja työmaan huoltoalueen kohdalla on aiemmin sijainnut hiilihappotehdas, josta on jäljellä betoniset perustukset ja alapohjat sekä lastaussilta.

Alueen maaperän pilaantuneisuus

Kohteen maaperässä on havaittu mm. PAH-yhdisteitä ja syanideja sekä öljyhiilivetyjä ja elohopeaa.

Kohteen eteläpuolella sijainneen Suvilahden kaasulaitoksen kaasunpuhdistuksen jätteenä syntynyttä rautasyanidia on käytetty Sörnäisten alueella maaperän täyttömateriaalina.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Helsingin kaupungin johtamisen jaosto on päätöksellään 22.5.2017 (§ 93) siirtänyt tämän toimivallan 1.6.2017 alkaen ympäristönsuojeluyksikön päällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön 5.11.2018.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:
Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Tukkutorin uusi pakastamo, kiinteistö 91-21-274-10, 31.10.2018, Vahanen Environment Oy.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Alueen maanpinta on tasolla noin +3,4…+4,7 metriä. Tulevan pakastamon alueen maaperä koostuu kenttähavaintojen perusteella asfaltin alapuolisesta hiekkaa ja soraa sisältävästä rakennekerroksesta noin 0,3–0,5 metrin syvyyteen, jonka alapuolella on pääosin hiekasta, sorasta ja kivistä koostuvaa täyttöä noin 1,9–3,0 metrin syvyyteen. Paikoin havaittiin noin 20–30 cm:n paksuinen tumma täyttökerros alkaen noin 0,3–0,8 metrin syvyydeltä maanpinnasta. Täyttökerroksen alapuolella on paksuimmillaan noin 7 metrin paksuinen savikerros, joka ohenee ja häviää tulevan pakastamorakennuksen pohjoispuolella. Savikerroksen alapuolella on paksuimmillaan noin 7 metriä paksu keskitiivis hiekkakerros, joka ohenee ja häviää pohjoiseen päin. Hiekkakerroksen alla on ohut kantava pohjakerros. Tulevalla pysäköinti- ja torialueella on noin 0–1 metrin syvyydellä pääasiassa hiekasta koostuvaa täyttömaata. Paikoin täyttökerroksessa on myös louhetta ja multaa. Täyttömaakerroksen alapuolinen luonnonmaa on hienoa hiekkaa tai silttistä moreenia.

Kalliopinta on tulevan pakastamon alueella noin tasolla +3,0…-15,0 metriä. Kalliopinta nousee tulevan pakastamon pohjois- ja luoteispuolelle mentäessä. Tulevalla pysäköinti- ja torialueella kalliopinta on todettu alueen itäosassa noin 1,0–2,0 metrin syvyydellä.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Vuoden 2017 maaperätutkimuksissa havaittiin vedenpinta 1–2 metrin syvyydellä maanpinnasta eli noin tasolla +2,5 metriä. Pohja-/orsiveden yleisvirtaussuunta on luoteesta kaakkoon/etelään.

Lähin pintavesialue on Vanhankaupunginselkä noin 500 metriä kohteesta itään.

Maaperän pilaantuneisuus

Alueen maaperän pilaantuneisuutta on tutkittu vuosina 2001, 2010 ja 2017. Alueella on todettu korkeimmillaan vaarallisen jätteen ohjeellisen raja-arvon ylittävinä pitoisuuksina syanideja sekä PAH-yhdisteitä. Korkeimmillaan valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen ylemmän ohjearvon ja vaarallisen jätteen ohjeellisen raja-arvon välisinä pitoisuuksina on havaittu öljyhiilivetyjen jakeita C10-C21 ja C21-C40 sekä elohopeaa. Alemman ja ylemmän ohjearvon välisenä pitoisuutena havaittiin lyijyä. Vapaata syanidia ei todettu. Alueella havaitussa 20–30 cm:n paksuisessa kerroksessa todettiin korkeita PAH-yhdisteiden ja/tai syanidien pitoisuuksia ja paikoin elohopeaa ja öljyhiilivetyjä. Haitta-aineita sisältävä kerros on Sörnäisten entisen kaasulaitoksen prosessijätettä, jota on sijoitettu täyttöihin Hanasaaressa sekä sitä ympäröivällä alueella. Jäte sisältää tyypillisesti rautasyanidia, PAH-yhdisteitä (kreosoottia) ja öljyhiilivetyjä.

Kaatopaikkakelpoisuustestin perusteella kaasulaitoksen jätettä sisältävästä kerroksesta otetun näytteen orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) 11 % ylittää vaarallisen jätteen kaatopaikan raja-arvon ja pH 1,9 poikkeaa tavanomaisen jätteen kaatopaikan raja-arvosta.

Kahdessa tutkimuspisteessä havaittiin maa-aineksen seassa tiiltä noin 1 %. Yhdessä tutkimuspisteessä havaittiin raudoitettu betonipala.

Koekuopasta otetussa vesinäytteessä todettiin pohjaveden laadun vertailuarvot ylittävät pitoisuudet kobolttia ja syanidia. Kohonnut syanidipitoisuus johtui todennäköisesti vesinäytteen rautasyanidia sisältäneestä kiintoaineksesta.

Koko noin kolmen hehtaarin kokoisella kunnostusalueella todettiin kynnysarvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Kaikissa näytepisteissä ei tutkimuksissa ole saavutettu pilaantumatonta kerrosta. Tulevan pakastamon alueella arvioidaan olevan haitta-ainepitoisuudeltaan alemman ja ylemmän ohjearvon välistä maa-ainesta yhteensä noin 4000 m³ktr, haitta-ainepitoisuudeltaan ylemmän ohjearvon ja vaarallisen jätteen ohjeellisen raja-arvon välistä maa-ainesta noin 10500 m³ktr sekä haitta-ainepitoisuudeltaan vaarallisen jätteen ohjeellisen raja-arvon ylittävää maa-ainesta noin 4000 m³ktr. Tilapäisen pysäköinti- ja torialueen alueella arvioidaan olevan haitta-ainepitoisuudeltaan alemman ja ylemmän ohjearvon välistä maa-ainesta yhteensä noin 250 m³ktr.

Kaivettavia pilaantuneita maita arvioidaan olevan noin 7700 m³ktr. Pilaantuneen maan yläpuolella on noin 8000 m³ktr kaivettavia pilaantumattomia maita.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Maaperän kunnostus koskee tulevan pakastamon aluetta ja tulevaa pysäköinti- ja torialuetta. Lisäksi kunnostusalueeseen sisältyvät vielä tutkimattomille alueille tulevat uusi jätekatos, rakennuksen 1 laajennusosa ja rakennuksen 18 lastauslaitureiden muutosalue. Tulevassa käytössä alue luokitellaan edelleen epäherkän maankäytön alueeksi.

Noin 55 x 110 metrin kokoinen pakastamorakennus perustetaan lyöntipaaluilla kantavaan pohjamaahan. Rakennukseen tulee kantava maanvastainen alapohjarakenne, joka varustetaan radonputkistolla. Maanvastaisen lattian alapuolelle tulee salaojituskerros ja sen alapuolelle vaahtolasikevennyskerros. Rakennukseen ei tule kellaria. Rakentamisen vaatima kaivutaso on +2,7 metriä eli noin 0,7–2,0 metriä nykyisestä maanpinnasta. Jätekatoksen kohdalla yleiskaivutaso on +3,2 metriä ja lastauslaiturien alueella +3,0 metriä. Piha-alueilla rakentamisen vaatima kaivusyvyys on 0,7 metriä. Tuleva maanpinta on pakastamorakennuksen kohdalla tasolla +4,65 metriä.

Alueen maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve määritellään riskinarvioinnilla. Riskinarviointi perustuu kuvailevaan menetelmään, jossa otetaan huomioon haitta-aineiden kemialliset, fysikaaliset ja terveyshaittaa aiheuttavat ominaisuudet sekä arvioidaan niiden riskejä kohdekohtaisesti. Riskinarvioinnin tavoitteena on arvioida maaperän puhdistustarve, mahdollinen jatkotutkimusten tarve ja esittää tarvittaessa kunnostustavoitteet sekä suositukset muista riskienhallintatoimista. Riskinarvio koskee tilannetta, jossa alueelle on rakennettu uusi pakastamorakennus sekä pysäköinti- ja torialue.

Kriittisiksi haitta-aineiksi valittiin ohje- ja/tai raja-arvojen ylitysten vuoksi syanidit, öljyhiilivedyt sekä PAH-yhdisteistä bentso(a)antraseeni, bentso(k)fluoranteeni, fenantreeni ja fluoranteeni. Elohopeaa ei valittu kriittiseksi haitta-aineeksi. Havaitut ohjearvot ylittävät elohopeapitoisuudet esiintyvät samassa maalajikerroksessa syanidien kanssa, jolloin syanidi on määrittävänä tekijänä.

Tilanteesta rakentamisen jälkeen luotiin käsitteellinen malli. Kulkeutumisriskejä, terveysriskejä ja ekologisia riskejä arvioitiin. Rakennuksen, salaojituksen ja piha-alueen asfaltoinnin valmistuttua sadevedet eivät pääse huuhtomaan rakennuksen alapuolelle jääviä haitta-ainepitoisia kerroksia. Lisäksi tutkimuksissa ei ole todettu helposti kulkeutuvia yhdisteitä, jotka jäisivät rakentamisen jälkeen maaperään. Tulevassa tilanteessa ihokosketuksen tai maahiukkasten nielemisen kautta altistuminen ei ole mahdollista. Rakennuksen ulkopuolella asfaltoiduilla alueilla tilapäisesti oleskelevat eivät voi altistua maaperän haitta-aineille, sillä asfaltointi, haihtuvien yhdisteiden poistuminen rakentamisen yhteydessä ja laimeneminen ulkoilmassa estävät altistumisen. Koska rautasyanidi ei kulkeudu huoneilmaan, ja vapaata syanidia ei ole todettu, ei aiheudu terveysriskiä, vaikka syanideja jää rakennusvaiheessa rakennuksen alle. Alueella ei ole merkittäviä luontoarvoja, kasvillisuutta tai eliöstöä. Alueelta ei myöskään kulkeudu haitta-aineita alueille, joissa on merkittäviä luontoarvoja. Yhteenvetona arvioidaan, että uuden pakastamon rakentamisen yhteydessä rakennuksen kohdalta poistuvat merkittävät riskitekijät eli rakentamisen vaatiman kaivun voidaan katsoa olevan riittävä rakennuksen kohdalla. Maaperään jäävistä haitta-ainepitoisuuksista ei riskinarvion perusteella aiheudu kulkeutumis- tai terveysriskiä eikä ekologisia riskejä. Riskinarvioinnin epävarmuuksia on arvioitu.

Tulevan pakastamon sekä uuden jätekatoksen, rakennuksen 1 laajennuksen ja rakennuksen 18 lastauslaitureiden alueilla rakentamisen vaatima kaivu riittää kunnostustavoitteeksi. Kaivun aikana varmistetaan, että kaasulaitoksen jätettä sisältävä selkeä erillinen tumma kerros, joka sisältää korkeita haitta-ainepitoisuuksia, poistetaan noin tasolle +2,5 metriä. Lisäksi riskinarvioon liittyvien epävarmuuksien vuoksi varmistetaan, että kaikki syanidia vaarallisen jätteen ohjeellisen raja-arvon ylittävät pitoisuudet poistetaan pohjavesipinnan yläpuolelta eli noin tasolle +2,5 metriä.

Kunnallisteknisten kaivantojen kohdilta kaivannot kunnostetaan massanvaihdolla asennussyvyyteen siten, että putkien/johtojen ympärille tulee 0,3 metrin paksuinen kerros alemman ohjearvon alittavaa maata. Kaivanto täytetään pilaantumattomilla maa-aineksilla.

Tulevalla tilapäisellä pysäköinti- ja torialueella on todettu vain yhdessä pisteessä pintamaassa alemman ohjearvon ylittävä lyijypitoisuus ja 2–3 metrin syvyydellä raskaita öljyhiilivetyjä. Koska näistä ei katsota olevan riskiä tulevassa käytössä, kunnostustarvetta ei tässä yhteydessä ole. Mikäli alueen kaivumassoissa todetaan pilaantuneisuutta, ne toimitetaan pilaantuneen maan vastaanottopaikkaan.

Uuden pakastamon ja tulevan pysäköintialueen maaperässä esiintyy haitta-ainepitoisuuksiltaan alemman ja ylemmän ohjearvon ylittäviä massoja ja niitä jää alueelle todennäköisesti myös kunnostuksen jälkeen. Kunnostuksen loppuraporttiin kirjataan eri haitta-ainepitoisuustasojen sekä kynnysarvon ylittävien täyttömassojen ja jäännöspitoisuuksien sijaintialueet sekä arvioidut massamäärät. Pitoisuudet tulee ottaa huomioon, jos alueella tulevaisuudessa rakennetaan tai kaivetaan maata.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kohteessa tehdään kaivutöitä rakentamisen takia rakentamisen edellyttämässä aikataulussa. Rakennuspohjan massat ja niiden mukana pilaantunut maa-aines kaivetaan arviolta noin 0,7–2 metrin syvyydelle. Lisäksi poistetaan kaasulaitoksen jätettä sisältävä kerros noin tasolle +2,5 metriä ja vaarallisen jätteen ohjeellisen raja-arvon ylittävät syanidipitoisuudet pohjavesipinnan yläpuolelta.

Maa-ainekset kaivetaan haitta-ainepitoisuustasojen mukaisesti. Jätteet erotellaan kaivumaista ja toimitetaan erikseen asianmukaiseen käsittelyyn. Jätteet poistetaan siltä osin, kuin maata kaivetaan pilaantuneisuuden tai rakentamisen vuoksi. Muussa tapauksessa maaperässä olevista jätteistä ei arvioida olevan haittaa tai vaaraa tulevassa käytössä. Kaivetut maat toimitetaan vastaanottopaikkaan, jolla on lupa ottaa vastaan kohteessa todettuja pilaantuneita maita. Maakuormien mukana toimitetaan pilaantuneen maan siirtoasiakirjat.

Kunnostus päätetään, kun kohteen maaperä on puhdistettu kunnostustavoitteiden mukaisesti tai kun kaivualueen reuna saavutetaan. Kohteen rakentaminen jatkuu maaperän kunnostuksen jälkeen.

Jätelaissa esitettyä etusijajärjestystä noudatetaan mahdollisuuksien mukaan.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Kunnostuksen valvoja ohjaa kunnostustyötä maaperän pilaantuneisuustutkimuksissa todettujen ja kunnostuksen aikana tarvittaessa otettavien näytteiden analyysitulosten perusteella.

Kunnostuksen aikaisia näytteitä otetaan siten, että haitta-aineita sisältävät maat voidaan luotettavasti ohjata pitoisuustasojen mukaisesti vastaanottopaikkoihin.

Kaivun ohjausnäytteet otetaan noin 10 osanäytteen kokoomanäytteinä vastaamaan kaivettavaa ja poisvietävää maa-ainesta. Näytteistä analysoidaan laboratoriossa kyseisellä kaivualueella kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina todetut haitta-aineet. Osa ohjaavista mittauksista voidaan tehdä soveltuviksi todetuilla kenttämittareilla. Tällöin kuitenkin osa kenttäanalyysien tuloksista varmistetaan aina laboratorioanalyyseillä.

Mikäli maaperässä aistinvaraisesti epäillään aikaisemmissa tutkimuksissa toteamattomia haitta-aineita, kyseisistä maamassoista otetaan erilliset näytteet laboratorioanalyysejä varten.

Rakentamisen vaatiman kaivun jälkeen otetaan jäännöspitoisuusnäytteitä siten, että yksi näyte vastaa enintään noin 50 metriä leveää ja metrin korkeaa seinämää. Jos seinämässä todetaan selvästi erottuvia pilaantuneita vyöhykkeitä, niistä otetaan erilliset näytteet. Lisäksi jokaisesta kaivannosta otetaan pohjanäytteet siten, että yksi näyte vastaa tulevan pakastamorakennuksen alueella korkeintaan noin 200 m²:n alaa ja muilla alueilla korkeintaan noin 400 m²:n suuruista aluetta. Jäännöspitoisuusnäytteet otetaan alueilta, joilla on todettu alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita. Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa kullakin kaivualueella todetut haitta-aineet.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Kunnostettava alue aidataan ja merkitään pilaantuneen maan kunnostuksesta kertovin kyltein.

Kunnostuskohteessa noudatetaan työsuojeluohjetta, joka soveltuu syanideilla, PAH-yhdisteillä, öljyhiilivedyillä ja alkuaineilla pilaantuneille alueille. Urakoitsija järjestää tarvittaessa perehdyttämistilaisuuden työntekijöille ja aliurakoitsijoille. Valvoja avustaa tarvittaessa tilaisuuden toteuttamisessa. Haitta-aineiden aiheuttamilta riskeiltä kaivun aikana suojaudutaan haitta-ainetyypin mukaan valittavilla suojaimilla ja ehjillä sekä puhtailla suojavaatteilla. Lisäksi kunnostusalueella työskentelevillä on oltava HCN-anturilla varustettu työsuojelumittari. Melulta ja tärinältä suojaudutaan normaaleilla maanrakennustyöhön liittyvillä toimenpiteillä.

Pilaantuneiden maiden kuormat peitetään. Autojen renkaat puhdistetaan tarvittaessa pilaantuneiden massojen leviämisen estämiseksi.

Veden tutkiminen ja käsittely

Mikäli kaivannosta joudutaan pumppaamaan vettä, vedestä otetaan näyte, josta tutkitaan alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina todetut haitta-aineet (alkuaineet, syanidit, öljyhiilivedyt ja PAH-yhdisteet) sekä kiintoainepitoisuus. Tulosten perusteella päätetään vesien käsittelytapa ja jatkotutkimustarve. Kiintoainepitoisuuksia tarkkaillaan jatkuvasti, mikäli vettä joudutaan pumppaamaan kaivannosta. Hienoaines erotellaan vedestä ennen viemäröintiä. Haitta-aineiden laadun perusteella kaivantovesien käsittelyyn sopii hiekkasuodatus, joka voidaan toteuttaa erillisellä hiekkasuodatuslaitteistolla tai kaivualueelle tehtävän maapadon avulla. Tarvittaessa vedet käsitellään lisäksi esimerkiksi aktiivihiilisuodatuksella. Mahdolliseen viemäröintiin pyydetään lupa HSY:ltä.

Kaivettujen maa-ainesten varastointi

Pilaantuneiden maiden välivarastointia kohteessa pyritään välttämään. Tarvittaessa massoja välivarastoidaan lyhytaikaisesti kaivun ja lastauksen välissä esimerkiksi massojen pilaantuneisuuden selvittämisen ajan tai odottamassa täyttä kuormaa. Pilaantuneet massat välivarastoidaan pinnoitetulla (asfaltoidulla) tai pilaantuneella alueella. Varastokasojen pölyäminen estetään tarvittaessa kostuttamalla maata tai peittämällä kasat. Sateella varastokasat peitetään haitta-aineiden mahdollisen leviämisen estämiseksi.

Huomiorakenteet

Kunnostusalueen maaperään jäävät alemman ohjearvon ylittävät haitta-ainepitoisuudet merkitään huomioverkolla. Mahdolliset hyötykäyttökohteet merkitään maaperään huomioverkoin.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Pilaantuneiden maiden päältä kaivettavat pilaantumattomat maa-ainekset käytetään hyödyksi kaivantojen täytöissä. Geoteknisiltä ominaisuuksiltaan täyttöihin soveltuvia haitta-ainepitoisuudeltaan alemman ohjearvotason alittavia kaivumaita voidaan käyttää alueella täyttöihin. Maa-ainekset eivät saa sisältää muuta jätettä kuin enintään 10 % palakooltaan alle 150 mm olevia betonin ja tiilen kappaleita. Kohteessa arvioidaan olevan noin 3900 m³ktr kynnysarvomaita, joista osa kaivetaan rakentamisen vaatiman kaivun takia. Mahdolliset hyötykäyttökohteet esitetään kunnostuksen loppuraportin kartassa ja merkitään maaperään huomioverkoin.

Toiminta poikkeuksellisissa tilanteissa

Jos pilaantuminen jatkuu kunnostusalueen ulkopuolelle, asiasta ilmoitetaan ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön ja sovitaan tarvittavista toimenpiteistä.

Mikäli kunnostuksen aikana epäillään alueella olevan aiemmin toteamattomia haitta-aineita, tehdään tarvittavat analyysit ja kartoitetaan esiintymisalue sekä arvioidaan kunnostustarve. Asiasta ilmoitetaan välittömästi ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikölle. Ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön ilmoitetaan ja sovitaan tarvittavista toimenpiteistä mikäli massamäärät tai pitoisuustasot kasvavat huomattavasti ennakkoon arvioidusta.

Jälkiseuranta

Jälkiseurannan tarve määritellään loppuraportoinnin yhteydessä.

Tiedottaminen ja raportointi

Työmaavalvoja kirjaa toimenpiteet ja tapahtumat työmaapäiväkirjaan. Myös poikkeamat ja poikkeustilanteet kirjataan. Kontrollinäytteiden määrästä ja sijainnista pidetään kirjaa. Kirjanpito esitetään loppuraportissa.

Kunnostamisen jälkeen laadittavassa loppuraportissa esitetään vähintään kohteen kuvaus, kunnostusperiaatteet, luvat ja kunnostustavoitteet, näytteenotto- ja analytiikkamenetelmät, kunnostuksen toteutus ja lopputulos, alueen viimeistely, hyötykäytetyt massat ja sijoitusalueet, riskinarvio ja jälkiseuranta tarvittaessa sekä johtopäätökset. Loppuraportissa esitetään myös piirustus kunnostetuista alueista, massaseuranta, yhteenveto mittaustuloksista ja laboratorion analyysitodistukset. Loppuraportti toimitetaan ympäristöpalvelujen ympäristönsuojeluyksikköön kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen päättymisestä.

Kunnostuksesta vastaavan henkilön ja ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot ilmoitetaan ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön ennen työn aloittamista. Ilmoituksessa kerrotaan myös kunnostuksen aloitusajankohta. Kunnostuksen päättymisestä ilmoitetaan erillisellä ilmoituksella.

Puhdistustyön ajankohta

Kunnostus toteutetaan rakentamisen edellyttämässä aikataulussa alustavan arvion mukaan syksyn 2018 ja kevään 2019 aikana.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen

Alueen haltija Helsingin tukkutori on ilmoittanut, että sillä ei ole kommentoitavaa ilmoituksesta.

Ratkaisu

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on tarkastanut maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Tukkutorin uuden pakastamon alueella, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet

Kunnostettavalta alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatiman laajuuden lisäksi ilmoituksessa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti. (VNA 214/2007)

Lisäksi alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (VNA 214/2007)

Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. Jätejakeet tulee poistaa siinä laajuudessa, kuin niitä havaitaan kaivun yhteydessä. (JhL 3, 32 §)

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi vähintään 0,3 metriä paksu pilaantumattoman maan kerros, jossa haitta-ainepitoisuudet eivät ylittä valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia kynnysarvoja. Lisäksi kaapelikaivannot tulee täyttää pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa haitta-ainepitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Mikäli alueella havaitaan aiemmissa tutkimuksissa havaittua merkittävästi korkeampia haitta-ainepitoisuuksia tai pilaantuneisuutta merkittävästi laajemmalla alueella, tulee haitta-aineiden aiheuttamia riskejä tarkastella uudelleen, mikäli ko. haitta-aineita ei poisteta. (VNA 214/2007)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluille ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

Ympäristöpalveluille on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee odottamattomia ympäristö- tai terveysvaikutuksia tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta suunnitelmasta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai toimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (VNA 214/2007, YSL 134, 136, 172 §)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kaivualueilta on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetyllä tiheydellä. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on havaittu valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisten kynnysarvojen ylittävinä pitoisuuksina. (VNA 214/2007, JhL 32 §, YSL 6 §)

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Jos kunnostetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen alemman ohjearvon tai kunnostustavoitteen, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Ympäristöpalveluille on toimitettava tarkastettavaksi arvio eristysrakenteiden tarpeesta ja tarvittaessa suunnitelma käytettävistä eristysrakenteista ennen ko. rakenteiden asentamista. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Rakennusten alapuolelle ei ole tarpeen asentaa huomioverkkoa. (VNA 214/2007), JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristöpalveluille on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

4. Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Alueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisten kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää alueella hyödyksi. Selvästi haitta-aineelta haisevia, kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. Hyödyntämisestä on tehtävä tapauskohtainen suunnitelma, joka on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluille ennen hyötykäytön aloittamista. (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

5. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei maata tai haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (JL 13 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

6. Vesien käsittely

HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöpalveluille. (YSL 155, 172 §)

7. Tiedottaminen ja raportointi

Ympäristöpalveluille tehtävästä aloitusilmoituksesta on lisäksi käytävä ilmi pilaantuneiden maa-ainesten vastaanottopaikat. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita jätehuoltolain säännöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011). Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Kohteen maaperä on pilaantunut ennen vuotta 1994 pääasiassa alueen täytöistä.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet

Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle rakentamisen vuoksi. Kunnostussuunnitelman mukaan rakentamisen vaatiman kaivun lisäksi alueelta poistetaan rakentamisalueilta myös maata, joka sisältää kaasulaitoksen jätettä. Lisäksi vaarallisen jätteen ohjeellisen raja-arvon ylittävät syanidipitoisuudet poistetaan rakentamisalueilla pohjavedenpinnan yläpuolelta.

Alueella on havaittu haisevia haitta-aineita sisältäviä maa-aineksia. Lisäksi joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Alueella on havaittu Suvilahden kaasulaitoksen jätettä sisältävä maakerros. Mikäli kaivutöiden aikana havaitaan maaperään sekoittumatonta syanidisakkaa tai tervamaista ainetta, ne luokitellaan poistettaviksi jätejakeiksi, jotka on poistettava myös rakentamisen vaatiman kaivualueen ulkopuolelta siinä laajuudessa kuin niitä havaitaan rakentamisen vaatiman kaivun aikana. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle tai terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Ympäristöpalvelut voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Lisäksi haitta-ainepitoisuudet voivat vaihdella täyttömaassa.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen. Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöpalveluille mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Selvästi haitta-aineelta haisevia sekä haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle, tämän vuoksi ympäristöpalvelut tarkastaa tapauskohtaisen suunnitelman.

5. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Määräys on tarpeen ehkäisemään ympäristö- ja terveyshaittoja.

Välivarastoinnista annetussa määräyksessä esitetty maan tai haitta-aineiden leviäminen ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin estetään vähintään peittämällä välivarastoitavat pilaantuneet maa-ainekset, toimittamalla voimakkaasti haitta-aineelta haisevat maa-ainekset tai jätteet vastaanottopaikkaan mahdollisimman nopeasti, estämällä pilaantuneen veden valuminen välivarastokasan alapuolisiin maakerroksiin sekä estämällä pilaantumattoman ja pilaantuneen maa-aineksen sekoittuminen.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

6. Veden tutkiminen ja käsittely

Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan esittäminen ympäristöpalveluille ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

7. Tiedottaminen ja raportointi

Tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto 24.11.2017, 88 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 31, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) 2, 3, 4, 11, 24 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja se on voimassa toistaiseksi.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelulle.