Pilaantuneen maaperän puhdistaminen kiinteistöllä 91-45-192-22

Päätös

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on hyväksynyt Kiinteistö Oy Pulttitie 20:n tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoituksen tekijä

Kiinteistö Oy Pulttitie 20

Y-tunnus: 0660115-7

Yhteyshenkilö: Marko Virtanen

**********

Alueen omistaja ja haltija

Kiinteistön omistaa Helsingin kaupunki ja hallitsee Kiinteistö Oy Pulttitie 20

Alueen sijainti, koko ja maankäyttö

Alue sijaitsee Helsingin 43. kaupunginosassa (Roihupelto) korttelissa 45192 kiinteistöllä 91-45-192-22 osoitteessa Levytie 3/Pulttitie 20. Kohteen kokonaisala on 4700 m². Pilaantunut alue on pinta-alaltaan noin 170‒200 m². Naapurustossa on teollisuusrakennuksia ja katualue. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 160 metrin etäisyydellä luoteessa. Kohdekiinteistö sijaitsee Roihupellon asemakaava-alueella, jonka kaavamerkintä on T-1 (teollisuusrakennusten korttelialue).

Kiinteistöllä on vuosina 1968‒69 ja 1978‒79 rakennetut liike- ja teollisuusrakennuksia. 1960-luvulta vuoden 1970-luvun loppuun kiinteistöä on lämmitetty polttoöljyllä. Nykyään kiinteistöllä toimii autokorjaamo sekä ruosteenestoa tekeviä yrityksiä. Kiinteistön kellarissa on 6000 litran suuruinen öljysäiliö, johon nykyään kerätään kiinteistön jäteöljyt. Kellarissa on myös toinen 700 litran suuruinen öljysäiliö, joka ei tiettävästi ole käytössä. Lisäksi kiinteistön sisäpihalla on käytössä öljynerotin.

Pilaantumisen syy ja ajankohta

Pilaantuminen on aiheutunut aiemmasta toiminnasta. Pääasiallisia haitta-aineita ovat öljyhiilivedyt.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään 18.5.2018 § 101 siirtänyt tämän toimivallan 1.6.2018 alkaen ympäristönsuojeluyksikön päällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön 30.10.2018.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

Marko Virtanen, North Camp Oy, ilmoitus pilaantuneen maan kaivusta, kiinteistö Oy Pulttitie 20 saatteineen

Kartta, liite 1

Asemapiirros, liite 1

Kaavakartta, liite 2

Tutkimusraportti Pulttitie 20, liite 3

Tarkkailusuunnitelma, liite 5

Kartta rajanaapurit, liite 6

Rajanaapurien yhteystiedot, liite 6

Lisäkirje 15.11.2018

Lisäselvennys 21.11.2018

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Alueen maanpinta vaihtelee +7,5…+9,5 metrin välillä. Kohteen maaperän pintakerros on täyttömaata, joka on syvyydeltään 0,7‒3,5 metriä. Alla on hiekkaa ja silttiä sisältävä luonnonmaakerros. Kerros on paksuimmillaan tontin itäosassa. Luonnonmaakerroksen alla on kalliota peittävä tiivis moreenikerros. Tontin itäosassa Pulttitien puolella kallion pinta on todennäköisesti yli viiden metrin syvyydessä. Lännessä rakennuksen siipiosat on todennäköisesti perustettu kallion päälle.

Kohde ei sijaitse pohjavesialueella. Lähin I-luokan pohjavesialue sijaitsee noin 4,5 kilometrin etäisyydellä Vuosaaressa (Vuosaaren pohjavesialue). Todennäköisesti veden pinta on noin 4‒5 metrin syvyydessä. Lähin pintavesi on Ryönänlahti, joka sijaitsee noin 1,4 km:n etäisyydellä lännessä.

Haitta-ainetutkimukset

Tutkimusalueelta otettiin kairakoneella näytteitä 11:stä tutkimuspisteestä eri maalajeista enintään metrin syvyysvälein. Lisäksi kellarin ryömintätilasta jäteöljysäiliön vierestä otettiin lapiolla yksi näyte. Näytteet arvioitiin aistinvaraisesti sekä metallit ja VOC-yhdisteet kenttämittarilla. Laboratoriossa analysoitiin yhteensä 14 näytettä, joista määritettiin öljyhiilivetyjen raskaiden C21-C40 ja keskitisleiden C10‑C20, metallien, PAH-yhdisteiden, haihtuvien hiilivetyjen C5‑C10 ja BTEX-yhdisteiden pitoisuudet.

Tutkimuksissa havaittiin valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) esitettyjen kynnysarvojen ylitykset arseenilla, koboltilla, kadmiumilla, lyijyllä ja sinkillä. Öljyhiilivedyillä ylittyivät korkeimmillaan vaarallisen jätteen raja-arvo kellaritilassa, jossa suurin osa oli voiteluöljyä. Haihtuvien hiilivetyjen kynnysarvoylityksiä havaittiin muutamassa näytteessä. BTEX-yhdisteitä ei havaittu. PAH-pitoisuudet ylittivät korkeimmillaan ylemmän ohjearvon yhdessä näytepisteessä, muissa näytteissä PAH-pitoisuudet ylittivät kynnysarvon.

Pilaantuneisuus sijaitsee piha-alueella täyttösorakerroksessa noin 3‒4 metrin syvyydessä. Lisäksi kellarikerroksessa on pistemäinen pilaantunut alue todennäköisesti säiliön alapuolisessa maakerroksessa.

Alue on kaavoitettu teollisuuskäyttöön. Riskinarvioinnilla arvioitiin mahdollisten tulevien rakennustöiden yhteydessä aiheutuva pölyämisen ja ihokontaktin aiheuttama terveysriski sekä pohjaveden pilaantumisriski. Terveysriskin arviointi rajattiin aineisiin, joille altistuminen kohteessa on mahdollista. Pitoisuustarkastelun perusteella nykytilanteessa merkittävimmän riskin aiheuttaa öljyhiilivetyjen C10‑C40 pitoisuudet, joista ei kuitenkaan arvioida altistumisriskin mukaan aiheutuvan merkittävää terveyshaittaa. Haihtuvien yhdisteiden pitoisuus ei tutkituissa näytepisteissä ollut merkittävää. Altistumisreitin perusteella ihokontakti, maa-aineksen pölyäminen ja altistuminen hengitysilman kautta aiheuttaisi mahdollisten tulevien maankaivutyön aikana terveysriskin. Käyttämällä asianmukaisia suojaimia terveysriski arvioidaan vähäiseksi. Mikäli kiinteistön käyttötarkoitus muuttuu ja tulevien asuinrakennusten alapuolisiin maakerroksiin tai rakennusten välittömään läheisyyteen jää öljyhiilivedyillä pilaantunutta maata, on haitta-aineille altistumisen mahdollisuus olemassa. Haihtuvat yhdisteet, kuten bensiinin hiilivedyt, voivat kulkeutua kiinteistöllä sijaitsevan rakennuksen sisäilmaan, jolloin niille voi altistua rakennuksen sisällä hengitysilman välityksellä. Polttoöljyn hajukynnys on matala. On mahdollista, että polttoöljyn haju pääsisi asuintiloihin, jolloin asumisviihtyvyys kärsii.

Riskinarvion mukaan kellaritilan haitta-aineille voisi altistua lähinnä kellarin ryömintätilassa maan pölyämisen tai ihokontaktin kautta. Kellaritiloissa ei havaittu haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) pitoisuuksia.

Pilaantuneet alueet ovat havaintojen mukaan yhteydessä pohjaveteen, joten kulkeutuminen on periaatteessa mahdollista. Pitkäaikaisessa vuodoissa osa öljystä voi kulkeutua vajoveden mukana ja kertyä pohjaveden pinnan yläpuoliseen kapillaarikerrokseen vapaaksi öljyfaasiksi. Mikäli päästö jatkuu, faasi voi levitä pohjaveden pinnan gradientin suuntaan. Tutkimuskohteen maaperästä ei tutkituista näytepisteistä havaittu merkittävästi bensiiniä tai BTEX-yhdisteitä, jolloin merkittävää riskiä pohjavedelle ei arvioida aiheutuvan. Sen sijaan polttoöljyn kulkeutuminen pohjaveteen saattaa pitkän ajan kuluessa olla mahdollista.

Eliöille helpommin saatavilla olevat vesiliukoiset ja kevyet öljyhiilivedyt ovat maaperässä haitallisempia kuin huonosti liukenevat raskaat öljyhiilivedyt. Toisaalta maaperässä esiintyvät mikrobit pystyvät hajottamaan paremmin juuri kevyitä öljyhiilivetyjä, jonka vuoksi raskaiden öljyhiilivetyjen osuus maaperässä kasvaa ja öljyn haitallisuus maaperässä pienenee ajan saatossa. Öljyhiilivetyjen haitallisuutta eliöille pidetään moniin muihin orgaanisiin yhdisteisiin verrattuna kuitenkin yleisesti melko alhaisena. Tutkimuskohteessa arvioidaan maaperäeliöstölle aiheutuvan suurin ekologinen riski altistumisesta öljyhiilivedyille C10‑C40 ravinnon kautta.

Tutkimusten perusteella esitetty arvio pilaantuneen alueen laajuudesta ja yksilöidyt massamääräarviot.

Pilaantunut alue on laajuudeltaan noin 170‒200 m² ja massamäärältään noin 150‒200 tonnia.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Kunnostustavoitteena on kunnostussuunnitelmasta poiketen esitetty lisäselvityksessä 21.11.2018 asetuksen (214/2007) alempi ohjearvotaso. Kunnostuksen tavoitteena on, että kunnostusalueelle ei kaivutöiden jälkeen jää haitta-ainepitoisuuksiltaan kunnostustavoitteet ylittävää maata.

Ilmoituksen tekijän selvitys kunnostustarpeesta

Kunnostustoimia tehdään kiinteistön sisäpihalla öljynerottimen läheisyydessä sekä kellarin maapohjaisessa ryömintätilassa. Piha-alueelta ja seinälinjalta pilaantunut aines poistetaan ja tontin rajalta otetaan jäännöspitoisuudet. Rakennuksen kellaritiloissa ei avata lattiarakenteita, vaan jäännöspitoisuuksien perusteella tehdään riskinarvio rakennuksen alle mahdollisesti jäävistä pilaantuneista maista sekä lisätutkimusten tarpeesta. Mikäli kiinteistön pohjoissivulla tehdään salaojien uusimista myöhemmin, kunnostetaan lievästi pilaantunut maa samalla.

Puhdistusmenetelmä

Kiinteistöltä poistetaan kaivamalla öljyhiilivedyillä ja PAH-yhdisteillä pilaantunut maa ja viedään jäteasemalle. Mikäli maaperästä löytyy jätemateriaalia, pyritään se erottelemaan paikalla. Mikäli erottelu ei ole mahdollista, jätettä sisältävä maa-aines toimitetaan rakennus- tai sekajätteenä jäteasemalle.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Poistettavien maa-ainesten haitta-aine -pitoisuuksia mitataan kenttätesteillä sekä käytetään hyödyksi jo otettujen maanäytteiden analyysituloksia. Kuljetuksista pidetään kuormakirjanpitoa ja siirtoasiakirja jätteen luovutuksesta. Kaivannon seinämistä ja pohjalta otetaan jäännöspitoisuusnäytteitä, pois lukien kalliopinta. Näytteistä analysoidaan laboratoriossa metallit, PAH-yhdisteet ja öljyhiilivedyt C5‒C40 sekä BTEX-yhdisteet.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Kaivutyön ei arvioida lisäävän ilman haitta-ainepitoisuuksia merkittävästi kaivualueella ja ympäristössä. Kaivun ja lastauksen ympäristövaikutukset arvioidaan vähäisiksi ja lyhytaikaisiksi. Poistettavat massat kuljetetaan käsittelypaikkoihin kuorma-autoilla, joissa on tiiviit lavat ja pressut. Pilaantuneen maan kuljetuksessa käytetään jätehuoltorekisteriin merkittyä kuljetusyritystä. Mikäli maa-aines pölyää runsaasti, käytetään työn aikana tarkoituksenmukaisia suojaimia.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Lisäselvityksen 21.11.2018 mukaan pilaantunutta maata välivarastoidaan kiinteistön alueella, mikäli kaivun ja kuljetuksen järjestelyt sitä vaativat. Pilaantunut maa läjitetään asfaltin tai pressun päälle ja peitetään yöksi sekä sateen sattuessa pressulla. Maata välivarastoidaan enintään 1-3 kuorma-auton lavallista vastaava määrä ja pilaantunut maa toimitetaan jäteasemalle kunnostuksen valvojan ohjeiden mukaan, siirtoasiakirjoilla varustettuna.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Mikäli kunnostuksen aikana syntyy pilaantumattomia kaivumaita, pyritään ne hyödyntämään kaivannon täytöissä, mikäli ne ovat rakennusteknisesti sopivia.

Jälkiseuranta

Tarvetta jälkitarkkailuun ei ole.

Puhdistustyön ajankohta

Maaperän puhdistus on suunniteltu toteutettavaksi marraskuussa 2018.

Ilmoituksen käsittely

Tarkastus

Ilmoitusalueelle on tehty tarkastus 21.11.2018

Kuuleminen

Ilmoituksesta on kuultu alueen omistajaa Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelua.

Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu ilmoittaa muistutuksessaan, että vuokralaisen on vuokra-ajan päättyessä kunnostettava vuokra-alueen maaperä siten, ettei sen pilaantumisesta myöhemminkään aiheudu lisäkustannuksia alueen rakentamiselle. Lievästi pilaantuneesta maasta saattaa aiheutua lisäkustannuksia alueen mahdollisen myöhemmän kaivun ja rakentamisen yhteydessä. Näin ollen edellytetään, että vuokralaisen on kunnostettava vuokra-alueen maaperä viimeistään vuokrasopimuksen päättyessä siten, että kunnostustavoitetasona käytetään alempia ohjearvoja.

Lisäksi maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu edellyttää, että mikäli pilaantuminen on levinnyt rajojen ulkopuolelle, tulee kunnostusta jatkaa myös tontin rajojen ulkopuolella, kunnes kaikki tontilla vuokra-aikana harjoitetusta toiminnasta aiheutunut pilaantuneisuus on poistettu. Tontin ulkopuolella tehtävistä kunnostustoimenpiteistä tulee sopia kyseisten maa-alueiden haltijoiden kanssa. Mikäli kaikki pilaantuneita maa-aineksia ei ole mahdollista poistaa, tulee alueelle jäävän pilaantumisen laajuus selvittää riittävän luotettavasti ja ilmoitettava Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelulle sekä ko. alueen haltijalle. Lisäksi on varmistettava esim. rakenteiden avulla, että pilaantuminen ei pääse leviämään.

Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu pyytää ilmoittamaan kunnostustöiden aloittamisesta ja päättymisestä sekä toimittamaan kunnostuksen loppuraportin.

Vastine

Kiinteistö Oy Pulttitie 20:lle on varattu mahdollisuus antaa vastineensa maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun muistutukseen.

Kiinteistö Oy Pulttitie 20:n mukaan alue kunnostetaan alempaan ohjearvotasoon muistutuksessa edellytetyn mukaisesti. Mikäli pilaantuneisuus on levinnyt tontin rajan ulkopuolelle, esim. katualueelle, pyritään pilaantuneisuus poistamaan, kuten muistutuksessa mainitaan. Muussa tapauksessa pilaantuneisuuden laajuus ja siitä mahdollisesti aiheutuvat riskit selvitetään muistutuksen edellyttämällä tavalla.

Ratkaisu

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on tarkastanut Kiinteistö Oy Pulttitie 20:n ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Roihupellossa, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Alueen maaperän puhdistustavoitteina ovat ilmoituksen lisäselvennyksen mukaiset alemmat ohjearvotasot. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi kynnysarvopitoisuudet alittava maakerros. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JhL 3, 32 §)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kaivua ohjaavat tutkimukset

Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä haitta-ainepitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan luotettavasti ohjata haitta-ainepitoisuuksien mukaisesti vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maita. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Tarvittaessa maanäytteiden haitta-ainepitoisuuksia tulee määrittää riittävä määrä laboratoriotutkimuksilla, jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä. (JhL 32 §, YSL 6, 209 §)

Tavoitteiden saavuttamisen varmistaminen

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen otettavista jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kaivualueella on havaittu kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. Lisäksi kaivannon reunoilta jäännöspitoisuusnäytteitä on otettava riittävä määrä maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §) (JhL 32 §, YSL 6 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi

Jos kunnostetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin muun haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristys- ja huomiorakenteista ennen ko. rakenteiden asentamista. (JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikölle on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

Eristys- ja huomiorakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JhL 32 §, YSL 139 §)

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

Pilaantuneen maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (VNA 214/2007, JL 5, 15 §)

Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväkysytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13 §, VNA 179/2012 11 §)

Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §, JA 24 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Mikäli kaivantoihin kertyy vettä, tulee vesien haitta-ainepitoisuudet tutkia. Kaivantovedet voi toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin HSY:n antamalla luvalla lupaehtoja noudattaen. HSY:n antama lupa on esitettävä Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöpalveluille erillinen suunnitelma. (YSL 155, 172 §)

6. Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

7. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan käyttää kohteessa hyödyksi alueilla, joilla hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolelle tulee tiivis rakennekerros tai vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros. Selvästi haitta-aineelta haisevia, kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. Maa-ainesten hyötykäytöstä on toimitettava yksityiskohtainen suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön vähintään viikkoa ennen hyötykäytön aloittamista. Suunnitelmaan tulee sisältyä arvio hyötykäytettävien maa-ainesten sisältämien haitta-aineiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista. (YSL 32, 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Pilaantuneisuuden jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn kunnostusalueen ulkopuolelle on viipymättä ilmoitettava ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikölle ja kyseisen alueen maanomistajalle.

9. Tiedottaminen ja raportointi

Ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen maa-ainesten vastaanottopaikat. (YSL 172 §)

Lisätutkimusten ja varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikölle tulee tiedottaa esimerkiksi puhelimitse tai sähköpostilla työn eri vaiheiden etenemisestä, jotta ympäristönsuojeluyksiköllä on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten kunnostustyövaiheiden aikana. (YSL 172 §)

Mikäli poiskuljetettujen massojen kenttä- ja laboratoriotestien tulosten välillä ilmenee merkittäviä eroja, tulee siitä ilmoittaa viipymättä ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikölle ja maa-ainesten vastaanottajalle. (JL 13 §, YSL 172 §)

Puhdistustyöstä on laadittava karttaliittein havainnoitu loppuraportti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikölle ja maan omistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. Loppuraportissa on esitettävä tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista, tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio, yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista sekä esitys mahdollisesta jälkiseurannasta. (JL 120 §, YSL 172 §)

Loppuraportti on toimitettava liitettäväksi rakennusten huoltoasiakirjoihin. (YSL 139 §)

Aluetta luovutettaessa tai vuokrattaessa on uudelle omistajalle tai haltijalle esitettävä tiedot kunnostamisesta ja jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. (YSL 139 §)

Päätöksen perustelut

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita säädöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011).

Kohteen maaperä oletetaan olevan pilaantunut pääasiassa ennen vuotta 1994.

Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Muistutuksissa ja vastineissa esitetyt seikat on pääosin otettu huomioon päätöksessä.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Öljyhiilivetyjen kynnys- ja ohjearvot eivät perustu samaan teoreettiseen riskitarkasteluun kuin muilla PIMA-asetuksen liitteessä mainituilla aineilla, mutta niiden määrittelyssä on otettu karkeasti huomioon esimerkiksi aineiden kulkeutumismahdollisuus ja hajuhaitat. Koska jokaiseen määritellyistä öljyhiilivetyjakeista (>C5-C10, >C10-C21, >C21-C40) kuuluu ominaisuuksiltaan erilaisia aineita, öljyhiilivetyjen aiheuttamien haittojen ja riskien suuruuttaa ei voida yleensä luotettavasti arvioida pelkästään ohjearvoilla. Öljyhiilivetyjen riskinarvioinnissa on määritettävä myös tarkempien hiilivetyfraktioiden ja yksittäisten avainyhdisteiden pitoisuudet, joille voidaan tehdä oma viitearvovertailu.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Puhdistustavoitteet on asetettu ottaen huomioon maanomistajan muistutus ja haltijan vastine.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille tai haitta-aineet pääse kulkeutumaan esim. asennettujen putkien kautta käyttöveteen

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle tai terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen.

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräykset ovat tarpeen terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.

Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

6. Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

7. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle, tämän vuoksi ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikkö tarkastaa suunnitelman, jossa on käsitelty myös em. vaikutuksia riittävästi hyötykäytön teknisen toteuttamisen esittämisen lisäksi.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa haittaa ympäristölle tai terveydelle. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella.

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

9. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Mahdollisuus lisätutkimusten ja kunnostustyön tarkastamiseen on tarpeellista viranomaisvalvonnassa.

Mikäli poistoimitettujen massojen alustavissa kenttätestituloksissa on virheellisyyttä, tulee viranomaiselle ja maa-ainesten vastaanottajalle ilmoittaa siitä jatkotoimista sopimiseksi ja oikean loppusijoituspaikan varmistamiseksi.

Loppuraportissa esitetyt tiedot ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Loppuraportin liittäminen huoltoasiakirjoihin turvaa osaltaan kyseisen selontekovelvollisuuden täyttymistä.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 24.11.2017, 88 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (jäteasetus) (179/2012) 3, 4, 11, 24 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja se on voimassa toistaiseksi.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.