Senaatti Kiinteistöt Oy:n ja Kiinteistö Oy Helsingin Kaikukatu 5:n ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta osoitteessa Kaikukatu 5

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on hyväksynyt Kiinteistö Oy Helsingin Kaikukatu 5:n ja Senaatti Kiinteistöt Oy:n tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijät

Senaatti-kiinteistöt:
Y-tunnus: 1503388-4
Yhteyshenkilön puh: 050 340 1408

**********

Golder Associates Oy:
Yhteyshenkilön puh: 040 8356 635

**********

Kiinteistö Oy Helsingin Kaikukatu 5:
Y-tunnus: 2897680-6
Yhteyshenkilön puh: 050 538 7063

**********

Kiinteistön omistaja ja haltija

Kiinteistön omistaa ja sitä hallitsee Kiinteistö Oy Helsingin Kaikukatu 5.

Maaperän kunnostamisesta vastaa Senaatti-kiinteistöt, joka on kiinteistön aiempi omistaja.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Alue sijaitsee Helsingin 10. kaupunginosassa (Sörnäinen), kiinteistöllä 91-10-291-5, osoitteessa Kaikukatu 5. Naapurikiinteistöllä on toimistorakennuksia sekä Taideyliopiston tiloja. Kiinteistö sijaitsee Kaikukadun ja Sörnäisten rantatien kulmassa ja kiinteistö rajautuu kahteen katualueeseen.

Toiminta kiinteistöllä on alkanut vuonna 1934. Kiinteistöllä on toiminut mm. mylly, sähkölaitetehdas, muuttolaatikkoyritys, verstas sekä juhla- ja ravintolapalveluita tuottava yritys. Kiinteistön vanha teollisuusrakennus koostuu kuudesta osasta (A-F). Käyttötarkoituksen muuttuessa rakennuksista puretaan osat C, D ja E ja tilalle rakennetaan uudisrakennus. Rakennuksista B ja F ovat suojeltuja, joten ne, sekä A-rakennus tullaan säilyttämään. Öljyllä pilaantuneet betonirakenteet poistetaan kaikista rakennuksista.

Maaperän pilaantuneisuus

Alue on pilaantunut todennäköisesti aiemman toiminnan seurauksena.

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistukset

Kiinteistön piha-alueen pilaantunut maaperä on kunnostettu vuosina 2009–2010 ja kohteen rakennusten alapuolista maaperää on tutkittu vuosina 2012 ja 2016. Lisätutkimuksia rakennusten alapuolisen maaperän huokoskaasupitoisuuksien selvittämiseksi on tehty kesällä 2018 rakennuksissa A-C ja B-C -osien välisellä alueella.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristölautakunnalle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö-ja lupajaosto on päätöksellään 18.5.2018 (§ 101) siirtänyt toimivallan 1.6.2018 alkaen ympäristönsuojeluyksikön päällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille 29.10.2018.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:

Pima-ilmoitus 29.10.2018, Senaatti-kiinteistöt, kiinteistö Oy Helsingin Kaikukatu 5 saatteineen

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Rakennusten alapuolinen maaperä vaihtelee karkeasta sepelistä hienoon hiekkaan. A-osan alapuolisessa maaperässä on todettu kuonaa. Kallion pinnan taso vaihtelee alueella. Maan pinta nousee kohti luodetta. Sisäpihalla esiintyy paikoin avokalliota, B-osan alapuolella kallion pinta on oletettavasti noin neljän metrin syvyydessä.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue (Santahamina 0109103) sijaitsee noin viiden kilometrin etäisyydellä Kruunuvuorenselän toisella puolen. Vuoden 2018 tutkimuksissa ei maaperässä todettu vettä tai kosteita maakerroksia. Vuoden 2012 tutkimuksissa todettiin vettä yhdessä tutkimuspisteessä E-osan alla syvyydessä 0–1 metriä lattialaatan alapinnasta mitattuna. Kellaritiloihin on ajoittain noussut vettä. Havaintojen perusteella vedenpinta F-osan kellarissa on noussut jopa kahden metrin korkeudelle lattiatasosta. Kellarin lattiataso on piirustuksen mukaan tasolla -0,55 metriä.

Lähin pintavesi meri sijaitsee noin 100 metriä kohteesta kaakkoon.

Haitta-ainetutkimukset

Kohteessa on tehty useita tutkimuksia ja selvityksiä. WSP Environmental Oy on tehnyt alueella tutkimuksia vuosina 2009–2010. Tuolloin sisäpihan pilaantunut maaperä poistettiin kallioon asti. Kunnostusten yhteydessä otettiin näyte A-osan kellarin alapuolisesta maaperästä, jossa todettiin alemman ohjearvon ylitys kromia (259 mg/kg) ja ylemmän ohjearvon ylitys kuparia (1011 mg/kg). Kunnostuksen yhteydessä alueen koillisnurkassa todettiin sulamisvesissä PAH-yhdisteitä, mutta pitoisuudet laskivat kunnostuksen aikana. Väestönsuojan rakenteissa todettiin kreosoottipohjainen vesieriste.

Vahanen Environment Oy:n vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa A-osan alapuolisessa maaperässä todettiin yksittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuuksia yli ylemmän ohjearvon sekä kynnysarvon ylittäviä tetrakloorieteenipitoisuuksia, ylemmän ohjearvon ylityksiä fluoranteenilla sekä öljyhiilivetyjä. D-osan kellariin kertyneessä vedessä todettiin kuparia 0,061 mg/l, lyijyä 0,026 mg/l, nikkeliä 0,22 mg/l ja sinkkiä 0,884 mg/l. Lisäksi öljyhiilivetyjen C10-C40 pitoisuus oli 0,05 mg/l. Vesinäytteissä ei todettu PAH-pitoisuuksia.

Lisätutkimuksissa 2016 todettiin A-osan maaperässä antraseenia kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina ja ylemmän ohjearvon ylityksiä fenantreenilla.

Rakennuksen alapuolisissa täyttömaakerroksen yläosissa on havaittu paikoitellen kuonaa muuhun maa-ainekseen sekoitettuna.

Kesäkuussa 2018 Golder Associates Oy teki lisätutkimuksia B-, C- ja D-osan alapuolisesta maaperästä. B-osan pohjoisosan maaperässä todettiin kynnysarvon ylittävät pitoisuudet fluoranteenia, bentso(a)pyreeniä sekä tetrakloorieteeniä. C-osassa puretun hissikuilun alapuolisessa maaperässä todettiin kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia PAH-yhdisteitä. Huokoskaasututkimuksessa todettiin öljyhiilivetyjä C5-C15 pääosin alifaattisina jakeina yhteensä 17–73 µg/m³. Tolueenia ja ksyleenejä todettiin jokaisessa tutkimuspisteessä, etyylibentseeniä kahdeksassa ja bentseeniä kuudessa pisteessä. Bentseenin maksimipitoisuus oli 2 µg/m³. Merkkejä naftaleenista todettiin jokaisessa tutkimuspisteessä < 1 µg/m³, mutta muita PAH-yhdisteitä ei todettu määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina. Huokoskaasussa todetuista haitta-ainepitoisuuksista bentseenin maksimipitoisuus ylitti sisäilmalle asetetun pitkäaikaisaltistuksen vertailuarvon (TCA) 1,7 µg/m³, (Ympäristöministeriö 2014).

Tutkimusten perusteella esitetty arvio pilaantuneen alueen laajuudesta ja yksilöidyt massamääräarviot.

Kiinteistön pinta-ala on noin 3800 m². Alemmat ohjearvot ylittävää maa-ainesta on arviolta noin 250 m³ktr (noin 500 tonnia).

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Riskinarvion tarkasteltaviksi aineiksi valittiin erittäin haihtuvien aineiden osalta kaikki laboratorion määritysrajapitoisuuden ylittäneet aineet. Muiden haitta-aineiden osilta tarkasteluun valittiin aineet, joita on todettu alemmat ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina. Tarkasteltaviksi aineiksi valittiin öljyhiilivetyjen bensiinijakeet C5-C10, BTEX-yhdisteet, klooratut eteenit, PAH-yhdisteistä naftaleeni, fenantreeni, fluoranteeni, antraseeni, bentso(a)antraseeni, bentso(k)fluoranteeni ja bentso(a)pyreeni sekä metalleista kromi, kupari ja sinkki.

Kulkeutumisreiteiksi valittiin haihtuminen sisäilmaan ja kulkeutuminen pohjaveden mukana ja altistujiksi kohteen työntekijät ja opiskelijat.

Suurimmiksi haitattomiksi pitoisuuksiksi määritettiin pitoisuudet, joilla ei aiheudu kulkeutumisriskiä eikä terveys- tai ympäristöhaittaa. Metalleille ja suurimmalla osalla PAH-yhdisteistä haihtuminen ei ole oleellinen kulkeutumisreitti, joten niiden osilta tarkasteltiin kulkeutumista pohjaveden mukana. Mikäli laskennan mukaan orgaanisille haitta-aineille ei ollut tarvetta asettaa alempaa haitatonta pitoisuutta, asetettiin pitoisuus sellaiseksi, jolla varmistetaan, ettei liikkuvaa faasia muodostu. Liukoisuustestien mukaan kohteessa todetut metallit ovat veteen hyvin niukkaliukoisia, joten metallien ei arvioida kulkeutuvan pohjaveden mukana mereen asti haittaa aiheuttavina pitoisuuksina, joten metalleille ei ollut aihetta asettaa riskiperusteista suurinta haitatonta pitoisuutta. Kaikkien muidenkin kohteen maaperässä todettujen haitta-aineiden pitoisuudet alittivat asetetut haitattomat pitoisuudet.

Kohteessa ei ole todettu tehdyssä riskinarviossa määritettyjen haitattomien pitoisuuksien ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, joten kohteen maaperää ei luokitella pilaantuneeksi eikä kohteessa ole kunnostustarvetta. Haitta-aineet on kuitenkin otettava huomioon mahdollisten kaivutöiden yhteydessä. Koska alueella kaivetaan alemmat ohjearvot ylittävää haitta-ainepitoista maa-ainesta rakentamisen vuoksi, on kaivu pilaantuneen maaperän kunnostusta. Mikäli kohteessa todetaan kunnostuksen yhteydessä sellaisia haitta-aineita, joille ei ole määritelty kunnostuksen tavoitepitoisuutta, arvioidaan riski niiden osilta erikseen. Metalleille ei ole tarpeen asettaa kunnostuksen tavoitepitoisuutta, sillä niistä ei arvioida aiheutuvan riskiä riippumatta niiden pitoisuuksista maaperässä.

Haitta-aineille määritettyjä haitattomia pitoisuuksia ehdotetaan kunnostuksen tavoitepitoisuuksiksi.

*Haitaton pitoisuus asetettu hajukynnyksen perusteella

Puhdistusmenetelmä

Puhdistus tehdään massanvaihdolla rakentamisen edellyttämässä laajuudessa, sillä massanvaihto voidaan toteuttaa rakentamisen kaivutöiden yhteydessä ja kunnostustoimet eivät haittaa kiinteistön kehittämistä. Lisäksi todetut pitoisuudet alittavat tavoitepitoisuudet, jolloin ei ole tarvetta rakentamista laajemmalle kunnostukselle. Tarvittaessa massanvaihtoa laajennetaan, mikäli kunnostustavoitteet joillakin alueilla ylittyvät.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Ympäristötekninen valvoja ohjaa kaivua ja valvoo kunnostustyön toteutusta. Valvoja ottaa näytteitä kaivumassoista ja kaivantojen pohjista ja seinämistä kaivumaiden haitta-ainepitoisuuksien ja jäännöspitoisuuksien määrittämiseksi. Kenttätesteillä määritetään osa näytteistä, joista vähintään 10 % varmistetaan laboratorioanalyysein. Laboratoriossa analysoidaan metallit, PAH-yhdisteet, öljyhiilivedyt C5-C40, BTEX-yhdisteet ja klooratut alifaattiset hiilivedyt.

Kaivannon seinämistä ja pohjasta otetaan jäännöspitoisuusnäytteitä vähintään yksi kokoomanäyte jokaista noin 100–200 m²:n alaa kohden, kuitenkin niin, että jokaisesta kaivannosta otetaan vähintään kaksi näytettä. Seinämänäytteet otetaan maaperän kerrosrakenne huomioiden. Muutaman neliömetrin kaivannosta otetaan tarpeen mukaan vain yksi jäännöspitoisuusnäyte pohjasta ja seinämistä. Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään metallit, PAH-yhdisteet ja öljyhiilivedyt C5-C40 sekä BTEX-yhdisteet ja klooratut alifaattiset yhdisteet. Tarvittaessa määritetään öljyhiilivetyjen fraktiokohtainen jakauma. Lisäksi tarvittaessa tehdään liukoisuustestejä ja jätemateriaaleista asbestimäärityksiä.

Valvoja ohjaa pilaantuneet maa-ainekset oikeaan loppusijoituspaikkaan. Poistettavista, haitta-aineita sisältävistä maa-aineksista otetaan aikaisemmat tutkimukset mukaan lukien vähintään yksi edustava näyte jokaista n. 200 m³:n maa-aineserää kohden. Kohteelta poistettaville kaatopaikalle sijoitettavalle maa-aineksille laaditaan kaatopaikkakelpoisuuslausunnot vastaanottajan vaatimusten mukaisesti. Tätä varten kohteesta on tehty tarvittavia haitta-ainetutkimuksia ja liukoisuustestejä. Tarvittaessa tutkimuksia täydennetään kaivutyön aikana.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Maaperään jäävät haitta-ainepitoiset maa-ainekset varaudutaan eristämään puhtaista täyttömaista eristysrakenteella. Eristysrakenteen asentamisesta päätetään kaivun aikana ja sovitaan ympäristöviranomaisen kanssa. Mikäli haitta-aine on öljyhiilivetyjä tai haihtuvia hiilivetyjä, eristysrakenteena esitetään käytettäväksi 0,5 mm:n paksuista HDPE-muovikalvoa tai bentoniittimattoa. Ympäristötekninen valvoja on paikalla eristysrakennetta asennettaessa. Eristysrakenteet kuvataan loppuraportissa ja merkitään raporttiin liitettävään karttaan.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Ennen kunnostustyön aloitusta työmaa-alue aidataan sekä merkitään pilaantuneen maan kunnostustyöstä kertovin kyltein. Kunnostuksen aloittamisajankohta sekä kunnostuksen ympäristöteknisen valvojan nimi ja yhteystiedot ilmoitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille. Kaivannon ympäristö pidetään siistinä. Kaivumaiden ja työmaavesien kulkeutuminen ympäristöön estetään. Massojen pölyämistä seurataan työn aikana ja tarvittaessa niitä kastellaan pölyämisen estämiseksi. Pilaantuneita maa-aineksia kuljettavien kuorma-autojen lavat peitetään kuljetuksen ajaksi.

Kaivettuja herkästi haihtuvia yhdisteitä sisältäviä maa-ainesjätteitä ei pääsääntöisesti välivarastoida kohteessa tai peitetään maa-aines haitta-aineiden pölyämisen ja hajuhaittojen estämiseksi. Märkiä tai valuvia massoja ei pääasiassa kuljeteta tai välivarastoida. Mikäli massoja on tarpeen kuivattaa ennen kuljetusta, voidaan massat kuivattaa kaivualueen reunalla asfaltin tai HDPE-kalvon päällä, josta vedet on mahdollista ohjata hallitusti takaisin kaivantoon. Työmaalle nimetään ympäristötekninen valvoja, joka ohjaa kaivua ja kunnostuksen toteutusta ja vastaa laadunvalvontanäytteiden ottamisesta.

Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantoon mahdollisesti kertyviä vesiä johdetaan viemäri- tai hulevesiverkostoon. Ennen mahdollista vesien johtamista pumpattava vesi käsitellään tarpeen mukaan paikalla olevan tai siirrettävän painovoimaisen erottimen avulla tai muilla vesienkäsittelylaitteistolla, kuten aktiivihiilisuodattimella. Vaihtoehtoisesti pilaantunut vesi kuljetetaan pois imuautolla asianmukaisen luvan saaneeseen vastaanottopaikkaan. Imuautolla poistetusta vedestä pidetään kirjaa ja kuormien mukana toimitetaan asianmukaiset siirtoasiakirjat. Kaivantoon kertyvistä vesistä pyritään ottamaan työn aikana edustavia näytteitä. Mahdollisesta viemäriin tai hulevesijärjestelmään johtamisesta sovitaan HSY:n kanssa ennen toimeen ryhtymistä ja vesien viemäriin johtamisen osalta noudatetaan lupaehtoja.

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

Kaivu pyritään tekemään niin, ettei muuta, kuin täyttömaaksi suunniteltua maa-ainesta välivarastoida kohteessa. Maa-ainesjätteitä tai muita jätejakeita voidaan kuitenkin tarvittaessa välivarastoida kaivualueella tai sen läheisyydessä lyhytaikaisesti, mikäli näytteenoton vuoksi tai kaivuteknisistä syistä niitä ei voida välittömästi kuljettaa pois kohteesta. Pilaantumattomia maa-aineksia, joita käytetään hyödyksi alueella, voidaan varastoida pidempiaikaisesti kaivualueella tai välivarastoalueella. Haitta-ainepitoisuuksiltaan erilaiset maa-ainekset välivarastoidaan toisistaan erillään. Kaivettuja, herkästi haituvia haitta-aineita sisältäviä maa-aineksia ei pääsääntöisesti varastoida kohteessa. Mikäli välivarastointi on tarpeen, peitetään maa-aines haitta-aineiden pölyämisen ja hajuhaittojen estämiseksi.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kohteen täytöissä voidaan hyödyntää teknisiltä ominaisuuksiltaan täyttömaaksi soveltuvia kohteesta peräisin olevia kaivumassoja, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat kunnostustavoitteet. Hyötykäyttöalue ei ole vedenhankinnan kannalta tärkeää aluetta tai muutoinkaan ympäristöltään tai olosuhteiltaan herkkää aluetta. Kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina haihtuvia haitta-aineita sisältäviä tai haitta-aineilta haisevia maa-aineksia ei käytetä hyödyksi. Kaivumassoja voidaan kohdekiinteistön kaivantojen täytöissä lukuun ottamatta pihan rakennekerroksia ja rakenteita vasten tulevia täyttöjä (esim. salaojituskerros, seinän ja perustusten vierustäyttö 0,3 metrin etäisyydelle). Kaivantojen täyttöihin rakenteellisesti soveltumattomat pilaantumattomat maa-ainekset sijoitetaan hyötykäytettäväksi haitta-ainepitoisuutensa perusteella soveltuvalle maankaatopaikalle tai luvalliselle vastaanottoasemalle. Tiedot hyödynnettävien maa-ainesten kaivuista ja haitta-ainepitoisuuksista, määrästä ja sijoituksesta raportoidaan loppuraportissa.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Mikäli kunnostettavalla alueella havaitaan tai epäillään esiintyvän muita kuin suunnitelmassa esitettyjä haitta-aineita tai jätejakeita, pyritään niiden laatu ja pitoisuudet varmistamaan kenttä- tai laboratorioanalytiikalla. Haitta-aineelle määritetään joko viitearvoihin perustuva tai riskiperusteinen kunnostustavoite. Mikäli odottamattomia haitta-aineita sisältävää maa-ainesta poistetaan, toimitaan välivarastoinnin ja käsittelyn suhteen suunnitelmassa esitetyn mukaisesti. Kaivu alueella keskeytetään, kunnes maa-aineksen laatu on luotettavasti selvitetty. Mikäli kaivantovesissä havaitaan aiemmin havaitsemattomia haitta-aineita tai poikkeavan korkeita pitoisuuksia, tarkennetaan kunnostuksen työmenetelmiä veden käsittelyn tai johtamisen suhteen.

Jälkiseuranta

Riskinarvioon perustuen kohteella ei ole jälkiseurannan tarvetta. Mikäli kunnostuksen yhteydessä todetaan korkeampia haitta-ainepitoisuuksia tai haitta-aineita, joita ei ole huomioitu riskinarviossa tai haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita, arvioidaan jälkiseurannan tarve kunnostuksen loppuraportissa.

Tiedottaminen ja raportointi

Ympäristöteknisen valvojan ja urakoitsijan sekä pilaantuneiden maiden sijoituspaikat ilmoitetaan ennen kunnostustyön aloittamista ympäristöpalveluille. Ympäristöpalveluille ilmoitetaan myös kunnostuksen päättymisestä viikon kuluessa kunnostuksen päättymisestä. Vahingoista, onnettomuuksista ja muista häiriötilanteista, joista voi aiheutua tavanomaisesta poikkeavia päästöjä tai muista poikkeuksellisista tilanteista ilmoitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille sekä tarvittaessa pelastusviranomaiselle. Poikkeukselliset tilanteet, tiedot poistetuista pilaantuneista maista ja vesistä, tiedot otetuista näytteistä, maaperään mahdollisesti jäävien haitta-aineita sisältävien maa-ainesten sijainnit ja pitoisuudet sekä hyötykäytettävien massojen sijainti, laatu ja määrä kirjataan työmaapäiväkirjaan ja raportoidaan kunnostuksen loppuraportissa. Loppuraporttiin kirjataan myös mm. tiedot eristys- ja huomiorakenteista, erityishavainnot ja poikkeamat suunnitelmista.

Puhdistustyön ajankohta

Rakennusten purku alueella käynnistyi kesällä 2018 ja maa-aineksen kaivutyöt tullaan tekemään purkutöiden ja uudisrakentamiseen liittyvien kaivutöiden yhteydessä loppuvuodesta 2018.

Ilmoituksen käsittely

Tarkastus

Alueella on tehty tarkastus 14.12.2018

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristönsuojelupäällikkö on tarkastanut Senaatti-kiinteistön ja Kiinteistö Oy Helsingin Kaikukatu 5:n ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Kaikukatu 5:ssä ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Alueelta on poistettava ilmoituksen mukaisesti maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Ilmoituksessa esitetystä poiketen yksittäisten PAH-yhdisteiden, lukuun ottamatta naftaleenia, tavoitepitoisuudet ovat vaarallisen jätteen ohjeelliset raja-arvot. Lisäksi PAH-yhdisteiden summapitoisuus ei saa ylittää ohjeellista vaarallisen jätteen raja-arvoa 1000 mg/kg. (VNA 214/2007)

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi 0,3 metrin pilaantumattoman maan kerros. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JhL 3, 32 §)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluille ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kaivua ohjaavat tutkimukset

Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä haitta-ainepitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan ohjata haitta-ainepitoisuuksien mukaisesti vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maita. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Tarvittaessa maanäytteiden haitta-ainepitoisuuksia tulee määrittää riittävä määrä laboratoriotutkimuksilla, jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä. (JhL 32 §, YSL 6, 209 §)

Tavoitteiden saavuttamisen varmistaminen

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetyn mukaisesti siten, että yksi näyte otetaan jokaista 100 m²:n alaa kohti ja lisäksi kaivantojen reunoilta otetaan tarvittava määrä edustavia kokoomanäytteitä maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista maakerroksista. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa jokaisella kaivualueella tutkimuksissa havaittujen haitta-aineiden pitoisuudet. ( JhL 32 §, YSL 6 §)

Tutkimusmenetelmien ja laitteiden luotettavuus

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Eristysrakenteiden tarve tulee arvioida ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Ympäristöpalveluille on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristys- ja huomiorakenteista ennen ko. rakenteiden asentamista. (JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristöpalveluille on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

Eristys- ja huomiorakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JhL 32 §, YSL 139 §)

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

Pilaantuneen maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. ( VNA 214/2007, JL 5, 15 §)

Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväkysytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13 §, VNA 179/2012 11 §)

Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §, JA 24 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusyrityksille. (JL 29 §)

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantovedet voi toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin HSY:n antamalla luvalla lupaehtoja noudattaen. HSY:n antama lupa on esitettävä ympäristöpalveluille. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöpalveluille erillinen suunnitelma. (YSL 155, 172 §)

6. Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella (kts. määräys 4)

Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. (JL 13 §)

7. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettuja haitta-ainepitoisuudeltaan tavoitepitoisuudet alittavia maa-aineksia voidaan käyttää kohteessa hyödyksi mahdollisilla piha-alueilla, joilla hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolelle tulee tiivis rakennekerros tai vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros seuraavat asiat huomioiden: maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat sijoitettavaa aluetta korkeammat, ei saa sijoittaa maaperään. Myöskään selvästi haitta-aineelta haisevia, kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei saa käyttää hyödyksi. Rakennusten alapuolella maa-aineksia voidaan käyttää hyödyksi esitetyn mukaisesti, kuitenkaan selvästi haitta-aineelta haisevia, kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei saa käyttää hyödyksi. (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

Maa-ainesten hyötykäytöstä on toimitettava yksityiskohtainen suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöpalveluille vähintään viikkoa ennen hyötykäytön aloittamista. Suunnitelmaan tulee sisältyä arvio hyötykäytettävien maa-ainesten sisältämien haitta-aineiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista. (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalvelulle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136 §, JL 13 §, YSL 172 §)

Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma ympäristöpalvelulle. Tällöin asiasta on viipymättä ilmoitettava myös sen maan omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136 §, JL 13 §, YSL 172 §)

9. Tiedottaminen ja raportointi

Helsingin ympäristöpalvelulle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen maa-ainesten vastaanottopaikat. (YSL 172 §)

Lisätutkimusten ja varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöpalvelulle tulee tiedottaa esimerkiksi puhelimitse tai sähköpostilla työn eri vaiheiden etenemisestä, jotta ympäristöpalvelulla on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten kunnostustyövaiheiden aikana. (YSL 172 §)

Puhdistustyöstä on laadittava karttaliittein havainnoitu loppuraportti ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöpalveluille kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. Loppuraportissa on ilmoituksessa mainitun lisäksi esitettävä tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista, tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio, yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista sekä esitys mahdollisesta jälkiseurannasta. (JL 120 §, YSL 172 §)

Mikäli poiskuljetettujen massojen kenttä- ja laboratoriotestien tulosten välillä ilmenee merkittäviä eroja, tulee siitä ilmoittaa viipymättä ympäristöpalveluille ja maa-ainesten vastaanottajalle. (JL 13 §, YSL 172 §)

Aluetta luovutettaessa tai vuokrattaessa on uudelle omistajalle tai haltijalle esitettävä tiedot kunnostamisesta ja jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. (YSL 139 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita säädöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011).

Kohteen maaperä on todennäköisesti pilaantunut pääasiassa ennen vuotta 1994. Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Öljyhiilivetyjen kynnys- ja ohjearvot eivät perustu samaan teoreettiseen riskitarkasteluun kuin muilla PIMA-asetuksen liitteessä mainituilla aineilla, mutta niiden määrittelyssä on otettu karkeasti huomioon esimerkiksi aineiden kulkeutumismahdollisuus ja hajuhaitat. Koska jokaiseen määritellyistä öljyhiilivetyjakeista (>C5-C10, >C10-C21, >C21-C40) kuuluu ominaisuuksiltaan erilaisia aineita, öljyhiilivetyjen aiheuttamien haittojen ja riskien suuruuttaa ei voida yleensä luotettavasti arvioida pelkästään ohjearvoilla. Öljyhiilivetyjen riskinarvioinnissa on määritettävä myös tarkempien hiilivetyfraktioiden ja yksittäisten avainyhdisteiden pitoisuudet, joille voidaan tehdä oma viitearvovertailu

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksen jätteistä (179/2012) liitteissä 3 ja 4 esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Puhdistustavoitteet on asetettu, jotta pilaantuneesta maasta ei aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle.

Kohteen kunnostustavoitteet on määritetty riskinarvioperusteisesti ja kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle rakentamisen vuoksi. Kaivettuja maa-aineksia koskevia vaarallisen jätteen raja-arvoja on käytetty viitteellisinä tavoitepitoisuuksina maaperään jääville haitta-aineille varovaisuusperiaatteen mukaisesti, sosiaaliset näkökohdat ja pitkän aikavälin kestävä kunnostus huomioiden.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille tai haitta-aineet pääse kulkeutumaan esim. asennettujen putkien kautta käyttöveteen.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle tai terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen.

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöpalveluille mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräykset ovat tarpeen terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.

Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusyritykselle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöpalveluille ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

6. Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

7. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle, tämän vuoksi ympäristöpalvelut tarkastaa suunnitelman, jossa on käsitelty myös em. vaikutuksia riittävästi hyötykäytön teknisen toteuttamisen esittämisen lisäksi.

Määräys on annettu, jottei hyötykäytettävä maa-aines aiheuta lisäpilantumista alueella.

Haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalvelut voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

9. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Mahdollisuus lisätutkimusten ja kunnostustyön tarkastamiseen on tarpeellista viranomaisvalvonnassa.

Mikäli poistoimitettujen massojen alustavissa kenttätestituloksissa on virheellisyyttä, tulee viranomaiselle ja maa-ainesten vastaanottajalle ilmoittaa siitä jatkotoimista sopimiseksi ja oikean loppusijoituspaikan varmistamiseksi.

Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän pilaantumista.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 24.11.2017, 88 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 § Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (jäteasetus) (179/2012) 3, 4, 11, 24 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja se on voimassa toistaiseksi.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun Golder Associates Oy:lle, Konalantie 47 B, 00390 Helsinki.