Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Länsisatamassa Melkinlaiturin asemakaava-alueella ja Valtamerilaiturin osa-alueella

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit
PL 58213
00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus: 0201256-6

Yhteyshenkilö:
Johanna Hytönen, puhelin (09) 310 36414, sähköposti johanna.hytonen@hel.fi

Alueen omistaja

Alueen omistaa Helsingin kaupunki.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoituksessa esitetty alue sijaitsee Helsingin 20. kaupunginosassa (Länsisatama) Jätkäsaaren keskiosassa. Ilmoitusalueeseen kuuluu Melkinlaiturin asemakaava-alue (AK6) ja erillinen ns. Valtamerilaiturin alue, joka sijaitsee Melkinlaiturin asemakaava-alueen ulkopuolella Matkustajasataman asemakaava-alueella.

Ilmoitusalueen pinta-ala on yhteensä noin 9,2 hehtaaria. Melkinlaiturin asemakaava-alueen meritäytöistä on vielä tekemättä noin 0,8 hehtaarin alue asemakaava-alueen eteläkulmassa. Ko. alue tullaan täyttämään lopulliseen laajuuteen asemakaava-alueen rakentuessa. Melkinlaiturin asemakaava-alueeseen kuuluvat korttelit 20077–20079 ja 20082–20088 sekä ympäröivät kadut, Neptunuksen-, Tulimaan-, Naurun-, Vanuatun-, Tahitin- ja Kiribatinkadut. Alla olevassa kartassa on esitetty ilmoitukseen kuuluvien alueiden sijainnit.

Ilmoitukseen kuuluvat alueet sijaitsevat kokonaisuudessaan Jätkäsaaren alueen alkuperäisten kalliosaarten ulkopuolella. Alueiden meritäytöt on tehty vähitellen vuosina 1961–2013, ja merkittävimmät meritäytöt on tehty vuosina 1981–1988 ja 2012–2013. Pieni osa meritäytöstä tehdään myöhemmin alueen rakentuessa.

Alueet ovat olleet satamakäytössä, lähinnä kontti- ja muun rahtisatamaliikenteen käytössä satamatoiminnan päättymiseen vuoteen 2008 saakka.

Vuoden 2008 jälkeen Melkinlaiturin alueella on toiminut mm. Ruduksen betonitehdas ja pilaantuneiden maa-ainesten välivarastointialue sekä veneiden talvisäilytysalue. Valtamerilaiturin osa-alue on toiminut matkustajaliikenteen satamatoimintojen alueena.

Ilmoitusalueilla on tällä hetkellä voimassa oleva asemakaava numero 8043, joka on tullut voimaan 12.12.1979, jossa alue on merkitty satama-alueeksi (LS) ja varastoalueeksi (TSV). Alueella on kuitenkin käynnissä uusi asemakaavoitus. Pääosa ilmoitusalueesta tulee kuulumaan Melkinlaiturin asemakaava-alueeseen (AK6), joka vuoden 2012 osayleiskaavassa on merkitty kerrostalovaltaiseksi alueeksi kaavamerkinnällä A. Melkinlaiturin asemakaava-alue tulee kaava-muutoksen luonnoksen mukaan olemaan pääasiassa asuinkerrostalojen (AK) ja asuinrakennusten (A) korttelialueita. Lisäksi alueelle on kaavoitettu puistoja (VP), yleisten rakennusten kortteli (Y) ja autopaikkojen korttelialue (LPA). Kaavan mukaan Melkinlaiturin alueen katujen tuleva maanpinnan taso on pääasiassa välillä +4,9…+5,8 metrissä. Melkinlaiturin rannassa tuleva korkotaso on +2,8 metrissä. Yli puolessa asuinkortteleista on kaavamerkintä map, joka mahdollistaa maanalaisten pysäköintitilojen rakentamisen kortteliin.

Itäosan erillinen Valtamerilaiturin osa-alue kuuluu Jätkäsaaren Matkustajasatama (pohjoinen) asemakaava-alueeseen, jossa ilmoitusalueeseen kuuluva osa on merkitty toimitilarakentamisen korttelialueeksi (KL-1) ja katualueeksi. Alueen tuleva maanpinnan korko on kaavan mukaan tasolla +6 metriä eli noin kolme metriä nykyistä maanpintaa ylempänä.

Ilmoitukseen kuuluvien alueiden ympärille rakentuvat muut Jätkäsaaren asemakaava-alueet. Alueiden eteläpuolella sijaitsee Länsisataman risteilijäterminaali ja Ahdinaltaan merialue, itäpuolella Atlantinkaaren (AK5) asemakaava-alue ja pohjoispuolella Saukonlaituri länsi (AK2) -asemakaava-alue.

Ilmoitusalueiden naapurikiinteistöt ovat Helsingin kaupungin omistuksessa.

Pilaantumisen syy

Maaperän pilaantuneisuus on aiheutunut aikaisemmasta toiminnasta ja tehdyistä täytöistä.

Muut päätökset alueella

Alueella on voimassa Etelä-Suomen aluehallintoviraston 7.4.2014 myöntämä ympäristölupa Jätkäsaaren välivarastointialueelle, dnro ESAVI/66/04.08/2013, joka koskee massojen välivarastointia ja esikäsittelyä.

Lisäksi Jätkäsaaren alueella on voimassa ympäristölupa kynnysarvomaiden hyötykäytölle. Ympäristöluvan on myöntänyt ympäristölautakunta 22.11.2016, HEL 2016–009366 T 11 01 00 00.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Helsingin kaupungin johtamisen jaosto on päätöksellään 22.5.2017 (§ 93) siirtänyt tämän toimivallan ympäristönsuojeluyksikön päällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on 24.5.2018 saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluihin.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:

- Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristö, Maaomaisuuden kehittäminen tontit, Jätkäsaari, Melkinlaituri (AK6), Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, 23.5.2018, Ramboll Finland Oy.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteessä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Vanhojen meritäyttöjen alueilla, joissa täytöt on tehty ennen vuotta 2011, alueen maaperä on hiekkaa ja/tai soraa. Maanpinta on noin tasolla +2,6 metriä. Maanpinta on tasainen ja osin asfaltoitu. Vanhojen täyttöjen alue on kooltaan noin 64 000 m². Porakonekairauksissa luonnontilainen pohjamaa on todettu noin 8–10 metrin syvyydessä nykyisestä maanpinnasta. Pohjamaa on ollut hiekkaa, moreenia ja savea. Kallionpinta on todettu noin 19–26 metrin syvyydessä nykyisestä maanpinnasta.

Uusien meritäyttöjen alueilla, joissa täytöt on tehty vuosina 2011–2012, täyttö koostuu lähinnä louhetäytöstä ja osin asfaltista. Maanpinta on uusien täyttöjen alueilla noin tasolla +3 metriä. Louhetäyttöjen läpi ei ole tehty maaperäkairauksia. Uusien täyttöjen alue on kooltaan noin 46 000 m².

Ilmoituksen osa-alueet eivät sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Melkinlaiturin alue rajautuu mereen länsi- ja eteläreunoiltaan. Koko alueen pohjaveden pinta noudattaa meren läheisyyden vuoksi pääpiirteissään merenpinnan tasoa (+/-0 metriä).

Haitta-ainetutkimukset

Ilmoitusalueilla sijaitsee yhteensä 142 eri ajankohtina tehtyjä tutkimuspistettä, joista 86 on porakonekairauksia ja 118 koekuoppia. Valtaosa alueille tehdyistä tutkimuspisteistä on tehty vuosina 2012–2013. Tutkimuspisteitä ei ole tehty uusien täyttöjen alueelle. Tutkimuspisteet ulottuvat syvimmillään noin 26 metrin syvyyteen nykyisestä maanpinnasta, mutta pääosa tutkimuspisteistä ulottuu noin 0,5–4 metrin syvyyteen.

Maaperä

Ilmoitusalueille tehdyistä tutkimuspisteistä on otettu noin 700 maanäytettä, joista on tutkittu mm. alkuaineiden, aromaattisten hiilivetyjen ja oksygenaattien, kloorattujen alifaattisten hiilivetyjen, polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH), polykloorattujen bifenyyliyhdisteiden (PCB), öljyhiilivetyjen (C10-C40) ja bensiinijakeiden (C5-C10) pitoisuuksia.

Analyysitulosten tulkinnassa on hyödynnetty valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) esitettyjä viitearvoja. Vaarallisen jätteen raja-arvo perustuu Suomen ympäristökeskuksen ympäristöoppaassa 98/2002 esitettyihin ongelmajätteen raja-arvoihin. Raja-arvon ylittyminen ei tarkoita, että kaivettuna ko. maa-aines olisi automaattisesti vaarallista jätettä, vaan lopullinen luokittelu perustuu haittaominaisuuksiin.

Laboratorioanalyysien perusteella maaperässä todettiin alemman ja ylemmän ohjearvon ylittäviä alkuainepitoisuuksia useissa tutkimuspisteissä. Vaarallisen jätteen raja-arvon ylityksiä todettiin lyijyllä yhdessä pisteessä. Ohjearvojen ylityksiä todettiin useimmin sinkillä, kuparilla, arseenilla ja lyijyllä. Antimonilla, kromilla ja elohopealla todettiin yksittäisiä ohjearvotasojen ylityksiä.

Orgaanisista haitta-aineista todettiin useimmin ohjearvotasojen ylityksiä PAH-yhdisteillä ja raskailla öljyhiilivetyjakeilla C21-C40. Öljyhiilivetyjen keskitisleiden ohjearvotasot ylittyivät kahdessa näytteessä. Useilla yksittäisillä PAH-yhdisteillä todettiin ohjearvojen ylityksiä. Haihtuvia hiilivetyjä on tutkittu vain muutamasta näytteestä.

Jätejakeet maaperässä

Maaperässä havaittiin paikoin melko paljon rakennusjätejakeita, mutta yhtenäisestä jätetäytöstä ei havaittu merkkejä. Rakennusjätettä havaittiin pohjavedenpinnan ylä- ja alapuolella. Yhdyskuntajätettä ei alueella havaittu.

Alueen maaperässä havaittiin tutkimusten yhteydessä myös tuhkaa useassa tutkimuspisteessä. Havainnot ovat enimmäkseen koekuopista ja pohjaveden yläpuolisista täyttökerroksista. Havaintojen perusteella ei pysty erottamaan, onko havainnoilla tarkoitettu pohjatuhkaa vai hiiltynyttä puuta tai kivihiilikenttien pohjia. Yhtä pistettä lukuun ottamatta tutkimuspisteissä ei ole kuitenkaan havaittu yhtenäistä selvää tuhkatäyttökerrosta, vaan kyseessä on ollut lähinnä muun täytön seassa ollutta tuhkaa.

Tuhka- ja rakennusjätepisteet on esitetty suunnitelmassa kartalla, ja selvimmät havainnot näyttäisivät sijoittuvan lähinnä vanhan täyttöalueen länsipuolelle.

Pohjavesi

Melkinlaiturin alueella sijaitsee pohjaveden tarkkailupisteet PV46, PV47, PV48, PV49 ja PV50, joista on otettu vesinäytteet kolmesti vuodessa vuosina 2016–2017. Lisäksi alueella on sijainnut pohjaveden tarkkailuputki PV401, josta on otettu näytteet kahdesti vuosina 2000 ja 2001. Valtamerilaiturin osa-alueella ei sijaitse pohjaveden tarkkailuputkia.

Pohjaveden sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus ovat tutkimuksissa olleet ajoittain korkeita, mutta alueen pohjavesiputket sijaitsevat lähellä

merta ja täyttökerrokset ovat hyvin vettä johtavia, jolloin merivesi pääsee virtaamaan täyttömaakerroksissa.

Kaikissa alueen pohjaveden tarkkailuputkissa on todettu PAH-yhdisteitä, mutta pitoisuudet ovat vaihdelleet suuresti eri mittauskertojen välillä (0–97,8 µg/l). Aromaattisista yhdisteistä on todettu bentseeniä (0,1–6 µg/l), etyylibentseeniä (0,1–1 µg/l) ja ksyleenejä (0,1–1 µg/l). Putkissa PV47 ja PV48 alueen keskiosassa tulevan korttelin 20082 alueella on todettu vinyylikloridia (0,1 µg/l), dikloorieteeniä (0,2–0,3 µg/l), trikloorieteeniä (0,2–0,6 µg/l) ja tetrakloorieteeniä (0,2 µg/l). Lisäksi putkessa PV50 on todettu yksittäinen dikloorieteenin pitoisuus (0,2 µg/l).

Kaikissa tarkkailuputkissa on todettu öljyhiilivetyjä pieniä pitoisuuksia ja putkessa PV47 on todettu bensiinin lisäainetta MTBE:tä (0,1–0,2 µg/l).

Huokosilma

Melkinlaiturin alueella sijaitsee huokosilman tarkkailupisteet PV46, PV47, PV48, PV49 ja PV50, joista on otettu huokosilmanäytteet neljästi vuosina 2016–2017. Valtamerilaiturin osa-alueella ei sijaitse huokosilman tarkkailuputkia.

Alueen huokosilmaputkissa on ollut pääsääntöisesti runsaasti happea ja vähän hiilidioksidia. Metaania on havaittu pieniä pitoisuuksia (0,3-0,8 tilavuus-%) kaikilla mittauskerroilla. Syaani- tai rikkivetyä ei ole havaittu.

Aromaattisista yhdisteistä putkissa on todettu tolueenia (0,77–25 µg/m³), etyylibentseeniä (0,22–5,3 µg/m³) ja ksyleenejä (0,58–32 µg/m³), Bentseeniä ei ole mittauksissa todettu yli määritysrajan 4,2 µg/m³.

Klooratuista hiilivedyistä tri- ja tetrakloorieteeniä on todettu pieniä pitoisuuksia lähes kaikilla mittauskerroilla. Suurimmat pitoisuudet on todettu putkissa PV47 ja PV50. Myös muita kloorattuja hiilivetyjä on todettu satunnaisesti pieniä pitoisuuksia. Kaikki todetut pitoisuudet ovat kuitenkin olleet alle kyseisten yhdisteiden TCA-arvojen (suurin hyväksyttävä hengitysilman pitoisuus). Vinyylikloridia ei ole todettu alueen tarkkailunäytteissä kertaakaan.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Riskinarviointi

Kriittisiksi haitta-aineiksi on valittu pitoisuuksiltaan alemman ohjearvotason ylittäneet haitta-aineet: antimoni, arseeni, elohopea, kromi, kupari, lyijy, nikkeli, sinkki, öljyhiilivetyjakeet C10-C21 ja C21-C40, antraseeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, bentso(k)fluoranteeni, fenantreeni, fluoranteeni ja naftaleeni.

Käsitteellisen mallin mukaan mahdolliset kulkeutumis- ja altistumisreitit ovat kulkeutuminen huokosilmasta sisäilmaan, kulkeutuminen pohjavedestä huokosilman kautta sisäilmaan, kulkeutuminen pohjaveteen ja kulkeutuminen pohjaveden mukana mereen ja merieliöihin. Kulkeutumista huokosilmasta ulkoilmaan ei pidetty merkityksellisenä, koska pitoisuudet laimenevat ulkoilmassa nopeasti. Lisäksi tarkasteltiin suoraa altistusta ihokontaktin tai tahattoman maan nielemisen kautta, altistusta ravintokasvien kautta ja ekologisia riskejä.

Terveys- ja ympäristöriskejä on tarkasteltu laadullisesti, sillä kohteesta on kattavaa mittaustietoa maaperästä, pohjavedestä ja huokosilmasta. Laskennallisia riskinarviointimenetelmiä ei arvioida riittävän luotettaviksi erityisesti sisäilmariskin osalta, koska mm. nykystandardien mukaisesti suunniteltavien ja toteutettavien rakennusten ilmavuodot ovat huomattavasti käytetyissä laskentamalleissa esitettyjä pienempiä.

Kulkeutuminen sisä- ja ulkoilmaan

Sisäilman vertailuarvot

TCA-arvot ovat ympäristöministeriön ja WHO:n oppaissa esitetyt haitattomat sisäilman pitoisuudet, jotka eivät saisi pitkäaikaisessa altistuksessa ylittyä. Terveysriskien kannalta on tärkeää, että sekä päivittäinen kokonaisaltistus että sisäilman pitoisuus ovat haitattomalla tasolla.

HTP-arvot ovat sosiaali- ja terveysministeriön määrittämät työpaikan ilman epäpuhtauksien haitallisiksi tunnetut pitoisuudet. Rakentamismääräyskokoelman osassa D2, Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, on lisäksi esitetty, että muiden epäpuhtauksien pitoisuus voi tavanomaisissa tiloissa olla yleensä korkeintaan 1/10 työpaikkojen ilman haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista (HTP), kun yksittäisen aineen vaikutus on täysin hallitseva. Jos ilmassa esiintyy useita haitallisiksi tunnettuja aineita, joiden yhteisvaikutusta ei tunneta, katsotaan hyväksyttävän pitoisuuden ylittyneen, jos jokaisen aineen pitoisuus jaetaan aineen HTP-arvolla ja niiden summapitoisuus on suurempi kuin 0,1.

Syöpävaarallisille aineille, kuten bentseenille ja vinyylikloridille, on valtioneuvoston työturvallisuuslain nojalla antamissa päätöksissä ja asetuksissa määrätty sitovat raja-arvot työpaikan ilman epäpuhtauksille (Valtioneuvoston asetus työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta 716/2000). Öljyhiilivetyjä ei ole analysoitu pohjavedestä tai huokosilmasta fraktiokohtaisesti, mutta niiden haihtuvat fraktiot sisältyvät TVOC-pitoisuuksiin.

Työterveyslaitos on lisäksi asettanut haihtuvien yhdisteiden summapitoisuuden (TVOC) vertailuarvoksi työympäristön sisäilmassa 250 µg/m³, jota ympäristöhallinnon ohjeessa suositellaan käytettäväksi myös asuinrakennusten TVOC-pitoisuuden yleiseksi vertailuarvoksi. Arvo ei perustu sallittuun enimmäisaltistukseen, mutta pitoisuustasolla voi olla yhteys mm. hajuhaittaan ja sen seurauksena asumisviihtyvyyden heikkenemiseen. Työterveyslaitoksen määrittelyssä TVOC-alueeseen kuuluvat kromatogrammissa n-heksaanin (C6H14, kiehumispiste 69 °C) ja n-heksadekaanin (C16H34, kiehumispiste 287 °C) väliselle alueelle sijoittuvat hiilivedyt, mikä vastaa käytetyn analyysimenetelmän TVOC-aluetta.

Todetut haitta-ainepitoisuudet ja sisäilmariskin todennäköisyys

Ilmoitusalueiden maaperässä ei ole todettu haihtuvia hiilivetyjä kynnysarvotason ylittäviä pitoisuuksia. Kloorattuja alifaattisia hiilivetyjä ei ole todettu alueella laboratorioanalyysien määritysrajoja ylittäviä pitoisuuksia.

Pohjavedessä on havaittu useasti naftaleenia ja yksittäisiä pitoisuuksia BTEX-yhdisteitä (bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni, ksyleenit) sekä di-, tri- ja tetrakloorieteenejä. Pohjavedessä ei ole todettu vinyylikloridia.

Huokosilmassa ei ole todettu asuintilan vertailuarvot (TCA-arvot) ylittävinä pitoisuuksina haihtuvia yhdisteitä. Trikloorieteenillä on kuitenkin todettu lähes TCA-arvon tasalla olevia pitoisuuksia kahdessa mittauksessa. Suurimmat TVOC-pitoisuudet (max. 650 µg/m³) ovat ylittäneet työympäristön sisäilman vertailuarvon 250 µg/m³ viidessä mittauksessa. Lisäksi on huomattava, että bentseenin analysoinnissa käytetyn analyysimenetelmän määritysraja on mittauksissa ollut TCA-arvoa suurempi.

Tyypillisesti yhdisteiden pitoisuudet kuitenkin matkalla huokosilmasta sisäilmaan laimenevat noin sadastuhannesosiin alkuperäisestä. Laimenemiskerrointen perusteella kohteen huokosilmassa todetuista yksittäisten yhdisteiden pitoisuuksista ei arvioida aiheutuvan terveysriskejä sisäilman hengityksen kautta.

On kuitenkin mahdollista, että ajan kuluessa pitoisuustasot muuttuvat. Vaikka alueen pohjaveden pilaantuminen haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä ei olekaan laaja-alaista, kohdistuvat niistä aiheutuvat riskit kuormituksen vastaanottavaan tilaan. Lisäksi yhdisteet voivat liikkua pohjaveden mukana ympäröiviltä alueilta, joissa maaperän ja pohjaveden pilaantuminen on ilmoitusaluetta voimakkaampaa ja laaja-alaisempaa.

Ulkoilmariskin todennäköisyys

Ulkoilmassa haitta-aineiden pitoisuudet laimenevat sisäilmaa nopeammin. Ulkoilmaan muodostuvien haitta-ainepitoisuuksien arvioidaan olevan hyvin pieniä, eikä niistä aiheudu riskiä.

Kulkeutuminen pohjaveteen

Maaperässä todettuja haitta-aineita on todettu lähes kaikkia pohjavedessä liukoisessa muodossa. Pilaantuneisuus on vanhaa. Jätkäsaaren alueen pohjavesi on suurelta osin täyttömaassa olevaa merivettä, joka ei muutenkaan laadultaan sovellu talousvesikäyttöön. Alue ei ole yhteydessä luokiteltuihin pohjavesialueisiin. Vesijohdot sijoitetaan pilaantumattomalla maalla täytettyihin kaivantoihin, joten haitta-aineiden kulkeutuminen talousveteen ei ole mahdollista.

Kulkeutuminen mereen

Pohjavedessä todettujen haitta-aineiden pitoisuuksia on yleissuunnitelmassa verrattu pohjaveden ympäristölaatunormiin (VNA 1040/2006) ja merivesien ympäristölaatunormiin (VNA 1022/2006). Pohjavedessä todetut pitoisuudet, erityisesti suurimmat pitoisuudet, joillakin haitta-aineilla ylittävät ympäristölaatunormit.

Haitta-aineita voi kulkeutua mereen pohjaveden mukana. Pohjaveden virtaussuunnat vaihtelevat meren läheisyyden takia voimakkaasti. Pohjavesi virtaa alueella pääasiassa merelle päin, mutta meriveden noustessa korkealle virtaussuunta muuttuu päinvastaiseksi. Ilmoitusalueen maaperästä mereen kulkeutuvat haitta-aineet voivat periaatteessa aiheuttaa haittaa vesieliöille, kertyä ravintona käytettäviin vesieliöihin tai aiheuttaa vaaraa merialueen virkistyskäytössä. Pilaantuneet täyttömaat ovat kuitenkin olleet alueella jo vuosikymmeniä, ja sinä aikana herkimmin liikkuvat haitta-aineet ovat ehtineet liueta veteen tai haihtua huokosilman kautta ulkoilmaan. Lyijyn, fluoranteenin, bentso(a)pyreenin ja bentso(k)fluoranteenin keskiarvopitoisuudet ovat osin olleet merivesien ympäristölaatunormeja suurempia. Koska pohjavesi mereen purkautuessaan sekoittuu nopeasti meriveteen, on ilmeistä, että ilmoitusalueelta mereen kulkeutuvista haitta-aineista ei riskinarvion mukaan aiheudu merkityksellistä riskiä vesieliöstölle.

Haitta-aineiden kulkeutumista mereen tai ilmoitusalueen ulkopuolelle rakentamisen jälkeisessä tilanteessa ei ole arvioitu merkittäväksi. Kulkeutumisriski pienenee todennäköisesti nykyisestä, koska alueen rakentuessa hulevesien hallinta tehostuu ja pilaantuneiden maa-ainesten läpi suotautuva vesimäärä pienenee entisestään. Lisäksi osa pilaantuneista maa-aineksista poistetaan. Mereen purkautuvat haitta-aineet sekoittuvat nopeasti suureen vesimäärään ja pitoisuudet laimenevat nopeasti alle vertailuarvojen.

Maan tahaton syöminen ja suora kosketus sekä altistus ravintokasvien kautta

Alueen tuleva rakentamistaso on kauttaaltaan noin 1,5–2,8 metriä nykyisen maanpinnan tason yläpuolella. Rakennettavien pintarakenteiden vuoksi suora kosketus haitta-ainepitoisiin maa-aineksiin tai pilaantuneen maa-aineksen tahaton nieleminen eivät ole normaalitilanteessa mahdollisia altistusreittejä. Myös kunnallistekniikan rakentamisessa noudatetaan tarvittavia suojauskäytäntöjä altistumisen välttämiseksi.

Alueella ei varsinaisesti viljellä ravintokasveja, ja mahdollinen pienimuotoinen ravintokasvien kasvatus tapahtuu alueelle tuotavassa pilaantumattomassa maa-aineksessa, joten ravintokasvien kautta ei tapahdu altistumista.

Ekologisten riskien arviointi

Ilmoitusalueet eivät ole koskaan olleet luonnontilaista maa-aluetta, vaan alueet on muodostettu merta täyttämällä, ja ne ovat olleet aina satamakäytössä. On oletettu, että alueelle ei ole muodostunut merkittäviä ekologisia prosesseja tai että siellä olisi merkittävästi eläimistöä. Nykyisin alueet ovat pääosin asfaltoitua, eikä niillä ole kasvillisuutta.

Ilmoitusalueen pintamaa uusitaan kokonaan, ja tuleva tasaus on nykyisen yläpuolella. Pilaantumattoman pintamaakerroksen vuoksi alueelle tuleva kasvillisuus ja varsinainen maaperäeliöstö eivät altistu maaperään tai pohjaveteen jääville haitta-aineille. Alue tullaan rakentamaan kokonaan, joten on epäilty, että alueelle ei muodostuisi tulevaisuudessakaan merkittäviä ekologisia prosesseja.

Haitta-aineiden ei arvioida kulkeutuvan meriveteen niin suurina pitoisuuksina, että niistä aiheutuisi merkityksellistä riskiä merieliöstölle. Alueen edustalla on tulevaisuudessakin mm. satamatoimintaa, joten alueella olevien ekologisten prosessien ei arvioida olevan erityisen herkkiä.

Alueen historia, täyttömaiden laatu ja suunniteltu rakentaminen huomioon ottaen maaperään jäävistä haitta-aineita sisältävistä massoista ei arvioida aiheutuvan merkityksellistä ekologista riskiä.

Epävarmuustarkastelu

Melkinlaiturin alueella (vanhojen täyttöjen alue) tehtyjen maaperän pilaantuneisuustutkimusten tutkimuspistetiheys on arvioitu riittäväksi. Alue on vanhojen täyttöjen osalta kooltaan noin 6,5 hehtaaria ja alueella sijaitsee 142 tutkimuspistettä, joten yksi tutkimuspiste edustaa noin 450 m²:n maa-aluetta. Uusien meritäyttöjen alueella ei ole tehty maaperän pilaantuneisuustutkimuksia, koska alue on täytetty louheella.

Alueella metallien ja PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuuksia on kattavasti tutkittu maa-näytteistä. Haihtuvien yhdisteiden osalta tutkimuksia on tehty vähemmän ja ne keskittyvät alueen keskiosaan. Huokosilma- ja pohjavesitutkimukset täydentävät haihtuvien yhdisteiden maaperänäytetutkimusten määrää. VOC-yhdisteiden pitoisuuksia huokosilmassa ja vedessä on tutkittu useasta havaintopisteestä, mutta mittausten pitkäaikaista seurantaa ei ole voitu kaikissa havaintopisteissä toteuttaa, koska useita havaintoputkia on tuhoutunut vuosien varrella. Tämä tuo epävarmuutta tuloksiin.

Pitkän aikavälin epävarmuuksien takia haihtuvien yhdisteiden (VOC) esiintymisessä alueella, suositellaan alueen tulevassa käytössä rakennuksissa rakennusteknisiä ratkaisuja mahdollisten sisäilmariskien minimoimiseksi.

Pohjaveden virtaukseen liittyy epävarmuuksia, sillä täytön sisäisen veden virtauksia ohjaavat meriveden pinnan korkeuksien vaihtelun lisäksi eri tavalla vettä johtavat täyttömateriaalit ja maanalaiset louhe/kitkamaapenkereet.

Riskien hallinta sisäilman laadun varmistamiseksi

Koska haitta-aineiden pitoisuustasojen kehittymistä ja niiden liikkumista pitkällä aikavälillä on vaikea ennustaa, yleissuunnitelmassa on suositeltu rakenteellisia riskinhallintaratkaisuja pääasiassa viihtyvyyshaittojen ehkäisyn varmistamiseksi. Koneellisesti tuuletettu ja huolellisesti tiivistetty alapohjarakenne on arvioitu riittäväksi toimenpiteeksi riskien ehkäisemiseksi.

Puhdistustavoitteet

Ilmoitusalueen maaperä puhdistetaan alueen rakennustöiden edellyttämässä laajuudessa. Poistetut maa-ainekset toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn tai hyötykäyttöön.

Tutkimustulosten ja riskitarkastelun perusteella alueen maaperälle on asetettu seuraavat puhdistustavoitteet:

- Ilmoitusalueelta poistetaan vaarallisen jätteen raja-arvon ylittävät maa-ainekset pohjaveden pinnan (noin taso +/-0 metriä) yläpuolelta.

- Pilaantuneet maa-ainekset poistetaan rakentamisen vaatimassa laajuudessa, mukaan lukien putkikaivannot. Putkikaivannoissa suojaetäisyys putkien ja pilaantuneen maa-aineksen välillä on vähintään 30 cm.

- Rakennusten alle tehdään normaalit, rakentamisen vaatimat rakenteet tai puhtaasta maa- tai kiviaineksesta koostuvat rakennekerrokset. Rakenteilla tai rakennekerroksella estetään suora kontakti mahdollisten pilaantuneiden maa-ainesten kanssa.

- Alueelle tehdään puhtaista maa-aineksista ja/tai pintarakenteista (kiveykset, asfaltointi) suojakerros, jonka yhteenlaskettu paksuus on vähintään 0,5 metriä. Kerroksella estetään suora kontakti mahdollisten pilaantuneiden maa-ainesten kanssa.

- Tulevien asuinrakennusten alta 1,5 metrin syvyyteen ja vähintään kolmen metrin etäisyydelle seinälinjasta poistetaan maa-ainekset, joissa haihtuvien hiilivetyjen, öljyhiilivetyjakeiden C10-C40 tai PAH-yhdisteiden pitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset alemmat ohjearvot. Pysäköintitilojen alta em. maa-ainekset poistetaan vain alapohjarakenteiden vaatimaan syvyyteen.

- Mikäli työn aikana havaitaan muita haitta-aineita, kuin riskinarvioinnissa tarkastellut kriittiset aineet, alemman ohjearvotason ylittävinä pitoisuuksina, poistetaan maa-ainekset pohjavedenpinnan tason yläpuolelta tai tehdään niiden osalta uusi puhdistustarpeen arviointi.

Puhdistustavoitteissa esitetty 1,5 metrin syvyys rakennuksen alla lasketaan alapohjan yläpinnasta.

Puhdistustavoitteiden laadinnassa on noudatettu AK2 länsi -asemakaava-alueen päätöksessä määritettyjä puhdistustavoitteita.

Pilaantuneen maa-aineksen määrä

Ilmoitusalueen pilaantuneiden maiden määrää laskettaessa on otettu huomioon vanhat ennen 2000-lukua tehdyt täyttökerrokset. 2010-luvulla tehty louhetäyttö on oletettu pilaantumattomaksi. Louhetäytön alueella ei myöskään arvioida tarvittavan kunnostustoimia.

Massamääräarviot perustuvat ohjearvotasot ylittävien näytteiden prosentuaaliseen osuuteen kaikista alueelta otetuista maanäytteistä. Laskelmassa on erotettu pohjaveden pinnan ylä- ja alapuolinen täyttömaakerros. Laskennassa on käytetty pohjaveden pinnan yläpuolisen täyttömaakerroksen paksuutena kolmea metriä ja alapuolisen 15 metriä.

Tutkimustulosten perusteella pohjaveden pinnan yläpuolisessa täyttömaakerroksessa vanhojen täyttöjen alueella arvioidaan olevan haitta-ainepitoisuuksiltaan yli alemman ohjearvotason ja alle ylemmän ohjearvotason olevia pilaantuneita maa-aineksia noin 20 000 m³ktr ja yli ylemmän ohjearvotason ja alle vaarallisen jätteen ohjeellisen raja-arvon olevia pilaantuneita maa-aineksia noin 20 000 m³ktr. Vastaavat luvut pohjaveden pinnan alapuolisessa maaperässä ovat 100 000 m³ktr ja 50 000 m³ktr.

Ilmoitusalueella ei lähtökohtaisesti tehdä pohjaveden pinnan alapuolista kaivua, joten pohjaveden pinnan alapuoliset haitta-ainepitoiset maa-ainekset tulevat jäämään alueen maaperään. Myös valtaosa pohjavesipinnan yläpuolisista haitta-ainepitoisista maa-aineksista jää kaivamatta.

Maaperään jää karkean arvion mukaan noin 185 000 m³ maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot. Näistä noin 35 000 m³ sijaitsee pohjaveden pinnan yläpuolella.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kunnostus tehdään massanvaihdolla alueen rakennustöiden yhteydessä. Pilaantuneet maa-ainekset poistetaan rakentamisen tai puhdistuksen tavoitetasojen edellyttämiin syvyyksiin asti.

Alueelta poistetaan rakentamisen vuoksi pilaantuneita maa-aineksia yhteensä noin 2 000–4 000 m³ktr. Pitoisuuksiltaan kunnostustavoitteet ylittävää pilaantuneisuutta on todettu noin 100–200 m³ktr korttelin 20079 eteläreunalla yhdessä tutkimuspisteessä, jossa PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuus ylittää vaarallisen jätteen raja-arvon.

Kunnostuksen aloittamisesta tiedotetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille ja naapurikiinteistöille.

Työmaa aidataan ja merkitään pilaantuneen maaperän kunnostuksesta kertovilla kylteillä.

Pilaantuneet maat lajitellaan kaivun aikana eri jakeisiin pilaantuneisuuden mukaan siten, että eriasteisesti pilaantuneet massat kyetään luotettavasti ohjaamaan näiden pilaantuneisuustasoja vastaaviin vastaanottopaikkoihin. Pilaantuneet maa-ainekset kaivetaan joko suoraan autoihin poiskuljetettavaksi tai läjitetään alueelle kasoihin jatkotutkimuksia ja mahdollista esikäsittelyä varten.

Kaivun aikana maa-aineksesta erotellaan suuret kivet ja mahdolliset suuret jätejakeet. Kaivu ja maa-ainesten pilaantuneisuusluokitus tehdään pääasiassa ennen työn aloittamista tehtyjen maaperän pilaantuneisuustutkimusten tulosten perusteella. Pilaantuneisuusrajauksia tarkennetaan tarvittaessa työn aikana kaivannon seinämistä, pohjista ja kasoille läjitetyistä massoista aistinvaraisten havaintojen, kenttämittausten ja laboratorioanalyysien avulla.

Mikäli ilmoitusalueella tavataan kunnostustyön aikana poikkeavaa jätettä tai viitteitä tutkimuksista poikkeavasta pilaantuneisuudesta, jätetään kyseinen maa-aines kaivamatta tai massa siirretään välivarastokasaan, kunnes laatu on selvitetty.

Mikäli pilaantuneisuus jatkuu ilmoitusalueen rajojen ulkopuolelle, asennetaan mahdollisuuksien mukaan kyseiseen rajapintaan huomio- ja erotusrakenne tai eristysrakenne pilaantuneisuuden mukaan.

Ilmoitusalueella ei tehdä maa-ainesten seulontaa. Kaivun yhteydessä kaivumaista pyritään erottelemaan suuret kivet ja suuret yksittäiset jätejakeet. Mikäli kaivumaissa on runsaasti jätejakeita tai kiviä, tehdään niiden erottelu tarvittaessa seulomalla viereisellä Jätkäsaaren välivarastointialueella tai vastaanottopaikassa.

Ilmoitusalueilla ei välivarastoida pilaantuneita maa-aineksia, paitsi lyhytaikaisesti maa-ainesten laadun varmistamiseksi laboratoriotutkimusten ajaksi. Kasat peitetään tarvittaessa, esimerkiksi kasojen pölyämisen estämiseksi. Vaihtoehtoisesti maa-ainekset viedään tutkittavaksi Jätkäsaaren välivarastointialueelle.

Kaivetut pilaantuneet maa-ainekset kuljetetaan vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisiä maa-aineksia.

Pilaantuneen maa-aineksen kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi lukuun ottamatta Jätkäsaaren välivarastointi- tai hyötykäyttöalueelle tehtäviä kuljetuksia, joita ei peitetä. Pilaantuneen maan kuormille laaditaan kuormakohtaiset siirtoasiakirjat.

Pilaantuneen maan kunnostus päättyy, kun kunnostusalueella on saavutettu kunnostustavoitteet ja mahdolliset huomio-, erotus- ja eristysrakenteet on tehty.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, erottaminen ja dokumentointi

Ilmoitusalueelle pohjaveden pinnan (noin tasolla +0,3 metriä) yläpuolelle jäävä yli alemman ohjearvotason maa-aines merkitään huomiorakenteella, esimerkiksi huomioverkolla. Lisäksi em. maa-aines erotetaan tulevasta maanpinnasta suojakerroksella, joka on tehty puhtaista maa-aineksista ja/tai pintarakenteista, kuten asfaltti, kiveys tai vastaava, joiden yhteenlaskettu paksuus on vähintään 0,5 metriä.

Huomiorakenne asennetaan joko suoraan kaivupintaan pilaantuneen maaperän päälle tai täyttökerroksen päälle niillä alueilla, joilla ei tehdä kaivuja, vaikka väliin jäisi puhtaita maakerroksia. Jos nykyisen maanpinnan alapuolella sijaitsevan pilaantuneen maan päälle tehdään täyttöjä alemman ohjearvotason ylittävillä maa-aineksilla, tarvitsee huomiorakenne asentaa vain uuden täyttökerroksen yläpintaan.

Huomiorakenteita ei tehdä rakennusten, paalulaattojen tms. alapuolelle.

Mikäli pilaantuneisuuden todetaan jatkuvan kunnostusalueen ulkopuolelle ja kaivannon seinämään jää pilaantunutta maa-ainesta, asennetaan rajapintaan tarvittaessa erottava rakenne (esimerkiksi suodatinkangas) tai huomiorakenne.

Eristysrakennetta käytetään tapauksissa, joissa kaivannon seinämään jää orgaanisia haitta-aineita, jotka voivat aiheuttaa kulkeutumisriskiä. Eristysrakenne suunnitellaan tapauskohtaisesti haitta-aineen ominaisuuksien mukaisesti.

Asennettujen huomio- ja eristysrakenteiden sijainti mitataan riittävällä tarkkuudella. Kunnostuksen loppuraportissa kuvataan tehdyt huomio- ja eristysrakenteet sekä niiden havainnepiirustukset.

Tuuletetut alapohjarakenteet

Ilmoitusalueelle rakennettavat asuinrakennukset varustetaan sisäilmariskien minimoimiseksi koneellisesti tuuletetulla alapohjalla. Lisäksi alapohjan läpiviennit ja saumat tiivistetään huolellisesti niin, että alapohjan läpi ei pääse virtaamaan ilmaa alimpaa kerrokseen.

Alimman kerroksen pysäköintitilojen kohdalla ei tuuletettua ja tiivistä alapohjaa tarvita, sillä pysäköintitilojen ilmanvaihto on tehokkaampaa ja se toteutetaan erillisenä muun talon ilmanvaihdosta. Mahdollisessa ilmanvaihdon häiriötilanteessa pysäköintitilojen ilma ei siten pääse kulkeutumaan ilmastoinnin putkia pitkin asuintiloihin.

Kaivumaiden hyötykäyttö

Alueella hyödynnetään pengertäytöissä alueelta kaivettavat maa-ainekset, joiden orgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet alittavat alemmat ohjearvot ja epäorgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet alittavat vaarallisen jätteen rajat. Alueella ei kuitenkaan hyödynnetä selvästi haisevia maa-aineksia tai kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina helposti haihtuvia haitta-aineita sisältäviä maa-aineksia.

Hyödynnettävät maa-ainekset ovat geotekniseltä laadultaan täyttöön sopivia. Maa-ainekset voivat sisältää pieniä määriä mineraalisia rakennusjätejakeita, joiden osuus on alle 10 tilavuusprosenttia, eli ns. Helsinki-moreenia.

Hyödynnettävien kaivumaiden päälle tulee vähintään 0,5 metriä maa- tai kiviaineksia, joissa pitoisuudet alittavat kynnysarvot.

Alueen maaperässä on todettu yleisesti alemman ohjearvotason ylittäviä pitoisuuksia metalleja, jolloin kaivumaiden hyötykäyttö alueella ei lisää ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta tai riskejä. Alueella ei myöskään ole merkityksellisiä ekologisia arvoja, joiden suhteen olisi riskejä.

Hyödynnettävät kaivumaat peitetään pilaantumattomalla maa-aineskerroksella, joten haitta-aineille ei voi altistua suoran kontaktin tai pölyämisen/hengittämisen kautta. Todetut haitta-aineet ovat veteen niukkaliukoisia, jolloin niiden kulkeutumista maaperässä kynnysarvotason pitoisuuksissa ei käytännössä tapahdu.

Alueella on myös Helsingin ympäristölautakunnan 22.11.2016 myöntämä ympäristölupa hyödyntää koko Jätkäsaaren alueelta tai muilta Helsingin kaupungin työmailta kaivettuja kynnysarvomaita, jotka voivat sisältää alle 10 % mineraalista rakennusjätettä.

Ilmoitusalueelta kaivettuja ja siellä hyödynnettyjä kynnysarvomaita ei lasketa em. luvan vuotuiseen hyötykäyttömäärään.

Vesien tutkiminen ja käsittely

Alueella ei tule olemaan suurta tarvetta kaivantojen kuivatukselle ja vesien käsittelylle, koska pilaantuneen maan kaivu ei ulotu pohjaveden pinnan alapuolelle ja täyttömaa on pääsääntöisesti melko karkeaa ja epähomogeenista, joten sadeveden ei arvioida kertyvän merkittävästi kaivantoihin. Ilmoitusalueen pohjaveden pinta noudattelee ympäröivän meren pinnan tasoa, joten poikkeuksellisen korkea meriveden pinta saattaa aiheuttaa tilapäistä veden nousua kaivantoihin.

Mikäli pilaantuneiden maiden kaivussa syntyviin kaivantoihin kuitenkin kertyy vettä kunnostusta haittaavassa määrin, vedestä otetaan näyte veden haitta-ainepitoisuuksien määrittämistä varten. Vedestä tutkitaan ko. kaivualueella yli alemman ohjearvotason pitoisuuksina todetut haitta-aineet ja kiintoaines.

Kaivannon kuivatusvedet johdetaan pitoisuuksien perusteella joko sadevesi- tai jätevesiviemäriin. Tarvittaessa vedet esikäsitellään ennen johtamista kiintoaineksen erotuksella, öljynerottimella ja/tai aktiivihiilisuodattimella.

Hulevesiviemärin kautta mereen johdettavien vesien pitoisuusrajoina käytetään samoja raja-arvoja kuin Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämässä Jätkäsaaren välivarastointialueen ympäristöluvassa. Raja-arvot on esitetty kunnostuksen yleissuunnitelmassa.

Kaivantovesien johtamisessa viemäriin noudatetaan HSY:n viemäröitävän veden laatukriteereitä.

Terveys ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Työnaikaisten terveyshaittojen ehkäisy toteutetaan työsuojelullisin keinoin.

Sivullisten pääsyä kunnostusalueelle rajoitetaan aitaamalla työmaa-alue.

Ympäristöhaittoja ehkäistään peittämällä pilaantuneiden maiden kuormat kuljetuksen ajaksi, jotta pilaantuneiden maiden leviäminen ympäristöön estetään. Lisäksi voimakkaalla tuulella ja sateella työt keskeytetään tarvittaessa.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Työmaille nimetään ympäristötekninen valvoja, joka ohjaa kaivua ja valvoo kunnostustyötä.

Työnaikainen ympäristötekninen laadunvalvonta tehdään kenttä- ja laboratorioanalyyseillä. Näytteistä analysoidaan ne haitta-aineet, joita on todettu alemman ohjearvotason ylittävinä pitoisuuksina.

Työmaalla pidetään työmaapäiväkirjoja, joissa kuvataan tehdyt toimenpiteet ja otetut näytteet. Ympäristötekninen valvoja tekee myös työnaikaisen mahdollisten jätejakeiden laatuarvioinnin aistinvaraisesti ja tarvittaessa näytteenotolla ja analyyseillä.

Kaivua edeltävät ja sen aikaiset näytteet

Kaivutyön aikana tai sitä ennen otetaan alueelta riittävästi näytteitä poistettavien maa-ainesten laadun varmistamiseksi. Niillä alueilla, joilta poistetaan pilaantuneita maa-aineksia, otetaan maaperänäytteitä aikaisemmat näytteet mukaan lukien yksi näyte jokaista kaivettua 200 m²:n alaa kohti. Näytemäärissä otetaan huomioon tutkimusvaiheessa jo analysoidut näytteet. Näytteistä analysoidaan vähintään ne haitta-aineet, joita kaivannossa on todettu yli alemman ohjearvotason. Mikäli öljyhiilivetyjä analysoidaan kenttätesteillä, näistä vähintään 10 % varmennetaan laboratorioanalyyseillä.

Jäännöspitoisuusnäytteet

Pilaantuneen maa-aineksen poistamisen jälkeen maaperän jäännöspitoisuudet tarkistetaan ottamalla jäännöspitoisuusnäytteinä yksi näyte kaivannon pohjasta jokaista alkavaa 100–200 m²:ä kohden ja yksi näyte kaivannon seinämästä jokaista alkavaa noin 20–50 metriä kohden.

Jäännöspitoisuusnäytteet otetaan edustavina noin 4–6 osanäytteen kokoomanäytteinä.

Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään ne haitta-aineet, joita on kyseisessä kaivannossa todettu yli alemman ohjearvotason. Jos kunnostustyön aikana maaperässä todetaan muita haitta-aineita yli alemman ohjearvotason, analysoidaan myös nämä jäännöspitoisuusnäytteistä.

Mittaukset

Toteutuneet kaivualueet ja -kaivutasot sekä mahdollisten huomiorakenteiden kulma- ja taitepisteiden sijainnit mitataan ja esitetään kartalla.

Työsuojelu

Normaaliin maarakennusurakointiin liittyvien terveysriskien lisäksi kunnostustyö voi aiheuttaa altistumista pilaantuneille maa-aineksille tai mahdollisille jätteille.

Ensisijaisesti haitta-aineille voi kunnostustyön aikana altistua ihokosketuksen, maa-aineksen nielemisen ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja haitta-aineita sisältävän pölyn hengittämisen kautta.

Työntekijät varustetaan henkilökohtaisilla suojavarusteilla, joilla estetään suora kontakti pilaantuneeseen maa-ainekseen.

Mikäli alueella todetaan ilmassa merkittäviä pitoisuuksia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, käytetään asianmukaisia hengityssuojaimia. Työkoneiden ikkunat ja ovet pidetään suljettuina pilaantuneiden maa-ainesten ja jätteiden kaivun aikana.

Työmaa-alueella tupakointi, ruokailu ja juominen on kielletty pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyn aikana.

Tarvittaessa laaditaan erillinen työmaan turvallisuussuunnitelma.

Varautuminen odottamattomiin tilanteisiin

Yleissuunnitelmassa on esitetty toimenpiteet seuraaviin odottamattomiin tilanteisiin:

- Kaivun tai näytteenoton yhteydessä todetaan ilmassa merkittäviä määriä haihtuvia yhdisteitä.

- Maaperästä löytyy merkittäviä määriä tunnistamatonta jätejaetta.

- Kaivun yhteydessä ympäristöön leviää voimakasta hajua.

Tiedotus

Kunnostustyön aloituksesta tiedotetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille. Tiedottaminen tehdään kirjallisesti ennen kunnostustöiden aloitusta.

Raportointi

Työmaalla pidetään työmaapäiväkirjaa, jossa esitetään ainakin seuraavat asiat:

- tiedot alueelta poisviedyistä pilaantuneista massoista (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka ja ajankohta)

- tiedot otetuista näytteistä (näytteenottaja, ajankohta, näytepisteen sijainti, tutkimusmenetelmä ja mittaustulokset)

- tiedot mahdollisista poikkeavista työskentelyolosuhteista

- hajuhavainnot

- erikoiset havainnot ja poikkeamat suunnitelmista ja syyt poikkeamiin

- mahdolliset pumpatut vesimäärät ja mahdolliset vesien käsittelytoimenpiteet.

Kirjanpidosta vastaa ympäristötekninen valvoja. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla.

Loppuraportit laaditaan hankekohtaisesti (yleiset alueet, korttelikohtaiset loppuraportit) niiden kunnostustöiden valmistuttua.

Loppuraporteissa esitetään ainakin seuraavat asiat:

- tunnistetiedot

- työn vastuuhenkilöt

- muut kunnostushankkeeseen osallistuneet tahot

- poistettujen massojen määrä ja niiden haitta-ainepitoisuudet

- kunnostustyön toteutus

- mahdollisesti rakennettujen huomio- ja eristysrakenteiden sijaintitiedot ja tyyppipiirustukset

- kunnostuksen aikataulu

mahdolliset poikkeamat suunnitelmasta/päätöksestä

- kartta kunnostetuista alueista ja jäännöspitoisuustiedot

- mahdolliset vesien käsittelytiedot.

Kunnostuksen aikataulu

Alustavan arvion mukaan maarakennustöiden ja pilaantuneen maaperän kunnostustyön aloitusajankohta on elo/syyskuussa 2018.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Länsisatamassa Melkinlaiturin asemakaava-alueella ja Valtamerilaiturin osa-alueella, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Ilmoitusalueilta on ilmoituksen mukaisesti poistettava pohjaveden pinnan yläpuolelta maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät vaarallisen jätteen raja-arvot. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueilta on poistettava ilmoituksen mukaisesti rakentamisen vaatimassa laajuudessa pilaantuneet maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueille rakennettavien asuinrakennusten alta ja vähintään kolmen metrin etäisyydelle asuinrakennusten seinälinjasta on 1,5 metrin syvyyteen poistettava ilmoituksen mukaisesti maa-ainekset, joissa haihtuvien hiilivetyjen, öljyhiilivetyjen jakeiden C10-C21 tai C21-C40 tai PAH-yhdisteiden pitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot pysäköintitiloja lukuun ottamatta. Pysäköintitilojen alta em. maa-ainekset on poistettava alapohjarakenteiden vaatimaan syvyyteen asti. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueeilta on poistettava rakennusten ulkopuolisilta alueilta 0,5 metrin syvyyteen asti maanpinnasta maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, kuten ilmoituksessa on esitetty. Piha-alueille rakennettavilla pinnoittamattomilla lasten leikkialueilla on maan pintakerroksessa oltava vähintään yhden metrin kerros maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat kynnysarvot. (VNA 214/2007)

Alueelle rakennettaviin rakennuksiin on ilmoituksen mukaisesti tehtävä sisäilman laadun varmistamiseksi rakenteellisia riskinhallintaratkaisuja, kuten tuulettuvat ja tiivistetyt alapohjarakenteet, mikäli rakennuksessa ei ole alimmassa kerroksessa pysäköintitiloja. (VNA 214/2007)

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi riittävä, mutta vähintään 0,3 metriä paksu pilaantumattoman maan suojakerros, jossa ei ole jätejakeita ja maa-aineksen haitta-ainepitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Putkistojen yläpuolelle tulee sijoittaa samalaista jätteetöntä maa-ainesta. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Ilmoitusalueilla vesijohtoverkosto on rakennettava sellaisista materiaaleista ja siten, että alueen pohjavedessä ja huokosilmassa olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan talousveteen. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueille tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (VNA 214/2007, JhL 32)

Ilmoitusalueen rajalta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot, niin laajalta alueelta, että kunnostusta voidaan myöhemmin jatkaa ilmoitusalueen rajalle tehtyjä rakenteita vaarantamatta. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita ilmoituksesta poiketen valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (VNA 214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluille ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueilta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JhL 3, 32 §)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kaivua ohjaavat tutkimukset

Alueilta kaivettavista maa-aineksista on ilmoituksesta poiketen määritettävä kyseisellä kaivualueella yli kynnysarvojen havaittujen haitta-aineiden pitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan luotettavasti ohjata haitta-ainepitoisuuksien mukaisesti vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisellä tavalla pilaantuneita maa-aineksia. Jokaiselta kaivualueelta on otettava riittävä määrä maaperänäytteitä. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyyseillä. Tarvittaessa maanäytteiden haitta-ainepitoisuuksia tulee määrittää riittävä määrä laboratoriotutkimuksilla, jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä. Laboratorionäytteistä on analysoitava vähintään kyseisellä kaivualueella aiemmissa tutkimuksissa yli kynnysarvojen todettujen epäorgaanisten ja orgaanisten haitta-aineiden sekä kaivutyön aikana mahdollisesti esiin tulevien muiden haitta-aineiden pitoisuudet. Aiempia tutkimustuloksia voidaan käyttää hyödyksi laadunvalvontatutkimuksissa. (JhL 32 §, YSL 6, 209 §, JL 12, 13 §)

Jäännöspitoisuustutkimukset

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on kaivualueelta otettava ilmoituksen mukaisesti kaivannon kokoon nähden riittävä määrä jäännöspitoisuusnäytteitä sekä kaivannon pohjasta että seinämiltä, jotta kaivualueelle jäävien haitta-ainepitoisten maa-ainesten laatu tulee luotettavasti varmistettua. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa vähintään ne haitta-aineet, joita kyseisessä kaivannossa on ilmoituksesta poiketen todettu yli kynnysarvojen. (JhL 32 §, YSL 6 §)

Tutkimusmenetelmien ja laitteiden luotettavuus

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen tai eristäminen sekä dokumentointi

Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on ilmoituksen mukaisesti merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Huomiorakenne tulee asentaa joko suoraan kaivupintaan pilaantuneen maaperän päälle tai nykyisen maanpinnan päälle niillä alueilla, joilla ei tehdä kaivuja, vaikka väliin jäisi puhtaita maakerroksia. Rakennusten, laattojen tai vastaavien alapuolelle ei ole tarpeen asentaa huomiorakenteita. (JL 13 §, YSL 139 §)

Jos kaivualueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin orgaanisen haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kyseinen arvio tai suunnitelma on toimitettava ympäristöpalveluille tarkastettavaksi ennen ko. rakenteen asentamista tai työn jatkamista kyseisellä paikalla. (JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristöpalveluille on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

Huomio- ja eristysrakenteet tulee ilmoituksen mukaisesti dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JhL 32 §, YSL 139 §)

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei maata tai haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. Kunnostuksen aikana on otettava erityisesti huomioon haitta-aineiden kulkeutumisen estäminen jo rakennetuille osa-alueille. (JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, esikäsittelyn, välivarastoinnin, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (VNA 214/2007, JL 5, 15 §)

Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. Jätkäsaaren välivarastointialueelle kuljetettavia kuormia ei tarvitse peittää. (JL 13 §, VNA 179/2012 11 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

5. Vesien tutkiminen ja käsittely

Kaivantoihin mahdollisesti kertyvistä vesistä on tutkittava ilmoituksesta poiketen niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisessä kaivannossa on havaittu kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. Kaivantovedet voidaan käsitellä ja johtaa, kuten ilmoituksessa on esitetty. HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa vesien johtamisesta viemäriin on esitettävä ympäristöpalveluille ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §)

6. Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan ilmoituksen mukaisesti käyttää kohteessa hyödyksi alueilla, joilla hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolelle tulee tiivis rakennekerros tai vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros. Maa-ainesten hyötykäytöstä on toimitettava yksityiskohtainen suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöpalveluille vähintään viikkoa ennen hyötykäytön aloittamista. Ilmoitusalueelta kaivettujen maa-ainesten hyödyntäminen tulee pitää erillään ympäristöluvan mukaisesta maa-ainesten hyödyntämisestä. Ilmoituksen mukainen maa-ainesten hyödyntäminen dokumentoidaan loppuraportissa. (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

7. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalveluille on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana tutkimustulokset oleellisesti poikkeavat aiemmista tutkimustuloksista tai on tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

8. Tiedottaminen ja raportointi

Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille tehtävästä aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen maa-ainesten vastaanottopaikat. Aloitusilmoitus tulee toimittaa ympäristöpalveluille viimeistään viikkoa ennen työn aloittamista. Mikäli kunnostustyö tehdään vaiheittain, on jokaisesta vaiheesta tehtävä oma aloitusilmoitus. (YSL 172 §)

Pilaantuneisuuden jatkumisesta ilmoitusalueen ulkopuolelle on ilmoitettava ympäristöpalveluille ja kyseisen alueen maanomistajalle. (JhL 32 §, YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Loppuraportissa on esitettävä ilmoituksessa esitettyjen asioiden lisäksi myös tiedot alueista, joille esitetyillä ilmoitusalueilla jää alemman ohjearvon ylittävää maa-ainesta. (JL 120 §, YSL 172 §)

Loppuraportti tai hankekohtaiset loppuraportit on toimitettava ympäristöpalveluille kolmen kuukauden kuluessa kunnostustyön päättymisestä. (JL 120 §, YSL 172 §)

Puhdistustyön aikana ympäristöpalveluille tulee tiedottaa esimerkiksi puhelimitse tai sähköpostilla työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

Kunnostuksen loppuraportti on liitettävä ko. alueelle rakennettavien rakennusten huoltoasiakirjoihin. (YSL 139 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita jätehuoltolain säännöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011). Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Kohteen maaperä on pilaantunut ennen vuotta 1994 tehdyistä täytöistä ja aiemmasta toiminnasta.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta alueen maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on tarvittaessa selvitettävä.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Valtaosa ilmoitusalueesta on kaavoitettu asuinalueeksi. Ilmoituksessa esitetyt kunnostustavoitteet on määritetty alueen käyttötarkoituksen ja riskinarvioinnin perusteella.

Poistamalla kunnostusalueelta pohjaveden pinnan yläpuolelta voimakkaimmin pilaantuneet maa-ainekset, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät vaarallisen jätteen ohjeelliset raja-arvot, vähennetään alueen maaperään jäävien haitta-aineiden kokonaismäärää. Samalla varmistetaan, että kyseisistä voimakkaimmin pilaantuneista massoista ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle alueen tulevassa käytössä. Pohjaveden pinnan tasona pidetään +/-0 metriä.

Tulevien rakennusten alta ja vähintään kolmen metrin etäisyydelle asuinrakennusten seinälinjasta tulee 1,5 metrin syvyyteen saakka poistaa maa-ainekset, joissa orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot, jotta orgaanisista haitta-aineista ei aiheudu haittaa rakennusten sisäilmalle. Ilmoituksen mukaisesti kunnostustavoitteissa esitetty 1,5 metrin syvyys rakennuksen alla lasketaan alapohjan yläpinnasta.

Mikäli ilmoitusalueen maaperän kunnostaminen toteutetaan vaiheittain, tulee pilaantuneet maa-ainekset mahdollisuuksien mukaan poistaa myös kyseisen kunnostusalueen ulkopuolelta niin pitkälle kuin mahdollista, jotta kunnostusta voidaan myöhemmin jatkaa olemassa olevia rakenteita rikkomatta tai vaarantamatta.

Riskinhallintaratkaisuja tarvitaan asuinrakennusten sisäilmariskin minimoimiseksi. Yleissuunnitelmassa on arvioitu, että koneellisesti tuuletettu ja huolellisesti tiivistetty alapohjarakenne ja läpiviennit ovat riittäviä toimenpiteitä riskien ehkäisemiseksi.

Lasten leikkialueiden pintakerroksissa tulee olla riittävän paksu kerros maa-aineksia, joissa haitta-aineiden pitoisuudet ovat alle kynnysarvojen, jotta lapset eivät leikkiessään voi altistua haitta-aineille. Asuinalueilla leikkialueet ovat läpi vuoden yleensä kovassa käytössä, jolloin maaperän eroosio on voimakasta, joten riittävän paksulla suojakerroksella suojellaan lapsia altistumiselta. Pinnoittamattomalla alueella tarkoitetaan, että alueen pintakerroksessa ei ole tiivistä kerrosta, kuten asfalttia tai laatoitusta, joka estää maan kulumista.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, että työntekijät eivät mahdollisten putkien ja kaapeleiden korjaus- ja muutostöiden yhteydessä kaiva esille ja joudu käsittelemään haitta-ainepitoisia maa-aineksia ja samalla vahingossa altistu maaperän haitta-aineille tai haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan esimerkiksi asennettujen putkien kautta käyttöveteen. Myöskään putki- ja kaapelikaivantojen täytöissä ei saa käyttää maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot.

Alueen huokosilmassa ja pohjavedessä todetut haitta-aineet voivat kulkeutua talousveteen tavallisten putkimateriaalien läpi, siksi alueen vesijohtoverkoston materiaaleissa tulee ottaa huomioon alueella todetut haitta-aineet, jotta haitta-aineiden kulkeutumista talousveteen ei pääse tapahtumaan. Lisäksi haitta-aineet voivat vaikuttaa materiaalien kestävyyteen.

Istutusalueilla kasvualustan haitta-ainepitoisuuksien rajoittamisella estetään työntekijöiden altistumista haitta-aineille istutusten perustamis-, muutos- ja hoitotöiden yhteydessä ja haitta-ainepitoisen maa-aineksen leviämistä esimerkiksi lasten leikkialueille.

Alueella on havaittu jätetäyttöä, ja erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle tai terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Suunnitelma työn jatkamisesta tarvitaan jatkotoimenpiteiden harkintaa varten.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa asianmukaiseen vastaanottopaikkaan.

Jäännöspitoisuusnäytteillä varmennetaan puhdistustavoitteiden täyttyminen. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää, ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa, on kaikista näytteistä tarpeen tutkia kaikkien niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä paikalla on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Laboratoriomenetelmillä varmennetaan kenttämittausmenetelmien luotettavuus.

3. Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen tai eristäminen

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Huomiorakenteella on merkitystä myös niillä alueilla, joilla maankaivua ei kunnostustyön aikana tehdä ja huomioverkon ja pilaantuneen maakerroksen välissä on pilaantumattomia maakerroksia. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen.

Suunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöpalveluille mahdollisuus arvioida huomio- tai eristysrakenteen tarve ja riittävyys.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Määräykset ovat tarpeen terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.

Pilaantuneen maan pölyäminen voi aiheuttaa em. haittoja, ja siksi pilaantuneen maan pölyäminen tulee huolellisesti estää esimerkiksi maata kastelemalla tai peittämällä maa-ainekset.

Kunnostustyöt toteutetaan vaiheittain, joten häiriintyviä kohteita voi myöhemmin olla aivan kunnostettavan osa-alueen vieressä.

Pitämällä jätejakeet sekä eriasteisesti pilaantuneet maa-ainekset erillään estetään ympäristölle tai terveydelle aiheutuvaa vaaraa tai haittaa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

5. Vesien tutkiminen ja käsittely

Kaivantovesistä tulee tutkia kaikkien niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisen alueen maaperässä on todettu yli kynnysarvojen, jotta kaivantovesien kaikkien mahdollisten haitta-aineiden pitoisuudet ovat tiedossa.

Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan esittäminen ympäristöpalveluille ennen vesien viemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

6. Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Ilmoituksesta poiketen kunnostusalueelta kaivettuja alemman ohjearvon ylittäviä ja vaarallisen jätteen raja-arvon alittavia haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä maa-aineksia ei voi käyttää kaivantojen täyttöihin ilman ympäristölupaa.

Hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle alueen tulevassa käytössä. Tämän vuoksi ympäristöpalvelut tarkastaa suunnitelman, jossa on käsitelty myös em. vaikutuksia riittävästi hyötykäytön teknisen toteuttamisen esittämisen lisäksi.

Hyötykäytettävät maa-ainesten määrä- ja laatutiedot ja sijainnit tulee dokumentoida loppuraportissa. Tietoja tarvitaan viranomaisvalvonnassa.

7. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalvelut voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

8. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjallinen aloitusilmoitus, joka sisältää tiedot vastuuhenkilöistä, valvojan yhteystiedoista sekä massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista, ja tiedot eri työvaiheista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneisuuden jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Loppuraportissa tulee esittää alueet, joihin jää alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisia maa-aineksia, jotta alueen mahdollisissa tulevissa kaivutöissä pilaantuneet maa-ainekset tiedetään ottaa huomioon.

Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Loppuraportin liittäminen huoltoasiakirjoihin turvaa osaltaan kyseisen selontekovelvollisuuden täyttymistä.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 24.11.2017, 88 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (jäteasetus) (179/2012) 3, 4, 11, 24 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja se on voimassa toistaiseksi.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelulle.