JM Suomi Oy:n ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Herttoniemessä osoitteessa Kirvesmiehenkatu 4

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on hyväksynyt JM Suomi Oy:n tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijä

JM Suomi Oy, Hevosenkenkä 3, 02600 Espoo
Y-tunnus: 1974161-8

Yhteyshenkilö: Teppo Isokangas, puhelin 040 5105 105, sähköposti teppo.isokangas@jmyo.fi

Alueen omistaja

Alueen maanomistaja on Taaleri tonttirahasto Ky, Kluuvinkatu 3, 00100 Helsinki, puhelin 0467147100.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoituksessa esitetty alue sijaitsee Helsingin 43. kaupunginosassa (Herttoniemi) korttelin 43057 tontilla 10, osoitteessa Kirvesmiehenkatu 4. Alue on voimassa olevassa asemakaavassa teollisuus-, varasto ja toimistorakennusten korttelialuetta (TKT). Alueella on kaavamuutos käynnissä. Kohteen uudessa valmisteilla olevassa asemakaavassa alue on merkitty asuinkerrostalojen korttelialueeksi (AK). Tontin koko on noin 3500 m². Tontin sijainti on esitetty alla olevassa kuvassa.

Alueella on sijainnut vuonna 1991 rakennettu 6-kerroksinen toimistorakennus sekä 1957 valmistunut 2-kerroksinen varastorakennus. Vuonna 1957 valmistuneen rakennuksen savupiippu viittaa öljylämmitykseen. Molemmat rakennukset on purettu vuonna 2017, ja tilalle rakennettaan asuinrakennus.

Kohde sijaitsee Herttoniemen vanhalla teollisuusalueella, jolla on harjoitettu teollista toimintaa vähintään 1950-luvulta. Alueen länsipuolella vuosien 1964 ja 1950 ilmakuvissa on nähtävillä pohjois-eteläsuuntaisesti kulkevat junaraiteet. Vuoden 1930 ilmakuvassa alueella on sijainnut peltoja.

Alueen viereisillä tonteilla 43057/11 (Kirvesmiehenkatu 6) ja 43081/1 (Kirvesmiehenkatu 2) on tehty pilaantuneiden maiden kunnostusta vuosina 2005 ja 2011. Ympäröivillä tonteilla maaperän havaittiin pilaantuneen öljyhiilivedyillä (Kirvesmiehenkatu 2) sekä metalleilla (Kirvesmiehenkatu 6).

Ilmoitusalueen maaperässä on todettu valtioneuvoston asetuksen (214/2007) ylemmän ja alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia kuparilla, sinkillä ja bentso(a)pyreenillä. Lisäksi alueen maaperässä todettiin kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjä, polyaromaattisia hiilivety-yhdisteitä (PAH-yhdisteitä), arseenia, kobolttia, kromia, nikkeliä, lyijyä ja vanadiinia. Alueen maaperässä havaittiin myös rakennusjätettä.

Pilaantumisen syy ja ajankohta

Maaperän pilaantumiselle ei ole tiedossa yksittäistä tapahtumaa tai ajankohtaa. Pilaantumisen arvellaan tapahtuneen alueella harjoitetun teollisen toiminnan seurauksena sekä mahdollisten haitta-aineiden vuotojen yhteydessä vuoden 1930 jälkeen.

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistukset

Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksen mukaan pilaantuneiden alueiden laajuus on selvitettävä Kirvesmiehenkatu 4 tontilla ja pilaantuneeksi luokiteltavat massat poistettava, mikäli alueella tullaan tekemään maanrakennustöitä (Uudenmaan ympäristökeskus, 5.3.2001 YS 197 0100Y02565, YMK 360/397-01.)

Kirvesmiehenkatu 6:n kunnostustöiden yhteydessä vuonna 2005 maaperän pilaantuneisuuden arvioitiin jatkuvan kahden metrin syvyydessä kiinteistöjen rajalta etelään Kirvesmiehenkatu 4:n puolelle. Pilaantuneiden maiden kunnostuskaivanto ulotettiin vuonna 2005 noin kaksi metriä Kirvesmiehenkatu 4:n tontille (43057/10) sen pohjoisreunalla. Kaivurintaukseen jäi sinkkiä 1,7–2,0 metrin syvyyteen 340 mg/kg ja Kirvesmiehenkatu 6:n tontin kaakkoisnurkkaan öljyistä purua 1,7–2,5 metrin syvyyteen. Sinkillä pilaantunut kaivurintaus merkittiin huomioverkolla ja öljyinen puru eristettiin bentoniittimatolla.

Kirvesmiehenkatu 4:n alueella ei ole tehty muita aiempia kunnostustoimenpiteitä.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Helsingin kaupungin johtamisen jaosto on päätöksellään 22.5.2017 (§ 93) siirtänyt tämän toimivallan 1.6.2017 alkaen ympäristönsuojeluyksikön päällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille 7.11.2017.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

- As Oy Kirvesmiehenkatu 4, Kirvesmiehenkatu 4, Helsinki, Ympäristötekninen perusselvitys 7.12.2016, Päivitetty 29.9.2017, Insinööritoimisto Pohjatekniikka Oy.
- JM Suomi Oy, Kirvesmiehenkatu 4, Helsinki, Maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma 1.11.2017.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Ilmoitusalueen maanpinnan korkeus vaihtelee +4,5…+4,9 (N2000). Ylimmät maakerrokset ovat pihan ja rakennuspohjan rakennekerroksia ja asfalttia. Tämän alapuolella maaperä on pääosin silttistä hiekkaa ja hiekkaa, jonka alapuolella +1…-1 metrissä on osin savikerroksia. Maaperä muuttuu tiiviiksi soraksi ja moreeniksi noin +0…-7 metrissä. Kerros syvenee itään mentäessä.

Alue ei sijaitse tärkeäksi luokitellulla pohjavesialueella. Pohjaveden pinta on havaittu 11.11.2016 +0,78 metrissä. Alue sijaitsee meren läheisyydessä, joten pohjavedenpinta oletettavasti seuraa meriveden pintaa. Ilmoitusalueen lähivaikutusalueella ei ole pintavesistöjä.

Haitta-ainetutkimukset

Marraskuussa 2016 alueen maaperän pilaantuneisuutta tutki Pohjarakennus Oy neljästä tutkimuspisteestä monitoimiporakoneella noin 2–4 metrin syvyyteen maanpinnasta. Maanäytteet otettiin kokoomanäytteinä keskimäärin metrin välein. Syyskuussa 2017 alueelta otettiin rakennusten purkamisen jälkeen lisänäytteitä seitsemästä tutkimuspisteestä seinämä- tai pohjanäytteinä purkukaivannoista enintään metrin kerroksittain tai maalajikerroksittain.

Yhteensä 11 tutkimuspisteestä otettiin 30 maanäytettä. Kaikista maanäytteistä analysoitiin Pohjarakennus Oy:n laboratoriossa Helsingissä metallien pitoisuuksia röntgenfluoresenssianalysaattorilla. Lisäksi Novalab Oy:n laboratoriossa analysoitiin yhdeksästä maaperänäytteestä neljältä eri tutkimuspisteestä metallit, viidestä maaperänäytteestä kolmelta eri tutkimuspisteestä PAH-yhdisteet ja kuudesta maaperänäytteestä kahdesta eri tutkimuspisteestä öljyhiilivedyt (C5-C40).

Alueen maaperätutkimuksissa todettuja haitta-ainepitoisuuksia on verrattu valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) esitettyihin viitearvoihin. Kynnysarvo tarkoittaa pitoisuutta, jonka ylittyessä maaperän pilaantuneisuus ja kunnostustarve on arvioitava. Alempi ohjearvo on pitoisuus, jonka ylittyessä maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, ellei aluetta käytetä teollisuus-, varasto- tai liikennealueena tai muuna vastaavana (tai ellei kohdekohtaisella riskinarvioinnilla ole muuta osoitettu). Ylempi ohjearvo on pitoisuus, jonka ylittyessä maaperää pidetään pilaantuneena alueella, jota käytetään teollisuus-, varasto- tai liikennealueena tai vastaavana (ellei kohdekohtaisella riskinarvioinnilla ole toisin osoitettu). Vaarallisen jätteen raja-arvo perustuu Suomen ympäristökeskuksen ympäristöoppaassa 98/2002 esitettyihin ongelmajätteen raja-arvoihin. Vaarallisen jätteen raja-arvon ylittyminen ei tarkoita, että kaivettuna ko. maa-aines olisi automaattisesti vaarallista jätettä, vaan lopullinen luokittelu perustuu haittaominaisuuksiin.

Alueen maaperässä on havaittu laboratorioanalyysien perusteella yhden tutkimuspisteen alueella metalleista kuparin ja sinkin ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia sekä PAH-yhdisteistä bentso(a)pyreenin alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus. Lisäksi yhteensä viidessä pisteessä havaittiin kynnysarvon ylittäviä C10-C40 öljyhiilivetyjen summan, bentso(a)antraseenin, fluoranteenin, PAH-yhdisteiden summan, arseenin, koboltin, kromin, nikkelin, lyijyn ja vanadiinin pitoisuuksia.

Tontin 3500 neliömetrin alueella arvioidaan olevan noin 300 m³ alemman ohjearvon ylittävää pilaantunutta maa-ainesta. Lisäksi alueella arvioidaan olevan noin 1500 m³ kynnysarvomaita, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvon mutta alittavat alemman ohjearvon.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Tutkimusten perusteella alueen maaperässä esiintyy yhdessä tutkimuspisteessä valtioneuvoston asetuksen (214/2007) ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia kuparia ja sinkkiä sekä alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus bentso(a)pyreeniä. Alueen maaperässä todettiin olevan myös huomattavia määriä rakennusjätettä. Alueen maaperää pidetään pilaantuneena.

Tontille suunnitellaan kaavamuutosta, jossa alue vaihtuu asuinkerrostalojen (AK) korttelialueeksi. Kaavamuutoksen jälkeen alueen maaperän kunnostuksen tavoitepitoisuuksina pidetään maaperässä todetuille haitta-aineille valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia alempia ohjearvoja.

Riskinarvioinnissa arvioitiin lähinnä ylemmän ohjearvon ylittäneiden kuparin ja sinkin kulkeutumisriskejä terveydelle ja ympäristölle.

Molemmat metallit voivat ihmistoiminnan seurauksena maaperään päästyä esiintyä erilaisina yhdisteinä ja liukoisemmassa muodossa kuin maaperässä luontaisesti esiintyessään. Merkittävimmät kulkeutumisriskit ovat haitta-aineiden kulkeutuminen maaperässä vajovesien mukana. Maaperän pilaantuneisuuden arvioidaan olevan vanhaa, joten suurimman osan kulkeutumisesta arvioidaan jo tapahtuneen. Kupari- ja sinkkiyhdisteet voivat imeytyä elimistöön hengitysteitse tai nieltynä. Osa yhdisteistä on syöpää aiheuttavia sekä erittäin myrkyllisiä vesieliöille.

Kun kohteen tuleva maankäyttö, alueella todetut haitta-aineet ja alueen tuleva rakentamistaso otetaan huomioon, kohteessa ei arvioida olevan terveysriskiä ihmisille. Alueella ei arvioida olevan myöskään ekologista riskiä.

Esitetyn suunnitelman tavoitteena on poistaa alueelta haitta-ainepitoisuuksiltaan yli alemman ohjearvotason haitta-ainepitoisuuksia sisältävät pilaantuneet maa-ainekset yhden tutkimuspisteen kohdalta.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kohde kunnostetaan alueen rakennustöiden yhteydessä. Pilaantuneet maa-ainekset poistetaan rakentamisen tai kunnostuksen tavoitetasojen edellyttämiin syvyyksiin.

Pilaantuneet massat lajitellaan kaivun aikana eri jakeisiin pilaantuneisuuden mukaan siten, että eriasteisesti pilaantuneet massat kyetään luotettavasti ohjaamaan näiden pilaantuneisuustasoja vastaaviin vastaanottopaikkoihin. Pilaantuneet massat kaivetaan joko suoraan autoihin kuljetettavaksi pois tai läjitetään alueelle kasoihin jatkotoimenpiteitä tai mahdollista esikäsittelyä varten. Kaivun aikana pyritään erottelemaan suuret kivet ja mahdolliset jätejakeet.

Pilaantuneet maa-ainekset kuljetetaan kuormat peitettyinä vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisiä maa-aineksia. Maaperästä mahdollisesti löytyvät jätteet toimitetaan luvanvaraisiin vastaanotto- tai käsittelypaikkoihin. Pilaantuneen maan ja jätteen kuormille laaditaan siirtoasiakirjat.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Työmaalla on koko kunnostuksen ajan ympäristötekninen valvoja, joka tekee kenttähavaintoja, ottaa tarvittavat näytteet ja ohjaa pilaantuneen maa-aineksen kaivua.

Kaivutyön aikana tai ennen kunnostuksen aloittamista otetaan edustavia maanäytteitä pilaantuneen alueen laajuuden ja poistettavan maa-aineksen laadun tarkistamiseksi. Näytteistä analysoidaan kenttätesteillä öljyhiilivetyjen kokonaispitoisuuksia tai arseenin, kuparin, lyijyn ja sinkin pitoisuuksia. Kenttätestien tuloksista vähintään 10 %, kuitenkin vähintään kaksi näytettä jokaista kaivualuetta kohden, varmennetaan laboratorioanalyyseillä. Laboratoriossa analysoidaan kyseisellä kaivualueella todetut haitta-aineet sekä kaivun edetessä mahdollisesti esiintyvät muut haitta-aineet. Kaivu ulotetaan niin syvälle, että kunnostuksen tavoitepitoisuudet saavutetaan.

Pilaantuneiden maa-ainesten poistamisen jälkeen maaperän jäännöspitoisuudet otetaan edustavina 5–10 osanäytteen kokoomanäytteinä. Näytteitä otetaan orgaanisilla aineilla pilaantuneilla alueilla yksi näyte 100 m²:ä kohti. Epäorgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneilta alueilta otetaan kaivannon pohjasta vähintään yksi näyte 400 m²:ä kohti. Kaivannon seinämästä otetaan yksi näyte 200 m²:ä kohti. Näytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ko. kaivannossa on todettu alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi ja riskien arviointi

Mikäli pilaantuneisuuden todetaan jatkuvan kunnostusalueen ulkopuolelle tai pilaantuneita maa-aineksia ei voi kaivaa, esim maanalaisen rakenteen takia, ja kaivantoon jää pilaantunutta maa-ainesta, rajapinta merkitään huomioverkolla tai vastaavalla rakenteella.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Työmaa aidataan ja merkitään pilaantuneen maan kunnostamisesta kertovin kyltein.

Pilaantuneiden maa-ainesten leviämistä ympäristöön ehkäistään peittämällä pilaantuneiden maa-ainesten kuormat.

Työnaikaiset terveyshaitat ehkäistään työsuojelullisin keinoin. Normaaliin maanrakennusurakointiin liittyvien terveysriskien lisäksi kunnostustyössä voi altistua pilaantuneille maa-aineksille. Työntekijät käyttävät henkilökohtaisia suojavarusteita. Työturvallisuusasioiden noudattaminen on urakoitsijan vastuulla.

Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantoon suotautuvan veden määrää ja laatua tarkkaillaan töiden yhteydessä. Vesinäytteitä otetaan veden laadun perusteella esimerkiksi yksi näyte jokaista 500 kuutiometriä kohti. Pumpattava, viemäröintikelpoinen vesi, johdetaan jätevedenpuhdistamolle HSY:ltä pyydetyn luvan ehtojen mukaisesti. Tarvittaessa vedet esikäsitellään paikan päällä ennen viemäriin johtamista esimerkiksi kiintoaineen erotuksella. Tarvittaessa vedet toimitetaan imuautolla asianmukaiseen käsittelypaikkaan.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Alueen kaivantojen täytöissä voidaan käyttää hyödyksi alueelta kaivettuja pilaantumattomia maa-aineksia, mikäli niiden laatu täyttää geotekniset vaatimukset.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Mikäli kunnostustyön yhteydessä havaitaan aiemmista tutkimuksista poikkeavaa pilaantuneisuutta esimerkiksi siten, että maa-aines on pilaantunut muilla kuin aikaisemmin ilmoitetuilla haitta-aineilla tai poistettavan maa-aineksen määrä poikkeaa huomattavasti arvioidusta, asiasta ilmoitetaan välittömästi kunnostusta valvovalle viranomaiselle.

Tiedottaminen ja raportointi

Kohteen ympäristötekninen valvoja vastaa kohteen kirjanpidosta. Työmaapäiväkirjaan merkitään tiedot alueelta viedyistä pilaantuneista maa-aineksista, tiedot otetuista näytteistä, haitta-ainepitoisuuksista ja loppusijoituskohteista.

Kunnostuksesta laadittavassa loppuraportissa esitetään vähintään tunnistetiedot, työn vastuuhenkilöt, muut kunnostushankkeeseen osallistuneet tahot, poistettujen massojen määrä ja haitta-ainepitoisuudet, loppusijoituskohteet, kunnostustyön toteutus, jäännöspitoisuustiedot ja muut työnaikaiset analyysitulokset sekä kartta kunnostetuista alueista.

Kunnostuksen aloittamisesta ilmoitetaan kirjallisesti Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille. Pääurakoitsija vastaa mahdollisten katselmusten tilaamisesta ja ilmoituksen tekemisestä naapurikiinteistöihin.

Puhdistustyön ajankohta

Puhdistustyö tehdään joulukuun 2017 aikana.

Ilmoituksen käsittely

Tarkastus

Ympäristöpalvelut on tehnyt alueelle tarkastuksen 24.11.2017.

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on tarkastanut JM Suomi Oy:n ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Herttoniemessa osoitteessa Kirvesmiehenkatu 4 ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Ilmoitusalueelta on ilmoituksen mukaisesti poistettava maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen (VNA 214/2007) mukaiset alemmat ohjearvot tutkimuksissa todetuille haitta-aineille, sekä selvästi haitta-aineelta haisevat maa-ainekset (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Ilmoitusalueelta on poistettava tulevien rakennusten ulkopuolisilta pinnoittamattomilta alueilta 0,5 metrin syvyyteen asti maanpinnasta maa-ainekset, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Piha-alueille rakennettavilla pinnoittamattomilla lasten leikkialueilla on ilmoituksesta poiketen maan pintakerroksessa oltava vähintään yhden metrin kerros maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet alittavat kynnysarvot. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava ilmoituksesta poiketen maa-ainekset, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (VNA 214/2007, JhL 32)

Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JhL 3, 32 §)

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi vähintään 0,3 metriä paksu pilaantumattoman maan kerros, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. (VNA 2014/2007, JhL 2, 32 §)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluille ennen puhdistustyön päättämistä. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kaivua ohjaavat tutkimukset

Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä kyseisellä kaivualueella yli kynnysarvojen havaittujen haitta-aineiden pitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan luotettavasti ohjata haitta-ainepitoisuuksien mukaisesti vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisellä tavalla pilaantuneita maa-aineksia. Jokaiselta kaivualueelta on otettava riittävä määrä maaperänäytteitä. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyyseillä. Tarvittaessa maanäytteiden haitta-ainepitoisuuksia tulee määrittää riittävä määrä laboratoriotutkimuksilla, jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä. Laboratorionäytteistä on analysoitava vähintään kyseisellä kaivualueella aiemmissa tutkimuksissa yli kynnysarvojen todettujen epäorgaanisten ja orgaanisten haitta-aineiden sekä kaivutyön aikana mahdollisesti esiin tulevien muiden haitta-aineiden pitoisuudet. Aiempia tutkimustuloksia voidaan käyttää hyödyksi laadunvalvontatutkimuksissa. (JhL 32 §, YSL 6, 209 §, JL 12, 13 §)

Jäännöspitoisuustutkimukset

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on kaivualueelta otettava ilmoituksen mukaisesti kaivannon kokoon nähden riittävä määrä jäännöspitoisuusnäytteitä sekä kaivannon pohjasta että seinämiltä, jotta kaivualueelle jäävien haitta-ainepitoisten maa-ainesten laatu tulee luotettavasti varmistettua. Jäännöspitoisuusnäytteet on tutkittava ilmoituksen mukaisesti. (JhL 32 §, YSL 6 §)

Tutkimusmenetelmien ja laitteiden luotettavuus

Analyysi ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja –välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (JhL 32 §, YSL 6 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Rakennusten, laattojen tai vastaavien alapuolelle ei ole tarpeen asentaa huomiorakenteita. (JL 13 §, YSL 139 §)

Jos kaivualueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin orgaanisen haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kyseinen arvio tai suunnitelma on toimitettava ympäristöpalveluille tarkastettavaksi ennen ko. rakenteen asentamista tai työn jatkamista kyseisellä paikalla. (JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristöpalveluille on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

Huomio- ja eristysrakenteet tulee ilmoituksen mukaisesti dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JhL 32 §, YSL 139 §)

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Ulkopuolisten pääsy kunnostusalueelle tulee estää aitaamalla kunnostettava alue. (JL 13 §)

Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei maata tai haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, esikäsittelyn, välivarastoinnin, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (VNA 214/2007, JL 5, 15 §)

Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13 §, VNA 179/2012 11 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantoihin mahdollisesti kertyvistä vesistä on tehtävä riittävästi tutkimuksia niiden laadun selvittämiseksi. Vedet voidaan tutkia, kuten ilmoituksessa on esitetty. Kaivantovedet voidaan toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antamalla luvalla lupaehtoja noudattaen. HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöpalveluille ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §)

6. Pilaantuneen maan-aineksen varastointi alueella

Puhdistustyön on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella peitettyinä maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. (JL 13 §)

7. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan ilmoituksen mukaisesti käyttää kohteessa hyödyksi alueilla, joilla hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolelle tulee tiivis rakennekerros tai vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros. Maa-ainesten hyötykäytöstä on toimitettava yksityiskohtainen suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöpalveluille vähintään viikkoa ennen hyötykäytön aloittamista. Hyödyntäminen tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §).

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalveluille on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostussuunnitelmasta. Tarvittaessa on esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

9. Tiedottaminen ja raportointi

Ympäristöpalveluille on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitu ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. (YSL 172 §)

Pilaantuneisuuden jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn kunnostusalueen ulkopuolelle on viipymättä ilmoitettava ympäristöpalveluille ja kyseisen alueen maanomistajalle. Ympäristöpalveluille on toimitettava tarkasteltavaksi suunnitelma työn jatkamisesta tai tarvittavista toimenpiteistä kyseisellä paikalla. (JhL 21, 32 §, YSL, 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Puhdistustyön aikana ympäristöpalveluille tulee tiedottaa esimerkiksi puhelimitse tai sähköpostilla työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

Puhdistustyöstä on laadittava karttaliittein havainnoitu loppuraportti, joka on toimitettava ympäristöpalveluille ja maanomistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. Loppuraportissa on esitettävä tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista, tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio, yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista sekä esitys mahdollisesta jälkiseurannasta. (JL 120 §, YSL 172 §)

Kunnostuksen loppuraportti on liitettävä alueelle rakennettavien rakennusten huoltoasiakirjoihin. (YSL 139 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita jätehuoltolain säännöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011). Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Kohteen maaperä on pilaantunut pääasiassa ennen vuotta 1994 alueen aiemmasta toiminnasta.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet ja –menetelmä

Ilmoituksessa esitetyt kunnostustavoitteet on määritetty alueen käyttötarkoituksen ja riskinarvioinnin perusteella.

Lasten leikkialueiden pintakerroksissa tulee olla riittävän paksu kerros maa-aineksia, joissa haitta-aineiden pitoisuudet ovat alle kynnysarvojen, jotta lapset eivät leikkiessään voi altistua haitta-aineille. Asuinalueilla leikkialueet ovat läpi vuoden yleensä kovassa käytössä, jolloin maaperän eroosio on voimakasta, joten riittävän paksulla suojakerroksella suojellaan lapsia altistumiselta. Pinnoittamattomalla alueella tarkoitetaan, että alueen pintakerroksessa ei ole tiivistä kerrosta, kuten asfalttia tai laatoitusta, joka estää maan kulumista.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusis- ja huoltotöiden yhteydessä altistu haitta-aineille tai haitta-aineet pääse kulkeutumaan esim. asennettujen putkien kautta käyttöveteen.

Istutusalueilla kasvualustan haitta-ainepitoisuuksien rajoittamisella estetään työntekijöiden altistumista haitta-aineille istutusten perustamis-, muutos- ja huoltotöiden yhteydessä ja haitta-ainepitoisen maa-aineksen leviämistä esimerkiksi lasten leikkialueille.

Alueella on havaittu jätetäyttöä, ja erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle tai terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Suunnitelma työn jatkamisesta tarvitaan jatkotoimenpiteiden harkintaa varten.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa asianmukaiseen vastaanottopaikkaan.

Jäännöspitoisuusnäytteillä varmennetaan puhdistustavoitteiden täyttyminen. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää, ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa, on kaikista näytteistä tarpeen tutkia kaikkien niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä paikalla on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Laboratoriomenetelmillä varmennetaan kenttämittausmenetelmien luotettavuus.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen.

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Määräykset ovat tarpeen terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.

Pilaantuneen maan pölyäminen voi aiheuttaa em. haittoja, ja siksi pilaantuneen maan pölyäminen tulee huolellisesti estää esimerkiksi maata kastelemalla tai peittämällä maa-ainekset.

Pitämällä jätejakeet sekä eriasteisesti pilaantuneet maa-ainekset erillään estetään ympäristölle tai terveydelle aiheutuvaa vaaraa tai haittaa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset.

Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan esittäminen ympäristöpalveluille ennen vesien viemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa

6. Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella liikkuvien, työskentelevien tai asuvien ihmisten altistumista.

7. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle alueen tulevassa käytössä. Tämän vuoksi ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikkö tarkastaa suunnitelman, jossa on käsitelty myös em. vaikutuksia riittävästi hyötykäytön teknisen toteuttamisen esittämisen lisäksi.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa haittaa ympäristölle tai terveydelle. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella.

Hyötykäytettävät maa-ainesten määrä- ja laatutiedot ja sijainnit tulee dokumentoida loppuraportissa. Tietoja tarvitaan viranomaisvalvonnassa

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalvelut voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

9. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneisuuden jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Loppuraportissa tulee esittää alueet, joihin jää alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisia maa-aineksia, jotta alueen mahdollisissa tulevissa kaivutöissä pilaantuneet maa-ainekset tiedetään ottaa huomioon.

Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Loppuraportin liittäminen huoltoasiakirjoihin turvaa osaltaan kyseisen selontekovelvollisuuden täyttymistä.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristölautakunta 19.5.2015, 209 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 § Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §Valtioneuvoston asetus jätteistä (jäteasetus) (179/2012) 3, 4, 11, 24 §Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja se on voimassa toistaiseksi.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun JM Suomi Oy:lle.