Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ja Skanska Talonrakennus Oy:n ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Punavuoressa Telakkarannan alueella

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ja Skanska Talonrakennus Oy:n tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijät

Helsingin kaupunki
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit
PL 2214
00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus: 0201256-6

Yhteyshenkilö:
Kati Valkama, puhelin (09) 310 36573,
sähköposti kati.valkama@hel.fi

Skanska Talonrakennus Oy
PL 114
00101 Helsinki
Y-tunnus: 1772433-9

Yhteyshenkilö:
Satu Ryynänen, puhelin 040 7278 902,
sähköposti satu.ryynanen@skanska.fi

Alueen omistajat

Alueen omistavat Helsingin kaupunki ja Skanska Talonrakennus Oy, joiden välillä on sopimus, jonka perusteella vastuut on jaettu omistajien välillä.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoituksessa esitetty alue sijaitsee Helsingin 5. kaupunginosassa (Punavuori) Telakkakadun länsipuolella. Alue rajautuu Telakkakatuun, Munkkisaarenkatuun ja Telakka-alueeseen.

Ilmoitusalueeseen kuuluvat seuraavat kiinteistöt:

- 91-20-176-17 (Kiinteistö Oy Telakkakatu 6)
- 91-5-132-2
- 91-5-132-3 (Kiinteistö Oy Helsingin Telakkarannan Messinkivalimo)
- 91-5-132-4
- 91-5-132-5 (Kiinteistö Oy Telakkakatu 6)

ja osia kiinteistöistä:

- 91-20-176-20 (As. Oy Helsingin Annex)
- 91-20-9901-100
- 91-5-9901-100
- 91-5-9906-100.

Ilmoitusalueen pinta-ala on noin 2,3 hehtaaria.

Alueella on aiemmin sijainnut Hietalahden telakan toimintoja. Alueella on ollut useita toimijoita, ja rakennuksilla on ollut eri vuosikymmenillä eri käyttötarkoituksia.

Nosturin rakennus on valmistunut 1950-luvulla, ja se on toiminut mm. varusteluvarastona, ja siellä on varastoitu ja kunnostettu dieselmoottoreita sekä säilytetty palavia nesteitä. Rakennuksen läpi kulkeva pistoraide on purettu vuonna 1973, ja osa alueella olleista rakennuksista on purettu 1970- ja 1980-luvuilla. Alueelle rakennettujen uusien rakennusten perustukset on louhittu kallioon.

Alueen eteläosassa sijainnut konepajahalli on valmistunut 1916 ja sen kylkeen rakennettu työpaja 1930-luvulla. Vuonna 1899 rakennettu puutyöpaja tuhoutui tulipalossa ja se korvattiin uudella 1930-luvulla, jolloin rakennettiin myös lämpökeskus puutyöpajan viereen. Sisätiloissa ei suullisten tietojen mukaan ole varastoitu kemikaaleja. Kattilahuoneessa on sijainnut maanalainen öljysäiliö, joka on saatujen tietojen mukaan myöhemmin siirretty kattilahuoneen ulkopuolelle. Työpajarakennuksessa on toiminut koulu 1980-luvun loppupuolelle saakka.

Nosturin kiinteistö toimii nykyisin musiikin monitoimitalona, jossa sijaitsee mm. ravintola, konserttisali ja harjoitustiloja. Telakkakatu 8:ssa toimii liikuntahalli ja pysäköintitalo sekä myymälä- ja ravintolatiloja. Alueella on lisäksi paljon toimistoja, liiketiloja ja muita vastaavia väliaikaisia toimintoja.

Piha-alueet ovat suurimmalta osalta asfaltoituja.

Ilmoitusalueella sijaitsee kaksi satamanosturia ja nosturirata, joissa on massiiviset, betonista valetut perustusrakenteet, jotka ulottuvat laajalle alueelle myös nostureiden ympäristöön. Nosturirata kulkee lähes koko rannan pituudella. Nosturit tulevat säilymään alueella.

Voimassa olevassa asemakaavassa numero 12100 korttelit 5130 ja 5131 on osoitettu liike- ja toimitilarakennusten sekä asuinkerrostalojen korttelialueeksi, jossa on teollisuushistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti suojeltavia rakennuksia (KTYA/s). Kortteli 5133 on asemakaavassa osoitettu teollisuushistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaaksi kulttuuri- ja viihderakennusten korttelialueeksi (PYV/s). Kortteliin 5133 on tehty asemakaavan muutosehdotus, jossa kortteli 5133 on osoitettu teollisuushistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaaksi palvelu-, liike- ja toimitilarakennusten korttelialueeksi (PK/s). Lisäksi korttelista 5133 on erotettu kortteli 5134, joka on osoitettu palvelu-, liike- ja toimitilarakennusten korttelialueeksi (PK). Asemakaavaehdotus on päivätty 25.4.2017 ja sen muistutusaika on päättynyt 10.7.2017. Kaavaehdotukseen sisältyy myös osa kiinteistöstä 91-20-176-20, joka ei kuulu ilmoitusalueeseen.

Osa alueen rakennuksista on suojeltu teollisuushistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti sekä kaupunkikuvallisesti arvokkaina. Kyseisiä rakennuksia ei saa purkaa ja mm. niiden julkisivuihin tai yksityiskohtiin ei saa tehdä sellaisia korjaustöitä, jotka heikentävät niiden rakennustaiteellista, kaupunkikuvallista tai historiallista arvoa ja ominaispiirteitä. Lisäksi kaavamääräyksissä on annettu määräyksiä rakennusten sisätiloihin liittyvien osien säilyttämisestä.

Hietalahdenlaiturin ulkotilassa olevia telakkatoimintaan liittyneitä ja teollisuushistoriasta kertovia osia ja rakennelmia, kuten satamanosturit, tulee säilyttää (kaavassa merkintä s-1). Kaavassa nostureihin sallitaan kuitenkin uutta käyttötarkoitusta ja turvallisuutta palvelevia korjaustoimenpiteitä.

Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat alueen välittömässä läheisyydessä noin 30 metrin päässä alueen rajauksesta. Alueen rakentuessa vaiheittain lähimmät rakennukset ovat ilmoitusalueelle tulevat rakennukset. Lähin päiväkoti sijaitsee noin 30 metrin päässä ja lähin koulu noin 180 metrin päässä.

Pilaantumisen syy

Maaperän pilaantuneisuus on aiheutunut aikaisemmasta toiminnasta ja tehdyistä täytöistä.

Muut kunnostukset

Alueen pohjoispäädyssä on tehty pilaantuneen maaperän kunnostusta rakentamisen vaatimassa laajuudessa perustusten ja viemäreiden rakentamisen vuoksi. Kunnostuksen toteutus, jäännöspitoisuudet ja kunnostetun alueen sijainti on esitetty raportissa: Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto, Kunnostuksen loppuraportti, Telakkakatu 8, Y6199, 3.9.1999, Viatek Oy.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Helsingin kaupungin johtamisen jaosto on päätöksellään 22.5.2017 (§ 93) siirtänyt tämän toimivallan ympäristönsuojeluyksikön päällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on 25.8.2017 saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluihin.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:

- Skanska Talonrakennus Oy, Telakkaranta, Kunnostuksen yleissuunnitelma, 23.8.2017, Ramboll Finland Oy.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Alue on kokonaisuudessaan rakennettua ja ylimmät maakerrokset ovat rakennettuja täyttömaakerroksia. Maan pinnan taso vaihtelee alueella noin +2,2…+5,9 metrissä. Kallion pinnan taso vaihtelee noin -7,2…+2,5 metrissä. Kalliota on osin louhittu alueen rakentamisen yhteydessä. Syvimmillään noin tasolla, -6,3 metriä, kallion pinta on alueen pohjoispäädyssä ja korkeimmillaan, noin tasolla +5,7 metriä, Telakkakadun puoleisessa osassa, jossa kallion päällä on maata vain noin 20 cm.

Alueen länsiosassa noin 1,5 metrin paksuisen täyttömaakerroksen alapuolella on havaittu pääosin louhetäyttöä, jonka seassa on luultavasti vain vähän hienoainesta.

Alue ei sijaitse luokitetulla pohjavesialueella.

Tutkimusten yhteydessä tehtiin satunnaisia havaintoja vedestä kallion painanteissa. Alue sijaitsee merenrannalla, ja alueen pohjavesi on yhteydessä mereen, joten pohjaveden pinnankorkeus vaihtelee meren pinnan vaihteluiden mukana. Suuressa osassa aluetta kallion pinta on meren pintaa ylempänä.

Haitta-ainetutkimukset

Alueella on tehty useita pilaantuneisuustutkimuksia, riskinarvioita ja kunnostussuunnitelmia vuosien 1999–2012 aikana. Raportit on lueteltu kunnostuksen yleissuunnitelmassa. Lisäksi kunnostussuunnittelussa on käytetty lähtöaineistona myös vuoden 2010 pohjatutkimuksia, jotka on esitetty raportissa: Skanska Hietalahti, Pohjarakennesuositus, hankesuunnittelu, 82131035, 22.12.2010, Ramboll Finland Oy.

Puutyöpajan ja konepajan rakenteista on tehty pilaantuneisuustutkimus vuonna 2005, jotka on esitetty raportissa: Sato Oy, Telakkakatu 6–8, rakenteiden haitta-aineselvitys, 82109141–02, 12.4.2005, Ramboll Finland Oy.

Maaperä

Analyysitulosten raportoinnissa on hyödynnetty valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) esitettyjä viitearvoja.

Maaperätutkimusten tulosten perusteella alueen maaperä on pääosin pilaantunut metalleilla. Viitteelliset vaarallisen jätteen pitoisuudet ylittävinä pitoisuuksina on paikoin todettu lyijyä ja sinkkiä. Kuparin, lyijyn ja sinkin pitoisuudet ylittävät suurella osalla aluetta vähintään alemmat ohjearvot ja monin paikoin myös ylemmät ohjearvot. Satunnaisesti on todettu myös elohopean pitoisuuksissa ylemmän ohjearvon ylityksiä. Nikkelin pitoisuus on ylittänyt ylemmän ohjearvon kahdessa ja vanadiinin yhdessä näytteessä. Erityisesti kuparin, lyijyn ja sinkin pitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti ja samassa näytteessä kenttämittausten ja laboratorioanalyysien tulokset saattavat erota merkittävästi toisistaan. Tulosten vaihtelu viittaa siihen, että metalleja esiintyy alueen maaperässä ”hippuina”, eivätkä ne ole jakautuneet näytteisiin tasaisesti.

Syanidien pitoisuus on analysoitu neljästä näytteestä, joissa kaikissa pitoisuus alitti kynnysarvon.

Polyaromaattisista hiilivety-yhdisteistä (PAH) alueella on todettu ylemmät ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina fluoranteenia kahdessa pisteessä. Viidessä pisteessä PAH-yhdisteiden summapitoisuus on ylittänyt alemman ohjearvon. Naftaleenin pitoisuus on ylittänyt alemman ohjearvon yhdessä näytteessä.

Öljyhiilivetyjä alueella on todettu satunnaisesti pieninä pitoisuuksina. Öljyhiilivetyjen C10-C40 summapitoisuus on ylittänyt kynnysarvon 15 näytteessä. Öljyhiilivetyjen keskitisleiden C10-C21 pitoisuudet ovat ylittäneet alemman ohjearvon viidessä näytteessä ja raskaiden jakeiden C21-C40 kolmessa näytteessä. Bensiinijakeiden pitoisuudet alittivat pääosin analyysimenetelmien määritysrajat eikä alemman ohjearvon ylityksiä todettu.

Polykloorattujen bifenyyliyhdisteiden (PCB) pitoisuudet on tutkittu 11 näytteestä, joista kahdessa pitoisuus ylitti kynnysarvon.

Haihtuvista orgaanisista yhdisteistä (VOC) merkittävimpinä pitoisuuksina on todettu trikloorieteeniä, jonka pitoisuus kolmessa näytteessä on ylittänyt ylemmän ohjearvon ja kolmessa alemman ohjearvon. Suurin trikloorieteenin pitoisuus oli 24,8 mg/kg. Alemmat ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina on todettu paikoin myös tetrakloorieteeniä ja bentseeniä.

Tributyylitinan ja trifenyylitinan (TBT, TPT) pitoisuudet on analysoitu kahdesta näytteestä, ja pitoisuudet alittivat analyysimenetelmän määritysrajan.

Täyttömaan seassa havaittiin pieniä määriä rakennusjätettä, kuten betonia ja leca-soraa. Syvemmissä maakerroksissa havaittiin puuta.

Pilaantuneen maan kokonaismääräksi alueella arvioidaan noin 26 000 m³ktr, mistä lievästi pilaantuneita alemmat ohjearvot ylittäviä maa-aineksia on noin 13 000 m³ktr, voimakkaasti pilaantuneita ylemmät ohjearvot ylittäviä noin 10 000 m³ktr ja viitteellisen vaarallisen jätteen raja-arvon ylittäviä noin 3 000 m³ktr. Lisäksi pitoisuuksiltaan kynnysarvotason ylittäviä mutta alemman ohjearvotason alittavia maa-aineksia arvioidaan olevan noin 14 000 m³ktr.

Huokosilma

Nosturin rakennuksen riskinarvioinnin yhteydessä vuonna 1999 on tehty myös huokosilmatutkimuksia, joiden VOC-pitoisuudet ovat alittaneet kaikkien tutkittujen yhdisteiden osalta analyysimenetelmän määritysrajat.

Huokosilman haitta-ainepitoisuuksille ei Suomessa ole asetettu vertailuarvoja, joten pitoisuuksia verrataan sisäilman vertailuarvoihin. Kunnostussuunnitelmassa on esitetty laskennalliset laimenemiskertoimet eri yhdisteille huokos- ja sisäilman välillä. Laimenemiskertoimet vaihtelevat välillä 0,00080–0,00094.

Määritysrajat ovat useille yhdisteille nykyisiä TCA-arvoja (suurin turvallinen hengitysilman pitoisuus) korkeammat, mutta alittavat kaikkien analysoitujen yhdisteiden osalta työympäristöjen haitattomat pitoisuudet. Kunnostussuunnitelmassa on esitetty käytettyjen huokosilman analyysimenetelmien määritysrajat ja sisäilman TCA- ja HTP-arvot.

Rakenteiden haitta-ainetutkimukset

Rakenteiden haitta-ainetutkimuksissa konepajahallin puulattiassa on todettu korkeita hiilivetyjen kokonaispitoisuuksia. Osassa näytteistä hiilivetypitoisuudet koostuivat suurimmalta osin voiteluöljyistä ja dieselistä. Hiilivetyjä todettiin myös konepajan seinissä ja pilareissa. Osassa hiilivetyanalyyseistä todettiin myös mm. PAH-yhdisteitä ja tunnistamattomia yhdisteitä sekä rasvahappojohdannaisia. Konepajahallin lattia on myöhemmin purettu ja maalipintoja poistettu. Myös konepajahallin betonirakenteissa on todettu PAH- ja PCB-yhdisteitä. Konepajahallin maalipinnoissa on todettu metalleja, kuten lyijyä ja sinkkiä.

Puutyöpajassa ei aistinvaraisesti havaittu kemikaalien aiheuttamaa pilaantuneisuutta, mutta myös puutyöpajan maalipinnoissa on todettu korkeita metallipitoisuuksia. Sekä konepajahallissa että puutyöpajassa metallien on arvioitu olevan hyvin ohuessa pintakerroksessa, koska suurimmat pitoisuudet todettiin suoraan seinästä tehdyissä kenttämittauksissa, ja murskatuissa noin kahden cm:n paksuudelta otetuissa näytteissä todetut pitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Riskinarviointi

Alueen maaperässä on todettu haitallisia yhdisteitä, joista osa on haihtuvia ja osa heikosti kulkeutuvia. Pilaantuneet maa-ainekset ovat osin pohjaveden pinnan alapuolella, ja pohjavesi on yhteydessä mereen. Alueen pohjavesi ei laadultaan sovellu talousvesikäyttöön merivedestä aiheutuvan suolapitoisuuden ja täytöistä pohjaveteen kulkeutuneiden haitta-aineiden vuoksi. Alue ei myöskään ole yhteydessä luokiteltuihin pohjavesialueisiin. Vesijohdot sijoitetaan pilaantumattomalla maa-aineksella täytettäviin kaivantoihin, joten haitta-aineiden kulkeutuminen talousveteen ei ole mahdollista.

Tällä hetkellä valtaosa alueesta on päällystetty, joten haitta-aineille altistuminen suoran kosketuksen tai ruoansulatuksen kautta ei ole mahdollista. Päällyste myös vähentää pilaantuneiden maakerrosten läpi suotautuvan vajoveden määrää.

Pilaantuneet pintamaat korvataan rakentamisen yhteydessä rakennekerroksilla tai pilaantumattomilla maa-aineksilla, joten altistuminen ihokosketuksen tai maan syömisen kautta ei ole mahdollista myöskään tulevaisuudessa.

Alueella ei viljellä ravintokasveja, joten niiden kautta ei tapahdu altistumista.

Pilaantuneita maa-aineksia on myös rakennusten alla, joten haihtuvien yhdisteiden kulkeutuminen maaperästä sisäilmaan on mahdollista. Osaan rakennuksista sijoitetaan kellarikerroksiin pysäköintitilaa, joten kyseisiltä alueilta pilaantuneet maa-ainekset poistetaan rakentamisen vuoksi.

Käsitteellisen mallin mukaan mahdollisina kulkeutumisreitteinä tarkastellaan haitta-aineiden kulkeutumista pohjaveden välityksellä mereen ja maaperästä huokosilman kautta rakennuksiin.

Kriittisinä haitta-aineina tarkastellaan kaikkia haitta-aineita, joiden pitoisuudet ovat ylittäneet alemmat ohjearvot sekä sellaisia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, joiden pitoisuudet ovat ylittäneet kynnysarvot.

Kunnostussuunnitelmassa on esitetty kriittiset haitta-aineet ja niiden kemialliset ominaisuudet. Dikloorieteeneille on riskinarvioinnissa käytetty 1,2-cis-dikloorieteenin kemiallisia ominaisuuksia, koska se on dikloorieteenin rakenneisomeereistä ainoa, jota kohteessa on todettu.

Riskinarvioinnissa on määritetty haitattomat pitoisuudet myös vinyylikloridille, koska se on alueella todettujen kloorattujen yhdisteiden hajoamistuote, ja vaikka sitä ei ole alueen maaperässä tutkimuksissa todettu, on mahdollista, että sitä kunnostuksen yhteydessä havaitaan maaperässä, pohjavedessä tai huokosilmassa.

Kulkeutuminen mereen

Ilmoitusalue on meren rannassa Hietalahden pohjukassa. Tällä hetkellä alueen pohjoisosassa pilaantuneen maaperän ja meren välissä on rantamuuri, jonka kunnostamista Helsingin kaupunki suunnittelee.

Hietalahdessa on ollut telakkatoimintaa 1800-luvulta lähtien ja Jätkäsaaressa ja Hernesaaressa on ollut satamatoimintaa vuosikymmeniä ja satamatoiminta myös jatkuu alueilla. Alueella ei siten ole suurta ekologista merkitystä myöskään tulevaisuudessa, joten alueelta mahdollisesti kulkeutuvista haitta-aineista ei arvioida aiheutuvan merkittävää kuormitusta. Kunnostuksen aikana haitta-aineiden vapautumista ympäristöön hallitaan tarvittaessa mm. välivarastokasojen ja kaivurintausten peittämisellä.

Jätteelliset ja pilaantuneet täyttömaa-ainekset ovat olleet alueella vuosikymmeniä, joten herkimmin kulkeutuvat haitta-aineet ovat ehtineet liueta veteen tai haihtua huokosilmaan ja sitä kautta ulkoilmaan. Haitta-aineiden kulkeutumista mereen tai ilmoitusalueen ulkopuolelle rakentamisen jälkeisessä tilanteessa ei arvioida merkittäväksi. Kulkeutumisriski pienenee todennäköisesti nykyisestä, koska alueen rakentuessa hulevesien hallinta tehostuu ja pilaantuneiden maa-ainesten läpi suotautuva vesimäärä pienenee entisestään. Lisäksi osa pilaantuneista massoista poistetaan alueelta.

Altistus sisäilman kautta

Kaikissa ilmoitusalueen rakennuksissa alimmat kerrokset ovat muussa kuin asuinkäytössä. Näissä tiloissa sisäilman vertailuarvoina voidaan käyttää työpaikkojen ilman haitalliseksi tunnettuja pitoisuuksia, HTP-arvoja.

Ympäristöministeriön Suomen rakentamismääräyskokoelman D2 mukaan muiden epäpuhtauksien pitoisuus voi tavanomaisissa tiloissa olla yleensä korkeintaan1/10 työpaikkojen ilman haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista (HTP), kun yksittäisen aineen vaikutus on täysin hallitseva. Jos ilmassa esiintyy useita haitallisiksi tunnettuja aineita, joiden yhteisvaikutusta ei tunneta, katsotaan hyväksyttävän pitoisuuden ylittyneen, jos haitta-aineiden pitoisuudet jaettuna vastaavilla HTP-arvoilla lasketaan yhteen ja saatu luku ylittää arvon 0,1.

Syöpävaarallisille aineille (bentseenille ja vinyylikloridille) on käytetty valtioneuvoston työturvallisuuslain nojalla antamissa päätöksissä ja asetuksissa määrättyjä sitovia raja-arvoja työpaikan ilman epäpuhtauksille. Sitoville raja-arvoille on tässä arviossa varovaisuusperiaatteen mukaisesti käytetty kerrointa 0,1.

Työterveyslaitos on asettanut haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuuden (TVOC) vertailuarvoksi työympäristön sisäilmassa 250 µg/m³, jota Ympäristöhallinnon ohjeessa 6/2014 suositellaan käytettäväksi myös asuin- ja toimistotyyppisten rakennusten TVOC-pitoisuuksien vertailuarvoksi. TVOC-alue kattaa n-heksaanin ja n-heksadekaanin välisen kiehumispistealueen (69–287 °C). Arvo ei perustu sallittuun enimmäisaltistukseen, mutta pitoisuustasolla voi olla yhteys mm. hajuhaittaan ja sen seurauksena asumisviihtyvyyden heikkenemiseen.

Kunnostussuunnitelmassa on esitetty yhteenveto käytetyistä sisäilman vertailuarvoista ja mihin ne perustuvat.

Koska maan pinnan yläpuolella olevissa kerroksissa pitoisuudet laimenevat pääasiassa ilmanvaihdon ja esimerkiksi rakennuksen ovien ja ikkunoiden ilmavuotojen seurauksena, ei haitta-aineiden arvioida kulkeutuvan liike- ja toimistotiloista asuinkerroksiin merkityksellisinä määrinä.

Haitta-aineiden kulkeutumista rakennuksen sisäilmaan on arvioitu Ympäristöhallinnon ohjeen 6/2014 yksinkertaisella laimenemiskerroinlaskennalla. Alla olevassa taulukossa 1. on esitetty laskennalliset yhdisteiden laimenemiskertoimet, haitattomat pitoisuudet huokosilmassa, huokos-/pohjavedessä ja maaperässä, kun rakennusten alimmat kerrokset ovat muussa kuin asuinkäytössä. TVOC-pitoisuuden osalta laimenemiskertoimena huokos- ja sisäilman välillä on käytetty suurinta yksittäiselle yhdisteelle (dikloorieteeni) määritettyä laimenemiskerrointa. Haitattomia TVOC-pitoisuuksia vedessä ja maaperässä ei yhdisteiden vaihtelevien kulkeutumisominaisuuksien vuoksi ole voitu määritellä.

Kohteessa on tehty kertaluonteinen huokosilmamittaus vuonna 1999, jolloin määritettyjen yhdisteiden pitoisuudet alittivat määritysrajat, jotka olivat kaikkien määritettyjen yhdisteiden osalta laskennallisia haitattomia huokosilman pitoisuuksia pienemmät.

Öljyhiilivety-yhdisteiden kulkeutumista ei kohteessa ole voitu arvioida laskennallisesti, koska niiden tarkkaa fraktiokohtaista koostumusta ei tunneta. Ottaen huomioon pilaantuneisuuden iän ja todettujen öljyhiilivetypitoisuuksien vähäisyyden onkin arvioitu, että öljyhiilivetyjä ei kohteessa esiinny sellaisina pitoisuuksina tai sellaisissa muodoissa, että niitä voisi merkityksellisinä määrinä kulkeutua sisäilmaan.

Pohjaveden pinnan alapuolelta haitalliset yhdisteet eivät haihdu suoraan huokosilmaan, vaan liukenevat ensin veteen ja haihtuvat siitä huokosilmaan. Pohjaveden pinnan alapuolelta haitta-aineiden haihtumista huokosilmaan ei merkittävästi tapahdu. Kohteessa pohjaveden vaihtuvuus on meren läheisyyden vuoksi voimakasta, ja pitoisuudet laimenevat nopeasti.

Työnaikaiset riskit

Kaivutyöt alueella voivat aiheuttaa kiintoaineksen vapautumista maaperästä veteen, ja sen seurauksena kiintoainekseen sitoutuneiden haitta-aineiden tehokkaampaa kulkeutumista. Kaivutyön aikana mahdollisesti tapahtuva kiintoaineksen tehostunut vapautuminen veteen on hetkellistä, eikä siitä ole arvioitu aiheutuvan merkittävää pitkäaikaista kuormitusta ympäristöön.

Kaivutyön aikana kiinnitetään huomiota vesien hallintaan. Haitta-aineiden vapautumista kaivetuista maa-aineksista ja kaivannoista estetään peittämällä tarvittaessa kasat ja kaivurintaus, mikäli kaivantoja joudutaan pitämään auki tai massoja välivarastoimaan pitkäaikaisesti, esimerkiksi viikonlopun yli tai voimakkaiden sateiden aikana.

Osa alueella todetuista haitta-aineista on luokiteltu vesiympäristölle vaarallisiksi aineiksi. Jos kaivantovesiä joudutaan kunnostuksen yhteydessä pumppaamaan, niiden laatu varmistetaan.

Riskinarvioinnin epävarmuudet

Laskenta olettaa suljetun systeemin, jossa haitta-ainepitoisuudet hakeutuvat tasapainoon maaperän, huokosveden ja huokosilman välille. Tulokset edustavat teoreettisia, hetkellisiä enimmäispitoisuuksia. Laskenta yliarvioi haitattomia pitoisuuksia merkittävästi, sillä se ei huomioi haitta-aineiden kulkeutumista systeemin ulkopuolelle, haitta-aineiden hajoamista eikä haitta-aineiden kokonaismäärän pienenemistä ajan myötä. Todellisuudessa haitattomat pitoisuudet pohjavedessä ja maaperässä ovat laskennan osoittamia suurempia, mutta yllä olevassa taulukossa 1. esitettyjä haitattomia pitoisuuksia voidaan pitää varmuudella riskittöminä.

Kohteeseen rakennetaan uudisrakennuksia sekä suojeltuja ja säilytettäviä rakennuksia kunnostetaan. Rakentamisessa tavoitteena on, että rakennusten alapohjien läpi ei kulkeudu ilmaa tai haitallisia aineita sisäilmaan. Koska vuodot ovat kuitenkin mahdollisia, esimerkiksi rakenteiden liitoskohdissa ja läpivienneissä sekä rakennusten ikääntyessä, on laskennassa oletettu, että pieniä määriä vuotoilmaa voi päästä maaperästä rakennuksiin. Laskennassa käytetyt vertailuarvot on valittu siten, että niistä ei pitkäaikaisessa altistuksessa rakennusten suunnitellussa käyttötarkoituksessa aiheudu terveyshaittaa.

Kohteen maaperästä on tehty kattavasti tutkimuksia, mutta alueen pohjavedestä ja huokosilmasta tutkimustuloksia on vähän. Haitta-aineiden tarkkaa jakautumista maaperän, pohjaveden ja huokosilman välillä nykytilassa ei tunneta. On kuitenkin käytännössä mahdotonta, että huokosilman tai pohjaveden pitoisuudet ylittäisivät taulukossa 1. esitetyt haitattomat pitoisuudet.

Öljyhiilivetyjen tarkkaa fraktiojakaumaa kohteessa ei tunneta, joten niiden osalta laskennallista riskitarkastelua ei tehty.

Puhdistuksen tarve ja tavoitteet

Terveysriskien hallinta

Ainoaksi merkitykselliseksi altistusreitiksi kohteessa on tunnistettu rakennusten sisäilma, johon haitta-aineita voi teoriassa kulkeutua maaperästä. Haihtuvista yhdisteistä aiheutuvia terveysriskejä voidaan hallita joko poistamalla haitta-aineilla pilaantuneet maa-ainekset maaperästä käyttäen riittäviä kunnostustavoitteita tai poistamalla kulkeutumisreitti maaperästä sisäilmaan rakenteellisilla ratkaisuilla. Jos alueelle halutaan jättää kunnostustavoitteet ylittäviä pitoisuuksia, haitta-aineiden jakautumista maaperän, veden ja huokosilman välillä selvitetään tarvittaessa tarkentavilla pohjavesi- ja huokosilmatutkimuksilla.

Riskinarvioinnin perusteella haihtuville yhdisteille esitetään maaperässä pohjaveden pinnan yläpuolella kunnostustavoitteiksi rakennusten alapuolella ja kolmen metrin etäisyydellä rakennusten seinälinjasta laskennallisesti määritettyjä haitattomia pitoisuuksia alaspäin pyöristettyinä.

Alla olevassa taulukossa 2. on esitetty haihtuville yhdisteille laskennallisten kunnostustavoitteiden vertailu todettuihin enimmäispitoisuuksiin maaperässä sekä alempiin ja ylempiin ohjearvoihin.

Vertailun perusteella alueen maaperässä on todettu bentseeniä ja trikloorieteeniä yli esitettyjen kunnostustavoitteiden. Tavoitepitoisuudet ovat ylittyneet kahdessa pisteessä. Näitä haitta-aineita lukuun ottamatta todetut enimmäispitoisuudet ovat yksittäisten yhdisteiden osalta niin pieniä ja esiintyminen alueella vähäistä, että haihtuvien yhdisteiden summapitoisuudesta ei arvioida aiheutuvan terveysriskejä tai viihtyvyyshaittaa.

Pohjaveden pinnan alapuolelle ei ole tarpeen määrittää kunnostustavoitteita.

Koska öljyhiilivetyjen koostumusta ei tunneta alueella tarkkaan, ei öljyhiilivedyille ole määritetty laskennallisia haitattomia pitoisuuksia. Koska osa öljyhiilivetyjen keskitisleisiin sisältyvistä fraktioista on herkästi kulkeutuvia, käytetään bensiinijakeiden C5-C10 ja keskitisleiden C10-C21 kunnostustavoitteina rakennusten alapuolella ja kolmen metrin etäisyydellä rakennusten seinälinjasta alempaa ohjearvoa ja heikommin haihtuville raskaille jakeille C21-C40 ylempää ohjearvoa. Mikäli alueelle halutaan jättää esitettyä korkeampia öljyhiilivetypitoisuuksia, tehdään öljyhiilivetyjen fraktiokohtainen analyysi ja tarvittaessa laajennetaan riskinarviota.

Mikäli maa-ainesten poistaminen rakennusten alta tai vierestä todetaan teknisesti tai taloudellisesti liian vaativaksi, tehdään peruskorjauksen yhteydessä seuraavat toimenpiteet sisäilmariskin hallitsemiseksi:

- Jäävät alapohjalaatat ja maanpinnan alapuolella sijaitsevat seinärakenteet tiivistetään ottamalla erityisesti huomioon rakenneliittymien ja läpivientien tiivistykset. Uudet alapohjat rakennetaan tiiviiksi.

- Alapohjan alapuolelle järjestetään tuuletus, joko tuuletettu alustatila tai ns. radonputkisto, joka on erillään asuinkerrosten ilmanvaihdosta.

Rakenteiden tiiviys varmistetaan rakentamisen jälkeen merkkiainekokeilla.

Yleiset alueet ja piha-alueet

Riskinarvioinnin perusteella alueilla, joille ei sijoiteta rakennuksia, ei ole tarvetta riskinhallintatoimenpiteille.

Alueelta poistetaan rakentamisen vuoksi pintamaita, jotka korvataan pilaantumattomilla maa-aineksilla tai rakennekerroksilla. Päällystetyillä tai päällystettävillä ja säilytettävien rakenteiden alueilla rakennekerrokset arvioidaan riittäväksi eristeeksi estämään suora kosketus pintamaahan ja vähentämään suotovesien syntymistä. Päällystämättömillä alueilla varmistetaan, että vähintään 0,5 metriä maanpinnasta on pilaantumatonta maa-ainesta, jossa haitta-aineiden pitoisuudet alittavat alemmat ohjearvot.

Rakennettavissa johtokaivannoissa putkien ja alueelle jäävän pilaantuneen maa-aineksen väliin rakennetaan vähintään 30 cm paksu suojakerros pilaantumattomasta maa-aineksesta. Mikäli vesijohtolinjoja rakennetaan alueille, joilla on todettu tai kunnostuksen aikana todetaan herkästi kulkeutuvia haitta-aineita, tarkastellaan putkien suojaetäisyys ja putkimateriaalit tapauskohtaisesti erikseen. Tehdyissä tutkimuksissa tulevien johtolinjojen läheisyydessä on havaittu öljyhiilivetyjen keskitisleitä, naftaleenia ja trikloorieteeniä.

Alueen maaperään istutetaan puita. Istutettavien puiden juuristojen ympäriltä poistetaan pilaantuneet maa-ainekset alempaan ohjearvotasoon saakka, jotta haitta-aineita ei pääsisi leviämään ympäristöön puiden mahdollisesti kaatuessa.

Lisäksi rakennettavilta alueilta poistetaan pohjaveden pinnan yläpuolelta maa-ainekset, joissa orgaanisten haitta-aineiden tavoitepitoisuuksina käytetään viitteellisiä vaarallisen jätteen raja-arvoja. Metallien osalta kunnostustavoitteet asetetaan vain pintamaille.

Suojeltujen kansi- ja nosturirakenteiden (nosturit ja nosturirata) alapuolelle ei lähtökohtaisesti aseteta kunnostustavoitteita, koska säilytettävien rakenteiden alta maa-ainesten kaivu rakenteita vahingoittamatta on erittäin vaikeaa, eikä sillä saavuteta ympäristön kannalta merkityksellisesti parempaa puhdistustulosta. Mikäli rakenteiden alla todetaan orgaanisia haitta-aineita viitteellisen vaarallisen jätteen raja-arvot ylittävinä pitoisuuksina, tarkastellaan riskienhallinnan tarve ja menetelmät aina erikseen tapauskohtaisesti.

Pohjaveden pinnan alapuolella sijaitseville maa-aineksille ei aseteta kunnostustavoitteita.

Alla olevassa taulukossa 3. on esitetty maaperän kunnostustavoitteet pohjaveden pinnan yläpuolella.

Pilaantuneen maa-aineksen määrä

Rakentamisen vuoksi kaivettavien pilaantuneiden maa-ainesten kokonaismääräksi alueella on arvioitu noin 12 000 m³ktr, joista haitta-ainepitoisuuksiltaan alemman ja ylemmän ohjearvon välisiä maa-aineksia on noin 5 000 m³ktr, ylemmän ohjearvon ja vaarallisen jätteen raja-arvon välisiä maa-aineksia noin 5 000 m³ktr sekä yli vaarallisen jätteen raja-arvon 2 000 m³ktr. Pitoisuuksiltaan kunnostustavoitteet ylittäviä maa-aineksia, joissa pitoisuudet ylittävät vaarallisen jätteen raja-arvon, on arvioitu olevan 2 000 m³ktr rakentamistason alapuolella. Lisäksi noin 6 000 m³ktr on arvioitu olevan maa-aineksia, joissa haitta-aineiden pitoisuudet ovat kynnysarvon ja alemman ohjearvon välillä (ns. kynnysarvomaat).

Kunnostuksen jälkeen maaperään arvioidaan jäävän noin 6 000 m³ktr voimakkaasti ja 8 000 m³ktr lievästi pilaantuneita maa-aineksia. Maaperään jäävät pilaantuneet maa-ainekset ovat pilaantuneet pääasiassa raskasmetalleilla.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kunnostuksen aloittamisesta tiedotetaan Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle viimeistään viikkoa ennen työn aloittamista.

Työmaa aidataan ja merkitään pilaantuneen maaperän kunnostuksesta kertovilla kylteillä.

Pilaantuneet maat lajitellaan kaivun aikana ympäristöteknisen valvojan ohjeiden mukaisesti eri jakeisiin pilaantuneisuuden ja tarvittaessa maalajin perusteella. Eriasteisesti pilaantuneet massat sijoitetaan erilleen siten, että ne kyetään luotettavasti ohjaamaan asianmukaisiin vastaanottopaikkoihin. Massojen lajittelu tehdään pääasiassa ennen työn aloittamista tehtyjen pilaantuneisuustutkimusten ja kenttämittausten perusteella. Pilaantuneisuusrajauksia tarkennetaan työn aikana tarvittaessa kaivannon seinämistä ja pohjista sekä kasoille läjitetyistä maa-aineksista otettavista näytteistä tehtävien aistinvaraisten havaintojen, kenttämittausten ja laboratorioanalyysien avulla.

Kaivun aikana maa-aineksesta erotellaan suuret kivet ja mahdolliset suuret jätejakeet kaivinkoneen kauhalla tai seulakauhalla.

Mikäli kaivun aikana havaitaan alueella poikkeavaa jätettä tai pilaantuneisuutta, jota ei voida luokitella aikaisempien tutkimusten perusteella, selvitetään materiaalin laatu kenttämittausten tai laboratorioanalyysien avulla.

Pilaantuneet maa-ainekset kaivetaan joko suoraan autoihin poiskuljetettavaksi tai läjitetään alueelle kasoihin jatkotutkimuksia tai mahdollista esikäsittelyä varten. Kaivetut pilaantuneet maa-ainekset kuljetetaan vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisiä pilaantuneita maa-aineksia.

Kuormista pidetään kirjaa. Jätteeksi luokiteltaville kuormille laaditaan kuormakohtaiset siirtoasiakirjat, jotka säilytetään vähintään kolme vuotta niiden allekirjoituksesta.

Alueella voidaan varastoida lyhytaikaisesti, enintään neljä viikkoa, pieniä määriä maa-aineksia esimerkiksi tutkimusten ajan. Tarvittaessa kasat peitetään, jos niistä esimerkiksi leviää pölyä tai hajua ympäristöön. Varastointi tehdään kunnostamattomilla ja/tai asfaltoiduilla alueilla.

Kohteen täyttöihin käytetään pilaantumattomia geotekniseltä laadultaan täyttöön sopivia maa-aineksia.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Kaivun aikainen valvonta

Pilaantuneiden maiden kunnostukseen perehtynyt valvoja ohjaa ja valvoo kunnostusta. Valvoja ottaa tarvittavat näytteet ja tekee kenttähavaintoja ja ohjaa siten pilaantuneiden maiden lajittelua.

Pilaantuneiden alueiden laajuuden ja kaivettavan maa-aineksen haitta-ainepitoisuuksien tarkistamiseksi otetaan poistettavista maa-aineksista näytteitä.

Maanäytteistä tehdään alkuainemäärityksiä kenttämittarilla ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden esiintymistä seurataan tarvittaessa VOC-analysaattorilla. Tehdyistä kenttämittauksista vähintään 10 % varmennetaan laboratorioanalyyseillä. Laboratoriossa näytteistä analysoidaan kyseisellä alueella maaperätutkimuksissa todetut haitta-aineet.

Jos työn aikana kaivumaissa todetaan viitteitä muista haitta-aineista, analysoidaan laboratoriossa myös ko. haitta-aineet.

Kunnostuksen toteuttamisesta pidetään työmaalla kirjaa, johon kirjataan mm. tiedot näytteenotosta, poistetut massamäärät, niiden pitoisuudet, maa-ainesten kaivupaikka ja loppusijoituspaikka sekä työstä vastaavat henkilöt.

Jäännöspitoisuusnäytteet

Alueilta, joilta poistetaan pilaantuneita maa-aineksia, varmistetaan kunnostuksen lopputulos jäännöspitoisuusnäytteillä.

Pilaantuneen maan poistamisen jälkeen kaivantojen pohjien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla pilaantuneilta alueilta yksi edustava kokoomanäyte vähintään jokaista 200 m²:ä kohti. Kaivantojen seinämien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla näyte jokaista 30 metriä kohti. Mikäli kaivannon seinämästä on erotettavissa eri maalajeja tai eriasteista pilaantuneisuutta, otetaan jäännöspitoisuusnäytteet kerroksittain.

Näytteistä tutkitaan ne haitta-aineet, joita kyseisen kaivualueen massoissa on todettu kynnysarvotason ylittävinä pitoisuuksina. Mikäli aistinvaraisesti arvioiden on syytä epäillä muuta pilaantuneisuutta, tutkitaan myös ko. haitta-aineiden pitoisuudet. Kaikki jäännöspitoisuusnäytteet analysoidaan laboratoriossa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Alueelle tai sen rajalle jäävä pilaantunut maa-aines, jonka haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvotasot, merkitään huomiorakenteella, esimerkiksi kirkkaanvärisellä huomioverkolla. Huomiorakenteita ei kuitenkaan tehdä rakennusten, paalulaattojen tms. alapuolelle.

Alue kunnostetaan vaiheittain rakentamisen vaatimassa aikataulussa. Kunnostusvaiheiden väliselle rajalle ja kunnostusalueen rajalle tehdään eristysrakenne, mikäli kaivannon seinämään jää orgaanisia haitta-aineita, jotka voivat kulkeutua merkittävässä määrin puhdistetulle alueelle. Eristysrakenne suunnitellaan aina tapauskohtaisesti paikallisten olosuhteiden ja haitta-aineen ominaisuuksien perusteella.

Asennettujen huomio- ja eristysrakenteiden sijainti mitataan riittävällä tarkkuudella. Kunnostuksen loppuraportissa kuvataan tehdyt huomio- ja eristysrakenteet sekä esitetään niiden sijainnit kartalla.

Kunnostuksen ympäristövaikutukset ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Kaivun aikana massoja kastellaan tarvittaessa pölyämisen ehkäisemiseksi. Lyhytaikaiset välivarastointiaumat peitetään tarvittaessa. Kuljetuksen aikana pilaantuneen maan kuormat peitetään pilaantuneiden maiden ympäristöön leviämisen ja pölyämisen estämiseksi.

Mikäli työmaan ulkopuolisille kaduille kulkeutuu maata, se poistetaan säännöllisesti harjaamalla ja/tai pesemällä.

Vesien käsittely ja johtaminen

Mikäli pilaantuneita alueita kaivettaessa kaivantoihin kertyy vettä kaivua haittaavia määriä, vedestä otetaan näytteet veden laadun selvittämiseksi.

Kaivantojen kuivatusvesistä otetuista näytteistä tutkitaan vähintään kiintoaine, pH, sekä vähintään sellaiset haitta-aineet, joita kyseisellä kaivualueella on aiemmissa tutkimuksissa todettu.

Veden laadun perusteella vedet johdetaan tarvittaessa HSY:n sade- tai jätevesiviemäriin tai maastoon. Kaivantovesi johdetaan hulevesiviemäriin tai maastoon, mikäli se täyttää Helsingin työmaavesiohjeen mukaiset laatusuositukset ja/tai on laadultaan Helsingin teollisuusalueiden tyypillisiä hulevesiä. Mikäli kaivantovesiä johdetaan jätevesiviemäriin, noudatetaan HSY:n viemäröitävän veden laatukriteereitä. Tarvittaessa vedet esikäsitellään ennen johtamista esimerkiksi kiintoaineen- ja/tai öljynerotuksella.

Vesien johtamisesta viemäriin ollaan yhteydessä HSY:hyn, ja vesien johtamisessa ja tutkittavien näytteiden analyysivalikoimissa ja laatuvaatimuksissa noudatetaan HSY:n ohjeita.

Kynnysarvomaiden hyödyntäminen

Alueella hyödynnetään kaivantojen täytöissä alueelta kaivettuja ns. kynnysarvomaita, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot mutta alittavat alemmat ohjearvot. Alueella ei kuitenkaan hyödynnetä selvästi haisevia maa-aineksia eikä elohopeaa tai haihtuvia haitta-aineita yli kynnysarvotason sisältäviä maa-aineksia. Rakennusten alapuolella ei hyödynnetä maa-aineksia, joissa haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Hyödynnettävät maa-ainekset ovat geotekniseltä laadultaan täyttöön sopivia.

Maa-ainekset voivat sisältää pieniä määriä mineraalisia rakennusjätejakeita (ns. Helsinki-moreeni).

Alueen maaperässä on todettu yleisesti kynnysarvotason ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, jolloin kynnysarvomaiden hyötykäyttö alueella ei lisää ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta tai riskejä. Kohteella ei myöskään ole merkityksellisiä ekologisia arvoja, joihin kuormitusta voisi aiheutua.

Hyödynnettävät kynnysarvomaat peitetään pilaantumattomalla (alle kynnysarvotason) maa-aineskerroksella tai rakenteilla. Haitta-aineille ei siten voi altistua suoran kontaktin tai pölyämisen/hengittämisen kautta. Todetut haitta-aineet ovat niukkaliukoisia, jolloin niiden kulkeutumista maaperässä kynnysarvotason pitoisuuksissa ei käytännössä tapahdu.

Mahdollisten kynnysarvopitoisuuden ylittävien kaivumaiden hyödyntäminen dokumentoidaan ja se esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Varautuminen odottamattomiin tilanteisiin

Mikäli alueella todetaan aikaisemmista tutkimuksista selvästi poikkeavaa pilaantuneisuutta kaivumaissa, ilmoitetaan asiasta ympäristöviranomaiselle. Tilanteen mukaan joko kaivu keskeytetään tai maat siirretään suoraan loppusijoitukseen. Tarvittaessa tarkennetaan kunnostustapoja tai -tavoitteita.

Mikäli maaperästä löytyy merkittäviä määriä tunnistamatonta jätejaetta, aineksen kaivu keskeytetään, ja jätejakeesta otetaan näytteet kvalitatiivisia laboratorioanalyysejä varten. Laadun selvittyä selvitetään jätejakeelle asianmukainen vastaanottopaikka.

Mikäli kunnostustavoitteen ylittävä pilaantuneisuus jatkuu syvemmälle kuin kaivuteknisesti päästään, ilmoitetaan asiasta ympäristöviranomaiselle. Laaditaan riskinarvio ja tarvittaessa eristysrakennesuunnitelma.

Mikäli maasta löytyy räjähteeksi epäilty esine, työt keskeytetään eikä esinettä liikuteta. Löydöksen paikka merkitään, ja estetään asiattomien pääsy esineen lähelle sekä poistutaan itsekin suojaetäisyyden päähän esineestä. Räjähde-epäilystä ilmoitetaan hätäkeskukseen ja Helsingin sotilasläänin esikuntaan, joka käynnistää toimenpiteet asian hoitamiseksi.

Mikäli kaivantoihin kertyvän veden haitta-ainepitoisuudet ylittävät esikäsittelemättömänä viemäröitävän veden raja-arvot, vesi esikäsitellään työmaalla. Mikäli esikäsittely ei riitä, vesi toimitetaan ulkopuoliseen vastaanottopaikkaan käsiteltäväksi.

Mikäli työmaalla runsaat sateet aiheuttavat tulvimista, kaivu keskeytetään, kunnes kaivu voidaan toteuttaa turvallisesti ja varmistua, että haitta-aineita ei pääse leviämään tulvavesien mukana. Jätteiden välivarastointi toteutetaan siten, että haitta-aineita ei pääse kulkeutumaan runsaiden valuma- tai tulvavesien mukana.

Työkoneiden rikkoutumisesta onnettomuuden tai ilkivallan seurauksena voi aiheutua öljy- tai polttoainevuoto. Siksi työmaalle varataan riittävästi imeytysmateriaalia, jota voidaan käyttää vahingon torjuntaan. Vahingoista ilmoitetaan pelastus- ja ympäristöviranomaisille, ja toimitaan viranomaisten antamien ohjeiden mukaisesti.

Työsuojelu

Altistuminen pilaantuneen maaperän haitta-aineille voi aiheuttaa työnaikaisia terveysriskejä. Altistumisreitteinä voivat olla haitta-ainepitoisen pölyn tai haihtuvien yhdisteiden hengittäminen, maan nieleminen ja suora ihokosketus pilaantuneeseen maahan. Altistumisen ehkäisemiseksi työntekijöillä on käytössä henkilökohtaiset suojavarusteet. Maan pölyäminen estetään kunnostuksen aikana tarvittaessa kastelemalla. Lisäksi pilaantuneita maita käsiteltäessä kaivualueen läheisyydessä työmaa-alueella syöminen, juominen ja tupakointi on kielletty.

Jälkiseuranta

Mikäli ilmoitusalueelta poistetaan pilaantuneet maa-ainekset esitettyjen kunnostustavoitteiden mukaisesti, ei jälkiseurannalle arvioida olevan tarvetta. Mikäli maaperään halutaan jättää kunnostustavoitteet ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, arvioidaan niiden osalta jälkitarkkailutarve tapauskohtaisesti.

Jos riskien hallintaan käytetään rakenteellisia ratkaisuja, varmistetaan alapohjarakenteiden tiiviys merkkiainekokeilla rakentamisen jälkeen.

Tiedotus ja raportointi

Kunnostustyön aloittamisesta ilmoitetaan ennen kunnostustyön alkamista kirjallisesti Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiselle.

Kunnostuksen toteuttamisesta pidetään työmaalla kirjaa, jossa esitetään mm. seuraavat asiat:

- tiedot otetuista näytteistä (näytteenottaja, ajankohta, näytepisteiden sijainnit, tutkimusmenetelmä ja mittaustulokset)
- tiedot alueelta viedyistä massoista (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka ja ajankohta)
- tiedot työskentelyolosuhteista
- muut havainnot ja mahdolliset poikkeamat suunnitelmista.

Kirjanpidosta vastaa urakoitsija tai kohteen ympäristötekninen valvoja. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla.

Kunnostuksen päätyttyä tehdyistä toimenpiteistä laaditaan loppuraportti, jossa käsitellään seuraavat asiat:

- tunnistetiedot
- työn vastuuhenkilöt ja muut kunnostushankkeeseen osallistuneet tahot
- kunnostustyön toteutus
- laadunvarmistusmenetelmät
- kaivettujen ja poistettujen massojen määrä ja haitta-ainepitoisuudet sekä sijoituspaikat
- vesien käsittely
- kaivualueet kartalla
- täytöissä hyödynnetyt kaivumateriaalit
- huomio- ja eristysrakenteet
- analyysitulokset taulukoituina
- kunnostustyön aikataulu
- arvio tavoitteiden toteutumisesta
- jälkiseurantasuunnitelma
- asiakirjojen säilytys.

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen valmistumisesta.

Puhdistustyön ajankohta

Rakenteiden purkaminen on tarkoitus aloittaa marras-joulukuussa 2017. Pilaantuneiden maiden kunnostus aloitetaan purkamisen jälkeen. Arvioitu aloitusaika on joulukuu 2017 tai tammikuu 2018. Kunnostaminen toteutetaan rakentamisen vaatimassa aikataulussa vaiheittain, ja sen arvioidaan päättyvän vuonna 2020.

Ilmoituksen käsittely

Tarkastus

Ympäristöpalvelut on tarkastanut ilmoitusalueen 25.9.2017.

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ja Skanska Talonrakennus Oy:n ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Punavuoressa Telakkarannan alueella, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Ilmoitusalueelta on ilmoituksen mukaisesti poistettava pohjaveden pinnan yläpuolelta maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät ilmoituksessa esitetyt tavoitepitoisuudet. (VNA 214/2007)

Koska ilmoitusalue kunnostetaan vaiheittain, on kunnostusvaiheiden välisellä rajalla kunnostustyöt toteutettava niin laajalta alueelta, että kunnostusta voidaan myöhemmin jatkaa alueen rajalle tehtyjä rakenteita vaarantamatta. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Mikäli kunnostustavoitteet ylittäviä pilaantuneita maa-aineksia ei voida poistaa rakennusten alta tai vierestä, on alueelle rakennettaviin rakennuksiin tehtävä ilmoituksen mukaisesti tuulettuvat ja tiivistetyt alapohjarakenteet, ja rakenteiden tiiviys on varmistettava merkkiainekokeilla. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueelta on poistettava rakennusten ulkopuolisilta pinnoittamattomilta alueilta vähintään 0,5 metrin syvyyteen asti maanpinnasta maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Piha-alueille rakennettavilla pinnoittamattomilla lasten leikkialueilla on maan pintakerroksessa oltava vähintään yhden metrin kerros maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat kynnysarvot. (VNA 214/2007)

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi riittävän paksu mutta vähintään 0,3 metriä paksu pilaantumattoman maan suojakerros, jossa ei ole jätejakeita ja maa-aineksen haitta-ainepitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Ilmoitusalueella vesijohtoverkosto on rakennettava sellaisista materiaaleista ja siten, että alueen maaperässä ja huokosilmassa olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan talousveteen. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava ilmoituksesta poiketen maa-ainekset, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (VNA 214/2007, JhL 32)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita ilmoituksesta poiketen valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluille ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JhL 3, 32 §)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kaivua ohjaavat tutkimukset

Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä kyseisellä kaivualueella yli kynnysarvojen havaittujen haitta-aineiden pitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan luotettavasti ohjata haitta-ainepitoisuuksien mukaisesti vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisellä tavalla pilaantuneita maa-aineksia. Jokaiselta kaivualueelta on otettava riittävä määrä maaperänäytteitä. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyyseillä. Tarvittaessa maanäytteiden haitta-ainepitoisuuksia tulee määrittää riittävä määrä laboratoriotutkimuksilla, jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä. Laboratorionäytteistä on analysoitava vähintään kyseisellä kaivualueella aiemmissa tutkimuksissa yli kynnysarvojen todettujen epäorgaanisten ja orgaanisten haitta-aineiden sekä kaivutyön aikana mahdollisesti esiin tulevien muiden haitta-aineiden pitoisuudet. Aiempia tutkimustuloksia voidaan käyttää hyödyksi laadunvalvontatutkimuksissa. (JhL 32 §, YSL 6, 209 §, JL 12, 13 §)

Jäännöspitoisuustutkimukset

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on kaivualueelta otettava ilmoituksen mukaisesti kaivannon kokoon nähden riittävä määrä jäännöspitoisuusnäytteitä sekä kaivannon pohjasta että seinämiltä, jotta kaivualueelle jäävien haitta-ainepitoisten maa-ainesten laatu tulee luotettavasti varmistettua. Jäännöspitoisuusnäytteet on tutkittava ilmoituksen mukaisesti. (JhL 32 §, YSL 6 §)

Tutkimusmenetelmien ja laitteiden luotettavuus

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen tai eristäminen sekä dokumentointi

Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on ilmoituksen mukaisesti merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Rakennusten, laattojen tai vastaavien alapuolelle ei ole tarpeen asentaa huomiorakenteita. (JL 13 §, YSL 139 §)

Jos kaivualueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin orgaanisen haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kyseinen arvio tai suunnitelma on toimitettava ympäristöpalveluille tarkastettavaksi ennen ko. rakenteen asentamista tai työn jatkamista kyseisellä paikalla. (JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristöpalveluille on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

Huomio- ja eristysrakenteet tulee ilmoituksen mukaisesti dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JhL 32 §, YSL 139 §)

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei maata tai haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, esikäsittelyn, välivarastoinnin, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (VNA 214/2007, JL 5, 15 §)

Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13 §, VNA 179/2012 11 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

5. Vesien tutkiminen ja käsittely

Kaivantoihin mahdollisesti kertyvistä vesistä on tehtävä riittävästi tutkimuksia niiden laadun selvittämiseksi. Vedet voidaan tutkia, kuten ilmoituksessa on esitetty. Kaivantovedet voidaan toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antamalla luvalla lupaehtoja noudattaen. HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöpalveluille ennen vesien johtamisen aloittamista. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristökeskukselle erillinen suunnitelma. (YSL 155, 172 §)

6. Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että pilaantuneiden maiden välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Maa-aineksia saa välivarastoida peitettyinä puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Haihtuvia haitta-aineita sisältävät tai voimakkaasti haisevat maa-ainekset tulee toimittaa vastaanottopaikkaan mahdollisimman nopeasti. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. (JL 13 §)

7. Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan ilmoituksen mukaisesti käyttää kohteessa hyödyksi alueilla, joilla hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolelle tulee tiivis rakennekerros tai vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros. Maa-ainesten hyötykäytöstä on toimitettava yksityiskohtainen suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöpalveluille vähintään viikkoa ennen hyötykäytön aloittamista. (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

8. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalveluille on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana tutkimustulokset oleellisesti poikkeavat aiemmista tutkimustuloksista tai on tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

9. Tiedottaminen ja raportointi

Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille tehtävästä aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen maa-ainesten vastaanottopaikat. Aloitusilmoitus tulee toimittaa ympäristöpalveluille viimeistään viikkoa ennen työn aloittamista. Mikäli kunnostustyö tehdään vaiheittain, on jokaisesta vaiheesta tehtävä oma aloitusilmoitus. (YSL 172 §)

Pilaantuneisuuden jatkumisesta ilmoitusalueen ulkopuolelle on ilmoitettava ympäristöpalveluille ja kyseisen alueen maanomistajalle. (JhL 32 §, YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Puhdistustyön aikana ympäristöpalveluille tulee tiedottaa esimerkiksi puhelimitse tai sähköpostilla työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

Kunnostuksen loppuraportti on liitettävä alueelle rakennettavien rakennusten huoltoasiakirjoihin. (YSL 139 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita jätehuoltolain säännöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011). Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Kohteen maaperä on pilaantunut ennen vuotta 1994 tehdyistä täytöistä ja aiemmasta toiminnasta.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta alueen maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on tarvittaessa selvitettävä.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Ilmoituksessa esitetyt kunnostustavoitteet on määritetty alueen käyttötarkoituksen ja riskinarvioinnin perusteella.

Mikäli ilmoitusalueen maaperän kunnostaminen toteutetaan vaiheittain, tulee pilaantuneet maa-ainekset mahdollisuuksien mukaan poistaa myös kyseisen kunnostusalueen ulkopuolelta niin pitkälle kuin mahdollista, jotta kunnostusta voidaan myöhemmin jatkaa olemassa olevia rakenteita rikkomatta tai vaarantamatta.

Riskinhallintaratkaisuja tarvitaan, mikäli rakennusten alla tai läheisyydessä ei päästä kunnostustavoitteisiin, jotta haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan rakennusten sisäilmaan.

Lasten leikkialueiden pintakerroksissa tulee olla riittävän paksu kerros maa-aineksia, joissa haitta-aineiden pitoisuudet ovat alle kynnysarvojen, jotta lapset eivät leikkiessään voi altistua haitta-aineille. Asuinalueilla leikkialueet ovat läpi vuoden yleensä kovassa käytössä, jolloin maaperän eroosio on voimakasta, joten riittävän paksulla suojakerroksella suojellaan lapsia altistumiselta. Pinnoittamattomalla alueella tarkoitetaan, että alueen pintakerroksessa ei ole tiivistä kerrosta, kuten asfalttia tai laatoitusta, joka estää maan kulumista.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, että työntekijät eivät mahdollisten putkien ja kaapeleiden korjaus- ja muutostöiden yhteydessä kaiva esille ja joudu käsittelemään haitta-ainepitoisia maa-aineksia ja samalla vahingossa altistu maaperän haitta-aineille tai haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan esimerkiksi asennettujen putkien kautta käyttöveteen. Myöskään putki- ja kaapelikaivantojen täytöissä ei saa käyttää maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot.

Alueen maaperässä todetut haitta-aineet voivat kulkeutua talousveteen tavallisten putkimateriaalien läpi, siksi alueen vesijohtoverkoston materiaaleissa tulee ottaa huomioon alueella todetut haitta-aineet, jotta haitta-aineiden kulkeutumista talousveteen ei pääse tapahtumaan. Lisäksi haitta-aineet voivat vaikuttaa esimerkiksi materiaalien kestävyyteen.

Istutusalueilla kasvualustan haitta-ainepitoisuuksien rajoittamisella estetään työntekijöiden altistumista haitta-aineille istutusten perustamis-, muutos- ja huoltotöiden yhteydessä ja haitta-ainepitoisen maa-aineksen leviämistä esimerkiksi lasten leikkialueille.

Alueella on havaittu jätetäyttöä, ja erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle tai terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Suunnitelma työn jatkamisesta tarvitaan jatkotoimenpiteiden harkintaa varten.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa asianmukaiseen vastaanottopaikkaan.

Jäännöspitoisuusnäytteillä varmennetaan puhdistustavoitteiden täyttyminen. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää, ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa, on kaikista näytteistä tarpeen tutkia kaikkien niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä paikalla on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Laboratoriomenetelmillä varmennetaan kenttämittausmenetelmien luotettavuus.

3. Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen tai eristäminen

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen.

Suunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöpalveluille mahdollisuus arvioida huomio- tai eristysrakenteen tarve ja riittävyys.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Määräykset ovat tarpeen terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.

Pilaantuneen maan pölyäminen voi aiheuttaa em. haittoja, ja siksi pilaantuneen maan pölyäminen tulee huolellisesti estää esimerkiksi maata kastelemalla tai peittämällä maa-ainekset.

Pitämällä jätejakeet sekä eriasteisesti pilaantuneet maa-ainekset erillään estetään ympäristölle tai terveydelle aiheutuvaa vaaraa tai haittaa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

5. Vesien tutkiminen ja käsittely

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Siten vain tutkitusti puhtaita kaivantovesiä voidaan imeyttää pilaantumattomaan maaperään.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset.

Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan esittäminen ympäristöpalveluille ennen vesien viemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

6. Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle alueen tulevassa käytössä. Tämän vuoksi ympäristöpalvelut tarkastaa suunnitelman, jossa on käsitelty myös em. vaikutuksia riittävästi hyötykäytön teknisen toteuttamisen esittämisen lisäksi.

Hyötykäytettävät maa-ainesten määrä- ja laatutiedot ja sijainnit tulee dokumentoida loppuraportissa. Tietoja tarvitaan viranomaisvalvonnassa.

7. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalvelut voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

8. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjallinen aloitusilmoitus, joka sisältää tiedot vastuuhenkilöistä, valvojan yhteystiedoista sekä massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista, ja tiedot eri työvaiheista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneisuuden jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Loppuraportissa tulee esittää alueet, joihin jää alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisia maa-aineksia, jotta alueen mahdollisissa tulevissa kaivutöissä pilaantuneet maa-ainekset tiedetään ottaa huomioon.

Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Loppuraportin liittäminen huoltoasiakirjoihin turvaa osaltaan kyseisen selontekovelvollisuuden täyttymistä.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristölautakunta 19.5.2015, 209 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (jäteasetus) (179/2012) 3, 4, 11, 24 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja se on voimassa toistaiseksi.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun Skanska Talonrakennus Oy:lle.