Lausunto elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohjeista alkutuotannon elintarvikevalvontaan

Elintarviketurvallisuusyksikön päällikkö päättää antaa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle seuraavan lausunnon.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on pyytänyt kuntien elintarvikevalvontaviranomaisilta lausuntoa ohjeista alkutuotannon elintarvikevalvontaan. Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden elintarviketurvallisuusyksikkö pitää alkutuotannon ohjeistusta tarpeellisena ja ohjeita kattavina.

Elintarviketurvallisuusyksikkö kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin.

Ohje: alkutuotannon elintarvikevalvonta ja riskinarviointi

Taulukko ”Mikä on elintarvikkeiden alkutuotantoa” on hyvä ja selkeä, vaikka tuotantomäärien valvonta edellyttää alkutuotannon toimijoilta paljon kirjanpitoa.

Kohdassa 3.1 on viitattu, että kunta voi itse päättää tekeekö tarkastuksen terveystarkastaja vai virkaeläinlääkäri. Olisi perusteltua, että eläimistä saatavien elintarvikkeiden alkutuotannon valvonta kuuluisi virkaeläinlääkäreille, koska valvonta edellyttää eläinlääketieteellistä asiantuntemusta. On myös hyvä huomioida, että elintarvikevalvontaa tehdään muillakin virkanimikkeillä kuin terveystarkastaja, esim. elintarviketarkastaja, ympäristötarkastaja jne.

Kohdassa 4.1 otetaan kantaa tarkastuksen tekemiseen alkutuotantopaikkailmoituksen jälkeen. Toimijan haastattelu ei ole selkeä mittari sille, tehdäänkö tarkastusta vai ei. Olisi parempi, että uudet alkutuotantopaikat, joiden taulukossa 5.1 katsotaan edellyttävän säännöllistä valvontaa, tarkastettaisiin esim. 3-6 kuukauden kuluessa toiminnan aloituksesta. Jos alkutuotannon toiminnan tarkastustiheys on ”tarvittaessa”, ei ns. aloitustarkastusta tehtäisi, ellei tähän olisi erityistä syytä.

Suositellut tarkastustiheydet (5.1) ovat pääosin onnistuneita. Olisi kuitenkin tarpeellista, että myös alle 12 metrin alukset olisivat säännöllisen valvonnan piirissä, esim. tarkastustiheys 0.2. Helsingin muutamat kalastajat käyttävät pieniä aluksia, eikä pelkkä aluksen koko välttämättä määritä riittävästi valvontatarvetta. Kalastuksen valvonnan osalta taulukot 5.1 ja 5.2 eivät ole täysin loogisia, kun aluksen valvontatiheys on suurempi kuin kalastustuotteiden myynnin suoraan kuluttajalle. Tiheyksien tulisi olla toisin päin ja kalastustuotteita suoraan kuluttajalle myyvien toimijoiden pitäisi olla esim. joka kolmas vuosi tarkastettavia. Vastaavasti hunajantuotannon osalta voisi harkita säännöllistä valvontaa ainakin asetuksen 1258/2011 mukaisessa toiminnassa, esim. 0.2.

Sivun 12 listaus on taulukkomuodossa selkeämpi.

Tarkastusohjeet

Asteikko A, C ja D poikkeaa Oiva-asteikosta, mutta soveltuu sinänsä alkutuotannon valvontaan. Ohjeistuksissa ei käy ilmi, miten toimitaan C ja D arvioiden osalta. Seuraako muiden Oiva-tarkastusten tapaan maksullinen uusintatarkastus ja hallinnolliset pakkokeinot? Olisi hyvä että asia olisi sisällytetty ohjeeseen ”Alkutuotannon elintarvikevalvonta ja riskinarviointi”, jossa se olisi helposti löydettävissä.

Biosidien kirjanpitoa ja käyttöä koskevat ohjeet (8.9 ja 8.10) olisi hyvä yhdistää.