Lausunto ympäristöministeriölle luonnoksesta keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaksi

Rakennus- ja ympäristötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja päätti antaa ympäristöministeriölle luonnoksesta keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaksi seuraavan lausunnon:

Helsingin kaupunki toteaa, että kaupungin nykyiset ilmastotavoitteet on määritelty vuosille 2020 ja 2050. Helsingin kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 28 prosenttia ja asukaskohtaiset 43 prosenttia vuoden 1990 päästöjä pienemmät.

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaluonnoksessa on huomioitu kuntien tärkeä rooli ilmastomuutoksen hillinnässä. Helsingissä on luonnoksessa esitetyt toimet tunnistettu ja niitä pyritään edistämään.

Liikenne ja alueiden käyttö

Suurin päästökaupan ulkopuolinen päästövähennyspotentiaali on liikenteessä. Keskeisinä keinoina ovat polttoaineiden kehittäminen (1,5 mt CO2) ajoneuvoteknologia (0,6 mt CO2) ja alueiden käyttö (1 mt CO2).

Helsingissä maankäytön ja liikenteen integroitu suunnittelu tähtää lausunnon kohteena olevan suunnitelman tavoiteisiin. Integroitu suunnittelu on vaikuttanut Helsingin uuden yleiskaavan ratkaisuihin.

Helsingin yleiskaavasuunnittelua on ohjannut raideliikenteen verkostokaupungin vahvistamisen strategia. Sen mukaisilla ratkaisuilla mahdollistetaan kaupungin kasvu kestäviin liikkumismuotoihin tukeutuen. Tulevaisuudessa uusi rakentaminen ohjataan Helsingissä olemassa olevien alueiden täydennysrakentamiseen, liikenteellisesti jo nykyisellään kestävästi sijaitseville alueille, uusien raideyhteyksien toteuttamista tukeville alueille sekä ns. kaupunkibulevardikäytäviin.

Esimerkiksi kaupunkia halkovien moottoriliikenneteiden muuttaminen kaikkien liikkumismuotojen käyttöä mahdollistavaksi kaupunkiympäristöksi (ns. kaupunkibulevardit) on aktiivinen toimi liikenteen ilmastopäästöjen pienentämiseksi. Kaupungistumisen edetessä tarvitaan edelleen lisää asuntoja, joiden kaavoittaminen liikenteellisesti kestäviin sijainteihin on ilmastotavoitteiden näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää.

Mikäli esimerkiksi vaikutusten arvioinnin yhteydessä todetaan esitetyt toimenpiteet liikenteen päästöjen alentamiseksi riittämättömiksi, tulee lisäksi ottaa esille aktiivisempaan liikenteen kysyntäohjaukseen perustuvia ja päästöttömämmän ajoneuvoteknologian käyttöä edistäviä toimenpiteitä. Esimerkiksi liikenteen negatiivisten ulkoishaittojen hinnoittelu on tehokas keino vaikuttaa kulkutavan valintaan ja liikenteen sujuvuuteen tiiviissä kaupunkirakenteessa. Näillä toimenpiteillä olisi todennäköisesti myönteistä vaikutusta myös ilmanlaatuun liittyvien tavoitteiden toteutumiseen tiiviillä kaupunkialueella.

Julkisiin liikenne- ja ajoneuvohankintoihin liittyvät neuvontapalvelut ja kannustimet ovat tervetulleita. Tämä tulisi laajentaa koskemaan myös palveluita, jotka sisältävät kuljetusta tai muita konepalveluita. Pyöräilyn ja kävelyn edistäminen on ollut painopistealue Helsingissä ja niiden kulkutapaosuus on ollut nousussa. Toimenpiteitä on tehty pyöräilyn pääverkoston vahvistamiseen ja talvipyöräilyn edellytysten parantamiseen.

Rakennusten erillislämmitys

Rakennusten erillislämmitykseen liittyvät vähennystoimet ovat kannatettavia.

Kuntien ja työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) välisillä energiatehokkuussopimuksilla (KETS) toteutetaan kuntatasolla Suomen energia- ja ilmastostrategian tavoitteiden edellyttämiä toimenpiteitä. Sopimustoiminta on myös olennainen osa EU:n energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanoon kuuluvia politiikkatoimia, joilla tavoitellaan vuotuista 1,5 %:n uutta energiansäästöä vastaavaa kumulatiivista energiansäästöä jaksolla 2014 – 2020. Helsingin kaupungin energiatehokkuussopimukset ovat jatkoa jo 1990-luvun alussa alkaneeseen energiatehokkuussopimuskäytäntöön (aiemmin energia- ja ilmastosopimukset). Sopimuksen ajalle 2008 – 2016 tavoite oli yhdeksän prosentin energiansäästö sopimuskauden aikana, yhteensä 128,78 GWh. Sopimuksen ulkopuolelle jäivät energiantuotanto ja -jakelu, joille on olemassa omat erilliset sopimuksensa. Kaupunki saavutti asetetut energiansäästötavoitteensa kaikilla sektoreilla.

Kuntien kannustaminen toimitilojen öljylämmityksestä luopumiseen vuoteen 2025 mennessä on kannatettava tavoite, vaikka sen vaikutus kansalliseen päästötavoitteeseen pääsemiseksi onkin vähäinen. Julkisen sektorin on kuitenkin tärkeää näyttää esimerkkiä. Tämän toimenpiteen todellinen päästövaikutus voi kuitenkin jäädä jopa odotettua vähäisemmäksi, mikäli öljylämmitys korvataan sähkölämmityksellä tai lämpöpumpulla ja tämän sähkönkulutuksen lisäys lämmityskauden sähköntarpeeseen katetaan esim. hiililauhteella tuotetulla sähköllä.

Helsinki on pyrkinyt jo pitkään vähentämään öljylämmityskohteiden määrää ja näiden harvalukuisten kiinteistöjen määrä on entisestään vähentynyt. Kohteita on mahdollisuuksien mukaan liitetty kaukolämpöön, otettu lämpöpumppuja vaihtoehtoiseksi tai lisälämmönlähteeksi, muutettu sähkölämmitteisiksi tai selvitetty mahdollisuuksia uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen.

Energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvan energian käytön edistäminen olemassa olevassa rakennuskannassa on ensisijaisen tärkeää ja tarkoituksenmukaista rakennusten erillislämmityksen päästöjen vähentämisessä. Informaatio-ohjausta tarvitaan rakennusten energiatehokkaan käytön ja hyvän sisäilmaston lisäksi myös korjausrakentamisen, uuden teknologian (esimerkiksi kotiautomaation) ja uusien palvelujen tuomista mahdollisuuksista rakennusten energiatehokkuuden parantamisessa. Helsingin kaupungin näkemykset ja empiiriset kokemukset digitalisaation tuomista mahdollisuuksista rakennusten energiatehokkuudessa ovat pitkälti yhtenevät keskipitkän aikavälin suunnitelmassa esitettyjen näkökohtien kanssa.

Helsingin kaupunki allekirjoitti syyskuussa 2016 kolmannen energiatehokkuussopimuksen työ- ja elinkeinoministeriön kanssa vuosille 2017–2025. Tavoitteena on 7,5 % energiansäästö vuoteen 2015 verrattuna.

Työkoneet

Työkoneisiin keskittyvät päästöjen vähennystoimet ovat kannatettavia.

Työkoneiden moottoreihin kohdistuva nykyinen EU-säätely koskee perinteisiä ilmansaasteita, ei energiatehokkuutta tai CO₂-päästöjä. Energiatehokkuuden huomioiseen ei toistaiseksi ole ollut hyviä työkaluja esimerkiksi hankinnoissa. Tällöin on tukeuduttu mm. taloudellisen ajotavan edistämiseen ja työtapojen kehittämiseen. Nyt tarvitaan selkeää tietoa ns. parhaista käytännöistä.

EU-tason työkoneiden CO₂-säätelyn kehittäminen vaikuttaa hitaalta suhteessa toivottujen päästöjen vähentämisen aikatauluun (2030). EU-tason uutta kalustoa koskeviin säädöksiin vaikuttaminen on hyvin tärkeää, mutta sen kautta muutoksen omaava kalusto on käytössä arviolta 3-5 vuotta niiden valmistuksen jälkeen.

Helsingin kaupungin rakennusvirasto on edellyttänyt tiettyä EURO-luokkaa ja antanut kilpailutuksessa lisäpisteitä paremmasta luokasta ylläpidon alueurakoissa vuodesta 2013 lähtien ja sen jälkeen kiristänyt tasoa. Vastaavaa prosessia jatketaan koskien rakennusurakoiden kalustoa.

Helsingin kaupungin käytössä olevien autojen ja työkoneiden käyttämän energian määrä oli vuonna 2016 yhteensä 20 GWh ja edusti yhtä prosenttia energian kokonaiskulutuksesta. Kulutus koostuu hallintokuntien omistamien ja vuokraamien kulkuneuvojen sekä käytössä olleiden laitteiden ja työkoneiden kuluttamasta bensiinistä, dieselistä sekä polttoöljystä.

Biopolttoaineiden osuutta on mahdollista kasvattaa ohjauksella. Biopolttoaineiden tuotannot ympäristönäkökulmat tulee huomioida ja korostaa kiertotalouden kautta saatavia hyötyjä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Raskaan kaluston päästöjä saadaan kaupunkialueella vähennettyä myös maankäytön keinoin, joita ei ole nostettu esiin suunnitelmaluonnoksessa. Kun kaupungissa mahdollistetaan töiden tekeminen luomalla sille tila ja välivarastoverkostot edestakaisin ajelu kaukana sijaitsevien tukikohtien välillä vähenee ja näin myös päästöt vähenevät. Tästä on hyviä kokemuksia mm. maa-ainesten koordinaatiolla, jossa on tehty 12 000 t CO päästövähennykset vuoden 2013 jälkeen. Tämän mahdollisti riittävä välivarastoverkosto.

Hankinnat

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa on tunnistettu julkiset hankinnat käyttökelpoisena välineenä muun muassa kasvihuonepäästöjen vähentämisessä. Suunnitelmassa ehdotetut toimenpiteet ovat kannatettavia. Toimenpiteet voisivat kuitenkin olla tarkemmin kuvattuja ja kunnianhimoisempia. Suunnitelma on voimassa vuoteen 2030 saakka. Tuona aikana voitaisiin käyttää enemmän erilaisia toimenpiteitä ympäristöpoliittisen päämäärän saavuttamiseksi. Lisäksi toimenpiteet tulisi kytkeä hankinnoissa käytettävien ympäristöperusteiden tosiasiallisiin vaikutuksiin haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Suunnitelmassa kuvatuilla toimenpiteillä päästään toki oikeaan suuntaan, mutta niiden vaikutus saattaa jäädä laihaksi ja paikoittaiseksi.

Hankintayksiköiden tekemien ympäristöperusteita sisältävien hankintojen määrää sekä käytettyjä ympäristöperusteita tulisi voida seurata nykyistä paremmin.

Suunnitelmassa voitaisiin yhtenä toimenpiteenä selvittää vielä tarkemmin sääntelyteoreettisesti parhaimmat sääntelykeinot kuvatun ympäristöpoliittisen päämäärän edistämiseksi ja kehittää sääntelyä selvityksen tulosten perusteella pidemmälle. Suunnitelmassa sääntelykeinoina ovat vapaaehtoinen sopiminen sekä informaatio-ohjaus. Muiden kuin lainsäädännöllisten keinojen käyttäminen on rohkaisevaa ja niiden vaikuttavuutta on syytä seurata.

Arjen ilmastopolitiikka - kulutuksen näkökulma

Uudentyyppisen, kuluttajan aktiivisuutta painottavan kokeilutoiminnan toteuttamista auttaa myös puolueettoman tahon tarjoama vertailutieto ja asiantuntija-apu esimerkiksi energianeuvontapalvelujen kautta.

Kunta- ja aluetason toiminnan merkitys taakanjakosektorin tavoitteiden saavuttamisen kannalta

Kuntien ilmastotoimien vaikuttavuusarvioiden kehitystyön tukeminen on kannatettava tavoite. Vaikuttavuuden seuranta on olennaista tavoitteiden toteutumisen seurannassa niin kunnalle kuin myös valtiolle, mutta hyväksyttävien menetelmien pitäisi olla kuntien kannalta riittävän yksinkertaisia niin, etteivät toteutuksen todentaminen ja dokumentointi sekä vaikuttavuuden arviointi ole työmäärältään kohtuuttomia verrattuna alkuperäisen toimenpiteen toteutuksen työmäärään. Jo nyt vaaditun raportoinnin tarkkuus tuntuu välillä ylivoimaiselta esimerkiksi energiatehokkuussopimuksissa vuositasolla suuren määrän erilaisia toimenpiteitä toteuttaville tahoille kuten suurille kaupungeille.

Lausuntopyyntö

Ympäristöministeriö pyytää Helsingin kaupungin lausuntoa luonnoksesta keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaksi. Lausuntoa pyydetään 31.5.2017 mennessä. Lausuntopyynnön mukaan lausunnot käsitellään kesäkuun aikana ja otetaan huomioon suunnitelman viimeistelyssä. Valmis suunnitelma on tarkoitus hyväksyä valtioneuvostossa ja antaa eduskunnalle selontekona kesällä 2017.

Luonnos keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaksi

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma on laadittu ensimmäistä kertaa vuonna 2015 voimaan tulleen ilmastolain mukaisesti. Suunnitelma on valmisteltu ympäristöministeriön johdolla ja valmistelussa ovat olleet mukana liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, puolustusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö. Lisäksi Ilmastopaneeli on toiminut työryhmässä asiantuntijana. Ilmastolain mukaisesti suunnitelmasta järjestetään lausuntokierros.

Tausta

Ilmastolain mukaan valtioneuvosto hyväksyy kerran vaalikaudessa keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman. Suunnitelma varmistaa osaltaan, että ilmastolaissa linjattu kansallinen tavoite kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä vähintään 80 % vuoden 1990 tasosta saavutetaan vuonna 2050.

Suunnitelmaan sisältyy toimenpideohjelma, jossa esitetään miten ihmisen toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasujen päästöjä vähennetään ja ilmastonmuutosta hillitään päästökaupan ulkopuolisella sektorilla. Tämän lisäksi esitetään päästökehitysarviot kasvihuonekaasujen päästöjen kehityksestä ja politiikkatoimien vaikutuksista niihin. Suunnitelmassa tarkastellaan päästökehitystä vuoteen 2030 asti. Valittu vuosi vastaa ilmastolain perustelujen mukaista tulkintaa keskipitkästä aikavälistä ja on lisäksi yhteensopiva EU:n ilmastopolitiikan aikahorisontin kanssa.

Suomi on Pariisin sopimuksessa sitoutunut osana EU:ta vähintään 40 % päästövähennykseen vuoteen 2030 mennessä. Komission ehdotukset 2030 tavoitteiden toimeenpanosta sekä päästökauppa- että taakanjakosektorilla ovat ilmastosuunnitelman lausuntoajankohtana edelleen käsiteltävänä ja päätöksiä odotetaan vuoden 2017 kuluessa. Politiikan epävarmuus on kuvattu analyyseissa ja huomioitu mm. ilmastosuunnitelman seurannasta ehdotetuissa linjauksissa.

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma laadittiin rinnakkain marraskuussa 2016 valmistuneen Energia- ja ilmastostrategian kanssa. Ilmastosuunnitelmaa varten valmisteltuja sektorikohtaisia suunnitelmia hyödynnettiin loppuvuonna 2016 strategian taakanjakosektoria koskevissa tarkasteluissa ja linjauksissa.

Tavoitteet

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman tavoitteena on esittää ne toimenpiteet, joilla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä päästökaupan ulkopuolisella sektorilla Suomen EU-tavoitteen mukaisesti vuoteen 2030 mennessä.

Saadut lausunnot

Asiasta on saatu ympäristökeskuksen, rakennusviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston lausunnot. Ympäristöministeriö on pyytänyt lausuntoa myös HSL:ltä ja HSY:ltä. Lisäksi Helen Oy on ilmoittanut antavansa oman lausuntonsa ympäristöministeriölle.