Helsingin kaupungin kiinteistöviraston ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Länsisatamassa Saukonlaituri länsi -asemakaava-alueella

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin kiinteistöviraston (1.6.2017 alkaen Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit) tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupungin kiinteistövirasto
Tonttiosasto
PL 2214
00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus: 0201256-6

Yhteyshenkilö:
Johanna Hytönen, puhelin (09) 310 36414,
sähköposti johanna.hytonen@hel.fi

Alueen omistaja

Alueen omistaja on Helsingin kaupunki.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoituksessa esitetty alue sijaitsee Helsingin 20. kaupunginosassa (Länsisatama) Jätkäsaaren länsiosassa. Ilmoitusalueeseen kuuluu nykyiset kiinteistöt 91-414-1-175, 91-20-9909-100 ja 91-20-9906-101. Alueen rakentuessa asemakaavan mukaiseen käyttöön, alueelle muodostuvat korttelit 20055–20061, 20066–20070 ja 20072–20076. Lisäksi alueella on katualueita, vesialuetta ja puistoja.

Ilmoitusalueen pinta-ala on yhteensä noin 20,8 hehtaaria.

Ilmoitusalueen rajaus on esitetty alla olevassa kartassa.

Alueella on voimassa oleva Saukonlaituri länsi -asemakaava numero 12270. Asemakaavassa alue on merkitty asuinrakennusten korttelialueeksi (A), asuinkerrostalojen korttelialueeksi (AK), autopaikkojen korttelialueeksi (LPA, LPA-1) ja puistoksi (VP). Lisäksi alueelle on kaavoitettu Saukonkanava (W) ja venesatama-alue (LV).

Saukonlaiturin alue on ollut pääosin satamakäytössä. Saukon hiilisataman toiminta alkoi vuonna 1925 ja toiminta laajeni uusien täyttöalueiden myötä. Hiilisataman toiminta siirtyi Sörnäisiin vuonna 1950, jonka jälkeen Länsisatama toimi pääasiassa kappaletavarasatamana. Konttiliikenne keskitettiin Länsisatamaan 1970-luvulla. Satamatoiminta päättyi Jätkäsaaren alueella vuonna 2008. Satamatoiminnan päättymisen jälkeen Saukonlaiturin asemakaava-alueella on toiminut Jätkäsaaren maa-ainesten välivarastointialue.

Saukonlaiturin asemakaava-alueella sijaitsee kokonaan tai osittain kolme alkuperäistä kalliosaarta Saukko, Saukonkari ja nimeämätön kallioluoto, jotka on tasoitettu louhimalla alueen rakentuessa satamakäyttöön. Alueen täytöt on tehty pääosin 1930-, 1970- ja 1980-luvuilla. Vuosina 2009–2012 alueen pohjois- ja länsireunoilla on tehty louhetäyttöjä Länsimetron louheella.

Alue tullaan rakentamaan asemakaavan mukaiseen käyttöön.

Saukonlaituri länsi -asemakaava-alue (AK2 länsi) sijaitsee Saukonlaiturin satama-altaan eteläpuolella, ja sen itäpuolella sijaitsevat Saukonlaituri itä -asemakaava-alue (AK2 itä), Keskus- ja palvelukorttelien asemakaava-alue (AK3) ja Atlantinkaaren asemakaava-alue (AK5). Alueen eteläpuolella sijaitsee Melkinlaiturin asemakaava-alue (AK6) ja länsipuolella on merialuetta.

Pilaantumisen syy

Maaperän pilaantuneisuus on aiheutunut aiemmasta toiminnasta ja täytöistä.

Muut päätökset ja kunnostukset

Ilmoitusalueella on voimassa seuraavat ympäristöluvat:

- Jätkäsaaren välivarastointialueella on voimassa Etelä-Suomen aluehallintoviraston 7.4.2014 myöntämä ympäristölupa dnro ESAVI/66/04.08/2013, joka koskee massojen välivarastointia ja esikäsittelyä alueella.

- Saukonkanavan kaivua maa-alueella koskeva vesilain mukainen Etelä-Suomen aluehallintoviraston 6.5.2011 myöntämä lupa dnro ESAVI/333/04.09/2010.

- Kynnysarvomaiden hyötykäytölle Jätkäsaaren alueella on Helsingin ympäristölautakunnan 22.11.2016 myöntämä ympäristölupa, HEL 2016-009366 T 11 01 00 00.

Lisäksi alueelle suunnitellun kanavan keskiosaa varten tehtiin massanvaihto täyttökerrosten alapuolisen saven poistamiseksi marraskuun 2015 ja elokuun 2016 välisenä aikana ympäristönsuojelupäällikön 2.10.2015 myöntämän päätöksen mukaisesti, HEL 2015-007834 T 10 05 00.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Helsingin kaupungin johtamisen jaosto on päätöksellään 22.5.2017 (§ 93) siirtänyt tämän toimivallan ympäristönsuojeluyksikön päällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on 8.5.2017 saapunut Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen (1.6.2017 alkaen ympäristöpalvelut).

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:

- Helsingin kaupunki, Kiinteistövirasto, Jätkäsaari, Saukonlaituri länsi, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, 3.5.2017, Ramboll Finland Oy.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Alueen maaperä koostuu sekalaisesta täyttömaasta, joka on pääosin hiekkaa ja/tai soraa. Täyttömaassa on todettu paikoin paljon rakennusjätettä. Alueen maanpinta on noin tasolla +2,9 metriä. Maanpinta on tasainen ja lähes kauttaaltaan asfaltoitu. Porakonekairauksissa tai koekuopissa luonnontilainen pohjamaa/kallio on tavoitettu täytetyillä alueilla noin 3–10 metrin syvyydessä. Pohjamaa on ollut savea, hiekkaa ja moreenia. Pohjamaakerrosten paksuus vaihtelee suuresti. Alueella sijaitsee kaksi vanhaa kallioluotoa ja osa Saukon kalliosaaresta. Näillä alueilla täyttökerrokset ovat ohuita, alle kolme metriä, ja sijaitsevat suoraan kallion päällä.

Ilmoitusalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Alueen pohjaveden pinta noudattaa meren läheisyyden vuoksi merenpinnan tasoa (+/-0 metriä). Alue rajautuu mereen länsi- ja pohjoispuolelta.

Haitta-ainetutkimukset

Pohjavesi

Alueella on ollut eri aikoina yhteensä 11 pohjavesiputkea, joista neljä on tuhoutunut alueen käytön myötä. Pohjaveden haitta-ainepitoisuuksien vertailuun on käytetty valtioneuvoston asetuksen (1040/2006) mukaisia ympäristönlaatunormeja, jotka on tarkoitettu pohjaveden kemiallisen tilan arviointiin. Ympäristönlaatunormien avulla ei voi kuitenkaan suoraan määritellä pohjaveden aiheuttamia terveysvaikutuksia, kun pohjavettä ei käytetä talousvetenä.

Jätkäsaaren alueen pohjavesi on sekoitus alueella muodostuvasta pohjavedestä ja täyttöihin merenpinnan vaihteluiden seurauksena virtaavasta merivedestä. Alueen täytöissä olevat louhe/kitkamaapenkereet toimivat virtauskanavina merivedelle, siksi veden laatu saattaa poiketa suuresti lähekkäin sijaitsevissa putkissa. Siten myös pohjaveden kloridipitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti eri putkissa.

Metallien liukoiset pitoisuudet ovat pääosin alittaneet laboratorion määritysrajat mutta satunnaisesti ylittäneet pohjaveden ympäristönlaatunormit.

Polyaromaattisia hiilivety-yhdisteitä (PAH) on todettu kaikkien näytepisteiden vedessä. Eniten PAH-yhdisteitä on todettu vanhimpien täyttöjen ja vanhan hiilisataman varastokasojen alueilla. PAH-yhdisteiden pitoisuudet ovat toistuvasti ylittäneet ympäristönlaatunormit bentso(a)pyreenin ja PAH-summapitoisuuden osalta.

Haihtuvista orgaanisista aromaattisista yhdisteistä on todettu vain yksittäinen bentseenin pitoisuus (0,42 µg/l), joka alittaa ympäristönlaatunormin.

Klooratuista alifaattisista yhdisteistä on vedessä havaittu yksittäisinä pieninä pitoisuuksina dikloorimetaania, 1,2-dikloorietaania ja vinyylikloridia, jonka pitoisuus on ylittänyt ympäristönlaatunormin (0,15 µg/l). Toistuvasti on todettu trans- ja cis-1,2-dikloorieteeniä, trikloorieteeniä ja tetrakloorieteeniä. Muutamissa pisteissä tri- ja tetrakloorieteenien summapitoisuus on ylittänyt ympäristönlaatunormin (5 µg/l).

Kolmessa pisteessä on todettu pieniä määriä bensiinin lisäainetta TAMEa, mutta pitoisuudet ovat olleet alle ympäristönlaatunormin.

Huokosilma

Ilmoitusalueella on ollut eri aikoina yhteensä 19 huokosilman havaintoputkea, joista osa on tuhoutunut alueen käytön myötä. Pisteitä on eniten kanavan saven massanvaihtoalueella, jossa on todettu kloorattuja hiilivetyjä maaperässä, pohjavedessä ja huokosilmassa. Kenttämittauksia on tehty satunnaisesti vuodesta 2010 lähtien. Huokosilman tutkimuksissa on keskitytty haihtuvien hiilivetyjen laboratorioanalyyseihin vuodesta 2014 lähtien.

Kenttämittauksissa on todettu mm. metaania kanavan massanvaihdon alueella, syaanivetyä kerran yhdessä pisteessä, ja rikkivetyä ei ollenkaan.

Huokosilman haitta-ainepitoisuuksille ei ole olemassa soveltuvia vertailuarvoja, siksi tuloksia on verrattu TCA-arvoihin (siedettävä hengitysilman enimmäispitoisuus) ja HTP-arvoihin (työpaikan ilman epäpuhtauksien haitallisiksi tunnetut pitoisuudet) sekä bentseenin ja vinyylikloridin osalta työpaikan ilman epäpuhtauksille määrättyihin sitoviin raja-arvoihin (valtioneuvoston asetus työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta 716/2000). Lisäksi työterveyslaitos on asettanut haihtuvien yhdisteiden kokonaispitoisuuden (TVOC) vertailuarvoksi työympäristön sisäilmassa 250 µg/m³, jota ympäristöministeriö suosittelee käyttämään myös asuin- ja toimistotyyppisten rakennusten TVOC-pitoisuuden vertailuarvoksi. Vertailuarvo ei perustu sallittuun enimmäisaltistukseen, mutta pitoisuustasolla voi olla yhteys mm. hajuhaittaan ja sen seurauksena asumisviihtyvyyden heikkenemiseen.

Suurin todettu TVOC-pitoisuus 67 000 µg/m³ on todettu yhdessä pisteessä ja selvästi muita pisteitä korkeampi tulos 1 500–19 000 µg/m³ toisessa havaintopisteessä. Muissa havaintopisteissä pitoisuus on tyypillisesti vaihdellut 10–490 µg/m³. Em. pisteissä todetut korkeat hiilivetypitoisuudet ovat suurelta osin tunnistamattomia ja luultavasti luonnollisia, orgaanisen aineen hajotessa syntyviä yhdisteitä. Analyysi tunnistaa kaikki tavallisimmat haitta-aineet.

Bentseeniä on todettu kahdesti, 4,7 ja 2,1 µg/m³, jotka ylittävät TCA-arvon (1,7 µg/m³). Yleisemmin on todettu tolueenia 0,84–35 µg/m³, etyylibentseeniä 0,11–3,9 µg/m³ ja ksyleenejä 0,15–25 µg/m³ sekä muita aromaattisia yhdisteitä. Bentseeniä lukuun ottamatta aromaattisten yhdisteiden pitoisuudet ovat kuitenkin alittaneet TCA- ja HTP-arvot.

Naftaleenia on todettu kerran yhdessä pisteessä 16 µg/m³, joka ylitti naftaleenin TCA-arvon (10 µg/m³).

Klooratuista alifaattisista yhdisteistä on toistuvasti havaittu trikloorieteeniä 0,13–38 µg/m³ ja tetrakloorieteeniä 0,57–140 µg/m³. Näistä trikloorieteenin korkein pitoisuus kahdessa pisteessä ylitti TCA-arvon (23 µg/m³). Tetrakloorieteeniä on todettu yhtä pistettä lukuun ottamatta kaikissa muissa pisteissä ja trikloorieteeniä kaikissa muissa pisteissä kolmea pistettä lukuun ottamatta. Muutamissa pisteissä on todettu lisäksi satunnaisesti dikloorieteenejä 0,7–44 µg/m³, joista korkein summapitoisuus ylitti TCA-arvon (30 µg/m³) yhdessä pisteessä. Lisäksi yhdessä keväällä 2017 asennetussa putkessa todettiin vinyylikloridia 2 µg/m³, joka ylittää TCA-arvon (0,36 µg/m³).

Alueella on todettu yleisesti myös hiilitetrakloridia 0,09–0,40 µg/m³, joka on tosin Rambollin mittauksissa Helsingin alueella todettujen kaupunki-ilman taustapitoisuuksien (0,2–0,34 µg/m³) tasolla.

Alueen huokosilmassa on todettu satunnaisesti pieninä pitoisuuksina myös muita haihtuvia yhdisteitä, mutta pitoisuudet ovat olleet useita kertaluokkia vertailuarvoja pienempiä.

Maaperä

Alueen maaperää on tutkittu yhteensä 318 tutkimuspisteestä. Tutkimuspisteistä 167 on kairapisteitä ja 151 koekuoppia. Tutkimuspisteet ulottuivat syvimmillään noin 18,5 metriin nykyisestä maanpinnasta, mutta valtaosa ulottui noin 3–5 metriin.

Analyysitulosten tulkinnassa on käytetty valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) esitettyjä viitearvoja.

Vaarallisen jätteen raja-arvo perustuu Suomen ympäristökeskuksen ympäristöoppaassa 98/2002 esitettyihin ongelmajätteen raja-arvoihin. Vaarallisen jätteen raja-arvon ylittyminen ei tarkoita, että kaivettuna ko. maa-aines olisi automaattisesti vaarallista jätettä, vaan lopullinen luokittelu perustuu haittaominaisuuksiin.

Laboratorioanalyysien perusteella alueen maaperässä todettiin alemman ja ylemmän ohjearvon ylittäviä alkuainepitoisuuksia useissa näytepisteissä. Vaarallisen jätteen raja-arvon ylityksiä todettiin neljässä näytteessä eri metalleilla. Antimonilla, arseenilla, elohopealla, kromilla ja nikkelillä todettiin vain muutamia ohjearvotasojen ylityksiä. Kadmiumilla, koboltilla ja vanadiinilla ei todettu alemman ohjearvon ylityksiä.

Yleisimmin viitearvot pohjaveden yläpuolella ylittyivät alueen pohjois- ja keskiosissa. Laajoja yhtenäisiä pilaantuneita alueita ei havaittu. Saukonkanavan rakentamiseen liittyvän kanavan keskiosan saven massanvaihdon yhteydessä poistettiin merkittävä määrä, noin 95 000 tonnia, pilaantuneita maa-aineksia ja jätejakeita noin 10 000 tonnia.

Alueen itä- ja eteläosissa pohjaveden yläpuolisen täyttömaakerroksen pilaantuneisuus on pistemäistä ja vähäisempää kuin pohjois- ja länsiosissa.

Orgaanisista haitta-aineista todettiin ohjearvotasojen ylityksiä PAH-yhdisteillä ja raskailla öljyhiilivetyjakeilla. PAH-yhdisteistä todettiin yleisimmin ohjearvojen ylityksiä bentso(a)pyreenillä, fenantreenilla ja fluoranteenilla. Öljyhiilivetyjen raskaiden jakeiden C21-C40 ylempi ohjearvo ylittyi yhdessä tutkimuspisteessä. Kloorattuja hiilivetyjä on todettu paikoin kohonneina pitoisuuksina, mutta alempi ohjearvo on ylittynyt vain neljässä näytteessä.

Jätejakeet

Jätejakeita, kuten puuta, betonia, metallia, tiiltä ja tuhkaa, havaittiin suuressa osassa alueen tutkimuspisteistä. Jätehavaintoja tehtiin pääasiassa pohjaveden pinnan yläpuolella, mutta myös pohjaveden pinnan alapuolisessa täyttökerroksessa todettiin jätteitä. Maaperässä ei todettu yhtenäisiä jätetäyttöalueita. Yhdyskuntajätettä ei havaittu alueella.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Riskinarviointi

Kriittisiksi haitta-aineiksi (19 kpl) valittiin ylemmän ohjearvotason ylittäneet alkuaineet ja alemman ohjearvotason ylittävinä pitoisuuksina todetut haihtuvat yhdisteet.

Yleissuunnitelmassa on esitetty kriittisten haitta-aineiden maksimipitoisuudet maaperässä, pohjavedessä ja huokosilmassa.

Esitetyn käsitteellisen mallin mukaan haitta-aineista ympäristöön aiheuttamat riskit ovat:

- haihtuvien haitta-aineiden kulkeutuminen asuinrakennusten hengitysilmaan

- maan tahaton nieleminen ja pölyäminen

- haihtuvien haitta-aineiden kulkeutuminen ulkoilmaan

- haitta-aineiden kulkeutuminen pohjaveteen

- haitta-aineiden kulkeutuminen meriveteen ja merieliöihin

- haitta-aineiden kulkeutuminen rakennettavaan kanavaan seinien ja pohjan kautta

- ekologiset riskit.

Terveys- ja ympäristöriskejä on tarkasteltu laadullisesti. Laskennallisia riskinarviointimenetelmiä ei arvioida riittävän luotettaviksi erityisesti sisäilmariskin osalta, sillä mm. nykystandardien mukaisesti suunniteltavien ja toteutettavien rakennusten ilmavuodot ovat huomattavasti käytetyissä laskentamalleissa esitettyjä pienempiä.

Alueen maaperässä on todettu ylemmät ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina kerran tetrakloorieteeniä, dikloorieteenejä ja vinyylikloridia sekä kaksi kertaa naftaleenia ja kerran alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus trikloorieteeniä. Lisäksi maaperässä on todettu bentseeniä kaksi kertaa yli kynnysarvon oleva pitoisuus. Pääosin näytteiden analyysitulokset ovat alittaneet analyysimenetelmien määritysrajat. Tämän vuoksi maaperän ei arvioida pilaantuneen laaja-alaisesti haihtuvilla yhdisteillä.

Pohjavedessä on havaittu satunnaisesti vinyylikloridia, dikloorieteenejä sekä tri- ja tetrakloorieteenejä. Analyysitulosten perusteella pohjavedessä ei kuitenkaan laaja-alaisesti ole haihtuvia yhdisteitä naftaleenia lukuun ottamatta. Naftaleenia on havaittu lähes kaikissa tarkkailupisteissä, mutta sen pitoisuudet ovat olleet pieniä.

Huokosilmassa on todettu asuintilan vertailuarvot, TCA-arvot, ylittävinä pitoisuuksina vinyylikloridia (max. 2 µg/m³), dikloorieteenejä (max. 44 µg/m³), trikloorieteeniä (max. 38 µg/m³) ja bentseeniä (max. 4,7 µg/m³). Lisäksi suurimmat TVOC-pitoisuudet (max. 67 000 µg/m³) ovat ylittäneet työympäristön sisäilman vertailuarvon 250 µg/m³.

Öljyhiilivetyjä ei ole analysoitu pohjavedestä tai huokosilmasta fraktiokohtaisesti, mutta niiden haihtuvat fraktiot sisältyvät TVOC-pitoisuuksiin.

Tyypillisesti yhdisteiden pitoisuudet matkalla huokosilmasta sisäilmaan laimenevat noin tuhannesosaan-sadasosaan alkuperäisestä. Laimenemiskerrointen perusteella kohteen huokosilmassa todetuista yksittäisten yhdisteiden pitoisuuksista ei arvioida aiheutuvan terveysriskejä sisäilman hengityksen kautta altistuttaessa.

Kohteen korkein huokosilmasta mitattu TVOC-pitoisuus on ylittänyt vertailuarvon noin 270-kertaisesti. TVOC muodostuu ominaisuuksiltaan erilaisista haihtuvista yhdisteistä, jolloin on epätodennäköistä, että ne kulkeutuisivat maaperän huokosilmasta sisäilmaan samanaikaisesti.

Pitoisuustasot voivat kuitenkin ajan myötä muuttua. Vaikka maaperän ja pohjaveden pilaantumisen ei olekaan todettu olevan laaja-alaista, kohdistuvat haihtuvista haitta-aineista aiheutuvat riskit kuormituksen vastaanottavaan tilaan. Lisäksi on otettava myös huomioon, että yhdisteet voivat liikkua pohjaveden mukana.

Alueen tuleva rakentamistaso on kauttaaltaan nykyisen maanpinnan tason yläpuolella. Rakennettavien pintarakenteiden takia suora kosketus haitta-aineisiin tai pilaantuneen maan tahaton nieleminen eivät ole normaalioloissa mahdollisia altistumisreittejä. Alueella ei varsinaisesti viljellä ravintokasveja, ja mahdollinen pienimuotoinen ravintokasvien kasvatus tapahtuu alueelle tuotavassa maassa, joten ravintokasvien kautta ei tapahdu altistumista.

Ulkoilman kautta tapahtuvan altistuksen ei arvioida olevan merkityksellistä, koska mahdollisesti maaperästä ja vedestä ilmaan kulkeutuvat haihtuvat haitta-aineet laimenevat ulkoilmassa nopeasti, eivätkä siten aiheuta terveysriskiä.

Maaperässä olevia haitta-aineita on todettu pohjavedessä liukoisessa muodossa. Pilaantuneisuus on vanhaa. Alueen pohjavesi on suurelta osin täyttömaassa olevaa merivettä. Siten pohjavesi ei sovellu talousvesikäyttöön. Vesijohdot sijoitetaan pilaantumattomalla maa-aineksella täytettyihin kaivantoihin, joten haitta-aineiden kulkeutuminen talousveteen ei ole mahdollista.

Haitta-aineita voi kulkeutua mereen pohjaveden mukana, jossa ne voivat aiheuttaa haittaa vesieliöille, kertyä ravintona käytettäviin vesieliöihin tai aiheuttaa vaaraa merialueen virkistyskäytössä.

Pilaantuneet täyttömaat ovat olleet alueella vuosikymmeniä, ja sinä aikana herkimmin liikkuvat haitta-aineet ovat ehtineet liueta veteen tai haihtua huokosilmaan ja sitä kautta ilmakehään.

Joidenkin haitta-aineiden keskiarvopitoisuudet pohjavedessä ovat merivesien ympäristönlaatunormeja suurempia. Pohjavesi mereen purkautuessaan sekoittuu kuitenkin nopeasti meriveteen, joten on arvioitu, että mereen kulkeutuvista haitta-aineista ei aiheudu merkityksellistä riskiä vesieliöille.

Haitta-aineiden kulkeutumista mereen tai alueen ulkopuolelle rakentamisen jälkeisessä tilanteessa ei arvioida merkittäväksi. Kulkeutumisriski pienenee todennäköisesti nykyisestä, koska alueen rakentuessa hulevesien hallinta tehostuu ja pilaantuneiden maa-ainesten läpi suotautuva vesimäärä vähenee. Lisäksi osa pilaantuneista maa-aineksista poistetaan rakentamisen yhteydessä.

Alueelle on suunniteltu rakennettavaksi kanava. Kanavan keskiosan alueelle on tehty vuosina 2015–2016 mittava saven massanvaihto, jonka yhteydessä on poistettu myös pilaantuneita maa-aineksia ja ne on korvattu pilaantumattomilla kitkamaa- ja pienlouhetäytöillä. Rakennettavan kanavan kunnostamattomilla osuuksilla on maaperässä todettu kohonneita metallien, PAH-yhdisteiden ja öljyhiilivetyjen pitoisuuksia. Kanavan kaivun aikana suuri osa pilaantuneista maista poistetaan, joten rakentamisen jälkeen haitta-aineiden pitoisuudet pienenevät huomattavasti. Kaivutason ulkopuolella kanavan alueella on todettu kohonneina pitoisuuksina metalleja, PAH-yhdisteitä, kloorattuja hiilivetyjä sekä keskiraskaita ja raskaita öljyhiilivetyjä. Kyseiset haitta-aineet sitoutuvat voimakkaasti kiintoainekseen, mutta voivat kulkeutua kiintoaineksen mukana.

Veteen liuenneita haitta-aineita voi kulkeutua kanavan veteen pohjan ja mahdollisesti hieman myös seinämien läpi kanavaan purkautuvan pohjaveden mukana, sillä diffuusion merkitys on arvioitu vähäiseksi. Kun kanava on avoinna mereen, kanavan vedenpinnan korkeus seuraa meriveden pintaa. Kanavan veden vaihtumisnopeus vaikuttaa siihen mahdollisesti muodostuviin haitta-ainepitoisuuksiin.

Ekologiset riskit

Alue on muodostunut merta täyttämällä ja ollut aina satamakäytössä. Siten todennäköisesti alueelle ei ole koskaan muodostunut merkittäviä ekologisia prosesseja tai ollut eläimistöä. Nykyisin alue on pääosin asfaltoitua, eikä siellä ole kasvillisuutta.

Alueen pintamaa uusitaan kokonaan ja tuleva tasaus on nykyisen yläpuolella. Pilaantumattoman pintamaakerroksen vuoksi alueelle tuleva kasvillisuus ja varsinainen maaperäeliöstö eivät altistu maaperään tai pohjaveteen jääville haitta-aineille. Alue tullaan rakentamaan kauttaaltaan, joten todennäköisesti alueelle ei tulevaisuudessakaan muodostu ekologisesti merkittäviä prosesseja.

Haitta-aineiden ei arvioida kulkeutuvan meriveteen niin suurina pitoisuuksina, että niistä aiheutuisi merkityksellistä riskiä merieliöstölle.

Alueen historia, täyttömaiden laatu ja suunniteltu rakentaminen huomioon ottaen maaperään jäävistä haitta-aineita sisältävistä massoista ei arvioida aiheutuvan merkityksellistä ekologista riskiä.

Epävarmuustarkastelu

Alueella metallien ja PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuuksia on maanäytteistä tutkittu kattavasti, mutta haihtuvien yhdisteiden osalta tutkimustuloksia on vähemmän, ja pääosin niitä on tutkittu alueen keskiosasta. Huokosilma- ja pohjavesitutkimukset täydentävät haihtuvien yhdisteiden maaperätutkimuksia. Tosin pitkäaikaista seurantaa ei ole tehty kaikissa pisteissä putkien tuhoutumisen vuoksi, mikä tuo epävarmuutta tuloksiin.

Pohjaveden virtaukseen liittyy epävarmuuksia, sillä täytön sisäisen veden virtauksia ohjaavat meriveden pinnankorkeuksien vaihtelun lisäksi eri tavalla vettä johtavat täyttömateriaalit ja maanalaiset louhe/kitkamaapenkereet.

Riskien hallinta

Koska pitoisuustasojen kehittymistä ja haitta-aineiden liikkumista pitkällä aikavälillä on vaikea ennustaa, suositellaan rakennuksissa rakenteellisia riskinhallintaratkaisuja mahdollisten sisäilmariskien minimoimiseksi. Koneellisesti tuuletettu ja huolellisesti tiivistetty alapohjarakenne arvioidaan riittäväksi toimenpiteeksi riskien ehkäisemiseksi.

Kanavan pohjan suunniteltu eroosiosuojaus, esimerkiksi sora/kivikerroksella, estää kiintoainekseen sitoutuneiden haitta-aineiden leviämisen veteen.

Puhdistustavoitteet

Kunnostuksen tavoitteena on poistaa pilaantuneet maa-ainekset ja jätejakeet rakentamisen ja riskienhallinnan vaatimassa laajuudessa sekä estää pilaantuneisuuden leviäminen ja alueen käyttäjien altistuminen haitta-aineille pitkälläkin aikavälillä. Asuntotuotantoon tulevalle alueella on metalleille, orgaanisille haitta-aineille ja haihtuville orgaanisille haitta-aineille tavoitepitoisuudet asetettu ohjearvoperusteisesti. Lisäksi alueella todetuista haihtuvista hiilivedyistä aiheutuvat riskit hallitaan rakentamalla rakennusten alimpiin kerroksiin tuulettuva ja tiivistetty alapohjarakenne pysäköintitiloja lukuun ottamatta.

Tutkimustulosten ja riskitarkastelun perusteella on kohteen maaperälle asetettu kunnostustavoitteet seuraavasti:

- Alueelta poistetaan vaarallisen jätteen raja-arvon ylittävät maa-ainekset pohjaveden pinnan tason (+/-0 metriä) yläpuolelta.

- Pilaantuneet maa-ainekset, joissa haitta-aineiden pitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot, poistetaan rakentamisen vaatimassa laajuudessa putkikaivannot mukaan lukien. Putkikaivannoissa suojaetäisyys putkien ja pilaantuneen maa-aineksen välillä on vähintään 30 cm.

- Rakennusten alle tehdään normaalit, rakentamisen vaatimat rakenteet pilaantumattomista (alle kynnysarvon) maa- tai kiviaineksesta koostuvat rakennekerrokset.

- Piha-alueille tehdään pilaantumattomista (alle kynnysarvon) maa-aineksista vähintään 0,5 metrin kerros, jolla estetään suora kontakti mahdollisten pilaantuneiden maa-ainesten kanssa. Piha-alueille mahdollisesti rakennettaville pinnoittamattomille lasten leikkialueille tehdään vähintään metrin pintakerros pilaantumattomista maa-aineksista, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat kynnysarvot.

- Tulevien asuinrakennusten alta ja vähintään kolmen metrin etäisyydelle seinälinjasta 1,5 metrin syvyyteen poistetaan maa-ainekset, joissa haihtuvien hiilivetyjen, öljyhiilivetyjakeiden C10-C40 ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot pysäköintitiloja lukuun ottamatta. Pysäköintitilojen alta em. maa-ainekset poistetaan vain rakentamisen vaatimaan syvyyteen.

- Mikäli työn aikana havaitaan muita haitta-aineita alemman ohjearvotason ylittävinä pitoisuuksina, poistetaan maa-ainekset pohjaveden pinnan tason yläpuolelta tai tehdään niiden osalta uusi puhdistustarpeen arviointi.

- Kanavan kaivualueella, missä kaivu ulottuu pohjaveden pinnan alapuolelle, ei aseteta kunnostustavoitteita, kuten ei muuallekaan Jätkäsaaren alueella pohjaveden pinnan alapuolella ole asetettu. Pohjaveden pinnan alapuolella kaivua tehdään vain rakentamisen takia.

Kunnostustavoitteissa esitetty 1,5 metrin syvyys rakennuksen alla lasketaan alapohjan yläpinnasta.

Kunnostustavoitteet ovat pääosin samat kuin viereisillä Saukonlaiturin AK2 itä ja Atlantinkaaren AK5 asemakaava-alueilla.

Pilaantuneen maa-aineksen määrä

Ilmoitusalueen pilaantuneiden maiden määrää laskettaessa on otettu huomioon vanhat ennen 2000-lukua tehdyt täyttökerrokset. 2010-luvulla tehty louhetäyttö on oletettu pilaantumattomaksi. Louhetäytön alueella ei myöskään arvioida tarvittavan kunnostustoimia. Kanavan massanvaihdon yhteydessä tehty maaperän kunnostus on otettu huomioon laskelmissa pohjaveden pinnan ylä- ja alapuolella.

Haitta-ainepitoisia maa-aineksia on arvioitu olevan pohjaveden pinnan yläpuolella yhteensä 50 000 m³ktr, joista 20 000 m³ktr ylittää ylemmän ohjearvon ja loput ylittävät alemman ohjearvon.

Pohjaveden pinnan alapuolella on arvioitu olevan yhteensä 80 000 m³ktr pilaantuneita maa-aineksia, joista 30 000 m³ktr ylittää ylemmän ohjearvon ja loput ylittävät alemman ohjearvon.

Poistettavan pilaantuneen maa-aineksen määrä

Alueelta poistetaan rakentamisen vuoksi pilaantuneita maa-aineksia yhteensä noin 40 000 m³ktr (80 000 tonnia). Näistä kanavan kaivun yhteydessä poistettavien pilaantuneiden maa-ainesten määrä on noin 40 000 tonnia, korttelialueilta noin 35 000 tonnia ja katualueilta noin 5 000 tonnia, joista pääosa muodostuu putkikaivantojen kaivusta.

Alueelle jäävien pilaantuneiden maa-ainesten määrä

Rakentamisen vuoksi tehtävän kaivun ja kunnostustavoitteiden vuoksi tehtävän kaivun jälkeen alueelle arvioidaan jäävän pohjaveden pinnan yläpuoliseen kerrokseen noin 25 000 m³ktr alemman ohjearvotason ylittäviä pilaantuneita maa-aineksia. Pohjaveden pinnan alapuoliseen kerrokseen arvioidaan jäävän noin 70 000 m³ktr alemman ohjearvotason ylittäviä pilaantuneita maa-aineksia.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kunnostus tehdään massanvaihdolla alueen rakennustöiden yhteydessä. Pilaantuneet maa-ainekset ja jätejakeet poistetaan rakentamisen tai kunnostuksen tavoitetasojen edellyttämiin syvyyksiin asti.

Pilaantuneita maa-aineksia poistetaan pääasiallisesti rakentamisen yhteydessä osa-alueittain. Kunnostuksen tavoitepitoisuuksien ylittäviä massoja rakentamisen vaatiman laajuuden ulkopuolelta kunnostetaan massanvaihdolla (ylisyvät kaivannot). Massanvaihdossa kunnostustavoitteet ylittävä pilaantunut maa-aines poistetaan ja toimitetaan ensisijaisesti hyötykäyttöön, mutta jos se ei ole mahdollista niin asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. Ylisyvien kaivantojen täyttö suunnitellaan erikseen talonrakentamisen vaatimusten mukaisesti.

Kunnostustyön aloittamisesta tiedotetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille ja kaivualueen naapurikiinteistöille.

Työmaa aidataan ja merkitään pilaantuneen maaperän kunnostuksesta kertovilla kylteillä.

Pilaantuneet maa-ainekset lajitellaan kaivun aikana eri jakeisiin pilaantuneisuuden mukaan siten, että eriasteisesti pilaantuneet massat kyetään luotettavasti ohjaamaan pilaantuneisuustasoja vastaaviin vastaanottopaikkoihin. Pilaantuneet maa-ainekset kaivetaan joko suoraan autoihin poiskuljetettavaksi tai läjitetään alueelle kasoihin jatkotutkimuksia tai mahdollista esikäsittelyä varten.

Kaivu ja maa-ainesten pilaantuneisuusluokitus tehdään pääasiassa ennen työn aloittamista tehtyjen maaperän pilaantuneisuustutkimusten tulosten perusteella. Pilaantuneisuusrajauksia tarkennetaan työn aikana tarvittaessa kaivannon seinämistä, pohjista ja kasoille läjitetyistä massoista aistinvaraisten havaintojen, kenttämittausten ja laboratorioanalyysien avulla.

Mikäli alueella havaitaan kunnostustyön aikana poikkeavaa jätettä tai viitteitä tutkimuksista poikkeavasta pilaantuneisuudesta, jätetään kyseinen maa-aines kaivamatta tai massa siirretään välivarastokasaan, kunnes sen laatu on selvitetty.

Alueella ei tehdä maa-ainesten seulontaa. Kaivun aikana erotellaan maa-aineksesta suuret kivet ja mahdolliset suuret jätejakeet. Mikäli kaivumaissa on runsaasti jätejakeita tai kiviä, tehdään niiden erottelu tarvittaessa seulomalla Jätkäsaaren välivarastointialueella.

Mikäli kaivutöitä tehdään pohjaveden pinnan alapuolella, kaivu toteutetaan tämän hetkisen tiedon mukaan vedenalaisena kaivuna. asemakaava-alueelle tuleva kanava kaivetaan suunnitelmien mukaan noin tasolle -2,5 metriä eli noin viisi metriä nykyisestä maanpinnasta ja massanvaihdon alueella noin 3,5 metriä. Rantarakenne toteutetaan paalulaattana, johon kanavan seinän elementit ripustetaan.

Kaivetut pilaantuneet maa-ainekset kuljetetaan ensisijaisesti hyötykäyttökohteisiin, mutta jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, viedään ne vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisiä maa-aineksia. Pilaantuneen maan kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi Jätkäsaaren välivarastointi- tai hyötykäyttöalueelle tehtäviä kuljetuksia lukuun ottamatta. Pilaantuneen maan kuormille laaditaan kuormakohtaiset asianmukaisesti täytetyt siirtoasiakirjat. Alueelta maaperästä mahdollisesti löytyvät jätteet toimitetaan luvanvaraisiin vastaanotto-/käsittelypaikkoihin.

Pilaantuneen maan kunnostus päättyy, kun kunnostusalueella on saavutettu kunnostustavoitteet ja mahdolliset huomio-, erotus- ja eristysrakenteet on tehty.

Riskinhallintatoimenpiteet

Asemakaava-alueelle rakennettavat asuinrakennukset varustetaan sisäilmariskien minimoimiseksi koneellisesti tuuletetulla alapohjalla. Lisäksi alapohjan läpiviennit ja saumat tiivistetään huolellisesti, jotta alapohjan läpi ei pääse virtaamaan ilmaa alimpaan kerrokseen.

Alimman kerroksen pysäköintitilojen kohdalla ei tuuletettua ja tiivistä alapohjaa tarvita, koska pysäköintitilojen ilmanvaihto on asuintiloja tehokkaampaa.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Työmaalle nimetään ympäristötekninen valvoja, joka ohjaa kaivua ja valvoo kunnostusta.

Työnaikainen ympäristötekninen laadunvalvonta tehdään kenttä- ja laboratorioanalyyseillä. Näytteistä analysoidaan haitta-aineet, joita on todettu alemman ohjearvotason ylittävinä pitoisuuksina.

Työmaalla pidetään työmaapäiväkirjaa, jossa kuvataan tehdyt toimenpiteet ja otetut näytteet. Nimetty ympäristötekninen valvoja toteuttaa myös työnaikaisen mahdollisten jätejakeiden aistinvaraisen laatuarvioinnin ja tarvittaessa ottaa näytteet analyysejä varten.

Kaivua edeltävät ja kaivun aikaiset näytteet

Kaivutyön aikana tai sitä ennen otetaan alueelta riittävästi näytteitä poistettavien massojen laadun varmistamiseksi.

Niillä alueilla, joilta poistetaan pilaantuneita maa-aineksia, otetaan maaperänäytteitä aikaisemmat näytteet mukaan lukien pohjaveden pinnan yläpuolelta yksi näyte jokaista kaivettua 200 m²:n alaa kohti. Pohjaveden pinnan alapuolisesta täyttömaasta otetaan näytteet jokaista kaivettua 400 m³:ä kohti. Näytteet otetaan kaivetuista ja altaisiin/kasoille läjitetyistä massoista. Näytemäärissä otetaan huomioon tutkimusvaiheessa jo analysoidut näytteet.

Näytteistä analysoidaan vähintään ne haitta-aineet, joita kaivannossa on todettu yli alemman ohjearvotason. Mikäli öljyhiilivetyjä analysoidaan kenttätesteillä, vähintään 10 % tuloksista varmennetaan laboratorioanalyyseillä.

Jäännöspitoisuusnäytteet

Pilaantuneen maan poistamisen jälkeen maaperän jäännöspitoisuudet tarkistetaan ottamalla yksi näyte kaivannon pohjasta jokaista alkavaa 200 m² kohden ja yksi näyte kaivannon seinämästä jokaista alkavaa noin 20–50 metrin matkaa kohden. Näytteet otetaan myös kanavan pohjasta.

Jäännöspitoisuusnäytteet otetaan edustavina kokoomanäytteinä, jotka muodostetaan noin 4–6 osanäytteestä.

Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään ne haitta-aineet, joita on kyseisessä kaivannossa todettu yli alemman ohjearvotason. Jos kunnostustyön aikana maaperässä todetaan muita haitta-aineita yli alemman ohjearvon, analysoidaan myös nämä haitta-aineet jäännöspitoisuusnäytteistä.

Mittaukset

Toteutuneet kaivualueet ja -tasot sekä mahdollisten huomiorakenteiden kulma- ja taitepisteiden sijainti mitataan ja esitetään kartalla.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen ja eristäminen sekä dokumentointi

Alueelle jäävä yli alemman ohjearvotason maa-aines erotetaan pohjaveden pinnan yläpuolella puhtaasta maa-aineksesta huomiorakenteella, esimerkiksi huomioverkolla. Lisäksi em. maa-aines erotetaan maanpinnasta puhtaalla täyttömaakerroksella, joka on paksuudeltaan vähintään 0,5 metriä ja/tai rakenteilla, kuten asfaltti, kiveys tms. Pinnoittamattomilla lasten leikkialueilla ja kulutukselle alttiissa maaston kohdissa, esimerkiksi rinteissä, puhtaan täyttömaakerroksen paksuus on yksi metri.

Huomiorakenteita ei tehdä rakennusten, paalulaattojen tms. alapuolelle. Kanavan vesipinnan alapuolelle ei asenneta muuta huomiorakennetta kuin suodatinkangas erottamaan vanhoja täyttökerroksia kanavan rakennekerroksista. Suodatinkangasta ei asenneta massanvaihdon alueelle, jossa täyttö on tehty pilaantumattomasta kitkamaasta, jonka haitta-ainepitoisuudet ovat alle kynnysarvojen.

Mikäli pilaantuneisuuden todetaan jatkuvan kunnostusalueen ulkopuolelle ja kaivannon seinämään jää pilaantunutta maa-ainesta, asennetaan pohjaveden pinnan yläpuolelle rajapintaan tarvittaessa erottava rakenne, esimerkiksi suodatinkangas, tai huomiorakenne.

Eristysrakennetta käytetään, jos kaivannon seinämään jää orgaanisia haitta-aineita, joista voi aiheutua kulkeutumisriskiä. Eristysrakenne suunnitellaan tapauskohtaisesti haitta-aineen ominaisuuksien perusteella.

Asennettujen huomio- ja eristysrakenteiden sijainti mitataan riittävällä tarkkuudella. Kunnostuksen loppuraportissa kuvataan tehdyt huomio- ja eristysrakenteet, sekä esitetään niistä havainnepiirustus.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Sivullisten pääsy kunnostusalueelle estetään aitaamalla työmaa-alue.

Normaaliin maanrakennusurakointiin liittyvien terveysriskien lisäksi kunnostustyö voi aiheuttaa altistumista pilaantuneelle maa-ainekselle tai mahdollisille jätteille.

Työnaikaisten terveyshaittojen ehkäisy toteutetaan työsuojelullisin keinoin. Yleissuunnitelmassa on esitetty lyhyesti työntekijöiden suojautumiskeinoja. Ennen työn aloittamista laaditaan erillinen työmaan turvallisuussuunnitelma.

Ympäristöhaittoja ehkäistään peittämällä pilaantuneiden maiden kuormat kuljetuksen ajaksi pilaantuneiden maiden leviämisen estämiseksi. Lisäksi voimakkaalla tuulella ja sateella työt keskeytetään tarvittaessa.

Vesien tutkiminen, käsittely ja johtaminen

Alueella rakennettavan kanavan osalta kaivu ulottuu pohjaveden pinnan alapuolelle. Kaivun toteutuksesta ei ole vielä tietoa, mutta luultavasti kaivu toteutetaan kaivuna veden alta. Kaivu tehdään kanavan sisäosista alkaen päätyjä kohti. Päätyihin jätetään vallit eli yhteyttä mereen ei avata heti, vaan vasta kun kaivannossa oleva vesi täyttää Jätkäsaaren välivarastointialueen ympäristöluvassa nro 75/2014/1, dnro ESAVI/66/04.08/2013 annetut pitoisuusrajat vesien johtamisesta mereen. Näytteet otetaan kolmesta kanavan kohdasta veden pinnasta noin metrin veden pinnan alapuolelle. Mikäli jonkin haitta-aineen osalta pitoisuus ei laske alle em. luvan pitoisuusrajojen, arvioidaan kyseisen haitta-aineen kuormitus erikseen.

Kaivantoveden laatua tutkittiin Saukonkanavan koekaivun aikana vuonna 2014 suoraan kaivannosta noin kahden metrin syvyydeltä veden pinnasta otetuilla näytteillä. Näytteet otettiin kaivun aikana ja sen jälkeen noin kerran viikossa kuukauden ajan. Kaivantovesi oli kaivun aikana silmin nähden sameaa ja sen kiintoainespitoisuus oli korkea, suurimmillaan noin 26 g/l. Kaivantoveden kiintoainespitoisuus laski nopeasti kaivun lopettamisen jälkeen. Kolme päivää kaivun lopettamisen jälkeen otetussa näytteessä kiintoainespitoisuus oli laskenut tuhannesosaan (0,03 g/l). Myös suurin osa haitta-aineiden pitoisuuksista laski nopeasti.

Mikäli kaivu tehdään kuivakaivuna, niin kaivantojen kuivatusvedet johdetaan ensisijaisesti suoraan mereen. Hulevesiviemäriin ja sitä pitkin edelleen mereen johdettavien vesien pitoisuusrajoina käytetään samoja raja-arvoja kuin aiemmin mainitussa Jätkäsaaren välivarastointialueen ympäristöluvassa.

Mereen johdettavaksi kelpaamattomat kuivatusvedet johdetaan jätevesiviemäriin HSY:n ohjeiden ja määräysten mukaan. Pois johdettavasta kaivantovedestä määritetään kiintoaine, ravinteet sekä ne haitta-aineet, joita alueen maaperässä tai pohjavedessä on havaittu markittäviä pitoisuuksia ja jätevesiviemäriin johdettavista vesistä HSY:n vaatimat ominaisuudet. Näytteet otetaan 500 m³ tai HSY:n viemäröintiluvassaan määrittelemin välein.

Tarvittaessa kuivatusvedet esikäsitellään kiintoaineen erotuksella, öljynerotuksella, suodattamalla tai muualla vastaavalla menetelmällä ennen vesien johtamista viemäriin.

Kunnostussuunnitelmassa on esitetty kaivantojen kuivatusvesille pitoisuusrajat.

Käsiteltyjen kuivatusvesien laadusta ja määrästä pidetään kirjaa.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Ilmoitusalue on osa Jätkäsaaren ympäristöluvitettua välivarastointialuetta ja ilmoitusalueella voidaan siten varastoida pilaantuneita maa-aineksia. Kasat peitetään tarvittaessa, esimerkiksi kasojen pölytessä voimakkaasti. Maat voidaan viedä myös Jätkäsaaren välivarastointialueen muihin osiin varastoitavaksi tai tutkittavaksi.

Kaivettujen maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Alueen maanrakentamisessa ja täytöissä voidaan hyödyntää alueelta kaivettuja kynnysarvomaita, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat alle alemman ohjearvon. Maa-ainesten on oltava geoteknisesti maanrakennukseen sopivia.

Alue kuuluu myös lupa-alueeseen, jossa on Helsingin ympäristölautakunnan 22.11.2016 myöntämän ympäristöluvan HEL 2016-009366 T 11 01 00 00 mukaisesti lupa hyödyntää koko Jätkäsaaren alueelta tai muilta Helsingin kaupungin työmailta kaivettuja kynnysarvomaita, jotka sisältävät alle 10 % mineraalista rakennusjätettä.

Ilmoitusalueelta kaivettuja ja siellä hyödynnettyjä kynnysarvomaita ei lasketa em. luvan vuotuiseen hyötykäyttömäärään.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ilmoituksessa on esitetty toimenpiteet seuraaviin odottamattomiin tilanteisiin:

- Kaivun tai näytteenoton yhteydessä todetaan ilmassa merkittäviä määriä haihtuvia yhdisteitä.

- Maaperästä löytyy merkittäviä määriä tunnistamatonta jätejaetta.

- Kaivun yhteydessä ympäristöön leviää voimakasta hajua.

Tiedottaminen ja raportointi

Kunnostustyön aloituksesta tiedotetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille kirjallisesti/sähköpostilla noin viikkoa ennen kunnostustöiden aloitusta. Kunnostuksen aloittamisesta tiedotetaan myös naapurikiinteistöille.

Työmaalla pidetään työmaapäiväkirjaa, jossa esitetään ainakin seuraavat asiat:

- tiedot alueelta poisviedyistä pilaantuneista massoista (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka ja ajankohta)
- tiedot otetuista näytteistä (näytteenottaja, ajankohta, näytepisteen sijainti, tutkimusmenetelmä ja mittaustulokset)
- tiedot mahdollisista poikkeavista työskentelyolosuhteista
- hajuhavainnot
- erikoiset havainnot ja poikkeamat suunnitelmista sekä syyt poikkeamiin
- mahdolliset pumpatut vesimäärät ja mahdolliset vesien käsittelytoimenpiteet.

Kirjanpidosta vastaa kohteen ympäristötekninen valvoja. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla.

Kunnostustyöstä laaditaan loppuraportti. Loppuraportit laaditaan hankekohtaisesti niiden kunnostusten valmistuttua. Hankekohtaisena aluejakona käytetään alustavasti seuraavaa jakoa:

- Yleisten alueiden loppuraportit

- Korttelikohtaiset loppuraportit

- Kanavan kaivun loppuraportti

Loppuraporteissa esitetään ainakin seuraavat asiat:

- tunnistetiedot
- työn vastuuhenkilöt ja muut kunnostukseen osallistuneet tahot
- poistettujen massojen määrä ja niiden haitta-ainepitoisuudet
- kunnostustyön toteutus
- mahdollisesti rakennettujen huomio- ja eristysrakenteiden sijaintitiedot ja tyyppipiirustukset
- kunnostuksen aikataulu
- mahdolliset poikkeamat suunnitelmasta/päätöksestä
- kartta kunnostetuista alueista ja jäännöspitoisuustiedot
- mahdolliset vesien käsittelytiedot.

Puhdistustyön ajankohta

Alustavan arvion mukaan maarakennustöiden ja pilaantuneen maaperän kunnostustyön aloitusajankohta on kesällä 2017.

Ilmoituksen käsittely

Tarkastus

Ympäristökeskus on tarkastanut ilmoitusalueen 11.5.2017.

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin kiinteistöviraston ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Länsisatamassa Saukonlaituri länsi -asemakaava-alueella, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Ilmoitusalueelta on ilmoituksen mukaisesti poistettava pohjaveden pinnan yläpuolelta maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät vaarallisen jätteen raja-arvot. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueelta on poistettava ilmoituksen mukaisesti rakentamisen vaatimassa laajuudessa pilaantuneet maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueelle rakennettavien asuinrakennusten alta ja vähintään kolmen metrin etäisyydelle asuinrakennusten seinälinjasta on 1,5 metrin syvyyteen poistettava ilmoituksen mukaisesti maa-ainekset, joissa haihtuvien hiilivetyjen, öljyhiilivetyjen jakeiden C10-C21 tai C21-C40 tai PAH-yhdisteiden pitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot pysäköintitiloja lukuun ottamatta. Pysäköintitilojen alta em. maa-ainekset on poistettava rakentamisen vaatimaan syvyyteen asti. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueelta on poistettava rakennusten ulkopuolisilta alueilta 0,5 metrin syvyyteen asti maanpinnasta maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, kuten ilmoituksessa on esitetty. Piha-alueille rakennettavilla pinnoittamattomilla lasten leikkialueilla on ilmoituksen mukaisesti maan pintakerroksessa oltava vähintään yhden metrin kerros maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat kynnysarvot. (VNA 214/2007)

Alueelle rakennettaviin rakennuksiin on tehtävä ilmoituksen mukaisesti tuulettuvat ja tiivistetyt alapohjarakenteet, mikäli rakennuksessa ei ole alimmassa kerroksessa pysäköintitiloja. (VNA 214/2007)

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi riittävän paksu mutta vähintään 0,3 metriä paksu pilaantumattoman maan suojakerros, jossa ei ole jätejakeita ja maa-aineksen haitta-ainepitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Ilmoitusalueella vesijohtoverkosto on rakennettava sellaisista materiaaleista ja siten, että alueen maaperässä ja huokosilmassa olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan talousveteen. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (VNA 214/2007, JhL 32)

Ilmoitusalueen rajalta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot, niin laajalta alueelta, että kunnostusta voidaan myöhemmin jatkaa ilmoitusalueen rajalle tehtyjä rakenteita vaarantamatta. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita ilmoituksesta poiketen valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (VNA 214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluille ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JhL 3, 32 §)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kaivua ohjaavat tutkimukset

Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä kyseisellä kaivualueella ilmoituksesta poiketen yli kynnysarvojen havaittujen haitta-aineiden pitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan luotettavasti ohjata haitta-ainepitoisuuksien mukaisesti vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisellä tavalla pilaantuneita maa-aineksia. Jokaiselta kaivualueelta on otettava riittävä määrä maaperänäytteitä. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyyseillä. Tarvittaessa maanäytteiden haitta-ainepitoisuuksia tulee määrittää riittävä määrä laboratoriotutkimuksilla, jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä. Laboratorionäytteistä on analysoitava vähintään kyseisellä kaivualueella aiemmissa tutkimuksissa yli kynnysarvojen todettujen epäorgaanisten ja orgaanisten haitta-aineiden sekä kaivutyön aikana mahdollisesti esiin tulevien muiden haitta-aineiden pitoisuudet. Aiempia tutkimustuloksia voidaan käyttää hyödyksi laadunvalvontatutkimuksissa. (JhL 32 §, YSL 6, 209 §, JL 12, 13 §)

Jäännöspitoisuustutkimukset

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on kaivualueelta otettava ilmoituksen mukaisesti kaivannon kokoon nähden riittävä määrä jäännöspitoisuusnäytteitä sekä kaivannon pohjasta että seinämiltä, jotta kaivualueelle jäävien haitta-ainepitoisten maa-ainesten laatu tulee luotettavasti varmistettua. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa ilmoituksesta poiketen niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kaivualueella on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. (JhL 32 §, YSL 6 §)

Tutkimusmenetelmien ja laitteiden luotettavuus

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen tai eristäminen

Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on ilmoituksen mukaisesti merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Rakennusten, laattojen tai vastaavien alapuolelle ei ole tarpeen asentaa huomiorakenteita. (JL 13 §, YSL 139 §)

Jos kaivualueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin orgaanisen haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kyseinen arvio tai suunnitelma on toimitettava ympäristöpalveluille tarkastettavaksi ennen ko. rakenteen asentamista tai työn jatkamista kyseisellä paikalla. (JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristöpalveluille on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

Huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JhL 32 §, YSL 139 §)

4. Maa-aineksen kaivu, käsittely, varastointi ja kuljetus

Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei maata tai haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, välivarastoinnin, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (VNA 214/2007, JL 5, 15 §)

Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. Jätkäsaaren välivarastointialueelle kuljetettavia kuormia ei tarvitse peittää. (JL 13 §, VNA 179/2012 11 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

5. Vesien tutkiminen ja käsittely

Kaivantoihin mahdollisesti kertyvistä vesistä on tutkittava niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisessä kaivannossa on havaittu kynnysarvojen ylittävinä pitoisuuksina. Kaivantovedet voidaan käsitellä ja johtaa, kuten ilmoituksessa on esitetty. HSY Vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa vesien johtamisesta viemäriin on esitettävä ympäristöpalveluille ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §)

6. Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan käyttää kohteessa hyödyksi alueilla, joilla hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolelle tulee tiivis rakennekerros tai vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros. Selvästi haitta-aineelta haisevia, kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. Maa-ainesten hyötykäytöstä on toimitettava yksityiskohtainen suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöpalveluille vähintään viikkoa ennen hyötykäytön aloittamista. Suunnitelmaan tulee sisältyä arvio hyötykäytettävien maa-ainesten sisältämien haitta-aineiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista. Ilmoitusalueelta kaivettujen maa-ainesten hyödyntäminen tulee pitää erillään ympäristöluvan mukaisesta maa-ainesten hyödyntämisestä. Ilmoituksen mukainen maa-ainesten hyödyntäminen tulee dokumentoida loppuraportissa. (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

7. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalveluille on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana tutkimustulokset oleellisesti poikkeavat aiemmista tutkimustuloksista tai on tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

8. Tiedottaminen ja raportointi

Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille tehtävästä aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen maa-ainesten vastaanottopaikat. Aloitusilmoitus tulee toimittaa ympäristöpalveluille viimeistään viikkoa ennen työn aloittamista. Mikäli kunnostustyö tehdään vaiheittain, on jokaisesta vaiheesta tehtävä oma aloitusilmoitus. Rajanaapureille voidaan kunnostuksesta tiedottaa, kuten ilmoituksessa on esitetty. (YSL 172 §)

Pilaantuneisuuden jatkumisesta ilmoitusalueen ulkopuolelle on ilmoitettava ympäristöpalveluille ja kyseisen alueen maanomistajalle. (JhL 32 §, YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Loppuraportissa on esitettävä ilmoituksessa esitettyjen asioiden lisäksi myös tiedot alueista, joille esitetyllä ilmoitusalueella jää alemman ohjearvon ylittävää maa-ainesta. (JL 120 §, YSL 172 §)

Loppuraportti tai hankekohtaiset loppuraportit on toimitettava ympäristöpalveluille kolmen kuukauden kuluessa kunnostustyön päättymisestä. (JL 120 §, YSL 172 §)

Puhdistustyön aikana ympäristöpalveluille tulee tiedottaa esimerkiksi puhelimitse tai sähköpostilla työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

Kunnostuksen loppuraportti on liitettävä alueelle rakennettavien rakennusten huoltoasiakirjoihin. (YSL 139 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita jätehuoltolain säännöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011). Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Kohteen maaperä on pilaantunut pääosin ennen vuotta 1994 tehdyistä meritäytöistä ja aiemmasta toiminnasta.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta alueen maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on tarvittaessa selvitettävä.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Valtaosa ilmoitusalueesta on kaavoitettu asuinalueeksi. Ilmoituksessa esitetyt kunnostustavoitteet on määritetty alueen käyttötarkoituksen ja riskinarvioinnin perusteella.

Poistamalla kunnostusalueelta pohjaveden pinnan yläpuolelta voimakkaimmin pilaantuneet maa-ainekset, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät vaarallisen jätteen ohjeelliset raja-arvot, vähennetään alueen maaperään jäävien haitta-aineiden kokonaismäärää. Samalla varmistetaan, että kyseisistä voimakkaimmin pilaantuneista massoista ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle alueen tulevassa käytössä. Pohjaveden pinnan tasona pidetään +/-0 metriä.

Tulevien rakennusten alta ja vähintään kolmen metrin etäisyydelle asuinrakennusten seinälinjasta tulee 1,5 metrin syvyyteen saakka poistaa maa-ainekset, joissa orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot, jotta orgaanisista haitta-aineista ei aiheudu haittaa rakennusten sisäilmalle. Ilmoituksen mukaisesti kunnostustavoitteissa esitetty 1,5 metrin syvyys rakennuksen alla lasketaan alapohjan yläpinnasta.

Lasten leikkialueiden pintakerroksissa tulee olla riittävän paksu kerros maa-aineksia, joissa haitta-aineiden pitoisuudet ovat alle kynnysarvojen, jotta lapset eivät leikkiessään voi altistua haitta-aineille. Asuinalueilla leikkialueet ovat läpi vuoden yleensä kovassa käytössä, jolloin maaperän eroosio on voimakasta, joten riittävän paksulla suojakerroksella suojellaan lapsia altistumiselta. Pinnoittamattomalla alueella tarkoitetaan, että alueen pintakerroksessa ei ole tiivistä kerrosta, kuten asfalttia tai laatoitusta, joka estää maan kulumista.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, että työntekijät eivät mahdollisten putkien ja kaapeleiden korjaus- ja muutostöiden yhteydessä kaiva esille ja joudu käsittelemään haitta-ainepitoisia maa-aineksia ja samalla vahingossa altistu maaperän haitta-aineille tai haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan esimerkiksi asennettujen putkien kautta käyttöveteen. Myöskään putki- ja kaapelikaivantojen täytöissä ei saa käyttää maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot.

Alueen maaperässä ja huokoskaasussa todetut haitta-aineet voivat kulkeutua talousveteen tavallisten putkimateriaalien läpi, siksi alueen vesijohtoverkoston materiaaleissa tulee ottaa huomioon alueella todetut haitta-aineet, jotta haitta-aineiden kulkeutumista talousveteen ei pääse tapahtumaan. Lisäksi haitta-aineet voivat vaikuttaa esimerkiksi materiaalien kestävyyteen.

Istutusalueilla kasvualustan haitta-ainepitoisuuksien rajoittamisella estetään työntekijöiden altistumista haitta-aineille istutusten perustamis-, muutos- ja huoltotöiden yhteydessä ja haitta-ainepitoisen maa-aineksen leviämistä esimerkiksi lasten leikkialueille.

Mikäli maaperän pilaantuneisuus jatkuu ilmoitusalueen ulkopuolelle, tulee pilaantuneet maa-ainekset mahdollisuuksien mukaan poistaa myös alueen ulkopuolelta niin pitkälle kuin mahdollista, jotta kunnostusta voidaan siellä myöhemmin jatkaa olemassa olevia rakenteita rikkomatta tai vaarantamatta.

Alueella on havaittu jätetäyttöä, ja erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle tai terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Suunnitelma työn jatkamisesta tarvitaan jatkotoimenpiteiden harkintaa varten.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa asianmukaiseen vastaanottopaikkaan.

Jäännöspitoisuusnäytteillä varmennetaan puhdistustavoitteiden täyttyminen. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää, ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa, on kaikista näytteistä tarpeen tutkia kaikkien niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä paikalla on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Laboratoriomenetelmillä varmennetaan kenttämittausmenetelmien luotettavuus.

3. Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen tai eristäminen

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen.

Suunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöpalveluille mahdollisuus arvioida huomio- tai eristysrakenteen tarve ja riittävyys.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Maa-aineksen kaivu, käsittely ja kuljetus

Määräykset ovat tarpeen terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.

Pilaantuneen maan pölyäminen voi aiheuttaa em. haittoja, ja siksi pilaantuneen maan pölyäminen tulee huolellisesti estää esimerkiksi maata kastelemalla tai peittämällä maa-ainekset.

Pitämällä jätejakeet sekä eriasteisesti pilaantuneet maa-ainekset erillään estetään ympäristölle tai terveydelle aiheutuvaa vaaraa tai haittaa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

5. Vesien tutkiminen ja käsittely

Kaivantovesistä tulee tutkia kaikkien niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisen alueen maaperässä on todettu yli kynnysarvojen, jotta kaivantovesien kaikkien mahdollisten haitta-aineiden pitoisuudet ovat tiedossa.

Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan esittäminen ympäristöpalveluille ennen vesien viemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

6. Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle alueen tulevassa käytössä. Tämän vuoksi ympäristöpalvelut tarkastaa suunnitelman, jossa on käsitelty myös em. vaikutuksia riittävästi hyötykäytön teknisen toteuttamisen esittämisen lisäksi.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella.

Haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

Hyötykäytettävät maa-ainesten määrä- ja laatutiedot ja sijainnit tulee dokumentoida loppuraportissa. Tietoja tarvitaan viranomaisvalvonnassa.

7. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristöpalvelut voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

8. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjallinen aloitusilmoitus, joka sisältää tiedot vastuuhenkilöistä, valvojan yhteystiedoista sekä massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista, ja tiedot eri työvaiheista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneisuuden jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Loppuraportissa tulee esittää alueet, joihin jää alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisia maa-aineksia, jotta alueen mahdollisissa tulevissa kaivutöissä pilaantuneet maa-ainekset tiedetään ottaa huomioon.

Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Loppuraportin liittäminen huoltoasiakirjoihin turvaa osaltaan kyseisen selontekovelvollisuuden täyttymistä.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristölautakunta 19.5.2015, 209 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (jäteasetus) (179/2012) 3, 4, 11, 24 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja se on voimassa toistaiseksi.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelulle.