Helsingin kaupungin kiinteistöviraston ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Kumpulassa osoitteessa Sofianlehdonkatu 8 A

Ympäristönsuojelupäällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijät

Helsingin kaupungin kiinteistövirasto
Tonttiosasto
PL 2214, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus: 0201256-6

Yhteyshenkilö:
Piia Häkkinen, puhelin (09) 310 27274,
sähköposti piia.hakkinen@hel.fi

Alueen omistaja ja haltija

Alueen omistaa Helsingin kaupunki, ja rakennus on kiinteistöviraston tilakeskuksen hallinnassa.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoituksessa esitetty alue sijaitsee 24. kaupunginosassa (Kumpula). Kohde on osa kiinteistöä 91-24-949-5. Rakennuksessa toimii Sofianlehdon toimintakeskus. Kunnostusalue rajautuu rakennuksen alaiseen maaperään ja rakennuksen ulkopuolelle toteutettaviin salaojakaivantoihin. Kunnostusalueen pinta-ala on noin 3000 m². Toimintakeskuksen rakennuksen pinta-ala on 4316 m² ja kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävän alueen pinta-ala on noin 1000 m². Koko kiinteistön pinta-ala on noin 2,6 hehtaaria.

Sofianlehdon A-rakennus sijaitsee kiinteistöllä, joka rajautuu etelässä Isonniitynkatuun, lännessä puistoon ja muilta reunoiltaan asuintontteihin. Saman kiinteistön kaakkoisosassa sijaitsee palvelutalo noin 50 metrin etäisyydellä.

Rakennuksen sijainti on esitetty alla olevassa kartassa.

Sofianlehdon toimintakeskuksessa toteutetaan toiminnallinen muutos ja perusparannus. Perusparannuksen vaatimien rakennustöiden vuoksi kellaritilojen lattia puretaan suurelta osin. Samassa yhteydessä lattian alapuolelta poistetaan pilaantuneet maa-ainekset. Kunnostustyön aikana kohteessa ei ole käyttäjiä.

Sofianlehdon A-rakennus on valmistunut lastenkotikäyttöön vuonna 1930. Vuosina 1960–1985 rakennus on ollut vanhain- ja lastenkotikäytössä ja sen jälkeen kehitysvammalaitoksena. Rakennuksen kellaritiloissa on eri aikoina ollut pannuhuone nykyisessä paikassa ja sen läheisissä tiloissa on ollut polttoainevarastoja. Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa on sijainnut myös lastenkotia palvellut pesula. Nykyisin kohteessa on toimintaterapia-allas, jonka kemikaaleja (mm. klooriyhdisteitä) on säilytetty kellarikerroksen varastossa.

Kohteessa ei ole aiemmin tehty maaperän kunnostustoimenpiteitä edellinen perusparannus on toteutettu vuosina 1965–1966.

Rakennuksen perustukset on ainakin osittain louhittu kallioon, ja sen viereiset alueet on asfaltoitu eteläpuolista nurmikkoaluetta lukuun ottamatta. Kauempana rakennuksesta on nurmikkoa. Yhteys sähköverkkoon on rakennuksen eteläpuolelta, ja pohjoispuoleisella pihalla on sadevesiviemäreitä. Rakennuksen alta kerätään vedet salaojajärjestelmään, jonka kaivot sijaitsevat osin kellaritiloissa.

Rakennuksessa on tällä hetkellä kuntouttavaa toimintaa vain päivisin. Rakennukseen on suunniteltu toiminnallinen muutos. Kellaritiloihin on suunniteltu varastotiloja ja toimintaterapiahuoneita ja sosiaalitiloja henkilökunnalle. Toiminnallinen muutos ei edellytä muutoksia asemakaavaan.

Voimassa olevassa yleiskaavassa kiinteistö on merkitty kerrostalovaltaiseksi alueeksi (asuminen/toimitila), joka on lisäksi kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti sekä maisemakulttuurin kannalta merkittävä alue. Voimassa olevassa asemakaavassa kiinteistö on merkitty sosiaalitointa ja terveydenhuoltoa palvelevien rakennusten korttelialueeksi (YS). Rakennuksella on kaavassa suojelumerkintä sr-1, ja rakennus muodostaa kaupunkikuvallisesti alueen maamerkin.

Alueen maaperän pilaantuneisuus

Vuonna 2015 toteutetussa haitta-ainekartoituksessa ja vuonna 2016 tehdyssä maaperätutkimuksessa rakennuksen kellaritilojen lattian alapuolisessa maaperässä todettiin haitta-aineita valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) esitettyjen ylempien ohjearvojen ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjä C10-C40 ja trikloorieteenejä sekä alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina polyaromaattisia hiilivety-yhdisteitä (PAH).

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristölautakunnalle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Ympäristölautakunta on 10.12.2013 (§ 372) siirtänyt tämän toimivallan ympäristönsuojelupäällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen 21.4.2017.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:

- Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Sofianlehdonkatu 8 A, Helsingin kaupungin kiinteistövirasto, ENV946, 12.4.2017, Vahanen Environment Oy.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohja-, orsi- ja pintavesi

Maaperäkartan mukaan rakennuksen lähialueiden maaperä on kallioista aluetta. Kenttähavaintojen mukaan kallion päällä on rakennuksen ulkopuolella hiekkaista täyttömaata 1,4–1,65 metrin syvyydeltä. Kallio on paljastuneena rakennuksen itäpuolella. Kellarin lattian alla on paikoin rakennusjätettä sisältävää täyttömaata 0,4–1,65 metrin paksuudelta.

Lähtötietojen mukaan rakennuksen perustukset on ainakin osittain louhittu kallioon. Kenttähavaintojen perusteella louhinta ulottuu syvimmälle lämmönjakohuoneen kohdalla. Rakennus sijaitsee mäen päällä muuta ympäristöä korkeammalla. Maanpinta viettää alaspäin rakennuksesta poispäin mentäessä joka suuntaan. Kallionpinta viettää kenttähavaintojen perusteella rakennuksen alla länteen päin.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Tutkimuksissa ei todettu orsi- tai pohjavettä muualla kuin perusvesikaivoissa. Toimintakeskuksen keski- ja länsiosan kellaritiloissa on neljä perusvesikaivoa, joiden pumput pitävät rakennuksen perustukset kuivina ympäristöstä kertyvistä vesistä. Pumpatun veden määristä ei pidetä kirjaa.

Kohteen läheisyydessä ei ole pintavesimuodostumia. Rakennuksen viereiset piha-alueet on pääosin pinnoitettu. Eteläpuolella piha-alue on nurmikkoa. Sadevedet kulkeutuvat pintavaluntana pinnoitetun alueen ulkopuolelle ja imeytyvät maaperään. Katolta valuvat vedet ohjataan sadevesiviemäriin.

Haitta-ainetutkimukset

Rakenteiden haitta-ainekartoituksessa vuonna 2015 WSP Finland Oy otti kaksi maaperänäytettä kellarikerroksen alapuolisesta maaperästä välittömästi pohjalaatan alta. Maaperänäytteet otettiin tiloista, joissa on historiatietojen perusteella sijainnut polttoainevarasto ja öljysäiliö.

Toisessa vuoden 2015 näytepisteessä todettiin ylemmän ohjearvon ylittävä öljyhiilivetyjen C10-C40 pitoisuus, jossa keskitisleitä C10-C21 oli 1600 mg/kg ja raskaita jakeita C21-C40 4200 mg/kg.

Kesä-elokuussa 2016 Vahanen Environment Oy teki kohteessa ympäristöteknisiä tutkimuksia, joissa otettiin sisäilma-, maaperä- ja pohjavesinäytteitä, ja Vahanen Rakennusfysiikka Oy teki rakenteiden haitta-ainekartoituksen.

Maaperä:

Maaperänäytteitä otettiin vuonna 2016 kairaamalla neljästä pisteestä kellarin lattian alta ja viidestä tutkimuspisteestä rakennuksen ulkopuolelta. Yhteensä maanäytteitä otettiin 30.

Vuoden 2016 tutkimuksissa todettiin yhdessä pisteessä eri syvyyksillä ylemmän ohjearvon ylittävät trikloorieteenin pitoisuudet 17 ja 22 mg/kg ja yhdessä pisteessä alemman ohjearvon ylittävät pitoisuudet bentso(a)pyreeniä 2,9 mg/kg, fenantreenia 8,5 mg/kg ja fluoranteenia 7,8 mg/kg. Ohjearvojen ylitykset on todettu nykyisen askarteluhuoneen alapuolisessa ja askarteluhuoneen ja nykyisen lämmönjakohuoneen välisen käytävän alapuolisessa maaperässä. Muualla rakennuksen alapuolisessa maaperässä ei todettu kohollaan olevia haitta-ainepitoisuuksia. Lisäksi kahdessa rakennuksen alapuolisessa pisteessä todettiin täyttömaassa 5–20 % rakennusjätettä, kuten puuta, tiiltä, betonia ja hiiltä.

Sisäilma:

Kellaritiloista tutkittiin vuonna 2016 viiden eri huoneen sisäilman haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) pitoisuudet niiden yhdisteiden osalta, joita oli todettu alapuolisessa maaperässä. Huoneiden valinnassa otettiin huomioon myös uusien suunnitelmien mukaiset tilojen käyttötarkoitukset. Korkein VOC-yhdisteiden kokonaispitoisuus (TVOC) 3000 µg/m³ todettiin näytteestä, joka otettiin lämmönjakohuoneen viereisestä varastohuoneesta. Muista näytteistä todetut TVOC-pitoisuudet vaihtelivat 38–580 µg/m³. Viitearvona käytettävä TVOC-pitoisuus 400 µg/m³, joka on annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista (545/2015), ylittyy kolmessa näytteessä viidestä. Em. asetuksessa on määritetty yksittäisen haihtuvan orgaanisen yhdisteen tolueenivasteella lasketun pitoisuuden toimenpiderajaksi huoneilmassa 50 µg/m³. Sisäilmanäytteiden TVOC-tulos on esitetty tolueenivasteella laskettuina pitoisuuksina, mutta yksittäisten yhdisteiden pitoisuudet on kvantifioitu kunkin yhdisteen oman standardin avulla. Yksittäisten yhdisteiden analysoituja pitoisuuksia ei voi suoraan verrata asetuksessa esitettyyn toimenpiderajaan. BTEX-yhdisteitä (bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleenit) ja kloorattuja yhdisteitä on kuitenkin todettu kohonneina pitoisuuksina. Viitearvoon liittyvistä mittaussuosituksista poiketen näytteet on otettu alipaineistetuista tiloista, jotta pahin mahdollinen tilanne maaperästä kulkeutuvien haitta-aineiden osalta saataisiin selville.

Vesi:

Rakennuksen kellarikerroksessa on neljä perusvesikaivoa, joista yksi sijaitsee nykyisessä lämmönjakohuoneessa, yksi hissin edustalla käytävällä ja kaksi rakennuksen länsipäädyssä. Hissin edustan pohjavesikaivosta otettiin vesinäyte, josta analysoitiin öljyhiilivedyt C5-C40, BTEX-yhdisteet ja oksygenaatit. Lisäksi lämmönjakohuoneen, hissin edustan ja toisesta länsipäädyn kaivosta otettiin vesinäytteet, joista analysoitiin öljyhiilivedyt C5-C40 ja klooratut haihtuvat hiilivedyt. Kaikkien vesinäytteiden haitta-ainepitoisuudet alittivat laboratorion määritysrajat.

Rakennusmateriaalit:

Ympäristöteknisten tutkimusten jälkeen Vahanen Rakennusfysiikka Oy teki kohteen kellaritiloissa rakenteiden haitta-ainekartoituksen syyskuussa 2016. Tutkimuksessa otettiin näytteitä kellaritilojen alapohjan ja seinien materiaaleista sekä tutkittiin alapohjan ilmatiiveyttä merkkiainekokeilla. Tarkoituksena oli selvittää, johtuvatko sisäilmassa havaitut haitta-aineet maaperästä vai rakenteista.

Kellaritilojen lattiabetonin pintaosien ja yhdessä pohjaosan näytteessä todettiin öljyhiilivetyjä C10-C40 23–321 mg/kg. Lattian öljyhiilivetypitoisuudet ovat niin korkeat, että niillä on arvioitu olevan vaikutusta sisäilman laatuun. Betoninäytteistä tutkittiin myös kloorattujen yhdisteiden ja BTEX-yhdisteiden pitoisuudet, mutta kohonneita pitoisuuksia ei havaittu.

Alapohjan ilmatiiveys vaihteli tutkituissa tiloissa. Osassa tiloista ilmavuoto alapohjan kautta sisäilmaan oli voimakasta. Suurimmassa osassa tilojen lattiarakenteet ovat peräisin edellisestä peruskorjauksesta 1990-luvun alusta. Näissä rakenteissa ei tiiveyttä ole erikseen otettu huomioon, joten tiiveys on lähtökohtaisesti huono.

Pilaantuneen maa-aineksen määrä

Kellarin lattian alapuolisessa maaperässä arvioidaan olevan öljyhiilivedyillä yli ylemmän ohjearvon olevaa pilaantunutta maa-ainesta 0,5–1,5 metrin paksuisessa kerroksessa korkeintaan noin 65 m²:n alueella yhteensä noin 65 m³ktr. Trikloorieteenillä yli ylemmän ohjearvon olevaa pilaantunutta maa-ainesta arvioidaan olevan yhtä paksussa kerroksessa noin 65 m²:n alueella yhteensä noin 65 m³ktr. PAH-yhdisteillä yli alempien ohjearvojen olevaa pilaantunutta maa-ainesta arvioidaan olevan vaihtelevan paksuisessa kerroksessa noin 30 m²:n alueella noin 30 m³ktr. Osa massoista sisältää jätejakeita, mikäli jätteiden erottelu kohteessa ei onnistu, on maa-ainekset kuljetettava vastaanottopaikkaan jätteen sekaisina maa-aineksina.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Rakennuksen alapuolisessa maaperässä on todettu haitta-aineita alemmat ja ylemmät ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina. Kohde sijaitsee kiinteistöllä, joka on ollut nykyistä ja tulevaa toimintaa vastaavassa käytössä ainakin vuodesta 1930 asti. Kellarin lattian alapuolisessa maaperässä todetut haitta-aineet ovat todennäköisesti peräisin rakennuksen toiminnoista ja mahdollisesti rakentamisen yhteydessä maaperään jätetyistä rakennusjätteistä. Rakennuksen perustukset ja kellaritilat on ainakin osin louhittu kallioon, joten haitta-aineiden ei arvioida voineen levitä rakennuksen alapuolista maaperää laajemmalle. Siten vertailuarvoina voidaan soveltaa kynnys- ja ohjearvoja.

Kohde ei sijaitse pohjavesialueella eikä sen välittömässä läheisyydessä. Alueen maaperässä ei ole todettu haitta-aineita, joille ei ole määritetty kynnys-tai ohjearvoja. Todettujen haitta-aineiden kulkeutuminen alueen ulkopuolelle ei ole todennäköistä, koska niitä ei ole havaittu rakennuksen alla olevassa perusvesijärjestelmässä.

Kohteen käyttötarkoitus ei muutu, joten alue luokitellaan herkkyydeltään tavanomaisen maankäytön mukaiseksi asuin-, puisto- tai virkistysalueeksi, missä pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen sekä puhtaustavoitteiden määrittelyssä voidaan käyttää alempaa ohjearvoa.

Lattian alla maaperässä todettua haihtuvaa trikloorieteeniä ei ole havaittu sisäilmanäytteissä. Sisäilmassa havaittuja öljyhiilivedyistä peräisin olevia yhdisteitä on saattanut kulkeutua ilmavuotojen mukana maaperästä. Perusparannuksen yhteydessä seinän ja lattian liittymät tullaan tiivistämään niiltä osin, kun lattiaa ei pureta.

Purettavan lattian alapuolelta kaivetaan purkutöiden yhteydessä ja uuden rakennettavan lattian perustamiseksi noin 0,5 metrin paksuudelta pois vanhaa täyttömaata ja tilalle tuodaan pilaantumatonta täyttömaata. Koska sisäilmassa havaitut TVOC-pitoisuudet ovat pääosin ylittäneet asumisterveysasetuksen raja-arvon vain vähäisessä määrin ja tilat ovat mittausten aikana olleet koneellisesti alipaineistettuja, arvioidaan, että kohteessa voidaan soveltaa alapohjan alapuolisessa maaperässä alempaa ohjearvoa myös haihtuvien haitta-aineiden osalta.

Riskinarviointi

Riskejä arvioidaan haitta-aineiden aiheuttaman terveyshaitan, kulkeutumisriskin ja ekologisen riskin osalta. Riskinarvioinnin tavoitteena on arvioida maaperän puhdistustarve, mahdollinen jatkotutkimusten tarve ja esittää tarvittaessa kunnostustavoitteet sekä suositukset muista riskinhallintatoimenpiteistä. Riskinarvio koskee kohteen tulevaa käyttöä.

Kriittisiksi haitta-aineiksi on valittu öljyhiilivedyt, trikloorieteeni, bentso(a)pyreeni ja fenantreeni. Fenantreenin ja fluoranteenin ominaisuudet ja liikkuminen maaperässä vastaavat toisiaan ja fenantreenia todettiin hieman korkeampi pitoisuus kuin fluoranteenia, joten fluoranteenia ei valittu kriittiseksi aineeksi.

Kunnostussuunnitelmassa on esitetty kriittisiksi valittujen haitta-aineiden fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia, fenantreenia lukuun ottamatta.

Raskaat öljyhiilivetyjakeet, bentso(a)pyreeni ja fluoranteeni luokitellaan höyrynpaineensa perusteella heikosti haihtuviksi ja heikosti maaperässä kulkeutuviksi. Trikloorieteeni on erittäin haihtuvaa, joten se voi kulkeutua rakennuksen sisäilmaan mm. lattian ja seinän välisten rakojen ja läpivientien kautta. Myös keskiraskaiden öljyhiilivetyjen kevyimmät C10-C12 alifaattiset ja aromaattiset fraktiot ovat kohtalaisen haihtuvia.

Tutkimusten perusteella rakennuksen alueelle ei muodostu merkittävää määrää vajovettä, mutta on mahdollista, että rankkojen sateiden aikana vettä suotautuu haitta-aineita sisältävään maahan. Pohjaveden pinnantasosta kallioperässä ei ole havaintoa. Rakennuksen alapuolisessa maaperässä todetuista haitta-aineista trikloorieteeni ja öljyhiilivetyjen keskitisleiden kevyimmät C10-C12 aromaattiset fraktiot saattavat kuitenkin kulkeutua kallion rakojen kautta kallioperän pohjaveteen.

Kulkeutuminen sisäilmaan

Nykyisen askarteluhuoneen lattian alapuolisesta maaperästä todetuista öljyhiilivedyistä ei ole tehty laboratoriossa fraktiointia, vaan öljyhiilivedyt on jaettu vain keskitisleisiin C10-C21 ja raskaisiin jakeisiin C21-C40. Keskitisleiden kevyimmät C10-C16 alifaattiset ja aromaattiset fraktiot ovat kohtalaisen haihtuvia ja osin kulkeutuvia. Keskitisleiden raskaimmat alifaattiset ja aromaattiset fraktiot sekä raskaat öljyhiilivedyt C21-C40 ovat heikosti haihtuvia ja kulkeutuvia, joten ne eivät kulkeudu sisäilmaan merkittävissä määrin.

Mitatut TVOC-pitoisuudet koostuvat merkittävältä osin alifaattisista hiilivedyistä. Öljyä on todettu merkittävä pitoisuus ainoastaan nykyisen askarteluhuoneen alapuolisesta maaperästä, mutta VOC-yhdisteitä on todettu myös muista tiloista otetuista sisäilmanäytteistä. Kellaritilojen lattia- ja seinärakenteiden haitta-ainetutkimuksessa lattiabetonissa todettiin yleisesti öljypitoisuuksia. Ilmavuodot ovat osittain merkittäviä ja vaikka öljyhiilivetyjä ei ole todettu kuin yhdessä maaperänäytteessä, voi sen vaikutus ilman kautta näkyä myös muissa tiloissa. Kulkeutumisreittiä maaperästä sisäilmaan ei voida tutkimusten perusteella sulkea pois, vaikka myös lattiarakenteiden öljypitoisuudet voivat vaikuttaa sisäilman laatuun.

Maaperässä on todettu kloorattuja yhdisteitä ainoastaan yhdessä tutkimuspisteessä. Useita kloorattuja yhdisteitä todettiin kuitenkin sisäilmassa pieninä pitoisuuksina. Asumisterveysasetuksessa (545/2015) on määritetty yksittäisen haihtuvan orgaanisen yhdisteen tolueenivasteella lasketun pitoisuuden toimenpiderajaksi huoneilmassa 50 µg/m³. Sisäilmanäytteiden TVOC-tulos on esitetty tolueenivasteella laskettuina pitoisuuksina, mutta yksittäisten yhdisteiden pitoisuus on kvantifioitu kunkin yhdisteen oman standardin avulla. Yhdenkään klooratun yhdisteen pitoisuuden ei tolueenivasteella laskettuna arvioida ylittävän yksittäisen yhdisteen toimenpiderajaa 50 µg/m³. Kohonneita pitoisuuksia on kuitenkin todettu useilla klooratuilla yhdisteillä ja useasta tilasta, joten yhdessä ne aiheuttavat mahdollisen riskin rakennuksen käyttäjille. Maaperässä todettu trikloorieteeni on erittäin haihtuvaa ja ilmavuotojen takia se voi kulkeutua sisäilmaan. Sisäilman klooratut yhdisteet voivat kuitenkin olla peräisin myös muista lähteistä, koska sisäilmassa todettiin eri yhdisteitä kuin maaperässä.

Yhdessä sisäilmanäytteessä todettiin bentseeniä 430 µg/m³, jonka arvioidaan tolueenivasteella laskettuna ylittävän yksittäisen yhdisteen toimenpiderajan 50 µg/m³. Lattian alapuolisesta maaperästä tai rakenteista ei kuitenkaan ole todettu bentseeniä merkittävinä pitoisuuksina. Bentseenin alkuperää ei saatu tutkimuksissa selvitettyä, mutta sen pitoisuus sisäilmassa aiheuttaa riskin tilojen käyttäjille.

Kulkeutuminen pohjaveteen

Tutkimuksissa ei todettu pohjavettä yhdessäkään kairapisteessä. Rakennuksen kellaritiloissa on neljä perusvesikaivoa, jotka pitävät rakennuksen perustukset kuivina. Perusvesikaivoista otetuissa näytteissä haitta-ainepitoisuudet alittivat laboratorion määritysrajat. Öljyhiilivetyjä ja PAH-yhdisteitä on todettu ainoastaan heti lattian alapuolisessa maaperässä, joka pysyy kuivana perusvesikaivojen ansiosta. Raskaat öljyhiilivetyjakeet kulkeutuvat huonosti maaperässä ja ovat niukkaliukoisia, joten ne eivät kulkeudu helposti pohjavedessä. Myös fluoranteeni on niukkaliukoinen ja liikkuu huonosti maaperässä. Trikloorieteeniä todettiin myös syvemmällä kallion päällä, joten on mahdollista, että trikloorieteeniä kulkeutuu kallioperän rakoihin ja sitä kautta pohjaveteen. Kohde ei sijaitse pohjavesialueella, eikä sen lähellä ole käytössä olevia talousvesikaivoja. Trikloorieteeniä sisältävän maa-aineksen määrä arvioidaan vähäiseksi, joten kulkeutumisriski on merkityksetön.

Puhdistustarpeen arviointi

Kohteessa tehdään perusparannus ja toiminnallinen muutos. Rakennus säilyy kaavan mukaisessa käytössä.

Sisäilmassa havaitut haitta-ainepitoisuudet aiheuttavat riskin kiinteistön käyttäjille, erityisesti kun osa tiloista otetaan terapiakäyttöön.

Koska ei voida suoraan osoittaa, mistä sisäilman kohonneet TVOC-pitoisuudet ovat peräisin ja koska alapohjassa on osoitettu olevan merkittäviä ilmavuotoja, on lattian alapuolisella maaperällä kunnostustarve. Kellarin lattian alta todettujen pilaantuneiden maiden kunnostus toteutetaan perusparannuksen yhteydessä.

Kunnostustavoitteet

Kunnostustavoitteiksi esitetään öljyhiilivetyjen C10-C40 ja PAH-yhdisteiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia alempia ohjearvotasoja. Alkuaineille esitetään kunnostustavoitteiksi ylempiä ohjearvoja, paitsi elohopealle esitetään alempaa ohjearvoa. Trikloorieteenille esitetään kunnostustavoitteeksi alempaa ohjearvoa 1 mg/kg.

Kunnostettaessa trikloorieteenillä pilaantunut maaperä alempaan ohjearvoon, trikloorieteenin määrä maaperässä pienenee merkittävästi. Siten myös sisäilman trikloorieteenin pitoisuuksien arvioidaan laskevan merkityksettömälle tasolle. Lisäksi lattiarakenteiden uusiminen ja korjaaminen pienentävät ilmavuotoja alapohjasta merkittävästi. Samaa periaatetta noudattaen kunnostuksen yhteydessä mahdollisesti havaittavien muiden kloorattujen yhdisteiden tavoitepitoisuudeksi esitetään alempia ohjearvoja.

Maaperään jäävät haitta-aineet

Pilaantuneita maa-aineksia on todettu rakennuksen alapuolisessa maaperässä pinta-alallisesti pieneltä alueelta, mikä rajoittaa kohteeseen mahdollisesti jäävien haitta-aineiden määrää. Rakennuksen alapohja puretaan kokonaisuudessaan lukuun ottamatta sähköpääkeskuksen ja muuntamon alueita. Maaperään rakenteiden alle mahdollisesti jäävien haitta-ainepitoisten massojen määrä ja niiden mahdollisesti aiheuttamat riskit arvioidaan kunnostuksen jälkeisessä loppuraportissa. Kunnostustavoitteet alittavien massojen riskejä ei loppuraportissa arvioida.

Etusijajärjestys

Tavoitetasot ylittävät maa-ainekset poistetaan rakennuksen alapuolisesta maaperästä. Rakennuksen tuleva käyttötarkoitus ja maaperässä todetut haitta-aineet huomioiden kaivamatta jättäminen, in situ -kunnostus tai uudelleenkäyttö ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Lisäksi pilaantunutta maata ei voida kierrättää. Tontilta kaivettu maa-aines, jonka haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemmat tai ylemmät ohjearvot, loppusijoitetaan luvanvaraiseen pilaantuneiden maiden vastaanottopaikkaan. Mikäli haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina sisältäviä maa-aineksia ei voida hyötykäyttää kohteessa, ne loppusijoitetaan maankaatopaikalle.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Pilaantuneen maan kunnostus toteutetaan massanvaihdolla. Haitta-aineita on todettu vuonna 1930 valmistuneen rakennuksen kellarin alapuolisessa täyttömaassa. Kellaritilojen huonekorkeus on matala ja käytävät sekä oviaukot ovat kapeita. Lattian alapuolisen maan kaivamisessa joudutaan käyttämään ahtaisiin tiloihin soveltuvaa erikoiskalustoa, kuten pientä kauhakuormaajaa ja imuautoa. Osa kaivutöistä voidaan joutua tekemään käsin.

Pilaantuneen maan kaivu toteutetaan rakennuksen kellaritiloissa ja perustusten ympärillä. Kaivu saattaa vaatia perustusten tukemista ja muita erikoistoimenpiteitä, jotka aiheuttavat lisäkustannuksia sekä hidastavat kaivutyön etenemistä. Rakennesuunnitelmissa on varustauduttu erityispiirteisiin.

Kaivetut maat toimitetaan vastaanottopaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseisiä maa-aineksia.

Mikäli kunnostuksen aikana havaitaan haitta-aineita, joita ei ole todettu kohteessa aikaisemmin tehdyissä tutkimuksissa, arvioidaan kunnostustarve ja esiintymislaajuus sekä ilmoitetaan asiasta välittömästi Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle.

Pilaantuneen maaperän kunnostus toteutetaan perusparannuksen vaatimien rakennustöiden yhteydessä. Rakennustyömaa aidataan normaalisti siltä osin, kuin se ulottuu rakennuksen ulkopuolelle, lähinnä salaojakaivannot. Kunnostuksen ajaksi kohteeseen asennetaan pilaantuneen maan kunnostustyöstä kertovat kyltit.

Kenttähavaintojen mukaan lattian paksuus on noin 15 cm. Kellaritilojen lattia puretaan kauttaaltaan. Pilaantuneet maat poistetaan lattian purun yhteydessä. Pilaantuneiksi todetuilta alueilta kaivetaan maat tavoitepitoisuuksien edellyttämässä laajuudessa ja syvyydessä. Muilla alueilla rakennustyöt edellyttävät lattian alapuolisen maan kaivua 0,5 metrin syvyydelle. Näiden maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia seurataan näytteenotolla ja analysoinnilla, ja mikäli niissä todetaan tavoitepitoisuuksia ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, kaivua ja näytteenottoa jatketaan kunnostustavoitteiden edellyttämässä laajuudessa.

Kellaritiloihin rakennetaan kuljetushihnajärjestelmä, jolla kaivetut maa-ainekset nostetaan rakennuksen ulkopuolelle. Kaivetut maa-ainekset kasataan asfaltoidulle välivarastointialueelle odottamaan lastausta. Maamassat peitetään, mikäli varastointi kestää enemmän kuin kolme päivää. Varastointia pyritään välttämään, mutta kohteesta ajetaan vain täysiä kuormia kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä massoja pois.

Peruskorjaukseen liittyen rakennuksen ulkopuolelle kaivetaan salaojakaivannot, joista kaivetuista massoista otetaan näytteitä mahdollisten haitta-ainepitoisuuksien määrittämiseksi.

Kunnostustavoitteet ylittävien massojen poiston jälkeen kohteeseen tuodaan täyttömaata, joka täyttää rakennustekniset edellytykset. Betonivalu uusitaan ja lattiakorko tulee olemaan nykyisellä tasolla.

Mikäli alueella hyödynnetään haitta-ainepitoisuuksiltaan alemmat ohjearvot alittavia mutta kynnysarvot ylittäviä maa-aineksia, välivarastoidaan niitä kunnostusalueella kuitenkin siten, ettei niistä aiheudu lisäpilaantumisen riskiä.

Ympäristöteknisten tutkimusten perusteella pilaantuneiden maiden kokonaismääräksi on arvioitu 160 m³ktr. Pilaantuneet maa-ainekset lajitellaan aiempien tutkimustulosten ja kunnostuksen aikaisten tarkkailunäytteiden perusteella. Maa-ainekset ja jätteet lajitellaan kaivinkonetarkkuudella. Pilaantuneen maan vastaanottopaikkaan kuljetettavan maa-aineksen määräksi on arvioitu 320 tonnia.

Kohteessa tehtyjen tutkimusten kenttähavaintojen perusteella osa kaivettavista maista sisältää 1–20 % jätettä, joka koostuu pääasiassa tiilestä, puusta ja hiilestä. Jätteet erotellaan kaivettavista maa-aineksista kaivinkonetarkkuudella. Erotellut jätteet toimitetaan laadun mukaan hyötykäytettäväksi tai kaatopaikalle.

Pilaantuneiden maiden kuormat peitetään ja autojen renkaat puhdistetaan tarvittaessa pilaantuneiden massojen leviämisen estämiseksi. Alueelta poistettavien maa-aineskuormien kuljettajille annetaan pilaantuneen maaperän siirtoasiakirja, joka palautuu valvojalle vastaanottopaikan allekirjoittamana kuormien toimittamisen jälkeen. Kuorma-/siirtoasiakirjat säilytetään vähintään kolme vuotta työn hyväksymisestä valvojan arkistossa.

Kunnostus päätetään, kun kunnostustavoitteet on saavutettu ja kaivetut pilaantuneet maa-ainekset on kuljetettu jatkokäsittelyyn. Pilaantuneen maan poistamisen jälkeen kaivannot täytetään muualta tuodulla puhtaalla maa-aineksella. Kaivantojen täytön jälkeen kellaritilojen lattia valetaan ja piha-alueet pinnoitetaan uudelleen.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Kaivua ohjaavat tutkimukset

Kunnostuksen valvoja ohjaa kunnostustyötä maaperän pilaantuneisuustutkimuksissa todettujen ja kunnostuksen aikana tarvittaessa otettavien näytteiden analyysitulosten perusteella. Kaivun ohjausnäytteet otetaan noin 10 osanäytteen kokoomanäytteinä vastaamaan kaivettavaa ja pois vietävää maa-ainesta. Näytteistä analysoidaan XRF-kenttämittarilla alkuaineiden (As, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn) pitoisuudet, PID-kenttämittarilla haihtuvien hiilivetyjen (VOC) pitoisuudet ja PetroFlag-kenttäanalysaattorilla öljyhiilivetyjen summapitoisuus, jos vastaanottaja hyväksyy kenttämenetelmien tulokset. Näytteistä noin 10 % lähetetään laboratorioon, jossa niistä analysoidaan tutkimuksissa kyseisellä kaivualueella kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina todetut haitta-aineet.

Mikäli kunnostuksen aikana maaperässä aistinvaraisesti epäillään aikaisemmissa tutkimuksissa toteamattomia haitta-aineita, otetaan kyseisistä maamassoista erilliset näytteet laboratorioanalyysejä varten.

Kunnostuksen aikaisia näytteitä otetaan siten, että haitta-aineita sisältävät maa-ainekset voidaan luotettavasti ohjata pitoisuustasojen mukaisesti vastaanottopaikkoihin.

Niillä alueilla, joilla maaperässä ei tutkimuksissa ole todettu haitta-aineita, seurataan haitta-ainepitoisuuksia yllä olevan esityksen mukaisesti.

Jäännöspitoisuusnäytteet

Kunnostustavoitteiden saavuttaminen varmistetaan jäännöspitoisuusnäytteillä, joita otetaan kaivannon seinämistä siten, että yksi kokoomanäyte vastaa enintään noin 20 metriä leveää ja metrin korkeaa seinämää. Pohjanäytteitä otetaan vähintään yksi näyte 100 m²:n alueelta. Jäännöspitoisuusnäytteet otetaan alueilta, joilla maaperän haitta-ainepitoisuudet ovat ylittäneet kynnysarvot.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Jos kunnostustavoitteet ylittävien maa-ainesten todetaan jatkuvan rakennuksen alapohjaa laajemmalle eikä kaivua voida rakennusteknisistä syistä jatkaa, asennetaan kohteeseen sopiva eristysrakenne. Suunnitelma rakenteesta esitetään ympäristökeskuksen tarkastettavaksi ennen sen toteuttamista.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Työnaikaisten riskien hallinta esitetään tarkemmin erillisessä työturvallisuussuunnitelmassa. Kohteeseen laaditaan työturvallisuusasiakirja, jossa otetaan huomioon kohteessa todetut haitta-aineet ja niiden ominaisuudet. Kaivun aikana haitta-aineiden aiheuttamilta riskeiltä suojaudutaan henkilökohtaisilla suojaimilla ja muilla suojavarusteilla.

Kaivannot rajataan selkeästi tai aidataan siten, että kukaan ei pääse putoamaan kaivantoon. Rakennusten ja rakenteiden läheisyydessä kaivettaessa tulee varmistua riittävästä tuennasta ja luiskauksesta. Sisätiloissa tehtävän kaivun osalta otetaan huomioon erityisesti haitta-ainepitoisen maamassan pölyämisen estäminen.

Kaivantovesien tutkiminen ja käsittely

Rakennuksen kellaritiloissa on neljä perusvesikaivoa, jotka pitävät rakennuksen perustukset kuivina. Vesi pumpataan kunnalliseen hulevesien viemäriverkostoon. Kolmesta perusvesikaivosta otettiin näyte kesällä 2016. Näytteistä analysoitiin maaperässä todettujen haitta-aineiden pitoisuudet. Pitoisuudet jäivät alle laboratorion määritysrajojen.

Kaivantoon mahdollisesti kertyvästä vedestä otetaan näyte ennen veden pumppausta. Näytteestä analysoidaan tutkimuksissa todettujen haitta-aineiden pitoisuudet (öljyhiilivedyt C10-C40, trikloorieteeni ja PAH-yhdisteet) ja kiintoainepitoisuus. Tulosten perusteella päätetään vesien käsittelytavasta. Lisätutkimusten tarve päätetään ensimmäisten analyysitulosten perusteella. Kiintoainespitoisuutta tarkkaillaan jatkuvasti. Mikäli vedessä todetaan haitta-aineita, mahdolliseen viemäröintiin pyydetään lupa HSY:ltä.

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

Pilaantuneiden maa-ainesten pitkäaikaista välivarastointia kohteessa pyritään välttämään. Kaivettuja maa-aineksia varastoidaan tarvittaessa lyhytaikaisesti esimerkiksi maa-ainesten laadun selvittämiseksi tai kuorman täyttymiseksi. Varastokasojen pölyämistä seurataan jatkuvasti ja pölyämistä estetään tarvittaessa maata kostuttamalla tai peittämällä kasat. Maamassat peitetään, mikäli varastointi kestää kauemmin kuin kolme päivää. Maa-aineksia välivarastoidaan ainoastaan pinnoitetulla piha-alueella tai haitta-ainepitoisen maa-aineksen leviäminen estetään muilla keinoin.

Kaivettujen maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Jätelaki ja -asetus edellyttävät mahdollisimman suurta maa-aineksen hyötykäyttöastetta. Kohteessa ei arvioida muodostuvan merkittäviä määriä ns. kynnysarvomaita, joissa haitta-aineiden pitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä. Kaivettuja jätteettömiä maa-aineksia, joiden epäorgaanisten tai orgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet ylittävät kynnysarvot mutta eivät ylitä alempia ohjearvoja, voidaan hyötykäyttää rakennuksen ulkopuolelle kaivettavissa salaojakaivannoissa. Kynnysarvomaita ei kuitenkaan hyötykäytetä maan pintakerroksessa (0–0,5 metriä). Kohteessa ei hyödynnetä maamassoja, joiden haihtuvien haitta-aineiden, klooratut yhdisteet mukaan lukien, pitoisuudet ylittävät kynnysarvot.

Hyötykäytettyjen maa-ainesten määrät ja sijainnit esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Varautuminen odottamattomiin tilanteisiin

Jos pilaantuminen jatkuu kunnostusalueen ulkopuolelle tai jos kunnostuksen aikana todetaan uusia haitta-aineita tai massamäärät tai pitoisuustasot kasvavat huomattavasti ennakkoon arvioiduista, ollaan asiasta yhteydessä ympäristökeskukseen ja sovitaan tarvittavista toimenpiteistä.

Poikkeamistilanteita ovat esimerkiksi työmaaonnettomuudet, myrskyt, rankkasateet, massamäärien ja pilaantuneisuuden oleellinen laajeneminen.

Työsuojelu

Kunnostuskohteessa noudatetaan työsuojeluohjetta, joka soveltuu öljyhiilivedyillä ja klooratuilla yhdisteillä pilaantuneelle alueelle. Työntekijöillä on käytössään henkilökohtaiset suojavälineet. Urakoitsija tarvittaessa järjestää työntekijöille ja aliurakoitsijoille perehdytyksen, jossa käydään läpi kaikki työhön liittyvät riskit. Valvoja avustaa tarvittaessa tilaisuuden toteuttamista.

Kunnostustyön melu ja tärinä vastaavat normaalin maanrakennustyömaan aiheuttamaa melua ja tärinää ja niiltä suojaudutaan normaaleilla maanrakennustyöhön liittyvillä toimenpiteillä.

Jälkiseuranta

Jälkiseurannan tarve määritellään loppuraportissa.

Tiedottaminen

Kunnostuksesta vastaavan henkilön ja ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot sekä kunnostuksen aloitusajankohta ilmoitetaan ympäristökeskukseen ennen työn aloittamista.

Kunnostuksen päättymisestä tehdään erillinen ilmoitus.

Kirjanpito ja raportointi

Työmaavalvoja seuraa ja ohjaa kunnostustyön etenemistä sekä kirjaa tehdyt toimenpiteet ja tapahtumat työmaapäiväkirjaan. Myös poikkeamat ja poikkeustilanteet kirjataan. Otetuista kontrollinäytteistä (määrä ja sijainti) pidetään kirjaa. Kirjanpito esitetään loppuraportin yhteydessä.

Kunnostamisen jälkeen laaditaan loppuraportti, jossa esitetään vähintään seuraavat asiat:

- Kohteen kuvaus
- kunnostusperiaatteet
- luvat ja kunnostustavoitteet
- näytteenotto- ja analytiikkamenetelmät
- kunnostuksen toteutus ja lopputulos
- alueen viimeistely
- hyötykäytetyt massat ja sijoitusalueet
- riskinarvio tarvittaessa
- jälkiseuranta tarvittaessa
- johtopäätökset.

Loppuraportissa esitetään myös piirustus kunnostetuista alueista, massaseuranta, yhteenveto mittaustuloksista ja laboratorion analyysitulokset.

Loppuraportti toimitetaan ympäristökeskukseen kolmen kuukauden kuluessa työn päättymisestä.

Puhdistustyön ajankohta

Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan pilaantuneen maaperän kunnostustyö toteutetaan perusparannuksen vaatimien rakennustöiden yhteydessä vuonna 2017. Kunnostuksen arvioidaan kestävän 1–2 kuukautta.

Ilmoituksen käsittely

Tarkastus

Ympäristökeskus on tarkastanut ilmoitusalueen 18.5.2017.

Vireilläolosta ilmoittaminen, kuuleminen ja lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristönsuojelupäällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin kiinteistöviraston ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Kumpulassa osoitteessa Sofianlehdonkatu 8 A, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet

Rakennuksen alapuolisesta maaperästä on ilmoituksen mukaisesti poistettava maa-ainekset, joissa elohopean, trikloorieteenin, öljyhiilivetyjen keskitisleiden C10-C21 ja raskaiden jakeiden C21-C40 pitoisuudet, PAH-yhdisteiden summapitoisuus tai yksittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset alemmat ohjearvot tai muiden alkuaineiden kuin elohopean pitoisuudet ylittävät ylemmät ohjearvot. Mikäli poistaminen ei ole teknisesti tai muista syistä mahdollista, on ympäristökeskukselle esitettävä suunnitelma tarvittavista riskinhallintatoimenpiteistä. Suunnitelmassa on myös tarvittaessa esitettävä uusi riskinarvio. (VNA 214/2007)

Uudet lattiarakenteet on mahdollisuuksien mukaan toteutettava siten, että niiden kautta tapahtuvat ilmavuodot ovat mahdollisimman pieniä. (VNA 214/2007)

Rakennuksen ulkopuolelle kaivettavista salaojakaivannoista on poistettava eri haitta-aineilla pilaantuneet maa-ainekset samojen tavoitteiden mukaisesti, kuin rakennuksen alapuolisesta maaperästä, kuitenkin siten, että pinnoittamattoman maan ylimmässä 0,5 metrin pintakerroksessa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. (VNA 214/2007)

Mikäli kunnostuksen aikana havaitaan pilaantuneisuutta aiemmin havaittua laajemmalla alueella tai huomattavasti korkeampia haitta-ainepitoisuuksia, tulee kunnostustoimien riittävyys arvioida uudelleen. (VNA 214/2007)

Ilmoitusalueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JhL 3, 32 §)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristökeskukseen ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

2. Puhdistustyön laadunvalvonta

Alueelta poistettavista maa-aineksista on riittävästi tutkittava haitta-ainepitoisuuksia, jotta maa-ainekset voidaan luotettavasti ohjata haitta-ainepitoisuuksien mukaisesti vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maita.

(JhL 32 §, YSL 6 §)

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Ympäristökeskukselle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristys- ja huomiorakenteista ennen ko. rakenteiden asentamista. (JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristökeskukselle on varattava tilaisuus asennettujen huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

Huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JhL 32 §, YSL 139 §)

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Ulkopuolisten pääsy kunnostusalueelle tulee estää aidoilla ja porteilla. (JL 13 §)

Pilaantuneen maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja välivarastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, välivarastoinnin, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. ( VNA 214/2007, JL 5, 15 §)

Maa-aineksia saa välivarastoida peitettyinä puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Haihtuvia haitta-aineita sisältävät tai voimakkaasti haisevat maa-ainekset tulee toimittaa vastaanottopaikkaan mahdollisimman nopeasti. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväkysytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13 §, VNA 179/2012 11 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivannoista pumpattavat vedet voidaan tutkia ilmoituksen mukaisesti. HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa kaivantovesien jätevesiviemäriin johtamiselle on esitettävä ympäristökeskukselle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §)

6. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan ilmoituksessa esitetyillä tavoilla käyttää salaojakaivannoissa hyödyksi. Kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä tai haitta-aineelta haisevia maa-aineksia ei kuitenkaan saa hyödyntää salaojakaivantojen syvemmissä kerroksissa. Maa-ainesten hyötykäytöstä on toimitettava yksityiskohtainen suunnitelma tarkastettavaksi ympäristökeskukseen vähintään viikkoa ennen hyötykäytön aloittamista. (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

7. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristökeskukselle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana tutkimustulokset oleellisesti poikkeavat aiemmista tutkimustuloksista tai on tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

8. Jälkiseuranta

Mahdollinen jälkitarkkailusuunnitelma tulee esittää ympäristökeskukselle viimeistään kunnostuksen loppuraportissa. (JL 13 §, YSL 6 §)

9. Tiedottaminen ja raportointi

Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohdan, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystietojen lisäksi kaivettujen maa-ainesten vastaanottopaikat. (YSL 172 §)

Ympäristökeskukselle tulee tiedottaa kunnostuksen etenemisestä ja mahdollisista poikkeustilanteista. (YSL 172, 139 §)

Kunnostuksen loppuraportti on liitettävä rakennuksen huoltoasiakirjoihin. (YSL 139 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita säädöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011). Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Kellarin lattian alapuolisessa maaperässä todetut haitta-aineet ovat todennäköisesti peräisin rakennuksen toiminnoista ja mahdollisesti rakentamisen yhteydessä maaperään jätetyistä rakennusjätteistä, joten kohteen maaperän katsotaan pilaantuneen ennen vuotta 1994.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet

Ilmoitusalueelle esitetyt maaperän puhdistuksen tavoitepitoisuudet on määritetty alueen käyttötarkoituksen ja riskinarvioinnin perusteella.

Suunnitelmaa tarvitaan viranomaisvalvonnassa.

Tiiviin lattian rakentamistapa pienentää lattian alta tapahtuvia ilmavuotoja huonetilaan ja samalla vähentää lattiarakenteen alapuolelle mahdollisesti jääneiden haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kulkeutumista kellaritilojen sisäilmaan.

Piha-alueilla tehtävien salaojakaivantojen yhteydessä tulee kaivannoista poistaa haihtuvat orgaaniset yhdisteet, jotta ne eivät pääse kulkeutumaan rakennuksen sisätiloihin.

Pinnoittamattomalla alueella tarkoitetaan, että alueen pintakerroksessa ei ole tiivistä kerrosta, kuten asfalttia tai laatoitusta, joka estää maan kulumista.

Alueella on havaittu jätetäyttöä, ja erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle tai terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa asianmukaiseen vastaanottopaikkaan.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Laboratoriomenetelmillä varmennetaan kenttämittausmenetelmien luotettavuus.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Suunnitelmaa tarvitaan viranomaisvalvonnassa.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ja dokumentoinnista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Määräys on tarpeen ehkäisemään ympäristö- ja terveyshaittoja.

Kunnostusalueen aitaamisella ja porteilla varmistetaan,

etteivät ulkopuoliset henkilöt vahingossa joudu kunnostustyömaalle.

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella liikkuvien, työskentelevien tai asuvien ihmisten altistumista.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

5. Veden tutkiminen ja käsittely

Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan esittäminen ympäristökeskukselle ennen vesien johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

6. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Maa-aineksia, joissa haihtuvien haitta-aineiden pitoisuudet ylittävät kynnysarvot, tai haitta-aineelta haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

Suunnitelmaa tarvitaan viranomaisvalvonnassa.

7. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristökeskus voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

8. Jälkiseuranta

Suunnitelmaa tarvitaan viranomaisvalvonnassa.

9. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Tiedot eri työvaiheista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Loppuraportin liittäminen huoltoasiakirjoihin turvaa osaltaan kyseisen selontekovelvollisuuden täyttymistä.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ympäristölautakunnan vahvistaman ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristölautakunta 19.5.2015, 209 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (jäteasetus) (179/2012) 3, 4, 11, 24 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja se on voimassa toistaiseksi.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun kiinteistövirastolle.