Helsingin kaupungin kiinteistöviraston ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Suutarilassa osoitteessa Suutarilantie 61

Ympäristönsuojelupäällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupungin kiinteistövirasto
Tonttiosasto
PL 2214
00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus: 0201256-6

Yhteyshenkilö:
Elina Härkönen, puhelin 040 725 0485
sähköposti elina.harkonen@hel.fi

Alueen omistaja

Alueen omistaa Helsingin kaupunki.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoituksessa esitetty alue sijaitsee kiinteistöllä 91-40-151-1 Helsingin 40. kaupunginosassa (Suutarila), osoitteessa Suutarilantie 61. Kohteen kaavanmukainen tontti on 40151/8.

Kohde sijaitsee teollisuusalueella noin 600 metriä Kehä III:sta etelään. Kohteen pohjois- ja itäpuolella sijaitsee teollisuuskiinteistöjä. Eteläpuolella sijaitsee liikekiinteistö ja länsipuolella kulkee Suutarilantie, jonka varrella on pientalovaltaista asuinrakentamista.

Tontin omistaa Helsingin kaupunki. Tontilla on toiminut vuodesta 1960 rakennusliikkeen konekeskus, työkalu- ja laitevarasto sekä puusepänverstas vuoteen 1974 asti. Tämän jälkeen tontti oli työkuntien tukikohtana vuoteen 1995, minkä jälkeen tontilla toimi nosturien tukikohta. Nykyään tontti toimii varastoalueena.

Tontin pinta-ala on noin 6500 m².

Kohde on kaavoitettu teollisuuskäyttöön, ja tontille on suunniteltu rakennettavaksi toimitiloja.

Pilaantumisen syy

Haitta-aineet ovat joutuneet maahan todennäköisesti täyttöjen mukana.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristölautakunnalle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Ympäristölautakunta on 10.12.2013 (§ 372) siirtänyt tämän toimivallan ympäristönsuojelupäällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen 30.3.2017.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:

Pilaantuneen maaperän kunnostuksen toteutussuunnitelma, Suutarila, Helsinki, Suutarilantie 61, tontti 40151/8, 30.3.2017, Vahanen Environment Oy.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Kohteen maaperä koostuu pintamaan (0–0,2 m) osalta vaihtelevasta kerroksesta humusta, hiekkaa tai soraa. Pintakerroksen alapuolella on 0,2–0,6 metrin paksuinen hiekkakerros, jonka alapuolella maaperä on savea. Kalliopintaa ei tutkimuksissa ole havaittu.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähimmät pohjavesi-alueet sijaitsevat noin kolme kilometriä kohteesta koilliseen (Valkealähde) ja kaakkoon (Tattarisuo).

Lähin pintavesistö, Keravanjoki, virtaa noin kilometrin etäisyydellä lännessä ja pohjoisessa.

Alueella tehdyt haitta-ainetutkimukset ja havaitut haitta-aineet

Alueen maaperää on tutkittu pilaantuneen maaperän kunnostusta varten vuosina 1995 ja 2006. Tutkimukset ulotettiin 0,6–1,3 metrin syvyyteen. Savipinta tavattiin noin puolen metrin syvyydessä.

Haitta-ainetutkimuksissa todettiin kohteen maaperässä sinkkiä, arseenia ja lyijyä sekä öljyhiilivetyjä pintamaakerroksessa noin 0,6 metrin syvyyteen nykyisestä maanpinnasta.

Tutkimusten perusteella arvioidaan kunnostettavalla alueella olevan haitta-ainepitoisuuksiltaan alemmat ohjearvot ylittäviä pilaantuneita maita noin 830 m³ ktr. Näistä noin 670 m³ ktr arvioidaan olevan haitta-ainepitoisuuksiltaan (Zn, C10-C21) alemman ja ylemmän ohjearvon välissä ja noin 160 m³ ktr (Zn) ylemmän ohjearvon ja ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon välissä. Haitta-ainepitoisuuksiltaan (As, Pb, C10-C40) alemman ohjearvon ja kynnysarvon välissä olevaa maa-ainesta on noin 1200 m³ ktr.

Jätteellistä maa-ainesta arvioidaan tontilla olevan yhteensä noin 700 m³ ktr, josta noin 170 m³ ktr ylittää pitoisuuksiltaan alemman ohjearvotason, noin 400 m³ ktr ylittää pitoisuuksiltaan kynnysarvotason ja noin 130 m³ ktr on todettu pilaantumattomaksi. Jätetäyttöä - tiiltä, kaakelia, puuta, pahvia ja betonia - todettiin noin puolen metrin syvyyteen asti.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi perustuu valtioneuvoston asetukseen (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista. Kohdekohtaisen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin apuna käytettiin asetuksen liitteessä esitettyjä ohjearvoja.

Koska kunnostettava tontti on kaavoitettu teollisuuskäyttöön, toiminta katsotaan epäherkäksi maankäytöksi ja kunnostustavoitteina voidaan soveltaa asetuksen mukaisia ylempiä ohjearvoja, kunhan kulkeutumisriskien mahdollisuus on huomioitu.

Kohde ei sijaitse pohjavesialueella, eikä kohteen välittömässä läheisyydessä sijaitse merkittäviä pinta- tai pohjavesialueita.

Kohteessa on todettu ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina pääasiassa sinkkiä (kenttämenetelmällä) ja raskaita öljyjakeita. Lisäksi yhdessä näytteessä todettiin öljyhiilivetyjen keskitisleitä.

Sinkki on kasveille, eläimille, ihmiselle tarpeellinen hivenaine, jonka ohjearvot on määritetty ekologisin perustein johtuen joidenkin sinkkiyhdisteiden myrkyllisyydestä vesieliöille. Koska kohteen lähiympäristössä ei ole vesistöjä, joihin sinkki voisi kulkeutua, ja sinkkiä on todettu vain kahdessa näytteessä, toisessa alemman ohjearvon ja toisessa ylemmän ohjearvon ylittävänä pitoisuutena (molemmat kenttämenetelmällä), ei sinkistä aiheudu merkittävää kulkeutumisriskiä ja sen osalta ohjearvot soveltuvat vertailuarvoiksi.

Öljyhiilivetyjen haitallisuus riippuu niiden koostumuksesta, kevyemmät ja erityisesti aromaattiset fraktiot ovat haihtuvampia ja kulkeutuvampia. Kohteessa on todettu sekä keskitisleitä että raskaita öljyjakeita. Raskaat öljyjakeet luokitellaan kulkeutumattomiksi ja heikosti haihtuviksi. Yhdessä näytteessä on todettu keskitisleitä, jossa voi olla mukana kulkeutuvampaa (C10-C12) fraktiota. Todennäköisesti todettu kokonaispitoisuus jakautuu kuitenkin useamman fraktion kesken, jolloin kokonaisuutena pitoisuudesta ei katsota aiheutuvan kulkeutumisriskiä. Kohteen lähistöllä ei myöskään ole herkkiä vesialueita. Näin ollen myös öljyhiilivetyjen osalta ohjearvojen katsotaan soveltuvan vertailuarvoiksi.

Kohteen maaperän puhdistustavoitteina ovat ylemmät ohjearvot.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Maaperä kunnostetaan massanvaihdolla siten, että kunnostusalueelta poistetaan kaikki pilaantuneet maat, joissa ylittyvät valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) esitetyt haitta-aineiden ylemmät ohjearvot. Lisäksi poistetaan ne alemman ohjearvon ylittävät maat, jotka joudutaan kohteen rakentamisen vuoksi kaivamaan.

Tontille ei jätetä päällystämättömille alueille pintamaahan alemman ohjearvon ylittäviä maita, vaan pintaan tulee näillä alueilla vähintään 0,2 metrin paksuinen pitoisuudeltaan kynnysarvon alittava täyttömaakerros. Lisäksi asennetaan huomioverkko ilmoittamaan tontille jääneistä pilaantuneista maista niille alueille, joille jää yli alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia. Tulevan rakennuksen alapuolelle huomioverkkoa ei asenneta.

Maaperän sisältämät jätteet seulotaan tontilla, jos se jätteiden koon, määrän ja kustannusten puolesta on järkevää toteuttaa. Seulonta toteutetaan rumpuseulalla. Erotellut jätteet, mahdollinen jätteen sekainen maa ja jätteetön maa pidetään erillään ja toimitetaan koostumuksen ja haitta-ainepitoisuuden perusteella ennalta sovittuihin luvanvaraisiin vastanottopaikkoihin.

Pilaantuneen maan kaivua ohjaa ympäristötekninen valvoja. Kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet tarkistetaan kenttätestein ja laboratorioanalyysein. Alemman ohjearvotason ylittävät kaivetut maat toimitetaan vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa kyseisten maiden vastaanottoon.

Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välinen maa käytetään mahdollisuuksien mukaan hyödyksi alueella, jos materiaali on rakennusteknisesti soveltuvaa.

Jätettä sisältävät kaivumaat toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan.

Pilaantuneet maa-ainekset kuljetetaan vastaanottopaikkoihin kuorma-autoilla kuormat peitettyinä. Kuljetuksen tekevät jätehuoltorekisteriin hyväksytyt yritykset. Kuormien mukana toimitetaan siirtoasiakirjat.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Ympäristötekninen valvoja ohjaa pilaantuneen maaperän kunnostustyötä tutkimusvaiheen analyysitulosten sekä kunnostuksen aikana otettavien näytteiden ja mittausten perusteella.

Pilaantuneilla alueilla näytteitä otetaan poistettavista maista kaivettavan maa-aineksen haitta-ainepitoisuuksien ja pilaantuneen alueen laajuuden tarkistamiseksi vähintään yksi näyte 100 m³:n kaivettavaa maata kohti mukaan lukien tutkimusvaiheessa otetut näytteet.

Pilaantuneen alueen kaivannon pohjan jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla yksi edustava kokoomanäyte jokaista 100–200 m²:n aluetta kohti. Kaivannon seinämien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla kaivannon seinämistä yksi edustava kokoomanäyte jokaista 20–30 metriä kohden. Näytteistä määritellään niiden ko. alueella todettujen alemman ohjearvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kynnysarvon ylittävät, mutta alemman ohjearvon alittavat jätteettömät maat hyötykäytetään ensisijaisesti kohteessa. Haisevia maita ei hyötykäytetä. Maa-ainesten hyödyntäminen dokumentoidaan ja se esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Kynnysarvomaat, joita ei hyötykäytetä tontilla, kuljetetaan maankaatopaikalle tai muuhun luvanomaavaan vastaanottopaikkaan.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta ja työsuojelu

Kohteen kunnostuksessa otetaan huomioon alueella todetut haitta-aineet normaalin maanrakennustyömaan työsuojelunäkökohtien lisäksi. Työntekijät käyttävät henkilökohtaisia suojavarusteita.

Kunnostustyön melu ja tärinä vastaavat normaalin maanrakennustyömaan aiheuttamaa melua ja tärinää. Melulta ja tärinältä suojaudutaan normaalin maanrakennustyöhön liittyvillä toimenpiteillä.

Maa-aineksen välivarastointi alueella

Pilaantuneet maat kaivetaan mahdollisuuksien mukaan suoraan auton lavalle tai läjitetään lyhyeksi aikaa näytteenottoa varten. Mahdollinen pölyäminen estetään kastelemalla maita kevyesti.

Tiedottaminen ja raportointi

Työmaavalvoja seuraa ja ohjaa kunnostustyön etenemistä ja kirjaa suoritetut toimenpiteet ja tapahtumat. Myös poikkeamat ja poikkeustilanteet kirjataan. Otetuista kontrolli- ja jäännöspitoisuusnäytteiden määristä ja sijainnista pidetään kirjaa.

Kunnostuksesta laaditaan loppuraportti, jossa esitetään työn toteutus, näytteenotto, jäännöspitoisuudet, massamäärät, kunnostustavoitteiden saavuttaminen ja mahdollinen riskinarviointi.

Puhdistustyön ajankohta

Pilaantuneen maaperän kunnostus toteutetaan touko-kesäkuussa 2017.

Ilmoituksen käsittely

Tarkastus

Alueelle on tehty tarkastus 18.4.2017.

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristönsuojelupäällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin kiinteistöviraston ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Suutarilassa, osoitteessa Suutarilantie 61 ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Kunnostettavalta alueelta on poistettava ilmoituksessa esitetyn mukaisesti pilaantunut maa-aines, jonka haitta-ainepitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset ylemmät ohjearvot. (VNA 214/2007)

Kunnostettavalta alueelta on poistettava maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (VNA 214/2007)

Kunnostettavalta alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JhL 3, 32 §)

Jos kunnostusalueelta ei ole teknisesti mahdollista poistaa tavoitetason ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia sisältävää maata tai poistaminen on huomattavan vaikeaa, ympäristökeskukselle tulee esittää tarkastettavaksi yksityiskohtainen riskinarvion sisältävä suunnitelma työn jatkamisesta. (VNA 214/2007)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristökeskukseen ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

Mikäli kunnostuksen aikana havaitaan pilaantuneisuutta aiemmin havaittua laajemmalla alueella tai huomattavasti korkeampia haitta-ainepitoisuuksia, tulee kunnostustoimien riittävyys arvioida uudelleen. (VNA 214/2007)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kunnostusalueen maaperän haitta-ainetutkimuksia tulee tehdä riittävästi haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseksi, jotta kaivumaat voidaan ohjata alueen täyttöihin tai pitoisuuksien mukaisesti vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisellä tavalla pilaantuneita maita. (JhL 32 §, YSL 6 §)

Maanäytteistä on määritettävä luotettavalla menetelmällä vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita on havaittu alueen aiemmissa tutkimuksissa kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. Tutkimusmenetelmä on valittava alueella havaittujen haitta-aineiden mukaan. (JhL 32 §, YSL 6 §)

Maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Tarvittaessa maanäytteiden haitta-ainepitoisuuksia tulee määrittää riittävä määrä laboratoriotutkimuksilla, jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä. (JhL 32 §, YSL 6, 209 §)

Jäännöspitoisuustutkimukset

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen jäännöspitoisuusnäytteitä tulee ottaa, kuten ilmoituksessa on esitetty. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita alueella on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. (JhL 32 §, YSL 6 §)

Tutkimusmenetelmien ja laitteiden luotettavuus

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen tai merkitseminen

Jos kunnostusalueelle jää maa-ainesta, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon tai alemman ohjearvon ylittävä haitta-ainepitoisuus jatkuu kunnostusalueen rajauksen ulkopuolelle, tulee ko. paikalle asentaa soveltuva eristys- tai huomiorakenne. Maa-ainekset, joissa jonkin epäorgaanisen haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Maa-ainekset, joissa jonkin orgaanisen haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on eristettävä soveltuvalla eristysrakenteella. Ympäristökeskukselle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä huomio- ja eristysrakenteista ennen ko. rakenteiden asentamista. (JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristökeskukselle on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

Huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JL 13 §, YSL 139 §)

4. Maa-aineksen kaivu, käsittely, välivarastointi ja kuljetus

Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, että maata tai haitta-aineita ei leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. ( VNA 214/2007, JL 5 ja 15 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljettajille. (JL 29 §)

Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että pilaantuneiden maiden välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Maa-aineksia saa välivarastoida peitettynä puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden viikon. Haihtuvia haitta-aineita sisältävät tai voimakkaasti haisevat maa-ainekset tulee toimittaa vastaanottopaikkaan mahdollisimman nopeasti. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. (JL 13 §)

Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §, JA 24 §)

5. Veden johtaminen ja käsittely

Mahdolliset kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin HSY Vesihuollon liittymispalveluiden antamalla luvalla lupaehtoja noudattaen. HSY Vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristökeskukselle ennen vesien johtamisen aloittamista. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristökeskukselle erillinen suunnitelma. (YSL 155, 172 §)

6. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kohteesta kaivettuja haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välisiä jätteettömiä maa-aineksia saa käyttää kohteessa hyödyksi. Kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina haihtuvia ja/tai kulkeutuvia haitta-aineita sisältäviä maa-aineksia tai haitta-aineelta haisevia maa-aineksia ei kuitenkaan saa hyödyntää. (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §, VNA 591/2006)

Kunnostuskohteesta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan käyttää kohteessa hyödyksi alueilla, joissa hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolelle tulee vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros. Selvästi haitta-aineelta haisevia, kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. Maa-ainesten hyötykäytöstä on toimitettava yksityiskohtainen suunnitelma tarkastettavaksi ympäristökeskukseen vähintään viikkoa ennen hyötykäytön aloittamista. Suunnitelmaan tulee sisältyä arvio hyötykäytettävien maa-ainesten sisältämien haitta-aineiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista. Hyötykäytettyjen maa-ainesten sijoituspaikat tulee dokumentoida kunnostuskohteen loppuraportissa. (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

7. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristökeskukselle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Pilaantuneisuuden jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn kunnostusalueen ulkopuolelle on viipymättä ilmoitettava ympäristökeskukselle ja kyseisen alueen maanomistajalle. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Ympäristökeskukselle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma työn jatkamisesta tai tarvittavista toimenpiteistä kyseisellä paikalla. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

8. Tiedottaminen ja raportointi

Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle tulee tehdä aloitusilmoitus, josta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen maa-ainesten vastaanottopaikat. (YSL 172 §)

Lisätutkimusten ja varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristökeskukselle tulee tiedottaa esimerkiksi puhelimitse tai sähköpostilla työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

Loppuraportti on toimitettava ympäristökeskukselle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (JL 120 §, YSL 172 §)

Aluetta luovutettaessa tai vuokrattaessa on uudelle omistajalle tai haltijalle esitettävä tiedot kunnostamisesta ja jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. (YSL 139 §)

Kunnostuksen loppuraportti on liitettävä alueelle rakennettavan rakennuksen huoltoasiakirjoihin. (YSL 139 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita jätehuoltolain säännöksiä. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011).

Kohteen maaperä on pilaantunut ennen vuotta 1994 todennäköisesti alueelle tuoduista täyttömaista.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksen jätteistä (179/2012) liitteissä 3 ja 4 esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Alueelle esitetyt maaperän puhdistuksen tavoitepitoisuudet on asetettu alueen tulevan käyttötarkoituksen mukaisesti. Maankäytön perusteella viitearvoina on käytetty valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia ylempiä ohjearvoja.

Alueella on havaittu haisevia haitta-aineita sisältäviä maa-aineksia. Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja, minkä vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle tai terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Suunnitelma työn jatkamisesta tarvitaan jatkotoimenpiteiden harkintaa varten.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-aineksien kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.

Jäännöspitoisuusnäytteillä varmennetaan puhdistustavoitteiden täyttyminen. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu. Koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa, jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia kaikkien niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä paikalla on havaittu kynnysarvon ylittävänä pitoisuutena.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen tai merkitseminen

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristerakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen. Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi ympäristökeskukselle varataan mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Maa-aineksen kaivu, käsittely, välivarastointi ja kuljetus

Määräykset ovat tarpeen ehkäisemään ympäristö- ja terveyshaittoja.

Pitämällä jätejakeet sekä eriasteisesti pilaantuneet maa-ainekset erillään estetään ympäristölle tai terveydelle aiheutuva vaara tai haitta.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan.

Välivarastoinnin aikana maan tai haitta-aineiden leviäminen ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin estetään vähintään peittämällä välivarastoitavat pilaantuneet maa-ainekset, toimittamalla voimakkaasti haitta-aineelta haisevat maa-ainekset tai jätteet vastaanottopaikkaan mahdollisimman nopeasti, estämällä pilaantuneen veden valuminen välivarastokasan alapuolisiin maakerroksiin sekä estämällä pilaantumattoman ja pilaantuneen maa-aineksen sekoittuminen.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljettajalle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

5. Veden johtaminen ja käsittely

Vain haitta-aineeton vettä voidaan johtaa sadevesiviemäriin. Viitearvoina haitta-aineettomalle vedelle voidaan käyttää talousveden laatuvaatimuksia ja pohjaveden viitearvoja.

Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristökeskukselle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

6. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Tämän vuoksi ympäristökeskus tarkastaa suunnitelman, jossa on käsitelty myös em. vaikutuksia riittävästi hyötykäytön teknisen toteuttamisen esittämisen lisäksi.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella.

Haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

Loppuraportissa esitettävät tiedot hyötykäytöstä ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

7. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristökeskus voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

8. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjallinen aloitusilmoitus, joka sisältää tiedot vastuuhenkilöistä, massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista, valvojan yhteystiedoista sekä työvaiheista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ympäristölautakunnan vahvistaman ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristölautakunta 19.5.2015, 209 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (jäteasetus) (179/2012) 3, 4, 11, 24 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja se on voimassa toistaiseksi.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun kiinteistöviraston tonttiosastolle osoitteeseen PL 2214, 00099 Helsingin kaupunki.