Helsingin kaupunginmuseon johtokunnan lausunto kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä tehdyn Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen hyväksymisestä ja sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Helsingin kaupunginmuseon johtokunnan lausunto kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä tehdyn Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen hyväksymisestä ja sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Lausunto
Kaupunginmuseon johtokunta päätti esittää lausuntonaan seuraavaa:
Helsingin kaupunginmuseon johtokunta toteaa, että esitys on hyvin laadittu. Faron yleissopimuksen keskeisiin tavoitteisiin kuuluu kulttuuriperinnön, elämänlaadun, identiteetin ja kestävän kehityksen välisen yhteyden vahvistaminen yhteiskunnassa, mikä on kenties ajankohtaisempaa nyt kuin koskaan. Sopimuksen taustalla on ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jossa sivistykselliset oikeudet sisältävät oikeuden kulttuuriperintöön. Yleissopimuksessa niin aineellinen kuin aineetonkin kulttuuriperintö nähdään kansalaisten voimavarana, minkä kautta kulttuuriperinnön arvostus vahvistuu ja sen vaalimista voidaan edistää. Sopimus nostaa varsin ajankohtaisesti esiin kansalaisnäkökulman ja osallistamisen yhteisen kulttuuriperinnön merkityksen ja arvon määrittelijänä. Sopimus luo puitteet kansalais- ja yhteisölähtöiselle kulttuuriperintöpolitiikalle. Kaupunginmuseon johtokunta näkee, että kansalaisten kiinnostus omaa kulttuuriperintöään kohtaan otetaan jatkossa entistä paremmin huomioon myös museon toiminnassa ja näin edistetään myös säilyttämiseen tähtäävää kulttuuriympäristötyötä. Sopimuksen tavoitteet ovat siten hyvin linjassa myös Helsingin kaupungin strategisten tavoitteiden ja kulttuuriperintötoimijoiden toimintaperiaatteiden kanssa.
Johtokunta toteaa, että sopimuksen hyväksyminen ei pääsääntöisesti edellytä merkittäviä ja välittömiä muutoksia voimassa olevaan lainsäädäntöön, vaan täytäntöönpanon vaikutukset kohdistuvat ensi sijassa kulttuuriperintöä koskevien asioiden ohjaukseen ja suunnitteluun. Esityksessä todetaan kuitenkin, että yleissopimuksen määräykset toteutuisivat tehokkaammin, jos lainsäädännössä luodaan ihmisille uusia vaikutusmahdollisuuksia velvoittavien tai vapaaehtoisten järjestelyjen kautta. Sopimus myös kannustaa kehittämään kulttuuriperintöön liittyviä julkisia vastuita. Johtokunta katsookin, että pidemmällä tähtäimellä sopimuksella olisi vaikutusta kulttuuriperintöviranomaisten tehtäviin ja toimintatapoihin, mutta esimerkiksi alueelliset tehtävät ovat joka tapauksessa murroksessa museopoliittisen ohjelman ja sitä seuraavan valmisteilla olevan museolain uudistuksen johdosta. Johtokunta pitää arvokkaana, että puitesopimuksella olisi mahdollisia vaikutuksia myös kulttuuriperintökasvatuksen painottamiseen koulutuksen eri tasoilla, kyse on kuitenkin eri osapuolten yhteistyön ja toiminnan kehittämisestä, ei lainsäädännöllisistä muutoksista.
Sopimuksen taloudellisista vaikutuksista todetaan esityksessä mm. seuraavaa: ”Vaikka esityksellä ei ole suoria ja merkittäviä vaikutuksia julkistalouteen, yleissopimuksen täytäntöönpanon käynnistäminen vaatii määrärahojen varaamisen valtiolla ja kunnissa.” Voimaansaattamisesta mahdollisesti seuraavat muutokset toimintatavoissa voitaneen järjestää toiminnan painotuksia muuttamalla ja jakamalla useille vuosille. Helsingin kaupunginmuseon johtokunta pitääkin tärkeänä, että mikäli sopimuksen toimeenpanosta syntyy kaupungille lisätehtäviä, otetaan niiden taloudellinen resursointi huomioon määrärahoista päättäessä. Yleissopimuksessa korostetaan toisaalta myös kulttuuriperinnön merkitystä kestävän taloudellisen kehityksen voimavarana. Johtokunnan mielestä on hyvä, että yleissopimuksessa tunnistetaan myös kulttuuriperintöön liittyvät taloudelliset mahdollisuudet, kuten museot ja kasvava kulttuurimatkailu.
Puiteyleissopimuksen hyväksyminen osoittaisi Suomen kannattavan Faron yleissopimuksen tavoitteita sekä edistäisi kansallisen kulttuuriperintöpolitiikan kehittämistä ja eurooppalaisen yhteistyön lisäämistä. Sopimuksen hyväksymällä Suomi pääsee myös vaikuttamaan sen puitteissa tapahtuvaan yhteistyöhön, tietojen vaihtoon ja toiminnan kehittämiseen. Johtokunta puoltaa Faron sopimusta koskevan esityksen hyväksymistä.
Lausunto on ehdotuksen mukainen.
Kaupunginkanslia on pyytänyt kaupunginmuseon lausuntoa osana valmistelua, joka koskee Opetus- ja kulttuuriministeriölle annattavaa lausuntoa hallituksen esityksestä kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä tehdyn Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen hyväksymisestä ja sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen liittymisen kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä tehtyyn Euroopan neuvoston puiteyleissopimukseen sekä antaisi lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
Lailla säädetään Farossa, Portugalissa lokakuussa 2005 allekirjoitettavaksi avatun kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä tehdyn Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvista määräyksistä. Lokakuuhun 2016 mennessä sopimukseen on liittynyt jo 17 maata.
Esityksen pääasiallinen sisältö
Yleissopimus on innovatiivinen, kaikista aiemmin solmituista sopimuksista poikkeava, koska se nostaa kohteiden sijaan keskiöön yksilöt ja yhteisöt. Se korostaa aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä yhteisenä ja arvokkaana voimavarana. Yleissopimus haastaa keskustelemaan kulttuuriperinnön merkityksestä sekä luo puitteet kansalais- ja yhteisölähtöiselle kulttuuriperintöpolitiikalle. Päähuomio ei kohdistu kulttuuriperinnön suojeluun, vaan siihen kuka voi osallistua kulttuuriperinnön määrittelyyn ja miten kulttuuriperintö voi toimia yhteisenä voimavarana. Sopimus syntyi Euroopan neuvoston ministerikomitean halusta luoda viitekehys, joka osoittaisi, millaisia taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia voimavaroja ja mahdollisuuksia kulttuuriperintö tarjoaa. Yleissopimus ei luo täytäntöönpanokelpoisia oikeuksia eikä sen voimaansaattaminen edellytä välittömiä lainsäädäntömuutoksia.
Faron yleissopimuksen keskeisiin tavoitteisiin kuuluu kulttuuriperinnön, elämänlaadun, identiteetin ja kestävän kehityksen välisen yhteyden vahvistaminen yhteiskunnassa. Sopimus korostaa kulttuuriperintöä voimavarana, kulttuuriperinnön monimuotoisuutta ja merkitystä kestävän taloudellisen kehityksen resurssina.
Sopimus pyrkii myös vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa korostamalla ihmisten oikeutta määritellä itselleen tärkeän kulttuuriperinnön. Tavoitteena on lisätä yksilöiden ja yhteisöjen toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksia kulttuuriperintöä koskevissa asioissa yhteistyössä julkisen hallinnon kanssa.
Esityksen tavoitteena on saada eduskunnan hyväksyminen kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä tehdylle yleissopimukselle. Esitys sisältää myös ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.
Vaikutukset
Taloudellisista vaikutuksista todetaan mm. seuraavaa: Vaikka esityksellä ei ole suoria ja merkittäviä vaikutuksia julkistalouteen, yleissopimuksen täytäntöönpanon käynnistäminen vaatii määrärahojen varaamisen valtiolla ja kunnissa. Yleissopimuksessa korostetaan kulttuuriperinnön merkitystä kestävän taloudellisen kehityksen voimavarana, joka sisältää taloudellisia mahdollisuuksia. Kulttuuriperintöä on mahdollista hyödyntää kestävästi sen arvot huomioon ottaen.
Täytäntöönpanolla arvioidaan olevan kulttuuriperintöä hyödyntäviin elinkeinoihin edistävä vaikutus. Esimerkiksi kulttuurimatkailu on alueellinen vetovoimatekijä, jolla on taloudellinen ja työllisyyttä edistävä vaikutus. Kulttuuriperintökohteet, joita ovat muun muassa museot, maailmanperintökohteet ja merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt, ovat tärkeitä kulttuurimatkailukohteita. Kulttuuriperintökohteen paikallistaloudellinen vaikutus matkailuelinkeinoon on moninkertainen itse kohteen kustannuksiin verrattuna. Myös kulttuuriperinnön hoito edistää työllisyyttä. Kulttuuriperintöä on mahdollisuus hyödyntää myös kestävän kehityksen mukaisesti esimerkiksi tiloja uudelleen käyttämällä.
Vaikutukset viranomaisten tehtäviin
Esityksellä ei ole välittömiä organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia. Yleissopimuksen tavoitteiden toteuttaminen merkitsee pidemmällä tähtäimellä uudenlaisia painotuksia viranomaisten tehtäviin ja toimintatapoihin sekä yhteistyöhön yli sektorirajojen.
Sopimuksen määräysten luoma tulkinta asianosaisuudelle on huomattavasti laajempi kuin kansallisessa lainsäädännössä on pääsääntöisesti säädetty tai oikeuskäytännössä noudatettu. Näin sopimus asettaa muutospaineita esimerkiksi kulttuuriympäristöä koskevalle erityislainsäädännölle. Vaikka sopimus ei suoraan edellytä lainsäädännön muuttamista, sillä on ohjausvaikutus uusien säädösten valmisteluun ja tulkintavaikutus voimassaoleviin säädöksiin.
Ympäristövaikutukset
Yleissopimuksen vaikutukset ympäristöön ja kulttuuriperintöön ovat myönteisiä ja pääasiassa välillisiä ja pitkällä aikavälillä toteutuvia. Sopimus korostaa kulttuuriperinnön yhteiskunnallista merkitystä, sen säilyttämisen ohella osana hyvää elinympäristöä ja elämänlaatua. Sopimus velvoittaa yleisellä tasolla osapuolia hyödyntämään kulttuuriperintöä siten, että ympäristön suunnittelussa integroidaan eri lähestymistavat ja haetaan tasapainoa ympäristöä koskevien näkökulmien välillä sekä siten, että edistetään korkealaatuista, kulttuuriset arvot huomioon ottavaa suunnittelua. Yleissopimuksen tarkoittama yksilöiden ja yhteisöjen oikeus hyötyä kulttuuriperinnöstä parantaa ihmisten valmiuksia vaikuttaa elinympäristönsä laatuun ja osallistua sen rikastuttamiseen. Näin ollen sopimuksen voimaansaattaminen tukee ympäristöön liittyviä perusoikeuksia.
Sosiaaliset vaikutukset
Esityksellä on myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia. Yleissopimuksen tarkoituksena on nostaa esiin kulttuuriperinnön yhteiskunnallista merkitystä ja tukea sosiaalisesti kestävää kehitystä. Kulttuuriperintöä vaikuttaa osaltaan vahvistavasti ihmisten ja yhteisöjen elämänlaatuun. Se myös lisää sosiaalista yhteenkuuluvuutta vahvistaen muun muassa vastuuntunnetta omia elinympäristöjä kohtaan. Kulttuuriperintö on myös voimavara, joka edistää rauhallista rinnakkaineloa ja konfliktien ennaltaehkäisyä. Yleissopimuksen täytäntöönpanolla on myönteistä vaikutusta ihmisten viihtyisyyteen omilla asuinalueillaan, alueen kulttuuri-identiteettiin ja vetovoimaisuuteen.
Yleissopimuksen voimaansaattaminen lisää kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia kulttuuriperintöä koskevissa asioissa pitkällä aikavälillä. Sopimus kannustaa yhteisöjä toimimaan yhteiseksi koetun kulttuuriperinnön hyväksi. Tämä osaltaan vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa, jossa ihmisillä on mahdollisuus määritellä itselleen tärkeä kulttuuriperintö. Kulttuuriperintöjen hyväksi toimivat yhteisöt, kulttuuriperintöyhteisöt, ovat yksi sopimuksen uutta luovista elementeistä.
Vaikutukset tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen
Yleissopimuksen voimaansaattaminen vaikuttaa siihen, että kaikkien ihmisten mahdollisuudet osallistua kulttuuriperinnön määrittelyyn ja sitä koskevaan valmisteluun ja päätöksentekoon vahvistuvat. Tämä lisää yhteiskunnassa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.
Kulttuuriperintöä vaikuttaa osaltaan vahvistavasti ihmisten ja yhteisöjen elämänlaatuun. Se myös lisää sosiaalista yhteenkuuluvuutta vahvistaen muun muassa vastuuntunnetta omia elinympäristöjä kohtaan. Yleissopimuksen täytäntöönpanolla on myönteistä vaikutusta ihmisten viihtyisyyteen omilla asuinalueillaan, alueen kulttuuri-identiteettiin ja vetovoimaisuuteen.
Yleissopimuksen voimaansaattaminen lisää kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia kulttuuriperintöä koskevissa asioissa pitkällä aikavälillä. Sopimus kannustaa yhteisöjä toimimaan yhteiseksi koetun kulttuuriperinnön hyväksi. Tämä osaltaan vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa, jossa ihmisillä on mahdollisuus määritellä itselleen tärkeä kulttuuriperintö. Kulttuuriperintöjen hyväksi toimivat yhteisöt, kulttuuriperintöyhteisöt, ovat yksi sopimuksen uutta luovista elementeistä.
Päätös tullut nähtäväksi 02.05.2017
MUUTOKSENHAKUKIELTO
Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.
Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 91 §