Helsingin kaupungin kiinteistöviraston ja Senaatti-kiinteistöjen ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Pasilassa Veturitien eteläosan alueella

Ympäristönsuojelupäällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin kiinteistöviraston ja Senaatti-kiinteistöjen tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijät

Helsingin kaupungin kiinteistövirasto
Tonttiosasto
PL 2214, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus: 0201256-6

Yhteyshenkilö:
Johanna Hytönen, puhelin (09) 310 36414,
sähköposti johanna.hytonen@hel.fi

Senaatti-kiinteistöt
PL 237, 00531 Helsinki
Y-tunnus: 1503388-4

Yhteyshenkilöt:
Antti Kari, puhelin 0205 811 749, 040 5686 540,
sähköposti antti.kari@senaatti.fi
Tarja Bäck, puhelin 040 835 6635,
sähköposti tarja_back@golder.fi

Alueen omistajat ja haltijat

Alueen omistavat Helsingin kaupunki ja Suomen valtio. Suomen valtion kiinteistöjen haltijana rautatiealueella on Liikennevirasto ja rautatiealueen ulkopuolisilla alueilla Senaatti-kiinteistöt. Osa Teollisuuskatuun liittyvästä Veturitallinkujan katualueesta on suunniteltu kulkevaksi raiteiden alapuolisella alueella, johon Senaatti-kiinteistöillä on hallinnansiirtosopimuksella rakennusoikeus.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoituksessa esitetty alue sijaitsee 17. kaupunginosassa (Pasila). Ilmoitusalue sisältää pääosin Veturitien eteläosan kaava-alueen lukuun ottamatta pohjoisesta kiertoliittymästä lähtevää Teollisuuskadun jatketta. Alue kuuluu osittain kiinteistöihin 91-410-1-4-, 91-432-1-23, 91-17-9901-0, 91-17-9903-20 ja 91-432-1-26. Alue sijaitsee Pasilan sillan eteläpuolella Pasilankadun ja Ratapihantien välissä entisellä ratapiha-alueella sekä nykyisen Veturitien alueella. Lisäksi alueeseen kuuluu etelässä uusittavan hulevesilinjan alue Toralinnan asuinkerrostalon itäpuolella. Kaava-alueen pinta-ala on 3,0 hehtaaria, josta katualueiden osuus on 2,7 hehtaaria ja 0,3 hehtaaria rautatiealuetta, joka on radan alapuolista katua (Teollisuuskadun jatke ja Veturitallinkujan osa).

Pohjoisessa alue rajautuu Keskustakorttelin asemakaava-alueeseen ja idässä Teollisuuskadun liittymään. Molemmilla alueilla on erilliset pilaantuneen maaperän puhdistamispäätökset. Lännessä alue rajautuu Pasilankatuun ja etelässä alue päättyy Toralinnan asuinrakennuksen kohdalle. Alueelle rakennettava hulevesilinja kulkee Pasilankadun risteyksestä Toralinnan piha-alueen läpi Toralinnan eteläpuolelle.

Keski-Pasilan rakentumisen myötä alueen liikennemäärät kasvavat ja nykyinen Veturitie käännetään Toralinnan pohjoispuolella kulkemaan tulevan Tornialueen halki Pasilan aseman länsipuolitse kohti pohjoista. Teollisuuskatua jatketaan pääradan ali, ja se liitetään kiertoliittymällä Veturitiehen Pasilan sillan eteläpuolella. Lisäksi alueella uusitaan vanhaa kunnallistekniikkaa kadun rakentamisen yhteydessä.

Ratapihan alue on muodostunut Keski-Pasilaan 1860-luvulla. Alue on ollut pääosin tavaraliikenteen käytössä. Osittain aluetta on käytetty vaunukorjaamolle huollettavaksi menevien vaunujen ja luovutusta odottavien vaunujen varastoalueena.

Alueen maaperää ovat voineet pilata mm. vetureista ja tavaravaunuista tapahtuneet vuodot ja tavaravaunujen liukulaakerien voitelu. Historiaselvitysten perusteella alueella ei ole tapahtunut isoja yksittäisiä vuotoja tai onnettomuuksia. Myös alueelle tuotu täyttöaines on voinut sisältää haitta-aineita.

Alueen raiteistot, kaapeloinnit yms. rakenteet on purettu aiempien töiden yhteydessä vuosina 2011–2014, mutta on mahdollista, että alueen maaperässä on edelleen kaapelointeja ja rakenteita. Alueella on sijainnut vanha kaarihalli, jossa on tankattu vetureita. Kaarihallin alueella on jäljellä betonilaatta, joka sijaitsee radan täyttökerroksen alla. Betonilaatta sijoittuu osin ilmoitusalueelle. Betonilaatan alla kulkee ratapiha-alueen viemärilinja.

Veturitien alue on ollut katualueena jo ainakin 1900-luvun alusta lähtien. Katualuetta on vuosien mittaan laajennettu ja katua on kunnostettu, mutta pääosin katu on kulkenut nykyisellä paikallaan.

Alueella ei ole rakennuksia tai muita maanpäällisiä rakenteita. Alue on päällystämätöntä hiekka- tai sorakenttää. Entisen ratapihan alueella Veturitien linjauksen poikki kulkee käytössä oleva viemäri Veturitalleilta pohjoiseen/luoteeseen. Kaava-alueen eteläosassa nykyisin käytössä olevalla Veturitien alueella on katualueeseen liittyviä rakenteita. Katualue on asfaltoitu.

Alueen asemakaava on saanut lainvoiman 23.1.2015. Asemakaavassa alue on merkitty katualueeksi ja rautatiealueeksi (LR).

Alueen maaperän pilaantuneisuus

Alueen maaperässä, orsi- ja pohjavedessä on todettu tutkimuksissa haitta-aineita, kuten metalleja, öljyhiilivetyjä ja polyaromaattisia hiilivety-yhdisteitä (PAH). Haitta-aineet ovat peräisin alueen pitkäaikaisesta ratapiha-toiminnasta ja mahdollisesti maaperän täytöissä käytetyistä haitta-ainepitoisista maa-aineksista.

Muut päätökset

Entisellä ratapiha-alueella on voimassa Etelä-Suomen aluehallintoviraston 6.10.2015 myöntämä ympäristölupa ESAVI/5952/2014 maa-ainesten ja rakennusjätteiden välivarastoinnille. Välivarastointitoimintaa ei ole kuitenkaan aloitettu ko. alueella, koska maa-ainesten välivarastoinnille ei ole ollut tarvetta.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristölautakunnalle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Ympäristölautakunta on 10.12.2013 (§ 372) siirtänyt tämän toimivallan ympäristönsuojelupäällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen 17.2.2017.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:

- Senaatti-kiinteistöt ja Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto, Maaperän kunnostuksen yleissuunnittelu, Keski-Pasila Veturitien eteläosa, 9.2.2017, Golder Associates Oy.

Ilmoitusta on täydennetty 8.3.2017 Liikenneviraston valtakirjalla, jolla Liikennevirasto oikeuttaa Senaatti-kiinteistöt tekemään maaperän puhdistamisilmoituksen rautatien alapuoliselle alueelle Keski-Pasilassa Veturitallinkujalla.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohja-, orsi- ja pintavesi

Keski-Pasilan entisen ratapiha-alueen keskellä sijaitsee pohjois-eteläsuuntainen kallioruhje, johon syntynyttä pehmeikköä on täytetty rautatien rakentamisen myötä. Länsi- ja itäreunalla on paikoin avokalliota tai kallion päällä karkearakeista täyttömaata. Hiekka- ja soratäytön paksuus on noin 2–6 metriä. Täyttöön on paikoitellen sekoittunut orgaanista ainesta. Täytön alapuolisten savikerrosten ja hiekkaisten silttikerrosten paksuudet ovat enimmillään 20 metriä. Nykyinen maanpinnan taso koko alueella vaihtelee noin +14,9…+26,8 metrissä ollen korkeimmillaan alueen itä- ja länsireunoilla. Ratapiha-alueella maanpinnan taso vaihtelee +14,9…+15,9 metrissä. Kallionpinta on ratapihan keskiosissa pääosin tasolla -5…-10 metriä ja syvimmillään -12,2 metrissä.

Alueelta on poistettu ratapihatoiminnan jälkeen maanalaisia rakenteita konetyönä noin metrin syvyyteen nykyisestä maanpinnasta, minkä vuoksi maa-ainekset ovat niillä alueilla sekoittuneita.

Keski-Pasilan ratapiha-alue ei sijaitse luokitetulla pohjavesialueella eikä pohjavettä käytetä. Pohjaveden pinta on tasolla +10,1…+16,2 metriä. Pohjavesi on alueella savikerroksen alapuolisessa siltti/hiekkakerroksessa. Pohjavesi virtaa ratapiha-alueella ruhjelaakson suuntaisesti pohjoisesta etelään kohti Töölönlahtea ja virtaus kääntyy kaakon suuntaiseksi alueen eteläosassa.

Savikerroksen päälle on muodostunut yhtenäinen orsivesikerros. Ratapiha-alueen eteläosassa savikerros on erittäin ohut tai se puuttuu kokonaan. Orsiveden pinta on mittauksissa vaihdellut +12,2…+15,6 metrissä. Ratapiha-alueen eteläosassa savikerroksen päättyessä orsivesi yhtyy pohjaveteen. Orsivesi virtaa alueella yleisesti etelään/etelä-kaakkoon, mutta Pasilan aseman ja Veturitallien kohdalla orsiveden virtaussuunta kääntyy kaakon suuntaan mahdollisesti rakennusten salaojien takia. Ratapiha-alueelle Veturitallien läheisyyteen imeytetään Triplan patoseinäkaivannon pohjoispuolella muodostuvaa pohja-ja orsivettä sekä verkostovettä alueelle vuonna 2015 rakennetun orsi- ja pohjaveden hallintajärjestelmän kautta, jotta alueen orsiveden pinta saadaan pysymään halutulla korkeudella suojeltujen rakennusten puupaalujen takia. Hallintajärjestelmään kuuluvat sekä pohjaveden imeytyskaivot että orsiveden imeytyskenttä.

Ilmoitusalue on pääosin louhe- ja sorapäällysteistä, joten pintavedet suotautuvat maakerroksiin. Veturitien katualueelta vesi johdetaan viemäriin. Lähin pintavesistö on Töölönlahti, joka sijaitsee noin 1,0 km:n päässä alueen eteläosasta etelään.

Haitta-ainetutkimukset

Keski-Pasilan ratapiha-alueella on tehty useita maaperätutkimuksia vuosina 2003–2015. Maanäytteitä on otettu koekuopista, kairaamalla ja mm. kaivumassoista Pasilan sillan rakentamisen, pohja-ja orsiveden hallintajärjestelmän rakentamisen ja alaratapihan rakenteiden purun yhteydessä. Tutkimuksissa on haitta-aineiden kokonaispitoisuuksien lisäksi tutkittu myös liukoisia pitoisuuksia.

Kohteen maaperätutkimuksissa todettuja haitta-ainepitoisuuksia on verrattu valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) esitettyihin viitearvoihin.

Kohteen maaperässä on todettu useassa näytepisteessä öljyhiilivetyjakeiden keskitisleitä (C10-C21) ja raskaita jakeita (C22-C40) sekä fluoranteenia yli ylempien ohjearvojen olevina pitoisuuksina. Lisäksi on todettu fenantreenia, bentso(a)antraseenia, bentso(k)fluoranteenia ja bentso(a)pyreeniä yli alempien ohjearvojen olevina pitoisuuksina. Epäorgaanisista haitta-aineista todettiin antimonia, elohopeaa, kuparia, lyijyä ja sinkkiä yli ylempien ohjearvojen ja nikkeliä yli alemman ohjearvon pitoisuuksina.

Orsi- ja pohjaveden hallintajärjestelmän rakentamisen yhteydessä todettiin maaperässä lisäksi isopropyylibentseeniä (kumeenia), jolle asetuksessa ei ole asetettu omia viitearvoja. Riskinarvioinnissa isopropyylibentseenin on arvioitu vastaavan tolueenia ja etyylibentseeniä, joiden ylemmät ohjearvot isopropyylibentseenin pitoisuus ylittää.

Korkeimpia haitta-ainepitoisuuksia on todettu Veturitien pohjoisen kiertoliittymän lähistöllä. Korkeita metallipitoisuuksia on todettu sekä pintamaassa että turvekerroksessa 2–3 metrin syvyydessä maan pinnasta. Lisäksi orsi- ja pohjaveden hallintajärjestelmän kaivutöiden yhteydessä todettiin orsiveden ylivuotoputken viemäriliittymän kaivutöiden yhteydessä ylemmän ohjearvon ylittävät öljyhiilivetyjen pitoisuudet keskitisleillä ja raskailla jakeilla 1–2 metrin syvyydessä maan pinnasta.

Liukoisuustestien tuloksia verrattiin valtioneuvoston asetuksessa jätteiden kaatopaikkakelpoisuudesta (202/2006) annettuihin raja-arvoihin. Näytteistä tehtyjen liukoisuustestien tulokset alittavat pysyvän jätteen, tavanomaisen epäorgaanisen jätteen ja vaarallisen jätteen kaatopaikkojen sekä Jätkäsaaren hyötykäyttöalueen liukoisuudelle asetetut raja-arvot analysoitujen metallien ja ionien osalta lukuun ottamatta yhtä näytettä, jossa antimonin liukoisuus ylittää pysyvän jätteen kaatopaikan liukoisuudelle asetetun raja-arvon.

Maaperässä todetut jätteet

Alueen täyttömaakerroksen on todettu sisältävän paikoitellen tuhka/hiilitäyttöä ja rakennusjätettä, mm. muovia, lasia, betonia, puuta, tiiltä, posliinia ja metallia. Hiili/tuhkatäyttöä on todettu joissakin tutkimuspisteissä noin 10–50 cm:n paksuisina kerroksina sekä muuhun maa-ainekseen sekoittuneena lähinnä täyttömaakerroksen yläosissa. Syvimmillään hiiltä/tuhkaa on todettu noin kahden metrin syvyydessä maa-ainekseen/turpeeseen sekoittuneena. Lisäksi alueella on todettu paikoin louhetäyttöä.

Orsi- ja pohjavesi

Keski-Pasilan ratapiha-alueen pohja- ja orsivettä on tarkkailtu vuodesta 2008 lähtien. Seurannan aikana pääasialliset orsivedessä todetut haitta-aineet ovat olleet öljyhiilivetyjakeet (C10-C40) ja PAH-yhdisteet. Lisäksi on todettu kohonneita haihtuvien yhdisteiden, kloorattujen alifaattisten yhdisteiden, metallien ja kloridin pitoisuuksia. Vuonna 2015 otetuissa vesinäytteissä todettiin kahdessa putkessa pieniä pitoisuuksia bensiinihiilivetyjä, kuten MTBE:tä, etyylibentseeniä ja ksyleenejä. Yhdessä putkessa todettiin myös laboratorion määritysrajan ylittävä pitoisuus naftaleenia.

Pilaantuneen maa-aineksen määrä

Alueella tehtyjen ympäristöteknisten tutkimusten perusteella Veturitien eteläosan maaperässä on haitta-aineita alemmat ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina syvimmillään noin 3,5–4 metrin syvyyteen asti. Pilaantuneita maa-aineksia on arvioitu esiintyvän noin 4000 m² alueella erityisesti Veturitallien pohjoispuolelle tulevan Veturitien itäosan alueella. Pilaantuneen maakerroksen paksuus alueella vaihtelee 1–3,5 metriä ollen keskimäärin noin 1,5 metriä. Veturitien eteläosan alueella alemmat ohjearvot ylittävän maa-aineksen kokonaismääräksi on arvioitu 5000–6000 m³ktr. Lisäksi alueelta kaivettavat maa-ainekset voivat sisältää kynnysarvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Alueen täyttömaat sisältävät myös jätettä sekä väriltään mustaa täyttöä, jonka arvioidaan olevat tuhkaa/hiiltä. Täyttökerroksen alla saven pinnalla voi olla paikoin turvetta ja täyttökerroksessa louhetta.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Riskinarvion tarkastelun kohteena ovat olleet Veturitien kaava-alueen katualueen ja Toralinnan piha-alueen hulevesikaivannon maaperän haitta-ainepitoisuudet. Riskinarvion tarkoituksena on ollut selvittää, voiko kohteessa todetuista ja sinne jäävistä haitta-ainepitoisuuksista muodostua kulkeutumisriskiä tai terveyshaittaa kohteen käyttäjille ja haittaa ympäristölle.

Kohde on jaettu neljään osa-alueeseen:

1. Veturitien patoseinien sisäpuolinen alue

2. Veturitien katualue Pasilankadun risteyksen pohjoispuolella, patoseinien ulkopuolinen alue

3. Veturitallinkujan alue

4. Veturitien katualue Pasilankadun risteyksen eteläpuolella ja Toralinnan hulevesilinjan alue

Kohteen eri osa-alueille on määritetty suurimmat haitattomat pitoisuudet, joiden ei arvioida aiheuttavan terveysriskiä.

Sisimmäisen patoseinälinjan sisäpuolella kaivutaso on noin +11…+0 metriä. Kaivutaso on syvimmillään Veturitien pohjoisen kiertoliittymän kohdalla, jossa kiertoliittymä alitetaan tunnelia pitkin. Tunneli nousee suuaukkoja kohti pohjoiseen ja etelään. Uloimmalla patoseinälinjalla kaivutaso on kiertoliittymän kohdalla noin +11 metrissä eli noin neljä metriä nykyisen maanpinnan alapuolella ja muualla noin 1–3 metriä maanpinnan alapuolella.

Riskinarvioinnin kannalta oleellisten aineiden valintaan vaikuttivat kohteessa todettujen haitta-aineiden pitoisuudet, haitallisuus terveydelle ja ympäristölle, kulkeutumisominaisuudet ja esiintyminen muissa ympäristönosissa.

Käsitteellisen mallin perusteella merkittävänä kulkeutumisreittinä kaikilla osa-alueilla on kulkeutuminen orsiveteen ja orsiveden mukana rakennusten alle sekä haihtuminen sisä- tai ulkoilmaan. Muut kulkeutumisreitit eivät ole oleellisia, eikä niiden kautta muodostu riskiä tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Tämän vuoksi kohteessa todetuista haitta-aineista ei tarkastella heikosti liukenevia ja haihtuvia haitta-aineita, kuten metalleja. Vaikka metallit voivat esiintyä maaperässä ominaisuuksiltaan hyvin erilaisina yhdisteinä, eivät tässä kohteessa tarkastellut altistumisreitit ole merkittäviä altistumisreittejä metalleille. Metallien osalta on todettu, että niistä ei aiheudu riskiä tai haittaa terveydelle tai ympäristölle riippumatta niiden maaperäpitoisuuksista. Mikäli Toralinnan hulevesikaivannon alueella todetaan kaivun yhteydessä metalleja alemmat ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina pintamaassa, tarkastellaan tilannetta metallien osalta erikseen.

Ohjearvot ylittävistä haitta-aineista tarkasteluun valitaan hyvin liukeneviksi tai liukeneviksi ja erittäin haihtuviksi tai haihtuviksi luokitellut haitta-aineet, jotka voivat kulkeutua käsitteellisessä mallissa merkittäväksi todettujen kulkeutumisreittien kautta. Näiden aineiden lisäksi tarkastellaan erikseen helposti haihtuvia ja liukenevia haitta-aineita, vaikka todetut pitoisuudet eivät ylittäisikään ohjearvoja. Klooratuista alifaattisista yhdisteistä on alueella todettu vain dikloorimetaania, mutta klooratut alifaattiset hiilivedyt otetaan mukaan tarkasteltaviksi haitta-aineiksi, koska niitä on Keski-Pasilan alueella havaittu. Myös BTEX-yhdisteet (bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni, ksyleenit) otetaan mukaan tarkasteluun ominaisuuksiensa takia.

Tarkasteltaviksi aineiksi valittiin:

- öljyhiilivetyjen bensiinijakeet (C5-C10) ja keskitisleet (C11-C21)
- bentseeni
- tolueeni
- etyylibentseeni
- ksyleenit
- naftaleeni
- tetrakloorieteeni (PCE)
- trikloorieteeni (TCE)
- dikloorieteeni (DCE)
- vinyylikloridi (VC)
- dikloorimetaani (DCM)

Orsi- ja pohjaveden siirtoputkistoja kaivettaessa maaperässä todettiin isopropyylibentseeniä eli kumeenia, jolle ei ole asetuksessa esitetty kynnys- tai ohjearvoja. Kumeeni ei ole yhtä vesiliukoinen tai kulkeutuva aine kuin tolueeni ja etyylibentseeni, mutta terveysperusteiset viitearvot ovat samaa luokkaa, joten kumeenille voidaan soveltaa vastaavaa tavoitepitoisuutta kuin tolueenille ja etyylibentseenille. Kumeenia ei tarkastella erikseen riskinarviossa.

Riskinarviossa on laskettu suurimmat haitattomat pitoisuudet, joilla ei arvion mukaan muodostu merkittävää haitta-aineiden kulkeutumista kohteen ulkopuolelle tai haittaa ihmisten terveydelle. Lähteen oletetaan sijaitsevan silttimaassa orsivedenpinnan alapuolella. Kulkeutumisreitteinä on tarkasteltu aineiden kulkeutumista haihtumalla, pölyävän maa-aineksen mukana ja veden mukana. Haitta-aineiden leviämistä ja kulkeutumista kaivuiden ja maansiirtojen yhteydessä ei tarkastella riskinarvioinnissa, vaan se otetaan huomioon työsuojelusuunnitelmassa.

Kohde sijaitsee Keski-Pasilassa kaupunkialueella junaradan välittömässä läheisyydessä. Kohteessa ei esiinny sellaisia ekologisia tekijöitä, joiden altistumista haitta-aineille olisi syytä tarkastella, joten eliöstöä ei tarkastella riskinarviossa altistujana.

Kulkeutumis- ja altistuslaskelmiin käytettiin RISC 5.0 -ohjelmaa. Ohjelmalla laskettiin haitta-aineiden kulkeutumista veden ja ilman mukana sekä altistumista suoran kosketuksen (ihokontakti, maan nieleminen), ravinnonoton ja hengityksen kautta. Syöpävaarallisten aineiden osalta laskettiin lisäsyöpäriski käyttäen elinikäistä keskimääräistä päivittäistä annosta ja haitta-ainekohtaista yksikkösyöpäriskiä. Yksikkösyöpäriski ilmaisee lisäsyöpäriskin, joka aiheutuu jatkuvasta altistumisesta haitta-aineelle, jonka pitoisuus on hengitysilmassa 1 µg/m³ tai juomavedessä 1 µg/l. Hyväksyttävänä lisäsyöpäriskin rajana pidetään yleisesti 1,0*10(exp -5) eli yhtä lisäsyöpätapausta 100 000 henkilöä kohti elinikäisen altistuksen seurauksena.

Haitattomien pitoisuuksien laskenta tehtiin iteroimalla siten, että kunkin haitta-aineen pitoisuudesta aiheutuva lisäsyöpäriski ja muun terveysriskin riski-indeksi pysyivät hyväksytyillä tasoilla. Laskennan tuloksena esitetään hyväksyttyjä riskitasoja vastaava maaperän pitoisuus. Mahdollisen erillisen kulkeutuvan faasin muodostumisen estämiseksi asetetaan haitta-aineille haitattomaksi pitoisuudeksi enintään 1 000 mg/kg, mikäli haitaton pitoisuus ylittää tämän pitoisuuden. Liikkuva faasi voisi kulkeutua tai tihkua pysäköintihallin seinän läpi hallin sisätiloihin.

Riskinarvioinnissa on esitetty eri osa-alueille laskennallisesti määritetyt suurimmat haitattomat maaperän pitoisuudet.

1. Veturitien patoseinien sisäpuolinen alue

Veturitien patoseinien sisäpuolinen alue käsittää Veturitien pohjoisen kiertoliittymän rakentamista varten tehtävien sisimpien patoseinien sisäpuolisen alueen. Tällä alueella kaivu ulottuu vähimmillään tasolle +11 metriä ja enimmillään tasolle +0 metriä, joten alueella todetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset arvioidaan kaivettavan pääosin pois rakentamisen yhteydessä. Katu tulee pääosin orsiveden pinnantason alapuolelle, joten katualueelle mahdollisesti suotautuvat orsi- ja pohjavedet tullaan todennäköisesti keräämään ja pumppaamaan viemäriin.

Vaikka maaperään jäisikin haitta-aineita, ei niiden arvioida aiheuttavan riskiä alueen käyttäjille alueen suunnitellussa käytössä. Mikäli maaperään jää haitta-aineita, käytetään osa-alueella 1 samoja haitattomia pitoisuuksia kuin osa-alueelle 2 on määritetty.

2. Veturitien katualue Pasilankadun risteyksen pohjoispuolella sisemmän patoseinien ulkopuolisella alueella

Katualueen välittömään läheisyyteen on suunnitteilla Tornitalojen kaava-alue, jonka rakennuksiin on tulossa alimpiin kerroksiin huolto- ja teknisiä tiloja sekä rakennusten väliin maanalainen pysäköintilaitos. Siten laskenta on jaettu kolmeen osaan ja haitattomat pitoisuudet on tarkasteltu erikseen Tornitalojen huoltotilojen, pysäköintilaitosten ja katualueen käytön perusteella. Laskennassa todettiin Tornitalojen huoltotilojen käytön olevan näistä herkin toiminto, joten osa-alueen 2 haitattomat pitoisuudet on valittu huoltotilojen käytön perusteella.

3. Veturitallinkujan alue

Veturitallinkujan alueelle määritettiin laskennalliset haitattomat pitoisuudet, jotka eivät laskentojen mukaan aiheuta terveysriskiä Veturitallien alueella työskenteleville henkilöille. Koska Veturitallien pohjoispuolelle Veturitallinkujan varteen on tulossa myös Tornitaloja, verrattiin laskennallisesti saatuja haitattomia pitoisuuksia myös osa-alueen 2 arvoihin, jotka ylittyvät hieman, sekä katualueelle ulkoilmaan haihtumisen perusteella määritettyihin haitattomiin pitoisuuksiin. Siten varovaisuusperiaatteen perusteella myös osa-alueella 3 käytetään osa-alueelle 2 laskettuja haitattomia pitoisuuksia.

4. Veturitien katualue Pasilankadun risteyksen eteläpuolella ja Toralinnan hulevesilinja

Toralinnan rakennuksissa on alimmassa kerroksessa kellaritiloja ja niiden yläpuolella asuinkerroksia. Tälle osa-alueelle määritettiin suurimmat haitattomat pitoisuudet, jotka eivät laskentojen mukaan aiheuta terveysriskiä Toralinnan kellaritilojen käyttäjille tai pihalla oleskeleville henkilöille.

Alueelle määritetyt haitattomat pitoisuudet tarkastettiin vielä suoran kosketuksen ja maan nielemisen sekä ulkoilmaan haihtumisen osalta. Laskennan perusteella Toralinnan kellaritilojen sisäilmariskin perusteella määritetyt haitattomat pitoisuudet alittavat hyväksyttävän arvon suoran kosketuksen ja maan nielemisen osalta. Suoran kosketuksen ja maan nielemisen perusteella määritetty haitaton pitoisuus on otettu huomioon maaperän tavoitepitoisuuksia määritettäessä.

Epävarmuustarkastelu

Kohteessa on tehty täyttöjä ja tutkimusten yhteydessä on todettu myös jätetäyttöä. Vaihtelevat täyttömateriaalit ja aineiden pidättyminen turpeeseen vaikuttavat orsiveden virtaukseen. Laskennoissa ei maaperän oletettu sisältävän turvetta, joten laskennat voivat yliarvioida pitoisuuksista aiheutuvaa riskiä. Myös orsiveden virtaussuunta vaikuttaa haitattomien pitoisuuksien suuruuteen.

Merkittävä epävarmuus liittyy kohteen haitta-aineiden esiintymisen laajuuteen ja pitoisuuksiin. Esimerkiksi kloorattuja haitta-aineita ei ole tutkittu kovinkaan laajasti. Lisäksi korkeammin klooratut eteenit voivat muuntua vähemmän klooratuiksi yhdisteiksi, jolloin esimerkiksi vinyylikloridin pitoisuus orsivedessä saattaa olla korkeampi kuin maaperässä on todettu. Epävarmuus on huomioitu käyttämällä suurimpina haitattomina pitoisuuksina matalampia arvoja kuin mitä laskennallisesti on saatu.

Ympäristön rakennusten ja pysäköintilaitosten lopulliset rakennesuunnitelmat tai sijainnit eivät ole olleet tiedossa riskinarviointia tehdessä, joten laskennassa on käytetty eri parametreina ohjelman oletusarvoja ja muita rakennusohjeita.

Kunnostustarve

Riskinarviossa tarkasteltiin Veturitien eteläosan kaava-aluetta, joka nykyisin on ollut ratapihakäytössä ja alue muuttuu katualueeksi. Riskinarviossa kohde jaettiin eri osa-alueisiin, joille määritettiin maaperän haitattomat pitoisuudet, joiden alittuessa ei arvioida muodostuvan terveysriskiä kohdealueen, ympäröivän tulevan Tornitalojen alueen tai Veturitallien työntekijöille tai vierailijoille tai Toralinnan ja Tornialueen asukkaille. Kohteen maaperässä todetut haitta-ainepitoisuudet alittivat riskinarviossa määritetyt haitattomat pitoisuudet, joten niiden osalta maaperää ei luokitella pilaantuneeksi, eikä niiden osalta ole pilaantuneen maaperän kunnostustarvetta.

Maaperässä todetut haitta-aineet on kuitenkin otettava huomioon alueen rakentamisen yhteydessä. Koska rakentamisen yhteydessä alueella kaivetaan pilaantuneita maa-aineksia, on kaivu näiden maa-ainesten osalta pilaantuneen maaperän kunnostusta

Puhdistustavoitteet

Kunnostustavoitteiden osalta alue on jaettu riskinarvioinnissa mainittuihin neljään osa-alueeseen. Riskinarvioinnissa määritettiin haitta-aineiden laskennalliset suurimmat haitattomat pitoisuudet. Haitta-aineille, joiden haitattomat pitoisuudet ovat >1000 mg/kg, on asetettu tavoitepitoisuudeksi 1000 mg/kg. Vinyylikloridin osalta lasketut haitattomat pitoisuudet alittavat laboratorion määritysrajan, joten vinyylikloridin tavoitepitoisuudeksi on asetettu kynnysarvopitoisuus 0,01 mg/kg.

Alla olevassa taulukossa on esitetty eri osa-alueille kunnostuksen tavoitepitoisuudet.

Isopropyylibentseenille ei ole laskettu omaa tavoitepitoisuutta, vaan se tulee sisällyttää tolueenin tavoitepitoisuuteen siten, että summapitoisuus on maksimissaan 1000 mg/kg.

Muille haitta-aineille ei esitetä kunnostuksen tavoitepitoisuuksia, koska mm. metallien ja muiden kulkeutumattomien ja haihtumattomien haitta-aineiden osalta ei aiheudu haittaa tai riskiä niiden pitoisuuksista riippumatta. Mikäli Toralinnan hulevesikaivannon alueella todetaan työn yhteydessä pintamaassa metalleja alemmat ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina, tarkastellaan tilannetta metallien osalta erikseen.

Maaperätutkimusten perusteella maaperässä todetut haitta-ainepitoisuudet eivät ylitä kunnostukselle asetettuja tavoitepitoisuuksia. On kuitenkin mahdollista, että kunnostuksen aikana alueella todetaan korkeampia haitta-ainepitoisuuksia kuin tutkimuksissa on tähän mennessä todettu. Kunnostuksen tavoitepitoisuudet ylittävä maa-aines pyritään poistamaan kaivamalla. Mikäli kunnostustavoitteita ei saavuteta kaivuteknisten syiden takia tai maaperän puhdistuksen jatkaminen alueella ei ole muutoin, esimerkiksi kustannussyistä, järkevää, voidaan maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarkennetulla riskinarviolla ja arvioida muiden riskinhallintatoimenpiteiden tarve. Käytettäviä riskinhallintatoimenpiteitä voivat olla mm. eristysrakenne tai vuotovesien poisto tai hallinta. Tarvittaessa riskinhallintatoimenpiteistä laaditaan erillinen suunnitelma, joka hyväksytetään ympäristökeskuksella ennen toimenpiteitä.

Mikäli kohde kunnostetaan esitettyihin kunnostustavoitteisiin, ei alueen suunnitellulle kaavan mukaiselle maankäytölle ole rajoitteita. Mikäli kohteen käyttötarkoitus myöhemmin muuttuisi käytöltään herkemmäksi, tulee maaperän pilaantuneisuus ja kunnostustarve arvioida muutoksen yhteydessä uudelleen.

Kunnostuksen jälkeen alueelle jää maa-ainesta, jonka haitta-ainepitoisuudet saattavat ylittää kynnysarvopitoisuudet. Mikäli näillä alueilla tehdään kaivu- tai muita rakentamiseen liittyviä töitä, kuten kunnallisteknisiä kaivutöitä, on näiden maa-ainesten käsittelyssä ja loppusijoituksessa otettava huomioon kohonneet haitta-ainepitoisuudet.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Veturitien eteläosan kaava-alueen pilaantuneen maaperän kunnostus tehdään alueen rakentamiseen liittyvien kaivutöiden ja rakentamisen yhteydessä. Maaperän kunnostaminen tehdään massanvaihdolla rakentamisen edellyttämässä laajuudessa. Tarvittaessa massanvaihtoa laajennetaan, mikäli kunnostustavoitteet jollakin alueella ylittyvät. Toralinnan hulevesilinjan alueella kaivua tehdään vain rakentamisen edellyttämässä laajuudessa.

Massanvaihto on kohteeseen parhaiten soveltuva kunnostusmenetelmä, koska kohteessa tehdään rakentamisen vuoksi mittavia kaivutöitä ja massanvaihto voidaan tehdä rakentamisen yhteydessä. Lisäksi kunnostuksen toteutusaika on suhteellisen lyhyt. Maaperässä todetut haitta-ainepitoisuudet alittavat kunnostuksen tavoitepitoisuudet, joten rakentamisen edellyttämää kaivua laajemmalle kaivulle ei ole tarvetta. Mikäli muiden mahdollisten kunnostusmenetelmien käyttö arvioidaan tarpeelliseksi kunnostustyön aikana, tehdään niiden käytöstä erillinen suunnitelma, joka hyväksytetään ympäristökeskuksessa.

Veturitien eteläosan linjaus kulkee tunnelissa Teollisuuskadun kiertoliittymän ali. Kaava-alueen eteläosassa Veturitie noudattaa pääosin nykyistä tielinjausta. Veturitien kiertoliittymän sisimmän patoseinälinjan alueella kaivusyvyys on enimmillään tasolla +0 metriä ja vähimmillään tasolla +11 metriä ja kaivu toteutetaan ponttiseinillä ympäröidystä kaivannosta. Sisimmän patoseinälinjan ulkopuolisilla alueilla kaivusyvyydet vaihtelevat tasolta +11 tasolle +15 metriä. Veturitien kaava-alueen eteläosassa ja sisimmän patoseinälinjan ulkopuolisella alueella tehdään kaivutöitä alustavien suunnitelmien mukaan vain katu- ja viherrakentamisen sekä muun kunnallisteknisen rakentamisen yhteydessä. Veturitien kaava-alueen ulkopuolelle toteutetaan hulevesilinja, jonka alueella kaivusyvyys on enimmillään neljä metriä nykyisestä maanpinnasta.

Pääurakoitsija laatii kaivusuunnitelman ja hakee tarvittavat luvat vesien johtamiselle viemäriin.

Ennen kunnostustyön aloittamista työmaa-alue aidataan ja merkitään pilaantuneen maan kunnostustyöstä kertovilla kylteillä.

Ympäristötekninen valvoja toimittaa kunnostuksen aloittamisajankohdan, pilaantuneiden maiden sijoituspaikat, kunnostuksen ympäristöteknisen valvojan nimen ja yhteystiedot sekä urakoitsijan ja muiden pilaantuneen maaperän kunnostamiseen liittyvien tahojen yhteystiedot ympäristökeskukselle. Rakennuttaja/päätoteuttaja vastaa tiedottamisesta lähialueen käyttäjille ja naapureille.

Veturitien eteläosan asemakaavaselostuksen mukaan Veturitien tunnelin rakentaminen edellyttää tukiseinän avulla tuettua kaivantoa, jossa tukiseinät toteutetaan vesitiiviinä rakenteena ulospäin ankkuroituna teräsponttiseinänä. Tukiseinän ja kallion välinen osuus tiivistetään suihkupaalutekniikalla. Toralinnan koillispuolelle on rakennettu painopenkka vuonna 2016 Veturitien eteläosaa varten. Painopenkka puretaan soveltuvin osin maanrakennustöiden yhteydessä.

Keski-Pasilan rakentamisohjeiden mukaan ympäristön orsi- ja pohjaveden painetasot ja virtaukset eivät saa muuttua rakentamisen aikana tai sen jälkeen suojeltujen Veturitallien puupaalujen takia. Siten tunnelin ulkopuolelle on jo rakennettu orsi- ja pohjaveden hallintajärjestelmä, joka mahdollista vesien kulun Pasilan sillan pohjoispuolelta eteläpuolelle. Veturitien eteläosan asemakaavassa on varattu alue pohja- ja orsivesien imeyttämiselle Veturitallien pohjoispuolelle. Orsi- ja pohjaveden hallintajärjestelmä on toteutettu alueelle Pasilan Keskustakorttelin Tripla-keskuksen rakentamisen yhteydessä. Imeytysalueet olivat mukana Keskustakorttelin pilaantuneen maaperän puhdistamispäätöksen (HEL 2015-005581, 16.7.2015) alueessa, ja niiden maaperä on kunnostettu em. päätöksen mukaisesti.

Kaivumaat luokitellaan maa-ainesten sisältämien haitta-aineiden pitoisuuksien ja/tai jätteen mukaisesti eritasoisesti pilaantuneisiin maihin tai vaaralliseksi jätteeksi. Kaivutyö tehdään lajittelevana kaivuna siten, että isot kivet, lohkareet ja jätekappaleet erotellaan kaivinkoneen työtarkkuudella erilleen maa-aineksesta. Kaikki maa-ainesjätteet ja muut jätejakeet toimitetaan luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin. Pilaantuneeksi luokiteltua maa-ainesta ja jätettä sisältävät kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi, jotta maata, jätettä tai haitta-aineita ei leviä ympäristöön.

Pilaantuneita maa-aineksia ja jätteitä luovutetaan kuljetettavaksi vain ELY-keskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. Vaarallista jätettä kuljetettaessa ajoneuvot merkitään tarvittavilla vaaramerkeillä. Jätekuljetuksista pidetään kuormakirjanpitoa ja kuormien mukana toimitetaan siirtoasiakirja kuorman vastaanottajan kuitattavaksi. Siirtoasiakirjat säilytetään vähintään kolme vuotta ympäristöteknisen valvojan arkistossa. Kuormakirjanpitoa säilytetään vähintään kuusi vuotta.

Työmaa-alueella olevat raskaan liikenteen ajoväylät puhdistetaan ajoittain ja pidetään pölyämättöminä. Ajoväyliä ja ajokaluston renkaita varaudutaan pesemään pilaantuneen maan ympäristöön leviämisen estämiseksi. Mikäli varotoimista huolimatta kunnostusalueen ulkopuolisille katu- ja piha-alueille kulkeutuu maa-ainesta, poistetaan maa-aines alueilta.

Kunnostus päättyy, kun tavoitepitoisuudet on saavutettu tai kun kunnostustavoitteiden ylityksestä on sovittu maanomistajien ja viranomaisten kanssa. Kaivua ei uloteta kohteen ulkopuolelle.

Toralinnan hulevesilinjan kaivualueella kaivua jatketaan ainoastaan rakentamisen edellyttämässä laajuudessa.

Kunnallistekniset rakenteet

Veturitien alueelle rakennetaan uudet teknisen huollon verkostot. Jätevesien johtamiseksi Viikin jätevedenpuhdistamolle alueelle rakennetaan jätevesitunnelin haaratunneli välille Pasila-Vallila. Haaratunneli rakennetaan radan ali ja sen pystykuilu sijoittuu Teollisuuskadun ja Veturitallinkujan väliselle alueelle pääradan länsipuolelle. Alueella sijaitsevat nykyiset teknisen huollon verkostot tullaan korvaamaan pääsääntöisesti uusilla yhteyksillä.

Kaikki vesijohdot, hulevesi- ja viemäriputkistot asennetaan pilaantumattomaan maahan. Suunniteltujen kunnallisteknisten rakenteiden alueella haitta-ainepitoisuudet paikoitellen ylittävät alemmat ohjearvot. Kunnallisteknisten rakenteiden alueella todetut haitta-aineet ovat lähinnä metalleja ja öljyhiilivetyjä ja sijaitsevat maan pintakerroksissa. Mikäli kunnallisteknisten rakenteiden alueella todetaan kohonneita alemmat ohjearvot ylittäviä, mutta kunnostuksen tavoitetason alittavia haitta-ainepitoisuuksia, kunnallisteknisten rakenteiden ja pilaantuneen maa-aineksen väliin jätetään suojaetäisyys, joka on 30 cm putkistojen alla ja sivuilla. Putkistojen yläpuolelle ei sijoiteta haitta-aineita sisältävää täyttöä.

Istutukset

Veturitien ympäristöön on ajoväylien ja kevyen liikenteen välisille alueille suunnitteilla viherrakentamista. Mikäli viherrakentamista tehdään alueilla, joissa todetaan haitta-aineita yli alemman ohjearvotason, käytetään näillä seuraavia suojakerrospaksuuksia:

- Puiden istutusalueet 130 cm
- Nurmialueet ja pensaat 80 cm

Haitta-aineita yli alemman ohjearvon sisältävä maa-aines erotetaan puhtaasta täyttömaasta huomiorakenteella, esimerkiksi värillisellä huomioverkolla.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Työmaalle nimetään ympäristötekninen valvoja, joka ohjaa kaivua ja valvoo kunnostustyön toteutusta. Ympäristötekninen valvoja on paikalla aina, kun pilaantunutta maa-ainesjätettä kaivetaan tai käsitellään kohteessa tai kun maa-ainesjätettä kuljetetaan pois kohteesta. Ympäristötekninen valvoja vastaa laadunvalvontanäytteiden ottamisesta.

Kaivutyön ohjaus

Kunnostustyön aikana poistettavista pilaantuneista maa-aineksista otetaan aiemmat tutkimukset mukaan lukien vähintään yksi edustava näyte jokaista noin 200 m³:n maa-aineserää kohden.

Pilaantuneen alueen rajauksia tarkennetaan lisätutkimuksilla ennen kaivutöiden aloittamista tai niiden yhteydessä. Lisätutkimukset toteutetaan pääasiassa koekuopista otettavilla näytteillä ja tarpeen mukaan suoraan kaivannon pohjalta ja seinämistä otettavista näytteistä.

Kenttätesteillä voidaan määrittää maanäytteiden kokonaishiilivetypitoisuus, metallien pitoisuuksia ja haihtuvien hiilivetyjen suhteellista esiintymistä. Laboratoriossa analysoidaan metallien, PAH-yhdisteiden, öljyhiilivetyjen C5-C40, BTEX-yhdisteiden ja kloorattujen alifaattisten hiilivetyjen pitoisuudet. Lisäksi tarvittaessa tehdään liukoisuustestejä ja jätemateriaaleista asbestimäärityksiä. Vähintään 10 % kenttätesteillä mitatuista näytteistä varmistetaan laboratorioanalyyseillä.

Ympäristötekninen valvoja seuraa aistinvaraisesti mahdollisten jätejakeiden laatua. Tarvittaessa jätemateriaaleista otetaan näytteitä vastaanottopaikan vaatimusten mukaisesti.

Vesinäytteet

Maaperän kunnostamisen ja alueen rakentamisen vaikutuksia alueen orsi- ja pohjaveden pinnankorkeuksiin, virtauksiin ja haitta-ainepitoisuuksiin seurataan maaperän kunnostamisen ja alueen rakentumisen aikana sekä sen jälkeen.

Alueella on tarve kuivattaa kaivantoja, koska kaivu ulottuu orsi- ja pohjaveden pinnantason alapuolelle erityisesti alueen pohjois- ja itäosissa. Mikäli kaivantoihin kertyy vesiä, otetaan vedestä näyte, josta analysoidaan tarvittavat analyysit vedenlaadun selvittämiseksi. Vedet ohjataan joko viemäriin tai imeytetään alueelle.

Jäännöspitoisuusnäytteet

Pilaantuneen maan poistamisen jälkeen kaivualueelta otetaan 4–6 osanäytteen kokoomanäytteitä jäännöspitoisuusnäytteinä. Näytteet otetaan siten, että kaivannon pohjasta otettu yksi näyte edustaa noin 100–200 m²:ä ja kaivannon seinämistä otettu näyte edustaa noin 20–50 metrin matkaa. Ponttiseinän takana olevasta seinämästä ei oteta jäännöspitoisuusnäytteitä, vaan jäännöspitoisuudet arvioidaan kaivumassojen pitoisuuksien perusteella.

Tunnelikaivannon ponttiseinän sisäpuolisilla alueilla poistetaan rakentamisen vuoksi maa-aines noin tasolta +11 metriä tasolle +0 metriä saakka nykyisen maanpinnan ollessa tasolla +14,2…+15,3 metriä. Ennakkotutkimusten perusteella on arvioitu, että kunnostuksen tavoitetason ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia ei ole enää niin syvällä maaperässä.

Tunnelikaivannon ponttiseinien ulkopuoliselle alueelle sijoittuu pääasiassa katualueita ja kunnallisteknisiä kaivantoja.

Jäännöspitoisuusnäytteet kaivantojen pohjista otetaan kokoomanäytteinä alueen rakentamisen vuoksi tehtävältä alimmalta kaivutasolta. Kaivantojen pohjista otetaan jäännöspitoisuusnäytteet siten, että koko kaivannon ala tulee edustetuksi.

Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään metallien, PAH-yhdisteiden ja öljyhiilivetyjen pitoisuudet. Mikäli öljyhiilivetyjen kokonaispitoisuus (C10-C40) ylittää 100 mg/kg, määritetään öljyhiilivedyt fraktioittain. Lisäksi BTEX-yhdisteet ja klooratut alifaattiset hiilivedyt analysoidaan niillä alueilla, joilla ennakkotutkimuksissa tai kaivun aikana tehdyissä lisätutkimuksissa ko. haitta-aineita on todettu. Tarvittaessa haihtuvat yhdisteet (C5-C10) määritetään fraktioittain.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Koska kaivutasojen alapuolelle ja kaivantojen ympärille saattaa jäädä maa-ainesta, jossa esiintyy haitta-aineita, kaikkien kaivantojen kohdalla puhtaat täyttömaat erotetaan ympäröivästä maaperästä huomioverkolla tai muulla vastaavalla rakenteella. Näin puhtaan täyttömaan ja haitta-ainepitoisen maan raja on havaittavissa tulevaisuudessa tehtäessä kaivu- ja rakennustöitä ko. alueella.

Mikäli kaivantojen kohdalla orgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot, kaivantojen puhtaat täyttömaat eristetään ympäröivästä maaperästä. Eristysrakenteiden asentamisesta päätetään kaivun aikana. Eristysrakennetta ei tehdä, mikäli sen todetaan aiheuttavan haittaa säilytettäville rakenteille tai rakennuksille tai jos sen arvioidaan haittaavan alueen orsi- ja pohjavedenpinnan tasojen hallintaa.

Eristysrakenteena voidaan käyttää HDPE-kalvoa tai bentoniittimattoa. Mikäli kunnallisteknisten rakenteiden läheisyyteen jää maaperään tai orsiveteen sellaisia haitta-ainepitoisuuksia, jotka voivat kulkeutua suojakerroksista huolimatta talousveteen, arvioidaan näiden osalta eristystarve ja vesijohtojen materiaaliratkaisut.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Työmaa-alue merkitään siten, että ulkopuolisten pääsy alueelle estetään. Työmaa-alue merkitään pilaantuneen maaperän puhdistustyöstä ilmoittavilla kylteillä.

Kaivannon ympäristö pidetään siistinä. Kaivumaiden ja työmaavesien kulkeutuminen ympäristöön estetään. Massojen pölyämistä seurataan näköhavainnoin työn aikana ja tarvittaessa massoja kastellaan pölyämisen ehkäisemiseksi. Pilaantuneita maa-aineksia kuljettavien kuorma-autojen lavat peitetään kuljetuksen ajaksi. Tarvittaessa työmaalta lähtevien ajoneuvojen renkaat puhdistetaan.

Haitta-aineita sisältävän maa-ainesjätteen kaivutyöt keskeytetään voimakkaalla sateella ja kasalle kaivetut maa-ainekset peitetään.

Märkiä tai valuvia massoja ei pääasiallisesti kuljeteta ja välivarastoida. Mikäli massoja on tarve kuivattaa ennen kuljetusta, voidaan massat kuivattaa kaivualueen reunalla esimerkiksi HDPE-kalvon päällä, josta kuivatusvedet on mahdollista ohjata hallitusti takaisin kaivantoon.

Kunnostustyön tekijöihin kohdistuvat terveys- ja tapaturmariskit ja niiden hallinta käsitellään työturvallisuussuunnitelmassa.

Kaivantovesien tutkiminen ja käsittely

Veturitien tunnelin alueella kaivu ulottuu orsiveden pinnan tason ja pohjaveden painetason alapuolelle. Tunnelin rakennuksen aikana orsi- ja pohjavettä, sadevettä ja vesitiiviin tukirakenteen läpi tihkuvaa vettä poistetaan kaivannosta. Poistettava vesi johdetaan sadevesi- tai viemäriverkkoon tai imeytetään maaperään. Myös muualla kohteen alueella voidaan joutua poistamaan kaivannosta vettä.

Keski-Pasilan ratapiha-alueen orsi- ja pohjaveden tarkkailutulosten perusteella vesissä todetut haitta-ainepitoisuudet eivät ylitä HSY:n viemäriin johdettavien vesien raja-arvoja. Tarvittaessa kaivannon alueelta poistettava vesi käsitellään haitta-ainepitoisuuksien alentamiseksi ja/tai poistamiseksi. Käsittelymenetelminä voidaan käyttää esimerkiksi hiekanerotusta, öljyn erotusta, aktiivihiilipuhdistusta ja/tai ilmastusta.

Kaivun aikana pumpattavan veden laatua seurataan pääsääntöisesti mahdollisen hiekan- ja öljynerotuksen tai muun puhdistuksen jälkeen ennen johtamista imeytykseen tai viemäriin. Vesinäytteitä otetaan pumppauksen aikana kerran viikossa. Kaivannosta pumpattavasta vedestä analysoidaan bensiinihiilivetyjen C5-C10, öljyhiilivetyjen C10-C40, BTEX- ja PAH-yhdisteiden, kloorattujen alifaattisten hiilivetyjen ja metallien sekä kiintoaineksen pitoisuudet. Mikäli tuloksista todetaan, ettei vedessä ole jotain yhdistettä, voidaan se jättää pois viikoittaisesta analysoinnista.

Veden poistosta ja kaivannon kuivanapidosta vastaa päätoteuttaja. Kaivannon kuivanapidossa noudatetaan Pasilan Keskustakorttelin kunnostuksen yhteydessä esitettyjä maaperään imeytettävien ja viemäriin johdettavien vesien raja-arvoja.

Imeytettävän veden pitoisuusrajat

Pasilan Keskustakorttelin kunnostuksen yhteydessä suurimmat sallitut pitoisuudet maaperään imeytettäville vesille laskettiin haitta-ainekohtaisesti, joilla maahan imeytyskentän maaperän pitoisuus ei ylitä maaperän pitoisuuden kasvulle asetettua raja-arvoa. Orgaanisilla yhdisteillä maaperän pitoisuuden kasvun raja-arvona käytettiin laskennassa alempia ohjearvoja. Epäorgaanisten yhdisteiden osalta käytettiin maaperän pitoisuuden kasvun rajana kynnysarvoja niiden hajoamattomuuden takia. Laskennassa on oletettu pumpattavan vettä imeytyskentän käyttöaikana 800 m³ yhtä imeytyskenttäneliömetriä kohti. Maaperään imeytettävien vesien pitoisuusrajojen tarkastelussa on käytetty hyödyksi maaperään aiheutuvien pitoisuuksien lisäksi haitta-aineiden ominaisuuksia, vastaavanlaisissa kohteissa sovellettuja pitoisuusrajoja ja viemäröitävän veden pitoisuusrajoja.

Alla olevassa taulukossa on esitetty maaperään imeytettävän veden enimmäispitoisuudet.

Imeytyksen osalta varmistetaan lisäksi, että imeytysalueen maaperän haitta-ainepitoisuudet eivät ylitä alempia ohjearvoja öljyhiilivetyjen bensiinijakeilla C5-C10, BTEX-yhdisteillä, naftaleenilla ja klooratuilla alifaattisilla hiilivedyillä. Muiden haitta-aineiden osalta käytetään tavoitepitoisuuksina soveltuvin osin tässä kunnostussuunnitelmassa esitettyjä maaperän tavoitepitoisuuksia.

Viemäriin johdettavan veden pitoisuusrajat

Veturitien eteläosan kaava-alueen vesien viemäriin johtamiselle esitetään käytettäväksi samoja raja-arvoja, jotka HSY myönsi luvassaan Keskustakorttelin vesien johtamiselle jätevesiviemäriin. HSY:n lupaehdoissa ei esitetty klooratuille alifaattisille hiilivedyille omia arvoja, joten niille on esitetty samat arvot kuin Keskustakorttelin vesienkäsittelysuunnitelmassa.

Mahdollisesta viemäriin tai hulevesijärjestelmään johtamisesta sovitaan HSY:n kanssa ennen vesien johtamista ja johtamisessa noudatetaan HSY:n lupaa.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Massojen kaivu pyritään tekemään niin, ettei muuta kuin kohteen täyttömaaksi suunniteltua maa-ainesta välivarastoida kohteessa. Pilaantuneeksi luokiteltuja massoja tai jätejakeita voidaan kuitenkin tarvittaessa välivarastoida lyhytaikaisesti kaivualueella tai sen läheisyydessä, esimerkiksi Veturitien eteläosan kaava-alueen ulkopuolella entisellä ratapiha-alueella, mikäli näytteenoton takia tai kaivu- tai kuljetusteknisistä syistä massoja ei voida välittömästi kuljettaa pois kohteesta. Pilaantumattomia maa-aineksia, jotka soveltuvat täyttömaaksi, voidaan varastoida pitempiaikaisesti kaivu- tai välivarastoalueella.

Haitta-ainepitoisuuksiltaan erilaiset maa-ainekset välivarastoidaan toisistaan erillään.

Kaivettuja PAH-yhdisteillä pilaantuneita maa-aineksia ei pääsääntöisesti välivarastoida kohteessa hajuhaittojen vuoksi. Mikäli välivarastointi on kuitenkin tarpeen, esimerkiksi näytteenoton vuoksi, peitetään välivarastoitava haitta-ainepitoisuuksiltaan yli ylemmän ohjearvon oleva maa-aines haitta-aineiden leviämisen, mahdollisen pölyämisen ja hajuhaittojen estämiseksi.

Kaivettujen maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan käyttää hyödyksi alueella. Hyötykäytöstä laaditaan erillinen suunnitelma, joka hyväksytetään ympäristökeskuksella ennen hyötykäytön aloittamista.

Kohteen kaivantojen täytöissä kunnallisteknisten rakenteiden ympärystäyttöjen rakennekerroksia ja istutusalueiden kasvualustoja lukuun ottamatta voidaan hyödyntää teknisiltä ominaisuuksiltaan täyttömaaksi soveltuvia kohteesta peräisin olevia pilaantumattomia kaivumassoja, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat alle alempien ohjearvojen. Kloorattuja haitta-aineita sisältäviä maa-aineksia ei käytetä täytöissä.

Kaivantojen täyttöihin rakenteellisesti soveltumattomat pilaantumattomat maa-ainekset sijoitetaan haitta-ainepitoisuuksien perusteella hyötykäyttöön, jolla on lupa ottaa vastaan alemmat ohjearvot alittavia maa-aineksia, maankaatopaikalle tai muulle luvanvaraiselle vastaanottopaikalle.

Pääsääntöisesti kaivumaita ei käytetä ylimpiin ja rakennusteknisiltä ominaisuuksiltaan vaativampiin rakennekerroksiin.

Kohteessa hyödynnettävien, kaivettujen maa-ainesten laadunvalvonta toteutetaan kuten kunnostuksen yleinen laadunvalvonta. Tiedot hyödynnettävien maa-ainesten kaivupaikoista, haitta-ainepitoisuuksista, määrästä ja sijoitusalueista raportoidaan kaivutyöstä laadittavassa loppuraportissa.

Toiminta poikkeuksellisissa tilanteissa

Suunnitelmassa on esitetty pilaantuneen maaperän kunnostamiseen liittyvien poikkeuksellisten tilanteisiin liittyvät toimenpiteet. Toimenpiteet on esitetty seuraaville poikkeuksellisille tapauksille:

- Maaperässä tai orsi- ja pohjavedessä havaitaan muita kuin aiemmin todettuja haitta-aineita tai haitta-ainepitoisuudet ovat poikkeavan korkeita.

- Maaperästä löytyy merkittäviä määriä tunnistamatonta jätejaetta.

- Alueella tai sen ympäristössä havaitaan poikkeavaa tai voimakasta hajua.

- Tapahtuu kemikaali- tai öljyvahinko.

- Sääolosuhteet ovat poikkeuksellisia.

Vahingoista, onnettomuuksista ja muista häiriötilanteista, joista aiheutuu tai uhkaa aiheutua määrältään ja laadultaan tavanomaisesta poikkeavia päästöjä ilmaan, maaperään, pinta- tai pohjaveteen, sekä muista poikkeuksellisista tilanteista, ilmoitetaan viipymättä ympäristökeskukseen ja tarvittaessa pelastusviranomaiselle.

Poikkeavat tilanteet kirjataan maaperän kunnostuksen osalta työmaapöytäkirjaan. Kirjanpito esitetään pyydettäessä viranomaisille. Merkittävät poikkeamat raportoidaan kunnostuksen loppuraportissa.

Työsuojelu

Työturvallisuusasioissa noudatetaan ajantasaista työturvallisuuslakia ja sen nojalla annettuja säädöksiä.

Maaperän kunnostustyö toteutetaan kohteen uudisrakentamiseen liittyvän kaivun yhteydessä. Maanrakennushankkeeseen valittu päätoteuttaja vastaa työmaan turvallisuudesta sekä turvallisuutta koskevien suunnitelmien laatimisesta.

Jälkiseuranta

Keski-Pasilan alueen orsi- ja pohjaveden tarkkailu kunnostamisen jälkeen esitetään työstä laadittavassa toimenpideraportissa, jolloin rakentamisen vaikutukset alueen orsi- ja pohjaveden pinnankorkeuksiin, virtauksiin ja haitta-ainepitoisuuksiin on todennettavissa. Kunnostamisen jälkeen on tiedossa myös alueella säilyneet havaintoputket ja mahdolliset uudet, kunnostamisen aikana asennetut putket. Kunnostamisen jälkeen arvioidaan myös uusien putkien asentamisen tarve.

Kirjanpito ja raportointi

Ympäristötekninen valvoja pitää kunnostuksesta päiväkirjaa, johon merkitään vähintään seuraavat asiat:

- tiedot alueelta poistetuista pilaantuneista maista ja vesistä (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka ja ajankohta)
- tiedot otetuista näytteistä (näytteenottaja, näytetiedot, ajankohta, kenttämittaustulokset, sijainnit)
- maaperään mahdollisesti jäävien maiden haitta-ainepitoisuudet ja sijainnit
- kaivettujen hyötykäytettävien massojen sijainti, laatu ja arvioitu määrä
- eristys- ja havainnointimateriaalin sijainti
- tiedot työmaakokouksista
- tiedot työskentelyolosuhteista
- erityishavainnot ja poikkeamat suunnitelmista.

Näytepisteiden, poistettujen rakenteiden ja kaivantojen sijainti merkitään kartalle. Eri työvaiheista otetaan valokuvia.

Mahdollisista riskinhallintaratkaisuista laaditaan tarvittavat erillissuunnitelmat.

Kunnostuksen päätyttyä pilaantuneen maan kunnostustyöstä laaditaan kunnostuksen loppuraportti, jossa esitetään vähintään seuraavat asiat:

- hankkeen osapuolet ja aikataulu
- työn vastuuhenkilöt
- kunnostuksen aikainen näytteenotto ja näytteiden analysointi
- kaivutyön ja muiden toimenpiteiden toteutus
- kunnostustyön seuranta ja tiedot poistetuista pilaantuneista maa-aineksista ja jätteistä
- mahdollinen massojen hyötykäyttö kohteessa
- laadunvarmistusmenetelmät
- vesien käsittelytiedot
- jäännöspitoisuustiedot asemapiirroksessa ja taulukoituina
- arviot tavoitteiden toteutumisesta
- mikäli maaperään jää puhdistustavoitteet ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, arvioidaan niiden aiheuttamaa ympäristö- ja terveysriskiä ja mahdollisten riskinhallintatoimenpiteiden tarvetta
- piirustukset kunnostetuista alueista ja näytteenottopaikkojen sijainnista
- mahdollisesti rakennettujen huomio- ja eristysrakenteiden sijaintitiedot ja asennuspiirustukset
- mahdolliset jatkotoimenpiteet ja jälkiseurantatarve
- valokuvia kunnostustyön ajalta.

Toimenpideraportti toimitetaan ympäristökeskukseen ja muille alueen omistajille ja haltijoille viiden kuukauden kuluessa toimenpiteiden päättymisestä.

Tiedotus

Ympäristötekninen valvoja vastaa Veturitien eteläosan pilaantuneen maaperän kunnostuksen tiedottamisesta viranomaisille ja muille asianomaisille, kuten alueen omistajille ja haltijoille. Muusta rakentamiseen liittyvästä tiedottamisesta vastaa päätoteuttaja.

Tiedot pilaantuneen maaperän kunnostustöiden aloittamisesta, pilaantuneiden maiden sijoituspaikoista, ympäristöteknisen valvojan ja muiden pilaantuneen maaperän kunnostamiseen liittyvien tahojen yhteystiedot toimitetaan ympäristökeskukselle ennen maaperän kunnostustöiden aloittamista. Kunnostettava alue merkitään pilaantuneen maaperän kunnostustyöstä kertovilla kylteillä. Kunnostustyön päättymisestä ilmoitetaan ympäristökeskukselle viikon kuluessa töiden päättymisestä. Aloitus- ja lopetusilmoituksesta vastaa ympäristötekninen valvoja.

Puhdistustyön ajankohta

Veturitien eteläosan rakentamiseen liittyvät työt on suunniteltu aloitettavan keväällä 2017. Hulevesilinjan rakentaminen käynnistyy kesällä 2017.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen, kuuleminen ja lausunnot

Ilmoitusta on täydennetty Liikenneviraston valtakirjalla, jolla Liikennevirasto oikeuttaa Senaatti-kiinteistöt tekemään maaperän puhdistamisilmoituksen rautatien alapuolisen alueen osalta Veturitallinkujalla. Siten Liikennevirastoa ei ole erikseen kuultu ilmoituksesta. Muita kuultavia asianosaisia ei ole.

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja.

Ratkaisu

Ympäristönsuojelupäällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin kiinteistöviraston ja Senaatti-kiinteistöjen ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Veturitien eteläosan alueella, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

1. Puhdistustavoitteet

Ilmoitusalueelta on ilmoituksen mukaisesti poistettava maa-ainekset, joissa haitta-aineiden pitoisuudet ylittävät ilmoituksessa eri osa-alueille esitetyt kunnostustavoitteet. Mikäli poistaminen ei ole teknisesti tai muista syistä mahdollista, on ympäristökeskukselle esitettävä suunnitelma tarvittavista riskinhallintatoimenpiteistä. Suunnitelmassa on myös tarvittaessa esitettävä uusi riskinarvio. (VNA 214/2007)

Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi riittävän paksu, mutta vähintään 0,3 metriä paksu pilaantumattoman maan suojakerros, jossa ei ole jätejakeita ja maa-aineksen haitta-ainepitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Mikäli kunnallisteknisten rakenteiden läheisyyteen jää maaperään tai orsiveteen sellaisia haitta-ainepitoisuuksia, jotka voivat kulkeutua suojakerroksista huolimatta talousveteen, on ko. haitta-aineet otettava huomioon vesijohtojen ja niiden liitosten materiaalivalinnoissa. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (VNA 214/2007, JhL 32)

Mikäli kunnostuksen aikana havaitaan pilaantuneisuutta aiemmin havaittua laajemmalla alueella tai huomattavasti korkeampia haitta-ainepitoisuuksia, tulee kunnostustoimien riittävyys arvioida uudelleen. (VNA 214/2007)

Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JhL 3, 32 §)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristökeskukseen ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen otettavista jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kaivualueella on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. (JhL 32 §, YSL 6 §)

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Ympäristökeskukselle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristys- ja huomiorakenteista ennen ko. rakenteiden asentamista. (JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristökeskukselle on varattava tilaisuus asennettujen huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

Huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JhL 32 §, YSL 139 §)

4. Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivannoista pumpattavat vedet on tutkittava ja imeytettävä ilmoituksen mukaisesti siten, että imeytys ei lisää haitta-aineiden kulkeutumista alueen orsi- tai pohjaveteen eikä lisää orsi- tai pohjaveden mukana aiheutuvaa haitta-aineiden kulkeutumista. Imeytettävän veden haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää ilmoituksessa esitettyjä enimmäispitoisuuksia. (VNA 214/2007)

HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa kaivantovesien jätevesiviemäriin johtamiselle on esitettävä ympäristökeskukselle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §)

5. Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

Pilaantuneiden maiden varastokasat on peitettävä tiiviillä suojapeitteillä, mikäli maita varastoidaan työmaalla yön yli. (JL 13 §)

Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. (JL 13 §)

6. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan ilmoituksessa esitetyillä tavoilla käyttää kohteessa hyödyksi. Kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina haihtuvia haitta-aineita sisältäviä tai haitta-aineelta haisevia maa-aineksia ei kuitenkaan saa hyödyntää. (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

7. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristökeskukselle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana tutkimustulokset oleellisesti poikkeavat aiemmista tutkimustuloksista tai on tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

8. Jälkiseuranta

Orsi- ja pohjaveden jälkitarkkailusuunnitelma tulee esittää ympäristökeskukselle viimeistään kunnostuksen loppuraportissa. (JL 13 §, YSL 6 §)

9. Tiedottaminen ja raportointi

Ympäristökeskukselle tulee tiedottaa kunnostuksen etenemisestä ja mahdollisista poikkeustilanteista. (YSL 172, 139 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita säädöksiä, mm. jätehuoltolakia. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011). Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Kohteen maaperä on pilaantunut pääosin ennen vuotta 1994 tehdyistä täytöistä ja aiemmasta toiminnasta.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet

Ilmoitusalueen eri osa-alueille esitetyt maaperän puhdistuksen tavoitepitoisuudet on määritetty alueen käyttötarkoituksen ja riskinarvioinnin perusteella. Suunnitelmaa tarvitaan viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, että työntekijät eivät mahdollisten putkien ja kaapeleiden korjaus- ja muutostöiden yhteydessä kaiva esille ja joudu käsittelemään haitta-ainepitoisia maa-aineksia ja samalla vahingossa altistu maaperän haitta-aineille tai haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan esimerkiksi asennettujen putkien kautta käyttöveteen. Myöskään putki- ja kaapelikaivantojen täytöissä ei saa käyttää maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot.

Istutusalueilla kasvualustan haitta-ainepitoisuuksien rajoittamisella estetään työntekijöiden altistumista haitta-aineille istutusten perustamis-, muutos- ja huoltotöiden yhteydessä ja haitta-ainepitoisen maa-aineksen leviämistä.

Alueella on havaittu jätetäyttöä, ja erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle tai terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa asianmukaiseen vastaanottopaikkaan.

Koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa, on kaikista näytteistä tarpeen tutkia kaikkien niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä paikalla on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Laboratoriomenetelmillä varmennetaan kenttämittausmenetelmien luotettavuus.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Suunnitelmaa tarvitaan viranomaisvalvonnassa.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ja dokumentoinnista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantovesiä tulee tutkia riittävän usein ja laajasti, jotta veden laadusta voidaan olla varmoja, eikä vesien johtamisella vahingossa aiheuteta esimerkiksi haitta-aineiden leviämistä. Veden imeytys kaivantojen ulkopuolelle voi olla tarpeellista Keski-Pasilan alueen orsiveden pinnan riittävän korkeuden takaamiseksi.

Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan esittäminen ympäristökeskukselle ennen vesien johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

5. Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Määräys on tarpeen ehkäisemään ympäristö- ja terveyshaittoja.

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella liikkuvien ihmisten altistumista.

Tiiviillä suojapeitteellä varmistetaan, etteivät sade- tai sulamisvedet pääse huuhtomaan haitta-aineita maaperään.

6. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Maa-aineksia, joissa haihtuvien haitta-aineiden pitoisuudet ylittävät kynnysarvot, tai haitta-aineelta haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

7. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristökeskus voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

8. Jälkiseuranta

Suunnitelmaa tarvitaan viranomaisvalvonnassa.

9. Tiedottaminen

Tiedot eri työvaiheista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ympäristölautakunnan vahvistaman ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristölautakunta 19.5.2015, 209 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (jäteasetus) (179/2012) 3, 4, 11, 24 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja se on voimassa toistaiseksi.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun Golder Associates Oy:lle (Tarja Bäck).