Rakennusviraston ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Haagassa Isonnevan kaavamuutosalueella

Ympäristönsuojelupäällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin rakennusviraston tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupungin rakennusvirasto
Katu- ja puisto-osasto
PL 10
00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus: 0201256-6

Yhteyshenkilö:
Juha Sorvali, puhelin 040 515 9063
sähköposti juha.sorvali@hel.fi

Alueen omistaja ja haltija

Alueen omistaa ja sitä hallitsee Helsingin kaupunki.

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

HL 51 §:n perusteella korjattu otsikkoon ja kappaleeseen alueen nimi Isonnevaksi ja vaihdettu oikeat kiinteistötunnukset, ES 20.3.2017

HL 51 §:n perusteella korjattu alueen sijaintitiedot, ES 20.3.2017

HL 51 §:n perusteella korjattu nimi Isoneva Isonnevaksi, ES 20.3.2017

Haaganpuiston, Lärkanin polun, Eliel Saarisen ja Loja Saarisen polun sekä kortteleiden alueiden pinta-ala on 62 400 m². Strömstadinpuiston alueen pinta-ala on 6 900 m².

Alueelle on laadittu asemakaavamuutos. Strömstadinpuisto ja Loja Saarisen polku, Lärkanin polku ja Eliel Saarisen polku on merkitty kaavaan puistoalueiksi (VP). Haaganpuisto on merkitty kaavaan urheilu- ja virkistyspalveluiden alueeksi (VU). Haaganpuiston pohjoisosaan merkityt korttelit 29040 ja 29041 on merkitty kaavaan asuin-, liike- ja julkisten palvelutilojen korttelialueeksi (AKYS).

Pilaantumisen syy

Alueella on havaittu pistemäisesti esiintyviä pilaantuneita maa-aineksia (metalleja, puolimetalleja, raskaita öljyhiilivetyjä) ja yksittäisiä betoni-, tiili- ja metallikappaleita. Haitta-aineet ovat todennäköisesti peräisin alueella käytetyistä täytöistä.

Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristölautakunnalle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Ympäristölautakunta on 10.12.2013 (§ 372) siirtänyt tämän toimivallan ympäristönsuojelupäällikölle.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen 28.11.2016.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:

Isonevan kaavamuutosalue, Haitta-ainepitoisen maaperän kunnostussuunnitelma, Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto, 28.11.2016, FCG Suunnittelu ja tekniikka.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

HL 51 §:n perusteella korjattu nimi Isoneva Isonnevaksi, ES 20.3.2017

Korkeimmillaan maanpinta on täyttömäen kohdalla, noin 8,6 metriä ympäröivän maanpinnan yläpuolella. Mäen pohjoispuolelle jää suonotkelman tyyppinen turvealue. Täyttömaaluonteesta johtuen yhtenäisten maalajikerrosten esiintymissyvyyksien arvioimista ei ole pystytty tekemään. Tutkimusten perusteella alueella on humuspitoisen pintakerroksen alla karkeampia maalajeja sekalaisesti. Täyttömaan alla oletetaan olevan vaihtelevan paksuinen turvekerros ja tämän alla savea. Koillisosassa kallio todettiin alle metrin syvyydessä. Alueen keskellä kallionpinta oli 7–9 metrin syvyydessä maanpinnasta.

Strömstadinpuisto on tasaista ja tiheämpipuustoista puistoaluetta. Maaperä on melko yhtenäisesti turveperäistä ja lähempänä luonnontilaista. Kallio havaittiin 1–2 metrin syvyydellä maanpinnasta.

Kohde ei sijaitse pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue (Kaivoksela) sijaitsee viisi kilometriä pohjoiseen kohteesta.

Haaganpuistossa vettä havaittiin 2,5–5 metrin syvyydellä maanpinnasta. Strömstadinpuistossa vettä havaittiin metrin syvyydellä maanpinnasta.

Haaganpuiston pohjoisosassa sijaitsee kaksi pohjaveden havaintoputkea. Keväällä 2016 pohjaveden pinta oli tasolla +15,03 metriä mpy .

Lähin pintavesistö on Haaganpuro 350 metriä kohteesta kaakkoon.

Haitta-ainetutkimukset

Alueen maaperää on tutkittu vuosina 2002–2016:

- Isonevan alueen lounaisosa, Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi, FCG Finnish Consulting Group Oy, 22.6.2016. Isonevan alue, korttelit 29040–29041
- Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi, FCG Finnish Consulting Group Oy, 13.4.2010
- Länsi-Haaga Maankäyttösuunnitelma, Pohjatutkimus, Hgin kaupunki Geotekninen osasto 10381, 24.12.2002.

Maaperän haitta-ainenäytteitä on otettu 93 näytepisteestä. Näytetiheys on Haaganpuiston alueella noin 1 näytepiste / 730 m² ja Strömstadinpuiston alueella
1 näytepiste / 860 m².

Huhtikuussa 2016 alueelle tehtiin 47 koekuoppaa. Näytteistä suurin osa ulottui 2–4 metrin syvyyteen; muutama 5–7 metrin syvyyteen tai luonnonmaahan.

Kohteessa todettiin:
• Suurimmillaan ylemmän ohjearvon ja ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon välisinä pitoisuuksina lyijyä ja kuparia
• Alemman ja ylemmän ohjearvon välisinä pitoisuuksina raskaita öljyhiilivetyjä C21–C40, elohopeaa ja sinkkiä. Bariumia todettiin Samase-ohje- ja raja-arvon ylittävinä pitoisuutena
• Suurimmillaan kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välisinä pitoisuuksina kobolttia, arseenia, antimonia, kadmiumia ja öljyhiilivetyjä C10–C40.

Alueelta otettiin myös pohjavesinäyte. Näytteestä analysoitiin öljyhiilivetyjen C5–C10 ja C10–C40, (BTEX-yhdisteet), oksygenaatit, klooratut hiilivedyt, PAH-yhdisteet, liukoiset metallit, kiintoaine, rauta ja pH.

Nikkelin (Ni) ja sinkin (Zn) osalta pitoisuudet ylittivät valtioneuvoston asetuksen pohjavettä pilaavien aineiden ympäristönlaatunormin (VNA 341/2009). Öljyhiilivetyjen pitoisuus oli alle laboratorion määritysrajan. Vuonna 2009 pohjavesinäytteessä todettiin öljyhiilivetyjä C10–C21 0,018 mg/l ja C21–C40 0,041 mg/l. Summapitoisuus C10–C40 oli 0,059 mg/l.

Kunnostusalueella tullaan tekemään maankaivutöitä, joiden yhteydessä poistetaan 7000 m³ maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välillä . Lisäksi poistetaan 2000 m³ maata, jossa haitta-ainepitoisuudet ovat alemman ja ylemmän ohjearvon välillä sekä 850 m³ maata, jonka haitta-ainepitoisuudet ovat ylemmän ohjearvon ja ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon välillä.

Koska rakentamisen vuoksi poistettavat pintamaat sisältävät alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita, kaivumaita on näiltä osin käsiteltävä pilaantuneina maina.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi

HL 51 §:n perusteella korjattu nimi Isoneva Isonnevaksi, ES 20.3.2017

Alueen pohjoisosaan on kaavoitettu asuin-, liike- ja julkisten palveluiden alueet. Muu suunnittelualue tulee toimimaan puistona ja urheilu- ja virkistyspalveluiden alueena. Maanpintaa peittävät tulevassa käytössä nurmialueet, istutukset, päällystetyt kadut ja urheilualueet.

Alue ei sijaitse luokitetulla pohjavesialueella, eikä sen läheisyydessä sijaitse pohjavesialueita. Rakentamis/kunnostuskohde sijaitsee asuinalueella, jolla ei ole merkittäviä, suojeltavia luontoarvoja. Lähellä ei myöskään ole luonnonsuojelualueita.

Koska kaivumaat sisältävät alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita, kaivumaita on käsiteltävä pilaantuneina maa-aineksina.

Kohteen kaavamerkintä kaavamuutoksessa on urheilu- ja virkistyspalveluiden alue, puistoalue ja asuin-, liike- ja julkisten palvelutilojen korttelialue. Monipuolisen maakäytön perusteella kohteen pilaantuneisuutta on tarkasteltu riskiperusteisesti.

Kohteen maaperätutkimuksissa todettuja haitta-ainepitoisuuksia on verrattu valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) esitettyihin viitearvoihin.

Kriittisinä haitta-aineina tarkasteltiin alueella kynnysarvotason ylittävinä pitoisuuksina todettuja metalleja, puolimetalleja ja öljyhiilivetyjä C21–C40.

Riskitarkastelun yhteenvetona todetaan, että kohteessa ei arvioida esiintyvän kulkeutumis-, terveys- tai ekologista riskiä, joten riskinarvioperusteista kunnostustarvetta tiedossa olevien haitta-aineiden ja pitoisuuksien osalta.

Puhdistustavoitteet

Maaperän kunnostus toteutetaan massanvaihdolla alueen maanrakennustöiden vaatimassa laajuudessa. Koska rakentamisen vuoksi poistettavat maat sisältävät osittain ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita, kaivumaita käsitellään näiltä osin pilaantuneina tai mahdollisesti pilaantuneina maina. Alueelta poistetaan kaikki pilaantuneet maat, joissa ylittyvät valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) esitetyt haitta-aineiden alemmat ohjearvot.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Maaperän kunnostus toteutetaan massanvaihdolla alueen maanrakennustöiden vaatimassa laajuudessa kunnostustavoitteet huomioiden.

Kaivu toteutetaan erottelevana kaivuna. Suuret kivet ja jätejakeet erotellaan maasta. Muuta esikäsittelyä ei tehdä työmaalla. Eri tavoin pilaantuneet maamassat ja jätteet pidetään erillään kaivun ja kuormauksen aikana.

Pilaantuneet maa-ainekset kuljetetaan vastaanottopaikkoihin kuormat peitettyinä. Kuljetuksista pidetään kuormakirjanpitoa. Jokaisesta pilaantuneen maan kuormasta laadittava siirtoasiakirja pidetään mukana kuljetuksen aikana.

Haitta-ainepitoisuuksiltaan alemman ohjearvon ylittävät kaivumaat toimitetaan vastaanottopaikkoihin, joiden ympäristöluvissa on sallittu kyseisten maiden vastaanotto. Haitta-ainepitoisuudeltaan kynnysarvon ja alemman ohjearvon väliset maat toimitetaan esimerkiksi maankaatopaikalle tai niitä hyödynnetään alueen täytöissä orsivesipinnan yläpuolella. Jätettä sisältävät kaivumaat toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan.

Kunnostustyömaalla syntyvät jätteet toimitetaan luvanvaraisiin jätteen vastaanotto- tai kierrätyspisteisiin.

Kunnostustyö päättyy, kun alueen rakennustyöt on saatettu päätökseen.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Ympäristötekninen valvoja ohjaa pilaantuneen maaperän kunnostustyötä tutkimusvaiheen analyysitulosten sekä kunnostuksen aikana otettavien näytteiden ja mittausten perusteella.

Alueelle on sijoitettu maaperänäytepisteitä tutkimusvaiheessa siten, että alueella on keskimäärin noin yksi näytepiste 700 m²:n aluetta kohti.

Pilaantuneen maan kaivun ohjaus tehdään hyödyntäen tutkimusten tuloksia. Tarvittaessa pilaantuneisuusrajauksia tarkennetaan työn aikana kenttämittarein ja/tai laboratorioanalyysein.

Pilaantuneen alueen kaivannon pohjan jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla yksi edustava kokoomanäyte jokaista 200 m²:n aluetta kohti. Kaivannon seinämien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla kaivannon seinämistä yksi edustava kokoomanäyte maalajikohtaisesti jokaista 20 metriä kohden. Näytteistä analysoidaan laboratoriossa niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ko. kaivualueella on todettu alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina.

Pilaantuneen maa-alueen merkitseminen

Mikäli kaivualueille jää kunnostuksen jälkeen maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen mukaiset alemmat ohjearvot, asennetaan kaivupintaan huomiorakenne yleisesti maarakennuksessa käytettävistä materiaaleista poikkeavasta materiaalista, esimerkiksi värillisestä verkosta. Huomiorakenteita ei asenneta rakennusten tai vastaavien kiinteiden rakenteiden alapuolelle.

Mikäli jäännöspitoisuusnäytteissä todetaan orgaanisia tai kulkeutuvia haitta-aineita alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina, arvioidaan eristerakenteiden tarve. Arvio esitetään ympäristökeskukselle.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta ja työsuojelu

Työmaa aidataan ja ulkopuolisten pääsy työmaa-alueelle kielletään. Kunnostusalue varustetaan pilaantuneen maan kunnostuksesta kertovin kyltein.

Kaivutyö toteutetaan siten, että pilaantunutta maa-ainesta ei leviä työmaa-alueen ulkopuolelle. Haitta-aineiden leviäminen vältetään estämällä autojen tarpeeton liikkuminen pilaantuneella alueella ja tarvittaessa puhdistamalla renkaat. Työnaikaista pölyämistä estetään kastelemalla kaivettavia maita tarvittaessa. Alueelta poisajettavat haitta-aineita sisältävät kuormat peitetään.

Kohteen kunnostuksessa otetaan huomioon alueella todetut haitta-aineet normaalin maanrakennustyömaan työsuojelunäkökohtien lisäksi. Työntekijät käyttävät henkilökohtaisia suojavarusteita. Työntekijöille ja aliurakoitsijoille järjestetään perehdytystilaisuus töihin mahdollisesti liittyvistä riskeistä.

Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantovesien käsittelyyn ei arvioida olevan tarvetta.

Mikäli kaivantoihin kertyy vettä, pilaantuneen maan kaivannoista/viemäröitävästä vedestä otetaan vesinäytteitä. Vesinäytteistä analysoidaan kiintoaine ja niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita alueen maaperässä on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina (liukoiset metallit VNA 214/2007 ja öljyhiilivedet C10-C40). Vesinäytteitä otetaan kerran viikossa.

Kaivantovesien viemäriin johtaminen tehdään HSY:n antaman viemäröintiluvan mukaisesti. Viemäriin johdetaan kaivantovedet, joiden haitta-ainepitoisuudet täyttävät HSY:n lupaehdot.

Maa-aineksen välivarastointi alueella

Alueelta kaivettavia maa-aineksia välivarastoidaan lyhytaikaisesti kasoilla laboratorioanalyysien keston ja kuljetuksen järjestämisen vaatiman ajan (alle viikon ajan). Tarvittaessa massat peitetään tai niitä kostutetaan pölyämisen estämiseksi.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välinen maa käytetään mahdollisuuksien mukaan hyödyksi alueella. Täyttöihin ei käytetä haitta-aineilta haisevia maita. Massojen hyödyntäminen dokumentoidaan ja se esitetään kunnostuksen loppuraportissa. Pilaantumattoman maa-aineksen, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, päälle tulee vähintään 0,5 metrin paksuinen puhdas maakerros alueilla, joille ei tule asfalttia tai rakennusta tms. rakenteita.

Puhtaita maita ja kynnysarvopitoisia maita varastoidaan alueella rajoituksetta.

Tiedottaminen ja raportointi

Kunnostustyön aloittamisesta ilmoitetaan kirjallisesti Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle. Aloitusilmoituksessa kerrotaan valvojan yhteystiedot puhdistustöiden aikana.

Työmaalla pidetään työmaapäiväkirjaa. Kunnostuksen valvoja merkitsee päiväkirjaan seuraavat asiat:

• tiedot alueelta poistetuista pilaantuneista maista (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka ja ajankohta)
• tiedot otetuista näytteistä ja analyysituloksista (sijainti, ajankohta, kenttämittaustulokset, laboratorioanalyysit)
• maaperään jätettyjen maiden haitta-ainepitoisuudet ja sijainti, hyötykäytetyt massat
• rakennetut huomio- ja eristerakenteet (sijainti, materiaali, rakentamisajankohta)
• havainnot ja poikkeamat suunnitelmista.

Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla.

Pilaantuneen maan kunnostustyöstä tehdään loppuraportti kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen päättymisestä. Loppuraportissa esitetään vähintään seuraavat asiat: kunnostuksen toteutus ja aikataulu, pilaantuneen maaperän kaivantojen sijainnit ja syvyydet, tiedot poistetuista pilaantuneista maa-aineksista ja hyötykäytetyistä massoista, kunnostuksen aikainen näytteenotto, analyysitulokset, jäännöspitoisuudet ja asennetut huomio- ja eristerakenteet.

Puhdistustyön ajankohta

Pilaantuneen maaperän kunnostus tehdään alueen muun rakentamisen yhteydessä rakentamisen vaatimassa aikataulussa. Rakentaminen aloitetaan vuonna 2017.

Ilmoituksen käsittely

Tarkastus

Alueelle on tehty tarkastus 15.12.2016.

Vireilläolosta ilmoittaminen

Kuuleminen

Ilmoituksen vireilläolosta tiedotettiin kiinteistön omistajalle, jolle asianosaisena varattiin mahdollisuus tehdä muistutus ilmoituksesta.

Muistutukset

Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tonttiosasto on maanomistajan edustajana ilmoittanut, että sillä ei ole huomautettavaa ilmoituksesta.

Lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja.

Ratkaisu

HL 51 §:n perusteella korjattu nimi Isoneva Isonnevaksi, ES 20.3.2017

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Kunnostettavilta kaivualueilta on poistettava ilmoituksessa esitetyn mukaisesti pilaantunut maa-aines, jonka haitta-ainepitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen (VNA 214/2007) mukaiset alemmat ohjearvot. (VNA 214/2007)

Kunnostettavilta alueilta on poistettava maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (VNA 214/2007)

Alueelle istutettavien kasvien juurien ympärillä on oltava pilaantumatonta maata siten, etteivät kasvien juuret ulotu pilaantuneeseen maahan täysikasvuisenakaan. (VNA 214/2007, JhL 32 §)

Jos kunnostusalueilta ei ole teknisesti mahdollista poistaa maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen mukaiset alemmat ohjearvot tai poistaminen on huomattavan vaikeaa, ympäristökeskukselle tulee esittää tarkastettavaksi yksityiskohtainen riskinarvion sisältävä suunnitelma työn jatkamisesta. (VNA 214/2007) Alueen kunnostamisessa tulee mahdollisuuksien mukaan noudattaa kestävän kunnostuksen periaatteita. (VNA 214/2007)

Kunnostettavilta alueilta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JhL 3, 32 §)

Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (VNA 214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristökeskukseen ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007)

Mikäli kunnostuksen aikana havaitaan pilaantuneisuutta aiemmin havaittua laajemmalla alueella tai huomattavasti korkeampia haitta-ainepitoisuuksia, tulee kunnostustoimien riittävyys arvioida uudelleen. (VNA 214/2007)

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kunnostettavien kaivualueiden maaperän haitta-ainetutkimuksia tulee tehdä riittävästi haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseksi, jotta kaivumaat voidaan ohjata alueen täyttöihin tai pitoisuuksien mukaisesti vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisellä tavalla pilaantuneita maita. (JhL 32 §, YSL 6 §)

Maanäytteistä on määritettävä luotettavalla menetelmällä vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita on havaittu alueideen aiemmissa tutkimuksissa kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. Tutkimusmenetelmä on valittava alueella havaittujen haitta-aineiden mukaan. (JhL 32 §, YSL 6 §)

Tarvittaessa maanäytteiden haitta-ainepitoisuuksia tulee määrittää riittävä määrä laboratoriotutkimuksilla, jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä. (JhL 32 §, YSL 6, 209 §)

Jäännöspitoisuustutkimukset

Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen jäännöspitoisuusnäytteitä tulee ottaa, kuten ilmoituksessa on esitetty. Ilmoituksesta poiketen jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita alueella on havaittu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. ( JhL 32 §, YSL 6 §)

Tutkimusmenetelmien ja laitteiden luotettavuus

Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen tai merkitseminen

Jos kunnostettaville kaivualueille jää maa-ainesta, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon tai alemman ohjearvon ylittävä haitta-ainepitoisuus jatkuu kunnostusalueiden rajauksen ulkopuolelle, tulee ko. paikoille asentaa soveltuva eriste- tai huomiorakenne. Maa-ainekset, joissa jonkin epäorgaanisen haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Maa-ainekset, joissa jonkin orgaanisen haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on eristettävä soveltuvalla eristysrakenteella. Ympäristökeskukselle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä huomio- ja eristysrakenteista ennen ko. rakenteiden asentamista. (JL 13 §, YSL 139 §)

Ympäristökeskukselle on varattava tilaisuus huomio- ja eristysrakenteiden tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 §)

Huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JL 13 §, YSL 139 §)

4. Maa-aineksen kaivu, käsittely, välivarastointi ja kuljetus

Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, että maata tai haitta-aineita ei leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (JL 13 §)

Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. ( VNA 214/2007, JL 5, 15 §)

Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljettajille. (JL 29 §)

Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että pilaantuneiden maiden välivarastointi kunnostuskohteessa on mahdollisimman vähäistä. Maa-aineksia saa välivarastoida peitettynä maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden viikon. Haihtuvia haitta-aineita sisältävät tai voimakkaasti haisevat maa-ainekset tulee toimittaa vastaanottopaikkaan mahdollisimman nopeasti. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

Välivarastointitoiminta on sijoitettava sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. (JL 13 §)

Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §, JA 24 §)

5. Veden johtaminen ja käsittely

Kaivantovedet voi toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin HSY Vesihuollon liittymispalveluiden antamalla luvalla lupaehtoja noudattaen. HSY Vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristökeskukselle ennen vesien johtamisen aloittamista. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristökeskukselle erillinen suunnitelma. (YSL 155, 172 §)

6. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan käyttää kohteessa hyödyksi alueilla, joissa hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolelle tulee vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros. Selvästi haitta-aineelta haisevia, kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. Maa-ainesten hyötykäytöstä on toimitettava yksityiskohtainen suunnitelma tarkastettavaksi ympäristökeskukseen vähintään viikkoa ennen hyötykäytön aloittamista. Suunnitelmaan tulee sisältyä arvio hyötykäytettävien maa-ainesten sisältämien haitta-aineiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista. Hyötykäytettyjen maa-ainesten sijoituspaikat tulee dokumentoida kunnostuskohteen loppuraportissa. (YSL 136 §, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8 §)

7. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristökeskukselle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (JhL 21, 32 §, YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

8. Tiedottaminen ja raportointi

Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle tehtävästä aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen maa-ainesten vastaanottopaikat. (YSL 172 §)

Lisätutkimusten ja työn eri vaiheiden etenemisestä varsinaisen puhdistustyön aikana tulee tiedottaa ympäristökeskukselle esimerkiksi puhelimitse tai sähköpostilla. (YSL 172 §)

Loppuraportti on toimitettava ympäristökeskukselle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (JL 120 §, YSL 172 §)

Aluetta luovutettaessa tai vuokrattaessa on uudelle omistajalle tai haltijalle esitettävä tiedot kunnostamisesta ja jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. (YSL 139 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Ympäristönsuojelulain 237 §:n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 §:ä, jos pilaantuminen on aiheutettu 31.12.1993 jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 §:n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 §:n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen 1.1.1994 aiheutettuun maaperän pilaantumiseen.

Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa 1.1.1994, sovelletaan ennen 1.1.1994 voimassa olleita jätehuoltolain säännöksiä. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011). Jätehuoltolain 32 §:ssä on säädetty kiellosta pilata ympäristöä (roskaamiskielto) ja 33 §:ssä on säädetty puhdistamisvastuusta.

Kohteen maaperä on pilaantunut ennen vuotta 1994 todennäköisesti alueen täytöistä.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 §:n ja ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksen jätteistä (179/2012) liitteissä 3 ja 4 esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Määräysten perustelut

1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Alueella on tarve kaivaa maata rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Esitetyt maaperän puhdistuksen tavoitepitoisuudet on asetettu alueen tulevan käyttötarkoituksen mukaisesti.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja, minkä vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä.

Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla estetään pilaantuneen maan esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä tai esimerkiksi puun kaaduttua.

Alueen kunnostamisessa tulee mahdollisuuksien mukaan noudattaa kestävän kunnostuksen periaatteita. Kestävän kunnostuksen tavoitteena on varmistaa, että kunnostamisella saavutettavat hyödyt ovat pitkän ajan kuluessa suuremmat kuin toimien aiheuttamat haitat, ja että työn lopputulos vastaa riittävällä tavalla kaikkien keskeisten sidosryhmien tarpeita. Kestävä kunnostus edellyttää sosiaalisten vaikutusten arviointia.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle tai terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Suunnitelma työn jatkamisesta tarvitaan jatkotoimenpiteiden harkintaa varten.

2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-aineksien kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.

Jäännöspitoisuusnäytteillä varmennetaan puhdistustavoitteiden täyttyminen. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu. Koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa, jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia kaikkien niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä paikalla on havaittu kynnysarvon ylittävänä pitoisuutena.

3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen tai merkitseminen

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristerakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen. Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi ympäristökeskukselle varataan mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

4. Maa-aineksen kaivu, käsittely, välivarastointi ja kuljetus

Määräykset ovat tarpeen ehkäisemään ympäristö- ja terveyshaittoja.

Pitämällä jätejakeet sekä eriasteisesti pilaantuneet maa-ainekset erillään estetään ympäristölle tai terveydelle aiheutuva vaara tai haitta.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan.

Välivarastoinnin aikana maan tai haitta-aineiden leviäminen ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin estetään vähintään peittämällä välivarastoitavat pilaantuneet maa-ainekset, toimittamalla voimakkaasti haitta-aineelta haisevat maa-ainekset tai jätteet vastaanottopaikkaan mahdollisimman nopeasti, estämällä pilaantuneen veden valuminen välivarastokasan alapuolisiin maakerroksiin sekä estämällä pilaantumattoman ja pilaantuneen maa-aineksen sekoittuminen.

Kunnostukohteesta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljettajalle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

5. Veden johtaminen ja käsittely

Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristökeskukselle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

6. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Tämän vuoksi ympäristökeskus tarkastaa suunnitelman, jossa on käsitelty myös em. vaikutuksia riittävästi hyötykäytön teknisen toteuttamisen esittämisen lisäksi.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella.

Haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

Loppuraportissa esitettävät tiedot hyötykäytöstä ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

7. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Ympäristökeskus voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella.

8. Tiedottaminen ja raportointi

Kirjallinen aloitusilmoitus, joka sisältää tiedot vastuuhenkilöistä, massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista, valvojan yhteystiedoista sekä työvaiheista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ympäristölautakunnan vahvistaman ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristölautakunta 19.5.2015, 209 §) perusteella ilmoituksen käsittelystä peritään 1560,00 euron maksu.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 16, 17, 27, 32, 43, 44, 84, 85, 133, 134, 135, 136, 138, 139, 172, 190, 191, 200, 205, 209, 222, 226, 227, 237 § Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 24, 25, 26 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 13, 15, 29, 118, 120, 121, 149, 150 §
Jätehuoltolaki (673/1978) 3, 21, 23, 32, 33 §
Valtioneuvoston asetus jätteistä (jäteasetus) (179/2012) 3, 4, 11, 24 § Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007)

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Tämä päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja se on voimassa toistaiseksi.

Muutoksenhaku

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Laskutus

Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun rakennusviraston osoitteeseen PL 1515, 00099 Helsingin kaupunki.