Helsingin hallinto-oikeuden päätös asunnon terveyshaittaa koskevassa asiassa

Ympäristölautakunta päätti antaa lausunnon Helsingin hallinto-oikeudelle valituksesta, joka koskee ympäristölautakunnan päätöstä 28.6.2016 § 243 ravintolasta osoitteessa Runeberginkatu 40 A 5 aiheutuvan meluhaitan poistamisesta. Valituksen on tehnyt kyseisen ravintolatilan omistaja, johon ympäristölautakunnan määräys meluhaitan poistamiseksi on kohdistettu.

Valittaja esittää, että terveyshaitan aiheutumista ei ole sitovasti todettu. Ympäristökeskus on todennut tarkastuksilla 13.1.2016 ja 19.3.2016 ravintolan yläpuolella olevassa asunnossa olosuhteiden olevan sellaiset, että niistä voi aiheutua terveydensuojelulain tarkoittamaa terveyshaittaa. Terveydensuojelulaissa tarkoitetaan terveyshaitalla ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä. Ympäristökeskus arvioi asuntojen olosuhteiden terveellisyyttä, ei ihmisten terveydentilaa. Tämän vuoksi perusteluissa käytetään vakiintuneesti ilmaisua: voi aiheutua terveyshaittaa.

Valittaja esittää, että määräaika ja uhkasakko ovat tarpeettomia, koska vaadittuja toimenpiteitä on koko ajan tehty. Ympäristökeskus on tarkastuskertomuksessa 18.1.2016 ensimmäisen kerran kehottanut poistamaan terveyshaitan. Sama meluhaitta, joka voi aiheuttaa terveyshaittaa, todettiin edelleen tarkastuksella 19.3.2016 ja se kehotettiin toistamiseen poistamaan 1.4.2016 päivätyssä kuulemiskirjeessä. Ravintolatilan omistajan lupaamista toimenpiteistä huolimatta haitta ei ole poistunut. Ravintolatilan omistajalle annetulla uhkasakolla tehostetulla määräyksellä halutaan varmistaa, että ravintolatilan omistaja ryhtyy sellaisiin toimenpiteisiin, joilla meluhaitta poistuu siten, ettei ravintolasta tuleva melu vaaranna jatkossa asumisterveyttä asunnossa. Koska kehotusten ei voitu todeta johtaneen terveyshaitan poistamiseen, terveydensuojeluviranomaisen ei ollut perusteltua olettaa, että pelkästään määräys terveyshaitan poistamiseksi oikeudellisesti sitovana, mutta ilman sakon uhkaa, menestyisi paremmin. Määräajan asettaminen on tarpeen, koska asian pitkittäminen ei ole enää kohtuullista melun aiheuttamasta terveyshaitasta kärsiviä asukkaita kohtaan.

Valittaja kyseenalaistaa ympäristökeskuksen toteaman terveydensuojelulain mukaisen terveyshaitan asunnossa sillä perusteella, että kyse on osittain aistinvaraisuudesta. Sosiaali- ja terveysministeriön antamassa asetuksessa asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista määritellään kapeakaistainen melu meluksi, joka sisältä kuulohavainnoin ja mittaamalla erotettavissa olevia melun haitallisuutta lisääviä äänesmäisiä tai kapeakaistaisia komponentteja melulle altistuvassa kohteessa. Ravintolan puhaltimen kapeakaistaisesta melusta johtuvan terveydensuojelulain mukaista terveyshaittaa aiheuttavan olosuhteen toteaminen on edellyttänyt siten myös aistinvaraisia havaintoja.

Valittajalle ei ole hallintolain (434/2003) 39 §:n nojalla ilmoitettu tarkastusajankohtia, jottei tarkastuksen tarkoituksen toteutuminen vaarantuisi.

Valittajan mukaan taloyhtiön hidastelu päätöksenteossa on ollut yksi syy, miksi ei ole heti voitu toimia ja hän epäilee taloyhtiön pelänneen mahdollisia syntyviä kustannuksia. Taloyhtiö on ympäristökeskukselle antamassaan vastineessa kuulemiseen 1.4.2016 kertonut, että ravintolatilan omistaja vastaa korjauksista ja kuluista. Taloyhtiö on myös aiemmin 4.5.2015 pyytänyt Kiinteistöliitolta lausunnon, jonka mukaan ravintolatilan omistaja on vastuussa kuluista ja ongelman ratkaisemisesta. Lähtökohtana on, että kunnan terveydensuojeluviranomainen velvoittaa toimenpiteisiin sen tahon, jonka menettely tai toimenpide aiheuttaa terveyshaittaa. Tässä tapauksessa terveyshaitta on mahdollista poistaa ravintolatilassa tehtävillä teknisillä ratkaisuilla, kuten esimerkiksi ääneneristyksillä tai laitteiden äänitasoon vaikuttamalla. Tästä johtuen ravintolatilan omistajalla on tosiallinen mahdollisuus noudattaa velvoitetta taloyhtiön sijaan.

Valittajan mukaan Runeberginkadun liikenne on suurempi meluhaitta kuin nyt kysymyksessä oleva. Ympäristökeskus on todennut ravintolasta tulevasta melusta johtuvan terveyshaittaa aiheuttavan olosuhteen umpikorttelin sisäpihan puolella olevassa makuuhuoneessa, jossa liikennemelusta ei ole haittaa. Ympäristökeskuksen arvioidessa meluhaittaa asunnoissa liikenteen aiheuttama melu suljetaan aina pois joko katkaisemalla mittaus liikennemelun esiintyessä tai poistamalla liikennemelun aiheuttamat piikit laskennasta. Ympäristökeskus on siten noudattanut asiassa hallintolain mukaista kuulemisvelvoitetta.

Valittajan mukaan häntä ei ole henkilökohtaisesti kuultu. Ympäristökeskus on kuitenkin postittanut tarkastuskertomukset ja kuulemiskirjeet sekä suoraan valittajalle että hänen edustajalleen, mikä käy ilmi kyseisten kirjeiden jakelulistoista. Valittajan edustaja on myös toimittanut valittajan nimissä ympäristökeskukselle vastineen sähköpostilla, josta kopion saaneiden joukossa on myös valittaja itse.

Valittajan mukaan asian taustoja ei ole viitsitty selvittää aikaisemmalta ajalta. Ympäristökeskus on saanut taloyhtiöltä sen teettämät mittausraportit 25.9.2012, 25.6.2014 ja 16.11.2015, joissa kaikissa on todettu meluhaitta. Lisäksi asukas on 1.4.2016 kuulemiseen antamansa vastineen liitteinä toimittanut mittausraportin (15.5.2008), Kiinteistöliiton taloyhtiölle antaman lausunnon, valittajan ja taloyhtiön välisen sopimuksen, sekä asian käsittelyyn liittyviä kokousmuistioita. Valittajan edustajan kanssa on käyty sähköpostikeskustelua ja valittajan kanssa keskusteltu on puhelimessa 27.4.2016.

Ympäristölautakunta viittaa muilta osin 28.6.2016 antamaansa päätökseen § 243.

Ympäristölautakunta esittää, että valitus perusteettomana hylätään.

Tämä lausunto on osa asian valmistelua eikä siihen siten voida hakea muutosta (kuntalain 91 §).