Valitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle Rudus Oy:n ympäristölupa-asiassa

Ympäristölautakunta, joka toimii Helsingin kaupungin ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisena päätti valittaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 28.12.2016, päätösnumero 16/0689/3, diaarinumero 01527/14/5107, Rudus Oy:n kierrätysbetonin- ja tiilenkäsittelylaitoksen ympäristölupa-asiassa. Lyhyen valmisteluajan vuoksi ympäristölautakunta varaa mahdollisuuden täydentää valitusasiakirjoja myöhemmin hallintolainkäyttölain mahdollistamalla tavalla.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ympäristölautakunta vaatii Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä muutettavaksi siten, että Etelä-Suomen aluehallintoviraston 31.3.2014 (nro 65/2014/1) Rudus Oy:lle myöntämän ympäristöluvan lupamääräys 8 muutetaan siten, että murskattaessa edellytetään käytettäväksi kastelujärjestelmää, jossa veden sumutuspisteitä on murskaimen ylä- ja alapuolelle ja jokaisessa kuljettimen purkukohdassa. Lisäksi kuljettimien tulee olla koteloituja ja laitos on sijoitettava tiiviin suojarakennelman sisään niin, että vain syöttösuppilo ja kuljettimen purkukohta jäävät suojarakennelman sisäpuolelle.

Perustelut

Ympäristölautakunta perustelee vaatimusta sen lisäksi, mitä ympäristölautakunta esitti valituksessaan 15.4.2014 (140 §) ja vastineessaan Vaasan hallinto-oikeudelle 4.11.2014 (324 §), seuraavasti.

Betonin ja tiilen murskaus on rinnastettavissa kiven murskaukseen, jota säädellään valtioneuvoston asetuksella 800/2010 (Muraus-asetus). Asetuksen mukaan kivenmurskaamo pitää sijoittaa vähintään 300 metrin päähän asuinalueista ja virkistysalueista. Suojaetäisyys voi olla pienempi, jos hakija pystyy osoittamaan luotettavasti ja ympäristölupaviranomaisen hyväksymällä tavalla, ettei toiminnasta aiheudu sellaista ilmanlaadun heikkenemistä, joka vaarantaa valtioneuvoston asetuksen (711/2001) noudattamisen.

Ympäristölautakunta toteaa, että Rudus Oy:n murskaamon suojaetäisyydet ovat huomattavasti pienemmät kuin Muraus-asetuksessa säädetyt, eikä hakija ole esittänyt mitään selvitystä, ettei pölystä aiheudu ympäristön pilaantumista. Hakemuksessa on vain esitetty hyvin epämääräisesti, millaisia pölyntorjuntakeinoja murskauksessa mahdollisesti tultaisiin käyttämään. Niiden perusteella ei voida mitenkään etukäteen arvioida ovatko torjuntatoimet riittäviä. Sen vuoksi lupamääräystä 8 tulee muuttaa ympäristölautakunnan esittämällä tavalla.

Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi ympäristölautakunnan vaatimuksen lupamääräyksen 8 muuttamiseksi pääosin ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin perusteella. Vaasan hallinto-oikeuden mukaan ympäristölautakunnan esitys velvoittaisi käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa ja olisi siten ympäristönsuojelulain vastainen.

Ympäristölautakunta korostaa, että yksityiskohtaisia vaatimuksia murskauksen pölyntorjunnalle ei olisi tarpeen antaa, jos murskaamon pölypäästöä olisi mahdollista mitata ja seurata ja käytettävissä olisi referenssejä, joiden perusteella voitaisiin arvioida, millaisiin päästöihin olisi erilaisia tekniikoita ja niiden yhdistelmiä käyttäen mahdollista päästä. Silloin päästölle olisi mahdollista antaa luvassa parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisen mahdollistama yläraja ilmanlaadun turvaamiseksi ilman, että olisi tarpeen erikseen määrätä yksityiskohtaisemmin pölyntorjunnan toteuttamiseksi. Murskauslaitoksen pölypäästöä ei kuitenkaan ole mahdollista mitata, koska pölyä vapautuu ilmaan useasta kohdasta suurta murskauslaitosta.

Lisäksi ympäristölautakunta toteaa, että murskaamon pölyntorjunnan riittävyyttä ei voida luotettavasti selvittää myöskään ympäristössä tehtävien pölymittausten avulla. Lupamääräyksessä 24 edellytetty kokonaisleijumamittaus muutamassa pisteessä murskauslaitoksen ympäristössä antaa kuvan mittauspisteissä esiintyvistä pitoisuuksista, mutta eivät kerro pitoisuuksiin vaikuttaneista päästölähteistä. Murskaamon läheisyydessä on muun muassa betoniasema ja rakennusjätteiden vastaanottoasema, joiden toiminnasta myös aiheutuu pölypäästöjä. Myös hakija on tuonut esille tämän pölylähteisiin liittyvän epävarmuuden todetessaan Vaasan hallinto-oikeudelle antamassa vastineessa, että lähialueen asukkaiden pölyhavainnot ovat todennäköisesti alueen muiden toimijoiden aiheuttamia.

Edellä todetun perusteella ympäristöluvassa tulee antaa riittävän yksityiskohtaiset määräykset pölyntorjunnan järjestämiseksi parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla, kuten ympäristölautakunta on vaatimuksessaan esittänyt. Hakijalle jää edelleen riittävästi erilaisia vaihtoehtoja esimerkiksi tiiviin suojarakennelman toteuttamiseksi, kuten ympäristölautakunta on vastineessaan 4.11.2014 (324 §) Vaasan hallinto-oikeudelle esimerkein osoittanut. Näin ollen ympäristölautakunnan vaatimusta lupamääräyksen 8 muuttamiseksi ei voida pitää ympäristösuojelulain 43 §:n 3 momentin vastaisena.