Kaupunkiympäristölautakunnan lausunto kaupunginhallitukselle koskien Suomen ennallistamissuunnitelmaluonnosta, ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö

Kaupunkiympäristölautakunta antaa kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon:

Ympäristöministeriö on pyytänyt Helsingin kaupungilta lausuntoa kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksesta. Kaupunginkanslia on pyytänyt kaupunkiympäristölautakuntaa antamaan lausunnon kaupunginhallitukselle 11.8.2026 mennessä. 

Yleiset kommentit ennallistamissuunnitelmaluonnoksesta

Helsingin kaupungin toiminnan kannalta EU:n ennallistamisasetuksen kaupunkiympäristöjä koskeva artikla 8 on ehdottomasti merkittävin ja kaupunkiympäristölautakunta pitää tärkeänä, että sillä on ollut kiitettävällä tavalla mahdollisuus osallistua kansallisen ennallistamissuunnitelman valmisteluun osana kaupunkiteemaryhmän työskentelyä. Artiklan 8 tavoitteet, kuten luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ja kaupunkiympäristöjen ilmastokestävyyden parantaminen, ovat tärkeitä ja kannatettavia. On tärkeää, että kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa määriteltävät keinot ja seurantaperiaatteet tukevat näiden tavoitteiden saavuttamista tarkoituksenmukaisella tavalla.

Kaupunkiympäristölautakunta toteaa, että koska ennallistamisasetuksessa tarkoitettuja kaupunkivihreän ja latvuspeiton tyydyttäviä tasoja ei ole vielä määritelty, on vaikea arvioida ennallistamissuunnitelmassa esitetyn kaupunkiympäristöjen toimenpidekokonaisuuden vaikuttavuutta asetuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Kaupunkiympäristölautakunta toistaa aiemmassa kannanotossa esiin tuodun huomion siitä, että suomalaiset kaupungit ovat eurooppalaisessa vertailussa erittäin väljästi rakennettuja, ja niissä kaupunkivihreän määrä on korkea. Kaupunkiympäristölautakunta katsoo, että asetukseen kirjatun no-net-loss -raja-arvon (10 % latvuspeitto ja 45 % kaupunkivihreä) tulisi olla myös asetustekstin tarkoittama tyydyttävä taso. Mikäli tyydyttävä taso asetetaan kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa tätä korkeammaksi, tulisi tälle olla selkeät perusteet ja toteuttamisen realistiset edellytykset.

Kaupunkiekosysteemialueiden rajaukseen liittyvät kommentit

Kaupunkiympäristölautakunta pitää hyvänä, että kaupunkiekosysteemialueet on rajattu yksilöllisesti kaupunkien ominaisuuksien ja luonteen perusteella. Helsingin rajaus on tarkoituksenmukainen, sillä se sisältää käytännössä kokonaan asemakaavoitetun kaupunkialueen sekä Hernesaaren, joka sisältää merkittävää viherryttämispotentiaalia.

Kommentit kaupunkiekosysteemialueiden ennallistamista tukeviin toimenpiteisiin (artikla 8)

Kaupunkiympäristölautakunta katsoo, että ennallistamissuunnitelmassa esitetyt kaupunkiympäristöjä (artikla 8) koskevat toimenpidekokonaisuudet (konkreettisesti viherryttävät toimenpiteet 15–18 ja viherryttämisen edellytyksiä luovat toimenpiteet 19–22) ovat kuitenkin lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisia, ja niillä voidaan oikein kohdistettuina edistää ennallistamisasetuksessa määriteltyjä tavoitteita kaupunkivihreän ja latvuspeiton lisäämisestä. On hyvä, että kunnilla on mahdollisuus valita toimenpiteistä omalta kannaltaan vaikuttavimmat. Toimenpiteillä 15–18 voidaan katsoa olevan suora vaikutus kaupunkivihreän ja latvuspeiton tasoihin, koska niitä voidaan toteuttaa nykyisin kuntien käytössä olevien suunnittelukeinojen puitteissa. Loput kaupunkiympäristöjä koskevat toimenpiteet 19–22 ovat luonteeltaan välillisiä, mutta erityisesti toimenpiteiden 20 ja 22 vaikuttavuus voi olla merkittäväkin, mikäli niiden kautta on saatavissa uudenlaisia taloudellisia kannustimia suunnittelun ja toteutuksen eri vaiheissa tehtäville toimenpiteille.

Toimenpiteen 15 (katu- ja liikenneympäristöjen puuston lisääminen) osalta on tärkeää huomioida, että merkittävä osa tulevilla kaupunkiekosysteemialueilla sijaitsevista liikennealueista on valtion väyläviranomaisen hallinnassa. Näillä alueilla toimenpiteen toteuttaminen edellyttää sujuvaa yhteistyötä ja koordinaatiota kuntien ja valtion välillä ja valtion liikenneviranomaisten sitoutumista liikennealueiden suunnitteluperiaatteiden uudistamiseen ja tavoitteiden toteuttamiseen.

Toimenpidettä 16 (koulujen ja päiväkotien pihojen viherryttäminen) tulisi kaupunkiympäristölautakunnan näkemyksen mukaan täydentää siten, että siinä huomioitaisiin myös muiden julkisten rakennuksien, esimerkiksi palvelutalojen ympäristöt. Nämä ovat pääosin julkisessa omistuksessa olevia alueita, joiden käyttäjät ovat erityisen haavoittuvia sään ääri-ilmiöiden, kuten helleaaltojen, vaikutuksille. Tämän vuoksi näiden alueiden ilmastokestävyyden parantaminen tulisi sisällyttää osaksi toimenpidettä.

Kaupunkiympäristölautakunta pitää toimenpidettä 17 (kaupallisten, teollisuus- ja brownfield-alueiden viherryttäminen) kannatettavana. Helsingissä viherryttämistä voidaan edistää mm. Pitäjänmäen, Herttoniemi-Roihupellon ja Hernesaaren alueiden suunnittelussa.

Asetuksen tavoitteet koskevat ensisijaisesti kaupunkivihreän ja latvuspeiton määrän lisäämistä. Toimenpide 18 (kaupunkivihreän kytkeytyneisyyden lisääminen) voi vaikuttaa merkittävästi viheralueiden laatuun parantamalla niiden ekologista kytkeytyneisyyttä. On hyvä, että kansalliseen ennallistamissuunnitelmaan on sisällytetty myös tällainen viheralueiden laatua ja monimuotoisuutta lisäävä toimenpide. Toki kytkeytyneisyyden lisäämisellä voi olla myös viherpinta-alaa ja latvuspeittävyyttä lisäävä vaikutus.

Kaupunkiympäristölautakunta katsoo, että ennallistamissuunnitelman toimenpiteissä muiden kuin yleisten alueiden ja julkisomisteisten kiinteistöjen rooli on liian vähäinen. Kaupunkiekosysteemialueilla valtaosa maapinta-alasta sijaitsee yksityisomisteisilla kiinteistöillä, ja sitä kautta niiden viherryttämispotentiaali on suuri. Toimenpide 20 (kaupunkivihreän rahoituspolku ja kannusteet) on kannatettava, erityisesti mikäli sillä voidaan luoda kannusteita myös yksityisten tonttien viherryttämiseen. Toimenpiteisiin tulisi kuitenkin lisätä myös muita keinoja, joilla kaupunkivihreän ja latvuspeiton lisäämistä yksityisillä alueilla voidaan edistää. On todettava, että kunnilla ei ole nykyisellään erityisen vahvoja ohjauskeinoja jo rakennettujen yksityisten alueiden viherryttämisen edistämisessä, joten kannusteiden kehittämisessä voisi kansallisen tason toimilla, kuten lainsäädännöllä, olla merkittävä rooli. Toimenpiteessä ei ole toistaiseksi kuvattu eri toimijoiden, erityisesti kuntien ja valtion, välistä vastuunjakoa, mikä on kuntien kannalta merkittävä tekijä.

Toimenpiteen 21 (kaupunkivihreän kytkeminen kuntien käytössä oleviin ohjauskeinoihin) käytännön toteutus vaatii täsmennystä. Erityisesti kaavoitus, katusuunnitelmat ja puistosuunnitelmat ovat jo nykyisin keskeisiä kuntien käytössä olevia kaupunkivihreän ohjauskeinoja, ja niiden tavoitteellisempi hyödyntäminen on hyvä ja kannatettava tavoite. Toimenpiteen kuvauksesta ei kuitenkaan selviä, kenen vastuulla toimenpiteessä mainittujen ohjauskeinojen kehittäminen on, ja tarkoittaako se esimerkiksi lainsäädännön muutoksia. Toimenpiteessä tulisi huomioida vahvemmin myös tonttialueilla sijaitseva kaupunkivihreä ja tunnistaa asemakaavojen ja rakennusjärjestysten mahdollisuudet sen ohjaamisessa.

Toimenpide 22 (selvitetään viherympäristötavoitteiden liittämistä valtion ja kaupunkien kaupunkikehittämisen sopimusvälineisiin) on kaupunkiympäristölautakunnan näkökulmasta tervetullut avaus MAL-sopimuksen kehittämiseksi. On hyvä, että toimenpiteessä on tunnistettu valtion rooli liikenneväylien aiheuttamien katkosten lieventämisessä. Viherympäristötavoitteiden lisääminen sopimukseen edellyttää sitä, että sopimuksissa sovittava rahoitustaso kasvaa samassa suhteessa mahdollisten uusien investointien kanssa. Toimenpide on mahdollista kohdistaa ainoastaan MAL-sopimuksen piiriin kuuluville kaupunkiseuduille.

Erityisesti tiiviimmin rakennetuilla kaupunkiekosysteemialueilla latvuspeiton ja kaupunkivihreän lisäämisen potentiaali on rajallinen. Toisaalta osa kaupunkien liikenneinvestointien ja muiden kehityshankkeiden tuomasta arvonlisäyksestä olisi mahdollista ohjata ekologisen kompensaation kautta monimuotoisuuden lisäämiseen kaupunkiekosysteemialueiden ulkopuolella, esimerkiksi metsäekosysteemien ennallistamiseen. Näin voitaisiin edistää ennallistamisasetuksen muiden artiklojen tavoitteiden ja velvoitteiden toteutumista. Kaupunkiympäristölautakunta kannustaa tunnistamaan ennallistamissuunnitelmassa tällaisia artiklojen välisiä kytkentöjä.

Kommentit ennallistamissuunnitelman luonnoksen vaikutusten arviointiin

Kaupunkiympäristölautakunta kiinnittää huomiota siihen, että vaikutusten arvioinnissa ei ole kaupunkivihreän ja latvuspeiton lisäämisen tuottamia hyvinvointihyötyjä lukuun ottamatta juurikaan tunnistettu kaupunkiekosysteemialueille kohdistuvia vaikutuksia. Artikla 8:lla voi kaupunkiympäristölautakunnan näkemyksen mukaan olla vaikutuksia kaupunkien maankäyttöön ja yhdyskuntakehittämisen edellytyksiin. Vaikutusten suuruus riippuu luonnollisesti siitä, mille tasolle kaupunkiekosysteemialueiden kansallisen kokonaispinta-alan ja kunkin kaupunkiekosysteemialueen latvuspeiton tyydyttävä taso asettuu.

Vaikutuksissa viranomaisten toimintaan on mainittu, että ennallistamissuunnitelman toimeenpano voi joissakin tapauksissa lisätä myös kuntien viranomaisten työmäärää ja kustannuksia. Kaupunkiympäristölautakunta toteaa, että vaikka toimenpidekokonaisuuksien 15–18 ja 19–22 arvioitujen kustannusten osalta on arvioitu niiden täsmentyvän myöhemmin, kun kaupunkivihreän ja latvuspeiton tavoitetasot tarkentuvat, juuri näissä kokonaisuuksissa kuntien viranomaisten työmäärän ja kuntien vastuulle tulevien kustannusten voi jo nyt kohtuullisella varmuudella arvioida kasvavan, sillä toimeenpanon vastuu on merkittävin osin kuntasektorilla.

Lausuntopyyntö 

Kaupunginkanslia on pyytänyt kaupunkiympäristölautakuntaa antamaan lausunnon kaupunginhallitukselle 11.8.2026 mennessä.