Päihdestrategia 2026–2029

Kaupunginhallitus päättää hyväksyä päihdestrategian 2026–2029 (liite 1).

Helsingin kaupunkistrategiassa 2025–2029 linjataan kaupungin työstä päihdehaittojen ehkäisyssä ja päihdetyön kehittämisessä seuraavasti:

”Ennaltaehkäisyllä, monialaisella yhteistyöllä ja varhaisella puuttumisella pystymme välttämään monen ongelman syntymisen tai pahenemisen.”

“Puutumme kasvavaan päihdeongelmaan vahvistamalla päihdepalveluita. Huumekuolemien ehkäisemiseksi ja laadukkaan päihdetyön kehittämiseksi luomme Helsingille oman päihdepalvelustrategian ja toimenpideohjelman huumekuolemien ehkäisemiseksi. Kiinnitämme erityishuomiota siihen, että saamme nuorten huumekuolemat käännettyä laskuun. Varmistamme mielenterveyspalveluihin pääsyn myös päihteidenkäyttäjille.”

Kaupunginhallitus päätti 29.9.2025 (607 §) kaupunkistrategian täytäntöönpanosta. Täytäntöönpanopäätöksen mukaan segregaation ehkäisemisen ohjelmakokonaisuus kuuluu strategian uudistaviin ohjelmiin ja päihdestrategia on yksi siihen kytkeytyvistä strategisista asiakirjoista.

Kaupunkistrategiassa mainittu päihdepalvelustrategia (liite 2.) on yhdistetty osaksi päihdestrategiaa. Päihdepalvelustrategia kuvaa Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan päihdepalveluiden keskeiset periaatteet, tavoitteet ja toimenpiteet strategiakaudella. Myös Helsingin ehkäisevän päihdetyön strategiset tavoitteet ja kaupunkiyhteiset toimenpiteet sisältyvät kaupungin päihdestrategiaan. Syksyllä 2026 kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa hyväksyttävä kaupungin lakisääteiseen tehtävään perustuva ehkäisevän päihdetyön toimenpidesuunnitelma tarkentaa näitä tavoitteita ja toimenpiteitä.

Päihdetyötä ja päihdehaittojen ehkäisyä ohjaa laaja lainsäädäntö, jonka tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden käytöstä aiheutuvia terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja sekä edistää väestön hyvinvointia ja turvallisuutta. Keskeiseen lainsäädäntöön kuuluu laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (523/2015), alkoholilaki (1102/2017), tupakkalaki (549/2016), huumausainelaki (373/2008), arpajaislaki (1047/2001), rahapelilaki (10/2026), terveydenhuoltolaki (1326/2020) ja sosiaalihuoltolaki (1301/2014). Lainsäädäntö muodostaa perustan päihdehaittojen ehkäisylle, palvelujärjestelmälle, saatavuuden ja markkinoinnin sääntelylle sekä viranomaisten väliselle yhteistyölle.

Lainsäädännön lisäksi päihdestrategiatyötä ohjaa kansalliset ja kansainväliset tavoitteet. Kansallisessa päihde- ja riippuvuusstrategiassa linjataan yhteisen kehittämistyön ja politiikkatoimien tavoitteet ja painopisteet vuoteen 2030 asti. EU:n huumausainestrategialla ja sen etenemissuunnitelmalla tuetaan pyrkimyksiä vähentää huumeisiin liittyviä haittoja ja vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä ja kumppanuuksia.

Helsinkiläisten päihteidenkäyttö ja muuttuva toimintaympäristö

Helsingin päihdestrategia vastaa kaupungin muuttuvaan päihdetilanteeseen ja toimintaympäristöön. Strategian valmistelun pohjana on laaja tietoperusta, jonka mukaan päihteiden käytössä ja päihdehaitoissa on nähtävissä sekä myönteisiä että huolestuttavia kehityskulkuja. Alkoholin riskikäyttö on vähentynyt työikäisillä, mutta ikääntyneiden alkoholin käyttö on yleistynyt. Helsinkiläisten alkoholikuolleisuudessa nähtiin melko nopea pieneneminen muutaman vuoden ajan, mutta tämä positiivinen kehitys on hidastunut. Tupakointi on vähentynyt pitkällä aikavälillä, mikä näkyy muun muassa keuhkosyöpäkuolleisuuden laskuna. Samanaikaisesti nikotiinipussien käyttö on yleistynyt erityisesti nuorten keskuudessa. Huumeiden käyttö ja siihen liittyvät haitat ovat kasvaneet, ja huumausainekuolleisuus on noussut viime vuosina.

Päihteisiin liittyvät ilmiöt heijastuvat myös kaupungin turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Vaikeutunut yhteiskunnallinen tilanne, kuten työttömyys ja toimeentulon haasteet, lisäävät haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tuen tarvetta. Huumeiden käytön lisääntymisen häiriöt sekä siihen liittyvät mielenterveyden ongelmat näkyvät kaupunkilaisten turvallisuuden kokemuksessa. Lisäksi rahapelimarkkinoiden avautuminen kilpailulle vuonna 2027 voi lisätä rahapelihaittojen riskiä.

Päihdestrategian tavoitteet

Päihdestrategian valmistelussa on pyritty tunnistamaan keskeisiä päihteisiin, päihdeilmiöön ja Helsingin kaupungin palveluihin liittyviä asioita, joihin on tarkoituksenmukaista kohdentaa toimenpiteitä. Työn tuloksena on tunnistettu viisi päihdestrategian tavoitetta valtuustokaudelle 2025–2029:

Tavoitteiden saavuttamiseksi on määritelty yhteensä 31 kaupunkiyhteistä toimenpidettä, jotka sisältävät edistäviä, ehkäiseviä, lieventäviä ja korjaavia toimia.

Päihdestrategian valmistelu, toimeenpano ja seuranta

Päihdestrategia on valmisteltu kaupunkitasoisessa poikkihallinnollisessa valmisteluryhmässä alkuvuoden 2026 aikana. Päihdestrategian valmistelu on jatkoa kaupungin päihdetilanteen nopeiden toimenpiteiden valmistelulle syksyllä 2025. Strategian valmistelua on ohjannut kaupungin johtoryhmä ja virkajohto. Valmistelussa on huomioitu segregaation ehkäisemisen tavoitteet sekä liittymäpinnat muihin ohjelmakokonaisuuksiin.

Päihdestrategian valmistelun aikana järjestettiin kaksi monitoimijaista työpajaa, joiden tavoitteena oli rakentaa pohjaa päihdestrategian tavoitteille ja toimenpiteille. Työpajoihin osallistui laajemmin kaupungin asiantuntijoita ja johtoa kaikilta toimialoilta, sidosryhmiä kuten sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, päihdekentän järjestötoimijoita, kokemusasiantuntijoita sekä Helsingin kaupungin vaikuttamistoimielinten edustajia nuoriso-, vammais- ja vanhusneuvostoista ja järjestöneuvottelukunnasta.

Osana valmistelua toteutettiin huhti-toukokuussa asukaskysely, jolla kartoitettiin kaupunkilaisten näkemyksiä päihdetilanteesta.

Päihdestrategian tavoitteet on määritetty kuluvalle valtuustokaudelle ja tavoitteet edistävät osaltaan eri toimijoiden ja toimialojen välistä yhteistyötä ja selkeyttää vastuita. Lisäksi se auttaa kohdentamaan resursseja tarkoituksenmukaisesti sekä edistää päätöksenteon perustamista tutkimus- ja ilmiötietoon. Kaupungin toimialat vastaavat tavoitteiden huomioimisesta osana vuosittaista toiminnan ja talouden suunnitteluprosessia. Resursointi tarkentuu vuosittaisessa toiminnan ja talouden suunnittelussa. Päihdestrategian tavoitteita yhteensovitetaan muiden strategian tavoitteiden kanssa taloudelliset reunaehdot tunnistaen ja pyrkien mahdollisimman kustannustehokkaaseen toteutukseen. Strategian täytäntöönpanopäätöksen mukaisesti ohjelmakokonaisuuden tavoitteiden toimeenpanoa ohjaavat kaupungin johtoryhmä ja viranhaltijajohto

Syksyllä 2026 kootaan päihdestrategian strategiset mittarit ja kaupunkiyhteisten toimenpiteiden toimenpidekortit päihdestrategian valmisteluryhmän koordinoimana. Valmisteluryhmä jatkaa työtään strategiakauden ajan ja huolehtii toimeenpanon edistämisestä ja raportoinnista kaupungin johtoryhmälle ja virkajohdolle. Päihdestrategian laadintaa on tukenut kasainvälinen Partnership for Healthy Cities -yhteistyöverkosto. Yhteistyö tulee jatkumaan päihdestrategian toimeenpanon osalta vuosina 2026–2028.

Vaikutusten arviointi

Päihdestrategian toimeenpanon arvioidaan vahvistavan helsinkiläisten hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta vähentämällä päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja sekä parantamalla tuen ja hoidon saatavuutta eri väestöryhmille. Poikkihallinnollinen yhteistyö, yhteinen tilannekuva ja tietoon perustuva johtaminen parantavat kaupungin kykyä vastata muuttuvaan päihdetilanteeseen sekä kohdentaa resursseja vaikuttavasti. Strategian toimeenpanolla arvioidaan olevan myönteisiä vaikutuksia myös kaupunkiympäristön viihtyisyyteen, osallisuuteen ja julkisten tilojen turvallisuuden kokemukseen. Lisäksi strategia tukee segregaation ehkäisyä ja palvelujen yhdenvertaista saavutettavuutta. Strategialla tavoitellaan positiivista vaikutusta lapsen oikeuteen elämään ja kehittymiseen, hyvinvointiin, terveyteen ja kasvuympäristöjen turvallisuuteen. Strategian toimeenpanossa on tärkeää arvioida sen vaikutuksia lapsen oikeuksien toteutumiseen. Ehkäisevään päihdetyöhön panostaminen voi tuottaa merkittäviä säästöjä vähentämällä päihteiden käytöstä aiheutuvia terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen kustannuksia.